32004D0342

Komission päätös,

tehty 16 päivänä joulukuuta 2003,

maatalouden valtiontuesta, jonka Italia (Sisilian alue) aikoo toteuttaa

(tiedoksiannettu numerolla K(2003) 4474)

(Ainoastaan italiankielinen teksti on todistusvoimainen)

(2004/342/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

on mainitun artiklan mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa(1) ja ottanut huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

I MENETTELY

(1) Italia on ilmoittanut komissiolle 2 päivänä toukokuuta 1996 päivätyllä ja 8 päivänä toukokuuta 1996 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä 18 päivänä toukokuuta 1996 annetun alueellisen lain nro 33 (Sisilia) mukaisista valtiontuista.

(2) Tarkasteltavana oleva kokonaisuus jaettiin neljään erilliseen osaan: tukinumero N 340/A/96, joka koskee kaikkia aloja maataloutta ja kalastusta lukuun ottamatta, tukinumero N 340/B/96, joka koskee perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettuja maataloustuotteita, tukinumero N 340/C/96, joka koskee kalastustuotteita, sekä tukinumero N 340/D/96, joka koskee kuljetusalaa. Tämä päätös koskee ainoastaan perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitetuille maataloustuotteille myönnettävää tukea.

(3) Italian viranomaiset toimittivat alueellisen lain nro 33/1996 10, 17 ja 18 pykälän mukaisia tukia koskevat tilastotiedot 3 päivänä kesäkuuta 1996 päivätyllä ja 12 päivänä kesäkuuta 1996 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä.

(4) Italian viranomaiset toimittivat Sisilian alueen virallisen lehden nro 26, 21.5.1996, julkaistun alueellisen lain nro 33/1996 tekstin 3 päivänä heinäkuuta 1996 päivätyllä ja 11 päivänä heinäkuuta 1996 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä.

(5) Komissio pyysi 9 päivänä heinäkuuta 1996 päivätyllä teleksillä nro VI/027617 ja 5 päivänä joulukuuta 1996 päivätyllä teleksillä nro VI/46886 Italian viranomaisilta lisätietoja. Italian viranomaiset toimittivat komissiolle 19 päivänä joulukuuta 1996 päivätyllä ja 31 päivänä joulukuuta 1996 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä alueellisen lain nro 33/1996 9, 13, 14, 15, 16, 17 ja 18 pykälää koskevia lisätietoja.

(6) Komissio on ilmoittanut Italialle 21 päivänä maaliskuuta 1997 päivätyllä kirjeellä (SG(97) D/2243) päätöksestään aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely alueellisen lain nro 33/1996 1, 9 ja 10 pykälän, 13 pykälän 2 ja 3 momentin sekä 17, 18 ja 19 pykälän osalta.

(7) Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä(2). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseessä olevista tuista.

(8) Italian viranomaiset esittivät asiaa koskevat huomautuksensa komissiolle 2 päivänä syyskuuta 1997 ja 7 päivänä marraskuuta 1997 päivätyillä kirjeillä, jotka on kirjattu saapuneiksi 4 päivänä syyskuuta 1997 ja 17 päivänä marraskuuta 1997.

(9) Italia ilmoitti komissiolle 28 päivänä tammikuuta 1998 päivätyllä kirjeellä, että alueellisen lain nro 33/1996 18 pykälän mukaista tukiohjelmaa ei ollut voitu ottaa käyttöön, koska siihen ei ollut rahoitusta, ja sitoutui ilmoittamaan tuesta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jos sitä esitettäisiin uudelleen.

(10) Saadakseen asian tarkastelun päätökseen komission yksiköt pyysivät 20 päivänä marraskuuta 2000 päivätyllä teleksillä AGR 029182 Italian viranomaisilta selvityksiä kyseisistä valtiontuista. Samassa teleksissä komission yksiköt ilmoittivat lisäksi, että mikäli Italian viranomaiset vakuuttaisivat, ettei perustamissopimuksen liitteessä I mainittuja maataloustuotteita koskevia tukia ollut maksettu niiden säännösten nojalla, joiden osalta komissio oli päättänyt aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn, ja jos Italian viranomaiset sitoutuisivat kumoamaan nämä säännökset niiltä osin kuin niitä voitiin soveltaa maatalousalaan, toimivaltaiset viranomaiset voisivat harkita ilmoituksen perumista.

(11) Italia ilmoitti komissiolle 12 päivänä kesäkuuta 2001 päivätyllä kirjeellä peruneensa alueellisen lain nro 33/1996 9 pykälän mukaista tukea koskevan ilmoituksen, koska kyseessä olevaa tukea ei ollut maksettu ja se oli korvattu uusilla toimenpiteillä, joista oli ilmoitettu komissiolle ja/tai joista on ilmoitus vireillä perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti(3).

(12) Italian viranomaiset toimittivat 28 päivänä kesäkuuta 2001 päivätyllä ja 2 päivänä heinäkuuta 2001 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä alueellisen lain nro 33/1996 10 pykälää koskevia lisätietoja.

(13) Edellä esitettyjen seikkojen johdosta tämä päätös koskee ainoastaan alueellisen lain nro 33/1996 1 ja 10 pykälän, 13 pykälän 2 ja 3 momentin sekä 17 ja 19 pykälän mukaisesti myönnettyjä valtiontukia. Koska Italia perui 9 ja 18 pykälän mukaisia valtiontukia koskevan ilmoituksen 28 päivänä tammikuuta 1998 ja 12 päivänä kesäkuuta 2001 päivätyillä kirjeillä, näiden pykälien mukaisia tukia ei ole aihetta tarkastella.

(14) Alueellisen lain nro 33/1996 63 pykälän mukaan saman lain mukaisten tukiohjelmien käyttöön otto edellyttää komission hyväksyntää.

II YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS TUESTA

Alueellisen lain nro 33/1996 1 pykälä

(15) Alueellisen lain 33/1996 1 pykälässä otetaan käyttöön tukijärjestelmä, jonka tarkoituksena on korvata Sisiliassa toimiville yrityksille niitä lisäkustannuksia, joita yrityksille koituu alueella tuotettujen ja/tai jalostettujen tuotteiden kuljettamisesta pois saarelta. Tukea perustellaan yritysten kaukaisella sijainnilla keskeisiin kansallisiin ja Euroopan markkinoihin nähden. Tuki on tarkoitettu kaikilla tuotantoaloilla toimiville yrityksille (lukuun ottamatta kaivostoiminnan ja vesivoiman tuottamisen aloilla toimivia yrityksiä, jotka eivät ole vapaasti valinneet sijaintiaan alueella), jotka käyttävät rautatie-, maantie-, meri- ja ilmakuljetuksia tai yhdistettyjä kuljetuksia. Tuki on tarkoitettu kaksivuotiskaudeksi 1997-1998, ja se lasketaan kuljetettujen kilometrien ja kuljetetun lastin painon perusteella, suhteessa tavarakuljetuksiin kansallisten rajojen sisällä. Lisäkustannusten arvo määritellään vuosittain aluepresidentin (Presidente della Regione) antamassa asetuksessa siten, että otetaan huomioon taloudellisin kuljetustapa ja suorin mahdollinen tuotanto- tai jalostuspaikan ja markkinoiden välinen reitti. Kustannuksia suurempaa korvausta ei missään tapauksessa voida myöntää.

(16) Tätä valtiontukea koskevan menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio totesi, että maatalousalan osalta tämä toimenpide oli itse asiassa 1 päivänä syyskuuta 1993 annetun alueellisen lain nro 25 90 pykälän(4) mukaisen tuen muutettu versio. Viimeksi mainitusta tuesta oli menettelyssä C 30/95 annettu lopullinen kielteinen päätös, jonka oli määrä johtaa toimenpiteen kumoamiseen ja mahdollisesti jo maksettujen tukien takaisinperimiseen(5). Ne syyt, joiden nojalla komissio oli tehnyt tämän päätöksen, olivat edelleen pääosin perusteltuja(6).

(17) Erityisesti komissio katsoi, että tällaiset tuet ovat toimintatukia, jotka eivät sovellu yhteismarkkinoille. Tällaisilla tuilla, joilla rahoitetaan osa valtiontuen saajille normaalisti aiheutuvista kustannuksista, ei ole pitkäkestoista eikä rakenteellista vaikutusta tukea saavilla aloilla, ja ne johtavat pelkästään siihen, että alueen rajojen ulkopuolella markkinoitavat alueen tuotteet hyötyvät verrattuna sellaisiin tuotteisiin, joihin ei Italiassa tai muissa jäsenvaltioissa sovelleta vastaavia tukitoimenpiteitä.

(18) Näin ollen käsiteltävänä olevaan tukeen ei voida soveltaa mitään perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyistä poikkeuksista. Sen vuoksi komissio päätti aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn alueellisen lain nro 33/1996 1 pykälän mukaisen maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja kaupan pitämiseen myönnettävän tuen osalta.

Alueellisen lain nro 33/1996 10 pykälä

(19) Alueellisen lain nro 33/1996 10 pykälällä laajennetaan 18 päivänä helmikuuta 1986 annetun alueellisen lain nro 3 51, 52, 53 ja 54 pykälän säännösten soveltamisalaa maatalous-, käsityö- ja markkinointiyritysten muodostamiin yhteenliittymiin, jotka toimivat kukkien ja kasvien tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen aloilla. Toimivaltaisten viranomaisten 3 päivänä kesäkuuta 1996 päivätyssä kirjeessä antamien tietojen mukaan nämä tuet on säädetty määräämättömäksi ajaksi.

(20) Komission päätös menettelyn aloittamisesta koskee alueellisen lain nro 33/1996 10 pykälän mukaista tukea siltä osin kuin tässä pykälässä viitataan alueellisen lain nro 3/1986 53 pykälän c alakohtaan. Tätä yhteiskäytössä olevien rakenteiden hankkimiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää enintään 80 prosenttia seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin: maanhankintaan, tarpeellisten rakennusten rakentamiseen, kiinteän omaisuuden hankintaan ja peruskorjaukseen sekä kaikkien osuuskunnan toiminnan kannalta välttämättömien kiinteiden rakenteiden hankintaan.

(21) Arvioinnissaan komissio totesi, että tällaiset alueellista tukea saavat investoinnit jäivät yhteenliittymän omaisuudeksi ja niiden tarkoituksena oli yhteenliittymän maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvän toiminnan edistäminen.

(22) Tuolloin voimassa olleiden säännösten(7) mukaan tämän alan valtiontukien oli oltava komission päätöksen 94/173/ETY liitteen 1.2 kohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa esitettyjen rajoitusten mukaisia, eikä tuen määrä saanut niillä alueilla, jotka Sisilian tavoin ovat tavoite 1 -alueita, ylittää 75:tä prosenttia investoinnin kustannuksista.

(23) Tarkasteltavana olevan tuen määrä oli 80 prosenttia, eikä ole toimitettu mitään sellaista tietoa, jonka nojalla olisi mahdollista todeta, onko sovellettuja rajoituksia noudatettu. Näiden seikkojen johdosta alueellisen lain nro 3/1986 53 pykälän c alakohdan mukaisen tuen myöntämiseen alueellisen lain nro 33/1996 10 pykälässä tarkoitetuille yhteenliittymille ei voida soveltaa mitään perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyistä poikkeuksista.

Alueellisen lain nro 33/1996 13 pykälän 2 ja 3 momentti

(24) Alueellisen lain nro 33/1996 13 pykälän 2 ja 3 momentissa säädetään, että joulukuun 1995 ja maaliskuun 1996 välisenä aikana esiintyneiden sääilmiöiden maataloustuotannolle aiheuttamien vahinkojen johdosta aluehallitus voi harkita sellaisten maanraivausyhteenliittymien (Consorzi di bonifica) maksujen perimättä jättämistä, joiden toiminta-alueet sijaitsevat 14 päivänä helmikuuta 1992 annetussa kansallisessa laissa nro 185, jolla säädetään maataloustuotannolle aiheutuneista vahingoista ministeriön säädöksen perusteella maksettavasta kansallisesta korvauksesta tarkoitetuilla luonnonmullistusten vahingoittamilla alueilla. Alueellisen lain nro 33/1996 13 pykälän 3 momentin mukaan aluehallinto saa korvata maanraivausyhteenliittymille tulonmenetyksiä korkeintaan 5000 miljoonaa Italian liiraa.

Alueellisen lain nro 33/1996 17 pykälä

(25) Alueellisen lain nro 33/1996 17 pykälässä säädetään, että aluehallinto voi maksaa etukäteen tukia, jotka valtio maksaa solidaarisuusrahaston korvauksena luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamista vahingoista (kansallinen laki nro 185/92). Lain 17 pykälän mukainen tuki on rajattu vuoteen 1996, ja siihen on varattu 20000 miljoonaa Italian liiraa (ks. 3 päivänä kesäkuuta 1996 päivätty kirje). Tämä tuki on tarkoitettu viljelijöille käyttöpääoman uudelleenmuodostamiseen ja edellä mainittujen luonnonilmiöiden vahingoittamien maatilojen rakenteiden peruskorjauksiin. Tuensaajia ovat maatalousyrittäjät, joille vuonna 1996 sattuneiden lämpötilan vaihteluiden ja niitä seuranneiden rankkasateiden aiheutuneiden menetysten arvo on vähintään 35 prosenttia niiden myyntikelpoisesta bruttotuotannosta.

(26) Lain 13 pykälän 2 ja 3 momentin ja 17 pykälän mukaisia valtiontukia voidaan yhdistää kansallisen lain nro 185/1992 sallimissa puitteissa.

(27) Komissio täsmensi päätöksessään, joka koski tutkintamenettelyn aloittamista lain 13 pykälän 2 ja 3 momentin ja 17 pykälän mukaisten tukien osalta, että näitä tukia oli tarkasteltava niiden arviointiperusteiden nojalla, joita komissio tuolloin sovelsi luonnonmullistuksiin rinnastettavien sääilmiöiden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettyyn valtiontukeen(8). Näiden arviointiperusteiden mukaan tukien oli täytettävä seuraavat kaksi edellytystä:

a) valtiontuen saajalle aiheutuneen vahingon oli oltava vähintään 30 prosenttia edeltäneiden kolmen vuoden tuotannon perusteella lasketusta tavanomaisesta tuotannosta tai 20 prosenttia vuoristoalueiden ja eräiden epäsuotuisien alueiden maataloudesta 28 päivänä huhtikuuta 1975 annetussa neuvoston direktiivissä 75/268/ETY(9) tarkoitetuilla epäsuotuisilla alueilla;

b) aiheutuneesta vahingosta maksettavan liiallisen korvauksen mahdollisuus on suljettu pois.

(28) Päätöksessään komissio totesi, että esillä olevassa asiassa ei saatavilla olevien tietojen perusteella ollut mahdollista päätellä, että molempia edellytyksiä oli noudatettu. Luonnonmullistuksia ja poikkeuksellisia sääolosuhteita koskevaa kansallista lainsäädäntöä seuraavan ja täydentävän 17 pykälän osalta toimitetuissa alueellisissa säädöksissä näet ainoastaan viitattiin kansallisen lain nro 185/1992 säännöksiin ja sen soveltamista koskeviin sääntöihin, muun muassa maatalousministeriön 2 päivänä heinäkuuta 1996 päivättyyn kirjeeseen A1659, jonka mukaan tuki ei saanut ylittää 100:aa prosenttia vahingoista. Tarkasteltavina olevia valtiontukia koskevaa tutkintamenettelyä aloitettaessa myös kansallisen lain nro 185/1992 osalta oli aloitettu perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely, koska lain 27 pykälän a ja b alakohdan(10) mukaisten edellytysten noudattamista oli mahdoton todeta.

(29) Koska komissiolla ei ollut nimenomaisia takeita näiden edellytysten noudattamisesta, se totesi näin ollen, että samoihin johtopäätöksiin päätyminen myös tarkasteltavana olevassa tapauksessa oli väistämätöntä.

(30) Komissio korosti erityisesti ennen kaikkea sitä, ettei tarkasteltavana olevassa alueellisessa laissa eikä toimitetuissa tiedoissa täsmennetty, millä tavoin on laskettu "tavanomainen" tuotanto, jonka perusteella määritetään vähimmäistaso, jonka jälkeen korvauksia maksetaan. Lisäksi komissio epäili edelleen, että liiallisten korvausten myöntäminen oli mahdollista.

(31) Italian viranomaiset ilmoittivat 19 päivänä joulukuuta 1996 päivätyssä kirjeessään 17 pykälään viitaten, että maatalousministeriön 2 päivänä heinäkuuta 1996 päivätyssä viestissä tarkoitettujen säädösten mukaisesti tuki ei voinut ylittää 100:aa prosenttia aiheutuneesta vahingosta. Komissio kuitenkin totesi, että 17 pykälässä tarkoitettua tukea saatettiin ilmeisesti maksaa samanaikaisesti muiden tukien, erityisesti saman lain 13 pykälän 2 momentissa tarkoitetun tuen kanssa. Mitään takeita ei saatu siitä, ettei tukien kasautuessa olisi maksettu liiallisia korvauksia.

(32) Edellä esitettyjen seikkojen perusteella komissio ei voinut todeta, että 27 pykälän a ja b alakohdassa esitettyjä edellytyksiä oli esillä olevassa tapauksessa noudatettu. Näin ollen mitään perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyistä poikkeuksista ei voitu soveltaa.

Alueellisen lain nro 33/1996 19 pykälä

(33) Alueellisen lain nro 33/1996 19 pykälässä säädetään tuista, joiden määrä on enintään 80 prosenttia ja joita myönnetään maatiloille uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkö-, lämpö- ja mekaanisen energian tuotantolaitteisiin. Erityisesti 19 pykälässä lisätään 29 päivänä toukokuuta 1982 annetun kansallisen lain nro 308 12 pykälän 1 momentin ja 9 päivänä tammikuuta 1991 annetun kansallisen lain nro 10 13 pykälän 1 momentin mukaisen tuen määrää, jonka enimmäismääräksi on kansallisessa laissa vahvistettu 55 prosenttia tai 65 prosenttia maatalousosuuskuntien osalta. Tuki voi kasautua tuen ulkopuolelle jäävien investointikustannusten kattamiseksi myönnettävän korkotukilainan kanssa. Toimenpiteeseen oli varattu 2500 miljoonaa Italian liiraa.

(34) Tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio totesi jo aiemmin tutkineensa vastaavaa alueellista lakia ja ilmoittaneensa Italian hallitukselle kantansa maatalousalan tukien kasautumista koskeviin ongelmiin 16 päivänä elokuuta päivätyssä kirjeessä SG(94) D/11946 (tukinumero E 1/94). Tässä viimeksi mainitussa tiedonannossa komissio oli muun muassa täsmentänyt, että kansallisessa laissa säädetyt enimmäismäärät, toisin sanoen 55 prosenttia tai 65 prosenttia maatalousosuuskuntien osalta, oli koordinoitava maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja kaupan pitämiseen myönnettävien kansallisten investointitukien voimassa olevien tasojen kanssa. Kun tutkintamenettely aloitettiin, tällaiseen tukeen sovellettavissa säännöissä edellytettiin seuraavien edellytysten noudattamista:

a) maatalousalaan sovellettavia enimmäismääriä oli noudatettava kaikkien yhtä aikaa maksettavien valtiontukien, korvausten ja/tai korkotukien osalta, ja niiden määrät olivat:

i) alkutuotannossa (maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta 15 päivänä heinäkuuta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91(11) 12 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut investoinnit), 35 prosenttia tai 45 prosenttia neuvoston direktiivissä 75/268/ETY tarkoitetuilla epäsuotuisilla alueilla;

ii) jalostuksen ja kaupan pitämisen osalta 55 prosenttia tai 75 prosenttia tavoite 1 -alueilla;

b) molemmissa tapauksissa oli noudatettava neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2328/91 tai maataloustuotteiden jalostamiseen ja kaupan investointeihin liittyviä valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa säädettyjä rajoituksia(12).

(35) Italian viranomaiset eivät toimittaneet mitään takeita näiden edellytysten noudattamisesta.

(36) Näin ollen alueellisen lain nro 33/96 19 pykälän mukaisiin tukiin ei voitu soveltaa mitään perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyistä poikkeuksista.

III ASIANOMAISTEN HUOMAUTUKSET

(37) Asianomaiset eivät ole esittäneet huomautuksia.

IV ITALIAN HUOMAUTUKSET

(38) Italia esitti Sisilian alueen puolesta huomatuksensa komissiolle 2 päivänä syyskuuta 1997 ja 7 päivänä marraskuuta 1997 päivätyillä ja vastaavasti 4 päivänä syyskuuta 1997 ja 17 päivänä marraskuuta 1997 saapuneiksi rekisteröidyillä kirjeillä. Vastauksena komission 20 päivänä lähettämään teleksiin AGR 029182 lisätietoja toimitettiin 28 päivänä kesäkuuta 2001 päivätyllä kirjeellä.

(39) Italia esitti alueellisen lain nro 33/1996 1, 13 ja 17 pykälää koskevat huomautuksensa 2 päivänä syyskuuta 1997 päivätyllä kirjeellä.

(40) Lain 1 pykälän osalta Italia toimitti kopion huomautuksista, jotka oli jo esitetty alueellisen lain nro 25/93 90 pykälän mukaista tukea koskevan menettelyn yhteydessä. Tämän pykälän mukaisesta tuesta oli tehty menettelyssä C 30/95 lopullinen kielteinen päätös, jossa edellytettiin toimenpiteen kumoamista ja mahdollisesti jo maksettujen tukien takaisin perimistä. Huomautuksissaan Italian viranomaiset ilmoittivat, että tuen tarkoituksena oli edistää maataloustuotteiden vaihtoehtoisia kuljetustapoja ja kuljetuskaluston koordinoitua käyttöä perustamissopimuksen 77 artiklan mukaisesti. Toimivaltaiset viranomaiset ilmoittivat, että Sisiliassa kuljetukset keskittyvät maantiekuljetuksiin (67 prosenttia) ja että maataloustuotteiden kuljetus on yleensä järjestäytymätöntä ja eri kuljetusmenetelmiä - maantiekuljetuksia, rautateitä ja merikuljetuksia - käytetään suunnittelemattomasti ja sekavasti. Tilanteen tekee vielä vakavammaksi se, että lastit, joita kuljetetaan pääosin tarkoitukseen sopimattomilla ja pienillä perheyritysten omistamilla autoilla, kärsivät vahinkoa kuljetusten aikana, ja ongelmat liittyvät läheisesti alueen maataloustuotteiden kaupan sirpaloitumiseen, jonka seurauksena syntyy kuljetusjärjestelmä, jonka puitteissa innovaatio, järjestelmällisyys ja yhdistettyjen kuljetusten käyttö toteutuvat vain vaivoin. Tilanne heijastuu taloudelliseen tilanteeseen (yksikköhintojen nousuna ja riskinä, että kuljetusauto tekee paluumatkan kokonaan tai osittain ilman lastia), ympäristön tilaan ja liikenneturvallisuuteen. Alueellisella toimella pyritään kysyntää lisäämällä edistämään yhdistettyjen kuljetusten kehitystä ja kuljetusalan toimijoiden yrityskulttuuria. Kyseessä on Italian viranomaisten mukaan väliaikainen tuki, jolla pyritään luomaan järjestelmällinen ja yhdistetty kuljetusjärjestelmä tukemalla liikenteen siirtymistä maantiekuljetuksista yhdistettyihin maantie-rautatie- ja maantie-meritiekuljetuksiin ja vähentämällä maataloustuotteita kuljettavien autojen määrää. Tarkasteltavana olevan pykälän 4 momenttia sovellettaessa tuki voidaan määritellä kuljetustavan mukaan ilman suoraa yhteyttä kuljetettavan tuotteen määrään ja arvoon. Toimivaltaiset viranomaiset totesivat huomautustensa lopuksi, että edellä esitetyistä syistä he katsoivat tuen olevan perustamissopimuksen 77 (nykyinen 73) artiklan ja 92 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan (nykyinen 87 artiklan 3 kohdan b ja c alakohta) mukainen.

(41) Alueellisen lain nro 33/1996 13 pykälän 2 ja 3 momentin sekä 17 pykälän mukaisten tukien osalta Italian viranomaiset ilmoittivat, että kansallisen lain nro 185/1992 mukaisen korvauksen, 35 prosenttia aiheutuneesta vahingosta, perusteena olevan "tavanomaisen" tuotannon määrittämiseksi oli tarkasteltu yksittäisten alueellisten tarkastuselinten ISTAT:lle toimittamia tietoja noin 10 vuoden aikana. Jotta alueelliset viitekeskiarvot voitaisiin määritellä oikein, otettiin huomioon vain niiden vuosien tuotannot, jolloin poikkeuksellisia sääilmiöitä ei ollut todettu. Liiallisten korvausten maksamisen osalta toimivaltaiset viranomaiset korostivat, että 2 päivänä heinäkuuta 1996 päivätyn ministeriön säännöksen A/1659 mukaisten ministeriön säännösten mukaan tuki ei voinut ylittää 100:aa prosenttia aiheutuneista vahingoista. Italian viranomaiset vahvistivat, että 13 pykälän 2 momentin mukainen tuki saattoi kasautua 17 ja 18 pykälässä tarkoitettujen toimenpiteiden kanssa, mutta että edellä mainittujen ministeriön säädösten mukaisesti tuen kokonaismäärä ei voinut missään tapauksessa ylittää aiheutuneen vahingon kokonaismäärää. Lisäksi Italian viranomaiset korostivat, että 13 pykälän 2 momentin mukaista tukea, toisin sanoen maanraivausyhteenliittymien maksujen perimättä jättämistä, sovellettiin kaikkiin kiinteistönomistajiin, joiden kiinteistöt sijaitsivat toiminta-alueella ja jotka hyötyivät maanparannustöistä, ei ainoastaan viljelijöille.

(42) Italia esitti alueellisen lain nro 33/1996 1 ja 10 pykälää koskevat huomautuksensa 7 päivänä marraskuuta 1997 päivätyssä kirjeessä.

(43) Lain 1 pykälän osalta Italian viranomaiset ilmoittivat, että kuljetusmenetelmät ovat tietynlaisia jäsenvaltioiden välisiä tavaroiden yhdistettyjä kuljetuksia koskevista yhteisön säännöistä 7 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/106/ETY(13) mukaisia. Italian viranomaiset viittasivat myös eräisiin Assemblea Regionale Sisilianan (Sisilian aluehallinto) esittämiin huomautuksiin. On huomattava, että jotkin Assemblea Regionale Sisilianan huomautukset oli esitetty lyhyesti komission yksiköille erään kokouksen aikana 25 päivänä syyskuuta 1997. Näiden huomautusten mukaan alueellisen lain nro 33/1996 1 pykälän mukainen tuki oli perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua alueellista valtiontukea, jota oli arvioitava 20. joulukuuta 1994 annetun komission tiedonannon 94/C 364/08(14) 2.6 kohdan perusteella.

(44) Lain 10 pykälän osalta Italian viranomaiset ilmoittivat, että kyseessä olevia tukia ei myönnetty samanaikaisesti muiden alueellisten tai kansallisten tukien kanssa ja että niitä voitiin myöntää 80 prosenttia toteen näytetyistä kuluista 1000 miljoonan, tai toisen asteen osuuskuntien rakenteiden osalta 1200 miljoonan Italian liiran enimmäismäärästä laskettuihin toteen näytettyihin kuluihin. Toimivaltaisten viranomaisten mukaan 80 prosentin suuruisen tuen laskentamenetelmä poikkeaa komission soveltamasta laskentamenetelmästä, koska alueellisessa tukitoimenpiteessä viitataan enimmäismäärästä laskettuihin toteen näytettyihin kuluihin, mutta komission soveltama 75 prosentin taso lasketaan investoinnin kustannuksista. Toimivaltaiset viranomaiset ilmoittivat 28 päivänä kesäkuuta 2001 päivätyssä kirjeessä, että 23 päivänä joulukuuta 2000 annetun alueellisen lain nro 32 51 pykälän nojalla on vähennetty alueellisen lain nro 3/1986 33 pykälän 1 momentin c alakohdan mukaista tukea 50 prosenttiin 1000 miljoonan, tai toisen asteen osuuskuntien rakenteiden osalta 1200 miljoonan Italian liiran enimmäismäärästä laskettuihin toteen näytettyihin kuluihin. Viranomaiset täsmensivät lisäksi, että tuki koskee kasvien ja kukkien tuotantoa, jalostusta ja kaupan pitämistä ja että tukikelpoisia kustannuksia ovat kiinteistön rakennusalueen hankintaan ja kiinteistön rakentamiseen liittyvät kustannukset sekä jo olemassa olevien rakennusten ja rakennelmien hankinta ja niiden mahdollisista peruskorjauksista ja muutostöistä aiheutuvat kustannukset.

V ARVIOINTI TUESTA

(45) Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Toimenpide, joka ei ole valtiontuki

(46) Edellä esitettyjen seikkojen ja toimivaltaisten viranomaisten toimittamien tietojen perusteella yhtä tarkasteltavana olevista ilmoitetuista toimenpiteistä ei voida pitää perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Kysymyksessä on alueellisen lain nro 33/1996 13 pykälän 2 ja 3 momentin mukainen toimenpide: toimivaltaisten viranomaisten toimittamista tiedoista käy ilmi, että maanraivausyhteenliittymien maksujen perimättä jättämistä ei sovelleta pelkästään maanviljelijöihin vaan kaikkiin kiinteistönomistajiin, joilla on kiinteistöjä yhteenliittymien toiminta-alueella ja joille joulukuun 1995 ja maaliskuun 1996 välisenä aikana sattuneet luonnonmullistukset ovat aiheuttaneet vahinkoa.

(47) Maanraivausyhteenliittymät edustavat julkista sektoria ja niiden tehtävänä on toteuttaa julkisia infrastruktuurin rakentamiseen liittyviä töitä(15), ja niiden toimintaa säätelevät kansalliset ja alueelliset lait. Yhteenliittymien tehtäviä ovat maanparannustöiden suunnittelu, toteuttaminen, ylläpito ja huolto (mukaan luettuna maaperän kuivaustyöt ja soisen maaperän, jolla on esiintynyt malariaa, muuttaminen viljelykelpoiseksi), maaperän rakentaminen vesimassoja pitäväksi ja tulvankestäväksi, vesivarojen huolto järkevän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen takaamiseksi, jne. Maanparannustyöt kuuluvat valtiolle ja alueille.

(48) Lain mukaan maanraivausyhteenliittymillä on oikeus asettaa yhteenliittymän jäsenille pakollisia maksuja, jotka maksetaan suorina veroluontoisina maksuina(16).

(49) Jäseniä ovat kaikenlaisten kiinteistöjen, niiden joukossa maa-alueet ja tuotantorakennukset, omistajat, joiden kiinteistöt sijaitsevat maanraivausyhteenliittymän toiminta-alueella. Kyseessä oleva maksu voidaan sen vuoksi rinnastaa veroon, joka koskee kaikkia yhteenliittymän jäseniä, jotka hyötyvät maanparannustöistä, ja yleensä näihin kuuluvat valtio, alueet, provinssit ja kunnat omistamiensa kiinteistöjen osalta, koska he ovat toiminta-alueella sijaitsevien kiinteistöjen omistajia, riippumatta omistajan harjoittamasta toiminnasta. Maksu lasketaan julkisesta kiinteistörekisteristä saatavien tietojen mukaan, tuotantorakennusten osalta kiinteistön tuoton ja maa-alueiden osalta kiinteistön arvon perusteella, sekä kiinteistön sijaintipaikkaa koskevien pohjavesien käyttörekisterien perusteella.

(50) Tarkasteltavana olevassa tapauksessa alueen hallinto korvaa maanraivausyhteenliittymille saamatta jääneet maksut kaikkien yhteenliittymän jäsenten osalta, ei ainoastaan niiden puolesta, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa. Vaikka onkin mahdollista, että monet kyseessä olevan alueen maanomistajista ovat maanviljelijöitä (tämä saattaa selittää viittauksen kansallisen lain nro 185/92 mukaiseen asianomaisten alueiden rajaamiseen), ei kuitenkaan voida katsoa, että tarkasteltavana oleva toimenpide hyödyttäisi tiettyjä yrityksiä tai tietynlaista tuotantoa perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska sitä ei annettujen tietojen mukaan ole nimenomaisesti suunnattu taloudellista toimintaa harjoittaville toimijoille ja sitä sovelletaan erotuksetta kaikkiin maanraivausyhteenliittymien toiminta-alueiden kiinteistönomistajiin, jotka hyötyvät maanparannustöistä. Toimenpide ei näin ollen ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

Toimenpiteet, jotka ovat valtiontukea

(51) Alueellisen lain nro 33/1996 1, 10, 17 ja 19 pykälässä säädetään tuen myöntämisestä julkisista varoista tietyille maatalousyrityksille, joille siitä kiistatta koituu taloudellista ja rahallista etua verrattuna muihin yrityksiin, jotka eivät saa samaa tukea. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan valtiontuki, joka vahvistaa tietyn yrityksen asemaa sen kilpailijayrityksiin nähden, johtaa kilpailun mahdolliseen vääristymiseen muiden kilpailevien yritysten jäädessä tukitoimenpiteen ulkopuolelle(17).

(52) Toimenpiteet vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska maataloustuotteiden yhteisön sisäinen kauppa on määrällisesti merkittävää. Tämä ilmenee seuraavasta taulukosta(18), jossa esitetään Italian ja Euroopan unionin välisen maataloustuotteiden tuonnin ja viennin kokonaisarvo vuosina 1997-2001(19). On huomattava, että Sisilia on Italian alueiden joukossa merkittävä maataloustuotteiden tuottaja.

Koko maatalousala

>TAULUKON PAIKKA>

(53) On kuitenkin muistettava, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan yritykselle myönnettävä tuki voi olla luonteeltaan sellaista, että se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua, jos kyseinen yritys kilpailee muista jäsenvaltioista tulevien tuotteiden kanssa, vaikka se ei itse toimittaisikaan omaa tuotantoaan vientiin. Jos tietty jäsenvaltio myöntää tukea yritykselle, maan sisäinen tuotanto voi joko pysyä ennallaan tai kasvaa, jolloin muiden jäsenvaltioiden yritysten mahdollisuudet viedä tuotteitaan kyseisen jäsenvaltion markkinoille heikkenevät. Siksi tällainen tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja aiheuttaa kilpailun vääristymistä(20).

(54) Tämän vuoksi komissio päätyi siihen johtopäätökseen, että tarkasteltavana olevat tukitoimenpiteet kuuluvat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan.

(55) Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään poikkeuksista perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun kieltoon.

(56) Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa määrättyjä poikkeuksia ei ilmeisestikään voida soveltaa tarkasteltavana olevassa tapauksessa tukien luonteen ja tarkoituksen vuoksi. Italia ei myöskään ole vedonnut perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan sen enempää kuin 87 artiklan 2 kohdan c alakohdan soveltamiseen.

(57) Myöskään perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohtaa ei voida soveltaa, koska kyseessä olevia tukia ei ole tarkoitettu taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma.

(58) Komission on kuitenkin otettava huomioon, että Sisilian viranomaiset ilmoittivat erään kokouksen aikana esittämissään kirjallisissa huomautuksissa, että alueellisen lain nro 33/1996 1 pykälän mukainen tuki oli perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua alueellista tukea ja sitä oli tarkasteltava komission tiedonannon 94/C 364/08 2.6 kohdan nojalla.

(59) Tämän osalta viitataan maatalousalan valtiontukia koskevien yhteisön suuntaviivojen(21) 3.7 kohtaan, jonka mukaan, koska maataloustuotannolle ominaiset hyvin erityiset olosuhteet on otettava huomioon arvioitaessa epäsuotuisille alueille myönnettäväksi tarkoitettua tukea, alueellisia valtion tukia koskevia komission suuntaviivoja(22) ei sovelleta maatalousalalla. Maataloutta koskevat aluepoliittiset näkökohdat on sisällytetty maatalousalan valtiontukia koskeviin yhteisön suuntaviivoihin.

(60) Edellä esitetyn perusteella tukea on arvioitava maatalouteen sovellettavien valtiontukea koskevien sääntöjen perusteella siltä osin kuin alueellisen lain nro 33/1996 1 pykälän mukaisella toimenpiteellä otetaan käyttöön tukia, joita myönnetään perustamissopimuksen liitteessä I mainituilla maataloustuotteiden tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen aloilla toimiville yrityksille ja vähennetään tavanomaisia kuljetuskustannuksia kuten tässä esillä olevassa tapauksessa.

(61) Lisäksi tarkasteltavana oleva toimenpide, jolla otetaan käyttöön tuki, jonka tarkoituksena on vähentää perustamissopimuksen liitteessä I mainittujen maataloustuotteiden Sisilian ulkopuolelle kuljettamisesta koituvia kustannuksia, ei ilmeisestikään ole tarkoitettu taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma, eivätkä Sisilian viranomaiset ole toimittaneet mitään asiaa koskevaa näyttöä eivätkä osoittaneet, mitä yhteyttä aiotuilla tuilla on taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma.

(62) Kuten komission tiedonannon 94/C 364/08 2.6 kohdan viimeisessä luetelmakohdassa nimenomaisesti todetaan, sitä ei sovellettu perustamissopimuksen liitteessä I mainittuihin maataloustuotteisiin ja se koski vain tiettyjä Euroopan alueita. On selvää, ettei tätä tiedonantoa voida soveltaa tukeen, jota myönnetään maataloustuotteiden kuljettamiseen Sisilian ulkopuolelle, eikä näihin tukiin voida myöskään soveltaa alueellisia valtiontukia koskevia suuntaviivoja, joihin on myöhemmin lisätty tietyille alueille myönnettäviä lisäkuljetuskustannusten korvaamiseen tarkoitettuja tukia koskevat säännöt(23)

(63) Näin ollen perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa määrättyä poikkeusta ei voida soveltaa tässä esillä oleviin toimenpiteisiin.

(64) Myöskään perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaa ei voida soveltaa, koska kyseisiä tukia ei ole tarkoitettu Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tai Italian taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen.

(65) Komission on kuitenkin otettava huomioon, että Italian viranomaiset ovat viitanneet myös perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaan osoittaakseen, että alueellisen lain nro 33/1996 1 pykälä on perustamissopimuksen mukainen. Tämän osalta komissio korostaa, etteivät Italian viranomaiset ole osoittaneet, mitä Euroopan yhteistä etua koskevaa tärkeää hanketta tukien myöntäminen edistäisi tai minkä Italian taloudessa olevan vakavan häiriön se poistaisi.

(66) Toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet yleisesti, että valtiontuilla pyritään edistämään yhdistettyjä kuljetuksia neuvoston direktiivin 92/106/ETY mukaisesti, mutta tätä ei voida pitää perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna Euroopan yhteistä etua koskevana tärkeänä hankkeena. Lisäksi alueellisen lain nro 33/1996 1 pykälässä tarkoitettua tukea myönnetään mille tahansa kuljetustavalle jota tuensaajat haluavat käyttää, eivätkä Italian viranomaiset ole osoittaneet, mikä yhteys toteutettaviksi aiotuilla tuilla on Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen.

(67) Kyseessä olevia tukia ei ole tarkoitettu - eivätkä ne sovellu - perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa määrättyjen tavoitteiden saavuttamiseen.

(68) Tarkasteltavina olevien tukien luonteen ja tarkoituksen perusteella ainoa poikkeus, jota voidaan soveltaa, on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätty poikkeus.

Sovellettavat säännökset ja määräykset

(69) Mahdollisuutta soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta on arvioitava valtiontuen myöntämiseen maatalousalalla sovellettavien sääntöjen perusteella. Nämä säännöt on määritelty maatalousalan valtiontukia koskevissa yhteisön suuntaviivoissa(24) (jäljempänä "suuntaviivat"), jotka tulivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

(70) Suuntaviivojen 23.3 kohdan mukaisesti komissio soveltaa kyseisiä suuntaviivoja 1 päivästä tammikuuta 2000 sekä sellaisiin uusiin valtiontukiin, joista tehdään ilmoitus että niihin valtiontukiin, joista on ilmoitus mainittuna päivänä vireillä. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999(25) 1 artiklan f alakohdan mukaista sääntöjenvastaista tukea tarkastellaan niiden sääntöjen ja suuntaviivojen mukaisesti, jotka olivat voimassa, kun tuki myönnettiin.

(71) Saatavilla olevien tietojen perusteella alueellisesta laista nro 33/1996 ilmoitettiin komissiolle ja sen 63 pykälässä säädetään lykkäämisestä annetun lausekkeen nojalla, että lain mukaisten valtiontukien käyttöön otto edellyttää komission ennakkohyväksyntää(26).

(72) Komission yksiköt pyysivät 20 päivänä marraskuuta 2000 päivätyllä teleksillä AGR 029182 Italian viranomaisia täsmentämään, oliko perustamissopimuksen liitteessä I mainituille maataloustuotteille jo myönnetty tukia niiden säännösten perusteella, joiden osalta komissio oli päättänyt aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn. Samassa viestissä komission yksiköt ilmoittivat lisäksi, että mikäli Italian viranomaiset vakuuttaisivat, ettei edellä mainitussa säädöksessä tarkoitettuja maataloustuotteita koskevia tukia ollut maksettu niiden säännösten nojalla, joiden osalta komissio oli päättänyt aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn, ja jos Italian viranomaiset sitoutuisivat kumoamaan nämä säännökset niiltä osin kuin niitä voitiin soveltaa maatalousalaan, viranomaiset voisivat harkita tässä esillä olevan ilmoituksen perumista.

(73) Italian viranomaiset eivät vastanneet tähän kysymykseen. Muiden tietojen puuttuessa komissiolla on siten oikeus katsoa, että kyseessä olevia tukiohjelmia ei ole otettu käyttöön. Niiden tutkinta kuuluu siten suuntaviivojen soveltamisalaan(27).

Alueellisen lain nro 33/1996 1 pykälä

(74) Alueellisen lain nro 33/1996 1 pykälässä säädetään tuesta, jonka tarkoituksena on korvata Sisiliassa toimiville yrityksille niitä lisäkustannuksia, joita yrityksille koituu alueella tuotettujen ja/tai jalostettujen tuotteiden kuljettamisesta pois saarelta. Tukea perustellaan yritysten kaukaisella sijainnilla keskeisiin kansallisiin ja eurooppalaisiin markkinoihin nähden. Tuki on tarkoitettu kaikilla tuotantoaloilla toimiville yrityksille (lukuun ottamatta kaivostoiminnan ja vesivoiman tuottamisen aloilla toimivia yrityksiä, jotka eivät ole vapaasti valinneet sijaintiaan alueella), jotka käyttävät rautatie-, maantie-, meri- ja ilmakuljetuksia tai yhdistettyjä kuljetuksia, näin ollen myös maataloustuotteiden kuljetukseen. Tuki on tarkoitettu kaksivuotiskaudeksi 1997-1998. Tuki lasketaan kuljetettujen kilometrien ja kuljetetun lastin painon perusteella, suhteessa tavarakuljetuksiin kansallisten rajojen sisällä. Lisäkustannusten arvo määritellään vuosittain aluepresidentin (Presidente della Regione) antamassa asetuksessa siten, että otetaan huomioon taloudellisin kuljetustapa ja suorin mahdollinen tuotanto- tai jalostuspaikan ja markkinoiden välinen reitti. Lisäkustannuksiin myönnettävä tuki ei voi ylittää todellisia kustannuksia.

(75) Tätä valtiontukea koskevan muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio totesi, että maatalousalan osalta tämä toimenpide oli itse asiassa 1 päivänä syyskuuta 1993 annetun alueellisen lain nro 25 90 pykälän mukaisen tuen muutettu versio. Tästä tuesta oli menettelyssä C 30/95 annettu lopullinen kielteinen päätös, jonka oli määrä johtaa toimenpiteen kumoamiseen ja mahdollisesti jo maksettujen tukien takaisinperimiseen(28). Ne syyt, joiden nojalla komissio oli tehnyt tämän päätöksen, olivat edelleen pääosin perusteltuja(29).

(76) Komissio huomautti erityisesti, että tällaiset tuet olivat toimintatukea eivätkä ne sovellu yhteismarkkinoille. Tällaisella tuella, jolla rahoitetaan osa valtiontuen saajille normaalisti aiheutuvista kustannuksista, ei ole pitkäkestoista eikä rakenteellista vaikutusta tukea saavilla aloilla, ja tuet johtavat pelkästään siihen, että alueen rajojen ulkopuolella markkinoitavat sisilialaiset tuotteet hyötyvät verrattuna sellaisiin tuotteisiin, joihin ei Italiassa tai muissa jäsenvaltioissa sovelleta vastaavia tukitoimenpiteitä.

(77) Komission tätä toimenpidettä koskeva arviointi ei muutu suuntaviivojen perusteella. Erityisesti suuntaviivojen kohdassa 3.5 todetaan, että jotta toimenpidettä voitaisiin pitää yhteismarkkinoille soveltuvana, siihen on aina sisällyttävä jokin kannustava piirre tai siinä on edellytettävä tuensaajalta jonkinlaista vastasuoritusta. Ellei yhteisön lainsäädännössä tai näissä suuntaviivoissa ole erityisesti mainittu poikkeuksesta, yksinomaan tuottajien taloudellisen aseman parantamiseen tarkoitetut yksipuoliset valtiontuet, jotka eivät millään tavalla edistä alan kehitystä, ja erityisesti pelkästään hinnan, määrän, tuotantoyksikön tai tuotantovälineyksikön perusteella myönnettävät tuet katsotaan tuotantotuiksi, jotka eivät sovellu yhteismarkkinoille. Lisäksi jo kyseisten tukien luonteeseen kuuluu, että ne todennäköisesti vaikuttavat myös yhteisten markkinajärjestelyjen mekanismeihin.

(78) Tarkasteltavana oleva tuki ei sisällä mitään kannustavaa piirrettä, eikä siinä edellytetä tuensaajalta mitään vastasuoritusta. Tällainen tuki ei ole suuntaviivojen eikä muiden yhteisön sääntöjen mukainen, ja tässä tarkasteltavana olevalla tuella pyritään pelkästään parantamaan tuottajien taloudellista asemaa edistämättä millään tavalla alan kehitystä.

(79) Italian viranomaiset esittivät huomautuksissaan, että tuella pyritään edistämään yhdistettyjä kuljetuksia ja parantamaan kuljetusalan tilaa. Tarkasteltavana oleva tuki on kuitenkin selvästi suunnattu yrityksille, jotka käyttävät mitä kuljetusmuotoa tahansa viedäkseen tuotteitaan markkinoille Sisilian ulkopuolelle. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa nämä yritykset toimivat perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen maataloustuotteiden tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen aloilla. Tuki korvaa näille yrityksille tuotteiden kuljetuskustannuksia, joista yritysten itsensä olisi tavallisesti vastattava. Siitä, että tuella pyrittäisiin edistämään tiettyä kuljetustapaa tai että tuki olisi siirretty kuljetusalalle, ei ole esitetty mitään näyttöä. Kaikki toimivaltaisten viranomaisten kuljetusalan osalta esittämät huomautukset ja viittaukset perustamissopimuksen 77 (nykyinen 73) artiklaan ovat näin ollen perusteettomia eikä niitä voida soveltaa tässä esillä olevaan tapaukseen.

(80) Edellä esitetyistä seikoista seuraa, että alueellisen lain nro 33/1996 1 pykälän mukainen perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen maataloustuotteiden tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen aloilla toimiville yrityksille suunnattu toimenpide sisältää sekä komission aiemman vakiintuneen käytännön että nykyisten suuntaviivojen mukaan toimintatukia, joiden tarkoituksena on vähentää tuensaajille koituvia kuljetuskustannuksia.

(81) Koska tarkasteltavana olevaan toimenpiteeseen ei sisälly mitään kannustavaa piirrettä eikä siinä edellytetä tuensaajalta mitään vastasuoritusta ja koska Sisilia ei ole sellainen syrjäinen alue, jolle suuntaviivojen 16 kohdan mukaan olisi mahdollista myöntää toimintatukia, tarkasteltavana olevaa tukea, joka on pelkästään tuensaajien kuljetuskustannusten korvaamiseen tarkoitettu toimintatuki, ei voida perustella maatalouden valtiontukiin sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

(82) Tähän tukeen ei siten voida soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta. Kuten 56-67 kohdassa on osoitettu, tukeen ei voida soveltaa myöskään 87 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa määrättyjä poikkeuksia eikä mitään muutakaan perustamissopimuksessa määrättyä poikkeusta. Tuen ei voida katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille, eikä sitä tämän vuoksi saa myöntää.

Alueellisen lain nro 33/1996 10 pykälä

(83) Alueellisen lain nro 33/1996 10 pykälässä laajennetaan alueellisen lain nro 3/1986 51, 52, 53 ja 54 pykälän säännösten soveltamisalaa maatalous-, käsityö- ja markkinointiyritysten muodostamiin yhteenliittymiin, jotka toimivat kukkien ja kasvien tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen aloilla. Toimivaltaisten viranomaisten 3 päivänä kesäkuuta 1996 päivätyssä kirjeessä antamien tietojen mukaan nämä tuet on säädetty määräämättömäksi ajaksi.

(84) Komission päätös menettelyn aloittamisesta koskee alueellisen lain nro 33/1996 10 pykälän mukaista tukea siltä osin kuin tässä pykälässä viitataan alueellisen lain nro 3/1986 53 pykälän c alakohtaan). Tätä yhteiskäytössä olevien rakenteiden hankkimiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää enintään 80 prosenttia seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin: maanhankintaan, tarpeellisten rakennusten rakentamiseen, kiinteän omaisuuden hankintaan ja peruskorjaukseen sekä kaikkien osuuskunnan toiminnan kannalta välttämättömien kiinteiden rakenteiden hankintaan.

(85) Tuolloin voimassa olleiden säännösten mukaan(30) kansallisten tukien oli oltava komission päätöksen 94/173/ETY liitteen 1.2 kohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa esitettyjen rajoitusten mukaisia, eikä tuen määrä saanut niillä alueilla, jotka Sisilian tavoin ovat tavoite 1 -alueita, ylittää 75:tä prosenttia investoinnin kustannuksista.

(86) Tarkasteltavana olevan tuen määrä oli 80 prosenttia, eikä ole toimitettu mitään sellaista tietoa, jonka nojalla sovellettujen rajoitusten noudattamista olisi mahdollista todeta.

(87) Kyseessä olevaa toimenpidettä koskevissa huomautuksissaan Italian viranomaiset ilmoittivat ennen kaikkea, etteivät nämä tuet olleet muiden alueellisten tai kansallisten tukien kanssa kasautuvia ja että niitä voitiin myöntää 80 prosenttia toteen näytetyistä kuluista 1000 miljoonan Italian liiran enimmäismäärästä, tai toisen asteen osuuskuntien rakenteiden osalta 1200 miljoonan Italian liiran enimmäismäärästä laskettuihin toteen näytettyihin kuluihin. Toimivaltaisten viranomaisten mukaan 80 prosentin suuruisen tuen laskentamenetelmä poikkeaa komission soveltamasta laskentamenetelmästä, koska alueellisessa tukitoimenpiteessä viitataan enimmäismäärästä laskettuihin toteen näytettyihin kuluihin, mutta komission soveltama 75 prosentin taso lasketaan investoinnin kustannuksesta.

(88) Toimivaltaiset viranomaiset ilmoittivat 28 päivänä kesäkuuta 2001 päivätyssä kirjeessä, että alueellisen lain nro 32/2000 51 pykälällä on vähennetty alueellisen lain nro 3/1986 33 pykälän 1 momentin c alakohdan mukaista tukea 50 prosenttiin 1000 miljoonan Italian liiran enimmäismäärästä, tai toisen asteen osuuskuntien rakenteiden osalta 1200 miljoonan Italian liiran enimmäismäärästä laskettuihin toteen näytettyihin kuluihin. Italian viranomaiset täsmensivät lisäksi, että tuki koskee kasvien ja kukkien tuotantoa, jalostusta ja kaupan pitämistä ja että tukikelpoisia kustannuksia ovat kiinteistön rakennusalueen hankintaan ja kiinteistön rakentamiseen liittyvät kustannukset sekä jo olemassa olevien rakennusten ja rakennelmien hankinta ja niiden mahdollisista peruskorjauksista ja muutostöistä aiheutuvat kustannukset. On huomattava, että koska alueellisen lain nro 33/1996 10 pykälässä viitataan alueellisen lain nro 3/1986 53 pykälään eikä saman lain 33 pykälään, ei ole varmaa, että tuen määrän alentaminen viittaa todellakin alueellisen lain nro 3/1986 53 pykälässä ja alueellisen lain nro 33/1996 10 pykälässä tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

(89) Nämä tiedot eivät kuitenkaan muuta arviointia, jonka komissio esitti tutkintamenettelyn aloittamisesta kyseessä olevan tuen osalta.

(90) Jäljempänä esitetyistä syistä toimenpidettä, joka on säädetty määräämättömäksi ajaksi, ei voida pitää perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja kaupan pitämiseen myönnettäviä valtion investointitukia koskevien, 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen sovellettujen suuntaviivojen(31) 4.1 ja 4.2 kohdassa esitettyjen sääntöjen mukaisina.

(91) Jalostukseen ja kaupan pitämiseen myönnettävien tukien osalta suuntaviivoissa todetaan, että maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvää investointitukea voidaan myöntää ainoastaan maatiloille, jotka pystyvät osoittamaan taloudellisen elinkelpoisuutensa tilan tulevaisuudennäkymistä tehtävällä arvioinnilla(32) ja jotka noudattavat ympäristöön, hygieniaan ja eläinten hyvinvointiin liittyviä vähimmäisvaatimuksia. Tukea voidaan kuitenkin myöntää, jos investoinnit tehdään uusien ympäristöön, hygieniaan ja eläinten hyvinvointiin liittyvien vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi. Tuki voi olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista investoinneista tavoite 1 -alueilla ja 40 prosenttia muilla alueilla. Tukikelpoiset kustannukset voivat sisältää kiinteän omaisuuden rakentamista, hankintaa tai parantamista, uusien koneiden ja laitteiden hankintaa, mukaan luettuina tietokoneohjelmistot, yleiskuluja kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkioita, toteutettavuustutkimuksia sekä patenttien ja käyttölupien hankintakuluja, jotka käsittävät enintään 12 prosenttia edellä mainituista kustannuksista.

(92) Tukea ei voida myöntää, jos sitä, että asianomaisille tuotteille on olemassa tavanomaiset markkinat, ei ole riittävästi näytetty toteen. Tavanomaisten markkinoiden olemassaolo arvioidaan ottaen riittävässä määrin huomioon kyseiset tuotteet, investointityypit ja nykyiset sekä ennakoidut toimintamahdollisuudet. Mahdolliset tuotantorajoitukset tai yhteisissä markkinajärjestelyissä yhteisön tuelle asetetut rajoitukset on myös otettava huomioon. Mitään tukea ei saa myöntää, jos se on ristiriidassa yhteisissä markkinajärjestelyissä säädettyjen kieltojen tai rajoitusten kanssa.

(93) Vaikka tuen tasoa voidaan laskea 50 prosenttiin, kuten vuoden 2000 osalta on tehty, alueellisen lain nro 33/1996 10 pykälän mukaiset tuet eivät noudata mitään muista, edellisissä kohdissa esitetyistä edellytyksistä. Erityisesti tuotteiden tavanomaisten markkinoiden olemassaoloa ei ole näytetty toteen. Taloudelliseen elinkelpoisuuteen ja ympäristöön, hygieniaan ja eläinten hyvinvointiin liittyvien vähimmäisvaatimusten noudattamista koskevia edellytyksiä ei myöskään ole täytetty. Tukikelpoisten kustannusten osalta on todettava, ettei maanhankintaa voida sallia.

(94) Suuntaviivojen 4.1 kohdan mukaisen alkutuotantoon suunnatun tuen osalta, lukuun ottamatta 4.1.2 kohdan mukaisia poikkeuksia, joita ei tarkasteltavana olevassa asiassa voida soveltaa, tuen kokonaismäärä prosenttiyksikköinä tukikelpoisesta investointimäärästä saa olla enintään 40 prosenttia ja Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetuksen kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999(33) 17 artiklassa tarkoitetuilla epäsuotuisilla alueilla enintään 50 prosenttia. Nuorten viljelijöiden viiden vuoden kuluessa toiminnan aloittamisesta tekemien investointien osalta tuen enimmäismäärää on nostettu 45 prosenttiin ja epäsuotuisilla alueilla 55 prosenttiin.

(95) Investointitukia myönnetään ainoastaan tiloille, jotka pystyvät osoittamaan taloudellisen elinkelpoisuutensa tilan tulevaisuudennäkymistä tehtävällä arvioinnilla(34) ja joiden viljelijällä on riittävä ammattitaito ja pätevyys. Tilan on täytettävä ympäristöä, hygieniatasoa ja eläinten hyvinvointia koskevat yhteisön vähimmäisvaatimukset. Jos investoinnit kuitenkin tehdään hiljattain käyttöönotettujen ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevien vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi, näiden uusien vaatimusten täyttämiseen voidaan myöntää tukea.

(96) Tukea ei myönnetä investointeihin, jotka johtaisivat sellaisen tuotannon lisäämiseen, jolle ei ole mahdollista löytää tavanomaisia markkinoita. Tavanomaisten markkinoiden olemassaolo arvioidaan ottaen riittävässä määrin huomioon kyseiset tuotteet, investointityypit ja nykyiset sekä ennakoidut toimintamahdollisuudet. Mahdolliset tuotantorajoitukset tai yhteisissä markkinajärjestelyissä yhteisön tuelle asetetut rajoitukset on myös otettava huomioon. Jos yhteiseen markkinajärjestelyyn sisältyviä tuotantoa tai yhteisön tukea koskevia rajoituksia sovelletaan yksittäisiin viljelijöihin, maatiloihin tai tuotantolaitoksiin, tukea ei saa myöntää investointeihin, jotka lisäisivät tuotantoa niin, että se ylittäisi kyseiset rajoitukset.

(97) Tukikelpoiset kustannukset voivat sisältää kiinteän omaisuuden rakentamista, hankintaa tai parantamista, uusien koneiden ja laitteiden hankintaa(35), mukaan luettuina tietokoneohjelmistot, yleiskuluja kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkioita, toteutettavuustutkimuksia sekä patenttien ja käyttölupien hankintakuluja, jotka käsittävät enintään 12 prosenttia edellä mainituista kustannuksista, sekä maanhankintaa, mukaan luettuina oikeudelliset kustannukset, verot ja maan rekisteröinnistä aiheutuvat kustannukset. Tukikelpoisten kustannusten enimmäismäärä ei saa ylittää jäsenvaltioiden neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 7 artiklan mukaisesti asettamaa tukikelpoisten kokonaisinvestointien enimmäismäärää.

(98) Komissio soveltaa tässä jaksossa esitettyjä sääntöjä vastaavasti myös investointeihin, jotka kohdistuvat maatalouden alkutuotantoon ja jotka eivät ole viljelijöiden tekemiä, esimerkiksi tuottajaryhmien hankkiessa laitteita yhteiskäyttöön.

(99) Lain nro 33/1996 10 pykälän mukaiset tuet eivät ilmeisestikään noudata sääntöjä, joita tällä hetkellä sovelletaan alkutuotannon investointitukiin. Vaikka, kuten näyttää, tuen määrää on laskettu 50 prosenttiin vuonna 2000, ei ole esitetty takeita siitä, ettei tukea myönnetä investointeihin, joilla tavoitellaan sellaisten tuotteiden tuotannon lisäystä, joille ei ole olemassa tavanomaisia markkinoita. Myöskään taloudellista elinkelpoisuutta, riittävää ammattitaitoa ja pätevyyttä sekä ympäristöön, hygieniaan ja eläinten hyvinvointiin liittyvien yhteisön vähimmäisvaatimusten noudattamista koskevia edellytyksiä ei ole noudatettu.

(100) Edellä esitetyn perusteella alueellisen lain nro 33/1996 10 pykälän mukainen tuki, siltä osin kuin siinä viitataan alueellisen lain 3/1986 53 pykälän c alakohtaan, ei ole perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen maataloustuotteiden tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen investointeihin myönnettäviä valtiontukia koskevien sääntöjen mukainen. Tähän tukeen ei siten voida soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta. Tuen ei voida katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille, eikä sitä tämän vuoksi saa myöntää.

Alueellisen lain nro 33/1996 19 pykälä

(101) Alueellisen lain nro 33/1996 19 pykälässä säädetään tuista, joiden määrä on enintään 80 prosenttia ja joita myönnetään maatiloille uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkö-, lämpö- ja mekaanisen energian tuotantolaitteisiin. Erityisesti 19 pykälässä lisätään kansallisen lain nro 308 12 pykälän 1 momentin ja kansallisen lain nro 10 13 pykälän 1 momentin mukaisen tuen määrää, jonka enimmäismääräksi on kansallisessa laissa vahvistettu 55 prosenttia tai maatalousosuuskuntien osalta 65 prosenttia. Pääomatuki voi kasautua tuen ulkopuolelle jäävien investointikustannusten kattamiseksi myönnettävän korkotukilainan kanssa. Toimenpiteeseen oli varattu 2500 miljoonaa Italian liiraa. Kuten edellä 2 kohdassa täsmennetään, tämä päätös koskee ainoastaan perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitetuille maataloustuotteille myönnettävää tukea.

(102) Tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio huomautti, että kansallisen lain mukaiset enimmäismäärät, toisin sanoen 55 prosenttia ja maatalousosuuskuntien osalta 65 prosenttia, oli koordinoitava maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja kaupan pitämiseen myönnettävien kansallisten investointitukien osalta voimassa olevien maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvien kansallisten investointitukien tason kanssa.

(103) Kun tutkintamenettely aloitettiin, tällaiseen tukeen sovellettavissa säännöissä edellytettiin, kuten kirjeessä Italialle on todettu, seuraavien edellytysten noudattamista:

a) maatalousalaan sovellettavia enimmäismääriä oli noudatettava kaikkien kasautuneiden valtiontukien, korvausten ja/tai korkotukien osalta, ja niiden määrät olivat:

i) alkutuotannossa (maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta 15 päivänä heinäkuuta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 12 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut investoinnit), 35 prosenttia tai neuvoston direktiivissä 75/268/ETY tarkoitetuilla epäsuotuisilla alueilla 45 prosenttia;

ii) jalostuksen ja kaupan pitämisen osalta 55 prosenttia tai tavoite 1 -alueilla 75 prosenttia.

b) molemmissa tapauksissa oli noudatettava neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 ja päätöksen 94/173/ETY liitteen, siltä osin kuin siihen viitataan maataloustuotteiden jalostamiseen ja kaupan investointeihin liittyviä valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa, mukaisia rajoituksia.

(104) Italian viranomaiset eivät ole toimittaneet mitään takeita näiden edellytysten noudattamisesta. Tarkasteltavana oleva toimenpide ei siten ole perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja/tai kaupan pitämiseen myönnettäviin investointitukiin sovellettavien sääntöjen mukainen.

(105) Toimenpide ei myöskään ole perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja/tai kaupan pitämiseen liittyvää investointitukea koskevien tällä hetkellä voimassa olevien sääntöjen mukainen. Nämä säännöt sisältyvät suuntaviivojen 4.1 ja 4.2 kohtaan.

(106) Vaikka toimenpiteellä otetaan käyttöön tuki, jota myönnetään maatiloille uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkö-, lämpö- ja mekaanisen energian tuotantolaitteisiin ja joka siten on suuntaviivojen 4.1 kohdan mukaista tukea (myös sen vuoksi, että siihen viitataan samojen suuntaviivojen 4.3 kohdassa), sitä arvioidaan, samoin kuin muodollista tutkintamenettelyä aloitettaessa, myös perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen tällä hetkellä sovellettavien sääntöjen perusteella.

(107) Jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvään investointitukeen sovellettavat säännöt on mainittu alueellisen lain nro 33/96 10 pykälän mukaisten tukien arvioinnin yhteydessä. Mainitussa pykälässä tarkoitettujen tukien tavoin myöskään 19 pykälän mukaiset tuet eivät noudata näitä sääntöjä. Erityisesti ei ole mitään näyttöä siitä, että asianomaisille tuotteille on olemassa tavanomaiset markkinat. Tuki, jonka määrä on enintään 80 prosenttia, ylittää selvästi suuntaviivoissa sallitun tuen enimmäismäärän, joka on 50 prosenttia. Koska tukea ei myönnetä komission alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen mukaisesti hyväksymän tukijärjestelmän puitteissa, sitä ei myöskään voida myöntää tämän lainsäädännön mukaisesti säädettyyn mahdolliseen korkeampaan tasoon saakka. Myöskään taloudelliseen elinkelpoisuutta ja ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointiin liittyvien vähimmäisvaatimuksien noudattamista koskevia edellytyksiä ei ole täytetty.

(108) Alkutuotantoon suunnattuihin investointitukiin ja maatalouden toimintojen monipuolistumista edistäviin investointitukiin sovellettavien suuntaviivojen 4.1 kohdan sääntöjen mukaan, suuntaviivojen 4.1.2 kohdan mukaisia poikkeuksia lukuun ottamatta, tuen kokonaismäärä prosenttiyksikköinä tukikelpoisesta investointimäärästä saa olla enintään 40 prosenttia tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 17 artiklassa tarkoitetuilla epäsuotuisilla alueilla enintään 50 prosenttia. Nuorten viljelijöiden viiden vuoden kuluessa toiminnan aloittamisesta tekemien investointien osalta prosenttiosuudet voivat kuitenkin olla enintään 45 prosenttia ja epäsuotuisilla alueilla enintään 55 prosenttia. Suuntaviivojen 4.1.2 kohdan mukaan, jos investoinneista aiheutuu lisäkustannuksia, jotka liittyvät ympäristönsuojeluun ja sen parantamiseen, kotieläintuotantotilojen hygieniaolosuhteiden parantamiseen tai tilalla kasvatettavien eläinten hyvinvointiin, voidaan suuntaviivojen 4.1.1.2 kohdassa vahvistettuja tuen 40 ja 50 prosentin enimmäismääriä korottaa vastaavasti 20 tai 25 prosenttiyksikköä. Tämä korotus myönnetään ainoastaan investointeihin, joilla ylitetään yhteisön voimassa olevat vähimmäisvaatimukset. Korotuksen on rajoituttava tiukasti niihin tukikelpoisiin lisäkustannuksiin, jotka ovat tarpeen mainitun tavoitteen saavuttamiseksi, eikä sitä sovelleta tuotantokapasiteettia lisääviin investointeihin.

(109) Investointitukea voidaan myöntää ainoastaan maatiloille, jotka pystyvät osoittamaan taloudellisen elinkelpoisuutensa tilan tulevaisuudennäkymistä tehtävällä arvioinnilla(36) ja joiden viljelijöillä on riittävä ammattitaito ja pätevyys. Tilan on täytettävä ympäristöä, hygieniatasoa ja eläinten hyvinvointia koskevat yhteisön vähimmäisvaatimukset. Jos investoinnit kuitenkin tehdään hiljattain käyttöönotettujen ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevien vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi, näiden uusien vaatimusten täyttämiseen voidaan myöntää tukea.

(110) Tukea ei myönnetä investointeihin, jotka johtaisivat sellaisen tuotannon lisäämiseen, jolle ei ole mahdollista löytää tavanomaisia markkinoita. Tavanomaisten markkinoiden olemassaolo arvioidaan ottaen riittävässä määrin huomioon kyseiset tuotteet, investointityypit ja nykyiset sekä ennakoidut toimintamahdollisuudet. Mahdolliset tuotantorajoitukset tai yhteisissä markkinajärjestelyissä yhteisön tuelle asetetut rajoitukset on myös otettava huomioon. Jos yhteiseen markkinajärjestelyyn sisältyviä tuotantoa tai yhteisön tukea koskevia rajoituksia sovelletaan yksittäisiin viljelijöihin, maatiloihin tai tuotantolaitoksiin, tukea ei saa myöntää investointeihin, jotka lisäisivät tuotantoa niin, että se ylittäisi kyseiset rajoitukset.

(111) Tukikelpoiset kustannukset voivat sisältää kiinteän omaisuuden rakentamista, hankintaa tai parantamista, uusien koneiden ja laitteiden hankintaa(37), mukaan luettuina tietokoneohjelmistot, yleiskuluja kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkioita, toteutettavuustutkimuksia sekä patenttien ja käyttölupien hankintakuluja, jotka käsittävät enintään 12 prosenttia edellä mainituista kustannuksista, sekä maanhankintaa, mukaan luettuina oikeudelliset kustannukset, verot ja maan rekisteröinnistä aiheutuvat kustannukset. Tukikelpoisten kustannusten enimmäismäärä ei saa ylittää jäsenvaltioiden neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 7 artiklan mukaisesti asettamaa tukikelpoisten kokonaisinvestointien enimmäismäärää.

(112) Komissio soveltaa tässä jaksossa esitettyjä sääntöjä vastaavasti myös investointeihin, jotka kohdistuvat maatalouden alkutuotantoon ja jotka eivät ole viljelijöiden tekemiä, esimerkiksi tuottajaryhmien hankkiessa laitteita yhteiskäyttöön.

(113) Alueellisen lain nro 33/1996 19 pykälän mukaiset tuet eivät ole niiden sääntöjen mukaisia, joita tällä hetkellä sovelletaan alkutuotantoon suunnattuihin investointitukiin ja investointitukiin, joilla pyritään edistämään maatalouden toimintojen monipuolistumista. Erityisesti ei ole esitetty takeita siitä, ettei tukea myönnetä investointeihin, joilla tavoitellaan sellaisten tuotteiden tuotannon lisäämistä, joille ei ole olemassa tavanomaisia markkinoita. Tuki, jonka määrä voi ilman ehtoja yltää 80 prosenttiin, ylittää suuntaviivoissa sallitun enimmäismäärän, toisin sanoen 40 prosenttia (50 prosenttia neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 tarkoitetuilla epäsuotuisilla alueilla), tai 45 prosenttia (55 prosenttia epäsuotuisilla alueilla) jos investoinnit tekee nuori viljelijä viiden vuoden kuluessa toiminnan aloittamisesta tai 60 prosenttia (75 prosenttia epäsuotuisilla alueilla) jos investoinneista aiheutuu lisäkustannuksia, jotka liittyvät ympäristönsuojeluun ja sen parantamiseen, kotieläintuotantotilojen hygieniaolosuhteiden parantamiseen tai tilalla kasvatettavien eläinten hyvinvointiin suuntaviivojen 4.1.2.4 kohdan edellytysten mukaisesti. Myöskään taloudellista elinkelpoisuutta, riittävää ammattitaitoa ja pätevyyttä sekä ympäristöön, hygieniaan ja eläinten hyvinvointiin liittyvien vähimmäisvaatimusten noudattamista koskevia edellytyksiä ei ole noudatettu.

(114) Edellä esitetyn perusteella lain nro 33/1996 19 pykälän mukainen tuki ei ole perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyviin investointeihin myönnettäviin valtiontukiin sovellettavien sääntöjen mukainen. Siksi tähän tukeen ei voida soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta. Tämä tuki ei näin ollen sovellu yhteismarkkinoille, eikä sitä saa myöntää.

Alueellisen lain nro 33/1996 17 pykälä

(115) Alueellisen lain nro 33/1996 17 pykälässä säädetään, että aluehallinto voi maksaa etukäteen tukia, jotka valtio maksaa solidaarisuusrahaston korvauksena luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamista vahingoista (kansallinen laki nro 185/92). Lain nro 33/1996 17 pykälän mukainen tuki on rajattu vuoteen 1996, ja siihen on varattu 20000 miljoonaa Italian liiraa (ks. 3 päivänä kesäkuuta 1996 päivätty kirje). Tämä tuki on tarkoitettu viljelijöille käyttöpääoman uudelleenmuodostamiseen ja edellä mainittujen luonnonilmiöiden vahingoittamien maatilojen rakenteiden peruskorjauksiin. Tuensaajia ovat maatalousyrittäjät, joille vuonna 1996 sattuneiden lämpötilan vaihteluiden ja niitä seuranneiden rankkasateiden aiheuttamien menetysten arvo on vähintään 35 prosenttia niiden myyntikelpoisesta bruttotuotannosta.

(116) Alueellisen lain nro 33/1996 17 pykälän mukaiset tuet voivat kasautua muiden tukien kanssa kansallisen lain nro 185/1992 sallimien rajojen puitteissa.

(117) Päätöksessään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta 17 pykälän mukaisen tuen osalta, komissio totesi, että aiottua tukea oli arvioitava niiden arviointiperusteiden nojalla, joita komissio tuolloin sovelsi luonnonmullistuksiin rinnastettavien sääilmiöiden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettäviin valtiontukiin(38). Näiden arviointiperusteiden mukaan tukien oli täytettävä seuraavat kaksi edellytystä:

a) valtiontuen saajalle aiheutuneen vahingon oli oltava vähintään 30 prosenttia edeltäneiden kolmen vuoden tuotannon perusteella lasketusta tavanomaisesta tuotannosta tai 20 prosenttia vuoristoalueiden ja eräiden epäsuotuisien alueiden maataloudesta 28 päivänä huhtikuuta 1975 annetussa neuvoston direktiivissä 75/268/ETY tarkoitetuilla epäsuotuisilla alueilla;

b) aiheutuneesta vahingosta maksettavan liiallisen korvauksen mahdollisuus on suljettu pois.

(118) Päätöksessään komissio totesi, että esillä olevassa asiassa ei saatavilla olevien tietojen perusteella ollut mahdollista päätellä, että molempia edellytyksiä oli noudatettu. Luonnonmullistuksia ja poikkeuksellisia sääolosuhteita koskevaa kansallista lainsäädäntöä seuraavan ja täydentävän 17 pykälän osalta toimitetuissa alueellisissa säädöksissä näet ainoastaan viitattiin kansallisen lain nro 185/1992 säännöksiin ja sen soveltamista koskeviin sääntöihin, muun muassa maatalousministeriön 2 päivänä heinäkuuta 1996 päivättyyn kirjeeseen A1659, jonka mukaan tuki ei saanut ylittää 100:aa prosenttia vahingoista. Tarkasteltavina olevia valtiontukia koskevaa tutkintamenettelyä aloitettaessa myös kansallisen lain nro 185/1992 osalta oli aloitettu perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely, koska lain 27 pykälän a ja b alakohdan(39) mukaisten edellytysten noudattamista oli mahdoton todeta. Koska komissiolla ei ollut nimenomaisia takeita näiden edellytysten noudattamisesta alueellisella tasolla, se totesi näin ollen, että samoihin johtopäätöksiin päätyminen myös tarkasteltavana olevassa tapauksessa oli väistämätöntä.

(119) Komissio korosti ennen kaikkea sitä, ettei tarkasteltavana olevassa alueellisessa laissa eikä toimitetuissa tiedoissa täsmennetty, millä tavoin on laskettu "tavanomainen" tuotanto, jonka perusteella määritetään vähimmäistaso, jonka jälkeen korvauksia maksetaan. Lisäksi komissio epäili edelleen, että liiallisten korvausten myöntäminen oli mahdollista.

(120) Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen esittämissään 17 pykälää koskevissa huomautuksissa Italian viranomaiset ilmoittivat, että kansallisen lain nro 185/1992 mukaisen korvauksen, 35 prosenttia aiheutuneesta vahingosta, perusteena olevan "tavanomaisen" tuotannon määrittämiseksi oli tarkasteltu yksittäisten alueellisten tarkastuselinten ISTAT:lle toimittamia tietoja noin 10 vuoden aikana. Jotta alueelliset viitekeskiarvot voitaisiin määritellä oikein, otettiin huomioon vain niiden vuosien tuotannot, jolloin poikkeuksellisia sääilmiöitä ei ollut todettu. Liiallisten korvausten maksamisen osalta toimivaltaiset viranomaiset korostivat, että 2 päivänä heinäkuuta 1996 päivätyn ministeriön säännöksen A/1659 mukaisten ministeriön säännösten mukaan tuki ei voinut ylittää 100:aa prosenttia aiheutuneista vahingoista. Vaikka alueellisen lain nro 33/1996 17 pykälässä tarkoitettuja tukia saatettiin maksaa samanaikaisesti muiden saman lain 13 pykälän 2 momentissa tarkoitettujen tukien kanssa edellä mainittujen ministeriön säädösten mukaisesti, tuen kokonaismäärä ei voinut missään tapauksessa ylittää valtiontuen saajalle aiheutuneen vahingon määrää.

(121) Kun valtiontuesta ilmoitettiin ja muodollinen tutkintamenettely aloitettiin, näitä tukia arvioitiin maataloustuotannolle tai maatalouden tuotantovälineille aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi myönnettävää valtiontukea sekä tällaisten riskien varalta otettujen vakuutusten maksujen kattamiseksi osittain myönnettävää valtiontukea koskevien sääntöjen(40) nojalla. Näiden sääntöjen ja komission vakiintuneen käytännön mukaan sääolosuhteita, kuten pakkasta, raekuuroja, hallaa, sateita ja kuivuutta, voitiin pitää perustamissopimuksessa tarkoitettuna luonnonmullistuksena ainoastaan silloin, kun yksittäiselle tuensaajalle aiheutunut vahinko oli tietynsuuruinen. Se oli vahvistettu 30 prosenttiin tavanomaisesta tuotannosta tai 20 prosenttiin epäsuotuisilla alueilla ja laskettiin toisaalta aiheutuneiden menetysten korvaamista hakeneen yksittäisen tilan kyseisen tapahtuman johdosta kärsineen määrällisen bruttotuotannon ja toisaalta tilan vastaavan tavanomaisen vuotuisen bruttotuotannon perusteella. Määrä vahvistettiin vertaamalla tilojen tavanomaista keskimääräistä tuotantoa, joka todettiin objektiivisesti käyttäen viiteajanjaksona kyseisen tapahtuman ilmenemisvuotta edeltäneiden kolmen vuoden jaksoa ja jättäen tarvittaessa ottamatta huomioon edeltäneen vuoden, jonka osalta oli aiheutunut samoista syistä maksettuja korvauksia, siihen tuotantoon, joka oli vähentynyt tai menetetty vallinneiden sääolosuhteiden vuoksi.

(122) Poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tällä hetkellä sovellettavat säännöt on esitetty suuntaviivojen 11.3 kohdassa. Näiden sääntöjen ja komission vakiintuneen käytännön mukaan poikkeuksellisia sääilmiöitä, kuten hallaa, rakeita, jäätä, sadetta tai kuivuutta, ei voida sinänsä pitää 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuina luonnonmullistuksina. Koska tällaiset tapahtumat voivat kuitenkin vahingoittaa maataloustuotantoa tai maatalouden tuotantovälineitä, komissio on hyväksynyt, että ne voidaan rinnastaa luonnonmullistuksiin, jos vahinkojen taso ylittää tietyn vähimmäismäärän, joka on vahvistettu 20 prosentiksi tavanomaisesta tuotannosta epäsuotuisilla alueilla ja 30 prosentiksi muilla alueilla. Koska maataloustuotanto on luonnostaan vaihtelevaa, kyseisen vähimmäismäärän noudattaminen vaikuttaa myös tarpeelliselta sen varmistamiseksi, ettei sääolosuhteita voida käyttää tekosyynä toimintatuen maksamiselle. Jotta komissio voisi arvioida tällaisia tukijärjestelmiä, epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi toteutettavia tukitoimenpiteitä koskeviin ilmoituksiin olisi liitettävä asianmukaiset säätieteelliset lisätiedot.

(123) Jos vahingot kohdistuvat yksivuotisiin viljelmiin, menetyksiin sovellettava 20 tai 30 prosentin vähimmäismäärä olisi määritettävä vertaamalla viljelykasvista kyseisenä vuotena saatua kokonaissatoa tavanomaisena vuotena saatuun vuotuiseen kokonaissatoon. Tavanomaisen vuoden kokonaistuotannon määrä olisi periaatteessa laskettava käyttäen kolmen edellisen vuoden keskimääräistä tuotantoa ottamatta huomioon sellaista vuotta, jolta on mahdollisesti maksettu korvausta epäsuotuisien sääolojen vuoksi. Komissio hyväksyy kuitenkin muut tavanomaisen tuotannon laskentaperusteet, esimerkiksi alueelliset viitearvot, jos se katsoo, että ne ovat edustavia eivätkä perustu epätavallisen suuriin satoihin. Kun tuotannonmenetys on määritetty, lasketaan maksettavan tuen määrä. Maksettava tuki ei saa liiallisten korvausten välttämiseksi ylittää määrää, joka lasketaan kertomalla tavanomaisena kautena saavutettava keskimääräinen tuotantomäärä samana kautena sovellettavalla keskihinnalla ja vähentämällä tästä tapahtumavuoden tosiasiallinen tuotantomäärä kerrottuna kyseisen vuoden keskihinnalla. Tästä tuesta olisi vähennettävä mahdolliset suoraan maksetut tuet.

(124) Menetykset olisi pääsääntöisesti laskettava yksittäisen tilan osalta erikseen. Näin on erityisesti silloin, jos tukea maksetaan paikallisesti vaikuttaneista tapahtumista johtuneiden vahinkojen korvaamiseksi. Jos epäsuotuisten sääolojen vaikutukset ovat kuitenkin olleet samat laajalla alueella, komissio hyväksyy tukien maksamisen keskimääräisten tappioiden perusteella, jos ne ovat edustavia eivätkä johda liiallisten korvausten maksamiseen yhdellekään tuensaajalle.

(125) Jos tuotantovälineet vahingoittuvat siten, että vaikutukset kohdistuvat useammalle vuodelle (esimerkiksi hallan tuhottua osan puuistutuksista), poikkeuksellista sääilmiötä seuraavan ensimmäisen sadon edellisissä kohdissa esitettyä periaatetta noudattaen määritetyn todellisen prosentuaalisen menetyksen tavanomaiseen vuoteen verrattuna on oltava yli 10 prosenttia ja todellisen prosentuaalisen menetyksen kerrottuna niiden vuosien lukumäärällä, joina satoa menetetään, on oltava yli 20 prosenttia epäsuotuisilla alueilla ja 30 prosenttia muilla alueilla.

(126) Komissio soveltaa edellä esitettyjä arviointiperusteita vastaavasti valtiontukiin, joilla korvataan poikkeuksellisten sääolosuhteiden karjalle aiheuttamat vahingot.

(127) Maksettavasta tuesta olisi liiallisten korvausten välttämiseksi vähennettävä vakuutussopimusten perusteella mahdollisesti saadut korvaukset. Lisäksi olisi otettava huomioon myös tavanomaiset kustannukset, joilta viljelijä on säästynyt esimerkiksi sen takia, että satoa ei ole korjattu. Jos tällaiset kustannukset kuitenkin nousevat poikkeuksellisen sääilmiön vuoksi, niiden kattamiseksi voidaan myöntää lisätukea.

(128) Rakennuksille ja laitteille poikkeuksellisten sääilmiöiden vuoksi aiheutuneiden vahinkojen, esimerkiksi rakeiden lasisille kasvihuoneille aiheuttamien vahinkojen, korvaamiseen tarkoitetut tuet hyväksytään enintään 100 prosentin suuruisina todellisista kustannuksista ilman, että vahinkojen määrään sovelletaan vähimmäismääriä. Tämän jakson mukaista tukea voidaan maksaa ainoastaan viljelijälle tai vaihtoehtoisesti tuottajaorganisaatiolle, jonka jäsen viljelijä on. Viimeksi mainitussa tapauksessa tuen määrä ei saa ylittää viljelijälle aiheutunutta tosiasiallista vahinkoa.

(129) Ilmoituksessaan ja myöhemmin esittämissään huomautuksissa toimivaltaiset viranomaiset ilmoittivat, että tuensaajia ovat maatalousyrittäjät, joille vuonna 1996 sattuneiden lämpötilanvaihteluiden ja niitä seuranneiden rankkasateiden aiheuttamien menetysten arvo on vähintään 35 prosenttia myyntikelpoisesta bruttotuotannosta. Ilmoituksen mukaan alueellisen lain nro 33/1996 17 pykälässä säädetään, että aluehallinto voi maksaa etukäteen tukia, jotka valtio maksaa solidaarisuusrahaston korvauksena luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamista vahingoista (kansallinen laki nro 185/92). Tuki on viljelijöille käyttöpääoman uudelleenmuodostamiseen ja edellä mainittujen luonnonilmiöiden vahingoittamien maatilojen rakenteiden peruskorjauksiin myönnettävää pääomatukea. Lain 17 pykälän mukainen tuki on rajattu vuoteen 1996, ja siihen on varattu 20000 miljoonaa Italian liiraa.

(130) On huomattava, että komissio on hiljattain saanut päätökseen Italian kansallisen lain nro 185/1992 mukaisesti 31 päivään joulukuuta 1999 asti myöntämiä luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamien vahinkojen korvauksina maksettujen tukien tarkastelun (tuki C12/A/95). Sitä koskevassa päätöksessään komissio esitti yksityiskohtaisen arvion toimenpiteestä ja katsoi, että tällaiset tuet soveltuvat yhteismarkkinoille. Komissio päätteli erityisesti, että toimivaltaisten viranomaisten esittämä vahinkojen laskentamenetelmä oli hyväksyttävä, että sääilmiöt, joiden aiheuttamien vahinkojen perusteella korvausta voitiin lain mukaan myöntää, jos menetysten arvo oli vähintään 35 prosenttia myyntikelpoisesta bruttotuotannosta, olivat yhteisön sääntöjen mukaisia ja että luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettyjen erityyppisten tukien kasautuminen ei voinut johtaa liiallisten korvausten maksamiseen.

(131) Vaikka kansallista lakia nro 185/1992 koskeva päätös koskee ainoastaan ennen 31 päivää joulukuuta 1999 myönnettyjä tukia ja se on tehty niiden luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettävää valtiontukea koskevien sääntöjen perusteella, joita sovellettiin ennen mainittua päivämäärää(41), on muistettava, että komissio ilmaisi myönteisen kantansa sekä arviointiperusteista, joiden nojalla tietyt poikkeukselliset sääolosuhteet voitiin rinnastaa luonnonmullistuksiin että siitä tuensaajille aiheutuneen vahingon laskentamenetelmästä, jota Italian viranomaiset olivat soveltaneet alueellisen lain nro 33/1996 17 pykälässä tarkoitettujen poikkeuksellisten sääilmiöiden tapahtuma-aikaan (1996). Koska 17 pykälässä säädetään ainoastaan kansallisen lain nro 185/1992 mukaisten tukien ennakkomaksusta ja koska toimivaltaiset viranomaiset ovat tarkasteltavana olevien tukien myöntämisen osalta nimenomaisesti viitanneet viimeksi mainitun lain säännöksiin ja sen soveltamista koskeviin sääntöihin, ei nyt esillä olevassa asiassa ole aihetta päätyä toisenlaisiin johtopäätöksiin. Myös liiallisten korvausten mahdollisuuden osalta toimivaltaiset viranomaiset ovat omissa huomautuksissaan esittäneet riittävät takeet siitä, että siinäkään tapauksessa, että tuki kasaantuu muiden julkisten tukien kanssa, se ei voi missään tapauksessa ylittää valtiontuen saajalle aiheutuneen vahingon kokonaismäärää.

(132) Lisäksi on otettava huomioon, että 1 päivänä tammikuuta 2000 annetun kansallisen lain nro 185/1992 soveltamisen osalta, toisin sanoen sen jälkeen, kun viljelijöille luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttaman vahingon korvaamiseksi myönnettäviä valtiontukia koskevat uudet säännöt tulivat voimaan, Italian viranomaiset toimittivat yksityiskohtaisia tietoja toisen, tukea C 12/B/95 koskevan menettelyn yhteydessä, 20 päivänä marraskuuta 2000 päivätyllä kirjeellä ja 21 päivänä marraskuuta 2003 päivätyllä ja 24 päivänä marraskuuta 2003 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä (jota täydennettiin 25 päivänä marraskuuta 2003 päivätyllä faksilla). Nämä tiedot osoittavat, että kansallisen lain nro 185/1992 mukaisesti myönnetyt tuet noudattavat edelleen valtiontukia koskevia sääntöjä sellaisina kuin nyt on esitetty maatalousalan valtiontukea koskevien suuntaviivojen 11 kohdassa.

(133) Erityisesti 20 päivänä marraskuuta 2000 ja 21 päivänä marraskuuta 2003 päivätyissä kirjeissään Italian viranomaiset ovat vakuuttaneet seuraavaa:

a) Tukia myönnetään vasta sen jälkeen, kun maatalousministeriön antamassa säädöksessä on todettu sääilmiöiden poikkeuksellisuus, joka on selvitetty maatalouden alueellisten tarkastuselinten laatimien ja alueellisen hallinnon ministeriölle toimittamien teknisten selvitysten tietojen perusteella. Nämä asiakirjat laaditaan tapauskohtaisesti kyseessä olevan sääilmiön jälkeen, ja ne sisältävät teknisiä tietoja, joiden perusteella voidaan arvioida sääolosuhteiden poikkeuksellinen luonne (mukaan luettuina asiaa koskevat säätieteelliset tiedot) ja arvioida aiheutuneiden vahinkojen määrä(42);

b) Tuen saamisen edellytyksenä on, että aiheutuneiden menetysten arvo on vähintään 35 prosenttia, ei 30 tai 20 prosenttia niin kuin suuntaviivoissa edellytetään, sekä vahingoittuneista viljelmistä että tilan myyntikelpoisesta bruttotuotannosta. Vahinkoa kärsineen tilan tavanomainen keskimääräinen tuotanto lasketaan kolmen vuoden tuotannon perusteella käyttäen viitteenä tavanomaisia satovuosia, toisin sanoen vuosia, jolloin ei ole ollut luonnonmullistuksia eikä epätavallisen runsaita satoja;

c) Tukea maksetaan ainoastaan, jos viljelmälle aiheutunut vahinko on vähintään 35 prosenttia. Vakuutetuille viljelmille aiheutuneita vahinkoja ei oteta huomioon tukea laskettaessa, ja lisäksi on otettava huomioon myös tavanomaiset kustannukset, joilta viljelijä on säästynyt esimerkiksi sen takia, että satoa ei ole korjattu;

d) Erilaisten tukien kasautumisesta johtuva liiallisten korvausten mahdollisuus voidaan sulkea pois.

(134) Edellä esitettyjen seikkojen perusteella voidaan näin ollen päätellä, että alueellisen lain nro 33/1996 17 pykälän mukainen poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnetty valtiontuki, jonka osalta viitataan kansallisessa laissa nro 185/1992 säädettyihin edellytyksiin, soveltuu yhteismarkkinoille ja siihen voidaan soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä tällaisia tukia koskevaa poikkeusta.

VI PÄÄTÖS

(135) Edellä esitetystä käy ilmi, että alueellisen lain nro 33/1996 1 pykälän mukaisiin perustamissopimuksen liitteessä I mainituilla maataloustuotteiden tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen aloilla toimiville yrityksille kuljetuskustannusten vähentämiseksi myönnettäviin tukiin ei voida soveltaa mitään perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätyistä poikkeuksista, eivätkä ne sovellu yhteismarkkinoille.

(136) Alueellisen lain nro 33/1996 10 pykälän mukaisiin tukiin, siltä osin kuin kyseisessä pykälässä viitataan alueellisen lain nro 3/1986 53 artiklan c alakohtaan, ja alueellisen lain nro 33/1996 19 pykälän mukaisiin perustamissopimuksen liitteessä I mainituilla maataloustuotteiden tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen aloilla toimivien yritysten investointeihin myönnettäviin tukiin ei voida soveltaa mitään perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätyistä poikkeuksista, eivätkä ne sovellu yhteismarkkinoille.

(137) Alueellisen lain nro 33/1996 17 pykälässä tarkoitettujen, luonnonmullistuksiin rinnastettavien poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettävien tukien voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti, koska ne ovat luonnonmullistuksiin rinnastettavien sääilmiöiden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettäviä valtiontukia.

(138) Alueellisen lain nro 33/1996 13 pykälän 2 ja 3 momentissa tarkoitettu tuki ei ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(139) Alueellisen lain nro 33/1996 63 pykälässä säädetään, että tämän lain mukaisten valtiontukien käyttöön otto edellyttää komission ennakkohyväksyntää. Muiden tietojen puuttuessa komissiolla on siten oikeus katsoa, että kyseessä olevia tukia ei ole toteutettu ja että niitä ei yhteismarkkinoille soveltumattomina saa myöntää,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Kuljetuskustannusten vähentämiseen tarkoitetut perustamissopimuksen liitteessä I mainituilla maataloustuotteiden tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen aloilla toimiville yrityksille myönnettävät valtiontuet, jotka Italia aikoo ottaa käyttöön alueellisen lain nro 33/1996 1 pykälän mukaisesti, eivät sovellu yhteismarkkinoille.

Perustamissopimuksen liitteessä I mainituilla maataloustuotteiden tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen aloilla toimivien yritysten investointeihin myönnettävät valtiontuet, jotka Italia aikoo ottaa käyttöön 10 pykälän (siltä osin kuin tässä pykälässä viitataan alueellisen lain nro 3/1986 53 pykälän c alakohtaan) ja alueellisen lain nro 33/1996 19 pykälän mukaisesti, eivät sovellu yhteismarkkinoille.

Mainittuja tukia ei tämän vuoksi saa myöntää.

2 artikla

Luonnonmullistuksiin rinnastettavien poikkeuksellisten sääolosuhteiden maatalousyrityksille aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettävä valtiontuki, jonka Italia aikoo myöntää alueellisen lain nro 33/1996 17 pykälän mukaisesti, soveltuu yhteismarkkinoille.

3 artikla

Tuki, jonka Italia aikoo myöntää alueellisen lain nro 33/1996 13 pykälän 2 ja 3 momentin mukaisesti, ei ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

4 artikla

Italian on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta sen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu Italian tasavallalle.

Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2003.

Komission puolesta

Franz Fischler

Komission jäsen

(1) EYVL C 201, 1.7.1997, s. 10.

(2) Vrt. alaviite 1.

(3) Vrt. 28 päivänä syyskuuta 1999 annetun alueellisen lain nro 22 6 pykälä (valtiontuki nro N 795/99) ja 23 päivänä joulukuuta 2000 annetun alueellisen lain nro 32 131 pykälä.

(4) Alueellisen lain nro 33/1996 1 pykälän 8 momentilla kumotaan alueellisen lain nro 25/1993 90 pykälä.

(5) Vrt. komission päätös C(96) 2249, 17.7.1996, josta on ilmoitettu Italian hallitukselle 26 päivänä heinäkuuta 1996 päivätyllä kirjeellä SG(96) D/6819.

(6) Komissio oli katsonut, että alueellisen lain nro 25/93 90 pykälän mukainen tuki oli lisäksi ristiriidassa perustamissopimuksen 30 ja 52 artiklan kanssa eräiden erityisten soveltamista koskevien sääntöjen vuoksi, joita ei ollut alueellisen lain nro 33/1996 1 pykälässä.

(7) Maataloustuotteiden jalostamiseen ja kaupan investointeihin liittyviä valtiontukia koskevat suuntaviivat (EYVL C 29, 2.2.1996, s. 4) ja maa- ja metsätaloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen edellytysten parantamista koskevien investointien valintaperusteista sekä päätöksen 90/342/ETY kumoamisesta 22 päivänä maaliskuuta 1994 tehdyn komission päätöksen liite (EYVL L 79, 23.3.1994, s. 29).

(8) Komission valmisteluasiakirja VI/5934/86, 10.11.1986-rev2. Maataloustuotannolle tai maatalouden tuotantovälineille aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi myönnettävää valtiontukea sekä tällaisten riskien varalta otettujen vakuutusten maksujen kattamiseksi osittain myönnettävää valtiontukea koskevat säännöt.

(9) EYVL L 128, 19.5.1975, s. 1.

(10) Tuki C12/95 (EYVL C 295, 10.11.1995, s. 5).

(11) EYVL L 218, 6.8.1991, s. 1.

(12) Vrt. alaviite 7.

(13) EYVL L 368, 17.12.1992, s. 38. Oikaisu EYVL L 72, 25.3.1993, s. 36.

(14) Tiedonannossa muutetaan 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamista aluetukiin. Komission tiedonanto jäsenvaltioille ja niille, joita asia koskee, 92 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan soveltamista aluetukiin koskevan komission tiedonannon II luvun muuttamisesta (EYVL C 364, 20.12.1994, s. 8).

(15) Vrt. valtiontuet nro N 718/97, N 130/2000, N 412/2001 ja N53/2003, Laguna di Venezia.

(16) Vrt. asetuksen (Regio Decreto) nro 215/1933 21 pykälä, siviililain (Codice civile) 864 pykälä ja asetuksen (Decreto del Presidente della Repubblica) nro 603/73 103 pykälä.

(17) Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-730/79, Philip Morris Holland BV v. komissio, 17 päivänä syyskuuta 1980 antama tuomio (Kok. 1980, s. 2671), 11 ja 12 kohta.

(18) Lähde:

Eurostat.

(19) Tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamista koskeva edellytys täyttyy, jos tuensaajayritys harjoittaa sellaista taloudellista toimintaa, jonka alalla käydään jäsenvaltioiden välistä kauppaa. Pelkästään se, että tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa kilpaileviin yrityksiin nähden, johtaa siihen, että tuen voidaan katsoa vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Maatalousalan valtiontukien osalta jäsenvaltioiden välisen kaupan ja kilpailun voidaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan katsoa häiriintyvän, vaikka tuet ovat määrältään vähäisiä ja jakautuvat useiden maanviljelijöiden kesken. Vrt. asia C-113/00, Espanjan kuningaskunta v. komissio, tuomio 19.9.2002 (Kok. 2002, s. I-7601), 30-36 ja 54-56 kohta ja asia C-114/00, Espanjan kuningaskunta v. komissio, tuomio 19.9.2002 (Kok. 2002, s. I-7657), 46-52 sekä 68 ja 69 kohta.

(20) Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-102/87, Ranskan tasavalta v. komissio, 3 päivänä heinäkuuta 1988 antama tuomio (Kok. 1988, s. I-4067).

(21) EYVL C 28, 1.2.2000, s. 2. Oikaisu EYVL C 232, 12.8.2000, s. 17.

(22) EYVL C 74, 10.3.1998, s. 9.

(23) Vrt. Alueellisia valtiontukia koskeviin suuntaviivoihin tehtävät muutokset (EYVL C 258, 9.9.2000, s. 5). Asiakirjan 4.16.1 kohdassa todetaan seuraavaa: "Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan poikkeuksen soveltamisalaan kuuluville syrjäisimmille alueille tai joko 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan tai 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisille 3.10.4 kohdassa mainitut perusteet täyttäville harvaanasutuille alueille voidaan myöntää tukia, lisäkuljetuskustannusten osittaiseen korvaamiseen erityisedellytyksiä noudattaen. Jäsenvaltion on osoitettava mainittujen lisäkustannusten olemassaolo ja arvioitava niiden suuruus."

(24) Vrt. alaviite 21.

(25) EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.

(26) Lain 63 pykälässä (EY:n valvontamenettely) todetaan seuraavaa: "1. Tämän lain mukaiset toimenpiteet voidaan toteuttaa sillä edellytyksellä, että ne ovat voimassa olevien valtiontukia koskevien yhteisön sääntöjen mukaisia ja että ne hyväksytään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä. 2. Yhden säädöksen mukaisen toimenpiteen mahdollinen hylkääminen perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisessa menettelyssä ei estä tämän lain sellaisten säädösten toteuttamista, joiden osalta tutkintamenettelyä ei ole aloitettu tai joista Euroopan unionin komissio on antanut myönteisen päätöksen."

(27) Vrt. alaviite 21.

(28) Vrt. alaviite 4 ja 5.

(29) Vrt. alaviite 6.

(30) Vrt. alaviite 7.

(31) Vrt. alaviite 21.

(32) Tukea ei voida myöntää taloudellissa vaikeuksissa oleville yrityksille, ellei myönnettävä tuki täytä vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa säädettyjä edellytyksiä.

(33) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

(34) Vrt. alaviite 32.

(35) Käytettyjen laitteiden hankintaa voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa pitää tukikelpoisena, jos seuraavat neljä edellytystä täyttyvät samanaikaisesti:

a) laitteen myyjän antamassa ilmoituksessa vahvistetaan laitteen tarkka alkuperä ja se, ettei laite ole vielä saanut kansallista tai yhteisön tukea;

b) laitteen hankinnasta koituu erityistä etua ohjelmalle tai hankkeelle taikka se on tarpeen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi (uusia laitteita ei ole sillä hetkellä saatavilla, joten hankkeen moitteeton toteutuminen vaarantuu);

c) kustannukset ovat pienemmät (ja näin ollen myös tuen määrä) verrattuna saman laitteen uutena hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin ja kustannus-hyötysuhde säilyy hyvänä;

d) käytettyinä hankittujen laitteiden on oltava teknisiltä ja/tai teknologisilta ominaisuuksiltaan hankkeen vaatimuksia vastaavia.

(36) Vrt. alaviite 32.

(37) Vrt. alaviite 35.

(38) Vrt. alaviite 8.

(39) Tuki C12/95, EYVL C 295, 10.11.1995, s. 5.

(40) Vrt. alaviite 8.

(41) Vrt. alaviite 8.

(42) Lain nro 185/1992 2 pykälässä säädetään, että kun alueellinen hallinto on maatalouden alueellisten tarkastuselinten laatimien teknisten selvitysten perusteella rajannut alueet, joilla luonnonmullistuksia tai niihin rinnastettavia poikkeuksellisia sääolosuhteita on esiintynyt ja määrittänyt vahinkojen määrän, maatalousministeriö selvittää luonnonmullistuksen vaikutukset ja toteaa tapahtuman poikkeuksellisen luonteen säädöksessä, jossa sallitaan tukitoimien myöntäminen tiloille, joille aiheutuneiden menetysten arvo on vähintään 35 prosenttia myyntikelpoisesta bruttotuotannosta. Toimivaltaisten viranomaisten marraskuussa 2003 päivätyssä kirjeessä toimittamien, luonnonmullistusten ja niihin rinnastettavien ilmiöiden vuoksi 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen maksettavia tukia koskevien tietojen mukaan kunkin ilmiön poikkeuksellisuuden ja ilmiöistä seuranneiden vahinkojen arvioinnissa käytettävät tekniset tiedot, säätieteelliset tiedot mukaan luettuina, ilmoitetaan erityisissä teknisissä muistioissa, jotka maatalouden alueelliset tarkastuselimet laativat tapauskohtaisesti asianomaisen ilmiön jälkeen. Kunkin sellaisen poikkeuksellisen tapahtuman tai tapahtumasarjan osalta, josta aiheutuneiden menetysten arvo on vähintään 35 prosenttia kärsineiden yritysten myyntikelpoisesta bruttotuotannosta, ja valmisteltuaan asian alueiden esittämien teknisten selvitysten perusteella, maatalousministeriö antaa säädöksen, jossa todetaan tapahtuman poikkeuksellinen luonne. Esimerkiksi tässä kuvatusta menettelystä ja tiedoista, joiden perusteella sääilmiöiden poikkeuksellisuus on todettu, kansalliset viranomaiset ovat lähettäneet Sisiliassa (Agrigento) ajanjaksolla 2001/2002 vallinnutta kuivuutta koskevan asiakirjakokonaisuuden. Kussakin maatalousministeriön antamassa säädöksessä todetaan kyseessä olevien sääilmiöiden poikkeuksellisuus, ilmiön tapahtuma-aika ja -alue sekä kansallisen lain nro 185/1992 mukaiset tuet, joita voidaan myöntää.