1.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 170/12

(1)

Asetuksella (EY) N:o 2160/2003 pyritään varmistamaan asianmukaisten ja tehokkaiden toimenpiteiden toteuttaminen salmonellan ja muiden zoonoosien aiheuttajien osoittamiseksi ja valvomiseksi kaikissa oleellisissa tuotanto-, prosessointi- sekä jakeluvaiheissa ja etenkin alkutuotantovaiheessa, jotta voidaan vähentää niiden esiintyvyyttä ja kansanterveydelle aiheuttamia riskejä.

(2)

Kyseisen asetuksen mukaan yhteisön tavoite asetetaan kaikkien kansanterveydellisesti merkityksellisten salmonellan serotyyppien esiintyvyyden vähentämiseksi lajin Gallus gallus jalostusparvissa alkutuotantovaiheessa.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 säädetään, että yhteisön tavoitteeseen on sisällyttävä numerotietoina prosenttiosuus, joka positiivisten epidemiologisten yksiköiden määrästä voi enintään jäädä jäljelle ja/tai prosenttiosuus, jolla jäljelle jäävien positiivisten epidemiologisten yksiköiden määrän on vähintään vähennyttävä, enimmäismääräaika, jonka kuluessa tavoite on saavutettava, sekä niiden testausohjelmien määrittely, joita tarvitaan sen tarkistamiseksi, onko tavoite saavutettu. Lisäksi siihen on tarvittaessa sisällyttävä kansanterveydellisesti merkityksellisten serotyyppien määrittely.

(4)

Kyseisessä asetuksessa säädetään myös, että yhteisön tavoite lajin Gallus gallus jalostusparvien osalta kolmevuotisen siirtymäkauden aikana koskee ihmisillä esiintyvän salmonelloosin viittä yleisintä salmonellan serotyyppiä, jotka voidaan todeta yhteisön valvontajärjestelmien avulla koottujen tietojen pohjalta.

(5)

Yhteisön valvontajärjestelmien kautta saadut tiedot osoittavat, että ihmisillä esiintyvän salmonelloosin viisi yleisintä salmonellan serotyyppiä ovat Salmonella enteritidis, Salmonella hadar, Salmonella infantis, Salmonella typhimurium ja Salmonella virchow. Kyseisessä asetuksessa asetetun yhteisön tavoitteen olisi siksi katettava nämä serotyypit.

(6)

Yhteisön tavoitteen asettamiseksi olisi oltava saatavilla vertailukelpoisia tietoja asianomaisten salmonellan serotyyppien esiintymisestä lajin Gallus gallus jalostusparvissa jäsenvaltioissa. Salmonellan valvontaa koskevia vähimmäisvaatimuksia on neuvoston direktiivin 92/117/ETY (2) mukaisesti käytetty perustana oleellisten tietojen keräämiseksi salmonellan esiintymisestä jäsenvaltioissa. Tällaisia tietoja kerättiin asianmukaisen ajanjakson ajan kaikissa jäsenvaltioissa vuonna 2004.

(7)

Jotta voidaan tarkistaa, onko tavoite saavutettu, ja ottaa huomioon, että salmonellan serotyyppejä esiintyy lajin Gallus gallus jalostusparvissa yhteisössä suhteellisen vähän, on järjestettävä toistuvasti näytteenotto edustavasta määrästä riittävän suuria parvia, joiden olisi käsitettävä vähintään 250 lintua direktiivin 92/117/ETY vaatimuksen mukaisesti.

(8)

Testausohjelma, jota tarvitaan sen tarkistamiseksi, onko yhteisön tavoite saavutettu, on merkittävästi erilainen ja oletetusti herkempi kuin se järjestelmä, jota käytettiin vertailukelpoisten tietojen keräämiseen jäsenvaltioissa direktiivin 92/117/ETY mukaisesti. Siksi on tarpeen säätää, että yhteisön tavoitetta tarkastellaan uudelleen viimeistään, kun vastaavien kansallisten valvontaohjelmien täytäntöönpanosta on kulunut yksi vuosi.

(9)

Edellä mainitusta tiedonkeruujaksosta johtuen vertailukelpoisia tietoja ei ollut saatavilla ennen asetuksen (EY) N:o 2160/2003 liitteessä I säädettyä päivämäärää, johon mennessä lajin Gallus gallus jalostusparvia koskeva yhteisön tavoite oli asetettava. Siksi kyseisen tavoitteen asettamiselle annettua päivämäärää olisi pidennettävä kuudella kuukaudella, ja asetus (EY) N:o 2160/2003 olisi muutettava vastaavasti.

(10)

Asetuksen (EY) N:o 2160/2003 4 artiklan 5 kohdassa säädetyt toimenpiteet, jotka koskevat yhteisön tavoitteen asettamista lajin Gallus gallus jalostusparvien osalta siirtymäkauden aikana, perustuvat salmonellan valvontamenetelmään, josta on jo säädetty direktiivissä 92/117/ETY – toimenpiteiden muut osat liittyvät riskinhallintaan. Tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä on valmisteltu työryhmässä, ja valmisteluihin osallistui myös Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen. Tässä vaiheessa ei ole tarpeen järjestää virallista kuulemista Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 2160/2003 15 artiklassa säädettyä vaatimusta kuulla Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista kaikissa asioissa, joilla voi olla merkittävä vaikutus kansanterveyteen.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

hautomo; tai

b)

tila.

a)

hautomossa joka 16. viikko suoritettava rutiininäytteenotto, joka korvaa vastaavan näytteenoton toiminnanharjoittajan aloitteesta;

b)

kaksi kertaa tuotantovaiheen aikana tilalla suoritettava rutiininäytteenotto, joista ensimmäinen suoritetaan neljän viikon aikana munituksen aloittamisesta tai siirrosta munitusyksikköön ja toinen munituksen loppuvaiheessa, kuitenkin aikaisintaan kahdeksan viikkoa ennen tuotantovaiheen päättymistä;

c)

tilalla suoritettava varmistava näytteenotto, kun hautomossa suoritettu näytteenotto on osoittanut salmonellan esiintymisen.

a)

viimeistään neljän viikon päästä munituksen aloittamisesta tai munitusyksikköön siirtämisestä;

b)

munituksen loppuvaiheessa, kuitenkin aikaisintaan kahdeksan viikkoa ennen tuotantovaiheen päättymistä;

c)

tuotantovaiheen aikana sellaisena ajankohtana, jona a ja b kohdassa tarkoitetuista näytteenotoista on kulunut riittävän kauan aikaa.

a)

Yhteisulostenäyte, joka koostuu erillisistä tuoreulostenäytteistä, joista kukin painaa vähintään 1 gramman ja jotka on otettu satunnaisesti eri puolilta rakennusta, jossa lintuja pidetään, tai – jos linnut pääsevät vapaasti useampaan kuin yhteen rakennukseeen tietyllä tilalla – kustakin rakennusryhmästä tilalla, jolla lintuja pidetään. Ulostenäytteiden yhdistämiseksi analyysia varten tarvitaan vähintään kaksi yhteisnäytettä.

Yhteisnäytettä varten otetaan erillisiä ulostenäytteitä eri puolilta rakennuksia seuraavasti:

b)

Viisi paria tossunäytteitä:

Tossujen olisi oltava riittävän imukykyisiä, jotta ne voivat imeä itseensä kosteutta. Myös harsokankaasta tehtyjä ”putkisukkia” voi käyttää.

Kostutetaan tossun pinta käyttäen sopivaa laimennusainetta (kuten 0,8 % natriumkloridia ja 0,1 % peptonia steriilissä deionisoidussa vedessä tai steriiliä vettä).

Alueella kävellään siten, että näyte valitaan edustavasti kaikista sektorin osista, myös pehkujen peittämältä ja ritiläalueelta, kunhan ritilän päällä on turvallista kävellä. Näytteitä otetaan kanalan kaikista erillisistä osista. Kun näytteenotto on saatu päätökseen valitulla sektorilla, tossut poistetaan varovaisesti, jotta niihin kiinnittynyt materiaali ei pääse irtoamaan.

Tossut voidaan yhdistää analyysia varten vähintään kahdeksi yhteisnäytteeksi.

c)

Häkeissä pidettävien jalostusparvien osalta näyte voidaan ottaa luonnollisesti sekoittuneesta ulosteesta lannankeräyshihnalta, raapasta tai lantakaivosta kanalan tyypin mukaan. Kaksi vähintään 150 gramman näytettä kerätään yksittäisiä testejä varten seuraavasti:

Yhdessä kanalassa on yleensä lukuisia kerroksia häkkejä. Yhteisnäytteeseen on sisällyttävä yhteisulostetta kaikista kerroksista. Kustakin parvesta on otettava kaksi yhteisnäytettä seuraavasti:

Järjestelmissä, joissa on mattoja tai raappoja, näiden on oltava käynnissä näytteenottopäivänä ennen näytteenottoa.

Järjestelmissä, joissa on ohjauslevyt häkkien alapuolella ja raappia, kerätään yhteisnäyte ulosteesta, joka on tarttunut raappaan sen jälkeen, kun se on ollut käynnissä.

Porrastetuissa häkkikanaloissa, joissa ei ole matto- tai raappajärjestelmää, yhteisulostenäyte on kerättävä lantakaivosta.

Lannankeräyshihnojen osalta yhteisulostemateriaali kerätään hihnojen purkautumispäästä.

a)

Rutiininäytteenotto, ks. edellä 2.2.2.1 kohta.

b)

Varmistava näytteenotto, joka suoritetaan, kun hautomossa suoritettu näytteenotto on osoittanut salmonellan esiintymisen, tapahtuu seuraavasti:

Edellä 2.2.2.1 kohdassa kuvatun näytteenoton lisäksi näytteenotto voi kattaa näytteen satunnaisesti valituista linnuista kustakin tilalla olevasta kanalasta – tavallisesti enintään viidestä linnusta kanalaa kohti – paitsi jos viranomainen katsoo, että näytteen olisi käsitettävä suurempi lintumäärä. Tutkimus kattaa testin, jolla pyritään osoittamaan mikrobilääkkeiden esiintyminen tai bakteerikasvua estävä vaikutus näytteissä. Testiä ei pidetä hyväksyttävänä, jos yhdestäkin linnusta löytyy positiivinen tulos.

Jos testissä ei havaita salmonellaa, mutta sitä vastoin mikrobilääkkeitä tai bakteerikasvun estävää vaikutusta, parvesta otetaan uusia näytteitä salmonellan ja bakteerikasvun estävän vaikutuksen varalta niin kauan, kunnes bakteerikasvun estävää vaikutusta ei enää havaita, tai jalostusparvi hävitetään. Jos jalostusparvi hävitetään, se luetaan tartunnan saaneiden jalostusparvien joukkoon yhteisön tavoitteen yhteydessä.

c)

Epäilyttävät tapaukset

Poikkeustapauksissa, joissa toimivaltaisella viranomaisella on aihetta epäillä tilalla suoritetun ensimmäisen virallisen näytteenoton antaneen vääriä negatiivisia tuloksia, tilalla voidaan suorittaa virallinen varmistava näytteenotto ulosteista tai linnuista (salmonellan osoittamiseksi elimistössä).

Poikkeustapauksissa, joissa toimivaltaisella viranomaisella on aihetta epäillä tilalla toiminnanharjoittajan aloitteesta suoritetun näytteenoton antaneen vääriä positiivisia tuloksia, tilalla voidaan suorittaa virallinen näytteenotto seurantatarkoituksessa.

a)

Pannaan näyte 1 litraan puskuroitua peptonivettä, joka on esilämmitetty huoneenlämpötilaan, ja sekoitetaan kevyesti.

b)

Jatketaan näytteen viljelyä 3.2 kohdassa mainittua osoitusmenetelmää käyttäen.

a)

Avataan varovaisesti tossuista (tai ”sukista”) koostuva näyte siten, ettei tossuihin takertunut ulostemateriaali irtoa, ja pannaan se 225 ml:aan puskuroitua peptonivettä, joka on esilämmitetty huoneenlämpötilaan.

b)

Kun viisi paria tossunäytteitä yhdistetään kahdeksi näytteeksi, pannaan viisi yksittäistä näytettä vähintään 225 ml:aan puskuroitua peptonivettä ja varmistetaan, että kaikki näytteet ovat kokonaan puskuroidun peptoniveden peitossa.

c)

Sekoitetaan näytettä, kunnes se on täysin kyllästetty, minkä jälkeen sitä viljellään 3.2 kohdassa mainittua osoitusmenetelmää käyttäen.

a)

Pannaan laboratoriossa kukin näyte (tai tarvittaessa yhteisnäyte) samaan määrään puskuroitua peptonivettä ja sekoitetaan kevyesti.

b)

Annetaan näytteen pehmetä 10–15 minuutin ajan ja sekoitetaan sitten kevyesti.

c)

Välittömästi sekoittamisen jälkeen otetaan seoksesta 50 g ja lisätään siihen 200 ml puskuroitua peptonivettä, joka on esilämmitetty huoneenlämpötilaan.

d)

Jatketaan näytteen viljelyä 3.2 kohdassa mainittua osoitusmenetelmää käyttäen.

a)

yksityiskohtaisen kuvauksen näytteenottojärjestelmässä käytetyistä menetelmistä ja otettujen näytteiden tyypit;

b)

kaikkien jalostusparvien ja testattujen jalostusparvien lukumäärä;

c)

testitulokset;

d)

tulosten selitykset, erityisesti poikkeustapauksien osalta.