(1)

Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 96/92/EY (1) (jäljempänä ’direktiivi’ tai ’direktiivi 96/92/EY’) säädetään periaatteet Euroopan sähköteollisuuden kilpailulle avaamiselle.

(2)

Edellä mainittu direktiivi sisällytettiin ETA-sopimukseen tehdyllä ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 168/1999 (2).

(3)

Asteittaisen siirtymisen erittäin rajoitetusta kilpailusta todelliseen kilpailuun ETA:n tasolla tulee tapahtua hyväksytyin taloudellisin edellytyksin, jolloin otetaan huomioon sähköteollisuuden erityispiirteet. Tämä on otettu jo laajalti huomioon itse direktiivissä.

(4)

Joihinkin erikoistapauksiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi Eftan jäsenvaltioille annetaan direktiivin 24 artiklassa mahdollisuus siirtää tiettyjen direktiivin säännösten täytäntöönpano tilapäisesti myöhempään ajankohtaan. Valtiontukijärjestelmät, joiden tarkoituksena on tarjota sähköalan yrityksille hyvät lähtökohdat totuttautua kilpailun aloittamiseen, eivät kuulu 24 artiklassa säädettyjen poikkeusten soveltamisalaan.

(5)

Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on määritellä tapa, jolla valvontaviranomainen aikoo soveltaa direktiivin 96/92/EY nojalla ETA-sopimuksen määräyksiä näihin valtiontukiin. Suuntaviivoilla ei rajoiteta muihin puitteisiin, suuntaviivoihin tai tiedonantoihin perustuvien valtiontukisääntöjen soveltamista. Valvontaviranomainen hyväksyy myös jatkossa aluetuet ja ympäristönsuojeluun myönnettävät tuet voimassa olevien suuntaviivojen mukaisesti. Lisäksi tukia, joita ei voida hyväksyä ETA-sopimuksen 61 artiklan nojalla, voidaan tarvittaessa tarkastella ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan kannalta.

(1)

Direktiivin 96/92/EY 24 artiklassa, sellaisena kuin se on mukautettuna 26 päivänä marraskuuta 1999 tehdyn ETA:n sekakomitean päätöksen N:o 168/1999 1 artiklan i alakohdalla, säädetään, että valvontaviranomainen voi sallia väliaikaiset poikkeukset direktiivistä siirtymäkauden ajan (3):

’Efta-valtiot, joissa ennen 26 päivää marraskuuta 1999 tehdyn ETA:n sekakomitean päätöksen N:o 168/1999 voimaantuloa annettuja sitoumuksia tai toimintaa koskevia takeita ei voida täyttää kyseisen päätöksen säännösten vuoksi, voivat hakea siirtymäkausijärjestelyitä 24 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla. Siirtymäkautta koskevista hakemuksista on ilmoitettava Eftan valvontaviranomaiselle kuuden kuukauden kuluessa 26 päivänä marraskuuta 1999 tehdyn ETA:n sekakomitean päätöksen N:o 168/1999 voimaantulosta.’

(2)

Valvontaviranomainen katsoo, että päätöksillä, jotka se tekee direktiivin 24 artiklan nojalla, voidaan myöntää lupa siirtymäkauden järjestelyiden soveltamiseen vain siinä tapauksessa, että komissio on havainnut, että Eftan jäsenvaltioiden kyseisen artiklan mukaisesti ilmoittamat toimenpiteet ovat ristiriidassa direktiivin IV, V, VI ja VII luvun säännösten kanssa. Valvontaviranomaisella on direktiivin 24 artiklan nojalla oikeus myöntää poikkeuksia vain kyseisten lukujen säännöksistä.

(3)

Eftan jäsenvaltion luomat maksujärjestelmät, joiden tarkoituksena on korvata rahaston välityksellä sellaisista sitoumuksista ja takeista aiheutuvat kustannukset, joita ei voida täyttää päätöksen N:o 168/1999 säännösten vuoksi, eivät näin ollen ole toimenpiteitä, joihin sisältyvät siirtymäkauden järjestelyt valvontaviranomainen voisi hyväksyä direktiivin 96/92/EY 24 artiklan nojalla, sillä ne eivät edellytä poikkeuksen myöntämistä kyseisistä direktiivin luvuista. Tällaiset toimenpiteet saatetaan sitä vastoin luokitella ETA-sopimuksen 61 artiklan sekä valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn Eftan jäsenvaltioiden sopimuksen 3 pöytäkirjan mukaiseksi valtiontueksi.

(4)

Suuntaviivoissa selostetaan, kuinka valvontaviranomainen aikoo soveltaa ETA-sopimuksen valtiontukisääntöjä tukitoimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on korvata siitä aiheutuvat kustannukset, että sitoumuksia tai takeita ei voida enää täyttää päätöksen N:o 168/1999 vuoksi. Suuntaviivoissa ei käsitellä toimenpiteitä, joita ei voida luokitella ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessä valtiontueksi.

(1)

Tällaisia sitoumuksia tai toimintaa koskevia takeita kutsutaan yleensä hukkakustannuksiksi (stranded costs). Sitoumuksia ja toimintaa koskevia takeita voidaan antaa monissa eri muodoissa: pitkäaikaisina ostosopimuksina, investointeina, jotka on toteutettu markkinoita koskevien epäsuorien tai suorien takeiden turvin, muuhun kuin tavanomaiseen toimintaan kohdistettuina investointeina jne. Jotta sitoumukset tai takeet luokiteltaisiin tukikelpoisiksi hukkakustannuksiksi, jotka valvontaviranomainen voi hyväksyä, on varmistuttava siitä, että ne täyttävät seuraavat vaatimukset:

(1)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaisena yleisperiaatteena on, että valtiontuet ovat kiellettyjä. Kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään kuitenkin tietyistä poikkeuksista tähän yleissääntöön. Lisäksi ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan nojalla yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, ja fiskaalisiin monopoleihin sovelletaan ETA-sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Valtiontuilla ei missään tapauksessa saa vaikuttaa kaupan kehittymiseen sopimuspuolten edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(2)

Näissä suuntaviivoissa määriteltyihin tukikelpoisiin hukkakustannuksiin myönnettävien valtiontukien tarkoituksena on helpottaa sähköalan yritysten sopeutumista sähkömarkkinoihin, joilla on kilpailua. Valvontaviranomainen voi ottaa myönteisen kannan näihin tukiin, jos niiden aiheuttaman kilpailun vääristymisen oikeuttaa tai vääristymiä tasapainottaa se, että tuet edistävät markkinavoimien saavuttamattomissa olevien yhteisten tavoitteiden toteuttamista. Sellaisista tuista aiheutuva kilpailun vääristyminen, joiden tavoitteena on helpottaa sähköalan yritysten siirtymistä suhteellisen suljetuilta markkinoilta osittain kilpailulle avatuille markkinoille, ei ole ristiriidassa yhteisen edun kanssa, jos vääristyminen on ajallisesti ja vaikutuksiltaan rajoitettua, sillä sähkömarkkinoiden vapauttaminen on ETA-markkinoiden yleisen edun mukainen tavoite, joka täydentää sisämarkkinoiden luomista. Valvontaviranomainen katsoo lisäksi, että hukkakustannuksiin myönnetyt tuet antavat sähköalan yrityksille mahdollisuuden pienentää perinteisiin sitoumuksiinsa tai investointeihinsa liittyviä riskejä ja kannustavat siten yrityksiä jatkamaan pitkäaikaisten investointien tekemistä. Jos hukkakustannuksia ei korvata, on olemassa suurempi riski, että yritykset maksattavat vakituisilla asiakkaillaan kaikki kannattamattomista sitoumuksistaan tai takeistaan aiheutuvat kustannukset.

(3)

Hukkakustannusten korvaamiseen tarkoitetuille tuille on vahvemmat perusteet sähköalalla kuin muilla vapautetuilla aloilla siitä syystä, että sähkömarkkinoiden vapauttamiseen ei liittynyt teknisen kehityksen vauhdittumista eikä kysynnän kasvua. Sitä paitsi ympäristönsuojeluun, toimitusvarmuuteen ja ETA-maiden talouden toimintakykyyn liittyvien vaatimusten vuoksi ei voida odottaa, että alan yritykset joutuvat vaikeuksiin, ennen kuin valtio voi harkita myöntävänsä tukia niiden hyväksi.

(4)

Valvontaviranomainen katsoo näin ollen, että hukkakustannusten korvaamiseen myönnettäviin tukiin voidaan periaatteessa soveltaa ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista poikkeusta, jos ne edistävät tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä muuttamatta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(5)

Rajoittamatta ETA:n valtiontukisääntöjen soveltamista koskevien valvontaviranomaisen suuntaviivojen — mukaan luettuna ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevien suuntaviivojen (6) — nojalla annettujen erityismääräysten soveltamista valvontaviranomainen voi periaatteessa hyväksyä sellaiset ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiset tuet, joiden tarkoituksena on korvata seuraavat vaatimukset täyttävät tukikelpoiset hukkakustannukset:

(6)

Valvontaviranomainen suhtautuu sitä vastoin erittäin varauksellisesti sellaisiin hukkakustannusten korvaamiseen myönnettäviin tukiin, joiden osalta edellä mainittujen vaatimusten täyttymisestä ei olla varmoja ja jotka saattavat aiheuttaa yhteisen edun kanssa ristiriidassa olevia kilpailun vääristymiä seuraavista syistä:

(1)

Eftan jäsenvaltiot voivat vapaasti valita parhaiksi katsomansa tavat rahoittaa hukkakustannusten korvaamiseen tarkoitettuja tukia. Ennen tällaisten tukien hyväksymistä valvontaviranomainen tarkistaa kuitenkin, etteivät rahoitusjärjestelyt aiheuta direktiivin 96/92/EY mukaisten tavoitteiden tai sopimuspuolten edun vastaisia vaikutuksia. Sopimuspuolten edussa otetaan huomioon erityisesti kuluttajansuoja, tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus ja kilpailu.

(2)

Rahoitusjärjestelyt eivät siten saa estää kyseisten markkinoiden ulkopuolelta tulevia yrityksiä tai uusia yrityksiä pääsemästä kansallisille tai alueellisille markkinoille. Hukkakustannusten korvaamiseen tarkoitettuja tukia ei varsinkaan saa rahoittaa maksuilla, joita peritään sähkönsiirroista ETA-valtioiden välillä, tai tuottajan ja kuluttajan väliseen etäisyyteen perustuvilla maksuilla.

(3)

Valvontaviranomainen huolehtii siitä, että hukkakustannusten korvaamiseen tarkoitettujen tukien rahoitusmekanismit johtavat oikeudenmukaiseen kohteluun vaatimukset täyttävien ja täyttämättömien kuluttajien välillä. Edellä 21.4 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa vuosikertomuksessa kuvataan hukkakustannusten korvaamiseen tarkoitettujen rahoituslähteiden jakautumista vaatimukset täyttävien ja täyttämättömien kuluttajien välillä. Jos vaatimukset täyttämättömät kuluttajat osallistuvat hukkakustannusten rahoittamiseen suoraan sähkön ostohintojen kautta, tästä on ilmoitettava selkeästi. Kyseisille kuluttajaryhmille (vaatimukset täyttävät ja vaatimukset täyttämättömät kuluttajat) osoitettu rahoitusosuus ei saa ylittää heidän markkinaosuuttaan vastaavien hukkakustannusten määrää.

(4)

Kun yksityiset yritykset keräävät varoja hukkakustannusten korvaamiseen tarkoitettujen tukimekanismien rahoittamiseen, kyseisten varojen hallinta on erotettava selvästi yritysten tavanomaisten resurssien hallinnasta. Nämä varat eivät saa hyödyttää niiden hallinnasta vastaavia yrityksiä.

(1)

Tarkastellessaan hukkakustannusten korvaamiseen tarkoitettuja valtiontukia valvontaviranomainen ottaa huomioon erityisesti kyseisen verkon koon ja liitännäisyystason sekä sähköalan rakenteen. On todennäköisempää, että sellaiselle pienelle verkolle myönnetty tuki, joka on liitetty vain erittäin harvoihin ETA-alueen verkkoihin, ei aiheuta huomattavia kilpailun vääristymiä.

(2)

Tämä hukkakustannuksiin sovellettava analysointimenetelmä ei rajoita alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen (7) soveltamista ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvilla alueilla. ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisesti valtiontukisäännöistä voidaan poiketa, jos niiden soveltaminen hukkakustannuksiin estää oikeudellisesti tai tosiasiallisesti yrityksiä, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, ja fiskaalisia monopoleja hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Poikkeamisen ehtona on, että se ei vaikuta kaupan kehittymiseen sopimusosapuolten edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(3)

Sääntöjä, jotka perustuvat näihin päätöksen N:o 168/1999 mukaisten hukkakustannusten korvaamiseen tarkoitettujen valtiontukien analysointimenetelmiin, sovelletaan sekä julkisiin että yksityisiin yrityksiin.”