17.11.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 318/17

(1)

Jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta 25 päivänä kesäkuuta 1980 annettua komission direktiiviä 80/723/ETY (1) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (2). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu direktiivi.

(2)

Julkisilla yrityksillä on merkittävä asema jäsenvaltioiden kansantalouksissa.

(3)

Jäsenvaltiot myöntävät joskus joillekin yrityksille erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia tai suorittavat maksuja tai muita korvauksia yrityksille, joille on uskottu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden tuottaminen. Nämä yritykset kilpailevat usein myös muiden yritysten kanssa.

(4)

Perustamissopimuksen 295 artiklassa määrätään, että perustamissopimuksella ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin. Kilpailusääntöjä sovellettaessa ei yksityisiä ja julkisia yrityksiä saa asiattomasti syrjiä. Tätä direktiiviä sovelletaan sekä yksityisiin että julkisiin yrityksiin.

(5)

Perustamissopimuksen mukaan komission tehtävänä on varmistaa, että jäsenvaltiot eivät myönnä sen enempää julkisille kuin yksityisillekään yrityksille tukea, joka ei sovellu yhteismarkkinoille.

(6)

Kansallisten julkisten viranomaisten ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden monimuotoisuus vaikeuttaa kuitenkin tämän velvollisuuden täyttämistä.

(7)

Perustamissopimuksen tukea koskevien sääntöjen oikeudenmukainen ja tehokas soveltaminen julkisiin ja yksityisiin yrityksiin on mahdollista ainoastaan, jos avoimuus toteutetaan näiden taloudellisten suhteiden osalta.

(8)

Tällaisen avoimuuden soveltamisen julkisiin yrityksiin tulisi luoda mahdollisuudet tehdä selkeä ero sen suhteen, toimiiko valtio julkisen viranomaisen vai omistajan ominaisuudessa.

(9)

Jäsenvaltioille määrätään perustamissopimuksen 86 artiklan 1 kohdassa tiettyjä velvoitteita julkisten yritysten suhteen sekä sellaisten yritysten suhteen, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia. Perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaa sovelletaan yrityksiin, joille on uskottu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden tuottaminen. Komission on perustamissopimuksen 86 artiklan 3 kohdan mukaan valvottava, että kyseisen artiklan määräyksiä noudatetaan. Samassa artiklassa määrätään komission käytössä olevista tätä varten tarvittavista keinoista. Perustamissopimuksen 86 artiklan määräysten soveltamisen turvaamiseksi komission on saatava käyttöönsä tarvittavat tiedot. Tämä edellyttää, että olisi määriteltävä tarvittavat edellytykset tällaisen avoimuuden varmistamiseksi.

(10)

Olisi selvennettävä, mitä ilmaisuilla ”julkiset viranomaiset” ja ”julkiset yritykset” tarkoitetaan.

(11)

Jäsenvaltioiden hallintoalueiden rakenteet poikkeavat toisistaan. Tätä direktiiviä olisi sovellettava jäsenvaltioiden kaikkiin julkisiin viranomaisiin.

(12)

Julkiset viranomaiset voivat käyttää määräysvaltaa julkisten yritysten toiminnan suhteen paitsi omistajana tai enemmistöosakkaana myös niiden valtuuksien perusteella, jotka niillä on johto- tai valvontaelimissä joko yrityksen sääntöjen taikka osakkeiden tai osuuksien omistuksen jakautumisen johdosta.

(13)

Julkisille yrityksille voidaan siirtää julkisia varoja joko suoraan tai välillisesti. Avoimuus olisi saavutettava riippumatta tavasta, jolla julkiset varat siirretään. Voi myös olla tarpeen varmistaa, että riittävät tiedot julkisten varojen myöntämisperusteista ja niiden tosiasiallisesta käytöstä ovat saatavilla.

(14)

Erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia saaneiden taikka yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluita tuottavien julkisten ja yksityisten yritysten monimuotoinen tilanne, yksittäisen yrityksen mahdollisesti harjoittamien toimintojen määrä ja jäsenvaltioiden eriasteinen markkinoiden vapauttaminen voivat vaikeuttaa kilpailusääntöjen ja erityisesti perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamista. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden ja komission olisi saatava yksityiskohtaisia tietoja näiden yritysten sisäisestä taloudellisesta rakenteesta ja organisaatiorakenteesta ja erityisesti eritellyt ja luotettavat kirjanpitotiedot saman yrityksen eri toiminnoista.

(15)

Kirjanpidosta olisi ilmettävä eri toiminnot, kunkin toiminnon aiheuttamat tulot ja menot, tulojen ja menojen kohdistamisessa käytetyt menetelmät. Erillisen kirjanpidon tulisi olla saatavilla niistä tuotteista ja palveluista, joille jäsenvaltio on myöntänyt erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia tai joiden osalta yritykselle on uskottu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden tuottaminen, sekä toisaalta jokaisesta muusta yrityksen tuottamasta tuotteesta tai palvelusta. Velvoitetta pitää erillistä kirjanpitoa ei tulisi soveltaa yrityksiin, joiden toiminta rajoittuu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjontaan ja joilla ei ole toimintaa näiden yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen ulkopuolella. Ei kuitenkaan vaikuta tarpeelliselta edellyttää erillistä kirjanpitoa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen taikka erityisoikeuksien tai yksinoikeuksien osalta, jos se ei ole välttämätöntä tulojen ja menojen jaottelun kannalta näiden palvelujen ja tuotteiden ja sellaisten palvelujen ja tuotteiden välillä, jotka eivät liity yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin taikka erityisoikeuksiin tai yksinoikeuksiin.

(16)

Kilpailusääntöjen tasapuolinen ja tehokas soveltaminen näihin yrityksiin voidaan parhaiten varmistaa siten, että jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että kyseiset yritykset pitävät erillistä kirjanpitoa. Komissio hyväksyi vuonna 1996 tiedonannon yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa (3), sekä täydensi tätä tiedonantoa vuonna 2001 (4). Tiedonannossa painotetaan näiden palvelujen merkitystä. On otettava huomioon näiden mahdollisesti yleishyödyllisiin palveluihin liittyvien alojen merkitys, kyseisten yritysten mahdollinen vahva markkina-asema ja vapautumassa olevien alojen käynnistymässä olevan kilpailun haavoittuvuus. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja avoimuuden perustavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen ja asianmukaista laatia erillistä kirjanpitoa koskevat säännöt. Tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoitteiden toteuttamiseksi perustamissopimuksen 5 artiklan kolmannen kohdan määräysten mukaisesti.

(17)

Eräillä aloilla yhteisössä hyväksytyt säännökset edellyttävät jäsenvaltioilta ja tietyiltä yrityksiltä erillistä kirjanpitoa. On tarpeen varmistaa kaiken taloudellisen toiminnan yhdenvertainen kohtelu kaikkialla yhteisössä ja ulottaa velvollisuus pitää erillistä kirjanpitoa kaikkiin vastaaviin tilanteisiin. Tällä direktiivillä ei muuteta yhteisön muissa säännöksissä olevia samaa tarkoitusta varten vahvistettuja erityissääntöjä eikä tätä direktiiviä sovelleta sellaisten yritysten toimintoihin, joihin sovelletaan yhteisön muita säännöksiä.

(18)

Tietyt yritykset olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle niiden liikevaihdon määrän perusteella. Tämä koskee julkisia yrityksiä, jotka eivät harjoita liiketoimintaa siinä määrin, että avoimuuden toteuttamisesta aiheutuva hallinnollinen rasitus olisi perusteltu. Koska mahdollinen vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan on rajoitettu, ei ole toistaiseksi tarpeen edellyttää erillisen kirjanpidon pitämistä tiettyihin luokkiin kuuluvien palvelujen suorituksista.

(19)

Tällä direktiivillä ei rajoiteta perustamissopimuksen muiden määräysten, erityisesti sen 86 artiklan 2 kohdan sekä 88 ja 296 artiklan, soveltamista eikä muiden sellaisten sääntöjen soveltamista, jotka koskevat jäsenvaltioiden tiedonantovelvollisuutta komissiolle.

(20)

Ei liene tarpeen velvoittaa yritystä pitämään erillistä kirjanpitoa, jos yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista maksettava korvaus on määritetty tietyksi ajaksi avointa ja syrjimätöntä menettelyä soveltaen.

(21)

Kun on kyse yrityksistä, jotka kilpailevat muiden yritysten kanssa, saatujen tietojen olisi oltava salassapitovelvollisuuden alaisia.

(22)

Julkisten viranomaisten ja valmistusalalla toimivien julkisten yritysten välisten varainsiirtojen jälkikäteen tapahtuvaan tarkastukseen perustuva ilmoitusjärjestelmä antaa komissiolle mahdollisuuden täyttää sille kuuluvat velvollisuudet. Tämän valvontajärjestelmän on käsitettävä erityiset taloudelliset tiedot.

(23)

Jäsenvaltioiden säästämiseksi liialliselta hallinnolliselta taakalta tässä ilmoitusjärjestelmässä on käytettävä sekä julkisesti käytettävissä olevia tietoja että pääosakkaille ilmoitettavia tietoja. Konsolidoitujen tilinpäätösten esittäminen on sallittua. Huomattavinta kilpailun vääristymistä yhteismarkkinoilla aiheuttavat todennäköisesti valmistusalan suurille yrityksille myönnettävät yhteensopimattomat tuet Tämä ilmoitusjärjestelmä on siten rajoitettava toistaiseksi yrityksiin, joiden liikevaihto on yli 250 miljoonaa euroa.

(24)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä I olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

a)

julkisten viranomaisten kyseiselle julkiselle yritykselle suoraan myöntämät julkiset varat;

b)

julkiset varat, jotka julkiset viranomaiset myöntävät julkisten yritysten tai rahoituslaitosten välityksellä;

c)

kyseisten julkisten varojen todellinen käyttötarkoitus.

a)

eri toiminnoista syntyvät tulot ja menot;

b)

yksityiskohtaiset tiedot menetelmistä, joilla tulot ja menot kohdistetaan eri toiminnoille.

a)

’julkisilla viranomaisilla’ kaikkia julkisia viranomaisia, mukaan lukien valtio, alueelliset ja paikalliset julkisyhteisöt sekä kaikki muut hallintoalueiden julkisyhteisöt;

b)

’julkisilla yrityksillä’ kaikkia yrityksiä, joiden suhteen julkiset viranomaiset käyttävät suoraan tai välillisesti määräysvaltaa omistuksen, rahoitukseen osallistumisen tai yritykseen sovellettavien sääntöjen perusteella.

Julkisten viranomaisten oletetaan käyttävän määräysvaltaa yrityksen suhteen, jos niillä on suoraan tai välillisesti:

c)

’valmistusalalla toimivalla julkisella yrityksellä’ kaikkia yrityksiä, joiden pääasiallinen toimiala, joka vastaa vähintään 50:tä prosenttia koko vuoden liikevaihdosta, kuuluu valmistusalaan; kyse on yrityksistä, joiden toiminta kuuluu NACE-luokituksen (Rev. 1) pääluokkaan D – teollisuus, joka sisältää välitasot DA–DN (5);

d)

’yrityksellä, joka on velvollinen pitämään erillistä kirjanpitoa’ kaikkia yrityksiä, joille jäsenvaltio on myöntänyt erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia perustamissopimuksen 86 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai joille on uskottu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottaminen perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jotka saavat julkisen palvelun velvoitteesta jossain muodossa korvauksia ja joilla on muita toimintoja;

e)

’eri toiminnoilla’ toisaalta kaikkia tuotteita tai palveluja, joiden osalta yritykselle on myönnetty erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia, taikka kaikkia yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, jotka on uskottu yritykselle, ja toisaalta kaikkia muita yrityksen tuottamia erillisiä tuotteita ja palveluja;

f)

’yksinoikeudella’ oikeutta, jonka jäsenvaltiot myöntävät yhdelle yritykselle laein, asetuksin ja hallinnollisin määräyksin ja joka antaa kyseiselle yritykselle oikeuden tiettyjen palvelujen tarjoamiseen tai tietyn toiminnan harjoittamiseen tietyllä maantieteellisellä alueella;

g)

’erityisoikeuksilla’ oikeuksia, joita jäsenvaltiot myöntävät rajoitetulle määrälle yrityksiä tietyllä maantieteellisellä alueella laein, asetuksin ja hallinnollisin määräyksin, joilla

a)

toiminnasta aiheutuvien tappioiden kattaminen;

b)

pääomahuolto;

c)

avustukset, joita ei tarvitse maksaa takaisin, sekä erityisen edullisin ehdoin myönnettävät lainat;

d)

taloudellisten etujen myöntäminen luopumalla voitosta tai saatavien perimisestä;

e)

luopuminen tavanomaisesta tuotosta käytettyjen julkisten varojen osalta;

f)

julkisten viranomaisten määräämien taloudellisten velvoitteiden korvaaminen.

a)

on erillinen juokseva kirjanpito eri toiminnoista;

b)

on siinä asianmukaisesti kaikki tulot ja menot soveltaen johdonmukaisesti objektiivisesti perusteltuja kustannuslaskennan periaatteita;

c)

on selkeät tiedot erillisen kirjanpidon perustana olevista kustannuslaskennan periaatteista.

a)

julkisiin yrityksiin sellaisten palvelujen osalta, joiden tarjoaminen ei ole omiaan vaikuttamaan mainittavasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan;

b)

keskuspankkeihin;

c)

julkisiin luottolaitoksiin sellaisten julkisia varoja koskevien talletusten osalta, jotka julkiset viranomaiset tekevät tavanomaisilla kaupallisilla ehdoilla;

d)

julkisiin yrityksiin, joiden koko vuotuinen nettoliikevaihto kahdelta 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen varojen myöntämistä tai käyttöä viimeksi edeltäneeltä tilikaudelta on ollut vähemmän kuin 40 miljoonaa euroa. Julkisten luottolaitosten osalta vastaavana raja-arvona on kuitenkin taseen 800 miljoonan euron loppusumma.

a)

yritysten niihin palveluihin, joiden suorittaminen ei todennäköisesti vaikuta merkittävästi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan;

b)

yrityksiin joiden koko vuotuinen nettoliikevaihto on vähemmän kuin 40 miljoonaa euroa kahdelta mitä hyvänsä sellaista vuotta edeltäneeltä tilikaudelta, jona jäsenvaltio on myöntänyt niille perustamissopimuksen 86 artiklan 1 kohdan mukaisia erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia tai jona sille on uskottu perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaisten yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottaminen; julkisten luottolaitosten osalta vastaavana raja-arvona on kuitenkin taseen 800 miljoonan euron loppusumma;

c)

yrityksiin, joille on uskottu perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaisten yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottaminen, jos niille missä hyvänsä muodossa annettu korvaus on myönnetty tietyksi ajaksi avointa ja syrjimätöntä menettelyä noudattaen.

a)

omaan pääomaan rinnastettava pääoma- tai näennäispääomahuolto; on aiheellista täsmentää huollon edellytykset (tavanomaiset, etuoikeutetut, lykätyt tai vaihdettavat osakkeet sekä niihin liittyvä korko, osinko tai vaihto-oikeus);

b)

avustukset, joita ei tarvitse maksaa takaisin tai jotka on maksettava takaisin vain tietyin edellytyksin;

c)

lainojen myöntäminen yritykselle, mukaan lukien luottojärjestelyt ja pääomahuollon ennakot; on aihetta täsmentää korkoprosentti ja lainan edellytykset sekä tarvittaessa lainansaajayrityksen lainaajalle toimittamat vakuudet;

d)

takuut, jotka julkisyhteisöt ovat myöntäneet yritykselle lainoja varten; on aihetta täsmentää edellytykset ja yrityksen näistä takuista mahdollisesti maksamat palkkiot;

e)

maksetut osingot ja jakamatta jätetyt tuotot;

f)

kaikki muut valtion intervention muodot, erityisesti valtion kieltäytyminen vastaanottamasta summia, jotka julkinen yritys on sille velkaa, mukaan lukien erityisesti lainojen ja avustusten takaisinmaksut, yhtiöveron, sosiaalimaksujen ja vastaavien velkojen maksut.