28.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 383/61

(1)

Komissio vastaanotti 12 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi 17 päivänä kesäkuuta 2002, kantelun neljästä oletetusta sääntöjenvastaisesta tukitoimenpiteestä Vereniging van Aanbieders van Oud Papierin, jäljempänä ”VAOP”, hyväksi. Tukitoimenpiteiden oletetaan olleen seuraavanlaisia: osittainen vapauttaminen yhtiöverosta ja arvonlisäverosta, Bank Nederlandse Gemeenten, jäljempänä ”BNG”, myöntämä laina sekä joidenkin kuntien myöntämä pääomalaina. Komissio pyysi Alankomaiden viranomaisilta lisätietoja 30 päivänä heinäkuuta 2002 ja 6 päivänä joulukuuta 2002 päivätyillä kirjeillä. Lisätiedot toimitettiin 10 päivänä lokakuuta 2002 ja 10 päivänä helmikuuta 2003 päivätyillä kirjeillä. Kantelijan ja komission edustajien välinen kokous järjestettiin 29 päivänä huhtikuuta 2003. Kantelija ilmoitti komissiolle 5 päivänä toukokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä aikovansa hankkia Alankomaiden viranomaisilta lisätietoja asiasta ja keskittyvänsä niiden perusteella kantelussaan tiettyihin toimenpiteisiin.

(2)

Kantelija toimitti 13 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä lisätietoja ja ilmoitti haluavansa rajoittaa kantelun koskemaan BNG:n VAOP:lle myöntämää lainaa. Näiden uusien tietojen perusteella komissio pyysi Alankomaiden viranomaisilta lisätietoja 21 päivänä lokakuuta 2004 päivätyllä kirjeellä. Lisätiedot toimitettiin 17 päivänä joulukuuta 2004. Komissio ilmoitti 3 päivänä toukokuuta 2005 Alankomaille päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee BNG:n myöntämää lainaa ja VAOP:n jäsenkuntien myöntämää lainaa.

(3)

Alankomaat pyysi kaksi kertaa menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen reagoimisen määräajan jatkamista ja esitti vastauksensa 29 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä. Komissio pyysi lisätietoja 9 päivänä marraskuuta päivätyllä kirjeellä, ja lisätiedot toimitettiin 8 päivänä joulukuuta 2005 päivätyllä kirjeellä. Komissio pyysi uudelleen tietoja 4 päivänä toukokuuta 2006 päivätyllä sähköpostiviestillä, johon vastattiin 2 päivänä kesäkuuta 2006 ja 19 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyillä kirjeillä.

(4)

Komission päätös aloittaa muodollinen tutkintamenettely julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 30 päivänä syyskuuta 2005 (2). Kantelija esitti huomautuksensa tästä päätöksestä 28 päivänä lokakuuta 2005 ja pyysi komissiota liittämään edellä mainitut 12 päivänä kesäkuuta 2002 ja 13 päivänä syyskuuta 2004 päivätyt kirjeet ja 29 päivänä huhtikuuta 2003 järjestetyn kokouksen pöytäkirjan huomautuksiin ja katsomaan kirjeet olennaiseksi osaksi huomautuksia. Kahdesta kirjeestä toimitettiin Alankomaille 24 päivänä marraskuuta 2005 versio, joka ei ollut luottamuksellinen. Alankomaat vastasi 16 päivänä joulukuuta 2005 päivätyllä kirjeellä.

(5)

Komissio vastaanotti 28 päivänä lokakuuta 2005 päivätyllä kirjeellä oletetun tuensaajan, VAOP:n, huomautukset päätöksestä aloittaa menettely. VAOP pyysi samalla kokouksen järjestämistä. Kokous järjestettiin 31 päivänä tammikuuta 2006. VAOP toimitti 27 päivänä maaliskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä lisätietoja täydentääkseen kokouksen aikana esitettyjä huomautuksia.

(6)

VAOP:n perusti 1990-luvun alussa joukko alankomaalaisia kuntia. Tämä osuuskuntamuotoinen voittoa tavoittelemattoman rajavastuuyhtiö tarjoaa jäsenkunnilleen tiettyjä palveluja parhain mahdollisin ehdoin. Sen tavoitteena on erityisesti järjestää jäsenkuntien alueelta tulevan jätepaperin keräys, alkukäsittely (lajittelu ja puristus) ja myynti mahdollisimman tehokkaasti. VAOP on myöhemmin laajentanut toimintaansa jätelasin ja muun kierrätettävän jätteen keräämiseen.

(7)

VAOP ei ole täysin vertikaalisesti integroitunut yritys. Se ainoastaan organisoi edellä mainitut toiminnot jäsenkunnilleen ja teettää suurimman osan käytännön työstä, kuten jätteen kuljetuksen, alihankintana. Siksi VAOP:llä oli vuonna 2002 vain 20 työntekijää, kun taas sen liikevaihto oli 27,5 miljoonaa euroa. Se veloittaa kunnilta niiden alueelta tulevan jätepaperin keräys- ja alkukäsittelykustannukset, mutta myös siirtää niille tulot, jotka saadaan jätepaperin myynnistä uusiotuotteiden, kuten uusiopaperin, valmistajille.

(8)

Alankomaiden veroviranomaiset eivät katso VAOP:n olevan julkisyhteisö.

(9)

Aluksi perustettiin Coöperative Vereniging VAOP B.V. -niminen osuuskuntamuotoinen rajavastuuyhtiö. Vuosien kuluessa tämä emoyhtiö on perustanut useita tytäryhtiöitä, joille se on siirtänyt toimintansa operatiivisen osan. Tytäryhtiötkin ovat rajavastuuyhtiöitä. Komissio tarkastelee kaikki näitä yhtiöitä ryhmänä, joka muodostaa yhden taloudellisen organisaation, VAOP:n, koska emoyhtiö omistaa enemmistön kaikista tytäryhtiöistä. Tytäryhtiöt on sisällytetty emoyhtiön konsolidoituun tilinpäätökseen. Lisäksi VAOP:n suurin luotonantaja, BNG, on tehnyt yhtiöryhmän kanssa ainoastaan yhden lainasopimuksen eikä erillisiä lainasopimuksia kunkin yhtiön kanssa, vaikka lainasopimuksessa määrätään joidenkin tytäryhtiöiden luottorajoista. Sopimuksessa on loppujen lopuksi kysymys ryhmään kuuluvien eri yhtiöiden keskinäisistä takauksista: kukin yhtiö on BNG:lle vastuussa ryhmän muiden yhtiöiden veloista.

(10)

VAOP:n toiminta kasvoi huomattavasti 1990-luvulla. Sen markkinaosuus Alankomaiden jätepaperin keräysmarkkinoilla oli 2000-luvun alussa 25—30 prosenttia. Se on myös tärkeä toimija jätepaperin alkukäsittelyn (lajittelu ja puristus) markkinoilla. VAOP aloitti toiminnan myös Alankomaiden keräyslasin markkinoilla, joilla siitä tuli yksi markkinajohtajista. Jotkin näillä markkinoilla toimivista yrityksistä ovat ulkomaisten yritysten tytäryhtiöitä.

(11)

Vaikka Alankomaiden lainsäädännössä kunnille on asetettu velvollisuus kerätä jätepaperi erikseen ja tarjota sitä kierrätysmarkkinoilla, siinä ei säädetä tarkemmin näiden tehtävien toiminnallisesta järjestämisestä. Siksi suurin osa Alankomaiden kunnista järjestää näitä tehtäviä koskevia julkisia tarjouskilpailuja. VAOP osallistuu säännöllisesti tarjouskilpailuihin ja kilpailee siten suoraan samoja palveluja tarjoavien yksityisten yritysten kanssa (3). VAOP yrittää hankkia uusia jäseniä lähestymällä kuntia ja ehdottamalla jäseneksi liittymistä. Tällaisissa tapauksissa VAOP:n voidaan katsoa kilpailevan yksityisten yritysten (4) kanssa, jotka kilpailevat samoista asiakkaista.

(12)

Ensiksi BNG myönsi maaliskuussa 1998 VAOP:lle 16,3 miljoonan Alankomaiden guldenin (7,4 miljoonan euron) suuruisen luottojärjestelyn, jäljempänä ”ensimmäinen toimenpide”. VAOP:n 31 päivänä joulukuuta 1997 päivätyn konsernitaseen mukaan sen oman pääoman määrä oli 0,8 miljoonaa Alankomaiden guldenia (0,4 miljoonaa euroa) ja taseen loppusumma 17,3 miljoonaa Alankomaiden guldenia (7,9 miljoonaa euroa). Vuotta myöhemmin luoton myöntämisen jälkeen VAOP:n oma pääoma oli 0,09 miljoona Alankomaiden guldenia (0,04 miljoonaa euroa) ja taseen loppusumma 29,1 miljoonaa Alankomaiden guldenia (13,2 miljoonaa euroa).

(13)

Toiseksi kunnat suostuivat muuttamaan vuoden 2001 aikana saamisensa VAOP:ltä eli jätepaperitoimituksista erääntyneet maksut 3 miljoonan Alankomaiden guldenin (1,3 miljoonan euron) pääomalainaksi, jäljempänä ”toinen toimenpide”. VAOP:n toiminta oli ollut erittäin tappiollista vuoden 2000 lopussa, koska yksi sen tytäryhtiöistä meni konkurssiin. VAOP:n 31 päivänä joulukuuta 2000 päivätyn konsernitilinpäätöksen mukaan sen oma pääoma oli negatiivinen (–3,4 miljoonaa Alankomaiden guldenia eli –1,5 miljoonaa euroa). Taseen loppusumma oli puolestaan samana päivänä 32,1 miljoonaa Alankomaiden guldenia (14,5 miljoonaa euroa). Lähes kaikki omaisuus oli jo kiinnitetty VAOP:n suurimman luotonantajan, BNG:n, hyväksi, joten tällä vakuudettomalla lainalla voitiin katsoa olevan huonompi etuoikeus kuin BNG:n saamisilla. Siksi siitä alettiin käyttää nimitystä ”pääomalaina”.

(14)

Komissio aloitti muodollisen tutkintamenettelyn, koska se epäili, että markkinatalouden ehdoin toimiva lainanantaja ei olisi toteuttanut ensimmäistä toimenpidettä. Komissio huomautti, että VAOP:llä ei ollut sillä hetkellä juuri lainkaan omaa pääomaa. Lisäksi uusi laina vaikutti erityisen suurelta verrattuna lainansaajan taseen loppusummaan. Lyhyesti sanottuna lainaan liittyvä riski olisi ollut liian suuri markkinatalouden ehdoin toimivalle lainanantajalle.

(15)

Toisen toimenpiteen tapauksessa komissio epäili, että markkinatalouden ehdoin toimiva lainanantaja ei olisi hyväksynyt saamistensa muuttamista pääomalainaksi. Lainaan vaikutti nimittäin liittyvän suuri riski, koska yrityksen taloudellinen tilanne oli heikko ja koska sen kaikki varat oli kiinnitetty BNG:n hyväksi. Lisäksi komissio epäili, että markkinatalouden ehdoin toimiva lainanantaja olisi halunnut lainasta suuremman koron.

(16)

Näin ollen komissio oletti, että kaksi toimenpidettä ovat mahdollisesti valtiontukea VAOP:n hyväksi ja siten EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan kiellettyjä.

(17)

Komissio on saanut huomautuksia kantelijalta. Ensimmäisestä toimenpiteestä kantelija totesi, että BNG:n yleisenä toimintatapana ja vakiintuneena käytäntönä on tarjota viranomaisille ja viranomaisiin sidoksissa oleville laitoksille rahoitustuotteita ehdoin, jotka eivät perustu markkinatilanteeseen. Lisäksi kantelija analysoi VAOP:n omaa pääomaa ja päätteli, että taseen rakenne ei ollut lainkaan terve. Omaa pääomaa oli huomattavan vähän. Kantelija muistutti myös velkojen suuresta määrästä. Näissä olosuhteissa BNG:n myöntämä laina mahdollisti sen, että VAOP kykeni laajentamaan toimintaansa pienin kustannuksin oman pääoman puutteesta huolimatta. Kantelija katsoi, että yksityinen pankki ei olisi myöntänyt tällaisia riskejä aiheuttavaa lainaa ja että laina oli siksi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(18)

Lisäksi kantelija katsoi, että BNG:n ei olisi pitänyt jatkaa VAOP:n rahoittamista, koska sen taloudellinen tilanne ei parantunut vuosien kuluessa.

(19)

Toisesta toimenpiteestä kantelija huomautti, että pääomalainaan sisältyi suuri riski, koska VAOP:llä oli runsaasti lainoja, joista olisi konkurssin tapauksessa jouduttu huolehtimaan ensin. Lainan tuotto ei ollut riittävä riskin kattamiseksi, joten laina oli kantelijan mielestä valtiontukea.

(20)

Komissio on saanut huomautuksia oletetulta tuensaajalta, VAOP:ltä. Ensimmäisestä toimenpiteestä VAOP totesi, että kysymys oli puhtaasti liiketoimesta, joka oli markkinasijoittajan periaatteiden mukainen. VAOP huomautti olleensa yhteydessä yksityisiin pankkeihin, jotka olivat tarjonneet rahoitusta ehdoin, jotka eivät juuri poikenneet BNG:n tarjoamista ehdoista. VAOP toimitti jäljennöksen erään yksityisenpankin (5) tekemästä allekirjoitetusta rahoitustarjouksesta, joka oli päivätty 7 päivänä tammikuuta 1998–.

(21)

Toisesta toimenpiteestä VAOP totesi, että sillä ei ollut velvollisuutta ottaa kunnilta pääomalainaa. Yhtiöjärjestyksensä ja kuntien kanssa tehtyjen toimitussopimusten perusteella VAOP:tä ei voitu velvoittaa maksamaan jätepaperin toimittajille enempää kuin sen maksuvalmius sallii. Lisäksi VAOP:llä oli oikeus soveltaa jäseniinsä velvoitteita sellaisen vuosittaisen maksun muodossa, jolla toimintakulut voitaisiin kattaa, jos ne voitaisiin katsoa riskipääomaksi. VAOP:n johto päätti muodostaa jäsenkunnille saamisen VAOP:ltä, ja tällainen mahdollisuus sisältyi kuntien kanssa tehtyyn sopimukseen.

(22)

Ensimmäisestä toimenpiteestä Alankomaat totesi, että BNG:n toteuttaman luottojärjestelyn ei voida katsoa johtuvan valtion toiminnasta. Alankomaiden viranomaiset korostivat BNG:n olevan osakeyhtiö. Alankomaiden viranomaiset kuitenkin myönsivät, että valtio, läänit ja paikallisviranomaiset omistavat BNG:n kaikki osakkeet ja että jotkut BNG:n hallintoneuvoston jäsenistä ovat edellä mainittujen viranomaisten nimittämiä. Alankomaiden viranomaiset myös huomauttivat, että hallintoneuvosto ei ole mukana pankin päivittäisessä kaupallisessa toiminnassa, josta vastaa pankin johto. Pankin yhtiöjärjestyksessä ei ole sääntöjä, joiden mukaan johdon olisi noudatettava hallintoneuvoston määräämiä suuntaviivoja tarjotessaan rahoitustuotteita. Vielä merkittävämpää on se, että ei ole olemassa mitään sääntöä, jonka mukaan myönnettäessä kyseistä lainaa olisi ollut kuultava hallintoneuvostoa ja pyydettävä siltä lupa: lainan myöntäminen oli ainoastaan pankin johdon vastuulla. Lopuksi Alankomaiden viranomaiset korostivat, että ei ole mitään muitakaan seikkoja, joiden perusteella voitaisiin todeta, että tämän nimenomaisen liiketoimen olisi katsottava johtuvan valtion toiminnasta.

(23)

Alankomaat myös totesi, että lainan ehdot olisivat markkinatalouden ehdoin toimivan lainanantajan hyväksyttävissä, vaikka lainan voitaisiin katsoa johtuvan viranomaisten toiminnasta. Alankomaiden viranomaiset kuitenkin myönsivät, että varoja olisi ollut parempi olla enemmän, vaikka BNG:n tappioriski oli kohtuullinen tiettyjen vakuuksien vuoksi. BNG:llä oli VAOP:n myyntisaamisiin ensisijainen panttioikeus, jonka oli katettava sata prosenttia lainasummasta. Lisäksi Alankomaiden viranomaiset huomauttivat, että laina myönnettiin, kun yritys ei ollut vaikeuksissa ja kun sen tulevaisuudennäkymät olivat suotuisat. Silloin ei voitu olettaa, että taloudellinen tilanne heikkenisi erittäin jyrkästi.

(24)

Toisen toimenpiteen yhteydessä Alankomaat muistutti, että VAOP on voittoa tavoittelematon elin, joka siirtää jäsenkunnilleen niiden alueelta kerätyn kierrätettävän jätteen myynnistä kertyvät nettotulot. VAOP päätti vuoden 2001 alussa jättää siirtämättä jäsenkunnilleen pienen osan vuonna 2000 jätteen myynnistä kertyneistä tuloista, koska sen taloudellinen tilanne oli epävarma lasin kierrätykseen keskittyvän tytäryhtiönsä konkurssin seurauksena (6). VAOP päätti silloin muuttaa kyseisen summan pääomalainaksi, jonka takaisinmaksuaika on viisi vuotta. Samalla BNG uhkasi lopettaa VAOP:n rahoittamisen, jos kyseisen pääomalainan kaltaista täydentävää pääomaa ei olisi järjestetty. Rahoituksen lopettaminen olisi johtanut VAOP:n konkurssiin. Alankomaat totesi aluksi, että yhtiöjärjestyksensä ja jäsenkuntien kanssa tehtyjen sopimusten perusteella VAOP ei ollut velvollinen maksamaan kyseistä 3 miljoonan Alankomaiden guldenin (1,3 miljoonan euron) summaa jäsenkunnille, koska se oli suurempi kuin yrityksen varat. VAOP kuitenkin päätti muodostaa tästä summasta kunnille saamisen korollisen lainan muodossa. Toiseksi Alankomaat huomautti, että paikallisviranomaisten kannalta osan niiden saamisista muuttaminen lainaksi oli parempi vaihtoehto kuin VAOP:n konkurssi. Paikallisviranomaisilla oli kuitenkin sillä hetkellä VAOP:ltä 5,7 miljoonaa Alankomaiden guldenia (2,59 miljoonaa euroa) vakuudettomia saamisia. Alankomaiden viranomaiset ovat laskeneet, että VAOP:n mennessä konkurssiin kunnat olisivat saaneet noin 1,2 miljoonaa Alankomaiden guldenia (0,5 miljoonaa euroa), joten niiden nettotappioksi olisi tullut 4,5 miljoonaa Alankomaiden guldenia (2,05 miljoonaa euroa). Siksi kunnat alkoivat toimia markkinatalouden ehdoin toimivana lainanantajana hyväksyessään 3 miljoonan Alankomaiden guldenin (1,3 miljoonan euron) summan muuttamisen saamisiksi VAOP:ltä lainan muodossa, minkä seurauksena VAOP pystyi jatkamaan toimintaansa ja saamaan varmuuden siitä, että BNG jatkaisi rahoitustaan.

(25)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”(...) jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”

(26)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä (7) todetaan seuraavaa: ”(…) on korostettava, että julkisten ja yksityisten yritysten yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta seuraa, että pääomia, jotka valtio antaa suoraan tai välillisesti jonkin yrityksen käyttöön olosuhteissa, jotka vastaavat normaalia markkinatilannetta, ei voida pitää valtiontukina (…) . Niin ikään vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on arvioitava, olisiko kooltaan julkista sektoria hoitaviin organisaatioihin rinnastettavissa oleva yksityinen sijoittaja saattanut tehdä samanlaisissa olosuhteissa yhtä suuren pääomasijoituksen (...) , kun otetaan huomioon muun muassa kyseisten sijoitusten tekohetkellä käytettävissä oleva tiedot ja ennakoitavissa oleva kehityssuuntaus (…).”

(27)

Sen selvittämiseksi, onko BNG:n toteuttama luottojärjestely valtiontukea, komission on tutkittava, otetaanko tässä liiketoimessa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainittuun tuomioon sisältyvä markkinatalouden ehdoin toimivan yksityisen sijoittajan periaate.

(28)

Alankomaiden viranomaiset toimittivat komission pyynnöstä maaliskuussa 1998 tehdyn rahoituspalvelusopimuksen jäljennöksen lisäksi jäljennöksen BNG:n sisäisistä asiakirjoista, joissa kuvataan vaihe vaiheelta päätöksentekoprosessi, joka johti lainan myöntämiseen VAOP:lle. Tähän prosessiin sisältyi seuraavaa: tilintarkastusorganisaation 21 päivänä tammikuuta 1998 päivätty ehdotus, luottoriskin arvioijan 22 päivänä tammikuuta 1998 päivätty lausunto ja lainoista päättävän komitean 26 päivänä tammikuuta 1998 päivätty myönteinen päätös. Asiakirjoista kävi ilmi, että BNG oli todennut ja analysoinut kyseiseen lainaan liittyvät riskit, kuten varojen erittäin pienen määrän. Analyysin tulosten perusteella BNG antoi VAOP:lle matalan luokituksen (C–). Todettujen riskien vastapainoksi BNG päätti asettaa lainalle tiukat ehdot ja vaatia laajoja vakuuksia. BNG esimerkiksi vaati kaikilta osapuolilta (VAOP:ltä ja sen tytäryhtiöiltä), että ne ovat solidaarisessa vastuussa ryhmän muiden osapuolten veloista (kaikkien osapuolten yhteisvastuu velasta rahoituspalvelusopimuksessa). On merkittävää, että BNG myös sai ensisijaisen panttioikeuden VAOP:n eri myyntisaamisiin. VAOP:n oli esitettävä BNG:lle kuukausittain luettelo myyntisaamisia rasittavista panttioikeuksista, joiden arvon oli oltava vähintään 100 prosenttia pankin myöntämästä lainasummasta. Lainoista päättävä komitea päätti, että laina voidaan myöntää, jos nämä ehdot ja vakuudet BNG:n hyväksi sisällytetään lainasopimukseen. Uuteen lainasopimukseen sisältyi myös aiemmin otettu 5 miljoonan Alankomaiden guldenin (2,2 miljoonan euron) laina. Uuden lainasopimuksen myötä BNG:n mahdolliset saamiset VAOP:ltä kohosivat 5 miljoonan Alankomaiden guldenin (2,2 miljoonan euron) alkuperäisestä enimmäismäärästä 16,3 miljoonaan Alankomaiden guldeniin (7,4 miljoonaan euroon). Nettolisäys oli siten 11,3 miljoonaa Alankomaiden guldenia (5,1 miljoonaa euroa).

(29)

Edellä mainitut asiakirjat osoittavat, että BNG toimi lainaa myöntäessään tavanomaisella tavalla menettelyjensä mukaisesti ja vaati lainan myöntämiseksi laajoja vakuuksia.

(30)

Lisäksi komissio vahvistaa, että [...] (8) oli ehdottanut tammikuussa 1998 lainan myöntämistä VAOP:lle. Laina olisi myönnetty BNG:n aiemmin myöntämän 5 miljoonan Alankomaiden guldenin suuruisen luottojärjestelyn lisäksi. [...] :n tarjoama 7,3 miljoonan Alankomaiden guldenin (3,3 miljoonan euron) suuruinen rahoitussumma oli tosin pienempi kuin BNG:n lopulta tarjoama täydentävä rahoitus (11,3 miljoonaa Alankomaiden guldenia eli 5,1 miljoonaa euroa), mutta se muodosti kuitenkin merkittävän suuren osuuden BNG:n tarjoamasta rahoituksesta. [...] :n tarjouksessa korot (125 ja 150 peruspistettä) olivat pienemmät kuin korot, joita sovellettiin vaikeuksiin joutuneisiin yrityksiin tai oman pääoman hankkimiseen. Tästä ilmenee, että vastoin komission epäilyksiä, jotka se esitti päätöksessään aloittaa muodollinen tutkintamenettely, yksityinen pankki olisi voinut hyväksyä suuren lainan myöntämisen VAOP:lle hyvin pienestä omasta pääomasta huolimatta (9).

(31)

Komissio on verrannut BNG:n myöntämän lainan korkoa [...] :n tarjoaman lainan korkoon. BNG:n veloittama korko oli hieman pienempi kuin [...] :n tarjoama korko (10). Ensinnäkin komissio toteaa, että BNG:n toimintakulut olivat (ja ovat yhä) erittäin pienet, huomattavasti pienemmät kuin [...] :n (11). Toiseksi BNG:n ja VAOP:n välisiin lainasopimuksiin oli sisällytetty useita käsittelymaksuja siltä varalta, että VAOP tosiasiallisesti käyttäisi tiettyjä luottojärjestelyjä. [...] :n tarjouksessa tällaisten käsittelymaksujen veloittaminen oli nimenomaisesti pois suljettu. On todennäköistä, että [...] :n tarjous vaikutti siihen, että BNG:n oli tehtävä (lainojen myöntämistä koskevien suuntaviivojensa rajoissa ja edellyttäen, että asetetaan huomattavat vakuudet) paras mahdollinen tarjous, jotta se ei menettäisi asiakkaansa liiketoimintaa. Asiakkaalla oli mahdollisuudet laajentaa toimintaansa, mikä vaikutti sillä hetkellä ilmeiseltä. Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että BNG toimi markkinatalouden ehdoin toimivan lainanantajan tavoin myöntäessään lainan vuonna 1998, vaikka se tarjosi rahoitusta pienemmällä korolla kuin yksityinen pankki. Näin ollen laina ei ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(32)

Kantelija myös totesi, että markkinatalouden ehdoin toimiva lainanantaja ei olisi jatkanut VAOP:n rahoittamista tulevina vuosina, koska yrityksen taloudellinen tilanne oli kyseisinä vuosina heikko. Siksi komissio on selvittänyt, miten BNG on suhtautunut VAOP:n taloudellisen tilanteen heikkenemiseen.

(33)

Kun VAOP Glas B.V.:n ja REVA:n taloudellinen tilanne vuonna 1999 heikkeni, BNG laati uuden sopimuksen, joka allekirjoitettiin 9. heinäkuuta 1999. Ensinnäkin vakuuksia laajennettiin siten, että kalustoon, laitteisiin ja muuhun omaisuuteen saatiin panttioikeus. Toiseksi sovittiin siitä, että kuukausittain laadittavaa saamisten luetteloa, johon oli vahvistettu panttioikeus, seurattaisiin tarkasti. Kolmanneksi enää ei voitu myöntää pitkäaikaisia lainoja käyttöomaisuuden hankintaan. Rahoitus oli järjestettävä lyhytaikaisilla lainoilla. Neljänneksi luottojärjestelyn hintaa korotettiin.

(34)

Lokakuussa 2000 tapahtuneen REVA:n konkurssin jälkeen laadittiin uusi sopimus, joka allekirjoitettiin 19 päivänä tammikuuta 2001. Luottojärjestely supistettiin 13,2 Alankomaiden guldeniin (6 miljoonaan euroon). (VAOP:n lainan tosiasiallinen määrä oli sillä hetkellä 15,2 miljoonaa Alankomaiden guldenia (6,9 miljoonaa euroa).) Luottojärjestelyä oli myöhemmin supistettava tietyn aikataulun mukaan. Luottorajan ylittävältä summalta oli perittävä kolmen prosentin sakkomaksu. Samalla vakuuksia laajennettiin edelleen. BNG laski VAOP:n omaisuuden myyntiarvon perusteella, että sen tappio voisi olla lähes 5,8 miljoonaa Alankomaiden guldenia (2,6 miljoonaa euroa) 15,2 miljoonan Alankomaiden guldenin (6,9 miljoonan euron) kokonaissaamisista. Syyskuussa 2002 tehtiin uusi sopimus, jossa muutettiin luottojärjestelyn supistamisen aiempaa aikataulua.

(35)

Edellä esitetystä kuvauksesta ilmenee, että BNG ei yksinkertaisesti voinut lopettaa VAOP:n rahoittamista eikä myöskään vaatia myönnetyn lainan maksamista takaisin välittömästi. Nämä toimenpiteet olisivat ajaneet VAOP:n konkurssiin ja aiheuttaneet BNG:lle huomattavia tappioita. Silloin BNG vertasi mahdollisia tappioita VAOP:n tervehdyttämisen mahdollisuuteen. VAOP:n ydintoiminta (jätepaperialalla) oli vakaata, ja se kykeni luomaan kassavirtaa, joten BNG päätti olla päästämättä yritystä konkurssiin ja jatkaa sen rahoittamista. Komissio ei ole havainnut mitään selviä virheitä tässä arvioinnissa ja sitä seuranneessa päätöksessä. Kantelija ei ole esittänyt mitään vakuuttavia seikkoja, joista ilmenisi, että yksityinen pankki ei olisi voinut hyväksyä tällaista päätöstä.

(36)

Näin ollen komissio katsoo, että BNG:n toiminnassa tässä asiassa on otettu huomioon markkinatalouden ehdoin toimivan lainanantajan periaate ja että toimenpide ei siten ole valtiontukea VAOP:n hyväksi.

(37)

Komissio ei ota kantaa siihen, voidaanko BNG:n myöntämän lainan katsoa johtuvan valtion toiminnasta, koska edellä esitettyjen päätelmien perusteella tämä toimenpide ei ole valtiontukea, vaikka sen voitaisiin katsoa johtuvan valtion toiminnasta. Komissio ei myöskään voi ottaa kantaa siihen, ovatko BNG:n muille myöntämät kaikki lainat markkinatalouden ehdoin toimivan lainanantajan periaatteen mukaisia, joten komissio ei totea mitään asiasta.

(38)

VAOP ei kyennyt vuoden 2001 alussa maksamaan jäsenkunnilleen takaisin 3 miljoonan Alankomaiden guldenin (1,3 miljoonan euron) summaa, jonka se oli niille jätepaperin toimittajina velkaa. VAOP:n maksuvalmius ei ollut siihen riittävä. Lisäksi BNG vaati VAOP:n rahoittamisen jatkamisen edellytyksenä positiivista vakuutena olevaa pääomaa, joka on määritelty omaksi pääomaksi, palkkioita sekä pitkäaikaisia pääomalainoja. Summan maksaminen takaisin olisi siten aiheuttanut yrityksen konkurssin. Komissio katsoo, että vaikea taloudellinen tilanne aiheutui pääasiassa yhdestä tapahtumasta, REVA:n vuonna 2000 tapahtuneesta konkurssista. VAOP oli investoinut tähän jätelasin käsittelyyn keskittyvään yritykseen.

(39)

Komissio muistuttaa siitä, että kunnilla oli VAOP:ltä nettosaamisia 5,7 miljoonaa Alankomaiden guldenia (2,6 miljoonaa euroa) (12). Näitä saamisia ei ollut katettu vakuuksilla, koska toisella merkittävällä lainanantajalla, BNG:llä, oli ensisijainen panttioikeus tärkeisiin varoihin. Siksi paikallisviranomaiset eivät olisi voineet periä suurta osaa saamisistaan, jos VAOP olisi mennyt konkurssiin ja jos sen varat olisi realisoitu. Komissio on tarkastellut Alankomaiden viranomaisten toimittamaa laskelmaa, joka oli lainanantajien kannalta melko optimistinen (13). Näin ollen myös komissio on sitä mieltä, että kunnat olisivat voineet saada enintään 1,2 miljoonaa Alankomaiden guldenia (0,5 miljoonaa euroa) edellä mainitusta 5,7 miljoonan Alankomaiden guldenin (2,6 miljoonan euron) kokonaissummasta. Lisäksi summan periminen olisi kestänyt huomattavan kauan realisointimenettelyn luonteen vuoksi. Sen sijaan että jäsenkunnat olisivat hyväksyneet tämän 4,5 miljoonan Alankomaiden guldenin (2 miljoonan euron) tappion, ne pitivät parempana muuttaa 3 miljoonan Alankomaiden guldenin (1,3 miljoonan euron) summa korkoa tuottavaksi lainaksi ja vaatia sen maksamista takaisin. Tämä toinen vaihtoehto oli siten parempi ratkaisu. Päätöksessään menettelyn aloittamisesta komissio epäili, että markkinatalouden ehdoin toimiva lainanantaja, joka hyväksyy tällaisen muutoksen, olisi halunnut lainasta suuremman koron. Näitä epäilyjä ei enää ole. Komissio nimittäin toteaa, että kuntien neuvotteluasema suhteessa BNG:hen ei ollut luonteeltaan sellainen, että ne olisivat voineet vaatia suurempaa korkoa. Suurempi korko olisi ajan mittaan vaikuttanut VAOP:n kykyyn maksaa lainansa BNG:lle. Siksi BNG olisi voinut asettua vastustamaan kuntien vaatimusta uhkaamalla ajaa VAOP:n konkurssiin. Kuten aiemmin mainittiin, konkurssi olisi ollut kuntien kannalta huonompi vaihtoehto. Vaikka kunnilla olisi ollut tarvittava neuvotteluvalta, niiden etujen mukaista ei olisi ollut nostaa korkoa, koska se olisi yksinkertaisesti johtanut VAOP:n taloudellisten rasitusten kasvuun viiden seuraavan vuoden aikana. VAOP:n jäsenkunnat maksavat suoritettujen palvelujen kustannukset, joten niiden veloittaman suuremman koron vastapainona olisivat suuremmat maksut, joita VAOP:lle olisi maksettava kyseisenä ajanjaksona.

(40)

Siten voidaan päätellä, että maksettavaksi kuuluvien summien muuttaminen pääomalainaksi ei ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, jota paikallisviranomaiset olisivat antaneet VAOP:lle.

(41)

Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että edellä mainitut kaksi toimenpidettä eivät ole tukea,