10.1.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 7/1

---

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 19 päivänä joulukuuta 2007,

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 573/2007/EY soveltamissäännöistä Euroopan pakolaisrahaston perustamiseksi vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien, Euroopan pakolaisrahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen avulla toteutettujen hankkeiden yleis- ja taloushallintoa koskevien sääntöjen sekä menojen tukikelpoisuuden osalta

(tiedoksiannettu numerolla K(2007) 6396)

(Ainoastaan bulgarian-, englannin-, espanjan-, hollannin-, italian-, kreikan-, latvian-, liettuan-, maltan-, portugalin-, puolan-, ranskan-, romanian-, ruotsin-, saksan-, slovakin-, sloveenin-, suomen-, tšekin-, unkarin- ja vironkieliset tekstit ovat todistusvoimaiset)

(2008/22/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa ja neuvoston päätöksen 2004/904/EY kumoamisesta 23 päivänä toukokuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 573/2007/EY (1) ja erityisesti sen 23 artiklan, 31 artiklan 5 kohdan, 33 artiklan 6 kohdan ja 35 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	On tarpeen vahvistaa edellytykset, joilla jäsenvaltioiden olisi toteutettava rahaston alaiset toimet ja erityisesti määritettävä ne olosuhteet, joissa vastuuviranomainen voi toteuttaa hankkeita suoraan. Valtuutetuille viranomaisille olisi vahvistettava lisäsäännöksiä.

(2)	On tarpeen luoda luettelo niistä menettelyistä ja/tai käytännön menettelysäännöistä, jotka nimettyjen eri viranomaisten olisi vahvistettava ja joita niiden olisi noudatettava rahaston toimia toteuttaessaan.

(3)

On tarpeen vahvistaa vastuuviranomaisten velvollisuudet suhteessa tuensaajiin rahoitettavien toimien valintaa ja hyväksymistä edeltävässä vaiheessa, tuensaajien ja/tai hankekumppanien ilmoittamien menojen varmennuksissa huomioon otettavat näkökohdat, mukaan lukien korvaushakemusten hallinnolliset tarkastukset ja yksittäisten toimien paikalla tehtävät varmennukset.

(4)	Vuosittaisten ohjelmien menojen moitteettomien tarkastusten varmistamiseksi on tarpeen vahvistaa perusteet, jotka kirjausketjujen on täytettävä, jotta ne voidaan katsoa asianmukaisiksi.

(5)

Tarkastusviranomainen vastaa hankkeiden ja järjestelmien tarkastusten tekemisestä. Jotta voidaan varmistaa, että kyseiset tarkastukset ovat riittävän laajoja ja tehokkaita ja että ne toteutetaan samojen vaatimusten mukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, on tarpeen vahvistaa edellytykset, jotka tarkastusten olisi täytettävä, otannan perusteet mukaan luettuna.

(6)

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle monivuotisen ohjelman lisäksi hallinto- ja arviointijärjestelmien kuvaus. Koska kyseinen asiakirja on eräitä tärkeimpiä perusteita, joihin komissio yhteisön talousarvion yhteisen hallinnoinnin puitteissa nojautuu varmistuakseen siitä, että jäsenvaltiot käyttävät kyseessä olevaa rahoitustukea niiden asiaan sovellettavien säännösten ja periaatteiden mukaisesti, jotka ovat tarpeen yhteisön taloudellisten etujen suojelemiseksi, on tarpeen vahvistaa kyseisessä asiakirjassa annettavat yksityiskohtaiset tiedot.

(7)

Jotta suunnittelua koskevia vaatimuksia, rahaston käytön seurantaa sekä todentamis- ja tarkastusmenoja voidaan yhdenmukaistaa, on tarpeen selkeästi määritellä monivuotisen ohjelman, vuosittaisen ohjelman, seurantakertomuksen, loppukertomuksen ja maksupyyntöjen sisältö sekä tarkastusstrategia, vuotuinen tilintarkastuskertomus, tarkastuslausuma ja menojen todentaminen.

(8)	Koska jäsenvaltioilla on velvoite raportoida ja seurata sääntöjenvastaisuuksia ja periä takaisin rahastolta saadun rahoituksen yhteydessä aiheettomasti maksettuja summia, on tarpeen määritellä komissiolle lähetettäviä tietoja koskevat edellytykset.

(9)	Kokemusten mukaan Euroopan unionin kansalaiset eivät ole riittävän hyvin tietoisia yhteisön tehtävistä rahoitusohjelmissa. Sen vuoksi on asianmukaista määritellä yksityiskohtaisesti tarpeelliset tiedotus- ja julkistamiskeinot tämän viestintä- ja tiedotusvajeen korjaamiseksi.

(10)

Jotta voidaan varmistaa, että mahdollisia rahoitusmahdollisuuksia koskeva tieto levitetään laajasti kaikille kiinnostuneille osapuolille, ja avoimuuden turvaamiseksi olisi vahvistettava vähimmäiskeinot, joita tarvitaan, jotta voidaan tiedottaa mahdollisille lopullisille tuensaajille yhteisön ja jäsenvaltioiden yhdessä tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista. Lopullisten tuensaajien luettelo, hankkeiden nimet ja hankkeisiin myönnetyn julkisen rahoituksen määrä olisi rahaston käytön avoimuuden lisäämiseksi julkaistava.

(11)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (2) sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (3) perusteella on tämän päätöksen mukaisten tiedotus- ja julkistamistoimenpiteiden sekä tarkastusten osalta tarpeen säätää, että komission ja jäsenvaltioiden olisi estettävä henkilötietojen luvaton luovuttaminen tai saaminen sekä täsmentää tarkoitus, jota varten komissio ja jäsenvaltiot voivat käsitellä tällaisia tietoja.

(12)

Rahoitus- ja muiden tietojen vaihtaminen sähköisessä muodossa jäsenvaltioiden ja komission välillä johtaa yksinkertaistumiseen, tehokkuuden ja avoimuuden paranemiseen ja ajan säästöön. Jotta näitä etuja voitaisiin hyödyntää täysipainoisesti ja varmistaa samalla tiedonvaihdon turvallisuus, komissio voi perustaa yhteisen tietojärjestelmän.

(13)

Jotta rahaston toimintaa voitaisiin toteuttaa jäsenvaltioissa tehokkaasti ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti, olisi vahvistettava yhteisiä sääntöjä, jotka koskevat rahastoon liittyvien menojen tukikelpoisuutta. Tietyillä ehdoilla pitäisi olla mahdollista maksaa kiinteä osuus välillisistä kustannuksista, jotta voidaan vähentää hallinnollista taakkaa, joka kohdistuu tuensaajiin ja nimettyihin viranomaisiin.

(14)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti perussäädös ja näin ollen myös tämä päätös sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

(15)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti perussäädös ja näin ollen myös tämä päätös sitoo Irlantia.

(16)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 2 artiklan mukaisesti tämä päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(17)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat rahaston hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

SISÄLLYSLUETTELO

I osa

Johdanto

1 luku

Kohde ja määritelmät

1 artikla

Kohde

2 artikla

Määritelmät

II osa

Neljälle rahastolle yhteiset säännökset

1 luku

Nimetyt viranomaiset

3 artikla

Yhteiset viranomaiset

4 artikla

Valtuutettu viranomainen

5 artikla

Tehtävien ulkoistaminen

2 luku

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmät

6 artikla

Menettelyohjeet

7 artikla

Vastuuviranomaisen suorittama rahaston toteuttaminen

8 artikla

Ne ehdot, joilla vastuuviranomainen toimii toimeenpanevana elimenä

9 artikla

Valinta- ja myöntämismenettely vastuuviranomaisen toimiessa myöntävänä elimenä

10 artikla

Tukisopimukset lopullisten tuensaajien kanssa vastuullisen viranomaisen toimiessa myöntävänä elimenä

11 artikla

Toiminnan toteuttamiseksi tehtävät sopimukset

12 artikla

Yhteisön lopullisen osuuden määrittely

13 artikla

Tekninen apu

14 artikla

Teknisen avun kustannukset yhteisten viranomaisten tapauksessa

15 artikla

Vastuuviranomaisen suorittamat varmennukset

16 artikla

Kirjausketju

17 artikla

Järjestelmien tarkastukset ja hankkeiden tarkastukset

18 artikla

Todentamisviranomaisen suorittamat varmennukset

3 luku

Rahaston käyttöä koskevien tietojen toimittaminen

19 artikla

Suhteellisuusperiaate

20 artikla

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvaus

21 artikla

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvauksen tarkistaminen

22 artikla

Ohjelma-asiakirjat

23 artikla

Vuosittaisten ohjelmien rahoituserittelyn tarkistaminen

24 artikla

Vuosittaisten ohjelmien täytäntöönpanoa koskeva seurantakertomus ja loppukertomus

25 artikla

Tarkastusviranomaisen laatimat asiakirjat

26 artikla

Todentamisviranomaisen laatimat asiakirjat

4 luku

Sääntöjenvastaisuuksista raportointi

27 artikla

Alkuvaiheen ilmoitukset – poikkeukset

28 artikla

Seurannasta ilmoittaminen – ei perintää

29 artikla

Yhteydenpito jäsenvaltioiden kanssa

30 artikla

Tietojen käyttö

5 artikla

Tiedotus ja julkistaminen

31 artikla

Mahdollisille lopullisille tuensaajille suunnattu tiedotus

32 artikla

Lopullisille tuensaajille suunnattu tiedotus

33 artikla

Vastuuviranomaisen velvoitteet yleisölle suunnatusta tiedotuksessa ja julkistamisessa

34 artikla

Lopullisten tuensaajien velvoitteet yleisölle suunnatusta tiedotuksessa ja julkistamisessa

35 artikla

Toimenpidettä koskevien tiedotus- ja julkistamistoimien tekniset ominaisuudet

6 luku

Henkilötiedot

36 artikla

Henkilötietojen suojaaminen

7 luku

Sähköinen asiakirjojen vaihto

37 artikla

Sähköinen asiakirjojen vaihto

38 artikla

Asiakirjojen vaihtoon tarkoitettu tietojärjestelmä

III osa

Euroopan pakolaisrahastoa koskevat erityissäännökset

1 luku

Tukikelpoisuussäännöt

39 artikla

Tukikelpoisuussäännöt

2 luku

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmät

40 artikla

Hätätoimenpiteet

41 artikla

Uudelleensijoitetuille henkilöille osoitettu kiinteä summa

42 artikla

Vuosittaisten ohjelmien toteuttaminen

IV osa

Loppusäännökset

43 artikla

Osoitus

LIITTEET

I   OSA

JOHDANTO

1   LUKU

Kohde ja määritelmät

1 artikla

Kohde

1.   Tässä päätöksessä vahvistetaan rahaston toteuttamista koskevat säännöt seuraavilta osin:

a)	nimetyt viranomaiset;

b)	hallinnointi- ja valvontajärjestelmät;

c)	jäsenvaltioiden komissiolle toimittamat tiedot, jotka koskevat rahaston käyttöä;

d)	sääntöjenvastaisuuksista ilmoittaminen;

e)	tiedottaminen ja julkistaminen;

f)	henkilötiedot;

g)	sähköinen asiakirjojen vaihto.

2.   Jäljempänä esitetyt säännökset eivät rajoita komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (4) soveltamista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

—	’perussäädöksellä’ päätöstä N:o 573/2007/EY,

—	’rahastolla’ Euroopan pakolaisrahastoa, sellaisena kuin se on perussäädöksellä perustettuna,

—

’neljällä rahastolla’ Euroopan pakolaisrahastoa, ulkorajarahastoa, Euroopan paluurahastoa ja kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevaa eurooppalaista rahastoa, sellaisina kuin ne ovat perustettuina päätöksellä N:o 573/2007/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 574/2007/EY (5), Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 575/2007/EY (6) ja neuvoston päätöksellä 2007/435/EY (7) osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa,

—	’vastuuviranomaisella’ perussäädöksen 25 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan nimettyä jäsenvaltion viranomaista,

—	’todentamisviranomaisella’ perussäädöksen 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan nimettyä jäsenvaltion viranomaista,

—	’tarkastusviranomaisella’ perussäädöksen 25 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan nimettyä jäsenvaltion viranomaista,

—	’valtuutetulla viranomaisella’ perussäädöksen 25 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan nimettyä jäsenvaltion viranomaista,

—	’nimetyillä viranomaisilla’ kaikkia perussäädöksen 25 artiklan mukaan nimettyjä jäsenvaltion viranomaisia,

—	’toimilla’ rahaston alaisia toimia, sellaisina kuin ne on määritelty perussäädöksen 3 ja 5 artiklassa,

—	’hankkeella’ keinoja, joilla lopulliset tuensaajat panevat täytäntöön toimia tai osia niistä käytännössä,

—

’lopullisella tuensaajalla’ hankkeiden täytäntöönpanosta vastaavia oikeudellisia yksiköitä, kuten valtiosta riippumattomia järjestöjä, kansallisia, alue- tai paikallisviranomaisia, muita voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, yksityis- tai julkisoikeudellisia yhtiöitä tai kansainvälisiä organisaatioita,

—	’hankekumppanilla’ oikeudellisia yksikköjä, jotka toteuttavat hanketta yhteistyössä lopullisen tuensaajan kanssa toimittamalla hankkeelle resursseja ja vastaanottamalla osan yhteisön tuesta lopullisen tuensaajan kautta,

—	’strategisilla suuntaviivoilla’ rahaston toiminnan puitteita sellaisina kuin niistä säädetään komissio päätöksessä 2007/815/EY (8),

—	’painopisteellä’ strategisissa suuntaviivoissa painopisteeksi määritettyjä toimia,

—	’erityisellä painopisteellä’ strategisissa suuntaviivoissa painopisteeksi määritettyjä toimia, jolloin yhteisrahoituksen osuutta voidaan korottaa perussäädöksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

—

’ensimmäisellä hallinnollisella tai oikeudellisella päätelmällä’ toimivaltaisen hallinnollisen tai oikeudellisen viranomaisen ensimmäistä kirjallista arviointia, jossa päätellään konkreettisten tietojen perusteella, että sääntöjenvastaisuuksia on tapahtunut, rajoittamatta kuitenkaan mahdollisuutta tarkistaa tätä päätelmää taikka kumota se hallinnollisen tai oikeudellisen menettelyn aikana esiin tulevien seikkojen perusteella,

—	’sääntöjenvastaisuudella’ yhteisön oikeuden säännösten tai määräysten rikkomista, joka johtuu talouden toimijan teosta tai laiminlyönnistä, jonka tuloksena on tai voisi olla perusteettomasta menoerästä Euroopan unionin yleiselle talousarviolle aiheutuva vahinko,

—

’petosepäilyllä’ sääntöjenvastaisuutta, jonka johdosta kansallisella tasolla aloitetaan hallinnollinen tai oikeudellinen menettely sen selvittämiseksi, onko sääntöjenvastaisuus tahallinen ja erityisesti, onko se Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen (9) 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määritelty petos,

—	’konkurssilla’ neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (10) 2 artiklan a alakohdassa määriteltyjä maksukyvyttömyysmenettelyjä,

—	’tukisopimuksella’ sopimusta tai vastaavaa oikeudellista välinettä, jonka perusteella jäsenvaltio myöntää tukea lopulliselle tuensaajalle rahaston alaisen hankkeen toteuttamiseksi.

II   OSA

NELJÄLLE RAHASTOLLE YHTEISET SÄÄNNÖKSET

1   LUKU

Nimetyt viranomaiset

3 artikla

Yhteiset viranomaiset

Jäsenvaltiot voivat nimetä saman vastuuviranomaisen, tarkastusviranomaisen tai todentamisviranomaisen neljästä rahastosta kahdelle tai useammalle.

4 artikla

Valtuutettu viranomainen

1.   Tehtävien siirtämisessä on noudatettava moitteettoman varainhoidon periaatetta, mikä edellyttää vaikuttavaa ja tehokasta sisäistä valvontaa, ja siinä on varmistettava syrjimättömyyden periaatteen noudattaminen ja yhteisön rahoituksen näkyvyys. Siirretyt toteuttamistehtävät eivät saa johtaa eturistiriitaan.

2.   Vastuuviranomaiselta valtuutetulle viranomaiselle siirrettävien tehtävien laajuus ja tehtävien täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset menettelyt on laadittava muodollisesti kirjalliseen muotoon.

Siirtoasiakirjassa on mainittava vähintään

a)	viittaukset asianomaiseen yhteisön lainsäädäntöön;

b)	valtuutetulle viranomaiselle uskotut tehtävät;

c)	valtuutetun viranomaisen oikeudet ja velvollisuudet ja sille siirtyvät vastuut;

d)	valtuutetun viranomaisen velvollisuus perustaa ja ylläpitää organisaatiorakenne ja hallinnointi- ja valvontajärjestelmä, joka on mukautettu sen toimien suorittamiseen;

e)	tarjottava varmistus sille, että valtuutuksen piiriin kuuluvat tehtävät suoritetaan noudattaen moitteetonta varainhoitoa sekä laillisuutta ja asianmukaisuutta.

3.   Perussäädöksen 25 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua komission kanssa suoritettavaa yhteydenpitoa ei voi siirtää. Valtuutettu viranomainen pitää yhteyttä komissioon vastuuviranomaisen kautta.

4.   Jos valtuutettu viranomainen ei ole julkishallinnon laitos tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaan toimiva julkisen palvelun tehtävää suorittava yksityisoikeudellinen laitos, vastuuviranomainen ei voi siirtää kyseiselle viranomaiselle täytäntöönpanovaltuuksia, jos niihin sisältyy laajaa poliittista harkintavaltaa.

5.   Tehtävien siirto valtuutetulle viranomaiselle ei vaikuta vastuuviranomaisen vastuuseen, vaan se on edelleen vastuussa siirtämistään tehtävistä.

6.   Kun vastuuviranomainen on siirtänyt tehtäviä valtuutetulle viranomaiselle, kaikkia tämän päätöksen vastuuviranomaista koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin valtuutettuun viranomaiseen.

5 artikla

Tehtävien ulkoistaminen

Nimetyt viranomaiset voivat ulkoistaa osan tehtävistään, mutta ne ovat niistä edelleen vastuussa perussäädöksen 27, 29 ja 30 artiklassa määriteltyjen vastuiden mukaisesti.

2   LUKU

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmät

6 artikla

Menettelyohjeet

Jäsenvaltiot laativat perussäädöksen 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen ohjeet menettelyistä ja käytännön järjestelyistä, jotka koskevat

a)	nimettyjen viranomaisen tehtäviä;

b)	järjestelyjä, joiden avulla varmistetaan asianmukainen tehtävien erottelu;

c)	tarvittaessa valtuutettujen viranomaisten ja muiden ulkoistettujen tehtävien valvontaa;

d)	monivuotisten ohjelmien ja vuosittaisten ohjelmien vahvistamista;

e)	tarkastusstrategian ja vuosittaisten tarkastussuunnitelmien vahvistamista;

f)	hankkeiden valintaa, tuen myöntämistä sekä hankkeiden valvontaa ja taloushallintoa;

g)	sääntöjenvastaisuuksien, rahoitusoikaisujen ja takaisinperinnän hallinnointia;

h)	tarkastuskäyntien valmistelua ja toteuttamista;

i)	tarkastuskertomusten ja ilmoitusten valmistelua;

j)	menojen todentamista;

k)	ohjelman arviointia;

l)	komissiolle raportointia;

m)	kirjausketjua.

7 artikla

Vastuuviranomaisen suorittama rahaston toteuttaminen

1.   Rahaston toteuttamiseksi vastuuviranomainen voi toimia myöntävänä elimenä ja/tai toimeenpanevana elimenä.

2.   Vastuuviranomainen toimii myöntävänä elimenä silloin, kun se pääsääntöisesti avoimien ehdotuspyyntöjen perusteella toteuttaa hankkeita.

Vastuuviranomainen tai valtuutettu viranomainen ei voi esittää hakemusta vastauksena kyseisiin ehdotuspyyntöihin.

Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, kuten silloin, kun edellisen ehdotuspyynnön perusteella aloitettuja monivuotisia hankkeita jatketaan perussäädöksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti, tai hätätapauksissa, tukea voidaan myöntää ilman ehdotuspyyntöä.

3.   Vastuuviranomainen toimii toimeenpanevana elimenä päättäessään toteuttaa hankkeet suoraan, koska hankkeen ominaispiirteet eivät anna muuta toteuttamismahdollisuutta esimerkiksi oikeudellisen monopoliaseman tai turvallisuussyiden vuoksi. Näissä tapauksissa lopullista tuensaajaa koskevia sääntöjä sovelletaan soveltuvin osin vastuuviranomaiseen.

8 artikla

Vastuuviranomaiseen sovellettavat toimeenpanevana elimenä toimimista koskevat edellytykset

1.   Ne syyt, jotka johtivat siihen, että vastuuviranomainen toimi hankkeiden toteuttamisesta vastaavana toimeenpanevana elimenä, on yksilöitävä ja ilmoitettava komissiolle kyseisen vuosittaisen ohjelman puitteissa.

2.   Vastuuviranomaisen on varmistettava, että hankkeiden toteuttamisessa noudatetaan vastinetta rahalle periaatetta ja että eturistiriidat estetään.

3.   Vastuuviranomainen voi toteuttaa 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti yksilöityjä hankkeita suoraan ja/tai yhdessä sellaisen kansallisen viranomaisen kanssa, joka on toimivaltainen teknisen asiantuntemuksen, korkean erikoistumisasteensa tai hallinnollisten valtuuksiensa vuoksi. Toteutukseen pääasiallisesti osallistuneet kansalliset viranomaiset on yksilöitävä kyseisessä vuosittaisessa ohjelmassa.

4.   Hallinnollisessa päätöksessä, jonka perusteella rahaston alainen hanke yhteisrahoitetaan, on oltava tarpeelliset tiedot, joiden avulla voidaan seurata yhteisrahoitettuja tuotteita ja palveluja sekä tarkastaa aiheutuneet menot. Tukisopimukselle 10 artiklan 2 kohdassa säädetyt olennaiset säännökset on eriteltävä vastaavien oikeudellisten asiakirjojen muodossa.

5.   Vuosittaisen ohjelman loppukertomukseen on sisällyttävä tiedot, jotka koskevat tehtävien riittävän erottamisen varmistamiseksi käytettyjä menettelyjä ja käytäntöjä, Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen tehokasta valvontaa ja riittävää suojaamista, ja siinä on annettava selvitys eturistiriitojen välttämiseksi toteutetuista toimista.

6.   Kun vastuuviranomaisen edellytetään säännöllisesti toimivan rahaston yhteisrahoittamien hankkeiden toimeenpanevana elimenä,

a)	tarkastusviranomainen ei voi kuulua samaan elimeen kuin vastuuviranomainen muutoin kuin silloin, kun sen tarkastustoiminnan riippumattomuus on varmistettu ja se raportoi myös toiselle elimelle, joka ei kuulu samaan elimeen, johon tarkastusviranomainen ja vastuuviranomainen kuuluvat;

b)	se, että myös vastuuviranomainen toteuttaa hankkeita suoraan, ei vaikuta perussäädöksen 27 artiklassa määriteltyihin vastuuviranomaisen tehtäviin.

7.   Kun valtuutetun viranomaisen edellytetään toimivan rahaston yhteisrahoittamien hankkeiden toimeenpanevana elimenä, kyseinen viranomainen ei voi olla niiden määrärahojen, joiden hallinnointi on sille siirretty, ainoa lopullinen tuensaaja.

9 artikla

Valinta- ja myöntämismenettely vastuuviranomaisen toimiessa myöntävänä elimenä

1.   Edellä 7 artiklan 2 kohdassa määritellyt ehdotuspyynnöt on julkaistava siten, että varmistetaan niiden mahdollisimman laaja levitys mahdollisten tuensaajien keskuudessa. Ehdotuspyyntöjen sisältöön tehdyt muutokset on julkaistava samalla tavalla.

Ehdotuspyynnössä on esitettävä

a)	tavoitteet;

b)	perussäädöksen 14 artiklan 5 kohdan mukaiset valintaperusteet ja olennaiset liiteasiakirjat;

c)	järjestelyt, jotka koskevat yhteisön ja tarvittaessa kansallista rahoitusta;

d)	ehdotusten jättämisen käytännön järjestelyt ja määräpäivä.

2.   Vastuuviranomaisen on varmistettava hankkeiden valintaa ja tuen myöntämistä varten, että mahdollisille tuensaajille ilmoitetaan seuraavista erityisehdoista, jotka koskevat toteutettavia hankkeita:

a)	menojen tukikelpoisuutta koskevat säännöt;

b)	toteutusta koskeva määräaika; sekä

c)	säilytettävät ja toimitettavat rahoitus- ja muut tiedot.

Vastuuviranomaisen on ennen hyväksymispäätöksen tekemistä varmistettava, että lopullisella tuensaajalla ja/tai hankekumppaneilla on valmiudet täyttää nämä ehdot.

3.   Vastuuviranomaisen on varmistettava, että ne hankkeet, joille on myönnetty tukea, on arvioitu niiden muodon, teknisten seikkojen, talousarvion ja laadun kannalta ehdotuspyynnöissä määriteltyjen perusteiden mukaisesti. Muiden hankkeiden hylkäämisperusteet on kirjattava.

4.   Jäsenvaltiot määrittelevät kenellä on valtuudet myöntää hankkeille tukea ja niiden on varmistettava, että eturistiriidat vältetään kaikissa tilanteissa ja erityisesti silloin, kun hakijat ovat kansallisia elimiä.

5.   Hyväksymispäätöksessä on oltava vähintään lopullisen tuensaajan ja/tai hankekumppaneiden nimet, hankkeen olennaiset yksityiskohdat ja sen toiminnalliset tavoitteet, rahaston yhteisrahoituksen enimmäismäärä ja tukikelpoisten kokonaiskustannusten yhteisrahoituksen enimmäismäärä.

6.   Valintamenettelyn tulokset ilmoitetaan ja valintapäätös perustellaan kirjallisesti kullekin hakijalle. Jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, annetaan muutoksenhakuohjeet.

10 artikla

Tukisopimukset lopullisten tuensaajien kanssa vastuuviranomaisen toimiessa myöntävänä elimenä

1.   Vastuuviranomaisen on vahvistettava hankkeiden hallinnoimista varten yksityiskohtaiset menettelyt, joiden on sisällettävä muun muassa seuraavat:

a)	tukisopimusten allekirjoittaminen valittujen tuensaajien kanssa;

b)	sopimusten ja niihin tehtyjen muutosten seuranta ottamalla käyttöön järjestelmä, jolla varmistetaan hankkeiden hallinnollinen seuranta (kirjeenvaihto, muutosten tekeminen ja muistutuskirjeiden lähettäminen ja niiden seuranta, kertomusten vastaanottaminen ja käsittely jne.).

2.   Tukisopimuksissa vahvistetaan muun muassa

a)	tuen enimmäismäärä;

b)	yhteisön tuen enimmäisprosenttiosuus perussäädöksen 14 artiklan 4 kohdan ja 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

c)	tuetun hankkeen yksityiskohtainen kuvaus ja aikataulu;

d)	tarvittaessa se osa tehtävistä ja niihin liittyvistä kustannuksista, jotka lopullinen tuensaaja aikoo suorittaa kolmansien osapuolten kanssa tehtävillä alihankintasopimuksilla;

e)	hankkeen talousarvio ja rahoitussuunnitelma, johon sisältyy välillisten kustannusten kiinteä prosenttiosuus sellaisena kuin se on määriteltynä menojen tukikelpoisuutta koskevien sääntöjen liitteessä 11;

f)	aikataulu ja sopimuksen täytäntöönpanoa koskevat määräykset (kertomusten esittämistä koskevat velvoitteet, muutokset ja sopimuksen päättyminen);

g)	hankkeen toiminnalliset tavoitteet ja käytettävät indikaattorit;

h)	tukikelpoisten kustannusten määritelmä;

i)	tuen maksamiseen liittyvät edellytykset ja kirjanpitovaatimukset;

j)	kirjausketjuun liittyvät edellytykset;

k)	tietosuojaan liittyvät olennaiset säännökset;

l)	julkisuuteen liittyvät olennaiset säännökset.

3.   Lopullisten tuensaajien on tarpeen vaatiessa varmistettava, että kaikkia hankkeessa olevia kumppaneita koskevat samat velvoitteet kuin heitä. Kumppanit ovat vastuussa lopullisen tuensaajan kautta, joka pysyy viime kädessä vastuullisena siitä, että se ja kaikki hankkeessa olevat kumppanit noudattavat sopimusehtoja.

Lopullisten tuensaajien on säilytettävä oikeaksi todistetut jäljennökset kirjanpitoasiakirjoista, joilla todennetaan hankekumppaneille kyseisen hankkeen yhteydessä muodostuneet tulot ja menot.

4.   Tukisopimuksissa määrätään erikseen komission ja tilintarkastustuomioistuimen valtuuksista tarkastaa kaikkien lopullisten tuensaajien, hankekumppanien ja alihankkijoiden tositteet ja tehdä näiden luo tarkastuskäyntejä.

11 artikla

Toiminnan toteuttamiseksi tehtävät sopimukset

Tukisopimuksissa vahvistetaan, että hankkeita toteutettaessa hankkeen lopulliset tuensaajat ja/tai kumppanit tekevät hankintasopimuksen tarjouskilpailun jälkeen sen tarjoajan kanssa, joka tarjoaa parhaan vastineen rahalle, ja että eturistiriitojen välttämisestä on huolehdittu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta julkisia hankintoja koskevien yhteisön ja kansallisten sääntöjen soveltamista. Sopimukset, joiden arvo on alle 5 000 euroa, voidaan kuitenkin tehdä yhden tarjouksen perusteella ilman tarjouskilpailua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta julkisia hankintoja koskevien yhteisön ja kansallisten sääntöjen soveltamista.

12 artikla

Yhteisön lopullisen osuuden määrittely

Lopulliselle tuensaajalle maksettavan loppumaksun laskemiseksi yhteisön kokonaisrahoitusosuus jokaista hanketta kohden on seuraavista kolmesta määrästä alhaisin:

a)	tukisopimuksessa mainittu tuen enimmäismäärä;

b)	yhteisrahoituksen enimmäismäärä, joka saadaan kertomalla kyseisen hankkeen tukikelpoiset kokonaiskustannukset perussäädöksen 14 artiklan 4 kohdassa ja 21 artiklan 3 kohdassa säädetyillä prosenttimäärillä (eli 50, 75 tai 80 prosenttia); sekä

c)	voitontavoittelun kiellon periaatteen soveltamisen tuloksena saatava määrä, sellaisena kuin se määritellään liitteessä 11 olevassa I.3.3 kohdassa.

13 artikla

Tekninen apu

1.   Rahastosta voidaan rahoittaa enintään 100 prosenttia perussäädöksen 15 artiklassa määritellystä komission aloitteesta annetusta teknisestä avusta.

2.   Rahastosta voidaan rahoittaa enintään 100 prosenttia perussäädöksen 16 artiklassa määritellystä jäsenvaltioiden aloitteesta annetusta teknisestä avusta.

3.   Komission tai jäsenvaltioiden aloitteesta annettava tekninen apu voidaan toteuttaa hankintasopimuksina, asiantuntijapalkkioina ja/tai hallinnollisina maksuina, joita koskevat III osan 1 luvussa määritellyt tukikelpoisuutta koskevat säännöt.

14 artikla

Teknisen avun kustannukset yhteisten viranomaisten tapauksessa

1.   Kun neljästä rahastosta kahdella tai useammalla on yksi tai useampi yhteinen nimetty viranomainen, teknisen avun menoja varten myönnettävät määrärahat kullekin kyseessä olevalle vuosittaiselle ohjelmalle voidaan yhdistää kokonaan tai osittain.

2.   Teknisen avun kustannukset osoitetaan kyseisille rahastoille mieluiten yksinkertaisen ja edustavan jakokaavan perusteella. Kullekin kyseessä olevalle vuosittaiselle ohjelmalle teknisen avun kustannuksia varten myönnettävien määrärahojen enimmäismäärää ei saa kasvattaa kaavan käyttämisen vuoksi.

15 artikla

Vastuuviranomaisen suorittamat varmennukset

1.   Varmennusten, jotka vastuuviranomaisen on perussäädöksen 27 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti tehtävä, tai jotka ovat saman säännöksen mukaan sen vastuulla, on katettava tapauksen mukaan hankkeiden hallinnolliset, taloudelliset, tekniset ja fyysiset näkökohdat.

Varmennuksissa tarkastetaan, että ilmoitetut kulut ovat todellisia ja perusteltuja hankkeen tarkoitusta varten, tukipäätöksen kohteena olevat hankkeet on toteutettu tukisopimusten ehtojen mukaisesti, yhteisön osuus on sääntöjen mukainen erityisesti perussäädöksessä määritellyn rahoituksen rakenteen osalta, lopullisten tuensaajien korvaushakemukset ovat oikeat ja hankkeissa sekä kuluissa noudatetaan yhteisön ja kansallisia sääntöjä sekä vältetään kulujen kaksoisrahoittaminen muista yhteisön tai kansallisista ohjelmista tai ohjelmakausista.

Lisäksi varmennuksiin on kuuluttava

a)	kullekin lopullisen tuensaajan lähettämälle korvaushakemukselle tehtävät hallinnolliset ja taloudelliset varmennukset;

b)	lopullisten tuensaajien ilmoittamien kulujen, tulojen ja käyttötarkoitukseensa sidotuilla tuloilla katettujen kustannusten olennaisuuden, oikeellisuuden ja tukikelpoisuuden varmennukset tutkimalla ainakin tukisopimukseen liitetyn talousarvion kaikkien budjettikohtien tositteiden edustavaa näytettä;

c)

yksittäisten hankkeiden paikalla tehtävät varmennukset otoksella, joka edustaa vähintään asianmukaista valikoimaa erityyppisiä ja kokoisia hankkeita ja jossa otetaan huomioon havaitut erityiset riskitekijät, jotta voidaan saada kohtuullinen varmuus sen taustalla olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta ottaen huomioon vastuuviranomaisen määrittelemä riskitaso.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettuja varmennuksia ei tarvitse tehdä, jos lopullinen tuensaaja on velvollinen toimittamaan riippumattoman tilintarkastajan antaman tilintarkastustodistuksen, joka kattaa kaikki a ja b alakohdassa mainitut seikat.

2.   Jokaisesta varmennuksesta pidetään pöytäkirjaa, josta käy ilmi toteutetut toimet, päivämäärä, tulokset ja ne toimet, joihin on ryhdytty havaittujen virheiden korjaamiseksi. Vastuuviranomaisen on varmistettava, että kaikki varmentamista koskevat tositteet pidetään komission ja tilintarkastustuomioistuimen saatavilla viiden vuoden ajan hankkeen päättymisestä. Kyseisen määräajan laskeminen keskeytyy mahdollisen oikeuskäsittelyn ajaksi tai komission asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

3.   Kun vastuuviranomainen toimii toimeenpanevana elimenä vuosittaisen ohjelman perusteella kuten 7 artiklan 3 kohdassa on määritelty, 1 kohdassa tarkoitetut varmennukset toteutetaan noudattaen tehtävien riittävän erottamisen periaatetta.

16 artikla

Kirjausketju

1.   Perussäädöksen 27 artiklan 1 kohdan k alakohdan soveltamiseksi kirjausketju katsotaan asianmukaiseksi, jos se täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

sen avulla voidaan varmistaa, että komissiolle ilmoitetut menojen todennetut määrät vastaavat yksityiskohtaista kirjanpitoaineistoa sekä todentamis- ja vastuuviranomaisten, valtuutettujen viranomaisten ja lopullisten tuensaajien hallussa olevia rahastosta yhteisrahoitettuja hankkeita koskevia tositteita;

b)	sen avulla voidaan varmistaa lopulliselle tuensaajalle maksettu julkinen rahoitusosuus, rahastosta myönnettyjen yhteisön varojen myöntäminen ja siirto sekä muut hankkeen yhteisrahoituksen rahoituslähteet;

c)	se mahdollistaa vuosittaisia ohjelmia varten vahvistettujen valintaperusteiden soveltamisen varmentamisen;

d)	se sisältää jokaisen hankkeen osalta tapauksen mukaan tekniset eritelmät ja rahoitussuunnitelman, tuen hyväksymistä koskevat asiakirjat, julkisiin hankintamenettelyihin liittyvät asiakirjat sekä tehtyjä varmennuksia ja tarkastuksia koskevat kertomukset.

2.   Vastuuviranomaisen on varmistettava, että kaikkien rahastosta suoritettuihin maksuihin liittyvien asiakirjojen säilytyspaikka tunnetaan.

17 artikla

Järjestelmien tarkastukset ja hankkeiden tarkastukset

1.   Perussäädöksen 30 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden perustamien hallinnointi- ja valvontajärjestelmien tarkastukset on tehtävä otoksella hankkeita, jotka on valittu tarkastusviranomaisen hyväksymällä menetelmällä.

Otantamenetelmässä

a)	on oltava mukana asianmukainen valikoima erityyppisiä ja kokoisia hankkeita;

b)	on otettava huomioon kansallisissa tai yhteisön varmennuksissa havaitut riskitekijät ja kustannushyötysuhde.

Otokseen on lisäksi sisällyttävä vastuuviranomaisen toimeenpanevana elimenä toteuttamat hankkeet vähintään niiden suhteessa.

Menetelmä, jota käytetään otoksen valitsemiseksi, on dokumentoitava.

2.   Hallinnointi- ja valvontajärjestelmän tarkastuksen on katettava jokainen seuraavista prosesseista vähintään kerran ennen vuotta 2013: suunnittelu, tehtävien siirto, hankkeiden valinta ja myöntäminen, hankkeiden valvonta, maksaminen, menojen todentaminen, komissiolle raportointi, mahdollisten sääntöjenvastaisuuksien havaitseminen ja käsittely sekä ohjelmien arviointi.

3.   Hankkeiden tarkastukset on tehtävä paikalla lopullisen tuensaajan ja/tai hankekumppaneiden hallussa olevien asiakirjojen ja aineiston pohjalta. Tarkastuksissa on varmennettava, että

a)	hanke täyttää vuosittaisen ohjelman valintaperusteet, se on pantu täytäntöön tukisopimuksen mukaisesti ja se täyttää kaikki siihen sovellettavat ehdot, jotka koskevat sen toimintaa ja käyttöä tai saavutettavia tavoitteita;

b)	ilmoitetut menot vastaavat lopullisen tuensaajan ja/tai hankekumppaneiden hallussa olevaa kirjanpitoaineistoa ja tositteita ja että ne puolestaan vastaavat vastuuviranomaisen ja mahdollisen valtuutetun elimen hallussa olevia tositteita;

c)	menoerät vastaavat liitteessä 11 vahvistettuja tukikelpoisuusvaatimuksia, kansallisessa valintamenettelyssä vahvistettuja vaatimuksia, tukisopimuksen määräyksiä, tosiasiallisesti toteutettuja toimia ja tarvittaessa muita yhteisön ja kansallisia sääntöjä;

d)	hankkeen kohde tai aiottu kohde vastaa perussäädöksen 3, 5 ja 16 artiklassa vahvistettuja tavoitteita, toimia ja toimenpiteitä ja tarvittaessa kattaa kohderyhmän;

e)	julkinen tai yksityinen tuki on maksettu lopulliselle tuensaajalle perussäädöksen 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

f)	riittävä kirjausketju on olemassa;

g)	eturistiriitoja ei ole ja vastinetta rahalle periaatetta on noudatettu erityisesti silloin, kun vastuuviranomainen toimii hankkeen toimeenpanevana elimenä.

4.   Vain menot, jotka kuuluvat 3 kohdan mukaisesti tarkastuksen piiriin, lasketaan mukaan tarkastettujen menojen määrään perussäädöksen 30 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa. Jos tarkastus tehdään ennen hankkeen päättämistä, ainoastaan todellisuudessa tarkastetut menot otetaan huomioon, kun lasketaan kattavuusastetta.

5.   Jos havaitut ongelmat ovat luonteeltaan järjestelmää koskevia ja aiheuttavat siksi muita hankkeita koskevan riskin, tarkastusviranomaisen on varmistettava, että tällaisten ongelmien laajuuden määrittämiseksi suoritetaan lisätutkimuksia, ylimääräiset tarkastukset mukaan luettuina. Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat ennalta ehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet.

6.   Tarkastusviranomaisen on tehtävä johtopäätöksensä niiden tarkastusten tulosten perusteella, jotka koskevat komissiolle ilmoitettuja menoja, ja esitettävä ne komissiolle vuotuisessa tarkastuskertomuksessa. Vuosittaisissa ohjelmissa, joiden osalta komission rahoitusosuutta koskevien virheiden määrä on 2 prosentin olennaisuustasoa korkeampi, tarkastusviranomaisen on arvioitava virheen merkityksellisyyttä ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joihin kuuluu vuotuisessa tarkastuskertomuksessa esitettävien suositusten antaminen.

18 artikla

Todentamisviranomaisen suorittamat varmennukset

1.   Jos tarkastusviranomainen antaa varauksellisen tai kielteisen lausunnon hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnasta, todentamisviranomaisen on varmennettava, että tämä tieto on lähetetty komissiolle. Sen on myös varmistettava, että vastuuviranomainen on toteuttanut asianmukaisen toimintasuunnitelman palauttaakseen hallinnointi- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan ennalleen ja arvioidakseen puutteiden vaikutuksen menoilmoitukseen.

2.   Jos tarkastusviranomainen ei vahvista maksupyyntöä tai maksuilmoitusta vuosittaisen ohjelman toteutusta koskevassa loppuraportissa, todentamisviranomaisen on varmistettava, että oikea maksupyyntö tai maksuilmoitus toimitetaan välittömästi.

3   LUKU

Rahaston käyttöä koskevien tietojen toimittaminen

19 artikla

Suhteellisuusperiaate

1.   Perussäädöksen 9 artiklan 2 kohdan mukaan se, minkä verran rahaston käyttöä koskevaa ja jäsenvaltion saatavilla olevaa tietoa toimitetaan komissiolle tässä luvussa tarkoitetuissa asiakirjoissa, voi vaihdella kyseiselle jäsenvaltiolle kohdennetun yhteisön rahoitusosuuden mukaan ja kyseinen tieto voidaan tarvittaessa toimittaa tiivistelmänä.

2.   Jäsenvaltion on kuitenkin komission pyynnöstä toimitettava yksityiskohtaisempia tietoja. Komissio voi pyytää kyseisiä tietoja, jos se vaikuttaa tarpeelliselta, jotta komissio voi täyttää tehokkaasti perussäädöksen ja varainhoitoasetuksen mukaiset velvoitteensa.

20 artikla

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvaus

1.   Perussäädöksen 31 artiklan 4 kohdassa ja 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvaus on toimitettava liitteessä 1 olevan mallin mukaisesti.

2.   Vastuuviranomaisen on vahvistettava nimetyn viranomaisen toteuttama järjestelmien kuvaus. Kunkin nimetyn viranomaisen on vahvistettava sitä koskevan hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvauksen täsmällisyys. Lisäksi tarkastusviranomaisen on vahvistettava myös kuvauksen täydellisyys.

3.   Tarkastellessaan kuvausta komissio voi pyytää selvennyksiä ja ehdottaa toimenpiteitä perussäädöksessä määriteltyjen säännösten noudattamiseksi. Komission virkamiehet tai komission valtuuttamat edustajat voivat tarpeen vaatiessa vierailla paikan päällä.

4.   Jos vastuuviranomainen on sama useammassa kuin yhdessä neljästä rahastosta tai jos kahteen tai useampaan rahastoon sovelletaan yhteisiä järjestelmiä, voidaan toimittaa yhteistä hallinnointia ja yhteisiä valvontajärjestelmiä koskeva kuvaus, jossa erityispiirteet tarvittaessa esitetään korostettuina.

21 artikla

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvauksen tarkistaminen

1.   Vastuuviranomainen

a)	ilmoittaa vuosittaisen ohjelman luonnosta toimittaessaan, onko hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin tehty muutoksia;

b)	ilmoittaa komissiolle olennaisista muutoksista viimeistään, kun kyseinen muutos on tullut voimaan;

c)	komission pyynnöstä toimittaa tarkistetun kuvauksen, jos merkittäviä muutoksia on paljon.

2.   Merkittävät muutokset ovat muutoksia, joilla on todennäköisesti vaikutusta tehtävien erottamiseen, valinta-, myöntämis-, tarkastus- ja maksumenettelyjen tehokkuuteen sekä viestintään komission kanssa. Niitä ovat erityisesti muutokset, jotka tapahtuvat yhdessä nimetyistä viranomaisista, kirjanpitojärjestelmässä sekä maksu- ja todentamismenettelyissä.

3.   Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien tarkistaminen suoritetaan 20 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

22 artikla

Ohjelma-asiakirjat

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle perussäädöksen 18 artiklassa tarkoitettu monivuotinen ohjelma liitteessä 2 olevan mallin mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle perussäädöksen 20 artiklassa tarkoitettu vuosittainen ohjelma liitteessä 3 olevan mallin mukaisesti.

3.   Monivuotiseen ohjelmaan liittyvissä rahoitussuunnitelmissa on esitettävä budjetoitujen määrien jaottelu painopisteittäin, kuten ne on strategisissa suuntaviivoissa määritelty.

Vuosiohjelmiin liitetyissä rahoitussuunnitelmissa on esitettävä budjetoitujen määrien jaottelu toimiluokittain, kuten ne on perussäädöksen 3 artiklan 1 kohdassa määritelty, sekä viittaus painopisteisiin.

23 artikla

Vuosittaisten ohjelmien rahoituserittelyn tarkistaminen

1.   Jotta voidaan tarkistaa komission perussäädöksen 20 artiklan 5 kohdan mukaisesti hyväksymä vuosittainen ohjelma, kyseiset jäsenvaltiot toimittavat vuosittaisen ohjelman tarkistetun luonnoksen komissiolle ennen 1 päivää toukokuuta viitevuotta seuraavana vuonna. Komissio tutkii ja niin pian kuin mahdollista hyväksyy tarkistetun ohjelman perussäädöksen 20 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Muutokset verrattuna vuosittaisen ohjelman rahoituserittelyyn, jota ei ole tarkistettu 1 kohdan mukaisesti, eivät saa ylittää 10 prosenttia rahaston rahoitusosuuden kokonaismäärästä, ja ne sallitaan vain vastuuviranomaisista riippumattomista syistä johtuvissa olosuhteissa. Kaikista tällaisista muutoksista toimitetaan asianmukainen selvitys vuosittaisen ohjelman toteuttamista koskevassa seurantakertomuksessa ja/tai loppukertomuksessa.

24 artikla

Vuosittaisten ohjelmien täytäntöönpanoa koskeva seurantakertomus ja loppukertomus

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle perussäädöksen 39 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut seurantakertomukset vuosittaisen ohjelman täytäntöönpanosta ja maksupyynnöt liitteessä 4 olevan mallin mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle perussäädöksen 40 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut loppukertomukset vuosittaisen ohjelman täytäntöönpanosta ja maksupyynnöt liitteessä 5 olevan mallin mukaisesti.

3.   Seurantakertomuksiin ja loppukertomuksiin liittyvissä rahoitustaulukoissa esitetään budjetoitujen määrien jaottelu painopisteittäin, kuten ne on strategisissa suuntaviivoissa määritelty, ja hankkeittain kussakin toimiluokassa, kuten ne on perussäädöksen 3 artiklan 1 kohdassa määritelty.

25 artikla

Tarkastusviranomaisen laatimat asiakirjat

1.   Perussäädöksen 30 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tarkastusstrategia on laadittava liitteessä 6 olevan mallin mukaisesti.

2.   Tarkastusviranomaisen on laadittava vuotuinen tarkastussuunnitelma vuosittain ennen 15 päivää helmikuuta alkaen vuodesta 2009, paitsi silloin, kun komission antamat kaksi viimeisintä ohjelmaa vastaa vuotuista yhteisön rahoitusosuutta, joka on alle miljoona euroa. Tarkastussuunnitelma on laadittava tarkastusstrategian liitteessä 6 olevan mallin mukaisesti. Kun kyse on yhteisestä tarkastusstrategiasta, josta säädetään perussäädöksen 30 artiklan 2 kohdassa, voidaan toimittaa yhteinen vuotuinen tarkastussuunnitelma.

3.   Perussäädöksen 30 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tarkastuskertomuksen ja lausunnon on perustuttava tarkastusstrategian mukaisesti tehtyihin järjestelmien tarkastuksiin ja hankkeiden tarkastuksiin, ja ne on laadittava liitteessä 7.A ja 7.B esitettyjen mallien mukaisesti.

4.   Perussäädöksen 30 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun pätevyyttä koskevan ilmoituksen on perustuttava kaikkiin tarkastusviranomaisen tekemiin tarkastuksiin ja tarvittaessa lisätarkistuksiin. Pätevyyttä koskeva ilmoitus on laadittava liitteessä 7.C esitetyn mallin mukaisesti.

5.   Jos tutkimuksen laajuuteen liittyy rajoitus tai jos havaittujen sääntöjenvastaisten menojen määrän perusteella perussäädöksen 30 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun vuotuiseen lausuntoon tai kyseisen asetuksen 30 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen ei ole mahdollista antaa varauksetonta lausuntoa, tarkastusviranomaisen on ilmoitettava syyt ja arvioitava ongelman laajuus ja sen taloudellinen vaikutus.

26 artikla

Todentamisviranomaisen laatimat asiakirjat

1.   Todennettu menoilmoitus, joka liittyy perussäädöksen 39 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun pyyntöön maksaa toinen ennakkomaksu, laaditaan ja toimitetaan komissiolle liitteessä 8 tarkoitetussa muodossa.

2.   Todennettu menoilmoitus, joka liittyy perussäädöksen 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun pyyntöön maksaa loppumaksu, laaditaan ja toimitetaan komissiolle liitteessä 9 tarkoitetussa muodossa.

4   LUKU

Sääntöjenvastaisuuksista raportointi

27 artikla

Alkuvaiheen ilmoitukset – poikkeukset

1.   Jäsenvaltioiden on vuosittaisten ohjelmien täytäntöönpanoa koskevassa seurantakertomuksessa ja loppukertomuksessa ilmoitettava komissiolle kaikista sääntöjenvastaisuuksista, joista on tehty ensimmäinen hallinnollinen tai oikeudellinen päätelmä liitteessä 4 ja 5 olevien mallien mukaisesti.

Kertomuksessa on annettava seuraavat tiedot

a)	kyseinen rahasto, vuosittainen ohjelma ja hanke;

b)	säännös, jota on rikottu;

c)	mahdolliseen sääntöjenvastaisuuteen viittaavan ensimmäisen tiedon päivämäärä ja lähde;

d)	teko, jolla sääntöjenvastaisuuteen on syyllistytty;

e)	tarvittaessa tieto siitä, aiheuttaako tapaus petosepäilyn;

f)	tapa, jolla sääntöjenvastaisuus havaittiin;

g)	kyseessä olevan yhteisön rahoitustuen määrä.

Seuraavista tapauksista ei tarvitse kuitenkaan ilmoittaa, paitsi jos kyse on petosepäilystä:

a)	tapaukset, joissa sääntöjenvastaisuudet liittyvät alle 10 000 euron summiin, jotka maksetaan Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta;

b)	tapaukset, joissa sääntöjenvastaisuus johtuu ainoastaan siitä, ettei vuosittaiseen ohjelmaan kuuluvaa hanketta ole toteutettu osittain tai kokonaan lopullisen tuensaajan konkurssin vuoksi;

c)	tapaukset, jotka lopullinen tuensaaja on tuonut vapaaehtoisesti vastuuviranomaisen tietoon, ennen kuin vastuuviranomainen on sitä havainnut, riippumatta siitä, tapahtuiko tämä ennen julkisen tuen maksamista vai sen jälkeen;

d)	tapaukset, jotka vastuuviranomainen on havainnut ja korjannut, ennen kuin lopulliselle tuensaajalle on maksettu kertaakaan julkista tukea ja ennen kuin kyseiset menot on sisällytetty komissiolle toimitettuun menoilmoitukseen.

2.   Jäsenvaltioiden on kaikissa tapauksissa annettava komission pyynnöstä lisätietoja, jotka koskevat

a)	tarvittaessa muita jäsenvaltioita ja asianomaisia kolmansia maita;

b)	kautta, jonka aikana, tai hetki, jona sääntöjenvastaisuus tapahtui;

c)	sääntöjenvastaisuutta koskevan virallisen kertomuksen laatineet kansalliset viranomaiset tai elimet sekä hallinnollisesta tai oikeudellisesta seurannasta vastaavat viranomaiset;

d)	sääntöjenvastaisuutta koskevan ensimmäisen hallinnollisen tai oikeudellisen päätelmän laatimispäivämäärää;

e)	asianomaisten luonnollisten ja oikeushenkilöiden tai muiden asiaan liittyvien yksikköjen tunnistetietoja, lukuun ottamatta tapauksia, joissa näillä tiedoilla ei ole merkitystä sääntöjenvastaisuuksien ehkäisyssä kyseisen sääntöjenvastaisuuden luonteesta johtuvista syistä;

f)	kokonaisbudjettia ja hankkeelle myönnettyä julkista tukea sekä sen yhteisrahoituksen jakautumista yhteisön ja kansallisen rahoitusosuuden kesken;

g)	julkisen rahoitusosuuden määrää, johon sääntöjenvastaisuus liittyy, sekä vastaavaa yhteisön rahoitusosuutta, joka on vaarantunut;

h)	siinä tapauksessa, että henkilöille tai muille yksiköille ei ole maksettu g alakohdassa tarkoitettua julkista tukea, määriä, jotka olisi maksettu aiheetta, jos sääntöjenvastaisuutta ei olisi havaittu;

i)	maksujen keskeyttämistä tarvittaessa sekä perintämahdollisuuksia;

j)	sääntöjenvastaisten menojen luonnetta.

3.   Mikäli jotkin 2 kohdassa tarkoitetut tiedot, erityisesti sääntöjenvastaisuuden toteuttamiskeinot ja tapa joilla se on havaittu, eivät ole saatavilla, jäsenvaltioiden on täydennettävä tietoja kaikin mahdollisin keinoin antaessaan komissiolle seuraavia sääntöjenvastaisuuksia koskevia selvityksiä.

28 artikla

Seurannasta ilmoittaminen – Takaisinperinnästä luopuminen

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle mihin tahansa aikaisempaan 27 artiklan mukaisesti tehtyyn ilmoitukseen liittyvistä menettelyistä, jotka on pantu vireille kaikkien aikaisemmin ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi, sekä niistä aiheutuneista merkittävistä muutoksista. Tämä tieto on annettava vuosittaisten ohjelmien täytäntöönpanoa koskevassa seurantakertomuksessa ja loppukertomuksessa liitteessä 4 ja 5 olevien mallien mukaisesti.

Kertomuksessa on ilmoitettava takaisin perityt tai todennäköisesti takaisin perittävät määrät.

2.   Jäsenvaltioiden on kaikissa tapauksissa annettava komission pyynnöstä lisätietoja seuraavista aiheista:

a)	kaikki jäsenvaltioiden toteuttamat väliaikaiset toimenpiteet aiheettomasti maksettujen summien takaisinperinnän turvaamiseksi;

b)	hallinnolliset ja oikeudelliset menettelyt, jotka on aloitettu aiheettomasti maksettujen summien takaisinperimiseksi ja seuraamusten määräämiseksi;

c)	takaisinperintämenettelyn keskeyttämisen syyt;

d)	rikosoikeudellisen tutkintamenettelyn keskeyttämisen syyt.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle hallinnollisista tai oikeudellisista päätöksistä, joilla tällaiset menettelyt on lopetettu, tai niiden tärkeimmistä kohdista, ja niiden on erityisesti ilmoitettava, antavatko havainnot aihetta epäillä petosta.

29 artikla

Yhteydenpito jäsenvaltioiden kanssa

1.   Komissio ylläpitää asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa asianmukaisia yhteyksiä täydentääkseen 27 artiklassa tarkoitettuja tietoja sääntöjenvastaisuuksista sekä tietoja 28 artiklan mukaisista takaisinperintämahdollisuuksista.

2.   Komissio antaa 1 kohdassa tarkoitetun yhteydenpidon lisäksi tiedon jäsenvaltioille, jos sääntöjenvastaisuuden luonne antaa aiheen epäillä, että samoja tai samankaltaisia keinoja saatettaisiin käyttää muissa jäsenvaltioissa.

30 artikla

Tietojen käyttö

1.   Komissio voi riskianalyysejä tehdäkseen käyttää kaikkia tietoja, jotka ovat luonteeltaan yleisiä tai toimeen liittyviä ja joita jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet sille tämän päätöksen mukaisesti, ja saamiensa tietojen perusteella se voi laatia kertomuksia ja kehittää varhaisvaroitusjärjestelmiä, joilla pyritään tunnistamaan riskejä tehokkaammin.

2.   Komissio antaa asianomaisille jäsenvaltioille säännöllisesti tietoja siitä, miten 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja on käytetty.

5   LUKU

Tiedotus ja julkistaminen

31 artikla

Mahdollisille lopullisille tuensaajille suunnattu tiedotus

1.   Vastuuviranomaisen on varmistettava, että monivuotista ohjelmaa ja vuosittaista ohjelmaa koskevista keskeisistä seikoista tiedotetaan laajalti antaen yksityiskohtaiset tiedot kyseisistä rahoitusosuuksista ja että ne annetaan kaikkien asiasta kiinnostuneiden osapuolten saataville.

Vastuuviranomainen voi kuitenkin yleisen turvallisuuden vuoksi päättää pitää luottamuksellisina monivuotisessa ohjelmassa tai vuosittaisessa ohjelmassa määrätyt sisäiset hallintojärjestelyt tai muun tiedon, joka liittyy rahaston täytäntöönpanoon.

2.   Vastuuviranomaisen on toimitettava mahdollisille lopullisille tuensaajille tiedot ainakin seuraavista seikoista:

a)	tukikelpoisuusedellytykset, jotka on täytettävä vuosittaisesta ohjelmasta myönnettävän rahoituksen saamiseksi;

b)	kuvaus rahoitushakemusten tarkastelumenettelyistä ja asiaan liittyvistä määräajoista;

c)	rahoitettavien hankkeiden valintaperusteet;

d)	yhteyshenkilöt, joilta saa tietoa vuosittaisista ohjelmista.

Vastuuviranomaisen on lisäksi ilmoitettava mahdollisille lopullisille tuensaajille 33 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetystä julkistamisesta.

32 artikla

Lopullisille tuensaajille suunnattu tiedotus

Vastuuviranomaisen on ilmoitettava lopullisille tuensaajille, että rahoituksen hyväksyntä merkitsee myös hyväksyntää näiden 33 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti julkaistuun lopullisten tuensaajien luetteloon sisällyttämistä varten.

33 artikla

Vastuuviranomaisen velvoitteet yleisölle suunnatussa tiedotuksessa ja julkistamisessa

1.   Vastuuviranomaisen on varmistettava, että tiedotus- ja julkistamistoimenpiteet pannaan täytäntöön ja että niillä pyritään mahdollisimman laajaan näkyvyyteen viestimissä käyttäen erilaisia viestintämuotoja ja menetelmiä tarkoituksenmukaisella alueellisella tasolla.

2.   Vastuuviranomaisen on organisoitava vähintään seuraavat tiedotus- ja julkistamistoimenpiteet:

a)	vuosittain vähintään yksi tiedotuskampanja monivuotisten ohjelmien tai vuosittaisten ohjelmien aloittamisesta alkaen vuodesta 2008;

b)

lopullisia tuensaajia koskevan luettelon, hankkeiden nimien ja hankkeisiin myönnetyn julkisen ja yhteisön rahoituksen määrän julkaiseminen ainakin internetsivustolla. Niitä yksityishenkilöitä, jotka eivät kuulu perussäädöksen 6 artiklassa määriteltyihin kohderyhmiin, ei nimetä. Internetsivuston osoite on ilmoitettava komissiolle.

34 artikla

Lopullisten tuensaajien velvoitteet yleisölle suunnatussa tiedotuksessa ja julkistamisessa

1.   Lopullisen tuensaajan on tiedotettava yleisölle rahastosta saadusta tuesta 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden avulla.

2.   Lopullisen tuensaajan on pystytettävä näkyvälle paikalle suurikokoinen pysyvä tiedotuskyltti viimeistään kolmen kuukauden kuluttua sellaisen hankkeen päätökseen saattamisesta, joka täyttää seuraavat ehdot:

a)	hankkeelle myönnetty yhteisön kokonaisrahoitus ylittää 100 000 euroa; sekä

b)	toimenpide koostuu jonkin fyysisen esineen hankinnasta taikka infrastruktuurin tai rakentamistoiminnan rahoittamisesta.

Kyltissä on ilmoitettava hankkeen tyyppi ja nimi. Lisäksi jäljempänä olevassa 35 artiklassa tarkoitetuille tiedoille on varattava vähintään 25 prosenttia kyltin kokonaisalasta.

3.   Kun hanke saa rahoitusta rahaston yhteisrahoittamasta vuosittaisesta ohjelmasta, lopullisen tuensaajan on varmistettava, että hankkeeseen osallistujille on tiedotettu kyseisestä rahoituksesta.

4.   Kaikissa tällaista hanketta koskevissa asiakirjoissa, mukaan lukien osallistumistodistukset ja muut todistukset, on mainittava, että hanke on rahaston yhteisrahoittama.

35 artikla

Toimenpidettä koskevien tiedotus- ja julkistamistoimien tekniset ominaisuudet

Kaikissa lopullisille tuensaajille, mahdollisille lopullisille tuensaajille ja suurelle yleisölle suunnatuissa tiedotus- ja julkistamistoimenpiteissä on oltava seuraavat tiedot:

1)	liitteessä 10 vahvistettujen graafisten tietojen mukainen Euroopan unionin tunnus ja viittaus Euroopan unioniin;

2)	viittaus rahastoon;

3)	vastuuviranomaisen valitsema lause, jossa korostetaan yhteisön rahoitustuesta saatavaa lisäarvoa.

Mitä 1 ja 3 kohdassa säädetään, ei sovelleta pienimuotoiseen tiedotusmateriaaliin tai tiedotusmateriaaliin, joka liittyy kahteen tai useampaan neljästä rahastosta.

6   LUKU

Henkilötiedot

36 artikla

Henkilötietojen suojaaminen

1.   Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään perussäädöksen 27 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettujen tietojen, komission paikan päällä keräämien tietojen ja 4 luvussa tarkoitettujen tietojen luvaton luovutus tai saaminen käyttöön.

2.   Tämän päätöksen 4 luvussa tarkoitettuja tietoja ei saa lähettää muille kuin sellaisille henkilöille, jotka työskentelevät jäsenvaltioissa tai yhteisön toimielimissä ja joiden työtehtävät edellyttävät näiden tietojen saamista käyttöön, paitsi jos tällaisia tietoja antava jäsenvaltio on antanut siihen nimenomaisesti luvan.

7   LUKU

Sähköinen asiakirjojen vaihto

37 artikla

Sähköinen asiakirjojen vaihto

Edellä 3 luvussa tarkoitettujen asiakirjojen asianmukaisesti allekirjoitettujen paperiversioiden lisäksi tiedot lähetetään sähköisesti aina kun se on mahdollista.

38 artikla

Asiakirjojen vaihtoon tarkoitettu tietojärjestelmä

1.   Jos komissio kehittää tietojärjestelmän komission ja jäsenvaltioiden välistä turvallista tiedonvaihtoa varten rahaston toteuttamista varten, jäsenvaltioille ilmoitetaan ja ne otetaan pyynnöstä mukaan kyseisen tietojärjestelmän kehittämiseen.

2.   Komission ja nimettyjen viranomaisten sekä elinten, joille tehtävä on siirretty, on talletettava 3 luvussa tarkoitetut asiakirjat 1 kohdassa tarkoitettuun tietojärjestelmään.

3.   Lisäksi jäsenvaltioita voidaan pyytää vapaaehtoisesti antamaan 27 ja 28 artiklassa tarkoitettuja tietoja käyttäen nykyisiä komission hallinnoimia erityisiä järjestelmiä rakennerahastojen yhteydessä havaittujen sääntöjenvastaisuuksien kokoamiseksi.

4.   Kustannukset, joita aiheutuu tiedonvaihtoon tarkoitetun yhteisen tietojärjestelmän sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten tietojärjestelmien välisestä liitännästä, sekä kustannukset, joita aiheutuu kansallisten, alueellisten ja paikallisten järjestelmien muuttamisesta yhteisen tietojärjestelmän teknisten vaatimusten mukaisiksi, ovat perussäädöksen 16 artiklan nojalla tukikelpoisia.

III   OSA

EUROOPAN PAKOLAISRAHASTOA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

1   LUKU

Tukikelpoisuussäännöt

39 artikla

Tukikelpoisuussäännöt

1.   Perussäädöksen 35 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista vuosittaisista ohjelmista rahoitettuihin toimiin liittyvien menojen tukikelpoisuuden määrittämiseksi sovelletaan tämän päätöksen liitteessä 11 olevia sääntöjä.

2.   Sääntöjä sovelletaan lopullisen tuensaajan aiheuttamiin kustannuksiin ja niitä on sovellettava soveltuvin osin hankekumppaneihin.

3.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa tukikelpoisuuteen tämän päätöksen säännöksiä tiukempia kansallisia säännöksiä.

Komission tehtävänä on arvioida, ovatko kansalliset tukikelpoisuussäännöt tämän ehdon mukaisia.

2   LUKU

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmät

40 artikla

Hätätoimenpiteet

1.   Vastuuviranomaisen on esitettävä hätätoimenpiteitä koskevat hakemukset liitteessä 12 esitetyn mallin mukaisesti.

2.   Jos komissio ryhtyy hätätoimenpiteisiin, kyseisen jäsenvaltion vuosittaisen ohjelman hyväksyvää rahoituspäätöstä muutetaan. Muutoksesta käy ilmi kyseiselle jäsenvaltiolle myönnetty määrä, miltä ajanjaksolta meno on tukikelpoinen ja tarpeen vaatiessa liitteessä 11 määritellyistä tukikelpoisuussäännöistä poikkeaminen suhteessa perussäädöksen 5 artiklassa tarkoitettuun toimeen.

3.   Kyseisiä toimia koskeva täytäntöönpanoraportti toimitetaan vuosittaisen ohjelman toteuttamista koskevassa seurantakertomuksessa ja loppukertomuksessa.

4.   Ensimmäinen ennakkomaksu, jonka suuruus on 80 prosenttia hätätoimenpiteille osoitetusta määrästä, maksetaan jäsenvaltiolle kuudenkymmenen päivän kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemisestä. Jäljelle jäävä osa maksetaan, kun sama maksu tehdään kyseisen vuosittaisen ohjelman puitteissa.

41 artikla

Uudelleensijoitetuille henkilöille osoitettu kiinteä summa

1.   Uudelleensijoitetuille henkilöille osoitettua kiinteätä summaa varten, josta säädetään perussäädöksen 13 artiklan 3 kohdassa, vastuuviranomaisen pitää perussäädöksen 43 artiklassa säädetyn ajanjakson ajan

a)	säilyttää tarpeelliset tiedot uudelleensijoitettujen henkilöiden asianmukaista tunnistamista ja uudelleensijoittautumisen ajankohtaa varten;

b)	säilyttää tarpeelliset todisteet, joiden mukaan kyseiset henkilöt kuuluvat yhteen perussäädöksen 13 artiklan 3 kohdassa määritellyistä neljästä ryhmästä.

2.   Henkilöt on uudelleensijoitettava vuosittaista ohjelmaa vastaavan kalenterivuoden aikana.

3.   Vuosittaisten ohjelmien täytäntöönpanoa koskevassa seurantakertomuksessa ja loppukertomuksessa on mainittava uudelleensijoitettujen henkilöiden määrä perussäädöksen 13 artiklan 3 kohdassa määriteltyihin neljään ryhmään jaoteltuina.

42 artikla

Vuosittaisten ohjelmien toteuttaminen

1.   Poiketen siitä mitä 23 artiklassa säädetään, vuosittaisia ohjelmia toteutettaessa

a)	perussäädöksen 13 artiklan 3 kohdassa määriteltyä uudelleensijoitetuille henkilöille osoitettua yhteisön rahoitusosuutta ei voida käyttää muihin toimiin;

b)	perussäädöksen 21 artiklan määriteltyä hätätoimenpiteisiin osoitettua yhteisön rahoitusosuutta ei voida käyttää muihin toimiin.

2.   Perussäädöksen 14 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut vuosittaiset kokonaismäärärahat, joihin kyseisen säädöksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti toteutettua toimea koskeva 15 prosentin enimmäisosuus perustuu, lasketaan käyttäen sitä määrää, joka on vahvistettu vuosittaisen ohjelman hyväksyvässä komission päätöksessä ottamatta huomioon hätätoimenpiteisiin suunnattuja lisämäärärahoja.

IV   OSA

LOPPUSÄÄNNÖKSET

43 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu Belgian kuningaskunnalle, Bulgarian tasavallalle, Tšekin tasavallalle, Saksan liittotasavallalle, Viron tasavallalle, Irlannille, Helleenien tasavallalle, Espanjan kuningaskunnalle, Ranskan tasavallalle, Italian tasavallalle, Kyproksen tasavallalle, Latvian tasavallalle, Liettuan tasavallalle, Luxemburgin suurherttuakunnalle, Unkarin tasavallalle, Maltan tasavallalle, Alankomaiden kuningaskunnalle, Itävallan tasavallalle, Puolan tasavallalle, Portugalin tasavallalle, Romanialle, Slovenian tasavallalle, Slovakian tasavallalle, Suomen tasavallalle, Ruotsin kuningaskunnalle sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneelle kuningaskunnalle.

---

(1)  EUVL L 144, 6.6.2007, s. 1.

(2)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(3)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(4)  EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2.

(5)  EUVL L 144, 6.6.2007, s. 22.

(6)  EUVL L 144, 6.6.2007, s. 45.

(7)  EUVL L 168, 28.6.2007, s. 18.

(8)  EUVL L 326, 12.12.2007, s. 29.

(9)  EYVL C 316, 27.11.1995, s. 49.

(10)  EYVL L 160, 30.06.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 681/2007 (EUVL L 159, 20.6.2007, s. 1).

---

---