15.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 239/99

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 598/2009 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin (211,2–237 euroa/nettotonni) tuotaessa Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’Yhdysvallat’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ”biodieselinä”), joko puhtaassa muodossa tai sekoituksena, joka sisältää enemmän kuin 20 painoprosenttia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää, ja jotka luokiteltiin tuolloin CN-koodeihin ex 1516 20 98 (Taric-koodi 1516209820), ex 1518 00 91 (Taric-koodi 1518009120), ex 1518 00 99 (Taric-koodi 1518009920), ex 2710 19 41 (Taric-koodi 2710194120), 3824 90 91 ja ex 3824 90 97 (Taric-koodi 3824909787), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Kyseisellä asetuksella käyttöön otetusta tasoitustullista käytetään jäljempänä nimitystä ’voimassa olevat toimenpiteet’.

(2)

Toimenpiteiden kiertämistä koskevan tutkimuksen jälkeen neuvosto laajensi täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 443/2011 (3) Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 598/2009 käyttöön otetun lopullisen tasoitustullin koskemaan Kanadasta lähetetyn biodieselin tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Kanada, lukuun ottamatta seuraavien yritysten tuottamaa biodieseliä: BIOX Corporation, Oakville ja Rothsay Biodiesel, Guelph, Ontario, Kanada. Samalla asetuksella neuvosto laajensi myös neuvoston asetuksella (EY) N:o 598/2009 käyttöön otetun lopullisen tasoitustullin koskemaan Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin sekoitusta, joka sisältää enemmän kuin 20 painoprosenttia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää.

(3)

Tämän menettelyn ulkopuolella biodieseliä koskevia polkumyyntitoimenpiteitä on voimassa Argentiinasta ja Indonesiasta (4) tulevassa tuonnissa.

(4)

Julkaistuaan ilmoituksen (5) Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, on vastaanottanut perusasetuksen 18 artiklan mukaisen tarkastelupyynnön.

(5)

Pyynnön esitti 9 päivänä huhtikuuta 2014 European Biodiesel Board, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, sellaisten unionin tuottajien puolesta, joiden osuus biodieselin kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia. Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen.

(6)

Kun komissio oli neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (6) 15 artiklan 1 kohdalla perustettua komiteaa kuultuaan todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 10 päivänä heinäkuuta 2014 perusasetuksen 18 artiklan mukaisen tarkastelun vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (7). Samana päivänä komissio pani vireille Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun (8). Kyseessä on rinnakkainen mutta erillinen menettely, jota käsitellään erillisellä asetuksella.

(7)

Ennen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa komissio ilmoitti perusasetuksen 22 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Amerikan yhdysvaltojen viranomaisille vastaanottaneensa asianmukaisesti asiakirjanäyttöön perustuvan tarkastelupyynnön ja kutsui Yhdysvaltojen viranomaiset neuvotteluihin tilanteen selkiyttämiseksi tarkastelupyynnön sisällön osalta ja molempia tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi. Yhdysvaltojen viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen, ja kuuleminen järjestettiin 3 päivänä heinäkuuta 2014. Neuvottelujen aikana ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Yhdysvaltojen viranomaisten toimittamat huomautukset otettiin kuitenkin asianmukaisesti huomioon.

(8)

Tuetun tuonnin jatkumisen ja toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2013 ja 30 päivän kesäkuuta 2014 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2011 ja 30 päivän kesäkuuta 2014 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(9)

Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti nimenomaisesti tutkimuksen vireillepanosta pyynnön esittäjälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Yhdysvalloissa ja Yhdysvaltojen viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita tutkimuksen vireillepanon tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(10)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(11)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(12)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli valinnut alustavasti otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi otoksen suurimman edustavan tuonti- ja myyntimäärän perusteella ja varmisti samalla tasapuolisen maantieteellisen jakauman. Tähän alustavaan otokseen kuului seitsemän unionin tuottajaa, jotka sijaitsevat seitsemässä eri jäsenvaltiossa ja joiden osuus unionin biodieselin tuotannosta oli lähes 30 prosenttia. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta.

(13)

Yksi Italiassa sijaitseva yritys pyysi, että se sisällytettäisiin otokseen. Yritys kuitenkin aloitti toimintansa vasta vuoden 2013 lopulla sen jälkeen, kun se oli hankkinut biodiesellaitoksen toiselta italialaiselta biodieselin tuottajalta, joka sisältyi alustavaan otokseen. Koska saatavilla ei ole aiempia tietoja, jotka ovat tarpeen asiaan liittyvien kehityssuuntausten arvioimiseksi tarkastelujaksolla, ja koska kyseinen toinen italialainen yritys sisältyi jo alustavaan otokseen, tämä yritys päätettiin olla sisällyttämättä otokseen.

(14)

Yhdysvaltojen kansallinen biodiesellautakunta, jäljempänä ’NBB’, huomautti, että alustavasti valittu otos oli erilainen kuin aiemmissa biodieseliä koskevissa tutkimuksissa valittu otos, ja otti esiin erityisesti kaksi yritystä, joiden tuotanto- ja myyntimäärät olivat huomattavat ja joita ei sisällytetty alustavaan otokseen. NBB:n yksilöimät kaksi yritystä kuitenkin joko olivat etuyhteydessä otokseen sisältyvään johonkin toiseen yritykseen, jonka myyntimäärä oli huomattava, tai niiden myyntimäärä oli vähäisempi kuin samasta jäsenvaltiosta alustavasti otokseen valitun yrityksen. Sen vuoksi kummankaan näiden yrityksen sisällyttäminen otokseen ei olisi muuttanut alustavasti valitun otoksen edustavuutta. Alustavasti valitun otoksen vahvistettiin näin ollen olevan edustava otos unionin tuotannonalasta.

(15)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Yhdysvaltojen viranomaiset väittivät, että otosta, joka edustaa 30:tä prosenttia unionin tuotannonalasta, ei voida pitää koko unionin biodieselteollisuutta edustavana ja että mikrotaloudelliset indikaattorit olisi pitänyt analysoida laajemmalta pohjalta. Yhdysvaltojen viranomaiset viittasivat WTO:n valituselimen päätelmiin asiassa EC – Fasteners, jossa 27 prosentin otosta pidettiin pienenä suhteessa kokonaismäärään ja katsottiin, että se olisi huomattava osa vain silloin, kun kyseessä on pirstoutunut tuotannonala.

(16)

Toisin kuin Fasteners-tutkimuksessa komissio piti tässä tutkimuksessa unionin tuotannonalana koko tuotannonalaa eikä vain otokseen valittuja yrityksiä (ks. 151 kappale). Lisäksi kaikki makrotaloudelliset indikaattorit arvioitiin koko tuotannonalan tasolla ja vain jotkin mikrotaloudelliset indikaattorit analysoitiin otokseen valittujen yritysten tasolla. Unionin tuotannonalan tilannetta koskeva analyysi kuitenkin perustui sekä mikro- että makrotaloudellisten indikaattoreiden arviointiin. Unionin tuotannonalan katsotaan olevan pirstoutunut tuotannonala, koska se koostuu yli 200 tuottajasta, jotka sijaitsevat eri puolilla unionia ja joista suurin osa on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Sen vuoksi komissio päättelee, että otos, joka edustaa 30:tä prosenttia unionin tuotannonalasta, on edustava, ja näin ollen väite hylätään.

(17)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(18)

Vain muutama etuyhteydetön tuoja toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen.

(19)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja muodostaakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia Yhdysvalloissa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksissa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Yhdysvaltojen edustustoa unionissa yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(20)

Komissio sai vastauksen 27 yhdysvaltalaiselta tuottajalta, mutta näistä vain 9 toimitti otantaa varten vireillepanoilmoituksen liitteessä I pyydettyjä tietoja vienti- ja/tai kotimarkkinamyynnistä. Yksikään niistä ei harjoittanut vientiä unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Komissio valitsi otokseen kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden kotimarkkina- ja vientimyynnin määrä oli suurin. Perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja Yhdysvaltojen viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta. Huomautuksia ei esitetty.

(21)

Yksikään otokseen valituista tuottajista ei toimittanut vastausta kyselylomakkeeseen määräaikaan mennessä. Komissio ilmoitti 7 päivänä lokakuuta 2014 kolmelle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle tästä vastausten puutteesta.

(22)

Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti 10 päivänä lokakuuta 2014 komissiolle, että se oli päättänyt olla vastaamatta kyselylomakkeeseen. Muut kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysivät määräaikaan erilaisia pidennyksiä, jotka myönnettiin, mutta täytettyjä kyselylomakkeita ei siltikään toimitettu.

(23)

Komissio lähetti 10 päivänä marraskuuta 2014 kirjeen, jossa ilmoitettiin kolmelle otokseen valitulle yritykselle aikeesta soveltaa perusasetuksen 28 artiklaa. Myös Yhdysvaltojen viranomaisille ilmoitettiin komission aikeesta soveltaa perusasetuksen 28 artiklaa. Kirjeeseen toimitettavien huomautusten määräaika oli 21 päivä marraskuuta 2014.

(24)

Tähän määräaikaan eli 21 päivään marraskuuta 2014 mennessä kaksi otokseen valittua yritystä ei ollut reagoinut millään tavalla ja yksi yritys selitti, että määräaika ei ollut riittävä, jotta se olisi voinut toimittaa vastauksensa.

(25)

Sen vuoksi komissio päätteli, että yksikään yhdysvaltalaisista otokseen valituista yrityksistä ei toiminut yhteistyössä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tutkimuksessa. Näin ollen komissio päätti soveltaa perusasetuksen 28 artiklan säännöksiä ja katsoi, että päätelmät, jotka voivat olla myönteisiä tai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(26)

Komissio sai kyselylomakevastaukset Yhdysvaltojen viranomaisilta, otokseen valituilta unionin tuottajilta ja neljältä käyttäjältä/kauppiaalta.

(27)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuetun tuonnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(28)

Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien Yhdysvaltojen viranomaisten toimitiloihin:

(29)

Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien unionin tuottajien toimitiloihin:

(30)

Komissio ilmoitti 3 päivänä kesäkuuta 2015 kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ehdottaa voimassa olevien tasoitustoimenpiteiden soveltamisen jatkamista, ja kehotti kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia. Komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia ja otti ne huomioon soveltuvin osin.

(31)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen NBB pyysi kuulemista kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa, ja sille myönnettiin kuuleminen.

(32)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, eli Amerikan yhdysvalloista peräisin olevat rasvahappomonoalkyyliesterit ja/tai parafiiniset kaasuöljyt, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ”biodieselinä”), joko puhtaassa muodossa tai sekoituksena, joka sisältää enemmän kuin 20 painoprosenttia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää, ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 1516 20 98, ex 1518 00 91, ex 1518 00 99, ex 2710 19 43, ex 2710 19 46, ex 2710 19 47, ex 2710 20 11, ex 2710 20 15, ex 2710 20 17, ex 3824 90 92, 3826 00 10 ja ex 3826 00 90, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(33)

Biodiesel on uusiutuva polttoaine, jota käytetään kuljetusalalla dieselmoottoreissa. Perinteiset moottorit eivät kuitenkaan toimi puhtaalla biodieselillä vaan sekoituksella, jossa on mineraalidieseliä ja tietty osuus biodieseliä.

(34)

Yhdysvalloissa tuotettu biodiesel on enimmäkseen rasvahappometyyliesteriä (FAME), joka on saatu erilaisista kasviöljyistä (soija-, palmu- ja rypsiöljy) ja käytetyistä paistoöljyistä, eläinrasvoista tai biomassasta, jotka toimivat biodieselin raaka-aineena. Termillä ”esteri” tarkoitetaan kasviöljyjen transesteröintiä eli öljyn sekoittamista alkoholiin. Termillä ”metyyli” tarkoitetaan metanolia; se on prosessissa yleisimmin käytetty alkoholi, vaikkakin tuotantoprosessissa voidaan käyttää myös etanolia, jolloin tuloksena on ”rasvahapon etyyliestereitä”.

(35)

Kaikilla biodieselin lajeilla ja sekoituksissa olevilla biodieseleillä on tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden mahdollisista eroista tai tuotantoprosessin vaihtelusta huolimatta samat tai erittäin samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen mahdolliset vaihtelut eivät muuta sen perusmääritelmää tai perusominaisuuksia taikka käsitystä, joka eri osapuolilla siitä on. Dieselöljyn loppukäyttäjien näkökulmasta on merkityksetöntä, onko polttoainepumpusta saatava sekoitus tehty jostakin erityisestä biodieselin raaka-aineesta.

(36)

Alkuperäisen tutkimuksen tavoin Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla myydyllä biodieselillä ja vientiin myydyllä yhdysvaltalaisella biodieselillä on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Samoin unionissa unionin tuotannonalan tuottamalla ja myymällä biodieselillä on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin Yhdysvalloista unioniin viedyllä tuotteella. Tämän vuoksi niitä pidetään tässä tutkimuksessa perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(37)

Yhdysvaltojen viranomaiset väittivät, että biomassasta tuotettu diesel (9) muodostaa laajemman tuoteluokan kuin tarkasteltavana oleva tuote. Kuten alkuperäisen tutkimuksen perusteella väliaikaisen tasoitustullin käyttöönottamisesta annetussa asetuksessa (10) kuitenkin todetaan, kaikkia biodieselin lajeja ja biodieselsekoituksia, mukaan luettuna biomassasta valmistettu diesel, pidetään biodieselpolttoaineina ja ne kuuluvat osana lainsäädäntöpakettiin, joka koskee energiatehokkuutta, uusiutuvaa energiaa ja vaihtoehtoisia polttoaineita. Syynä on se, että biomassasta tuotetulla biodieselillä on samat tai hyvin samanlaiset fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin muista lähteistä tuotetulla biodieselillä. Yksikään asianomainen osapuoli ei kiistänyt alkuperäisen tutkimuksen päätelmää, joka pätee myös tässä voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa. Tämän vuoksi komissio hylkää Yhdysvaltojen viranomaisten väitteen.

(38)

Perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio tutki, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti tuetun tuonnin jatkumiseen tai toistumiseen. Toistumisen käsite tarkoittaa sitä, että tuen ei tarvitse olla voimassa vireillepanohetkellä tai silloin, kun päätös toimenpiteen voimassapitämisestä tehdään. Komissio tarkasti myös, onko tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen päättyneiden tukien toistuminen todennäköistä.

(39)

Komissio analysoi kaikki tarkastelupyynnössä yksilöidyt tukijärjestelmät ja pyysi Yhdysvaltojen viranomaisia toimittamaan tietoja muista mahdollisista tukijärjestelmistä. Yhdysvaltojen viranomaisilta kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella komissio analysoi seuraavia järjestelmiä, jotka olivat voimassa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla:

(40)

Seuraavia järjestelmiä ei analysoida, koska Yhdysvaltojen viranomaisten toimittamien tietojen mukaan ne joko eivät olleet toiminnassa, olivat päättyneet ennen tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa tai yhdysvaltalaiset biodieselin tuottajat eivät saaneet niistä etuuksia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla:

(41)

US Code (U.S.C) -lain 26 osaston 40A § ja 6426 ja 6427 §:t ovat vähittäiskauppiaille ja loppukäyttäjille tarkoitetun biodieselsekoitusten verohyvitysjärjestelmän oikeudellinen perusta. Niissä säädetään seuraavista biodieselpolttoainehyvityksistä:

(42)

Maatalousbiodieselin pientuottajien tuloverohyvitystä sovelletaan ainoastaan maatalousbiodieselin pientuottajiin. Järjestelmää käsitellään 59–63 kappaleessa.

(43)

Jotta yritys voisi saada 41 kappaleen i kohdassa tarkoitetun biodieselsekoitushyvityksen, sen on tehtävä biodieselin ja dieselin sekoitus, jota myydään polttoaineeksi tai polttoaineena käytettäväksi.

(44)

Hyvitystä hakevan henkilön on saatava biodieselin tuottajalta tai tuojalta todistus, jossa yksilöidään tuote sekä biodieselin ja maatalousbiodieselin (11) prosenttiosuus tuotteessa. Hyvitys myönnetään valmisteveron hyvityksen muodossa tai, jos yrityksen valmisteverovelvoite on alle valmisteveron kokonaishyvityksen, yritys voi hakea jäämähyvitystä palautettavan tuloverohyvityksen muodossa. Palautettava tuloverohyvitys suoritetaan hyvityksenä veronmaksajan tuloverosta tai suorana maksuna. Kyseessä on palautus, koska ylimääräinen hyvitys voidaan maksaa veronmaksajalle suorana käteismaksuna, jos hyvitys on suurempi kuin tämän verovelvoite.

(45)

Edellä 41 kappaleen ii kohdassa tarkoitettu biodieselhyvitys on ei-palautettava tuloverohyvitys puhtaan biodieselin vähittäiskauppiaille tai loppukäyttäjille. Puhtaan biodieselin hyvitys voidaan myöntää vain henkilölle, joka tankkaa puhdasta biodieseliä ajoneuvoon tai käyttää sitä polttoaineena. On huomattava, että myös omaa biodieseliä tuottavat biodieselin tuottajat voivat saada tämän hyvityksen. Hyvityksen saamiseksi biodieselin tuottajan on toimittava joko vähittäismyyjänä (tankattava biodieseliä loppukäyttäjän ajoneuvoon) tai loppukäyttäjänä (tankattava biodieseliä omaan ajoneuvoonsa).

(46)

Biodiesel, joka on sekoitettu mineraalidieselin kanssa, on oikeutettu biodieselsekoitusten valmistevero- tai tuloverohyvitykseen. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yleisin oli 1 dollari/gallona-järjestelmä kaikkien biodiesellajien osalta, mukaan luettuna maatalousbiodiesel ja biomassasta saatu diesel.

(47)

Sekoitetun polttoaineen lopullinen verohyvitys riippuu sen sisältämän biodieselin osuudesta. Vähimmäisvaatimuksena – ja yleisimpänä käytäntönä – on tehdä sekoitus, jossa on 0,1 prosenttia mineraalidieseliä ja 99,9 prosenttia biodieseliä (sekoitettu tuote tunnetaan B99:nä Yhdysvalloissa), koska tämä takaa verohyvityksen enimmäismäärän saamisen. Verohyvitys määräytyy biodieselin osuudesta sekoitetussa tuotteessa (esim. 100 gallonaa B99:ää sisältää 99,9 gallonaa biodieseliä ja siitä myönnetään 99,90 dollarin verohyvitys). Biodieselien muuttaminen puhtaasta tuotteesta (B100:sta) sekoitetuksi tuotteeksi (B99:ksi) on yksinkertaista. Puhtaaseen biodieseliin vain lisätään 0,1 prosenttia mineraalidieseliä, eikä tarkasteltavana olevaa tuotetta jalosteta sen kummemmin. Sekoittaminen saa aikaan oikeuden hyvitykseen.

(48)

Biodieselin tuottajat voivat hakea hyvitystä, kun ne suorittavat itse sekoituksen. Tuottajan on sekoitettava puhdas biodiesel mineraalidieselin kanssa. Hyvitysoikeuden kannalta ei ole eroa sillä, onko sekoitettu biodiesel tarkoitettu myytäväksi kotimarkkinoilla vai vientiin.

(49)

Myös yritykset, jotka eivät tuota puhdasta biodieseliä vaan ostavat sitä ja sekoittavat sen biodieselsekoitukseksi, ovat oikeutettuja verohyvitykseen. Tällaisten yritysten on saatava biodieselin tuottajalta tai tuojalta (ja tarpeen mukaan jälleenmyyjältä) todistus, jossa tuottaja todistaa, että se ei ole hakenut verohyvitystä. Todistus on siirrettävissä, ja se oikeuttaa haltijan 1 dollarin verohyvitykseen puhdasta biodieselgallonaa kohti.

(50)

Hyvitystä voi hakea joko hyvityksenä valmiste- tai tuloverosta taikka suorana käteismaksuna. Hyvityksen kokonaismäärä pysyy samana (1 dollari/gallona) riippumatta siitä, haetaanko sitä valmisteverohyvityksenä, tuloverohyvityksenä, suorana käteismaksuna veronmaksajalle vai edellä esitettyjen yhdistelmänä.

(51)

U.S.C-lain mukaan biodieselsekoitushyvitystä ei myönnetä, ellei yritys (sekoittaja), joka tekee biodieselin ja mineraalidieselin sekoituksen, saa biodieselin tuottajalta todistusta, jäljempänä ’biodieseltodistus’, jossa tuottaja mm. vahvistaa todistuksen kohteena olevan biodieselin määrän ja sen, onko kyseessä maatalousbiodiesel vai muu biodiesel. Jos yritys, joka tuottaa biodieseliä, sekoittaa myöhemmin kyseisen biodieselin mineraalidieselin kanssa ja hakee verohyvitystä, yrityksen on toimitettava hyvityshakemuksessa biodieseltodistus ja muut vaaditut asiakirjat. Henkilön, joka saa biodieseltodistuksen ja myy myöhemmin tämän biodieselin tekemättä biodieselsekoitusta, on toimitettava todistus ostajalle sekä annettava biodieselin jälleenmyyjän ilmoitus. Toisin sanoen yritys, joka tekee sekoituksen ja hakee verohyvitystä, voi saada biodieseltodistuksen joko suoraan biodieselin tuottajalta tai epäsuorasti biodieselin jälleenmyyjältä. Todistus on siis siirrettävissä, ja se oikeuttaa haltijansa 1 dollarin verohyvitykseen gallonaa kohti niiden biodieselgallonien määrästä, jotka hakija käyttää biodieselsekoituksen tekemiseen.

(52)

Tarkastelua koskevalta tutkimusajanjaksolta ei saatu uusia tietoja, jotka olisivat asettaneet kyseenalaiseksi alkuperäisen tutkimuksen päätelmän, jonka mukaan kaikkeen biodieselin tuotantoon annetaan tukea tämän verohyvityksen kautta.

(53)

Toisin kuin aiemmassa tutkimuksessa, jossa yleisin hyvitys oli 1 dollari gallonasta sekoittamatonta (puhdasta) maatalousbiodieseliä tai 0,50 dollaria gallonasta muuta sekoittamatonta biodieseliä, sekoittamattoman biodieselin vähittäismyyjä (tai vähittäismyyjänä toimiva biodieselin tuottaja) tai loppukäyttäjä voi nyt hakea hyvitystä 1,00 dollaria gallonasta sekoittamatonta (puhdasta) maatalousbiodieseliä tai muuta biodieseltyyppiä tai biomassasta tuotettua biodieseliä ei-palautettavana yleisenä yritystuloverohyvityksenä. Ei-palautettava yleinen yrityshyvitys on hyvitys yrityksen tuloverosta. Se on ei-palautettava, koska jos yrityksen hyvitykset ovat suuremmat kuin sen verovelvoite, ylimääräistä hyvitystä ei voida maksaa yritykselle suorana käteismaksuna. Yhdysvaltojen viranomaisten toimittamien tietojen mukaan yhdeksi vuodeksi myönnettävää yritystuloverohyvitystä voidaan kuitenkin soveltaa takautuvasti kaksi vuotta ja siirtää eteenpäin 20 vuotta.

(54)

Yhdysvaltojen viranomaiset totesivat, että jotkin biodieselin tuottajat ovat todennäköisesti saaneet etua tästä hyvityksestä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vähittäismyyjinä tai käyttäjinä, mutta ne eivät pystyneet antamaan tarkkoja tietoja etuuksista, jotka oli saatu tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(55)

Biodieselsekoitus- ja biodieselhyvitystä on pidettävä verokannustimena riippumatta siitä, suoritetaanko ne käteismaksuna (mahdollinen vain biodieselsekoitushyvityksessä) vai kuitataanko sillä verovelvoitteita (mahdollinen molemmissa verohyvityksissä).

(56)

Komissio pitää järjestelmiä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettuna tukena, koska Yhdysvaltojen viranomaiset myöntävät järjestelmän kautta taloudellista tukea varojen suorina siirtoina (käteismaksut, mahdollinen vain biodieselsekoitushyvityksessä) ja verotulojen menetyksenä (verohyvitykset) (mahdollinen molemmissa verohyvityksissä). Kannustimista on etua niitä saaville yrityksille.

(57)

Järjestelmiä sovelletaan vain yrityksiin, jotka toimivat biodieselin tuotannossa, minkä vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(58)

Koska biodieselsekoitushyvitysjärjestelmän mukaan kaikentyyppisestä biodieselistä maksetaan tukea 1 dollari gallonaa kohti, komissio katsoo, että järjestelmästä on annettu merkittävä määrä tukea vientiä harjoittaville Yhdysvaltojen biodieselin tuottajille, ja se oli edelleen ehdottomasti tärkein järjestelmä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(59)

U.S.C.-lain 26 osaston 40A §:ssä säädetään maatalousbiodieselin pientuottajien tuloverohyvityksestä.

(60)

Järjestelmää sovelletaan ainoastaan puhtaan maatalousbiodieselin pientuottajiin. Hyvitystä ei myönnetä sekoittajalle tai myyjälle, joka ostaa biodieseliä muttei tuota sitä. Pientuottajana pidetään tuottajaa, jonka tuotantokapasiteetti on enintään 60 miljoonaa gallonaa maatalousbiodieseliä vuodessa. Maatalousbiodieselin pientuottaja voi hakea 0,10 dollarin ei-palautettavaa yleistä yritystuloverohyvitystä kutakin tuotettua maatalousbiodieselgallonaa kohti. Tuottajan hyvityskelpoinen tuotanto saa olla enintään 15 miljoonaa gallonaa verovuotta kohti. Jotta tuottaja voisi hakea hyvitystä, maatalousbiodiesel on käytettävä polttoaineena, myytävä käytettäväksi polttoaineena tai käytettävä sellaisen biodiesel- ja dieselpolttoainesekoituksen tekemiseksi, jota käytetään polttoaineena tai myydään käytettäväksi polttoaineena. Maatalousbiodieselin pientuottajat voivat näin ollen yhdistää järjestelmän biodieselsekoitushyvitysjärjestelmään ja saada näin yhteensä 1,10 dollaria gallonaa kohti. Maatalousbiodieselin suurtuottajat sen sijaan voivat saada tukea ainoastaan biodieselsekoitushyvitysjärjestelmästä.

(61)

Ei-palautettavaa yleistä yritystuloverohyvitystä haetaan vuosittain, kun hakija tekee veroilmoituksen. Hakijan verovuoden aikana tuottamaa kutakin biodieselgallonaa – enintään 15 miljoonaa gallonaa – kohti myönnettävällä hyvityksellä kuitataan hakijan yritystuloverovelvoitteita. Jos hakijan verovelvoite on pienempi kuin haetun hyvityksen määrä, ylijäämä voidaan siirtää seuraaville verovuosille.

(62)

Komissio pitää järjestelmää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna tukena, koska Yhdysvaltojen viranomaiset myöntävät järjestelmän kautta taloudellista tukea verotulojen menetyksenä (verohyvitykset). Kannustimesta on etua sitä saaville yrityksille.

(63)

Järjestelmää sovelletaan vain yrityksiin, jotka tuottavat biodieseliä, minkä vuoksi sitä pidetään perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(64)

Edistyksellisiä biopolttoaineita koskevaan Yhdysvaltojen maatalousministeriön bioenergiaohjelmaan sovelletaan Farm Security and Rural Investment Act of 2002 -lain IX luvun 9005 §:ää. Ohjelman oli tarkoitus päättyä vuonna 2012, mutta sitä jatkettiin vuoteen 2013 ja vielä vuoteen 2014. The Agriculture Act of 2014 -lailla ohjelman voimassaoloaikaa jatkettiin vielä viidellä vuodella eli vuoden 2018 loppuun.

(65)

Ohjelmasta myönnetään suoria avustuksia edistyksellisten biopolttoaineiden eli muusta kuin maissinjyvien tärkkelyksestä peräisin olevasta uusiutuvasta biomassasta valmistettujen polttoaineiden tuottajille. Määritelmään sisältyy biomassasta tuotettu biodiesel (12). Ohjelman varoista enintään 5 prosenttia voidaan jakaa tukikelpoisille tuottajille, joiden jalostuskapasiteetti on yli 150 000 000 gallonaa edistyksellistä biopolttoainetta vuodessa. Sekoittajat eivät voi saada ohjelmasta tukea.

(66)

Osallistujat saavat suoria maksuja viranomaisilta haettuaan osallistumista ohjelmaan. Tuottajien on ensin rekisteröidyttävä ja allekirjoitettava sopimus viranomaisten kanssa. Tuottajien on toimitettava maksuhakemus kunakin verovuoden neljänneksenä saadakseen maksun edistyksellisen biopolttoaineen kyseisen vuosineljänneksen tuotannosta. Maksun saa sekä tosiasiallisesta että lisääntyneestä tuotannosta. Tosiasiallisen tuotannon mukaan suoritettavat maksut lasketaan neljännesvuosittain kullakin vuosineljänneksellä tosiasiassa tuotetun edistyksellisen biopolttoaineen määrän mukaan.

(67)

Lisääntyneestä tuotannosta maksettava maksu perustuu siihen verovuonna tuotetun tukikelpoisen edistyksellisen biopolttoaineen määrään, joka ylittää edellisenä verovuonna tuotetun määrän (vuodesta 2009 lähtien).

(68)

Rahoitus jaetaan kaikkien sitä hakeneiden tuottajien kesken tuotannon Btu-arvon (13) mukaan. Rahoitus jaetaan tasan kaikkien tuottajien kesken Btu-arvon mukaan.

(69)

Komissio pitää järjestelmää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuna tukena, koska Yhdysvaltojen viranomaiset myöntävät järjestelmän kautta taloudellista tukea suorana avustuksena. Kannustimesta on etua sitä saaville yrityksille.

(70)

Järjestelmää sovelletaan vain yrityksiin, jotka tuottavat biodieseliä, minkä vuoksi sitä pidetään perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(71)

Ohjelma perustettiin 1 päivänä tammikuuta 2009 vuoden 2008 Food, Conservation, and Energy Act -lailla. Ohjelmaa laajennettiin 1 päivän tammikuuta 2011 jälkeen samalla tavalla kuin kolmea muuta edellä esitettyä järjestelmää (ks. tarkemmin 3.4.1 kohta). Joulukuun 19 päivänä 2014 hyväksytyllä lailla (14) järjestelmä palautettiin takautuvasti käyttöön koko vuodeksi 2014, mutta yritykset voivat siirtää järjestelmästä saadun verohyvityksen 20 vuotta eteenpäin.

(72)

Järjestelmästä myönnetään 1,01 dollaria gallonaa kohti ei-palautettavana yleisenä yritystuloverohyvityksenä toisen sukupolven biopolttoaineesta, jota käytetään polttoaineena tai myydään polttoaineena käytettäväksi. Tukikelpoisia ovat tuottajat, mukaan luettuna uusiutuvasti tai toistuvasti saatavilla olevista lignoselluloosa- tai hemiselluloosamateriaaleista saadun biopolttoaineen tuottajat sekä leväpohjaisten polttoaineiden tuottajat.

(73)

Yhdysvaltojen viranomaiset eivät toimittaneet yksityiskohtaisia lukuja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla annetuista etuuksista. Ne väittivät tietävänsä vuoden 2013 etuudet vasta lokakuuhun 2015 mennessä ja vuoden 2014 etuudet vuoteen 2016 mennessä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että järjestelmästä ei myönnetty etuuksia toisen sukupolven polttoaineena pidettävän dieselin tuottajille. Tämä johtuu siitä, että tähän mennessä tällaista dieseliä ei ole tuotettu kaupallisesti ja tuotetut ja markkinoilla myydyt määrät ovat kohtalaisen vähäisiä.

(74)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että järjestelmästä ei myönnetty etuuksia biodieselin tuottajille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, eikä se analysoinut järjestelmän vaikutuksia tuetun tuonnin mahdollisen jatkumiseen ja/tai toistumiseen.

(75)

Tämän Floridan maatalous- ja kuluttajapalveluministeriön (Florida Department of Agriculture and Consumer Services) hallinnoiman järjestelmän oikeusperusta on Florida Statutes -lain 220.192 §.

(76)

Uusiutuvaan energiaan tehtävien teknologisten investointien verohyvitysohjelmasta myönnetään vuotuinen yritysverohyvitys kaikille tukikelpoisille yhtiöille kaikista 1 päivän heinäkuuta 2012 ja 30 päivän kesäkuuta 2016 välillä aiheutuneista pääoma-, toiminta- ja ylläpitokustannuksista sekä tutkimus- ja kehittämiskustannuksista, jotka liittyvät biodieselin, etanolin ja muiden uusiutuvien polttoaineiden tuotantoon, varastointiin ja jakeluun Floridan osavaltiossa.

(77)

Verohyvitystä on haettava ministeriöltä viimeistään 1 päivänä marraskuuta kunakin vuonna, ja hakemukset tutkitaan saapumisjärjestyksessä. Hakemuksiin on sisällytettävä kaikkien tukikelpoisten kustannusten perusteena olevat asiakirjat. Hakijoiden on myös toimitettava tiivistelmä, jossa kuvataan materiaalien käyttöä biodieselin (B10–B100), etanolin (E10–E100) ja muiden uusiutuvien polttoaineiden tuotantoon, varastointiin ja jakeluun Floridassa liittyvissä investoinneissa. Lisäksi hakijoiden on toimitettava täytetyn hakemuksen yhteydessä kuvaus hankkeen taloudellisesta vaikutuksesta Floridaan.

(78)

Järjestelmästä myönnetään vuotuinen yritysverohyvitys, joka on enintään 75 prosenttia (enintään 1 miljoona dollaria veronmaksajaa ja yhteensä 10 miljoonaa dollaria osavaltion verovuotta kohti) kaikista pääoma-, toiminta- ja ylläpitokustannuksista sekä tutkimus- ja kehittämiskustannuksista, jotka liittyvät biodieselin, etanolin ja muiden uusiutuvien polttoaineiden tuotantoon, varastointiin ja jakeluun osavaltiossa. Hyvitys on enintään 1 miljoona dollaria veronmaksajaa kohti, ja käyttämätön määrä voidaan siirtää eteenpäin ja käyttää verovuosina 1 päivän tammikuuta 2013 ja 31 päivän joulukuuta 2018 välillä, jonka jälkeen hyvityksensiirto päättyy eikä sitä voi enää käyttää.

(79)

Komissio pitää järjestelmää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna tukena, koska Floridan osavaltio myöntää järjestelmän kautta taloudellista tukea verotulojen menetyksenä (verohyvitykset). Kannustimesta on etua sitä saaville yrityksille.

(80)

Järjestelmää sovelletaan vain yrityksiin, jotka tuottavat biodieseliä ja muuntyyppistä polttoainetta, minkä vuoksi sitä pidetään perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(81)

Tämän Iowan valtiovarainministeriön (Iowa Department of Revenue) hallinnoiman järjestelmän oikeusperusta on Iowa Code -säännöstön 423.4(9) §.

(82)

Tuottajan on oltava biodieselin valmistaja, joka on rekisteröitynyt Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluvirastossa liittovaltion säännöstön (40 C.F.R., 79.4 §) mukaisesti, Biodieselin on oltava tarkoitettu käytettäväksi biodieselsekoituksessa Iowa Code -säännöstön 214A.2 §:n mukaisesti. Biodiesel on tuotettava Iowassa.

(83)

Tukikelpoisten biodieselin tuottajien on esitettävä palautushakemus, jossa esitetään tiedot vuosineljänneksen aikana tuotetun biodieselin gallonamääristä. Valtiovarainministeriö tutkii palautushakemukset, ja jos hakemus hyväksytään, biodieselin tuottajalle myönnetään palautussekki.

(84)

Palautushakemukset toimitetaan kunkin vuoden huhti-, heinä-, loka- ja tammikuussa, ja palautussekit myönnetään kunkin vuoden touko-, elo-, marras- ja helmikuussa.

(85)

Ohjelmasta myönnetään palautusta 0,033 dollaria Iowassa tuotettua biodieselgallonaa kohti (0,03 USD vuonna 2012, 0,025 USD vuonna 2013 ja 0,02 USD vuosina 2014–2017). Palautus myönnetään vain kussakin laitoksessa tuotetusta ensimmäisestä 25 miljoonasta gallonasta.

(86)

Komissio pitää järjestelmää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna tukena, koska Iowan osavaltio myöntää järjestelmän kautta taloudellista tukea verotulojen menetyksenä (verohyvitykset). Kannustimesta on etua sitä saaville yrityksille.

(87)

Järjestelmää sovelletaan vain yrityksiin, jotka tuottavat biodieseliä ja muuntyyppistä polttoainetta, minkä vuoksi sitä pidetään perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(88)

Tämän Kansasin valtiovarainministeriön hallinnoiman järjestelmän oikeusperustana ovat Kansas Statutes Annotated (K.S.A.) -lait 79–34,155-79-34,159 sekä Kansas Administrative Regulations (K.A.R.) -asetukset 92-27-1–92-27-5. Järjestelmän voimassaolo päättyy 1 päivänä heinäkuuta 2016.

(89)

Kansasin biodieseltuottajien kannustinrahastosta annetaan suorana avustuksena 0,30 dollaria gallonaa kohti Kansasin osavaltioon sijoittautuneille biodieselin tuottajille. Kannustinmaksut riippuvat käytettävissä olevista varoista, ja ne jaetaan suhteutetusti tarpeen mukaan.

(90)

Järjestelmä ei ole saanut riittävästi rahoitusta viime vuosina, ja tässä vaiheessa rahoitusta on suunnitteilla vain 1 päivään heinäkuuta 2015 asti. Järjestelmä ei saanut rahoitusta myöskään 1 päivän heinäkuuta 2014 jälkeen. Järjestelmästä myönnettiin etuuksia kuitenkin useille yhdysvaltalaisille tuottajille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Ei ole myöskään mahdotonta, että osa lainsäädännössä säädetystä kokonaismäärästä (875 000 dollaria vuosineljännestä kohti) tai koko määrä voitaisiin myöntää järjestelmään 1 päivän heinäkuuta 2015 jälkeen.

(91)

Komissio pitää järjestelmää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuna tukena, koska Kansasin osavaltio myöntää järjestelmän kautta taloudellista tukea suorana avustuksena. Kannustimesta on etua sitä saaville yrityksille.

(92)

Järjestelmää sovelletaan vain yrityksiin, jotka tuottavat biodieseliä ja muuntyyppistä polttoainetta, minkä vuoksi sitä pidetään perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(93)

Tämän Kentuckyn valtiovarainministeriön hallinnoiman järjestelmän oikeusperustana ovat Kentucky Revised Statues (KRS) -laki 154.27 ja Kentucky Administrative Regulations (KAR) -asetus 307 KAR 1:04.

(94)

Kaikki Kentuckyyn fyysisesti sijoittautuneet biodieselin tuottajat ja sekoittajat tai uusiutuvan dieselin tuottajat ovat oikeutettuja tuotantoverohyvitykseen.

(95)

Tukikelpoisen hakijan on toimitettava valtiovarainministeriöön hakemus viimeistään edeltävän kalenterivuoden 15 päivänä tammikuuta. Hakijan on toimitettava näyttöä siitä, että tuotettu biodiesel täyttää tietyt vaatimukset.

(96)

Verohyvityksen hakijan on liitettävä ministeriön myöntämä hyvitystodistus siihen veroilmoitukseen, josta verohyvitystä haetaan.

(97)

Hyvitys on yksi dollari biodieselin tuottajan tuottamaa biodieselgallonaa kohti, yksi dollari biodieselin sekoittajan sekoitusprosessissa käyttämää biodieselgallonaa kohti ja yksi dollari uusiutuvan dieselin tuottajan tuottamaa (biomassasta valmistetun) uusiutuvan dieselin gallonaa kohti, paitsi jos kaikkien biodieselin tuottajien ja sekoittajien ja uusiutuvan dieselin tuottajien osalta hyväksytyn hyvityksen kokonaismäärä ylittää vuotuisen biodieselille ja uusiutuvalle dieselille myönnettävän verohyvityksen ylärajan.

(98)

Yhdistetty vuotuinen biodieselin ja uusiutuvan dieselin verohyvityksen yläraja vuosina 2013 ja 2014 oli 10 miljoonaa dollaria (KRS 141.422 (1)(c)).

(99)

Jos kaikkien biodieselin tuottajien ja sekoittajien ja uusiutuvan dieselin tuottajien osalta hyväksytyn hyvityksen kokonaismäärä ylittää vuotuisen biodieselille ja uusiutuvalle dieselille myönnettävän verohyvityksen ylärajan, ministeriö määrittää hyvityksen määrän, jonka kukin biodieselin tuottaja ja sekoittaja ja uusiutuvan dieselin tuottaja saa kertomalla vuotuisen biodieselille ja uusiutuvalle dieselille myönnettävän verohyvityksen ylärajan murtoluvulla, jonka osoittajana on biodieselin tuottajien ja sekoittajien ja uusiutuvan dieselin tuottajien osalta hyväksytyn hyvityksen määrä ja nimittäjänä kaikkien biodieselin tuottajien ja sekoittajien ja uusiutuvan dieselin tuottajien osalta hyväksytyn hyvityksen kokonaismäärä.

(100)

Komissio pitää järjestelmää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna tukena, koska Kentuckyn osavaltio myöntää järjestelmän kautta taloudellista tukea verotulojen menetyksenä (verohyvitykset). Kannustimesta on etua sitä saaville yrityksille.

(101)

Järjestelmää sovelletaan vain yrityksiin, jotka tuottavat biodieseliä ja muuntyyppistä polttoainetta, minkä vuoksi sitä pidetään perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(102)

Tärkein järjestelmä oli edelleen biodieselsekoitushyvitysjärjestelmä, kuten alkuperäisessä tutkimuksessakin. Järjestelmä oli voimassa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mutta sen voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2014. Jäljempänä analysoidaan sen lainsäädännöllistä kehitystä ja todennäköisyyttä sen käyttöönottoon uudelleen samoin kuin biodieselhyvitystä sekä maatalousbiodieselin pientuottajien tuloverohyvitystä.

(103)

Kolme liittovaltion järjestelmää (biodieselsekoitushyvitys, biodieselhyvitys ja maatalousbiodieselin pientuottajien hyvitys) perustettiin American Jobs Creation Act of 2004 -lailla (15), ja ne tulivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Niiden voimassaolon piti päättyä 31 päivänä joulukuuta 2008. Tämän jälkeen niiden voimassaoloaikojen on ollut määrä päättyä ja niitä on jatkettu neljä kertaa:

(104)

Nämä kolme liittovaltion järjestelmää on koko olemassaolonsa aikana palautettu toistuvasti käyttöön ja lisäksi kahteen kertaan (vuosina 2013 ja 2014) myös takautuvasti 11 kuukautta voimassaolonsa päättymisen jälkeen. Sen vuoksi nämä kolme liittovaltion järjestelmää ovat käyttöönotostaan vuodesta 2005 lähtien vuoden 2014 loppuun asti olleen koko ajan yhdysvaltalaisten biodieselin tuottajien käytettävissä joko järjestelmien voimassaolon jatkamisen tai takautuvan jatkamisen kautta.

(105)

Vuoden 2014 rahoitus maksetaan edunsaajille vuoden 2015 jälkipuoliskolla (16), koska takautuvasti käyttöön otetun ohjelman hakumääräaika pidennettiin 8 päivään elokuuta 2015.

(106)

Komissio pitää erittäin todennäköisenä, että kolme liittovaltion järjestelmää palautetaan käyttöön lähiaikoina, myös takautuvasti 31 päivän joulukuuta 2014 jälkeen, seuraavista syistä:

(107)

Edellä 3.4.1 kohdassa kuvatut aiemmat neljä järjestelmien käyttöönpalautusta osoittavat, että kyseessä on vakiintunut käytäntö.

(108)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen NBB väitti, ettei ole olemassa mitään vakiintunutta käytäntöä, jonka mukaan järjestelmät palautetaan käyttöön, koska aiemmat kaksi järjestelmän käyttöönpalautusta koskivat mennyttä, eivät tulevaa. Tällä perusteella NBB totesi, että jos on käytäntö, joka voitaisiin toistaa vuonna 2015, järjestelmä voitaisiin palauttaa käyttöön vuodeksi 2015 muttei vuodeksi 2016. Väitteen mukaan ei ole mahdollista ennustaa riittävällä todennäköisyydellä, että biodieselin tuotanto Yhdysvalloissa hyötyisi biodieselin sekoitushyvityksestä, kun se myydään vuonna 2016.

(109)

NBB:n väite on virheellinen ja olisi sen vuoksi hylättävä. Vain järjestelmän viimeinen käyttöönpalautus kattoi pelkästään menneen kauden (vuoden 2014), kun taas kaikki aiemmat käyttöönpalautukset koskivat myös tulevia kausia. Esimerkiksi 2 päivänä tammikuuta 2013 tehty käyttöönpalautus kattoi taannehtivasti vuoden 2012 mutta myös koko vuoden 2013. Samoin vuosina 2008 ja 2010 tehdyt järjestelmän pidennykset kattoivat myös vuoden 2009 ja 2011. Näin ollen järjestelmien takautuvaa käyttöönpalautusta koskevan käytännön lisäksi kaikissa aiemmissa käyttöönpalautuksissa (vuonna 2014 tapahtunutta lukuun ottamatta) katettiin myös järjestelmän toiminnan tulevia kausia. Joka tapauksessa on merkityksetöntä, kattaisiko järjestelmän seuraava käyttöönpalautus vain vuoden 2015 vai myös vuoden 2016. Tähän mennessä aiempien käyttöönpalautusten tuloksena tuki jatkui, eikä mikään viittaa siihen, että tällainen käytäntö loppuisi. Sen vuoksi on todennäköistä, että vuosi 2016 (ja useat seuraavat vuodet) katettaisiin takautuvasti tulevilla käyttöönpalautuksilla, kun otetaan huomioon seuraavat tekijät:

(110)

NBB esitti lukuisia väitteitä sen tueksi, että kolmen liittovaltion järjestelmän palauttaminen käyttöön olisi mahdollista muttei todennäköistä. Ensinnäkin se siteerasi kansainvälistä puhtaiden liikennejärjestelmien neuvostoa (ICCT), joka väitteen mukaan oli todennut, ettei ole mitään näyttöä siitä, että biodiesel tarvitsisi edelleen verohyvitystä.

(111)

Toiseksi NBB toi esiin, että tuoretta Biodiesel Tax Incentive Reform and Extension Act of 2014 -lakia (tunnetaan myös nimellä Draft Bill 2021), jossa ehdotetaan biodieselin tulo- ja valmistusverohyvityksen jatkamista 31 päivään joulukuuta 2017, ei hyväksytty kongressissa. NBB väitti, että myöskään edustajainhuoneen ei odoteta esittävän tai hyväksyvän vuonna 2015 lainsäädäntöä, jolla jatkettaisiin biodiesel(sekoitus)hyvitystä.

(112)

Ensimmäinen väite koskee ICCT:n 31 päivänä heinäkuuta 2014 esittämää toteamusta. Yhdysvaltojen viranomaiset eivät kuitenkaan noudattaneet tätä neuvoa vaan jatkoivat järjestelmän voimassaoloa vuoden loppuun. Tämän vuoksi ICCT:n lausunnolle ei pitäisi antaa kovin suurta painoarvoa arvioitaessa tulevien käyttöönpalautusten todennäköisyyttä.

(113)

Toisesta väitteestä voidaan todeta, että vuosien 2013–2014 kongressi ei hyväksynyt Draft Bill 2021 -lakiesitystä (17), eikä edustajainhuone ole hyväksynyt verokannustimien pidennystä. Kongressille kuitenkin esiteltiin 21 päivänä toukokuuta 2015 uusi lakiluonnos, jossa ehdotetaan kolmen tukijärjestelmän jatkamista 31 päivän joulukuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2016 väliseksi ajaksi (18). Sen vuoksi on virheellistä väittää, että Yhdysvaltojen lainsäädäntöjärjestelmässä ei parhaillaan keskusteltaisi asiaan liittyvästä lainsäädäntöehdotuksesta. Vaikka uutta lakia ei hyväksyttäisikään, kokemukset ovat osoittaneet, että Yhdysvaltojen lainsäädäntöjärjestelmässä on mahdollista, että lakia ehdotetaan ja se hyväksytään vain 18 päivässä. Yhdysvaltojen viranomaisten toimittamien tietojen mukaan Tax Increase Prevention Act of 2014 -laki esitettiin ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen edustajainhuoneelle 1 päivänä joulukuuta 2014, ja lainsäädäntömenettelyn viimeinen vaihe koitti jo 18 päivää myöhemmin, kun presidentti Obama hyväksyi lain allekirjoituksellaan 19 päivänä joulukuuta 2014. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmässä tällaisia pidennyksiä voidaan soveltaa takautuvasti – esimerkkinä vuoden 2013 käyttöönpalautus, joka kattoi takautuvasti myös vuoden 2012 – uusi pidennys voidaan hyväksyä myös vuoden 2015 jälkeen.

(114)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen NBB väitti myös, että komission arviointi (ks. 107 kappale) ei täytä perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan oikeudellisia vaatimuksia, joissa NBB:n mukaan edellytetään, että komissio osoittaa, että tasoitustullien päättyminen johtaisi tuen toistumiseen.

(115)

Perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa edellytetään tuen toistumisen todennäköisyyden osoittamista, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että tuettu tuonti EU:hun alkaisi uudelleen, jos toimenpiteet eivät olisi voimassa. Kuten 3.5 kohdassa on tarkemmin analysoitu, komissio vahvisti, että on todennäköistä, että yhdysvaltalaiset biodieselin tuottajat ryhtyvät jälleen viemään biodieseliä tuetuilla hinnoilla unionin markkinoille suuria määriä, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(116)

Biodieselin hinnoissa Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla ei ole havaittavissa muutoksia, jotka voitaisiin liittää järjestelmien aiempaan voimassaolon päättymiseen tai niiden päättymisen 31 päivän joulukuuta 2014 jälkeen. NBB:n toimittamien tietojen (19) mukaan biodieselin kotimarkkinahinnat putosivat rahoituskriisin aikana vuonna 2008, kohosivat vuoden 2010 toisella ja kolmannella neljänneksellä ja pysyivät sitten suhteellisen vakaina vuoden 2013 loppuun asti. Vuoden 2014 alkupuoliskolla hinnat putosivat noin 30 prosenttia, vaikka niiden olisi voinut olettaa nousevan, jos tuottajat ennakoivat, että järjestelmiä ei olisi otettu uudelleen käyttöön. Tämä osoittaa, että biodieselin tuottajilla ja muilla markkinatoimijoilla on vahvat odotukset siitä, että järjestelmät otetaan käyttöön takautuvasti tulevaisuudessa, kun otetaan huomioon

(117)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen NBB väitti, että biodieselin hinnat vaihtelevat mineraalidieselin hinnan ja raaka-ainekustannusten mukaan. NBB väitti näin ollen, että biodieselin hinnan kehityksen perusteella ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä tuen toistumisen todennäköisyydestä, ellei raaka-ainekustannusten ja mineraalidieselin hintojen vaikutusta oteta huomioon.

(118)

Siitä riippumatta, mikä vaikutus mineraalidieselin hinnalla ja raaka-ainekustannuksilla on biodieselin hinnan vaihteluun, komissio katsoo, että biodieselin tuottajien kutakin tuotettua biodieselgallonaa kohti saaman tuen on täytynyt alentaa merkittävästi tuotantokustannuksia. Tämä näkyy myös biodieselin hinnan lopullisessa määrittämisessä. Koska yhdysvaltalaiset yritykset eivät toimineet yhteistyössä, ei ollut mahdollista määrittää tuen täsmällistä vaikutusta tuotantokustannuksiin. Komissio kuitenkin arvioi, että kutakin tuotettua biodieselgallonaa kohti saatu yksi dollari oli noin kolmannes biodieselin lopullisesta hinnasta Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämän vuoksi se toistaa päätelmänsä, jonka mukaan biodieselin hintojen olisi voinut olettaa nousevan, jos tuottajat ennakoivat, että järjestelmiä ei olisi palautettu käyttöön. Biodieselin hinnoissa Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla ei kuitenkaan ole havaittavissa muutoksia, jotka voitaisiin liittää järjestelmien aiempaan voimassaolon päättymiseen tai niiden päättymisen 31 päivän joulukuuta 2014 jälkeen.

(119)

Yhdysvaltojen biodieselteollisuus on pystynyt jatkuvasti hyödyntämään kolmesta liittovaltion järjestelmästä myönnettyjä tukia, ja tämän lisäksi rahoitusta ei ole missään vaiheessa lakkautettu tietyksi ajanjaksoksi. Järjestelmän rahoitus ei ole missään vaiheessa ollut riittämätön eikä sen edunsaajien/etuuksien soveltamisalaa ole rajoitettu. Päinvastoin vuonna 2008 (21) dollari/gallona -hyvitys laajennettiin koskemaan kaikkia biodieselin tuottajia eikä vain maatalousbiodieselin tuottajia. Vuonna 2013 myönnetty rahoitus itse asiassa yli kaksinkertaistui vuoteen 2012 nähden, ja vuoden 2014 alkupuoliskolla rahoitus oli suurempi kuin vuoden 2013 koko rahoitus (22).

(120)

Kun otetaan huomioon järjestelmien merkitys Yhdysvaltojen biodieselteollisuudelle ja kaikkien markkinatoimijoiden odotukset järjestelmien jatkumisesta, Yhdysvaltojen viranomaiset eivät voi antaa järjestelmien voimassaolon päättyä, vaikka ne päättäisivätkin lopettaa järjestelmät tulevaisuudessa. Käytettävissä olevaa rahoitusta olisi sen sijaan vähennettävä asteittain, esimerkiksi useiden vuosien kuluessa, ja/tai tukikelpoisten edunsaajien lukumäärää rajoitettava. Muutoin vaarana olisi kotimaan biodieselteollisuudelle aiheutuva vakava vahinko, joka johtaisi merkittäviin työpaikkojen menetyksiin (alalla on noin 60 000 työntekijää (23)), riippuvuuteen tuontidieselistä ja epäonnistumista hallituksen asettamien ympäristötavoitteiden saavuttamisessa biodieseliä käyttämällä (24).

(121)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen NBB totesi, että se, että rahoitusta oli riittävästi tarjolla eikä tuensaajien etuuksia supistettu aiemmin, ei ole merkityksellistä määritettäessä sellaisen tukiohjelman toistumisen todennäköisyyttä, jonka voimassaolo on päättynyt. NBB väitti vielä, että vaikka Yhdysvaltojen biodieselteollisuus työllistää noin 60 000 henkeä, tämä ei automaattisesti tarkoita sitä, että tukiohjelmat olisi palautettava käyttöön tai että niitä olisi vähennettävä asteittain. Myöskään se, että uusiutuvien polttoaineiden vakio-ohjelmassa (RFS-2) edellytetään vähintään 1 miljardin biomassapohjaisen biodieselgallonan vuotuista käyttöä vuosina 2011–2012, ei tarkoita, että tavoitetta ei saavutettaisi, jos tukiohjelmia ei palauteta käyttöön.

(122)

Komissio päättelee, että kun otetaan huomioon kolmesta liittovaltion järjestelmästä myönnetyn rahoituksen suuruus ja kaikkien markkinatoimijoiden odotukset järjestelmien jatkumisesta, Yhdysvaltojen viranomaisten olisi erittäin vaikea yksinkertaisesti antaa järjestelmien voimassaolon päättyä. Tuotannonalan työllisyysvaikutus ja sen palvelemat ympäristöön ja talouteen liittyvät tavoitteet osoittavat selvästi, mitä tapahtuisi, jos Yhdysvaltojen biodieselteollisuuden on vähennettävä tuotantoaan ja kapasiteettiaan, jos liittovaltion tuet lakkautetaan tai niitä vähennetään. Lisäksi tässä skenaariossa vaarantuisi myös (FFS-2:een sisältyvä) ympäristötavoite, jonka mukaan vuoteen 2022 (25) mennessä on käytettävä vähintään 22 miljardia gallonaa edistyneitä biopolttoaineita.

(123)

Tästä syystä komissio pitää erittäin todennäköisenä, että biodieselsekoitushyvitys-, biodieselhyvitys- ja maatalousbiodieselin pientuottajien hyvitysjärjestelmät otetaan takautuvasti uudelleen käyttöön ja niistä myönnetään etuuksia Yhdysvaltojen biodieseltuottajille jatkossakin. Nämä kolme liittovaltion järjestelmää todennäköisesti kattavat takautuvasti 31 päivän joulukuuta 2014 jälkeisen jakson, kuten on osoitettu tapahtuneen aiemminkin.

(124)

NBB väitti, että vaikka perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa viitataan tuen toistumisen todennäköisyyteen, tasoitustulleja ei voida pitää voimassa, jos tukiohjelma on peruutettu toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun havaintojen aikana, eikä tasoitustulleja voida ottaa käyttöön, jos ei ole tukea, jonka aiheuttamia vahinkoja pitäisi torjua. Päinvastainen tapaus ei olisi johdonmukainen perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan kanssa eikä tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 19 artiklan kanssa. NBB väitti vielä, että säännösten johdonmukaisella tulkinnalla päädyttäisiin siihen, että tullit voidaan pitää voimassa vain, jos tukiohjelma on edelleen käytössä mutta siitä ei myönnetä etuuksia.

(125)

Tämä väite on hylättävä. Perusasetuksen 18 artiklan sanamuodossa ei välttämättä edellytetä, että komissio vahvistaa tuen tosiasiallisen olemassaolon päättäessään toimenpiteiden jatkamisesta. Perusasetuksen 18 artiklassa pikemminkin säädetään, että tukea ei ehkä esiinny, kun toimenpiteet ovat voimassa, jolloin siinä annetaan mahdollisuus vahvistaa tuen toistumisen todennäköisyys. Näin ollen tukijärjestelmän voimassaolo toimenpiteiden jatkamisen aikana ei ole perusasetuksen 18 artiklassa asetettu absoluuttinen vaatimus.

(126)

Asiayhteys lisäksi vahvistaa, että perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan kolmatta virkettä ei sovelleta voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun. Perusasetuksen 15 artiklassa yleisesti ottaen määritetään edellytykset lopullisten toimenpiteiden käyttöönotolle 10 artiklan mukaisten tutkimusten (eli uusien tutkimusten) tapauksessa. Monia artiklan säännöksistä ei voidakaan soveltaa perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti vireille pantuihin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tutkimuksiin. Esimerkiksi 15 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaan ”tasoitustullin suuruus ei saa ylittää todettua tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrää”. Tätä kohtaa ei selvästikään voida soveltaa voimassaolon päättymistä koskeviin tarkasteluihin, koska saman asetuksen 22 artiklan 3 kohdan mukaan, jos tarkastelu tehdään, toimenpiteet joko kumotaan tai pidetään voimassa, eikä tarkastelussa näin ollen määritetä tasoitustullin suuruutta.

(127)

Samanlainen sanamuoto on tasoitustulleja koskevan sopimuksen 19 artiklassa, jossa myös selvästi säännellään lopullisten toimenpiteiden käyttöönottoa koskevia edellytyksiä uuden tutkimuksen tapauksessa.

(128)

Samoista syistä kuin 125–127 kappaleessa esitetään, komissio katsoo, että perusasetuksen 17 artiklaa ei sovelleta toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tutkimuksiin, jotka on pantu vireille perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(129)

Perusasetuksen 18 artiklan tarkoituksena on, että tuen ja vahingon jatkumisen tai toistuminen todennäköisyydestä tehdään alustava analyysi. Tällainen merkitsee tiettyä todennäköisyyttä ja erottaa perusasetuksen 18 artiklan sen 15 artiklan 1 kohdasta ja 17 artiklasta, joissa tavoitteena on ottaa huomioon olosuhteiden muuttuminen, joka on jo tapahtunut.

(130)

Sen vuoksi 18 artiklan sanamuodon, asiayhteyden ja tavoitteiden perusteella komissio katsoo, että perusasetuksen 15 ja 17 artiklaa ei sovelleta voimassaolon päättymistä koskeviin tarkasteluihin.

(131)

Edellä esitetyistä syistä komissio hylkää NBB:n esittämät väitteet.

(132)

Kaikki edellä analysoidut tukijärjestelmät, joista myönnettiin tukia, olivat voimassa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(133)

Voimassa on edelleen joukko pieniä järjestelmiä, kuten edistyksellisiä biopolttoaineita koskeva bioenergiaohjelma ja osavaltion tukijärjestelmiä, eikä ole viitteitä siitä, että tällaisten järjestelmien voimassaolo päättyisi lähitulevaisuudessa.

(134)

Ottaen huomioon voimassa olevat järjestelmät komissio katsookin, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, tämä johtaisi todennäköisesti tuetun tuonnin jatkumiseen.

(135)

Komissio tarkasteli myös, tulisiko Yhdysvalloista unioniin tuettua vientiä merkittäviä määriä, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Koska otokseen valitut tuottajat eivät toimineet yhteistyössä (ks. 20 kappale), ei ollut mahdollista tehdä yhdysvaltalaisten tuottajien toimittamiin tarkistettuihin tietoihin perustuvaa analyysiä. Tämän vuoksi komissio käytti seuraavia tietolähteitä: joidenkin yhdysvaltalaisten biodieselin tuottajien vireillepanovaiheessa otantaa koskevissa kyselylomakkeissa toimittamat tiedot, Eurostat, voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelua koskeva pyyntö, pyynnön esittäjän myöhemmin toimittamat tiedot, Yhdysvaltojen kansallinen biodiesellautakunta (NBB), Yhdysvaltojen energiatiedotusviraston (EIA) ja energiaministeriön verkkosivut sekä Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan komissio.

(136)

EIA:lta saatujen tietojen mukaan yhdysvaltalaisten biodieselin tuottajien tuotantokapasiteetti oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 7 128 000 tonnia. Määrä on hyvin lähellä NBB:n ilmoittamaa määrää (6 963 000 tonnia), joka perustui sen jäsenten ympäristönsuojeluvirastolle EPA:lle ilmoittamiin tietoihin.

(137)

Yhdysvaltojen tosiasiallinen biodieselin tuotanto tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 4 450 000 tonnia (EIA:n tiedot), mikä tarkoittaa 62,4 prosentin kapasiteetin käyttöastetta ja 37,6 prosentin käyttämätöntä kapasiteettia (eli 2 678 000 tonnia). Tämä käyttämätön kapasiteetti toimitetaan todennäköisesti unionin markkinoille, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Yhdysvaltalaiset tuottajat pystyvät helposti lisäämään tuotantoaan ja viemään sen EU:hun, ja ne saavat siitä taloudellista etua, kun niiden kapasiteetin käyttöaste kasvaa ja tuotannon yksikkökustannukset pienenevät. Yhdysvaltojen käyttämättömän kapasiteetin vapauttamisella unionin markkinoille on merkittävä vaikutus, koska sen osuus unionin kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli lähes 22 prosenttia.

(138)

NBB esitti tähän liittyen useita huomautuksia. Ensinnäkin se toi esiin, että Yhdysvaltojen todellinen tuotantokapasiteetti on pienempi kuin komission esittämä. NBB:n mukaan useat tuotantolaitokset Yhdysvalloissa eivät ole toiminnassa, vaikkakin ne ovat rekisteröityneitä, minkä vuoksi todellinen tuotantokapasiteetti on 5 409 000 tonnia. NBB:n mukaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla biodieselin tuotanto oli suurempi (5 084 000 tonnia). Tämän seurauksena NBB väitti, että kapasiteetin käyttöaste on noin 94 prosenttia ja käyttämätöntä kapasiteettia on vain vähän vietäväksi EU:hun, jos toimenpiteet kumotaan.

(139)

Tätä väitettä ei kuitenkaan voida hyväksyä. NBB:n toimittamia tietoja ei voida sovittaa yhteen virallisesti käytettävissä olevien tietojen kanssa. Yhdysvaltojen biodieselin tuottajien on toimitettava EIA:lle kuukausittain lomake (EIA-22M Monthly Biodiesel Production Survey), jossa ilmoitetaan muun muassa vuotuinen tuotantokapasiteetti ja toiminnan status (toiminnassa, tilapäisesti ei toiminnassa tai pysyvästi lopettanut toiminnan). Tammikuusta 2013 lähtien rekisteröity kapasiteetti vaihteli hieman kuukausittain mutta oli yleisesti ottaen melko vakaa.

(140)

Yhdysvaltojen biodieselin tuottajien on lisäksi toimitettava EPA:lle vuosittain tiedot muun muassa uusiutuvan polttoaineen tyypistä tai tyypeistä, joita on tarkoitus tuottaa tai tuoda, sekä nykyisestä ja suunnitellusta tuotantokapasiteetista.

(141)

Rekisteröity kapasiteetti, jonka yhdysvaltalaiset biodieselin tuottajat ovat ilmoittaneet, päivitetään näin ollen säännöllisesti, minkä vuoksi sitä pidetään tarkkana lähteenä. Vaikka rekisteröity kapasiteetti ei olisikaan käytössä, se on otettava huomioon laskettaessa käyttämätöntä kapasiteettia, joka on käytettävissä tuotannon ja viennin lisäämiseksi.

(142)

NBB:n toimittamista tuotantokapasiteetin arvoista oli lisäksi jo jätetty pois pysyvästi lakkautettu kapasiteetti, kuten sen ilmoittamissa tiedoissa todettiin. Tuotantolaitokset, joita ei ole pysyvästi lakkautettu, voivat aloittaa tuotannon uudelleen, jos markkinaolosuhteet tulevaisuudessa muuttuvat (esimerkiksi jos unionin markkinat avautuvat). Toistumisen todennäköisyyden arviointi toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa edellyttää sen ennakointia, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua, jos toimenpiteiden annetaan raueta, eikä pelkästään tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikaisen tilanteen huomioon ottamista.

(143)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen NBB esitti edelleen, että tuotantokapasiteetissa ei pitäisi ottaa huomioon käyttämätöntä kapasiteettia, vaikka tätä kapasiteettia ei olisikaan ilmoitettu Yhdysvaltojen viranomaisille purettuna tai pysyvästi lakkautettuna kapasiteettina.

(144)

NBB:n siteeraamien EIA:n ohjeiden mukaan kuitenkin ”vuotuinen tuotantokapasiteetti on se biodieselin määrä, jonka laitos voi tuottaa kalenterivuonna, kun otetaan huomioon normaali keskeytysaika huollon vuoksi. Siihen sisältyy seisokissa olevan laitoksen kapasiteetti siihen asti, että laitos puretaan tai hylätään.” (26) Edellä esitetyn perusteella on selvää, että EIA ottaa huomioon Yhdysvaltojen koko tuotantokapasiteetissa kaikki mahdolliset laitokset, jotka saattavat aloittaa toiminnan jälleen. Tämän vuoksi toisin kuin NBB väittää, tuotantolaitokset, joita ei ole purettu tai pysyvästi lakkautettu, voivat aloittaa tuotannon uudelleen, jos olosuhteet tulevaisuudessa muuttuvat. Sen vuoksi tätä käyttämätöntä kapasiteettia on pidettävä osana Yhdysvaltojen biodieselin kokonaistuotantokapasiteettia.

(145)

Sen vuoksi komissio katsoo, että tämänhetkinen rekisteröity kapasiteetti muodostaa asianmukaisen perustan Yhdysvaltojen kokonaistuotantokapasiteetin ja käyttämättömän kapasiteetin laskemiselle, ja hylkää NBB:n väitteen.

(146)

NBB väitti myös, että Yhdysvaltojen biodieselteollisuuden ei ole tarkoitus toimia vientiteollisuutena, koska suurin osa Yhdysvaltojen biodieselin tuotantolaitoksista tuottaa alle 15 000 000 gallonaa (55 000 tonnia) vuodessa. Väitteen mukaan ei olisi taloudellisesti kannattavaa varastoida useita viikkoja biodieseltuotantoa yhtä vientilähetystä varten.

(147)

Komissio on sitä mieltä, että väite on hylättävä. Yhdysvaltojen biodieselteollisuus voi harjoittaa vientiä, ja ennen nyt voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönottoa yhdysvaltalaiset tuottajat veivät biodieseliä unionin markkinoille merkittäviä määriä, jopa 1 137 000 tonnia alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla (1 päivän huhtikuuta 2007 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välillä). Tämä osoittaa, että Yhdysvalloissa on tuottajia, joilla on riittävä tuotantokapasiteetti vientiä varten. Lisäksi ne yhdysvaltalaiset tuottajat, joilla ei ole riittävää yksilöllistä tuotantokapasiteettia unioniin vientiä varten, toimittavat edelleen kotimarkkinoille, ja kauppiaat voivat yhdistää useiden tuotantolaitosten tuotannon ja viedä sen.

(148)

On myös huomattava, että unionin markkinat ovat erittäin houkuttelevat, koska ne ovat maailman suurimmat ja koska unionissa ja jäsenvaltiossa on merkittäviä kannustimia biodieselin käyttöön. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä voidaan myös todeta, että unionin hintataso, joka on korkeampi kuin muiden kolmansien maiden markkinoilla, kannustaisi yhdysvaltalaisia tuottajia viemään unioniin pikemminkin kuin muiden kolmansien maiden markkinoille.

(149)

Sen vuoksi komissio päättelee, että kun otetaan huomioon tuetun tuonnin jatkumisen ja toistumisen todennäköisyys sekä Yhdysvaltojen biodieselteollisuuden merkittävä käyttämätön kapasiteetti ja unionin markkinoiden houkuttelevuus, on todennäköistä, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, yhdysvaltalaiset biodieselin tuottajat ryhtyvät jälleen viemään biodieseliä tuetuilla hinnoilla unionin markkinoille suuria määriä.

(150)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissio päättelee, että tuetun tuonnin jatkuminen ja toistuminen on todennäköistä, jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta.

(151)

Samankaltaista tuotetta valmisti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla noin 200 unionin tuottajaa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”unionin tuotannonalan”.

(152)

Unionin kokonaistuotannoksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vahvistettiin lähes 11 600 000 tonnia. Komissio vahvisti luvun unionin tuotannonalaa koskevien kaikkien käytettävissä olevien tietojen, kuten voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelupyynnössä annettujen tietojen ja unionin tuottajilta tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen, perusteella. Kuten 12–14 kappaleessa todettiin, otokseen valittiin seitsemän unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli lähes 30 prosenttia.

(153)

Komissio vahvisti unionin kulutuksen määrän vähentämällä unionin kokonaiskulutusta viennin ja lisäämällä siihen tuonnin kolmansista maista. Tuonti- ja vientimäärät saatiin Eurostatin tiedoista.

(154)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus (tonnia)

(155)

Edellä esitetyn perusteella unionin biodieselin kulutus kasvoi tarkastelujaksolla 11 prosenttia.

(156)

Biodieselin tuonti Yhdysvalloista unioniin väheni Eurostatin tietojen mukaan lähes nollaan sen jälkeen, kun toimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 2009. Asianomaisesta maasta unioniin tuleva tuonti ja markkinaosuus kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 2

Tuontimäärä ja markkinaosuus

(157)

Koska yhdysvaltalaiset biodieselin tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, komission yksiköt käyttivät kolmea tietolähdettä määrittäessään biodieselin kotimarkkinahintoja Yhdysvalloissa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla: i) vireillepanovaiheessa otantaa varten lähetettyyn kyselylomakkeeseen saadut vastaukset, joita useat yhdysvaltalaiset biodieselin tuottajat toimittivat; ii) NBB:n toimittamat tiedot, jotka perustuvat markkinaselvityksen tekijän (Jacobsen) keräämiin tietoihin; ja iii) pyynnön esittäjän toimittamat tiedot, jotka perustuvat öljynhintojen tietopalvelun (OPIS) keräämiin tietoihin.

(158)

Näistä kolmesta lähteestä saadut tiedot sisältävät eri kaupan portaan hinnat ja Incoterm-toimitusehdot. Arvot ovat kuitenkin erittäin lähellä toisiaan. Näistä kolmesta lähteestä saatujen arvojen keskiarvo on 1 196,93 Yhdysvaltojen dollaria tonnia kohti. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikaisella euron ja dollarin keskimääräisellä vaihtokurssilla (1 euro = 1,356 dollaria) summa vastaa Yhdysvaltojen kotimarkkinahintaa 883 euroa tonnia kohti (27).

(159)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Yhdysvalloista unioniin tuleva biodieselin tuonti oli merkityksettömän vähäistä, eikä sen perusteella voitu laskea hintojen alittavuutta.

(160)

Sen vuoksi analyysissä verrattiin unionin tuotannonalan unionissa tuottaman ja myymän biodieselin keskimääräistä hintaa ja Yhdysvalloista kolmansiin maihin viedyn biodieselin keskimääräistä hintaa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Komissio tutki Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan komission tietokantaa ja poimi sieltä HTS-koodilla 382600 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana viedyn biodieselin arvon ja määrän. Viennin määrä (tonneina) kaikkiin maihin (EU mukaan luettuna) oli 567 018 tonnia. Keskimääräinen arvo tonnia kohti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 753,34 euroa.

Taulukko 3

Yhdysvaltojen vientimäärät ja -hinnat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla

(161)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yhdysvaltalaisen biodieselin keskimääräinen vientihinta (vapaasti aluksen sivulla) kaikkiin määrämaihin oli 1 021,52 dollaria (753,34 euroa) tonnilta. Jotta voidaan laskea todennäköinen ja kohtuullinen vientihinta unioniin, tähän hintaan on tarpeen lisätä kuljetus- ja vakuutuskustannukset ja 6,5 prosentin tulli sekä tuonnin jälkeiset kustannukset. Tutkimuksen aikana saatujen tietojen mukaan näiden vaikutus olisi noin 100 euroa tonnia kohti. Tästä seuraa, että arvioitu vientihinta unioniin alittaisi unionin hinnat, koska unionin tuottajien kotimarkkinoilla myymän biodieselin keskimääräinen hinta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 905 euroa tonnia kohti (ks. taulukko 8).

(162)

NBB väitti, että komissio ei pystynyt selittämään, miksi se käytti Yhdysvaltojen keskimääräisiä vientihintoja kolmansiin maihin määrittäessään todennäköistä unioniin suuntautuvan viennin hintaa eikä käyttänyt Kanadaan suuntautuvan viennin korkeampaa hintaa. Se myös katsoi, että komissio ei pystynyt selittämään perustetta 100 euron oikaisulle, joka tehtiin unioniin suuntautuvan viennin arvioituun hintaan, eikä ottanut huomioon tuonnin jälkeisiä kustannuksia eikä väitettyjä hintaeroja, jotka johtuivat eri raaka-aineista. Tämän seurauksena hintojen alittavuutta koskeva analyysi olisi virheellinen.

(163)

Tutkimuksessa osoitettiin, kuten edellä kuvataan, että Yhdysvaltojen vientihinnat vaihtelevat huomattavasti määräpaikan mukaan. Komissio määritti näin ollen unioniin suuntautuvan viennin hinnan kaikkien vientimääräpaikkojen keskiarvon perusteella saadakseen kohtuullisen ja todennäköisen vientihinnan. Pelkästään korkeimman vientihinnan käyttö, kuten NBB esitti, ei olisi ollut asianmukaista, kuten ei vain alimman vientihinnan käyttökään.

(164)

Mitä tulee 100 euron oikaisuun, komission laskelmien perustana olivat NBB:n toimittamat tiedot. Tarkemmin ottaen komissio käytti tulleja ja kuljetus- ja rahtikustannuksia, jotka NBB oli toimittanut (noin 94 euroa), ja pyöristi summan 100 euroon, jotta siinä otettaisiin huomioon myös tuonnin jälkeiset kustannukset. NBB:n esittämää tuonnin jälkeisten kustannusten määrää (2 prosenttia CIF-arvosta unionin rajalla eli 16,69) ei otettu huomioon, koska sen tueksi ei esitetty näyttöä.

(165)

Mitä tulee eri raaka-aineista johtuviin väitettyihin hintaeroihin, komissio muistuttaa, että alkuperäisessä tutkimuksessa tehtiin oikaisu yhdysvaltalaisten tuottajien ja unionin tuottajien tarkastettujen tietojen vertailun perusteella. Koska yhdysvaltalaiset tuottajat eivät toimineet yhteistyössä tässä toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa, komissio ei voinut vahvistaa, että oikaisu olisi tehtävä. Vaikka oikaisu tehtäisiinkin, komissio ei voisi vahvistaa tällaisen oikaisun tasoa. Alkuperäisen tutkimuksen aikana vallinneet olosuhteet ovat muuttuneet, ja raaka-ainesekoitus, jota käytetään sekä EU:ssa ja Yhdysvalloissa biodieselin tuottamiseen, ei ole enää sama. NBB esitti 10 prosentin oikaisua muttei esittänyt tämän tasoisen oikaisun tueksi mitään näyttöä.

(166)

Edellä esitetystä seuraa, että NBB.n väite, jonka mukaan hinnan alittavuutta koskeva analyysi on virheellinen, on hylättävä.

(167)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 4

Tuonti kolmansista maista

(168)

Muista kolmansista maista kuin Yhdysvalloista tulevan biodieselin tuontimäärä on vähentynyt merkittävästi tarkastelujaksolla, mikä näkyy markkinaosuuden samanlaisena vähentymisenä. Tuontimäärien väheneminen vuodesta 2013 lähtien osuu ajallisesti yhteen Indonesiasta ja Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton kanssa. Myös keskimääräinen hinta laski 15 prosenttia samalla ajanjaksolla. Hintasuuntaus noudattelee unionin tuotannonalan hintojen suuntausta unionin markkinoilla (ks. taulukko 8), ja sen voidaan katsoa johtuvan pääasiassa raaka-ainehintojen laskusta. Vaikka tämän tuonnin hintataso on noin 13 prosenttia alle unionin keskimääräisten hintojen, sen markkinaosuus on pieni, eikä sillä ole merkittävää vaikutusta unionin tuotannonalaan.

(169)

Perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarkasteltiin kaikkia taloudellisia indikaattoreita, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(170)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit kaikkiin unionin tuottajiin liittyvien tietojen perusteella ja mikrotaloudelliset indikaattorit otokseen valituilta unionin tuottajilta saatujen tarkastettujen tietojen perusteella. Molempien tietojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(171)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat seuraavat: tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, tukimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman tuetun tuonnin vaikutuksista.

(172)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(173)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(174)

Tuotantokapasiteetti pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujaksolla (+ 4 %), mutta tuotantomäärä kasvoi merkittävästi vuodesta 2012 tarkastelua koskevan tutkimusajan loppuun asti. Tätä tuotantomäärään kasvua selittää osittain unionin kulutuksen kasvu samalla kaudella, mutta se myös osuu ajallisesti yhteen Indonesiasta ja Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton kanssa, millä oli selvästi positiivinen vaikutus unionin tuotannonalan tuotantomääriin.

(175)

Vakaan tuotantokapasiteetin ja kasvaneen tuotantomäärän ansiosta kapasiteetin käyttöaste kasvoi tarkastelujaksolla 30 prosenttia ja oli 69 prosenttia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopulla.

(176)

NBB väitti, että joidenkin otokseen valittujen yritysten ei-luottamuksellisissa vastauksissa on suuria kapasiteetin käyttöasteita, jotka vaihtelevat 78:sta vähintään 93 prosenttiin. Sen vuoksi koko tuotannonalan alemmat keskimääräiset kapasiteetin käyttöasteet johtuvat pikemminkin rakenteellisista tekijöistä kuin tuonnista. Näissä olosuhteissa kapasiteetin käyttöastetta ei pitäisi ottaa huomioon indikaattorina, joka osoittaa, että unionin biodieselin tuotannonala on edelleen toipumassa aiemmasta tuetusta tuonnista.

(177)

Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Kapasiteetin käyttöaste on vain yksi monista makrotaloudellisista indikaattoreista, jotka komissio ottaa huomioon analysoidessaan unionin tuotannonalan tilannetta. Se, että joillakin otokseen valituilla yrityksillä on korkeampi kapasiteetin käyttöaste, on normaalia, sillä makrotaloudelliset indikaattorit perustuvat koko unionin tuotannonalan painotettuun keskiarvoon. Se, että jotkin unionin biodieselin tuottajat ovat toipuneet nopeammin tai suuremmassa määrin kuin toiset, ei merkitse sitä, että tämä indikaattori olisi merkityksetön arvioitaessa unionin tuotannonalan tilannetta, etenkin kun otetaan huomioon, että tuotannonala on erittäin pirstoutunut.

(178)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(179)

Unionin tuotannonalan myyntimäärät ovat kasvaneet merkittävästi samalla tavalla sen tuotannon kasvun kanssa tarkastelujaksolla. Tämän tuloksena sen markkinaosuus unionin markkinoilla kasvoi tarkastelujakson alun 76 prosentista 89 prosenttiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopulla. Myyntimäärän ja markkinaosuuden positiivinen kehitys osoittaa, että voimassa olevilla polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteillä on ollut myönteinen vaikutus unionin tuotannonalaan.

(180)

Unionin kulutus kasvoi 11 prosenttia tarkastelujaksolla, kun sekä tuotantomäärä että myynti lisääntyivät noin 30 prosenttia. Myös kapasiteetin käyttöaste kasvoi noin 30 prosenttia, kun taas kapasiteetti pysyi suhteellisen vakaana (kasvua oli vain hieman). Samaan aikaan työllisyys lisääntyi (ks. taulukko 7) ja investoinnit vähenivät (ks. taulukko 11) tarkastelujaksolla. Kaiken kaikkiaan voidaan päätellä, että unionin tuotannonala oli kasvussa tällä kaudella.

(181)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Työllisyys ja tuottavuus

(182)

Työntekijöiden määrä unionin biodieselteollisuudessa pysyi vakaana tarkastelujakson alussa mutta kasvoi sen jälkeen 10 prosenttia vuodesta 2012 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun. Suuntaus noudattelee täysin muiden vahinkoindikaattoreiden, kuten tuotantomäärän ja myynnin, suuntausta ja osoittaa unionin tuotannonalan toipumista aiemmasta polkumyynnistä ja tuetusta tuonnista.

(183)

Koska työllisyyden kasvu on suhteessa vähäisempi kuin biodieselin tuotannon kasvu, tuottavuus työntekijää kohti on kasvanut vastaavasti eli lähes 25 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä osoittaa sitä, että unionin tuotannonalasta on tulossa tehokkaampi.

(184)

Biodieselin tuonti Yhdysvalloista siis loppui lähes täysin sen jälkeen, kun tasoitustullit otettiin käyttöön, eikä Yhdysvalloista tullut tuettua tuontia juuri lainkaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (ks. 159 kappale). Tukimarginaalin suuruutta ei näin ollen voida arvioida. Vahinkoindikaattoreiden analyysi kuitenkin osoittaa, että Yhdysvaltoja vastaan voimassa olevilla toimenpiteillä ja myöhemmin Argentiinasta ja Indonesiasta tulevassa tuonnissa käyttöön otetuilla toimenpiteillä on ollut myönteinen vaikutus unionin tuotannonalaan, jonka voidaan katsoa olevan toipumassa aiemmasta tuetusta tuonnista, joskin sen taloudellinen tilanne on edelleen heikko ja haavoittuva.

(185)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Myyntihinnat unionissa (euroa/tonni)

(186)

Keskimääräiset myyntihinnat unionissa laskivat jatkuvasti tarkastelujaksolla, ja yksikkötuotantokustannukset noudattelivat samaa suuntausta. Koska biodieselillä käydään kauppaa hyödykkeenä, unionin tuotannonala ei ole kyennyt säilyttämään korkeampia myyntihintoja vaan sen on täytynyt alentaa hintaa alentuneiden tuotantokustannusten mukaisesti. Sen vuoksi unionin tuotannonala ei ole pystynyt hyödyntämään täysin alempien raaka-ainekustannusten etuja. Toisaalta yksikkökohtaiset tuotantokustannukset ovat pienentyneet hieman enemmän kuin keskimääräiset yksikköhinnat, mikä osoittaa unionin tuotannonalan tehokkuuden paranemista.

(187)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 9

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti (euroa)

(188)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti pysyivät vakaana koko tarkastelujakson ajan.

(189)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Varastot

(190)

Varastot pysyivät suhteellisen vakaina ja normaalitasolla tarkastelujaksolla.

(191)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(192)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Kannattavuus kasvoi vuoden 2011 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopun välillä 2 prosentista 3,8 prosenttiin. Kannattavuus kuitenkin muuttui vuonna 2012 tappiolliseksi (– 1,4 %), mikä todennäköisimmin johtui siitä, että Indonesiasta ja Argentiinasta tuli merkittävä määrä polkumyyntituontia, joka korvasi aiemmin Yhdysvalloista tulleen tuonnin.

(193)

Nettokassavirralla tarkoitetaan unionin tuottajien kykyä rahoittaa itse toimintaansa. Tarkastelujaksolla ei voida vahvistaa mitään selvää suuntausta, mutta otokseen valittujen yritysten kassavirta oli positiivinen tällä jaksolla.

(194)

Investoinnit vähenivät tarkastelujaksolla. Kun kuitenkin otetaan huomioon positiivinen kassavirta ja investointien tuoton merkittävä kasvu (ks. edellä oleva taulukko), ei ole mitään merkkejä siitä, että unionin tuotannonalalla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa tai tehdä lisäinvestointeja, jos tällaisia investointeja olisi tarvittu tarkastelujaksolla.

(195)

NBB väittää, että 3,8 prosentin kannattavuus ei ole johdonmukainen sen omien laskelmien kanssa, jotka perustuivat otokseen valittujen EU:n tuottajien ei-luottamuksellisista kyselyvastauksista saatuihin tietoihin ja osoittivat voittomarginaaliksi 8,5 prosenttia.

(196)

Komissio tarkasteli tätä väitettä ja havaitsi, että NBB päätyi eri lukuun, koska se käytti menetelmää/laskelmia, jotka olivat virheellisiä useista syistä. Tutkimusajanjakson kannattavuutta koskevat laskelmat eivät perustuneet kyselylomakevastauksiin, kuten väitettiin, vaan otantaa koskeviin tietoihin, jotka eivät sisällä tutkimusajanjaksoon vaan eri ajanjaksoon liittyviä tietoja. Tuotantokustannukset, joita NBB käytti kannattavuuden laskemiseen, perustuivat toisessa tutkimuksessa käytetyn eri yritysten otoksen tuotantokustannuksiin, minkä vuoksi niitä ei voida suoraan siirtää tähän tutkimukseen. Komissio määritti otokseen valittujen yritysten keskimääräisen voittomarginaalin yrityksiltä saatujen luotettavien ja todennettujen tietojen perusteella. Sen vuoksi NBB:n väite hylätään.

(197)

Taloudellisten indikaattoreiden analyysi osoittaa, että tuotanto- ja myyntimäärät kasvoivat tarkastelujaksolla, mutta unionin kulutus kasvoi vähäisemmässä määrin. Tämän tuloksena unionin tuotannonala kasvatti markkinaosuuttaan unionin markkinoilla. Sekä myyntihinnat että tuotantokustannukset laskivat samaan aikaan samankaltaisesti. Tämä esti unionin tuotannonalaa saamasta täysimääräistä hyötyä lisääntyneestä myyntimäärästä, vaikka tuonti kolmansista maista vähentyikin merkittävästi.

(198)

Toisaalta kannattavuus on pysynyt alhaisena tarkastelujaksolla, ja unionin tuotannonala oli jopa tappiollinen vuonna 2012. Sekin voitto, joka saatiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (hieman alle 4 %), on merkittävästi alle voiton, joka unionin tuotannonalan olisi kohtuudella pitänyt saavuttaa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa. Komissio muistuttaa myös, että voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneessa alkuperäisessä tutkimuksessa neuvosto vahvisti 15 prosenttia (tavoite)voitoksi, joka unionin tuotannonalan pitäisi kohtuudella saavuttaa tavanomaisissa markkinaolosuhteissa (28). Myöhemmässä tutkimuksessa, joka koski Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuontia, voittotasoa, johon unionin tuotannonalan voitaisiin kohtuudella odottaa pääsevään tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, tarkistettiin kuitenkin hieman alaspäin 11 prosenttiin pääasiassa siksi, että kilpailu unionin markkinoilla oli lisääntynyt ja biodieselin tuotannonala unionissa vakiintunut (29).

(199)

Useat unionin tuotannonalan nykytilanteen analyysin kannalta merkitykselliset taloudelliset indikaattorit osoittavat positiivista suuntausta ja osoittavat näin, että voimassa olevilla toimenpiteillä on ollut positiivinen vaikutus unionin tuotannonalaan. Unionin tuotannonalan voittotaso on kuitenkin edelleen erittäin alhainen ja merkittävästi alle aiemmissa tutkimuksissa vahvistetun tavoitevoiton. Lisäksi investointien taso on alhainen ja laski tarkastelujaksolla merkittävästi (30 %), ja kapasiteetin käyttöaste – vaikka onkin kasvussa – on edelleen alle 70 prosenttia verrattuna noin 90 prosentin kapasiteetin käyttöasteeseen silloin, kun unionin markkinoille ei tullut tuettua tuontia (vuosina 2004–2006) ja unionin tuotannonalan tilannetta pidettiin terveenä (30).

(200)

Kaikkien taloudellisten indikaattoreiden analyysin perusteella komissio on päätellyt, että unionin tuotannonala ei ole vielä toipunut täysin aiemman tuetun tuonnin vaikutuksista. Se on edelleen taloudellisesti ja rahoituksellisesti haavoittuvassa tilanteessa, ja tämänhetkinen positiivinen suuntaus saattaa kääntyä helposti, jos Yhdysvalloista tulee jälleen tuettua tuontia merkittäviä määriä.

(201)

Voidakseen arvioida unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumisen todennäköisyyden komissio analysoi perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan nojalla Yhdysvalloista tulevan tuonnin todennäköisen vaikutuksen unionin markkinoihin ja unionin tuotannonalaan. Komissio analysoi erityisesti tuetun tuonnin toistumisen todennäköisyyttä, sen määrää ja todennäköisiä hintatasoja, käyttämätöntä kapasiteettia, unionin markkinoiden houkuttelevuutta sekä yhdysvaltalaisten tuottajien hinnoittelukäytäntöä.

(202)

Kuten edellä pääteltiin (149 kappale), on todennäköistä, että tuettu tuonti Yhdysvalloista toistuu, jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta. Komissio on vahvistanut, että yhdysvaltalaiset biodieselin tuottajat vievät tällä hetkellä biodieseliä muiden kolmansien maiden markkinoille hinnoilla, jotka ovat alle unionin hintojen. Koska hinnat unionissa ovat korkeammat kuin muiden kolmansien maiden markkinoilla, on todennäköistä, että ainakin osa tästä viennistä suunnattaisiin unioniin, jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta.

(203)

Komissio on vahvistanut, että yhdysvaltalaisilla tuottajilla on paljon käyttämätöntä kapasiteettia: noin 2 678 000 tonnia, joka vastaa noin 22:ta prosenttia unionin kokonaiskulutuksesta.

(204)

Yhdysvaltojen kotimarkkinat eivät todennäköisesti pysty ottamaan vastaan tätä käyttämätöntä kapasiteettia. Riittävästä kapasiteetista huolimatta yhdysvaltalaiset tuottajat eivät tälläkään hetkellä tyydytä kaikkea kysyntää Yhdysvaltojen markkinoilla. On myös epätodennäköisiä, että olemassa oleva käyttämätön kapasiteetti käytettäisiin lisäämään vientiä muihin kolmansiin maihin kuin unioniin. Yhdysvalloista kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hinnat ovat tällä hetkellä keskimäärin 15 prosenttia alle Yhdysvaltojen keskimääräisten kotimarkkinahintojen ja myös alle keskimääräisten unionin hintojen siinäkin tapauksessa, että kuljetuskustannukset Yhdysvalloista unioniin otetaan huomioon (ks. tarkemmin 161 kappale). Sen vuoksi on todennäköistä, että yhdysvaltalaiset tuottajat etsisivät toista myyntikanavaa käyttämättömälle kapasiteetilleen.

(205)

Unionin markkinat ovat maailman suurimmat biodieselmarkkinat ja biodieselin hinnat unionissa ovat samanlaiset tai hieman korkeammat kuin hinnat Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla, joten unionin markkinat olisivat erittäin houkuttelevat yhdysvaltalaisten biodieselin tuottajien kannalta. Näin on ollut aiemminkin.

(206)

Sen vuoksi on erittäin todennäköistä, että yhdysvaltalaiset tuottajat käyttäisivät suuren osan käyttämättömästä kapasiteetistaan tullakseen uudelleen unionin markkinoille, jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta. Kun otetaan huomioon niiden nykyinen hinnoittelukäytäntö muilla vientimarkkinoilla ja suuri käytettävissä oleva kapasiteetti, on erittäin todennäköistä, että yhdysvaltalaista biodieseliä tulisi unionin markkinoille merkittäviä määriä tuetuilla hinnoilla, jotka vastaavat unionin hintoja tai alittavat ne.

(207)

Tällainen tuonti aiheuttaisi merkittävää hinnanlaskupainetta unionin tuotannonalalle, joka nykyiselläkin hintatasolla saa vain erittäin pienen voiton, joka on huomattavasti alle sen tavoitevoiton. Tämän seurauksena tuotanto- ja myyntimäärät mitä todennäköisimmin vähenisivät, kannattavuus heikkenisi ja markkinaosuus pienenisi.

(208)

Kun otetaan huomioon unionin tuotannonalan heikko taloudellinen tilanne, tällaisella todennäköisellä skenaariolla olisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia unionin tuotannonalan käynnissä olevaan elpymiseen, ja sen seurauksena merkittävä vahinko todennäköisesti toistuisi.

(209)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko mitä todennäköisimmin toistuisi, jos Yhdysvalloista tulevan biodieselin tuontiin sovellettavien tasoitustullien annetaan raueta.

(210)

Komissio tutki perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti, olisiko nykyisten toimenpiteiden voimassa pitäminen unionin edun vastaista vahinkoa aiheuttavan tuetun tuonnin todennäköistä toistumista koskevista päätelmistä huolimatta. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan ja biodieselin tuojien ja käyttäjien edut.

(211)

Voimassa olevien toimenpiteiden ansiosta biodieselin tuettu tuonti Yhdysvalloista on loppunut lähes kokonaan ja unionin tuotannonalan tilanne on helpottunut. Vaikka unionin tuotannonalassa on nähtävissä positiivisia merkkejä, kuten tuotanto- ja myyntimäärän kasvu, jotka osoittavat aiemmasta tuetusta tuonnista toipumista, biodieselin hinnat unionin markkinoilla ovat laskeneet merkittävästi ja kannattavuus on erittäin vähäinen, minkä vuoksi tuotannonalan taloudellinen tilanne on heikko ja haavoittuva.

(212)

Jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta, unionin tuotannonalaan kohdistuisi varsin todennäköisesti epäreilua kilpailua, kun Yhdysvalloista tuotaisiin biodieseliä merkittäviä määriä tuetuin hinnoin. Tämä pysäyttäisi unionin biodieselin tuotannonalan käynnissä olevan elpymisen ja mitä todennäköisimmin johtaisi merkittävän vahingon toistumiseen. Toimenpiteiden päättäminen ei ole näin ollen unionin tuotannonalan edun mukaista.

(213)

Tutkimuksessa ilmoittautui ja toi kantansa esiin ainoastaan kolme tuojaa/kauppiasta. Yksi yritys väitti, että nykyisten tullien taso on kohtuuton ja että niiden jatkaminen vääristäisi ja rajoittaisi markkinoita ja nostaisi hintoja, mutta muut kaksi yritystä totesivat, että voimassa olevat toimenpiteet eivät olleet vaikuttaneet niiden toimintaan, ja ne suhtautuivat neutraalisti voimassa olevien tasoitustullien mahdolliseen jatkamiseen.

(214)

Tämän tutkimuksen havainnot eivät tue väitettä, jonka mukaan voimassa olevien toimenpiteiden jatkaminen rajoittaisi markkinoita ja johtaisi korkeampiin hintoihin. Unionin hinnat ovat päinvastoin laskeneet tarkastelujaksolla toimenpiteiden voimassaolosta huolimatta. Unionin tuotannonalalla on lisäksi nykyään riittävästi kapasiteettia tyydyttää unionin biodieselin kysyntä ja sillä on myös käyttämätöntä kapasiteettia kysynnän tulevan kasvun tyydyttämiseksi. Esitetyt väitteet eivät sen vuoksi tarjoa näyttöä siitä, että voimassa olevien toimenpiteiden jatkaminen olisi vastoin tuojien ja/tai kauppiaiden etua.

(215)

Komissiolle ilmoittautui ja esitti kantojaan ainoastaan yksi käyttäjä, öljy-yritys, joka ostaa biodieseliä sekoittaakseen sitä mineraaliöljyyn. Se kannatti voimakkaasti nykyisten toimenpiteiden voimassa pitämistä ja väitti, että niiden poistamisella voisi olla musertava vaikutus unionin biodieselmarkkinoihin, kun markkinoille tulisi tuetuilla hinnoilla merkittäviä määriä biodieseliä, mistä aiheutuisi uudelleen vakava vahinko unionin biodieselin tuotannonalalle.

(216)

Ei ole mitään viitteitä siitä, että voimassa olevat toimenpiteet olisivat vaikuttaneet kielteisesti unionin biodieselin käyttäjiin eikä etenkään mitään näyttöä siitä, että voimassa olevilla toimenpiteillä olisi haitallista vaikutusta niiden kannattavuuteen tai liiketoimintaan. Koska biodieselin kulutus unionissa on pysynyt vakaana tai lisääntynyt vain hieman, unionin tuotannonalalla on joka tapauksessa riittävästi kapasiteettia tyydyttää nykyinen ja tuleva kysyntä, jos kysyntä kasvaa jatkossa. Toimenpiteiden pitäminen voimassa ei siis johtaisi tarjonnan puutteeseen.

(217)

Sen vuoksi voidaan päätellä, että toimenpiteiden pitäminen voimassa ei olisi vastoin käyttäjien etuja.

(218)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei ollut olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella ei olisi unionin edun mukaista pitää voimassa nykyisiä toimenpiteitä Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa.

(219)

Kun otetaan huomioon tuetun tuonnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskevat päätelmät, voidaan todeta, että perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetuksella (EY) N:o 598/2009, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella (EY) N:o 443/2011, käyttöön otetut Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuontiin sovellettavat tasoitustullit olisi pidettävä voimassa vielä viiden vuoden ajan.

(220)

Kuten 2 kappaleessa todetaan, Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa voimassa olevat tasoitustullit laajennettiin koskemaan Kanadasta lähetetyn saman tuotteen tuontia, riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Kanada, sekä Yhdysvalloista peräisin olevan sellaisen biodieselin sekoituksen tuontia, joka sisältää enemmän kuin 20 painoprosenttia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää.

(221)

Voimassa pidettävät tasoitustullit laajennetaan edelleen koskemaan Kanadasta lähetetyn saman tuotteen tuontia, riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Kanada, sekä Yhdysvalloista peräisin olevan sellaisen biodieselin sekoituksen tuontia, joka sisältää enemmän kuin 20 painoprosenttia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää.

(222)

Kanadalaiset vientiä harjoittavat tuottajat, jotka oli vapautettu neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 443/2011 laajennetuista toimenpiteistä, olisi vapautettava myös tällä asetuksella käyttöön otettavista toimenpiteistä.

(223)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1225/2009 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

European Commission

Directorate General for Trade

Directorate H

Office: Rue de la loi 170, CHAR 04/034

1049 Bruxelles/Brussel

BELGIA

Sähköposti: TRADE-TDI-INFORMATION@ec.europa.eu