”LIITE IV

YMPÄRISTÖRAPORTOINTI

A.   Johdanto

Ympäristötiedot on esitettävä selkeästi ja johdonmukaisesti, ja niiden olisi oltava saatavilla mieluiten sähköisessä muodossa. Organisaation on määritettävä paras tapa asettaa nämä tiedot sidosryhmiensä saataville käyttäjäystävällisessä muodossa.

B.   Ympäristöselonteko

Ympäristöselonteossa on oltava vähintään seuraavat tiedot, ja sen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

a)	yhteenveto organisaation toiminnoista, tuotteista ja palveluista ja tarvittaessa sen suhteesta mahdollisiin emo-organisaatioihin sekä selkeä ja yksiselitteinen kuvaus EMAS-rekisteröinnin laajuudesta, mukaan lukien luettelo rekisteröintiin sisältyvistä toimipaikoista;

b)	organisaation ympäristöpolitiikka ja lyhyt kuvaus organisaation ympäristöjärjestelmää tukevasta hallintorakenteesta;

c)	kuvaus organisaation kaikista merkittävistä välittömistä ja välillisistä ympäristönäkökohdista, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia, sekä lyhyt kuvaus lähestymistavasta kyseisten näkökohtien merkittävyyden määrittämiseen ja selitys niihin liittyvien vaikutusten luonteesta;

d)	kuvaus merkittäviin ympäristönäkökohtiin ja -vaikutuksiin liittyvistä ympäristöpäämääristä ja -tavoitteista;

e)

kuvaus toimista, joita on toteutettu ja suunniteltu ympäristönsuojelun tason parantamiseksi, päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiseksi sekä ympäristöön liittyvien lakisääteisten vaatimusten noudattamiseksi. Olisi viitattava 46 artiklassa tarkoitetuissa alakohtaisissa viiteasiakirjoissa esitettyihin ympäristöasioiden hallinnan parhaisiin toimintatapoihin, jos sellaisia on saatavilla;

f)

yhteenveto tiedoista, joita on saatavilla organisaation ympäristönsuojelun tasosta suhteessa sen merkittäviin ympäristönäkökohtiin. Raportoinnin on koskettava sekä ympäristönsuojelun tason keskeisiä indikaattoreita että ympäristönsuojelun tason erityisiä indikaattoreita, jotka esitetään C osassa. Jos on olemassa ympäristöpäämääriä ja -tavoitteita, niitä koskevat tiedot on raportoitava;

g)	viittaus tärkeimpiin säännöksiin, jotka organisaation on otettava huomioon varmistaakseen ympäristöön liittyvien lakisääteisten vaatimusten noudattamisen, sekä lausunto lainsäädännön noudattamisesta;

h)

vakuutus 25 artiklan 8 kohdan vaatimusten noudattamisesta sekä ympäristötodentajan nimi ja akkreditointi- tai toimilupanumero sekä vahvistamisen päivämäärä. Tämän sijasta voidaan käyttää liitteessä VII tarkoitettua ympäristötodentajan allekirjoittamaa ilmoitusta. Päivitetyssä ympäristöselonteossa on oltava vähintään e–h alakohdassa tarkoitetut tiedot, ja sen on täytettävä kyseisissä alakohdissa esitetyt vähimmäisvaatimukset. Organisaatiot voivat päättää sisällyttää ympäristöselontekoonsa lisätietoja organisaation toiminnoista, tuotteista ja palveluista tai erityisten vaatimusten noudattamisesta. Kaikkien ympäristöselontekoon sisältyvien tietojen on oltava ympäristötodentajan vahvistamia. Ympäristöselonteko voidaan sisällyttää organisaation muihin raportointiasiakirjoihin (esim. hallintoa, kestävyyttä tai yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevat raportit). Jos tiedot on sisällytetty tällaisiin asiakirjoihin, on tuotava selvästi esille, mitkä niistä ovat vahvistettuja ja mitkä vahvistamattomia. Ympäristöselonteon on oltava selvästi yksilöity (esimerkiksi EMAS-logolla), ja asiakirjassa on oltava lyhyt selitys EMAS-järjestelmän vahvistusprosessista.

C.   Raportointi ympäristönsuojelun tason indikaattorien ja laadullisten tietojen perusteella

1.   Johdanto

Organisaatioiden on raportoitava sekä ympäristöselonteossa että päivitetyssä ympäristöselonteossa merkittävistä välittömistä ja välillisistä ympäristönäkökohdistaan käyttäen jäljempänä esitettyjä ympäristönsuojelun tason keskeisiä indikaattoreita ja ympäristönsuojelun tason erityisiä indikaattoreita. Jos määrällisiä tietoja ei ole saatavilla, organisaatioiden on raportoitava laadulliset tiedot 4 kohdan mukaisesti.

Raportoinnissa on annettava tietoja todellisesta panoksesta ja tuotoksesta. Jos tietojen antaminen vaikuttaisi haitallisesti organisaation kaupallisten tai teollisten tietojen salassapitoon ja jos kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä säädetään tällaisesta salassapidosta oikeutetun taloudellisen edun suojelemiseksi, organisaatio voi indeksoida kyseiset tiedot niistä raportoidessaan esimerkiksi määrittämällä vertailuvuoden (jonka indeksi on 100), jonka perusteella todellisen panoksen/tuotoksen kehitys käy ilmi.

Indikaattoreiden on

a)	annettava oikea kuva organisaation ympäristönsuojelun tasosta;

b)	oltava helposti ymmärrettäviä ja yksiselitteisiä;

c)	mahdollistettava vertailu edellisvuosiin nähden sen arvioimiseksi, onko organisaation ympäristönsuojelun taso parantunut; tällaisen vertaamisen mahdollistamiseksi raportoinnin on katettava vähintään kolme toimintavuotta, jos niiltä on tiedot saatavilla:

d)	mahdollistettava tarvittaessa vertailu alakohtaisten, kansallisten tai alueellisten esimerkkien kanssa;

e)	mahdollistettava tarvittaessa vertailu lainsäädännössä asetettujen vaatimusten kanssa.

Tämän tueksi organisaation on määriteltävä lyhyesti ala (mukaan lukien organisatoriset ja materiaaliset rajat, sovellettavuus ja laskentamenetelmä), jonka kukin indikaattori kattaa.

2.   Ympäristönsuojelun tason keskeiset indikaattorit

a)

Keskeisissä indikaattoreissa keskitytään seuraaviin keskeisiin ympäristöasioiden osa-alueisiin: i) energia; ii) materiaali; iii) vesi; iv) jätteet; v) maankäyttö biologisen monimuotoisuuden kannalta; ja vi) päästöt. Keskeisistä ympäristönsuojelun tason indikaattoreista raportoiminen on pakollista. Organisaatio voi kuitenkin arvioida kyseisten indikaattorien merkityksellisyyden suhteessa sen merkittäviin ympäristönäkökohtiin ja -vaikutuksiin. Jos organisaatio katsoo, että yksi tai useampi keskeinen indikaattori ei ole merkityksellinen organisaation merkittävien ympäristönäkökohtien ja -vaikutusten kannalta, sen ei tarvitse raportoida kyseisistä keskeisistä indikaattoreista. Siinä tapauksessa organisaation on ilmoitettava ympäristöselonteossa tälle selkeä ja perusteltu selitys.

b)

Kuhunkin keskeiseen indikaattoriin kuuluu i) luku A, joka ilmoittaa vuosittaisen kokonaispanoksen/-tuotoksen kyseisellä osa-alueella; ii) luku B, joka ilmoittaa organisaation toiminnan vuotuisen viitearvon; sekä iii) luku R, joka on A:n ja B:n suhdeluku. Organisaatioiden on ilmoitettava kunkin indikaattorin kaikki kolme osatekijää.

c)

Vuosittainen kokonaispanos/-tuotos kyseisellä osa-alueella eli luku A on ilmoitettava seuraavasti: i) energia: — ”välitön energian kokonaiskäyttö”, joka vastaa organisaation vuosittain käyttämän energian kokonaismäärää, — ”uusiutuvan energian kokonaiskäyttö”, joka vastaa organisaation vuosittain käyttämän uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian kokonaismäärää, — ”uusiutuvan energian kokonaistuotanto”, joka vastaa organisaation vuosittain tuottaman uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian kokonaismäärää. Viimeksi mainittu tieto on ilmoitettava vain, jos organisaation uusiutuvista energialähteistä tuottaman energian kokonaismäärä ylittää merkittävästi organisaation kuluttaman uusiutuvan energian määrän tai jos organisaatio ei ole käyttänyt tuottamaansa uusiutuvaa energiaa. Jos on käytetty tai uusiutuvan energian tapauksessa tuotettu erityyppistä energiaa (kuten sähköä, lämpöä, polttoaineita tai muuta), niiden vuotuinen kulutus tai tuotanto on raportoitava tapauksen mukaan erikseen. Energian määrä olisi ilmoitettava mieluiten käyttäen yksikköjä kWh, MWh, GJ tai muita yleisesti käytettyjä mittareita kulutetun tai tuotetun energian raportoimiseksi. ii) materiaali: — ”käytettyjen keskeisten materiaalien vuosittainen massavirta” (energian kantajia ja vettä lukuun ottamatta) ilmaistuna mieluiten painoyksikköinä (esim. kilogrammoina tai tonneina) tai tilavuutena (esim. m3) tai muilla alalla yleisesti käytetyillä mittareilla. Jos käytetään erityyppisiä materiaaleja, niiden vuosittainen massavirta olisi raportoitava tapauksen mukaan erikseen. iii) vesi: — ”vuosittainen veden kokonaiskulutus” ilmaistuna tilavuusyksikköinä (esim. litroina tai kuutiometreinä), iv) jätteet: — ”vuosittainen jätteiden kokonaistuotanto” tyypeittäin eriteltynä ja ilmaistuna mieluiten painoyksikköinä (esim. kilogrammoina tai tonneina) tai tilavuusyksikköinä (esim. m3) tai muilla alalla yleisesti käytetyillä mittareilla, — ”vuosittainen ongelmajätteiden kokonaistuotanto” ilmaistuna mieluiten painoyksikköinä (esim. kilogrammoina tai tonneina) tai kuutiometreinä taikka muilla alalla yleisesti käytetyillä mittareilla, v) maankäyttö biologisen monimuotoisuuden kannalta: — maankäytön muodot biologisen monimuotoisuuden kannalta ilmaistuna pinta-alayksikköinä (esim. m2 tai ha): — maankäytön kokonaismäärä — vettä läpäisemättömän alueen kokonaismäärä — luonnonsuojelusuuntautuneen alueen kokonaismäärä toimipaikassa — luonnonsuojelusuuntautuneen alueen kokonaismäärä toimipaikan ulkopuolella ”Luonnonsuojelusuuntautunut alue” on pääasiassa luonnon säilyttämiseen tai ennallistamiseen tarkoitettu alue. Luonnonsuojelusuuntautuneita alueita voi olla toimipaikan alueella, ja niihin voi sisältyä kattoja, julkisivuja, vedenpoistojärjestelmiä tai muita vastaavia, jotka on suunniteltu tai mukautettu tai joita hallinnoidaan biologisen monimuotoisuuden edistämiseksi. Luonnonsuojelusuuntautuneita alueita voi olla myös organisaation toimipaikan ulkopuolella, jos alue on organisaation omistama tai hallinnoima ja tarkoitettu pääasiassa biologisen monimuotoisuuden edistämiseen. Kuvaukseen voidaan sisällyttää myös yhteisesti hallinnoituja alueita, joilla edistetään biologista monimuotoisuutta, jos yhteishallinnointi on selkeästi määritelty. ”Vettä läpäisemätön alue” on alue, jolla maaperä on katettu (kuten tiet) siten, että vesi ei pääse siitä läpi. Tällaisesta läpäisemättömyydestä voi aiheutua ympäristövaikutuksia. vi) päästöt: — ”vuosittaiset kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt”, mukaan luettuina vähintään CO2-, CH4-, N2O-, HFC-, PFC-, NF3- ja SF6- päästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina ilmaistuna. Organisaation olisi harkittava kasvihuonekaasupäästöjensä raportoimista vakiintuneen metodologian – esimerkiksi kasvihuonekaasupöytäkirjan – mukaisesti. — ”vuosittaiset ilmaan joutuvat päästöt”, mukaan luettuina vähintään SO2-, NOx- ja PM-päästöt kilogrammoina tai tonneina ilmaistuna.

d)

Organisaation toiminnan vuotuinen viitearvo eli luku B valitaan ja raportoidaan seuraavien vaatimusten mukaisesti: Luvun B on i) oltava kattava; ii) kuvattava parhaiten organisaation vuotuista yleistä toimintaa; iii) mahdollistettava organisaation ympäristönsuojelun tason asianmukainen kuvaus, ottaen huomioon organisaation erityispiirteet ja toiminnot; iv) muodostettava organisaation toiminta-alan yhteinen viitearvo esimerkiksi seuraavien osalta: — vuosittainen fyysinen kokonaistuotos — työntekijöiden lukumäärä yhteensä — yöpymisten kokonaismäärä — kokonaisasukasluku alueella (julkishallinnon tapauksessa) — tonneja käsiteltyä jätettä (jätehuollon alalla toimivien organisaatioiden tapauksessa) — tuotetun energian kokonaismäärä (energiantuotannon alalla toimivien organisaatioiden tapauksessa) v) turvattava raportoitujen indikaattorien vertailukelpoisuus ajan mittaan. Kun luku B on määritelty, sitä on käytettävä tulevissa ympäristöselonteoissa. Jos lukua B muutetaan, muuttaminen on perusteltava ympäristöselonteossa. Jos luku B muutetaan, organisaation on varmistettava, että luku on vähintään kolmen vuoden ajan vertailukelpoinen siten, että edellisten vuosien indikaattorit lasketaan uusiksi uudelleen määritellyn luvun B mukaan.

3.   Ympäristönsuojelun tason erityiset indikaattorit

Kunkin organisaation on raportoitava vuosittain suoritustasostaan niissä merkittävissä välittömissä ja välillisissä ympäristönäkökohdissa ja -vaikutuksissa, jotka liittyvät sen ydinliiketoimintaan ja ovat mitattavissa ja todennettavissa ja joita keskeiset indikaattorit eivät ole vielä kattaneet.

Näiden indikaattorien raportoinnissa on noudatettava tämän osion johdannossa esitettyjä vaatimuksia.

Jos 46 artiklassa tarkoitettuja alakohtaisia viiteasiakirjoja on saatavilla, organisaation on otettava ne huomioon merkityksellisten alakohtaisten indikaattorien määrittämiseksi.

4.   Raportointi merkittävistä ympäristönäkökohdista laadullisten tietojen perusteella

Jos merkittävistä välittömistä ja välillisistä ympäristönäkökohdista raportoimista varten ei ole saatavilla määrällisiä tietoja, organisaatioiden on raportoitava ympäristönsuojelun tasostaan laadullisten tietojen pohjalta.

D.   Paikallinen vastuu

EMAS-järjestelmään rekisteröityvät organisaatiot voivat halutessaan julkaista konsernitason ympäristöselonteon, joka kattaa useita maantieteellisiä paikkoja.

EMAS-järjestelmällä pyritään varmistamaan paikallinen vastuu, ja tästä syystä organisaatioiden on huolehdittava siitä, että tällaisessa konsernitason ympäristöselonteossa yksilöidään selkeästi kunkin toimipaikan merkittävät ympäristövaikutukset.

E.   Julkinen saatavuus

Organisaation on varmistettava kykenevänsä osoittamaan ympäristötodentajalle, että kuka tahansa organisaation ympäristönsuojelun tasosta kiinnostunut voi saada B ja C kohdassa tarkoitetut tiedot helposti ja vapaasti. Tällaisen avoimuuden turvaamiseksi ympäristöselonteon olisi mieluiten oltava julkisesti saatavilla organisaation verkkosivustolla.

Organisaation on huolehdittava siitä, että nämä tiedot yksittäisestä toimipaikasta tai organisaatiosta ovat saatavilla sen jäsenvaltion tai kolmannen maan virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä, jossa organisaation toimipaikka sijaitsee.

Konsernitason ympäristöselonteon tapauksessa organisaation on lisäksi varmistettava, että nämä tiedot ovat (rekisteröintitarkoituksissa) saatavilla sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä, jossa organisaatio on rekisteröity, taikka yhdellä tai jollakin unionin virallisista kielistä siten kuin rekisteröinnistä vastaavan toimivaltaisen elimen kanssa on sovittu.

Ympäristöselonteko voi olla saatavilla myös muilla kielillä sillä edellytyksellä, että käännetyn asiakirjan sisältö vastaa ympäristötodentajan vahvistaman alkuperäisen ympäristöselonteon sisältöä ja siinä mainitaan selvästi, että kyseessä on käännös vahvistetusta asiakirjasta.