KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 543/2011,

annettu 7 päivänä kesäkuuta 2011,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 3 artiklan toisen kohdan, 103 h artiklan, 121 artiklan a alakohdan, 127 ja 134 artiklan, 143 artiklan b alakohdan, 148 ja 179 artiklan, 192 artiklan 2 kohdan, 194 artiklan ja 203 a artiklan 8 kohdan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   OSASTO

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Soveltamisala ja ilmaisujen käyttö

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamissäännöt hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta.

Tämän asetuksen II ja III osastoa sovelletaan kuitenkin vain asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklan 1 kohdan i alakohdassa lueteltuihin tuotteisiin ja tällaisiin yksinomaan jalostukseen tarkoitettuihin tuotteisiin.

2.   Asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 käytettyjen ilmaisujen merkitys on sama kuin tässä asetuksessa käytettävillä ilmaisuilla, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

2 artikla

Markkinointivuodet

Hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden markkinointivuosi on 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta.

II   OSASTO

TUOTTEIDEN LUOKITTELU

I   LUKU

Yleiset säännöt

3 artikla

Kaupan pitämisen vaatimukset; tuotteiden haltijat

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohdan vaatimuksia pidetään kaupan pitämisen yleisvaatimuksina. Kaupan pitämisen yleisvaatimuksia koskevat yksityiskohtaiset tiedot esitetään tämän asetuksen liitteessä I olevassa A osassa.

Hedelmien ja vihannesten, joihin ei sovelleta kaupan pitämisen erityisvaatimuksia, on oltava kaupan pitämisen yleisvaatimusten mukaisia. Jos tuotteiden haltija voi osoittaa tuotteidensa olevan jonkin Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) hyväksymän sovellettavan standardin mukaisia, niitä pidetään kaupan pitämisen yleisvaatimusten mukaisina.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut kaupan pitämisen erityisvaatimukset esitetään tämän asetuksen liitteessä I olevassa B osassa seuraavien tuotteiden osalta:

3.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 3 kohdan soveltamiseksi ”haltijana” pidetään luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka hallussa asianomaiset tuotteet fyysisesti ovat.

4 artikla

Poikkeukset kaupan pitämisen vaatimusten soveltamisesta

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 3 kohdassa säädetään, seuraavien tuotteiden ei tarvitse olla kaupan pitämisen vaatimusten mukaisia:

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 3 kohdassa säädetään, seuraavien tuotteiden ei tarvitse olla kaupan pitämisen vaatimusten mukaisia tietyllä tuotantoalueella:

3.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksen kaupan pitämisen erityisvaatimuksista tuotteille, jotka esitetään kuluttajille vähittäismyynnissä näiden henkilökohtaista käyttöä varten ja joihin on merkitty ilmaisu ”jalostettavaksi tarkoitettu tuote” tai jokin muu vastaava ilmaisu ja jotka on tarkoitettu jalostettaviksi mutta jotka ovat muita kuin tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetut tuotteet.

4.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksen kaupan pitämisen vaatimuksista tuotteille, jotka tuottaja myy suoraan lopulliselle kuluttajalle tämän henkilökohtaista käyttöä varten markkinoilla, jotka on varattu yksinomaan tietyille jäsenvaltion määrittämän tuotantoalueen tuottajille.

5.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 3 kohdassa säädetään kaupan pitämisen erityisvaatimusten osalta, muissa kuin ekstraluokkaan kuuluvissa hedelmissä ja vihanneksissa voi lähettämistä seuraavissa vaiheissa esiintyä vähäistä tuoreuden ja täyden nestejännityksen vähenemistä sekä vähäisiä tuotteiden biologisesta kehittymisestä ja pilaantumisalttiudesta johtuvia muutoksia.

6.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 3 kohdassa säädetään, seuraavien tuotteiden ei tarvitse olla kaupan pitämisen yleisvaatimusten mukaisia:

7.   Jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle on toimitettava todisteet siitä, että 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetut tuotteet ovat säädettyjen edellytysten ja erityisesti käyttötarkoitusta koskevien edellytysten mukaisia.

5 artikla

Merkinnät

1.   Tässä luvussa edellytetyt merkinnät on tehtävä selvin ja näkyvin kirjaimin pakkauksen yhdelle sivulle joko suoraan pakkaukseen pysyvästi painettuina tai etikettiin, joka on erottamaton osa pakkausta tai joka on kiinnitetty pakkaukseen.

2.   Irtotavarana toimitettavien, suoraan kuljetusvälineeseen lastattavien tavaroiden osalta 1 kohdassa tarkoitetut merkinnät on tehtävä tavaran saateasiakirjaan tai lomakkeeseen, joka on sijoitettu näkyvälle paikalle kuljetusvälineen sisäpuolelle.

3.   Kun kyseessä on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY (7) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu etäsopimus, kaupan pitämisen vaatimusten mukaisuus edellyttää, että merkinnät ovat saatavilla ennen kuin osto tehdään.

4.   Laskuissa ja saateasiakirjoissa kuluttajalle annettua kuittia lukuun ottamatta on mainittava tuotteiden nimi ja alkuperämaa sekä tapauksen mukaan luokka, lajike tai kaupallinen tyyppi, jos kaupan pitämisen erityisvaatimuksissa sitä edellytetään, tai se, että tuote on tarkoitettu jalostettavaksi.

6 artikla

Merkinnät vähittäismyynnissä

1.   Tässä luvussa edellytettyjen merkintöjen on oltava vähittäismyyntivaiheessa selkeitä ja näkyviä. Tuote voidaan panna esille myyntiä varten, jos vähittäismyyjä esittää tuotteen lähellä näkyvästi ja selvästi tiedot tuotteen alkuperästä ja tapauksen mukaan luokasta ja lajikkeesta tai kaupallisesta tyypistä siten, että kuluttajaa ei johdeta harhaan.

2.   Kun kyseessä ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY (8) tarkoitetut valmiiksi pakatut tuotteet, kaupan pitämisen vaatimusten mukaisten tietojen lisäksi on ilmoitettava nettopaino. Nettopainon ilmoittamisvaatimusta ei kuitenkaan sovelleta kappaletavarana myytäviin tuotteisiin, jos niiden lukumäärä on selvästi nähtävissä ja helposti laskettavissa ulkoapäin tai jos tuotteiden lukumäärä on merkitty etikettiin.

7 artikla

Sekoitukset

1.   Nettopainoltaan enintään viisi kiloa olevat pakkaukset, jotka sisältävät eri hedelmä- ja vihanneslajien sekoituksia, sallitaan seuraavin edellytyksin:

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdan vaatimusta ei sovelleta sekoituksissa oleviin tuotteisiin, jotka eivät ole asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettuja hedelmä- ja vihannesalan tuotteita.

3.   Jos sekoituksissa olevat hedelmät ja vihannekset ovat peräisin useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, alkuperämaiden täydelliset nimet voidaan tapauksen mukaan korvata jollakin seuraavista merkinnöistä:

II   LUKU

Kaupan pitämisen vaatimusten mukaisuuden tarkastaminen

1   jakso

Yleiset säännökset

8 artikla

Soveltamisala

Tässä luvussa vahvistetaan säännöt vaatimustenmukaisuustarkastuksille, jotka ovat hedelmille ja vihanneksille kaikissa kaupan pitämisen vaiheessa tehtäviä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että tuotteet ovat kaupan pitämisen vaatimusten sekä tämän osaston muiden säännösten ja asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 ja 113 a artiklan mukaisia.

9 artikla

Koordinointi- ja tarkastusviranomaiset

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut koordinointi- ja tarkastusviranomaiset voivat olla julkisia tai yksityisiä. Jäsenvaltio on kuitenkin kummassakin tapauksessa vastuussa niistä.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle

3.   Koordinointiviranomainen voi olla tarkastusviranomainen tai yksi tarkastusviranomaisista taikka jokin muu 1 kohdan mukaisesti nimetty viranomainen.

4.   Komissio julkaisee jäsenvaltioiden nimeämien koordinointiviranomaisten luettelon sopivaksi katsomallaan tavalla.

10 artikla

Toimijatietokanta

1.   Jäsenvaltion on otettava käyttöön hedelmä- ja vihannesalan toimijoista tietokanta, johon kerätään tiedot tässä artiklassa vahvistetuin edellytyksin sellaisten hedelmien ja vihannesten, joille on vahvistettu vaatimukset asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 artiklan mukaisesti, kaupan pitämiseen osallistuvista toimijoista.

Jäsenvaltio voi käyttää tätä tarkoitusta varten yhtä tai useampaa muuta tietokantaa, joka on laadittu muita tarkoituksia varten.

2.   Tässä asetuksessa ’toimijalla’ tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä,

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut toimet voivat liittyä

3.   Jäsenvaltio päättää edellytyksistä, joilla seuraavat toimijat otetaan tietokantaan tai jätetään sen ulkopuolelle:

4.   Kun toimijatietokanta muodostuu useammista erillisistä osista, koordinointiviranomaisen on huolehdittava tietokannan ja sen osien sekä päivitysten yhdenmukaisuudesta. Tietokannan päivitykset on tehtävä erityisesti vaatimustenmukaisuustarkastuksissa kerättyjen tietojen perusteella.

5.   Tietokannan on sisällettävä jokaisesta toimijasta ainakin

Tietokannan päivitykset on tehtävä erityisesti vaatimustenmukaisuustarkastuksissa kerättyjen tietojen perusteella.

6.   Toimijoiden on annettava tiedot, jotka jäsenvaltio katsoo tarpeellisiksi tietokannan luomiseksi ja päivittämiseksi. Jäsenvaltion on vahvistettava edellytykset, joilla tietokantaan kirjataan toimijat, jotka eivät ole sijoittautuneet sen alueelle mutta toimivat sillä.

2   jakso

Jäsenvaltioiden tekemät vaatimustenmukaisuustarkastukset

11 artikla

Vaatimustenmukaisuustarkastukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimustenmukaisuustarkastukset tehdään riskianalyysin perusteella valikoidusti ja riittävällä tiheydellä kaupan pitämisten vaatimusten sekä tämän osaston muiden säännösten ja asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 ja 113 a artiklan noudattamisen varmistamiseksi.

Riskien arviointiperusteisiin on kuuluttava 14 artiklassa tarkoitettu vaatimustenmukaisuustodistus, jonka antaa sen kolmannen maan toimivaltainen viranomainen, jossa vaatimustenmukaisuustarkastukset on hyväksytty 15 artiklan mukaisesti. Tällaisen todistuksen olemassaoloa on pidettävä vaatimustenvastaisuusriskiä pienentävänä tekijänä.

Riskien arviointiperusteisiin voi kuulua myös

2.   Riskianalyysin on perustuttava 10 artiklassa tarkoitetun toimijatietokannan tietoihin, ja siinä on luokiteltava toimijat riskiluokkiin.

Jäsenvaltion on vahvistettava etukäteen

Jäsenvaltio voi riskianalyysin perusteella päättää jättää tekemättä valikoidut tarkastukset tuotteille, joihin ei sovelleta kaupan pitämisen erityisvaatimuksia.

3.   Jos tarkastuksissa havaitaan merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia, jäsenvaltion on lisättävä toimijoiden, tuotteiden, alkuperien tai muiden seikkojen tarkastuksia.

4.   Toimijoiden on annettava tarkastusviranomaisille kaikki tiedot, jotka nämä katsovat tarpeellisiksi vaatimustenmukaisuustarkastusten järjestämiseksi ja tekemiseksi.

12 artikla

Hyväksytyt toimijat

1.   Jäsenvaltio voi sallia, että alimpaan riskiluokkaan luokitellut toimijat, jotka antavat kaupan pitämisen vaatimusten noudattamista koskevat erityistakeet, voivat käyttää liitteessä II esitettyä mallia kaikissa pakkauksissa lähetysvaiheessa ja/tai allekirjoittaa 14 artiklassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuustodistuksen.

2.   Lupa myönnetään vähintään yhdeksi vuodeksi.

3.   Tämän mahdollisuuden saavien toimijoiden on täytettävä seuraavat edellytykset:

4.   Jos hyväksytty toimija ei enää täytä lupaedellytyksiä, jäsenvaltion on peruttava lupa.

5.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, hyväksytyt toimijat voivat varastojen loppumiseen asti jatkaa sellaisten mallien käyttöä, jotka olivat 30 päivänä kesäkuuta 2009 asetuksen (EY) N:o 1580/2007 mukaisia.

Toimijoille ennen 1 päivää heinäkuuta 2009 myönnetyt luvat ovat voimassa sen ajanjakson, jolle on ne myönnetty.

13 artikla

Ilmoituksen hyväksyminen tullissa

1.   Tulli voi hyväksyä vienti-ilmoitukset ja/tai tuotteiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevat ilmoitukset sellaisten tuotteiden osalta, joihin sovelletaan kaupan pitämisen erityisvaatimuksia, ainoastaan jos

Tämä ei rajoita vaatimustenmukaisuustarkastuksia, joita jäsenvaltiot voivat tehdä 11 artiklan mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohtaa sovelletaan myös tuotteisiin, joihin sovelletaan liitteessä I olevassa A osassa esitettyjä kaupan pitämisen yleisvaatimuksia, ja 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin, jos asianomainen jäsenvaltio katsoo sen 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun riskianalyysin perusteella tarpeelliseksi.

14 artikla

Vaatimustenmukaisuustodistus

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää vaatimustenmukaisuustodistuksia, joiden mukaan tuotteet ovat asianomaisten kaupan pitämisen vaatimusten mukaisia, jäljempänä ’todistus’. Liitteessä III esitetään todistus, jota toimivaltaisten viranomaisten on unionissa käytettävä.

Jäljempänä 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut kolmannet maat voivat unionin toimivaltaisen viranomaisen myöntämän todistuksen sijasta käyttää omaa todistustaan, jos se sisältää vähintään unionin todistuksen tietoja vastaavat tiedot. Komissio asettaa kolmansien maiden todistusmallit saataville sopivaksi katsomallaan tavalla.

2.   Todistukset voidaan antaa joko paperimuodossa, jossa on alkuperäinen allekirjoitus, tai varmennetussa sähköisessä muodossa sähköisellä allekirjoituksella varustettuna.

3.   Jokaisessa todistuksessa on oltava toimivaltaisen viranomaisen leima ja todistuksen allekirjoittamaan valtuutetun yhden tai useamman henkilön allekirjoitus.

4.   Todistus on annettava jollakin unionin virallisista kielistä.

5.   Jokaisessa todistuksessa on oltava sarjanumero sen yksilöimistä varten. Toimivaltaisen viranomaisen on säilytettävä jäljennös jokaisesta myönnetystä todistuksesta.

6.   Sen estämättä, mitä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat varastojen loppumiseen asti jatkaa sellaisten todistusten käyttöä, jotka olivat 30 päivänä kesäkuuta 2009 asetuksen (EY) N:o 1580/2007 mukaisia.

3   jakso

Kolmansien maiden tekemät vaatimustenmukaisuustarkastukset

15 artikla

Kolmansien maiden ennen unioniin tuontia tekemien vaatimustenmukaisuustarkastusten hyväksyminen

1.   Komissio voi kolmannen maan pyynnöstä hyväksyä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kyseisen kolmannen maan ennen unioniin tuontia tekemät kaupan pitämisen erityisvaatimusten mukaisuutta koskevat tarkastukset.

2.   Edellä 1 kohdassa mainittu hyväksyntä voidaan myöntää sellaisille kolmansille maille, joiden alueella noudatetaan unioniin vietävien tuotteiden osalta unionin kaupan pitämisen vaatimuksia tai vähintään niitä vastaavia vaatimuksia.

Hyväksynnässä on mainittava kolmannen maan virallinen viranomainen, jonka vastuulla 1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset tehdään. Kyseinen viranomainen vastaa yhteydenpidosta unionin kanssa. Hyväksynnässä on mainittava myös ne kolmannen maan tarkastusviranomaiset, jotka vastaavat mainittujen tarkastusten tekemisestä.

Hyväksyntä voi koskea ainoastaan kyseisestä kolmannesta maasta peräisin olevia tuotteita, ja se voidaan rajata koskemaan ainoastaan tiettyjä tuotteita.

3.   Kolmannen maan tarkastusviranomaisen on oltava virallinen viranomainen tai 2 kohdassa tarkoitetun viranomaisen virallisesti tunnustama viranomainen, joka tarjoaa riittävät takeet ja jolla on 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen menetelmien tai niitä vastaavien menetelmien mukaisten tarkastusten tekemiseen tarvittava henkilökunta, laitteet ja tilat.

4.   Liitteessä IV esitetään niiden kolmansien maiden luettelo, joiden vaatimustenmukaisuustarkastukset on hyväksytty tämän artiklan mukaisesti, ja asianomaiset tuotteet.

Komissio asettaa asianomaisia virallisia viranomaisia ja tarkastusviranomaisia koskevat tiedot saataville sopivaksi katsomallaan tavalla.

16 artikla

Vaatimustenmukaisuustarkastusten hyväksynnän keskeyttäminen

Komissio voi perua vaatimustenmukaisuustarkastusten hyväksynnän, jos merkittävässä joukossa eriä tai määriä todetaan, että tavarat eivät vastaa kolmannen maan tarkastusviranomaisten myöntämiin vaatimustenmukaisuustodistuksiin merkittyjä tietoja.

4   jakso

Tarkastusmenetelmät

17 artikla

Tarkastusmenetelmät

1.   Tässä luvussa säädetyt vaatimustenmukaisuustarkastukset on loppukuluttajille tapahtuvaa vähittäismyyntivaihetta lukuun ottamatta tehtävä liitteessä V esitettyjä tarkastusmenetelmiä noudattaen, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kuluttajille tapahtuvan vähittäismyyntivaiheen vaatimustenmukaisuustarkastuksia koskevat erityissäännöt.

2.   Kun tavaroiden on todettu olevan kaupan pitämisen vaatimusten mukaisia, toimivaltainen tarkastusviranomainen voi myöntää liitteessä III esitetyn vaatimustenmukaisuustodistuksen.

3.   Kun tavaroiden on todettu olevan vaatimusten vastaisia, tarkastusviranomaisen on annettava toimijalle tai tämän edustajalle vaatimustenvastaisuusilmoitus. Tavaroita, joille on annettu vaatimustenvastaisuusilmoitus, ei voida siirtää ilman vaatimustenvastaisuusilmoituksen antaneen tarkastusviranomaisen lupaa. Luvan edellytykseksi voidaan asettaa mainitun tarkastusviranomaisen vahvistamien edellytysten noudattaminen.

Toimijat voivat päättää saattaa kaikki tavarat tai osan tavaroista vaatimustenmukaisiksi. Vaatimustenmukaisiksi saatettuja tavaroita ei voida pitää kaupan ennen kuin toimivaltainen tarkastusviranomainen on varmistanut asianmukaisin keinoin, että tavarat on tosiasiallisesti saatettu vaatimustenmukaisiksi. Toimivaltainen tarkastusviranomainen myöntää liitteessä III esitetyn vaatimustenmukaisuustodistuksen erälle tai sen osalle vasta kun tavarat on saatettu vaatimustenmukaisiksi.

Jos tarkastusviranomainen hyväksyy toimijan pyynnön saattaa tavarat vaatimustenmukaisiksi muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa vaatimustenvastaisuuden toteamiseen johtanut tarkastus tehtiin, toimijan on ilmoitettava tästä vaatimusten vastaisen erän määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaiselle tarkastusviranomaiselle. Vaatimustenvastaisuuden todenneen jäsenvaltion on lähetettävä jäljennös havainnostaan muille asianomaisille jäsenvaltioille, myös vaatimustenvastaisen erän määräpaikkana olevalle jäsenvaltiolle.

Jos tavaroita ei voida saattaa vaatimustenmukaisiksi eikä käyttää eläinten ravinnoksi, teolliseen jalostukseen tai muuhun tarkoitukseen kuin elintarvikkeeksi, tarkastusviranomainen voi tarvittaessa määrätä toimijan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asianomaisia tavaroita ei pidetä kaupan.

Toimijoiden on annettava jäsenvaltioiden tämän kohdan soveltamisen kannalta välttämättömiksi katsomat tiedot.

5   jakso

Ilmoitukset

18 artikla

Ilmoitukset

1.   Jäsenvaltion, jossa todetaan, että jostakin toisesta jäsenvaltiosta tuleva lähetys ei ole kaupan pitämisen vaatimusten mukainen jo pakattaessa havaittavissa olevien virheiden tai laadun heikkenemisen vuoksi, on ilmoitettava tapauksesta viipymättä komissiolle ja niille jäsenvaltioille, joita asia saattaa koskea.

2.   Jäsenvaltion, jossa kolmannesta maasta tulevan tavaraerän vapaaseen liikkeeseen luovutus kielletään kaupan pitämisen vaatimusten noudattamatta jättämisen vuoksi, on ilmoitettava siitä viipymättä komissiolle, jäsenvaltioille, joita asia saattaa koskea, asianomaiselle kolmannelle maalle ja liitteessä IV luetelluille kolmansille maille.

3.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi tarkastus- ja riskianalyysijärjestelmiänsä koskevat määräykset. Niiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kyseisten järjestelmien jokaisesta muutoksesta.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille yhteenveto vuoden aikana kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa tehtyjen tarkastusten tuloksista viimeistään seuraavan vuoden 30 päivänä kesäkuuta.

5.   Edellä 1–4 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset on toimitettava komission vahvistamalla tavalla.

III   OSASTO

TUOTTAJAORGANISAATIOT

1   LUKU

Vaatimukset ja hyväksyntä

1   jakso

Määritelmät

19 artikla

Määritelmät

1.   Tässä osastossa tarkoitetaan

2.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä kansallisten oikeus- ja hallintorakenteiden perusteella alueellaan sovellettavat oikeussubjektit, joiden on oltava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan mukaisia. Ne voivat myös vahvistaa tuottajaorganisaatioiden hyväksymistä koskevia täydentäviä sääntöjä ja tarvittaessa antaa myös säännöksiä, jotka koskevat oikeussubjektin tarkoin määriteltyjä osia asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan soveltamiseksi.

2   jakso

Tuottajaorganisaatioihin sovellettavat vaatimukset

20 artikla

Tuotteet

1.   Jäsenvaltion on hyväksyttävä tuottajaorganisaatio asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan mukaisesti hyväksymishakemuksessa mainitun tuotteen tai tuoteryhmän osalta, jollei kyseisen asetuksen 125 b artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti tehdystä päätöksestä muuta johdu.

2.   Jäsenvaltion on hyväksyttävä tuottajaorganisaatio yksinomaan jalostettaviksi tarkoitettujen tuotteiden tai tuoteryhmien osalta, jos tuottajaorganisaatio pystyy varmistamaan, että tällaiset tuotteet toimitetaan jalostettaviksi joko hankintasopimusjärjestelmän tai muun järjestelyn kautta.

21 artikla

Jäsenten vähimmäismäärä

Kun jäsenvaltio vahvistaa tuottajaorganisaation jäsenten vähimmäismäärän asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, se voi säätää, että silloin kun hyväksyntää hakeva hakija koostuu kokonaan tai osittain jäsenistä, jotka ovat tuottajien muodostamia oikeussubjekteja tai oikeussubjektin tarkoin määriteltyjä osia, tuottajien vähimmäismäärä voidaan laskea kuhunkin oikeussubjektiin tai oikeussubjektin tarkoin määriteltyyn osaan liittyvien tuottajien lukumäärän perusteella.

22 artikla

Vähimmäisjäsenyysaika

1.   Tuottajan jäsenyyden on kestettävä vähintään yhden vuoden ajan.

2.   Jäsenyyden irtisanomisesta on ilmoitettava tuottajaorganisaatiolle kirjallisesti. Jäsenvaltioiden on vahvistettava enintään kuuden kuukauden pituiset irtisanoutumisajat ja jäsenyyden päättymisen voimaantulopäivät.

23 artikla

Tuottajaorganisaatioiden rakenne ja toiminta

Jäsenvaltion on varmistettava, että tuottajaorganisaatioilla on riittävä henkilöstö, infrastruktuuri ja välineet asetuksen (EY) N:o 1234/2007 122 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdassa ja 125 b artiklan 1 kohdan e alakohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattamiseksi ja pääasiallisen toiminnan suorittamisen varmistamiseksi erityisesti seuraavien osalta:

24 artikla

Kaupan pidetyn tuotannon arvo tai määrä

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi kaupan pidetyn tuotannon arvo tai määrä lasketaan samoin perustein kuin tämän asetuksen 50 ja 51 artiklassa säädetty kaupan pidetyn tuotannon arvo.

2.   Jos yhdellä tai useammalla tuottajaorganisaation jäsenellä ei ole esittää tarpeeksi tietoa aiemmin kaupan pidetystä tuotannosta 1 kohdan soveltamiseksi, tällaisen jäsenen kaupan pidetyn tuotannon arvona voidaan pitää sen kaupan pidetyn tuotannon keskiarvoa niiltä kolmelta vuodelta, jotka edeltävät hyväksymishakemuksen jättövuotta ja joiden aikana asianomaisen tuottajaorganisaation jäsenillä oli tosiasiallista tuotantoa.

25 artikla

Teknisten apuvälineiden käyttöön antaminen

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan 1 kohdan e alakohdan soveltamiseksi tuottajaorganisaation katsotaan täyttävän velvollisuutensa, jos se asettaa riittävät tekniset apuvälineet käyttöön itse tai jäsentensä tai tytäryritystensä kautta taikka ulkoistamalla, silloin kun tuottajaorganisaatio on hyväksytty sellaisen tuotteen osalta, joka edellyttää teknisten apuvälineiden käyttöön antamista.

26 artikla

Tuottajaorganisaatioiden päätoiminta

1.   Tuottajaorganisaation päätoiminnan on liityttävä sen jäsenten niiden tuotteiden tarjonnan keskittämiseen ja markkinoille saattamiseen, joiden osalta organisaatio on hyväksytty.

2.   Tuottajaorganisaatio voi myydä muidenkin kuin tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden liittojen jäsentuottajien tuotteita, jos se on hyväksytty kyseisten tuotteiden osalta ja jos kyseisen toiminnan taloudellinen arvo on alhaisempi kuin sen kaupan pidetyn tuotannon arvo, joka on laskettu 50 artiklan mukaisesti.

3.   Tuottajaorganisaation toimintaan kuuluvana ei pidetä suoraan toiselta tuottajaorganisaatiolta ostettujen hedelmien ja vihannesten sekä sellaisten tuotteiden, joiden osalta tuottajaorganisaatiota ei ole hyväksytty, kaupan pitämistä.

4.   Kun sovelletaan 50 artiklan 9 kohtaa, tämän artiklan 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin asianomaisiin tytäryrityksiin 1 päivästä tammikuuta 2012.

27 artikla

Ulkoistaminen

1.   Jäsenvaltiot voivat sallia, että asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 d mukaisesti ulkoistetaan esimerkiksi tuottajaorganisaation jäsenten tuotannon keruu, varastointi, pakkaaminen ja kaupan pitäminen.

2.   Tuottajaorganisaation toiminnon ulkoistaminen tarkoittaa sitä, että tuottajaorganisaatio tekee asianomaisen toiminnon suorittamiseksi kaupallisen järjestelyn toisen kokonaisuuden kanssa, joka voi myös olla tuottajaorganisaation yksi tai useampi jäsen tai tytäryhtiö. Tuottajaorganisaatio on kuitenkin vastuussa kyseisen toiminnon suorittamisen varmistamisesta sekä toiminnon suorittamiseen liittyvän kaupallisen järjestelyn kokonaishallinnasta ja -valvonnasta.

28 artikla

Ylikansalliset tuottajaorganisaatiot

1.   Ylikansallisen tuottajaorganisaation kotipaikka on jäsenvaltiossa, jossa sillä on merkittäviä tuotantolaitoksia tai huomattava määrä jäseniä ja/tai jossa se tuottaa merkittävän osan kaupan pidetyn tuotantonsa arvosta.

2.   Jäsenvaltio, jossa ylikansallisen tuottajaorganisaation kotipaikka on, vastaa

29 artikla

Tuottajaorganisaatioiden yhteensulautumat

1.   Jos tuottajaorganisaatiot ovat yhteensulautuneet, sulautumisen tuloksena syntynyt tuottajaryhmä korvaa sulautuvat tuottajaorganisaatiot. Sulautuvien tuottajaorganisaatioiden oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat uudelle kokonaisuudelle.

Uusi sulautuman tuloksena syntynyt kokonaisuus voi toteuttaa ohjelmia rinnakkain ja erikseen yhteensulautuman muodostamista seuraavan vuoden 1 päivään tammikuuta asti tai sulauttaa toimintaohjelmat sulautumishetkestä lähtien. Toimintaohjelmat on sulautettava 66 ja 67 artiklan mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa sitä pyytäville tuottajaorganisaatioille perustelluista syistä luvan jatkaa toimintaohjelmia rinnakkain ja erillisinä niiden sovittuun loppuun asti.

30 artikla

Muut kuin tuottajajäsenet

1.   Jäsenvaltio voi päättää, voidaanko luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät ole tuottajia, hyväksyä tuottajaorganisaation jäseniksi, ja millaisin edellytyksin.

2.   Vahvistaessaan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset jäsenvaltion on varmistettava erityisesti, että asetuksen (EY) N:o 1234/2007 122 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan iii alakohtaa ja 125 a artiklan 3 kohdan c alakohtaa noudatetaan.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt eivät voi

Jäsenvaltio voi 2 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä noudattaen rajoittaa luonnollisten tai oikeushenkilöiden oikeutta äänestää asioista, jotka liittyvät toimintarahastoihin, tai evätä tällaisen äänioikeuden.

31 artikla

Tuottajaorganisaatioiden demokraattinen valvonta

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeellisiksi katsomansa toimenpiteet yhden tai useamman tuottajan vallan tai vaikutuksen väärinkäytön estämiseksi tuottajaorganisaation hallinnossa ja toiminnassa; näiden toimenpiteiden on koskettava myös äänioikeuksia.

2.   Jos tuottajaorganisaatio on oikeussubjektin tarkoin määritelty osa, jäsenvaltio voi vahvistaa toimenpiteitä rajoittaakseen valtaa, joka mainitulla oikeussubjektilla on tuottajaorganisaatioiden päätösten muuttamisen, hyväksymisen tai hylkäämisen osalta, tai evätäkseen kyseisen vallan.

3   jakso

Tuottajaorganisaatioiden liitot

32 artikla

Tuottajaorganisaatioiden liittoihin sovellettavat tuottajaorganisaation säännöt

Tuottajaorganisaatioiden liittoihin sovelletaan 22 artiklaa, 26 artiklan 3 kohtaa sekä 27 ja 31 artiklaa soveltuvin osin. Jos tuottajaorganisaatioiden liitto harjoittaa myyntitoimintaa, sovelletaan 26 artiklan 2 kohtaa soveltuvin osin.

33 artikla

Tuottajaorganisaatioiden liittojen hyväksyminen

1.   Jäsenvaltio voi hyväksyä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 c artiklan mukaiset tuottajaorganisaatioiden liitot ainoastaan hyväksymishakemuksessa esitettyyn tuotteeseen tai esitettyihin tuotteisiin liittyvän toiminnan osalta.

2.   Tuottajaorganisaatioiden liitto voidaan hyväksyä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 c artiklan mukaisesti, ja se voi toteuttaa tuottajaorganisaation toimia, vaikka sen jäsenet jatkaisivat asianomaisten tuotteiden kaupan pitämistä.

34 artikla

Tuottajaorganisaatioiden liittojen jäsenet, jotka eivät ole tuottajaorganisaatioita

1.   Jäsenvaltio voi päättää, voidaanko luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät ole hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, hyväksyä tuottajaorganisaation liiton jäseniksi, ja millaisin edellytyksin.

2.   Hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden liiton jäsenet, jotka eivät ole hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, eivät voi

Jäsenvaltio voi antaa kyseisten jäsenten äänestää toimintaohjelmiin liittyvistä päätöksistä, rajoittaa tällaista äänioikeutta tai evätä tällaisen äänioikeuden.

35 artikla

Tuottajaorganisaatioiden ylikansalliset liitot

1.   Tuottajaorganisaatioiden ylikansallisen liiton kotipaikka on jäsenvaltiossa, jossa sillä on merkittävä määrä jäsenorganisaatioita ja/tai jossa jäsenorganisaatiot tuottavat merkittävän osan kaupan pidetyn tuotannon arvosta.

2.   Jäsenvaltio, jossa tuottajaorganisaatioiden ylikansallisen liiton kotipaikka on, vastaa

4   jakso

Tuottajaryhmät

36 artikla

Hyväksymissuunnitelman esittäminen

1.   Oikeussubjektin tai oikeussubjektin tarkoin määritellyn osan on jätettävä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 e artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hyväksymissuunnitelma sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa oikeussubjektin kotipaikka on.

2.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava

37 artikla

Hyväksymissuunnitelman sisältö

Hyväksymissuunnitelman luonnoksen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

38 artikla

Hyväksymissuunnitelman hyväksyminen

1.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä päätös hyväksymissuunnitelman luonnoksesta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut suunnitelman ja kaikki siihen liittyvät todistusasiakirjat. Jäsenvaltiot voivat säätää lyhyemmästä määräajasta.

2.   Jäsenvaltio voi vahvistaa lisäsääntöjä, jotka koskevat toimintojen ja menojen tukikelpoisuutta hyväksymissuunnitelmissa, investointien tukikelpoisuutta koskevat säännöt mukaan luettuina, jotta tuottajaryhmät olisivat asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklassa tarkoitettujen tuottajaorganisaatioita koskevien hyväksymisperusteiden mukaisia.

3.   Tehtyään 111 artiklassa tarkoitetut vaatimustenmukaisuustarkastukset jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tapauksen mukaan

Tarvittaessa hyväksyntä voidaan myöntää ainoastaan suunnitelmalle, johon on tehty b alakohdan mukaisesti vaaditut muutokset.

Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava päätöksestään oikeussubjektille tai oikeussubjektin tarkoin määritellylle osalle.

39 artikla

Hyväksymissuunnitelman täytäntöönpano

1.   Hyväksymissuunnitelma on pantava täytäntöön vuosijaksoina 1 päivästä tammikuuta alkaen. Jäsenvaltio voi sallia, että tuottajaryhmä jakaa vuosijakson puolivuotuisiin jaksoihin.

Hyväksymissuunnitelman on alettava 37 artiklan b alakohdassa tarkoitetun ehdotetun päivämäärän mukaisesti ensimmäisenä täytäntöönpanovuonna

Hyväksymissuunnitelman ensimmäinen täytäntöönpanovuosi päättyy joka tapauksessa saman vuoden 31 päivänä joulukuuta.

2.   Jäsenvaltion on määritettävä edellytykset, joilla tuottajaryhmät voivat pyytää muutoksia suunnitelmaan sen täytäntöönpanoaikana. Kyseisiin hakemuksiin on liitettävä tarvittavat todisteasiakirjat.

Jäsenvaltion on määriteltävä edellytykset, joilla hyväksymissuunnitelmaa saa muuttaa vuotuisen tai puolivuotuisen jakson aikana ilman jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ennakkohyväksyntää. Muutokset ovat tukikelpoisia ainoastaan silloin, kun tuottajaryhmä ilmoittaa niistä jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä.

3.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on esitettyjä todisteita tarkasteltuaan tehtävä muutoksia koskeva päätös kolmen kuukauden kuluessa muutoshakemuksen vastaanottamisesta. Kaikki muutoshakemukset, joista ei ole tehty päätöstä edellä mainitussa määräajassa, katsotaan hylätyiksi. Jäsenvaltiot voivat säätää lyhyemmästä määräajasta.

40 artikla

Hakemukset, joilla haetaan hyväksymistä tuottajaorganisaationa

1.   Tuottajaryhmä, joka panee täytäntöön hyväksymissuunnitelman, voi milloin tahansa esittää hyväksymishakemuksen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan mukaisesti. Hakemus on joka tapauksessa jätettävä ennen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan 1 kohdassa tarkoitetun siirtymäkauden päättymistä.

2.   Asianomainen ryhmä voi esittää toimintaohjelmaluonnoksen 63 artiklan mukaisesti hakemuksen jättöpäivästä lähtien.

41 artikla

Tuottajaryhmän päätoiminta

1.   Tuottajaryhmän päätoiminnan on liityttävä sen jäsenten niiden tuotteiden tarjonnan keskittämiseen ja markkinoille saattamiseen, joiden osalta tuottajaryhmä on hyväksytty.

2.   Tuottajaryhmä voi myydä muidenkin kuin tuottajaryhmän jäsentuottajien tuotteita, jos se on hyväksytty kyseisten tuotteiden osalta ja jos kyseisen toiminnan taloudellinen arvo on alhaisempi kuin tuottajaryhmän omien jäsenten ja muiden tuottajaryhmien jäsenten kaupan pidetyn tuotannon arvo.

42 artikla

Kaupan pidetyn tuotannon arvo

1.   Tuottajaryhmiin sovelletaan 50 artiklan 1–4 ja 7 kohtaa sekä kyseisen artiklan 6 kohdan ensimmäistä virkettä soveltuvin osin.

2.   Jos kaupan pidetyn tuotannon arvo on laskenut vähintään 35 prosenttia tuottajaryhmän vastuuseen ja valvontaan kuulumattomista syistä, joista esitetään jäsenvaltiolle asianmukaiset perustelut, kaupan pidetyn tuotannon kokonaisarvon katsotaan edustavan vähintään 65:tä prosenttia viimeisimmän vuosijakson kattavassa edellisessä tukihakemuksessa tai edellisissä tukihakemuksissa ilmoitetusta, jäsenvaltion tarkastamasta arvosta, ja jollei tällaista ole, hyväksytyssä hyväksymissuunnitelmassa alun perin ilmoitetusta arvosta.

3.   Kaupan pidetyn tuotannon arvo lasketaan sillä jaksolla, jolle tukea haetaan, sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

43 artikla

Hyväksymissuunnitelmien rahoittaminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tukitasoja alennetaan puolella siltä osin kuin kyseessä on kaupan pidetty tuotanto, jonka arvo ylittää 1 000 000 euroa.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun tukeen sovelletaan vuotuista enimmäismäärää, joka on kunkin tuottajaryhmän osalta 100 000 euroa.

3.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki maksetaan

Eriä laskiessaan jäsenvaltiot voivat käyttää perustana kaupan pidettyä tuotantoa, joka on tuotettu muuna ajanjaksona kuin sinä, jonka osalta erä maksetaan, jos tämä on valvontasyistä perusteltua. Kyseisten ajanjaksojen välisen eron on oltava asianomaista ajanjaksoa lyhyempi.

4.   Edellä olevassa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin määriin sovelletaan Euroopan keskuspankin viimeisintä ennen sen ajanjakson ensimmäistä päivää julkaisemaa valuuttakurssia, jonka osalta asianomainen tuki myönnetään.

44 artikla

Tuki hyväksyntää varten tehtäviin investointeihin

Kun kyseessä ovat tämän asetuksen 37 artiklan c alakohdassa tarkoitetut hyväksymissuunnitelman täytäntöönpanoon liittyvät investoinnit, joihin myönnettävästä tuesta säädetään asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 a artiklan 1 kohdan b alakohdassa, ne rahoitetaan suhteessa siihen, missä määrin ne hyödyttävät tuottajaryhmän jäsenten niitä tuotteita, joita esihyväksyntä koskee.

Unionin tukea ei voida myöntää investointeihin, jotka saattavat aiheuttaa kilpailun vääristymistä tuottajaryhmän muussa taloudellisessa toiminnassa.

45 artikla

Tukihakemus

1.   Tuottajaryhmän on jätettävä yksi asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 a artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja tukia koskeva hakemus kolmen kuukauden kuluessa kunkin tämän asetuksen 43 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vuotuisen tai puolivuotuisen jakson päättymisestä. Hakemuksessa on ilmoitettava kaupan pidetyn tuotannon arvo jaksolla, jolle tukea haetaan.

2.   Puolivuotuisia jaksoja koskevia tukihakemuksia voidaan jättää vain, jos hyväksymissuunnitelma on jaettu 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin puolivuotuisiin jaksoihin. Kaikkiin tukihakemuksiin on liitettävä tuottajaryhmän kirjallinen ilmoitus siitä, että se

3.   Jäsenvaltion on vahvistettava tuen maksamisen määräaika, joka ei saa missään tapauksessa olla myöhäisempi kuin kuusi kuukautta hakemuksen vastaanottamisesta.

46 artikla

Tukikelpoisuus

Jäsenvaltioiden on arvioitava, ovatko tuottajaryhmät kelpoisia tämän asetuksen mukaiseen tukeen, voidakseen vahvistaa, että tuki on asianmukaisesti perusteltu ottaen huomioon mahdollisesti aiemmin myönnetyn julkisen tuen, joka on myönnetty tuottajaorganisaatioille tai -ryhmille, joiden jäseniä kyseisen tuottajaryhmän jäsenet alun perin olivat, edellytykset ja myöntämispäivä, sekä jäsenten mahdolliset siirtymiset tuottajaorganisaatioiden ja -ryhmien välillä.

47 artikla

Unionin rahoitusosuus

1.   Unionin rahoitusosuus asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta tuesta on

Jäsenvaltio maksaa tuen loppuosan kiinteämääräisenä. Tukihakemuksessa ei ole tarpeen esittää todisteita tuen käytöstä.

2.   Unionin rahoitusosuus asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 a artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta tuesta pääomatukena tai pääomatukiekvivalenttina ilmaistuna on tukikelpoisista investointikustannuksista enintään

Kyseisten jäsenvaltioiden on sitouduttava maksamaan tukikelpoisista investointikustannuksista vähintään viisi prosenttia.

Tuensaajien rahoitusosuus tukikelpoisista investointikustannuksista on vähintään

48 artikla

Yhteensulautumat

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 a artiklan 1 kohdassa säädettyä tukea voidaan myöntää tai edelleen myöntää esihyväksytyille tuottajaryhmille, jotka ovat syntyneet kahden tai useamman esihyväksytyn tuottajaryhmän yhteensulautumisesta.

2.   Laskettaessa 1 kohdan mukaisen tuen määrää sulautumisen tuloksena syntynyt tuottajaryhmä korvaa sulautuvat osapuolet.

3.   Kun kaksi tai useampi tuottajaryhmää sulautuu, uutta kokonaisuutta koskevat sen tuottajaryhmän oikeudet ja velvollisuudet, jolle oli ensimmäisenä myönnetty esihyväksyntä.

4.   Jos esihyväksytty tuottajaryhmä sulautuu hyväksytyn tuottajaorganisaation kanssa, syntyneellä kokonaisuudella ei ole enää mahdollisuutta esihyväksyntään tuottajaryhmänä eikä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tukeen. Syntynyttä kokonaisuutta pidetään edelleen hyväksyttynä tuottajaorganisaationa, jos se noudattaa sovellettavia vaatimuksia. Tuottajaorganisaation on tarvittaessa pyydettävä muutosta toimintaohjelmaansa, jolloin sovelletaan 29 artiklaa soveltuvin osin.

Tuottajaryhmän ennen yhteensulautumista toteuttamat toimet ovat kuitenkin edelleen tukikelpoisia hyväksymissuunnitelmassa esitetyin edellytyksin.

49 artikla

Hyväksynnän seuraukset

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 a artiklan 1 kohdassa säädetty tuki lakkautetaan, kun hyväksyntä on myönnetty.

2.   Jos esitetään tämän asetuksen mukainen toimintaohjelma, asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, ettei hyväksymissuunnitelmaan sisältyville toimenpiteille myönnetä päällekkäistä rahoitusta.

3.   Tukikelpoiset investoinnit tai asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 a artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut kustannukset voidaan siirtää toimintaohjelmiin, jos ne ovat tämän asetuksen säännösten mukaiset.

4.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava määräaika, joka alkaa hyväksymissuunnitelman täytäntöönpanon jälkeen ja johon mennessä tuottajaryhmä on hyväksyttävä tuottajaorganisaationa. Määräaika on enintään neljä kuukautta.

II   LUKU

Toimintarahastot ja -ohjelmat

1   jakso

Kaupan pidetyn tuotannon arvo

50 artikla

Laskennan perusta

1.   Tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon arvo lasketaan tuottajaorganisaation ja sen jäsenten tuotannon perusteella, ja arvo sisältää ainoastaan niiden hedelmien ja vihannesten tuotannon, joiden osalta tuottajaorganisaatio on hyväksytty. Kaupan pidetyn tuotannon arvo voi sisältää hedelmät ja vihannekset, joilta ei vaadita kaupan pitämisen vaatimusten mukaisuutta silloin kun kyseisiä vaatimuksia ei 4 artiklan mukaisesti sovelleta.

2.   Kaupan pidetyn tuotannon arvo sisältää tuottajaorganisaatiosta lähtevien tai siihen liittyvien jäsenten tuotannon. Jäsenvaltioiden on määriteltävä edellytykset kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi.

3.   Kaupan pidetyn tuotannon arvo ei sisällä hedelmä- ja vihannesjalosteiden arvoa eikä muiden, hedelmä- ja vihannesalaan kuulumattomien tuotteiden arvoa.

Jalostettaviksi tarkoitettujen sellaisten hedelmien ja vihannesten kaupan pidetyn tuotannon arvo, jotka joko tuottajaorganisaatio, tuottajaorganisaatioiden liitto tai niiden tuottajajäsenet taikka tämän artiklan 9 kohdassa tarkoitetut tytäryritykset ovat itse tai ulkoistamalla muuntaneet joksikin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevassa X osassa luetelluksi hedelmä- ja vihannesjalosteeksi tai joksikin muuksi tässä artiklassa tarkoitetuksi, tämän asetuksen liitteessä VI a tarkemmin kuvailluksi tuotteeksi, lasketaan soveltamalla kyseisten jalostettujen tuotteiden laskutusarvoon prosenttiosuutena ilmaistua kiinteää määrää. Kiinteä määrä on

4.   Jäsenvaltio voi sallia, että tuottajaorganisaatio sisällyttää kaupan pidetyn tuotannon arvoon sivutuotteiden arvon.

5.   Kaupan pidetyn tuotannon arvo sisältää asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 d artiklan 4 kohdan mukaisesti markkinoilta poistettujen tuotteiden arvon, sellaisena kuin se on arvioitu tuottajaorganisaation edellisellä viitekaudella kaupan pitämien kyseisten tuotteiden keskihintana.

6.   Kaupan pidetyn tuotannon arvoon luetaan kuuluvaksi ainoastaan tuottajaorganisaation ja/tai sen tuottajajäsenten tuotanto, jonka asianomainen tuottajaorganisaatio pitää kaupan. Tuottajaorganisaation jäsenten tuotanto, jonka oman organisaation osoittama toinen tuottajaorganisaatio pitää kaupan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 a artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti, luetaan kuuluvaksi toisen tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon arvoon.

7.   Hedelmien ja vihannesten kaupan pidetty tuotanto on laskutettava tuottajaorganisaatiosta-vaiheessa tapauksen mukaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevassa IX osassa lueteltuna tuotteena, joka on kauppakunnostettu ja pakattu, ilman

8.   Kaupan pidetyn tuotannon arvo voidaan laskea myös tuottajaorganisaatiosta-vaiheessa 7 kohdassa vahvistetuin edellytyksin.

9.   Kaupan pidetyn tuotannon arvo voidaan myös laskea tytäryrityksestä-vaiheessa 7 kohdassa vahvistetuin edellytyksin, edellyttäen, että vähintään 90 prosenttia tytäryrityksen pääomasta on

10.   Ulkoistamisen tapauksessa kaupan pidetyn tuotannon arvo lasketaan tuottajaorganisaatiosta-vaiheessa, ja se sisältää sen toiminnan taloudellisen lisäarvon, jonka tuottajaorganisaatio on ulkoistanut jäsenilleen, kolmansille osapuolille tai muulle kuin 9 kohdassa tarkoitetulle tytäryritykselle.

11.   Jos tuotanto vähenee sääolosuhteiden, eläin- tai kasvitautien tai tuholaisten vuoksi, kaupan pidetyn tuotannon arvoon voidaan sisällyttää mahdolliset vakuutuskorvaukset, jotka saadaan näistä syistä III luvun 6 jaksossa tarkoitettujen satovakuutustoimenpiteiden tai tuottajaorganisaation hallinnoimien vastaavien toimenpiteiden yhteydessä.

51 artikla

Viitekausi

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 d artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuen vuotuinen enimmäismäärä lasketaan vuosittain 12 kuukauden pituisen viitekauden aikana kaupan pidetyn tuotannon arvon perusteella; jäsenvaltioiden on määriteltävä tämä viitekausi.

2.   Jäsenvaltion on vahvistettava kullekin tuottajaorganisaatiolle viitekausi, joka on

3.   Asianomaisen tuottajaorganisaation tilikauden on vastattava kyseistä 12 kuukauden mittaista ajanjaksoa.

Viitekauden vahvistamismenetelmä ei voi vaihdella toimintaohjelman aikana asianmukaisesti perusteltuja tilanteita lukuun ottamatta.

4.   Jos tuotannon arvo on laskenut vähintään 35 prosenttia tuottajaorganisaation vastuuseen ja valvontaan kuulumattomista syistä, asianomaisen tuotteen kaupan pidetyn tuotannon arvon katsotaan olevan 65 prosenttia sen edellisen viitekauden arvosta.

Tuottajaorganisaation on perusteltava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut syyt asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

5.   Jos hiljattain hyväksytyllä tuottajaorganisaatiolla ei ole 2 kohdan soveltamiseksi esittää tarpeeksi tietoa aiemmin kaupan pidetystä tuotannosta, kaupan pidetyn tuotannon arvoksi voidaan katsoa tuottajaorganisaation hyväksyntää varten esittämän kaupan pidettävän tuotannon arvo.

Tuottajaorganisaatioon ensimmäistä kertaa liittyviin uusiin jäseniin sovelletaan ensimmäistä alakohtaa soveltuvin osin.

6.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tietojen keräämiseksi sellaisten tuottajaorganisaatioiden, jotka eivät ole esittäneet toimintaohjelmaa, kaupan pidetyn tuotannon arvosta.

7.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 6 kohdassa säädetään, kaupan pidetyn tuotannon arvo viitekaudella lasketaan sen aikana sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

Vuoteen 2007 asti ulottuvien vuosien kaupan pidetyn tuotannon arvo lasketaan viimeistään 20 päivänä tammikuuta 2010 hyväksyttyjen toimintaohjelmien osalta kuitenkin viitekaudella sovelletun lainsäädännön perusteella, kun taas vuodesta 2008 alkavien vuosien kaupan pidetyn tuotannon arvo lasketaan vuonna 2008 sovelletun lainsäädännön perusteella.

Vuodesta 2008 alkavien vuosien kaupan pidetyn tuotannon arvo lasketaan 20 päivän tammikuuta 2010 jälkeen hyväksyttyjen toimintaohjelmien osalta toimintaohjelman hyväksymisen hetkellä sovelletun lainsäädännön perusteella.

2   jakso

Toimintarahastot

52 artikla

Hallinnointi

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimintarahastoa hallinnoidaan niin, että ulkoiset tilintarkastajat voivat vuosittain tunnistaa, tarkastaa ja varmentaa toimintarahastoon liittyvät menot ja tulot.

53 artikla

Toimintarahastojen rahoitus

1.   Tuottajaorganisaation on vahvistettava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun toimintarahastoon osoitettava rahoitusosuus.

2.   Kaikkien tuottajien on voitava hyötyä toimintarahastosta, ja kaikkien tuottajien on voitava osallistua demokraattisesti päätöksiin, jotka koskevat tuottajaorganisaation rahastojen ja toimintarahastoihin osoitettavien rahoitusosuuksien käyttöä.

54 artikla

Arvioidun määrän ilmoittaminen

1.   Tuottajaorganisaation on annettava jäsenvaltiolle tiedoksi viimeistään 15 päivänä syyskuuta samanaikaisesti toimintaohjelmien tai muutosten hyväksymispyyntöjen kanssa arvio unionin rahoitusosuudesta ja osuudesta, jonka tuottajaorganisaatio ja sen jäsenet suorittavat toimintarahastoon seuraavaksi vuodeksi.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa päivämäärän, joka on myöhäisempi kuin 15 päivä syyskuuta.

2.   Toimintarahastojen arvioidun määrän laskenta perustuu toimintaohjelmiin ja kaupan pidetyn tuotannon arvoon. Laskelmassa on eriteltävä menot, jotka johtuvat kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteistä ja muista toimenpiteistä.

3   jakso

Toimintaohjelmat

55 artikla

Kansallinen strategia

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 f artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kansallisen strategian yleisrakenne ja sisältö on vahvistettava liitteessä VII esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti. Strategiaan voi sisältyä alueellisia elementtejä.

Kansalliseen strategiaan on sisällytettävä kaikki jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1234/2007 II osan II osaston II luvun I ja I a jakson ja tämän osaston mukaisesti hyväksymät päätökset ja määräykset.

2.   Kansallinen strategia, joka sisältää asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 f artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen säännöstön, on laadittava ennen toimintaohjelmaluonnoksen jättämistä minä tahansa vuonna. Kansallinen säännöstö sisällytetään kansalliseen strategiaan sen jälkeen kun se on toimitettu komissiolle ja sitä on mahdollisesti muutettu asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 f artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

3.   Jäsenvaltion vastuulla tehtävä alkutilanteen määrittäminen on osa kansallisen strategian laatimisprosessia. Siinä on määriteltävä ja arvioitava tarpeet ja niiden tärkeysluokittelu, toimintaohjelmiin liittyvät tavoitteet ensisijaisiin tarpeisiin vastaamiseksi, odotetut tulokset ja määrälliset tavoitteet suhteessa alkutilanteeseen sekä soveltuvimmat välineet ja toimet kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava myös kansallisen strategian ja sen toimintaohjelmien kautta tapahtuvan täytäntöönpanon seuranta ja arviointi.

Kansallista strategiaa voi muuttaa erityisesti seurannan ja arvioinnin perusteella. Tällaiset muutokset on tehtävä ennen toimintaohjelmaluonnosten jättämistä minä tahansa vuonna.

5.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallisessa strategiassaan enimmäisprosenttimäärät yksittäisten toimenpiteiden ja/tai toimityyppien ja/tai menojen rahoitukselle eri toimenpiteiden välisen tasapainon varmistamiseksi.

56 artikla

Ympäristötoimia koskeva kansallinen säännöstö

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 f artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn kansallista säännöstöään koskevan ehdotuksen lisäksi kaikista kansallisen säännöstön muutoksista, joihin sovelletaan kyseisessä alakohdassa säädettyä menettelyä. Komissio asettaa kansallisen säännöstön muiden jäsenvaltioiden saataville sopivaksi katsomallaan tavalla.

2.   Kansallisessa säännöstössä on esitettävä erillisessä osiossa yleisvaatimukset, jotka koskevat toimintaohjelmaan valittujen ympäristötoimien täydentävyyttä, johdonmukaisuutta ja vaatimustenmukaisuutta, kuten asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 f artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä tarkoitetaan. Komissio toimittaa jäsenvaltioille tällaisen osion mallin.

Kansallisessa säännöstössä on vahvistettava myös ympäristötoimien alustava luettelo ja niihin liittyvät edellytykset, joita jäsenvaltiossa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 c artiklan 3 kohdan noudattamiseksi. Kansallisessa säännöstössä on ilmoitettava jokaisen ympäristötoimen osalta

3.   Maaseudun kehittämisohjelmassa tuettujen maatalouden ympäristösitoumusten kaltaisten ympäristötoimien keston on oltava sama kuin kyseisten sitoumusten. Niitä on jatkettava seuraavassa toimintaohjelmassa, jos samankaltaisten maatalouden ympäristösitoumusten kesto on pidempi kuin alkuperäisen toimintaohjelman. Jäsenvaltio voi kuitenkin asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja erityisesti tämän asetuksen 126 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun väliarvioinnin tulosten perusteella sallia, että ympäristötoimen kesto on lyhyempi tai että ympäristötoimea ei jatketa.

Kansallisessa säännöstössä on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitettujen toimien kesto ja tapauksen mukaan velvollisuus jatkaa toimea seuraavassa toimintaohjelmassa.

57 artikla

Jäsenvaltion täydentävät säännöt

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa asetusta (EY) N:o 1234/2007 ja tätä asetusta täydentäviä sääntöjä, jotka koskevat toimintaohjelmien mukaisten toimenpiteiden, toimien tai menojen tukikelpoisuutta.

58 artikla

Suhde maaseudun kehittämisohjelmiin

1.   Jollei 2 kohdasta muuta johdu, tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden kattamille toimille ei saa myöntää tukea neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (9) mukaisesti hyväksytyissä jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisohjelmissa.

2.   Jos tukea on poikkeuksellisesti myönnetty asetuksen (EY) N:o 1698/2005 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti toimenpiteille, jotka voisivat olla tukikelpoisia tämän asetuksen mukaisesti, jäsenvaltion on varmistettava, että tuensaaja voi saada tietylle toimelle tukea vain yhdestä järjestelmästä.

Kun jäsenvaltio sisällyttää tällaisia poikkeuksia käsittäviä toimenpiteitä maaseudun kehittämisohjelmiinsa, sen on varmistettava, että tämän asetuksen 55 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa strategiassa esitetään perusteet ja hallinnolliset säännöt, joita se soveltaa maaseudun kehittämisohjelmissa.

3.   Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden tukitaso ei saa tapauksen mukaan ylittää maaseudun kehittämisohjelmaan liittyviin toimenpiteisiin sovellettavaa tukitasoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 a artiklan 3 kohdan, 103 d artiklan 1 ja 3 kohdan ja 103 e artiklan sekä tämän asetuksen 47 artiklan soveltamista.

4.   Ympäristötoimiin myönnettävä tuki – kiinteän käyttöomaisuuden hankintaa lukuun ottamatta – voi olla enintään asetuksen (EY) N:o 1698/2005 liitteessä maatalouden ympäristötuille vahvistettujen enimmäismäärien suuruinen. Kyseisiä määriä voidaan poikkeuksellisissa tapauksissa korottaa tämän asetuksen 55 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa strategiassa ja tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmissa perusteltujen erityisolosuhteiden vuoksi. Ympäristötoimiin liittyviä määriä voidaan korottaa myös asetuksen (EY) N:o 1698/2005 16 a artiklassa esitettyihin painopistealoihin liittyvien toimien tukemiseksi.

5.   Edellä 4 kohtaa ei sovelleta ympäristötoimiin, jotka eivät liity suoraan tai välillisesti yksittäiseen lohkoon.

59 artikla

Toimintaohjelmien sisältö

Toimintaohjelmien on sisällettävä

60 artikla

Toimintaohjelmaan sisältyvien toimien tukikelpoisuus

1.   Toimintaohjelmiin ei saa sisältyä liitteessä IX esitetyssä luettelossa tarkoitettuja toimia tai menoja.

2.   Toimintaohjelmissa aiheutuvista menoista ovat tukikelpoisia ainoastaan tosiasiallisesti aiheutuvat menot. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sen sijaan vahvistaa ennakkoon asianmukaisesti perusteltuina kiinteät määrät seuraavissa tapauksissa:

Jäsenvaltioiden on tarkistettava tällaiset määrät vähintään joka viides vuosi.

3.   Jotta toimi olisi tukikelpoinen, sen soveltamisalaan kuuluvista tuotteista on arvona ilmaistuna yli 50 prosenttia oltava tuotteita, joiden osalta tuottajaorganisaatio on hyväksytty. Jotta tuotteet voidaan lukea kyseiseen 50 prosenttiin, niiden on tultava kyseisen tuottajaorganisaation jäseniltä tai toisen tuottajaorganisaation taikka tuottajaorganisaatioiden liiton jäseniltä. Arvon laskentaan sovelletaan 50 artiklaa soveltuvin osin.

4.   Ympäristötoimiin sovelletaan seuraavia sääntöjä:

Jäsenvaltion on vahvistettava tämän asetuksen 55 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa strategiassa toimintaohjelman vuotuisten menojen enimmäisprosenttiosuus, joka voidaan käyttää pakkausten ympäristöhoidolliseen käsittelyyn liittyviin toimiin. Kyseinen prosenttiosuus saa olla enintään 20 prosenttia, lukuun ottamatta tapauksia, joissa otetaan huomioon kansallisessa strategiassa perustellut valtakunnalliset/alueelliset erityisolosuhteet.

5.   Investoinnit, leasing-vuokrauksena tehdyt investoinnit mukaan luettuina, joiden lyhennysaika ylittää toimintaohjelman keston, voidaan siirtää seuraavalle toimintaohjelmalle asianmukaisin taloudellisin perustein ja erityisesti tapauksissa, joissa verotuksellinen poistoaika on yli viisi vuotta.

Investointeja korvattaessa niiden jäljelle jäävä arvo

6.   Investointeja tai toimia voidaan toteuttaa tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden liiton jäsenten yksittäisillä tiloilla ja/tai toimitiloissa, myös silloin kun toimet on ulkoistettu tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden liiton jäsenille, jos ne edistävät toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamista. Jäsenvaltion on varmistettava, että investointi tai sen jäljelle jäävä arvo peritään takaisin, jos tuottajajäsen lähtee organisaatiosta. Jäsenvaltio voi kuitenkin asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa määrätä, ettei tuottajaorganisaation tarvitse periä takaisin investointia tai sen jäljelle jäävää arvoa.

7.   Investoinnit ja toimet, jotka liittyvät hedelmien ja vihannesten jalostamiseen hedelmä- ja vihannesjalosteiksi, voivat olla tukikelpoisia, jos tällaisilla investoinneilla ja toimilla pyritään asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 c artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin kyseisen asetuksen 122 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdassa tarkoitetut tavoitteet mukaan luettuina ja edellyttäen, että ne mainitaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 f artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kansallisessa strategiassa.

61 artikla

Vaadittavat asiakirjat

Toimintaohjelmien mukana on oltava erityisesti

62 artikla

Tuottajaorganisaatioiden liittojen toimintaohjelmat

1.   Jäsenvaltio voi antaa hyväksytylle tuottajaorganisaatioiden liitolle luvan esittää kokonaisen tai osittaisen toimintaohjelman, joka koostuu toimista, jotka kaksi tai useampi jäsenenä olevaa tuottajaorganisaatiota on yksilöinyt toimintaohjelmissaan mutta ei ole toteuttanut.

2.   Tuottajaorganisaatioiden liittojen toimintaohjelmia tarkastellaan yhdessä jäseninä olevien tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmien kanssa myös asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 c artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisen ja rajojen noudattamisen osalta.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

4.   Tuottajaorganisaatioiden liittojen toimintaohjelmiin sovelletaan 58, 59 ja 60 artiklaa, 61 artiklan b ja c alakohtaa sekä 63–67 artiklaa soveltuvin osin. Tuottajaorganisaatioiden osittaisilta toimintaohjelmilta ei kuitenkaan vaadita 59 artiklan b alakohdassa tarkoitettua toimien välistä tasapainoa.

63 artikla

Jättömääräaika

1.   Tuottajaorganisaation on jätettävä toimintaohjelmat tuottajaorganisaation kotipaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi viimeistään niiden täytäntöönpanoa edeltävän vuoden 15 päivänä syyskuuta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää myöhemmästä päivämäärästä.

2.   Jos oikeussubjekti tai sen tarkoin määritelty osa, tuottajaryhmä mukaan luettuna, jättää hakemuksen, jolla se hakee hyväksyntää tuottajaorganisaationa, se voi samanaikaisesti jättää hyväksyttäväksi 1 kohdassa tarkoitetun toimintaohjelman. Toimintaohjelman hyväksymisen edellytyksenä on, että hyväksyntä saadaan viimeistään 64 artiklan 2 kohdassa säädettynä määräpäivänä.

64 artikla

Päätös

1.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tapauksen mukaan

2.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä päätökset toimintaohjelmista ja toimintarahastoista viimeistään niiden esittämisvuoden 15 päivänä joulukuuta.

Jäsenvaltioiden on annettava kyseiset päätökset tuottajaorganisaatioiden tiedoksi viimeistään 15 päivänä joulukuuta.

Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin asianmukaisesti perustelluista syistä tehdä päätökset toimintaohjelmista ja toimintarahastoista viimeistään jättöpäivää seuraavana 20 päivänä tammikuuta. Hyväksyntäpäätöksessä voidaan määrätä, että menot ovat tukikelpoisia jättöpäivää seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta alkaen.

65 artikla

Seuraavien vuosien toimintaohjelmien muutokset

1.   Tuottajaorganisaatiot voivat viimeistään 15 päivänä syyskuuta hakea toimintaohjelmiin seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta sovellettavia muutoksia, kesto mukaan luettuna.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin siirtää hakemusten jättöpäivää myöhemmäksi.

2.   Muutoshakemusten mukana on oltava todistusasiakirjat, joissa esitetään muutosten syy, luonne ja vaikutukset.

3.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä toimintaohjelmaan haettavia muutoksia koskevat päätökset viimeistään hakuvuoden 15 päivänä joulukuuta.

Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin asianmukaisesti perustelluista syistä tehdä päätökset toimintaohjelmien muutoksista viimeistään hakuvuotta seuraavana 20 päivänä tammikuuta. Hyväksyntäpäätöksessä voidaan määrätä, että menot ovat tukikelpoisia hakuvuotta seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta alkaen.

66 artikla

Vuoden aikana toimintaohjelmiin tehtävät muutokset

1.   Jäsenvaltiot voivat itse määritteleminsä edellytyksin sallia toimintaohjelmiin vuoden aikana tehtävät muutokset.

2.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä toimintaohjelmaan 1 kohdan mukaisesti haettuja muutoksia koskevat päätökset viimeistään sitä vuotta, jolle muutoksia on haettu, seuraavan vuoden 20 päivänä tammikuuta.

3.   Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa vuoden aikana tuottajaorganisaatioille luvan

4.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä edellytykset, joilla toimintaohjelmia voidaan muuttaa vuoden aikana ilman jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ennakkohyväksyntää. Muutokset ovat tukikelpoisia ainoastaan silloin, kun tuottajaorganisaatio ilmoittaa niistä toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä.

67 artikla

Toimintaohjelmien muoto

1.   Toimintaohjelmat on pantava täytäntöön 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta kestävinä vuotuisina jaksoina.

2.   Viimeistään 15 päivänä joulukuuta hyväksytyn toimintaohjelman täytäntöönpanon on alettava seuraavan vuoden 1 päivänä tammikuuta.

Sellaisten ohjelmien täytäntöönpanoa, jotka on hyväksytty 15 päivän joulukuuta jälkeen, lykätään yhdellä vuodella.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetään, jos 64 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa tai 65 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa sovelletaan, kyseisten säännösten mukaisesti hyväksytyn toimintaohjelman täytäntöönpanon on alettava viimeistään sen hyväksymistä seuraavana 31 päivänä tammikuuta.

4   jakso

Tuki

68 artikla

Hyväksytty tukimäärä

1.   Kuten asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 g artiklan 3 kohdassa edellytetään, jäsenvaltion on ilmoitettava hyväksytty tukimäärä tuottajaorganisaatioille ja tuottajaorganisaatioiden liitoille viimeistään sitä vuotta, jolle tukea haetaan, edeltävän vuoden 15 päivänä joulukuuta.

2.   Jos sovelletaan tämän asetuksen 64 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa tai 65 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa, jäsenvaltion on ilmoitettava hyväksytty tukimäärä viimeistään sen vuoden, jolle tukea haetaan, 20 päivänä tammikuuta.

69 artikla

Tukihakemukset

1.   Tuottajaorganisaation on esitettävä jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tukea tai sen loppuosaa koskeva hakemus kunkin sellaisen toimintaohjelman osalta, jolle haetaan tukea, viimeistään sitä vuotta, jolle tukea haetaan, seuraavan vuoden 15 päivänä helmikuuta.

2.   Tukihakemuksiin on liitettävä todistusasiakirjat, joista käyvät ilmi

3.   Tukihakemukset voivat kattaa ohjelmoidut menot, jotka eivät kuitenkaan ole toteutuneet, jos voidaan osoittaa, että

Tuki maksetaan ja 71 artiklan 3 kohdan mukaisesti asetettu vakuus vapautetaan ainoastaan, jos todisteet ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen ohjelmoitujen menojen toteuttamisesta toimitetaan viimeistään sitä vuotta, jolle menot oli ohjelmoitu, seuraavan vuoden 30 päivänä huhtikuuta, ja oikeus tukeen on tosiasiallisesti syntynyt.

4.   Jos hakemukset esitetään 1 kohdassa säädetyn päivämäärän jälkeen, tukea vähennetään yhdellä prosentilla jokaista myöhästymispäivää kohden.

Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa hyväksyä hakemukset 1 kohdassa säädetyn päivämäärän jälkeen, jos tarvittavat tarkastukset on tehty ja 70 artiklassa säädettyä maksumääräaikaa on noudatettu.

5.   Tuottajaorganisaatioiden liitot voivat jättää 1 kohdassa tarkoitetun tukihakemuksen jäsentensä nimissä ja puolesta, jos kyseiset jäsenet ovat tuottajaorganisaatioita ja jos jokaiselta jäseneltä toimitetaan 2 kohdassa vaaditut todistusasiakirjat. Lopullisia tuensaajia ovat tuottajaorganisaatiot.

70 artikla

Tuen maksaminen

Jäsenvaltioiden on maksettava tuki viimeistään ohjelman täytäntöönpanovuotta seuraavan vuoden 15 päivänä lokakuuta.

71 artikla

Ennakkomaksut

1.   Jäsenvaltio voi sallia, että tuottajaorganisaatiot hakevat ennakkoa siitä tuen osasta, joka vastaa toimintaohjelmasta kolmen tai neljän kuukauden kuluessa ennakkomaksuhakemuksen esittämiskuukaudesta alkaen aiheutuvia menoja.

2.   Ennakkomaksuhakemukset on jätettävä jäsenvaltion päättämällä tavalla joko kolmen kuukauden osalta tammi-, huhti-, heinä- ja lokakuussa tai neljän kuukauden osalta tammi-, touko- ja syyskuussa.

Minkään vuoden ennakkomaksut eivät saa yhteensä ylittää 80:tä prosenttia toimintaohjelmalle alunperin hyväksytystä tuen määrästä.

3.   Komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85 (12) mukaisesti ennakoiden maksamisen edellytyksenä on sellaisen vakuuden asettaminen, joka vastaa 110:tä prosenttia kyseisestä ennakosta.

Jäsenvaltioiden on säädettävä edellytyksistä, joilla varmistetaan, että toimintarahastoon maksettavat maksuosuudet on peritty tämän asetuksen 52 ja 53 artiklan mukaisesti ja että aiemmat ennakkomaksut ja tuottajaorganisaation vastaava maksuosuus on tosiasiallisesti käytetty.

4.   Vakuuksien vapauttamista voidaan hakea koko kuluvan ohjelmavuoden aikana, ja hakemuksiin on liitettävä todistusasiakirjat, kuten laskut ja maksutositteet.

Vakuudet vapautetaan 80 prosenttiin maksettujen ennakoiden määrästä.

5.   Asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ensisijainen vaatimus on toimintaohjelmissa esitettyjen toimien toteuttaminen tämän asetuksen 61 artiklan b ja c alakohdassa vahvistettujen sitoumusten mukaisesti.

Jos ensisijaista vaatimusta ei täytetä tai 61 artiklan b ja c alakohdassa vahvistettuja sitoumuksia rikotaan vakavasti, vakuudet menetetään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta V luvun 3 jaksossa säädettyjen muiden seuraamusten ja rangaistusten soveltamista.

Jollei muita vaatimuksia noudateta, vakuutta vähennetään suhteessa todetun sääntöjenvastaisuuden vakavuuteen.

6.   Jäsenvaltiot voivat vahvistaa ennakkomaksuihin liittyvät vähimmäismäärät ja määräajat.

72 artikla

Osittaiset maksut

Jäsenvaltiot voivat sallia, että tuottajaorganisaatiot hakevat sen tuen osan maksamista, joka vastaa toimintaohjelmassa jo käytettyjä määriä.

Hakemuksia voidaan jättää milloin tahansa, mutta enintään kolme kertaa vuodessa. Niihin on liitettävä todistusasiakirjat, kuten laskut ja maksutositteet.

Tuen osaa koskeviin hakemuksiin liittyvät maksut eivät saa ylittää 80:tä prosenttia siitä tuen osasta, joka vastaa toimintaohjelmassa asianomaisella ajanjaksolla jo käytettyjä määriä. Jäsenvaltio voi vahvistaa osittaisiin maksuihin liittyvät vähimmäismäärät ja hakemusten määräajat.

III   LUKU

Kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteet

1   jakso

Yleiset säännökset

73 artikla

Kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteiden valinta

Jäsenvaltio voi säätää, että yhtä tai useampaa asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 c artiklan 2 kohdassa lueteltua toimenpidettä ei sovelleta sen alueella.

74 artikla

Lainat kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteiden rahoittamiseksi

Kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteiden rahoittamiseksi asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 c artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti otetut lainat, joiden takaisinmaksuaika on toimintaohjelman kestoa pidempi, voidaan siirtää seuraavaan toimintaohjelmaan asianmukaisesti perustelluista taloudellisista syistä.

2   jakso

Markkinoiltapoisto

75 artikla

Määritelmä

Tässä jaksossa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 c artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua markkinoiltapoistoa.

Tätä lukua sovellettaessa ’markkinoilta poistetuilla tuotteilla’ ja ’tuotteilla, joita ei saateta myyntiin’, tarkoitetaan tuotteita, jotka on poistettu markkinoilta.

76 artikla

Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset

1.   Jos markkinoilta poistetaan tuotteita, joille on vahvistettu II osastossa tarkoitetut kaupan pitämisen vaatimukset, tuotteiden on oltava kyseisten vaatimusten mukaisia tuotteen ulkoasua ja merkitsemistä koskevia säännöksiä lukuun ottamatta. Kaikenkokoiset tuotteet voidaan poistaa markkinoilta irtotavarana sillä edellytyksellä, että II luokan vähimmäisvaatimuksia noudatetaan erityisesti laadun ja kokoluokan osalta.

Asianomaisissa vaatimuksissa määriteltyjen minituotteiden on kuitenkin oltava sovellettavien kaupan pitämistä koskevien vaatimusten mukaisia, tuotteen ulkoasua ja merkitsemistä koskevat säännökset mukaan luettuina.

2.   Jos tuotteelle ei ole vahvistettu kaupan pitämisen vaatimuksia, markkinoilta poistettavien tuotteiden on oltava liitteessä X esitettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisia. Jäsenvaltiot voivat antaa näitä vähimmäisvaatimuksia täydentäviä säännöksiä.

77 artikla

Ilmaisjakelua varten toteutettujen markkinoiltapoistojen kolmen vuoden keskiarvo

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 d artiklan 4 kohdassa tarkoitettu enimmäismäärä eli viisi prosenttia kaupan pidetyn tuotannon määrästä lasketaan niiden tuotteiden kokonaismäärien aritmeettisen keskiarvon perusteella, joiden osalta tuottajaorganisaatio on hyväksytty ja jotka on pidetty kaupan tuottajaorganisaation välityksellä edeltävien kolmen vuoden aikana.

2.   Vastikään hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden osalta hyväksyntää edeltävien markkinointivuosien tiedot ovat

78 artikla

Markkinoiltapoistotoimista ennalta ilmoittaminen

1.   Tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden liittojen on ilmoitettava jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille jokaisesta suunnitellusta markkinoiltapoistotoimesta etukäteen kirjallisena televiestinä tai sähköisenä viestinä.

Ilmoituksessa on erityisesti esitettävä luettelo interventioon saatetuista tuotteista ja niiden tärkeimmistä ominaisuuksista asianomaisten kaupan pitämisen vaatimusten suhteen, arvio jokaisen tuotteen määrästä, suunniteltu käyttötarkoitus sekä paikka, jossa markkinoilta poistetuille tuotteille voidaan tehdä 108 artiklassa tarkoitetut tarkastukset.

Ilmoituksissa on oltava todistus siitä, että markkinoilta poistetut tuotteet ovat kaupan pitämisen vaatimusten tai 76 artiklassa tarkoitettujen vähimmäisvaatimusten mukaisia.

2.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava erityisesti määräaikojen osalta tuottajaorganisaatioihin sovellettavat yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettuja ilmoituksia.

3.   Jäsenvaltion on 2 kohdassa tarkoitetussa määräajassa

79 artikla

Tuki

1.   Unionin ja tuottajaorganisaation rahoitusosuuden muodostama tuki liitteessä XI tarkoitettujen tuotteiden markkinoiltapoistoille voi olla enintään kyseisessä liitteessä vahvistettujen määrien suuruinen. Muiden tuotteiden osalta jäsenvaltioiden on vahvistettava tuen enimmäismäärät.

Jos tuottajaorganisaatio on saanut markkinoilta poistetuille tuotteille korvausta kolmannelta osapuolelta, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta tuesta vähennetään nettotulot, jotka tuottajaorganisaatio on saanut markkinoilta poistetuista tuotteista. Jotta asianomaiset tuotteet olisivat tukikelpoisia, ne on poistettava hedelmien ja vihannesten kaupallisilta markkinoilta.

2.   Markkinoilta poistettujen tuotteiden määrä voi olla tietyn tuotteen osalta enintään viisi prosenttia tietyn tuottajaorganisaation kaupan pitämän tuotannon määrästä. Kyseisessä osuudessa ei kuitenkaan oteta huomioon määriä, jotka poistetaan markkinoilta jollain asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 d artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla tai millä tahansa muulla jäsenvaltion tämän asetuksen 80 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksymällä tavalla.

Kaupan pidetyn tuotannon määrä lasketaan edeltävien kolmen vuoden kaupan pidetyn tuotannon määrän keskiarvona. Jos tätä tietoa ei ole saatavilla, käytetään sen tuotannon, jonka osalta tuottajaorganisaatio on hyväksytty, kaupan pidettyä määrää.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen prosenttiosuuksien on oltava kolmen vuoden vuotuisia keskiarvoja, joiden vuotuinen sallittu ylitys on viisi prosenttiyksikköä.

3.   Unionin taloudellinen tuki hedelmille ja vihanneksille, jotka poistetaan markkinoilta ilmaisjakeluna asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 d artiklan 4 kohdassa tarkoitetuille hyväntekeväisyysorganisaatioille ja laitoksille, kattaa ainoastaan tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti poistettuihin tuotteisiin liittyvät maksut ja tämän asetuksen 81 artiklan 1 kohdassa ja 82 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kustannukset.

80 artikla

Markkinoilta poistettujen tuotteiden käyttötarkoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava markkinoilta poistettujen tuotteiden sallitut käyttötarkoitukset. Niiden on annettava säännökset sen varmistamiseksi, että markkinoiltapoistoilla tai tuotteiden käyttötarkoituksella ei ole kielteisiä vaikutuksia ympäristöön eikä kasvien terveyteen. Tuottajaorganisaatioille näiden säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ovat tukikelpoisia osana toimintaohjelmassa markkinoiltapoistoille myönnettävää tukea.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin käyttötarkoituksiin kuuluvat myös asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 d artiklan 4 kohdassa tarkoitettu ilmaisjakelu ja muut vastaavat jäsenvaltion hyväksymät käyttötarkoitukset.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 d artiklan 4 kohdassa tarkoitetut hyväntekeväisyysjärjestöt ja laitokset pyytävät markkinoilta poistettujen tuotteiden lopullisilta vastaanottajilta symbolista korvausta, jos kyseisiä tuotteita on jalostettu.

Ilmaisjakelun edunsaajien voidaan sallia suorittavan maksu hedelmien ja vihannesten jalostajalle luontoissuorituksena, jos tällaisella maksulla korvataan vain jalostuskustannukset ja jos jäsenvaltio, jossa maksu suoritetaan, on vahvistanut säännöt, joilla varmistetaan että jalostetut tuotteet on tosiasiallisesti tarkoitettu toisessa alakohdassa tarkoitettujen lopullisten vastaanottajien kuulutukseen.

Jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen tuottajaorganisaatioiden ja hyväksymiensä, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 d artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen hyväntekeväisyysjärjestöjen ja laitosten välistä yhteydenpitoa ja yhteistyötä.

3.   Tuotteita voidaan toimittaa jalostusteollisuudelle. Jäsenvaltion on annettava yksityiskohtaiset säännökset varmistaakseen, ettei kilpailu vääristy asianomaisilla tuotannonaloilla unionissa tai tuontituotteiden osalta ja etteivät markkinoilta poistetut tuotteet palaa kaupallisille markkinoille. Tislaamalla tuotettu alkoholi on käytettävä yksinomaan teollisuudessa tai energiatarkoituksiin.

81 artikla

Kuljetuskustannukset

1.   Kaikkien markkinoilta poistettujen tuotteiden ilmaisjakeluun liittyvät kuljetuskustannukset ovat toimintaohjelmassa tukikelpoisia poistamispaikan ja toimituspaikan välimatkan mukaan vahvistettujen, liitteessä XII säädettyjen kiinteiden määrien perusteella.

Merikuljetusten osalta jäsenvaltion on määriteltävä poistamispaikan ja toimituspaikan välimatka. Korvaus ei voi ylittää kustannuksia, jotka syntyisivät, jos kuljetus tapahtuisi maalla ja kattaisi lastauspaikan ja teoreettisen purkauspaikan, jossa maakuljetus on mahdollinen, välisen lyhyimmän matkan. Liitteessä XII esitettyihin määriin sovelletaan korjauskerrointa 0,6.

2.   Kuljetuskustannukset maksetaan osapuolelle, jolle kulut kyseisestä kuljetuksesta ovat tosiasiallisesti aiheutuneet.

Niiden maksamisen edellytyksenä on sellaisten tositteiden esittäminen, joista käyvät ilmi erityisesti

82 artikla

Lajittelu- ja pakkauskustannukset

1.   Markkinoilta ilmaisjakelua varten poistettujen hedelmien ja vihannesten lajittelu- ja pakkauskustannuksiin voidaan myöntää toimintaohjelmassa kiinteää tukea, joka vahvistetaan liitteessä XIII olevassa A osassa, jos tuotteet ovat alle 25 kilogrammaa nettopainoltaan olevissa pakkauksissa.

2.   Ilmaisjakeluun tarkoitettujen tuotteiden pakkauksissa on oltava Euroopan unionin tunnus ja yksi tai useampi liitteessä XIII olevassa B osassa esitetyistä merkinnöistä.

3.   Lajittelu- ja pakkauskustannukset maksetaan nämä toimet toteuttaville tuottajaorganisaatioille.

Niiden maksamisen edellytyksenä on sellaisten tositteiden esittäminen, joista käyvät ilmi erityisesti

83 artikla

Markkinoilta poistettujen tuotteiden vastaanottajia koskevat edellytykset

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 d artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen markkinoilta poistettujen tuotteiden vastaanottajien on sitouduttava

Jäsenvaltio voi kuitenkin päättää, että vastaanottajien ei tarvitse pitää ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua kirjanpitoa, jos ne ottavat vastaan vain vähäisiä määriä ja riski on alhainen. Kyseinen päätös ja sen perustelut on kirjattava.

2.   Osapuolten, jotka ottavat vastaan markkinoilta poistettuja tuotteita muita käyttötarkoituksia varten, on sitouduttava

3   jakso

Raakana korjaaminen ja korjaamatta jättäminen

84 artikla

Raakana korjaamisen ja korjaamatta jättämisen määritelmät

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan

2.   Raakana korjaamisen ja korjaamatta jättämisen on oltava täydentäviä ja poikkeavia suhteessa tavanomaisiin viljelymenetelmiin.

85 artikla

Raakana korjaamisen ja korjaamatta jättämisen soveltamisedellytykset

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava raakana korjaamisen ja korjaamatta jättämisen osalta seuraavat toimenpiteet:

2.   Tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden liittojen on ilmoitettava jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille jokaisesta suunnitellusta raakana korjaamisesta tai korjaamatta jättämisestä ennalta kirjallisena televiestinä tai sähköisenä viestinä.

Niiden on sisällytettävä jokaisen vuoden ensimmäiseen tiettyä tuotetta koskevaan ilmoitukseen odotetusta markkinatilanteesta analyysi, joka on perusteena raakana korjaamiselle tai korjaamatta jättämiselle.

3.   Raakana korjaamista ja korjaamatta jättämistä ei voi soveltaa samaan tuotteeseen samalla alueella samana vuonna eikä kahtena perättäisenä vuonna.

4.   Unionin ja tuottajaorganisaation rahoitusosuuden muodostaman korvauksen määrä raakana korjaamisesta ja korjaamatta jättämisestä on hehtaarikohtainen tuki, jonka jäsenvaltio vahvistaa 1 kohdan a alakohdan mukaisesti

4   jakso

Menekinedistäminen ja tiedotus

86 artikla

Menekinedistämis- ja tiedotustoimien täytäntöönpano

1.   Jäsenvaltioiden on annettava yksityiskohtaiset säännökset, jotka koskevat menekinedistämis- ja tiedotustoimenpiteiden täytäntöönpanoa. Kyseisten säännösten on mahdollistettava toimenpiteiden nopea soveltaminen tarvittaessa.

2.   Menekinedistämis- ja tiedotustoimenpiteiden on täydennettävä asianomaisen tuottajaorganisaation parhaillaan soveltamia menekinedistämis- ja tiedotustoimia, jotka eivät liity kriisinehkäisyyn ja -hallintaan.

5   jakso

Koulutus

87 artikla

Koulutustoimien täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden on annettava yksityiskohtaiset säännökset, jotka koskevat koulutustoimien täytäntöönpanoa.

6   jakso

Satovakuutus

88 artikla

Satovakuutustoimien tavoitteet

Tuottajaorganisaation on hallinnoitava satovakuutustoimia, joilla edistetään tuottajien tulojen takaamista ja tuottajaorganisaatioille ja/tai niiden jäsenille aiheutuvien kaupallisten tappioiden kattamista silloin kun niihin vaikuttavat luonnonkatastrofit, sääolosuhteet tai tapauksen mukaan taudit tai tuholaiset.

89 artikla

Satovakuutustoimien täytäntöönpano

1.   Jäsenvaltioiden on annettava satovakuutustoimien täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännökset, joihin kuuluvat myös toimenpiteet sen varmistamiseksi, että satovakuutustoimet eivät vääristä kilpailua vakuutusmarkkinoilla.

2.   Jäsenvaltiot voivat myöntää toimintarahastosta tukea saavien satovakuutustoimien tukemiseksi kansallista lisärahoitusta. Satovakuutukseen osoitettavan julkisen tuen kokonaismäärä voi kuitenkin olla enintään

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa vahvistettua enimmäismäärää sovelletaan myös silloin kun unionin taloudellisen tuen osuus toimintarahastolle voi muutoin olla 60 prosenttia asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 d artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.   Satovakuutustoimet eivät voi kattaa vakuutusmaksuja, jotka korvaavat tuottajalle yli 100 prosenttia tulonmenetyksistä ottaen huomioon muut korvaukset, joita tuottaja saa muista vakuutettuun riskiin liittyvistä tukijärjestelmistä.

4.   Tässä artiklassa ilmaisulla ’luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevat epäsuotuisat sääolot’ on sama merkitys kuin komission asetuksen (EY) N:o 1857/2006 (13) 2 artiklan 8 kohdassa.

7   jakso

Sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten tukeminen

90 artikla

Sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten tukemisen edellytykset

1.   Jäsenvaltioiden on annettava yksityiskohtaiset säännökset, jotka koskevat sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten tukemista.

2.   Sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten tuki muodostuu unionin ja tuottajaorganisaation rahoitusosuuksista. Sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuviin hallinnollisiin kustannuksiin myönnettävän kokonaistuen on oltava enintään seuraava osuus tuottajaorganisaation rahoitusosuudesta sijoitusrahastoon sen ensimmäisenä, toisena ja kolmantena toimintavuonna:

3.   Tuottajaorganisaatio voi saada 2 kohdassa tarkoitettua tukea vain kerran ja ainoastaan rahaston ensimmäisinä kolmena toimintavuonna. Jos tuottajaorganisaatio hakee tukea ainoastaan rahaston toisena tai kolmantena toimintavuonna, tuki on

4.   Jäsenvaltiot voivat vahvistaa enimmäismäärän tukea, jonka tuottajaorganisaatio voi saada sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuviin hallinnollisiin kustannuksiin.

IV   LUKU

Kansallinen taloudellinen tuki

91 artikla

Tuottajien järjestäytymisaste

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 e artiklan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltion jonkin alueen tuottajien järjestäytymisaste on tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden liittojen ja tuottajaryhmien kaupan pitämän, tietyn alueen hedelmä- ja vihannestuotannon arvo jaettuna asianomaisen alueen hedelmä- ja vihannestuotannon kokonaisarvolla.

2.   Tuottajien järjestäytymisastetta pidetään jäsenvaltion jollakin alueella erityisen alhaisena, jos 1 kohdassa säädetyn mukaisesti laskettu keskimääräinen järjestäytymisaste sellaisten kolmen viimeisimmän vuoden aikana, joista on saatavilla tietoja, on alle 20 prosenttia.

Kansallista taloudellista tukea voidaan myöntää ainoastaan tässä artiklassa tarkoitetun alueen hedelmä- ja vihannestuotannolle. Tämän luvun soveltamiseksi alueena pidetään jäsenvaltion osaa, joka erottuu selvästi asianomaisen jäsenvaltion alueesta hallinnollisten, maantieteellisten tai taloudellisten ominaispiirteidensä vuoksi.

92 artikla

Lupa maksaa kansallista taloudellista tukea

1.   Jäsenvaltion on pyydettävä komissiolta lupa myöntää asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 e artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kansallista taloudellista tukea toimintaohjelmille, jotka pannaan täytäntöön jonakin kalenterivuonna viimeistään 31 päivänä tammikuuta.

Pyynnön mukana on oltava todisteet siitä, että tuottajien järjestäytymisaste asianomaisella alueella on erityisen alhainen tämän asetuksen 91 artiklan mukaisesti ja että tukea myönnetään ainoastaan kyseisen alueen hedelmä- ja vihannestuotannolle, sekä tiedot asianomaisista tuottajaorganisaatioista, tuen määrästä ja asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 b artiklan 1 kohdan mukaisista maksuosuuksista.

2.   Komissio hyväksyy tai hylkää pyynnön kolmen kuukauden kuluessa sen esittämisestä. Ellei komissio vastaa tämän määräajan kuluessa, pyyntö katsotaan hyväksytyksi.

Jos pyyntö on puutteellinen, kolmen kuukauden määräaika keskeytyy ja jäsenvaltiolle ilmoitetaan havaitusta puutteesta. Keskeytys tulee voimaan päivänä, jona jäsenvaltiolle ilmoitetaan siitä, ja on voimassa kunnes täydellinen pyyntö vastaanotetaan.

93 artikla

Toimintaohjelman muuttaminen

Tuottajaorganisaation, joka aikoo hakea kansallista taloudellista tukea, on tarvittaessa muutettava toimintaohjelmaansa 65 tai 66 artiklan mukaisesti.

94 artikla

Kansallisen taloudellisen tuen hakeminen ja maksaminen

1.   Tuottajaorganisaation on haettava kansallista taloudellista tukea ja jäsenvaltion on maksettava se 69 ja 70 artiklan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltio voi vahvistaa kansallisen taloudellisen tuen maksamista koskevia lisäsääntöjä, joihin kuuluu myös ennakko- ja osamaksujen mahdollisuus.

95 artikla

Unionin korvaus kansallisen taloudellisen tuen osalta

1.   Jäsenvaltio voi hakea unionin korvausta ennen ohjelman täytäntöönpanoa seuraavan toisen vuoden 1 päivää tammikuuta sellaisen hyväksytyn kansallisen taloudellisen tuen osalta, joka on tosiasiallisesti maksettu tuottajaorganisaatioille.

Pyynnön mukana on oltava todisteet siitä, että asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 e artiklan 1 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä on noudatettu edeltävistä neljästä vuodesta kolmena, tiedot asianomaisista tuottajaorganisaatioista ja tosiasiallisesti maksetun tuen määrästä sekä toimintarahaston kuvaus, jossa on eritelty kokonaismäärä ja rahoitusosuudet unionilta, jäsenvaltiolta (kansallinen taloudellinen tuki), tuottajaorganisaatioilta sekä jäseniltä.

2.   Komissio joko hyväksyy tai hylkää pyynnön. Pyyntö hylätään, jos pyynnön esittänyt jäsenvaltio ei ole noudattanut kansallisen taloudellisen tuen hyväksymistä ja takaisinmaksua koskevia sääntöjä tai tässä asetuksessa tai asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 säädettyjä, tuottajaorganisaatioita, toimintarahastoja ja toimintaohjelmia koskevia sääntöjä.

3.   Kun unionin korvaus tuen osalta on hyväksytty, tukikelpoiset menot on ilmoitettava komissiolle komission asetuksen (EY) N:o 883/2006 (14) 5 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4.   Unionin korvauksen osuus kansallisen taloudellisen tuen osalta saa olla enintään 60 prosenttia tuottajaorganisaatiolle myönnetystä kansallisesta taloudellisesta tuesta.

V   LUKU

Yleiset säännökset

1   jakso

Raportit ja tiedonannot

96 artikla

Tuottajaryhmien ja tuottajaorganisaatioiden raportit

1.   Tuottajaryhmien ja tuottajaorganisaatioiden on jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä ilmoitettava kaikki 97 artiklan b alakohdassa tarkoitetun vuosiraportin laatimiseksi tarvittavat tiedot.

2.   Tuottajaorganisaatioiden on toimitettava tukihakemusten liitteenä vuosikertomukset toimintarahastojen täytäntöönpanosta.

Raporttien on koskettava seuraavia:

3.   Vuosiraportissa on esitettävä jokaisen täytäntöönpannun toimintaohjelman osalta

Vuosiraportissa on tapauksen mukaan mainittava, millaiset tehokkaat järjestelyt on otettu käyttöön kansallisen strategian ja asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 c artiklan 5 kohdan mukaisesti ympäristön suojaamiseksi ympäristöpaineilta, joita toimintaohjelmassa rahoitettavat investoinnit mahdollisesti lisäävät.

4.   Toimintaohjelman viimeisenä vuonna 1 kohdassa tarkoitetun vuosiraportin korvaa loppuraportti.

Loppuraportista on käytävä ilmi, missä määrin ohjelmien tavoitteet on saavutettu. Siinä on selvitettävä toimia ja/tai menetelmiä koskevat muutokset sekä yksilöitävä ohjelman täytäntöönpanon onnistumiseen tai epäonnistukseen vaikuttaneet tekijät, jotka on otettu tai otetaan huomioon seuraavia toimintaohjelmia valmisteltaessa tai voimassa olevia toimintaohjelmia muutettaessa.

5.   Jos tuottajaryhmä tai -organisaatio ei toimita jäsenvaltiolle tiedonantoja tässä asetuksessa tai asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 edellytetyn mukaisesti tai jos tiedonanto on jäsenvaltioiden hallussa olevien puolueettomien tietojen perusteella virheellinen, jäsenvaltion on keskeytettävä asianomaisen tuottajaryhmän esihyväksyntä tai asianomaisen tuottajaorganisaation hyväksyntä kunnes toimitetaan asianmukainen tiedonanto, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen erityissäännösten soveltamista.

Jäsenvaltion on annettava tiedot tällaisista tapauksista tämän asetuksen 97 artiklan b alakohdassa tarkoitetussa vuosiraportissa.

97 artikla

Tuottajaorganisaatioita, tuottajaorganisaatioiden liittoja ja tuottajaryhmiä koskevat jäsenvaltioiden tiedonannot

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot ja asiakirjat:

98 artikla

Hedelmien ja vihannesten kuluttajahintoja sisämarkkinoilla koskevat jäsenvaltioiden tiedonannot

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava komissiolle tiedoksi joka keskiviikko viimeistään kello 12.00 (Brysselin aikaa) jokaiselta markkinapäivältä liitteessä XV olevassa A osassa luetelluilla edustavilla markkinoilla todetut hedelmien ja vihannesten keskihinnat.

Niistä hedelmistä ja vihanneksista, joihin sovelletaan kaupan pitämisen yleisvaatimuksia, on ilmoitettava vain kyseisten vaatimusten mukaisten tuotteiden hinnat, ja niiden tuotteiden, joihin sovelletaan kaupan pitämisen erityisvaatimuksia, hinnat on ilmoitettava vain I luokan tuotteiden osalta.

Ilmoitettavat hinnat ovat lajiteltujen, pakattujen ja tapauksen mukaan kuormalavoille pakattujen tuotteiden pakkausasemalta lähtöhintoja, jotka on ilmaistu euroina 100 kilogrammalta nettopainoa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava liitteessä XV olevassa A osassa esitettyjen tuotetyyppien ja -lajikkeiden sekä kokoluokkien ja/tai tarjontamuotojen hinnat, joita koskevat tiedot ovat saatavilla. Jos todetut hinnat koskevat muita kuin liitteessä XV olevassa A osassa esitettyjä tyyppejä, lajikkeita, kokoluokkia ja/tai tarjontamuotoja, jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle tuotteiden tyypit, lajikkeet, kokoluokat ja/tai tarjontamuodot, joita hinnat vastaavat.

2.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä asianomaisten hedelmien ja vihannesten tuotantoalueen edustavat markkinat sellaisten liiketoimien perustella, jotka on toteutettu fyysisesti määriteltävillä markkinoilla (tukkumarkkinat, huutokaupat ja muut tarjonnan ja kysynnän perinteiset fyysiset kohtauspaikat), tai sellaisten suorien liiketoimien perusteella, jotka käydään tuottajien – tuottajaorganisaatiot mukaan luettuina – ja yksittäisten ostajien (tukkukauppiaat, vähittäiskauppiaat, jakelukeskukset ja muut toimijat) välillä. Edustavat markkinat voidaan määritellä myös yhdistämällä fyysisesti määriteltävillä markkinoilla toteutetut liiketoimet ja suorat liiketoimet.

3.   Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vapaaehtoisesti ilmoittaa komissiolle liitteessä XV olevassa B osassa lueteltujen hedelmien ja vihannesten sekä muiden tuotteiden tuottajahinnat.

4.   Edellä 3 kohdan mukaiset hinta-ilmoitukset on tehtävä komission vahvistamien suuntaviivojen mukaisesti, ja komissio saattaa ne julkisesti saataville asianmukaisesti katsominsa menetelmin.

2   jakso

Tarkastukset

99 artikla

Yksilöllisen tunnistuksen järjestelmä

Jäsenvaltion on varmistettava, että kaikkiin saman tuottajaorganisaation tai tuottajaryhmän jättämiin tukihakemuksiin sovelletaan yksilöllisen tunnistuksen järjestelmää. Tunnistustavan tulee olla yhteensopiva neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (15) 15 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun tunnistetietojen kirjaamisjärjestelmän kanssa.

100 artikla

Jättämismenettelyt

Jäsenvaltioiden on säädettävä tukihakemusten, hyväksymishakemusten, toimintaohjelmien hyväksymispyyntöjen sekä maksupyyntöjen jättämistä koskevista asianmukaisista menettelyistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen erityissäännösten soveltamista.

101 artikla

Näytteenotto

Jos tarkastukset on aiheellista tehdä otantana, jäsenvaltioiden on varmistuttava tarkastusten luonteen ja suoritustiheyden sekä riskianalyysin perusteella, että tarkastukset soveltuvat asianomaiseen toimenpiteeseen.

102 artikla

Hallinnolliset tarkastukset

Hallinnolliset tarkastukset on tehtävä kaikille tukihakemuksille ja maksupyynnöille, ja niiden on koskettava kaikkia seikkoja, jotka on mahdollista ja tarkoituksenmukaista tarkastaa. Menettelyissä on vaadittava, että toteutetut toimet, tarkastustulokset ja poikkeavuuksien vuoksi toteutetut toimenpiteet kirjataan.

103 artikla

Paikalla tehtävät tarkastukset

1.   Jokaisesta paikalla tehtävästä tarkastuksesta on laadittava seurantaraportti, jonka perusteella on mahdollista tarkastella tehtyihin tarkastuksiin liittyviä tietoja. Raportissa on ilmoitettava erityisesti

2.   Tuensaajalle voidaan antaa mahdollisuus allekirjoittaa raportti, mainita olleensa paikalla tarkastuksen aikana ja lisätä huomautuksiaan. Jos havaitaan sääntöjenvastaisuuksia, tuensaajalle voidaan antaa jäljennös seurantaraportista.

3.   Paikalla tehtävistä tarkastuksista voidaan antaa ennakkoilmoitus edellyttäen, että tarkastuksen tavoite ei vaarannu. Ennakkoilmoitukset on annettava mahdollisimman myöhään.

4.   Tässä asetuksessa säädetyt paikalla tehtävät tarkastukset ja muut unionin oikeudessa säädetyt tarkastukset on tehtävä mahdollisuuksien mukaan samanaikaisesti.

104 artikla

Hyväksynnän myöntäminen ja toimintaohjelmien hyväksyminen

1.   Ennen kuin jäsenvaltio myöntää tuottajaorganisaatiolle hyväksynnän asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, sen on tehtävä tarkastus tuottajaorganisaatioon hyväksymisedellytysten noudattamisen varmistamiseksi.

2.   Ennen kuin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen hyväksyy toimintaohjelman 64 artiklan mukaisesti, sen on tarkastettava hyväksyttäväksi esitetty toimintaohjelma ja tapauksen mukaan muutospyyntö kaikin soveltuvin keinoin, paikalla tehtävä tarkastus mukaan luettuna. Tarkastusten on koskettava erityisesti

105 artikla

Toimintaohjelmiin liittyvien tukihakemusten hallinnolliset tarkastukset

1.   Jäsenvaltion on ennen tuen myöntämistä tehtävä kaikille tukihakemuksille hallinnolliset tarkastukset ja niiden lisäksi otantaan perustuvia tarkastuksia paikalla 106 artiklan mukaisesti.

2.   Tukihakemuksia koskevissa hallinnollisissa tarkastuksissa on tarkastettava erityisesti seuraavat seikat siltä osin kuin se on asianomaisen hakemuksen osalta tarkoituksenmukaista:

3.   Toimintaohjelmassa aiheutuneista menoista on esitettävä maksun suorittamisen todistavat laskut tai asiakirjat, kuten tiliotteet. Jos tämä ei ole mahdollista, maksujen tueksi on esitettävä vastaavalla tavalla todistusvoimaiset kirjanpitoasiakirjat. Laskujen on oltava tuottajaorganisaation, tuottajaorganisaatioiden liiton taikka 50 artiklan 9 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa olevan tytäryrityksen tai jäsenvaltion luvalla yhden tai useamman sen tuottajajäsenen nimiin kirjoitettuja. Liitteessä IX olevan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen henkilöstökustannusten osalta laskujen on kuitenkin tapauksen mukaan oltava tuottajaorganisaation, tuottajaorganisaatioiden liiton tai 50 artiklan 9 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa olevan tytäryrityksen nimiin kirjoitettuja.

106 artikla

Toimintaohjelmaan liittyville tukihakemuksille paikalla tehtävät tarkastukset

1.   Jäsenvaltioiden on 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tukihakemusten tarkastusten yhteydessä tehtävä tuottajaorganisaatioiden tiloissa tarkastuksia paikalla tuen tai sen loppuosan myöntämisedellytysten noudattamisen varmistamiseksi asianomaisena vuonna.

Tarkastusten on koskettava erityisesti

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten on katettava vuosittain merkittävä otos hakemuksista. Jäsenvaltioissa, joissa on enemmän kuin kymmenen hyväksyttyä tuottajaorganisaatiota, otoksen on käsitettävä vähintään 30 prosenttia haetun tuen kokonaismäärästä. Muissa tapauksissa kussakin tuottajaorganisaatiossa on tehtävä tarkastuskäynti vähintään kerran kolmessa vuodessa.

Kukin tuottajaorganisaatio on tarkastettava vähintään kerran ennen toimintaohjelman viimeiseen vuoteen liittyvän tuen tai sen loppuosan maksua.

3.   Paikalla tehtävien tarkastusten tulokset on arvioitava sen selvittämiseksi, koskevatko mahdolliset ongelmat koko järjestelmää, jolloin niitä saattaa esiintyä muiden vastaavien toimenpiteiden, tuensaajien tai elinten yhteydessä. Arvioinnissa on määriteltävä myös tällaisten tilanteiden syyt ja mahdollinen tarve suorittaa lisätutkimuksia ja toteuttaa ennaltaehkäiseviä tai korjaavia toimenpiteitä.

Jos tarkastuksissa paljastuu merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia yhdellä alueella, yhdessä alueen osassa tai jossakin tietyssä tuottajaorganisaatiossa, jäsenvaltion on suoritettava lisätarkastuksia kyseisen vuoden aikana ja korotettava seuraavana vuonna tarkastettavien hakemusten prosenttiosuutta.

4.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä tarkastettavat tuottajaorganisaatiot riskianalyysin perusteella.

Riskinanalyysissä on otettava erityisesti huomioon

107 artikla

Toimintaohjelman toimenpiteille paikalla tehtävät tarkastukset

1.   Jäsenvaltioiden on tarkistettava toimintaohjelmien toimenpiteiden paikalla tehtävissä tarkastuksissa erityisesti seuraavat seikat:

2.   Kaupan pidetyn tuotannon arvo on tarkistettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti tarkastettavan ja varmennettavan liikekirjanpidon perusteella.

Jäsenvaltio voi tätä varten päättää, että kaupan pidetyn tuotannon arvoa koskeva ilmoitus on varmennettava samalla tavoin kuin liikekirjanpidon tiedot.

Kaupan pidetyn tuotannon arvoa koskeva ilmoitus voidaan tarkistaa ennen asianomaisen tukihakemuksen jättämistä. Se on tehtävä ennen tuen maksamista.

3.   Paikalla tehtäviin tarkastuksiin on poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta sisällyttävä tarkastuskäynti toimeen, tai jos toimi on aineeton, toimen suorittajaan. Edellä 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun otokseen kuuluvilla yksittäisillä tiloilla toteutettavien toimien täytäntöönpanon varmistamiseksi on tehtävä ainakin yksi tarkastuskäynti.

Jäsenvaltio voi kuitenkin päättää olla tekemättä tarkastuskäyntejä pienemmissä toimissa tai kun se katsoo, että tuen saannin edellytysten noudattamatta jättämisen tai toimen toteutumatta jättämisen riski on alhainen. Kyseinen päätös ja sen perustelut on kirjattava.

4.   Paikalla tehtävien tarkastusten on koskettava kaikkia tuottajaorganisaation tai sen jäsenten sitoumuksia ja velvoitteita, jotka on tarkastuskäynnin aikana mahdollista tarkastaa.

5.   Ainoastaan ne tarkastukset, jotka täyttävät kaikki tämän artiklan vaatimukset, voidaan ottaa huomioon 106 artiklan 2 kohdassa vahvistetun tarkastusprosentin saavuttamista määriteltäessä.

108 artikla

Markkinoiltapoistotoimien ensimmäisen tason tarkastukset

1.   Jäsenvaltioiden on tehtävä jokaiselle tuottajaorganisaatiolle markkinoiltapoistotoimia koskevia ensimmäisen tason tarkastuksia, joihin kuuluu markkinoilta poistettujen tuotteiden asiakirja- ja tunnistustarkastus ja tapauksen mukaan otoksen perusteella painon fyysinen tarkastus ja 76 artiklan noudattamisen tarkastaminen II osaston II luvussa säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Tarkastukset on tehtävä 78 artiklan 1 kohdassa säädetyn ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen 78 artiklan 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa säädettyjen ensimmäisen tason tarkastusten on koskettava 100:aa prosenttia markkinoilta poistettujen tuotteiden määrästä. Kyseisen tarkastuksen jälkeen markkinoilta muutoin kuin ilmaisjakelua varten poistetut tuotteet on denaturoitava tai toimitettava jalostusteollisuudelle toimivaltaisten viranomaisten läsnä ollessa jäsenvaltion 80 artiklan mukaisesti vahvistamin edellytyksin.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, silloin kun tuotteet on tarkoitettu ilmaisjakeluun, jäsenvaltio voi tarkastaa kyseisessä kohdassa säädettyä pienemmän prosenttiosuuden, jonka on kuitenkin oltava vähintään 10 prosenttia tietyn tuottajaorganisaation asianomaisista määristä markkinointivuoden aikana. Tarkastus voidaan tehdä tuottajaorganisaatiossa ja/tai tuotteiden vastaanottajien tiloissa. Jos tarkastuksissa ilmenee merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia, jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä lisätarkastuksia.

109 artikla

Markkinoiltapoistotoimien toisen tason tarkastukset

1.   Jäsenvaltioiden on 106 artiklassa tarkoitettujen tarkastusten yhteydessä tehtävä markkinoiltapoistotoimien toisen tason tarkastuksia.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava perusteet, joiden mukaan ne tarkastelevat ja arvioivat riskiä siitä, että jokin tietty tuottajaorganisaatio on toteuttanut sääntöjen vastaisia markkinoiltapoistotoimia. Näiden perusteiden on koskettava muun muassa aiempien ensimmäisen ja toisen tason tarkastusten aikaisia havaintoja sekä sitä, onko tuottajaorganisaatio ottanut käyttöön jonkinlaisen laadunvarmistusmenetelmän. Jäsenvaltioiden on vahvistettava näiden perusteiden mukaisesti jokaisen tuottajaorganisaation osalta toisen tason tarkastusten vähimmäismäärä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin toisen tason tarkastuksiin kuuluu tuottajaorganisaatioiden ja markkinoilta poistettujen tuotteiden vastaanottajien tiloissa tehtäviä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että unionin tuen maksamista koskevia edellytyksiä noudatetaan. Tarkastuksiin on sisällyttävä erityisesti

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetut tarkastukset on tehtävä asianomaisten tuottajaorganisaatioiden ja niihin liittyvien vastaanottajien tiloissa. Jokaisen tarkastuksen yhteydessä on tarkastettava otos, joka edustaa vähintään viittä prosenttia tuottajaorganisaation markkinointivuoden aikana markkinoilta poistamista määristä.

4.   Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa varasto- ja liikekirjanpidossa on eriteltävä kunkin markkinoilta poistetun tuotteen osalta määrinä ilmaistuna seuraavien siirretyt määrät:

5.   Edellä 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tuotteiden käyttötarkoituksen tarkastaminen koostuu erityisesti seuraavista:

6.   Jos toisen tason tarkastuksissa havaitaan merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia, jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kyseisenä markkinointivuonna tehtävä perusteellisempia toisen tason tarkastuksia ja seuraavana markkinointivuonna lisättävä asianomaisten tuottajaorganisaatioiden tai niiden liittojen tiloissa tehtäviä toisen tason tarkastuksia.

110 artikla

Raakana korjaaminen ja korjaamatta jättäminen

1.   Jäsenvaltion on ennen raakana korjaamista tarkastettava paikalla, että asianomaiset tuotteet eivät ole vaurioituneita ja että asianomainen viljelyala on pidetty hyvässä kunnossa. Jäsenvaltion on raakana korjaamisen jälkeen tarkastettava, että asianomainen ala on korjattu kokonaan ja että korjatut tuotteet on denaturoitu.

Jäsenvaltion on satokauden jälkeen tarkistettava 85 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun odotetusta markkinatilanteesta tehdyn analyysin paikkansapitävyys. Sen on myös analysoitava odotetun ja todellisen markkinatilanteen eroja.

2.   Jäsenvaltion on ennen korjaamatta jättämistä tarkastettava paikalla, että asianomainen ala on pidetty kunnossa, että satoa ei ole jo korjattu osittain ja että tuote on hyvin kehittynyt ja olisi yleisesti ottaen terve, puhdas ja laadultaan kauppakelpoinen.

Jäsenvaltion on huolehdittava, että tuotanto denaturoidaan. Jos tämä ei ole mahdollista, sen on varmistettava sadonkorjuukauden aikana yhdellä tai useammalla tarkastuskäynnillä, että satoa ei korjata.

3.   Sovelletaan myös 109 artiklan 1, 2, 3 ja 6 kohtaa soveltuvin osin.

111 artikla

Ennen tuottajaryhmän hyväksymissuunnitelman hyväksymistä tehtävät tarkastukset

1.   Jäsenvaltion on ennen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 e artiklan 1 kohdan mukaisen tuottajaryhmän hyväksymissuunnitelman hyväksymistä tehtävä oikeussubjektille tai sen tarkoin määritellylle osalle tarkastus paikalla.

2.   Jäsenvaltion on todennettava kaikin asianmukaisin keinoin, myös paikalla tehtävin tarkastuksin

112 artikla

Tuottajaryhmien tukihakemusten tarkastukset

1.   Jäsenvaltioiden on ennen tuen myöntämistä tehtävä kaikille tuottajaryhmien jättämille tukihakemuksille hallinnollisia tarkastuksia ja otantaan perustuvia tarkastuksia paikalla.

2.   Jäsenvaltioiden on 45 artiklassa tarkoitettujen tukihakemusten jättämisen jälkeen tehtävä tuottajaryhmille tarkastuksia paikalla tuen myöntämisedellytysten noudattamisen varmistamiseksi asianomaisena vuonna.

Tarkastusten on koskettava erityisesti

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten on katettava vuosittain merkittävä otos hakemuksista. Otoksen on käsitettävä vähintään 30 prosenttia tuen kokonaismäärästä.

Kaikille tuottajaryhmille on tehtävä tarkastus vähintään joka viides vuosi.

4.   Sovelletaan 105 ja 107 artiklaa soveltuvin osin.

113 artikla

Ylikansalliset tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden ylikansalliset liitot

1.   Jäsenvaltiolla, jossa ylikansallisen tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden ylikansallisen liiton kotipaikka sijaitsee, on kokonaisvastuu kyseiselle tuottajaorganisaatiolle tai liitolle tehtävien tarkastusten järjestämisestä ja tarvittavien seuraamusten soveltamisesta erityisesti toimintaohjelman ja toimintarahaston osalta.

2.   Muiden jäsenvaltioiden, joiden on annettava 28 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 35 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua hallinnollista yhteistyötä, on tehtävä tällaiset tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion edellyttämät hallinnolliset ja paikalla tehtävät tarkastukset ja ilmoitettava niiden tuloksista. Niiden on noudatettava 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion vahvistamia määräaikoja.

3.   Tuottajaorganisaatioon, toimintaohjelmaan ja toimintarahastoon sovelletaan 1 kohdassa tarkoitetussa jäsenvaltiossa sovellettavia sääntöjä. Ympäristöön ja kasvien terveyteen liittyvissä kysymyksissä sekä tuotteiden markkinoilta poistamisen osalta sovelletaan kuitenkin sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa tuotanto tapahtuu.

3   jakso

Seuraamukset

114 artikla

Hyväksymisedellytysten noudattamatta jättäminen

1.   Jäsenvaltion on peruttava tuottajaorganisaation hyväksyntä, jos hyväksymisedellytysten noudattamatta jättäminen on merkittävää ja johtuu tuottajaorganisaation tahallisesta toiminnasta tai vakavasta laiminlyönnistä.

Jäsenvaltion on erityisesti peruttava tuottajaorganisaation hyväksyntä, jos hyväksymisedellytysten noudattamatta jättäminen liittyy

Tämän kohdan mukaisesti tehty hyväksynnän peruutus tulee voimaan päivänä, jona hyväksymisedellytykset eivät enää täyty, jollei kansallisen tason vanhentumisaikoja koskevasta horisontaalisesta lainsäädännöstä muuta johdu.

2.   Jos 1 kohtaa ei voida soveltaa, jäsenvaltion on keskeytettävä tuottajaorganisaation hyväksyntä, jos hyväksymisedellytysten noudattamatta jättäminen on merkittävää mutta tilapäistä.

Hyväksynnän ollessa keskeytetty tukea ei saa maksaa. Keskeytys tulee voimaan tarkastuksen tekopäivänä ja päättyy sen tarkastuksen tekopäivänä, joka osoittaa asianomaisten edellytysten täyttyvän.

Hyväksynnän keskeytys ei saa kestää yli 12:ta kuukautta. Jos asianomaiset edellytykset eivät täyty 12 kuukauden kuluessa, hyväksyntä perutaan.

Jäsenvaltio voi suorittaa maksuja 70 artiklassa vahvistetun määräajan päätyttyä, jos se on tarpeen tämän kohdan soveltamiseksi. Kyseisiä myöhempiä maksuja ei kuitenkaan missään tapauksessa voi enää suorittaa ohjelman täytäntöönpanoa seuraavan toisen vuoden 15 päivän lokakuuta jälkeen.

3.   Muissa tapauksissa, joissa hyväksymisedellytyksiä jätetään noudattamatta, mutta 1 ja 2 kohtaa ei voida soveltaa, jäsenvaltioiden on lähetettävä varoituskirje, jossa esitetään toteutettavat korjaavat toimenpiteet. Jäsenvaltio voi lykätä tuen maksamista, kunnes korjaavat toimenpiteet on toteutettu.

Jäsenvaltio voi suorittaa maksuja 70 artiklassa vahvistetun määräajan päätyttyä, jos se on tarpeen tämän kohdan soveltamiseksi. Näitä myöhempiä maksuja ei kuitenkaan missään tapauksessa voida enää suorittaa ohjelman täytäntöönpanoa seuraavan toisen vuoden 15 päivän lokakuuta jälkeen.

Jos korjaavia toimenpiteitä ei ole toteutettu 12 kuukauden kuluessa, sitä pidetään edellytysten merkittävänä noudattamatta jättämisenä, jolloin sovelletaan 2 kohtaa.

115 artikla

Petokset

1.   Rajoittamatta muiden unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisten seuraamusten soveltamista, silloin kun tuottajaorganisaation, tuottajaorganisaatioiden liiton tai tuottajaryhmän todetaan syyllistyneen petokseen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamisalaan kuuluvan tuen osalta, jäsenvaltion on

2.   Jos tuottajaorganisaation, tuottajaorganisaatioiden liiton tai tuottajaryhmän epäillään syyllistyneen petokseen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamisalaan kuuluvan tuen osalta, jäsenvaltio voi perua hyväksynnän tai keskeyttää maksut.

116 artikla

Tuottajaryhmät

1.   Jäsenvaltioiden on sovellettava hyväksymissuunnitelmiin 114 ja/tai 117 artiklassa säädettyjä seuraamuksia ja rangaistuksia soveltuvin osin.

2.   Sen lisäksi, mitä 1 kohdassa säädetään, jos tuottajaryhmää ei hyväksytä tuottajaorganisaatioksi jäsenvaltion 49 artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistamassa määräajassa, jäsenvaltion on perittävä takaisin

117 artikla

Toimintaohjelma

1.   Maksut on laskettava todetun tukikelpoisuuden perusteella.

2.   Jäsenvaltion on tarkasteltava tuensaajalta vastaanotettua tukihakemusta ja vahvistettava tukikelpoiset määrät. Sen on vahvistettava

3.   Jos 2 kohdan a alakohdan mukaisesti vahvistettu määrä on yli kolme prosenttia suurempi kuin 2 kohdan b alakohdan mukaisesti vahvistettu määrä, sovelletaan seuraamusta. Seuraamuksen määrä on 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti laskettujen määrien erotus.

Mitään seuraamusta ei kuitenkaan sovelleta, jos tuottajaorganisaatio tai tuottajaryhmä voi osoittaa, ettei se ole vastuussa tukeen kelpaamattoman määrän sisällyttämisestä.

4.   Edellä 2 ja 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin paikalla tai myöhemmin tehtävissä tarkastuksissa havaittuihin tukeen kelpaamattomiin menoihin.

5.   Jos kaupan pidetyn tuotannon arvo ilmoitetaan ja tarkastetaan ennen tukihakemuksen jättämistä, 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisten määrien laskennassa on käytettävä ilmoitettuja ja hyväksyttyjä arvoja.

118 artikla

Markkinoiltapoistotoimien ensimmäisen tason tarkastuksiin liittyvät seuraamukset

Jos 108 artiklassa tarkoitetussa tarkastuksessa havaitaan 76 artiklassa tarkoitettuihin kaupan pitämisen vaatimuksiin tai vähimmäisvaatimuksiin liittyviä sääntöjenvastaisuuksia, tuensaajan on maksettava seuraamuksena

119 artikla

Muut tuottajaorganisaatioihin sovellettavat seuraamukset markkinoiltapoistotoimien osalta

1.   Edellä 117 artiklassa tarkoitetut seuraamukset liittyvät tukeen, jota on haettu markkinoiltapoistotoimille osana toimintaohjelman menoja.

2.   Markkinoiltapoistotoimeen liittyviä menoja pidetään tukeen kelpaamattomina, jos myyntiin saattamattomia tuotteita ei ole hävitetty jäsenvaltion 80 artiklan 1 kohdan mukaisesti säätämällä tavalla tai jos markkinoiltapoistolla tai käyttötarkoituksella on kielteinen vaikutus ympäristöön tai kasvien terveyteen 80 artiklan 1 kohdan mukaisesti annettujen säännösten vastaisesti.

120 artikla

Markkinoilta poistettujen tuotteiden vastaanottajiin sovellettavat seuraamukset

Silloin kun 108 ja 109 artiklan mukaisesti tehtyjen tarkastusten yhteydessä todetaan vastaanottajasta johtuvia sääntöjenvastaisuuksia, sovelletaan seuraavia seuraamuksia:

Edellä a alakohdassa säädetty seuraamus tulee voimaan välittömästi ja jatkuu vähintään yhden markkinointivuoden ajan. Sen voimassaoloa voidaan pidentää sääntöjenvastaisuuden vakavuuden mukaan.

121 artikla

Raakana korjaaminen ja korjaamatta jättäminen

1.   Jos raakana korjaamisen osalta havaitaan, että tuottajaorganisaatio ei ole täyttänyt velvoitteitaan, sen on maksettava seuraamuksena korvauksen määrä, joka liittyy alaan, jonka osalta velvoitteita ei ole täytetty. Velvoitteiden täyttämättä jättämiseen kuuluvat tapaukset, joissa

2.   Jos korjaamatta jättämisen osalta havaitaan, että tuottajaorganisaatio ei ole täyttänyt velvoitteitaan, sen on maksettava seuraamuksena korvauksen määrä, joka liittyy alaan, jonka osalta velvoitteita ei ole täytetty. Velvoitteiden täyttämättä jättämiseen kuuluvat tapaukset, joissa

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja seuraamuksia sovelletaan 117 artiklan mukaisesti mahdollisesti määrättyjen seuraamusten lisäksi.

122 artikla

Paikalla tehtävän tarkastuksen estäminen

Jos tuottajaorganisaatio taikka sen jäsen tai edustaja estää tarkastuksen paikalla tekemisen, tukihakemus on hylättävä asianomaisten menojen osalta.

123 artikla

Takaisinperityn tuen ja seuraamusten maksaminen

1.   Tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden liittojen, tuottajaryhmien tai muiden asianomaisten toimijoiden on maksettava perusteettomasti maksettu tuki takaisin korkoineen ja suoritettava tässä jaksossa säädetyt seuraamusmaksut.

Korko lasketaan

2.   Takaisin peritty tuki, korot ja määrätyt seuraamukset on maksettava Euroopan maatalouden tukirahastolle.

124 artikla

Sääntöjenvastaisuuksista ilmoittaminen

Tässä jaksossa säädettyjen hallinnollisten seuraamusten ja rangaistusten soveltaminen ja perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintä eivät vaikuta sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamiseen komissiolle komission asetuksen (EY) N:o 1848/2006 (16) mukaisesti.

4   jakso

Toimintaohjelmien ja kansallisten strategioiden seuranta ja arviointi

125 artikla

Yhteiset suoritusindikaattorit

1.   Kansallisia strategioita ja toimintaohjelmia on seurattava ja arvioitava toimintaohjelmille vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneen edistyksen sekä kyseisiin tavoitteisiin liittyvän tehokkuuden ja vaikuttavuuden arvioimiseksi.

2.   Edistymistä, tehokkuutta ja vaikuttavuutta on arvioitava yhteisillä suoritusindikaattoreilla, jotka liittyvät täytäntöönpantujen toimintaohjelmien alkutilanteeseen, taloudelliseen toteuttamiseen, tuotokseen, tuloksiin ja vaikutukseen.

3.   Kansallisessa strategiassa on jäsenvaltion tarpeelliseksi katsoessa määriteltävä rajoitettu määrä kyseiseen strategiaan liittyviä lisäindikaattoreita, jotka vastaavat tuottajaorganisaatioiden täytäntöönpanemiin toimintaohjelmiin liittyviä kansallisia ja/tai alueellisia tarpeita, olosuhteita ja tavoitteita. Tarvittaessa voidaan ottaa käyttöön ympäristötoimenpiteisiin liittyviä lisäindikaattoreita, jotka eivät sisälly yhteisiin suoritusindikaattoreihin.

126 artikla

Toimintaohjelmiin liittyvät seuranta- ja arviointimenettelyt

1.   Tuottajaorganisaatioiden on varmistettava toimintaohjelmiensa seuranta ja arviointi käyttämällä 125 artiklassa tarkoitettuihin yhteisiin suoritusindikaattoreihin kuuluvia asianmukaisia indikaattoreita ja tapauksen mukaan kansallisessa strategiassa vahvistettuja lisäindikaattoreita.

Niiden on tätä varten otettava käyttöön järjestelmä kyseisten indikaattoreiden kokoamiseksi tarvittavien tietojen keräämiseksi, kirjaamiseksi ja säilyttämiseksi.

2.   Seurannan tarkoituksena on arvioida toimintaohjelmalle vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistymistä. Se on toteutettava taloudellisten sekä tuotos- ja tulosindikaattorien avulla. Menettelyn tuloksia on tarkoitus käyttää

Seurantatoimien tuloksia koskevat tiedot on sisällytettävä 96 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin vuosiraportteihin, jotka tuottajaorganisaation on toimitettava kansallisen strategian hallinnosta vastaavalle kansalliselle viranomaiselle.

3.   Arviointi toteutetaan erillisenä väliarviointiraporttina.

Väliarviointi voidaan laatia erikoistuneen konsulttitoimiston avulla, ja sen tarkoituksena on tarkastella taloudellisten varojen käyttöastetta, toimintaohjelman tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä ohjelman yleistavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistymistä. Tässä tarkoituksessa on käytettävä yhteisiä suoritusindikaattoreita, jotka liittyvät alkutilanteeseen, tuloksiin ja tapauksen mukaan vaikutuksiin.

Väliarviointiin on tapauksen mukaan kuuluttava laatuarviointi tuloksista ja vaikutuksista, jotka liittyvät ympäristötoimiin, joilla pyritään

Menettelyn tuloksia käytetään

Väliarviointi on tehtävä toimintaohjelman täytäntöönpanon aikana ja riittävän ajoissa, jotta arvioinnin tulokset voidaan ottaa huomioon seuraavan toimintaohjelman laadinnassa.

Väliarviointiraportti on liitettävä 96 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vastaavaan vuosiraporttiin.

127 artikla

Kansalliseen strategiaan liittyvät seuranta- ja arviointimenettelyt

1.   Kansallisen strategian seuranta ja arviointi toteutetaan käyttämällä 125 artiklassa tarkoitettuihin yhteisiin suoritusindikaattoreihin kuuluvia asianmukaisia indikaattoreita ja tapauksen mukaan kansallisessa strategiassa vahvistettuja lisäindikaattoreita.

2.   Jäsenvaltion on otettava käyttöön järjestelmä tietojen keräämiseksi, kirjaamiseksi ja säilyttämiseksi sähköisessä muodossa, joka soveltuu 125 artiklassa tarkoitettujen indikaattoreiden kokoamiseen. Tätä varten sen on hyödynnettävä tuottajaorganisaatioiden toimittamia tietoja, jotka liittyvät niiden toimintaohjelmien seurantaan ja arviointiin.

3.   Jatkuvan seurannan tarkoituksena on arvioida toimintaohjelmille vahvistettujen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamisessa tapahtunutta edistymistä. Se on toteutettava taloudellisten sekä tuotos- ja tulosindikaattorien avulla. Tätä varten on hyödynnettävä tuottajaorganisaatioiden toimittamiin vuosiraportteihin sisältyviä toimintaohjelmien seurantaan liittyviä tietoja. Seurantamenettelyn tuloksia käytetään

4.   Arvioinnin tarkoituksena on arvioida strategian yleistavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistymistä. Se on toteutettava käyttämällä indikaattoreita, jotka liittyvät alkutilanteeseen, tuloksiin ja tarvittaessa vaikutuksiin. Tätä varten on käytettävä toimintaohjelmien seurannan ja väliarvioinnin tuloksia, jotka esitetään tuottajaorganisaatioiden toimittamissa vuosi- ja loppuraporteissa. Arviointimenettelyn tuloksia käytetään

Arviointiin sisältyy arviointimenettely, joka on vuonna 2012 toteutettava riittävän ajoissa, jotta sen tulokset voidaan sisällyttää erilliseen arviointiraporttiin, joka on liitettävä samana vuonna 97 artiklan b alakohdassa tarkoitettuun jäsenvaltion vuosiraporttiin. Raportissa on tarkasteltava taloudellisten varojen käyttöastetta, täytäntöönpantujen toimintaohjelmien tehokkuutta, vaikuttavuutta ja vaikutusta strategiassa vahvistettujen tavoitteiden ja päämäärien sekä tapauksen mukaan muiden asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 c artiklan 1 kohdassa vahvistettujen tavoitteiden osalta. Sen tarkoituksena on kokemuksen hyödyntäminen, joka on tarpeen tulevien kansallisten strategioiden laadun parantamiseksi, sekä tukikelpoisten tavoitteiden ja päämäärien määritelmien mahdollisten puutteiden tai uusien välineiden määrittämisen tarpeen havaitseminen.

VI   LUKU

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen koskemaan talousalueen tuottajia

128 artikla

Talousalueiden luettelon tiedoksiantaminen

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 f artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun tiedoksiannettavan talousalueiden luettelon on sisällettävä kaikki tarvittavat tiedot sen arvioimiseksi, täyttyvätkö kyseisen asetuksen 125 f artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset.

129 artikla

Pakollisten sääntöjen tiedoksiantaminen; edustavuus

1.   Kun jäsenvaltio antaa asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 g artiklan mukaisesti tiedoksi säännöt, jotka se on tehnyt pakollisiksi tietyn tuotteen ja talousalueen osalta, sen on samanaikaisesti ilmoitettava komissiolle

2.   Jäsenvaltion on asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 f artiklan 3 kohdassa tarkoitetun edustavuuden määrittämiseksi vahvistettava säännöt, joiden mukaisesti seuraavia ei oteta huomioon:

130 artikla

Rahoitusosuudet

Jos jäsenvaltio päättää asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 i artiklan mukaisesti, että tuottajaorganisaatioon kuulumattomilla tuottajilla on velvollisuus suorittaa tuottajaorganisaatiolle tuottajajäsenten maksuosuus, sen on toimitettava komissiolle kyseisessä artiklassa vahvistettujen edellytysten noudattamisen arvioimiseksi tarvittavat tiedot.

Tällaisiin tietoihin on sisällyttävä erityisesti rahoitusosuuden ja sen yksikkömäärän laskentaperusteet, tuensaajat ja asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 i artiklassa tarkoitettujen eri kustannusten luonne.

131 artikla

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen yhtä markkinointivuotta pidemmälle ajanjaksolle

Jos sääntöjen soveltamisalan laajentamista päätetään hakea yhtä markkinointivuotta pidemmälle ajanjaksolle, jäsenvaltion on tarkistettava jokaisen markkinointivuoden osalta, että asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 f artiklan 3 kohdassa säädetyt edustavuutta koskevat edellytykset täyttyvät koko laajentamisen soveltamisajan.

Jos jäsenvaltio toteaa, että edellytykset eivät enää täyty, sen on välittömästi kumottava laajentaminen seuraavan markkinointivuoden alusta lähtien.

Jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava kumoamisista komissiolle, joka julkaisee tiedon sopivaksi katsomallaan tavalla.

132 artikla

Korjuusopimuksen perusteella myytävät tuotteet; ostajat

1.   Kun tuottajaorganisaatioon kuulumaton tuottaja myy tuotteita korjuusopimuksen perusteella, ostajaa pidetään asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XVI a olevan 1 kohdan e ja f alakohdassa sekä 3 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamiseksi kyseisten tuotteiden tuottajana.

2.   Asianomainen jäsenvaltio voi päättää, että muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XVI a luetellut säännöt voidaan tehdä pakollisiksi ostajalle, kun tämä vastaa asianomaisen tuotannon hallinnoinnista.

IV   OSASTO

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

I   LUKU

Tuontitullit ja tulohintajärjestelmä

1   jakso

Tulohintajärjestelmä

133 artikla

Soveltamisala ja määritelmät

1.   Tässä jaksossa vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 140 a artiklan soveltamista koskevat säännöt.

2.   Tässä jaksossa tarkoitetaan

134 artikla

Tuontituotteiden hintailmoitukset ja määrät

1.   Jäsenvaltion on jokaisen liitteessä XVI olevassa A osassa esitetyn tuotteen ja ajanjakson osalta ilmoitettava komissiolle kunkin markkinapäivän ja alkuperän osalta viimeistään seuraavana työpäivänä kello 12.00 (Brysselin aikaa)

Jos b alakohdassa tarkoitetut kokonaismäärät ovat vähemmän kuin yksi tonni, vastaavia hintoja ei tarvitse ilmoittaa komissiolle.

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut hintanoteeraukset on todettava

Niistä vähennetään seuraavat määrät:

Jäsenvaltio voi toisen alakohdan mukaisesti vähennettävien kuljetus- ja vakuutuskustannusten osalta vahvistaa vähentämistä varten kiinteät määrät. Nämä kiinteät määrät sekä niiden laskentamenetelmät on annettava viipymättä tiedoksi komissiolle.

3.   Tukku-/vähittäiskauppavaiheessa todetuista 2 kohdan mukaisista hintanoteerauksista vähennetään 9:ää prosenttia vastaava määrä tukkuliikkeen kaupallisen marginaalin huomioon ottamiseksi ja 0,7245 euroa 100 kilogrammaa kohden käsittelykustannusten sekä myyntipaikkaverojen ja -kustannusten huomioon ottamiseksi.

4.   Liitteessä XVI olevassa A osassa lueteltujen tuotteiden, joihin sovelletaan kaupan pitämisen erityisvaatimuksia, osalta edustaviksi hinnoiksi katsotaan seuraavat:

Ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettua mukautuskerrointa sovelletaan hintoihin, kun niistä on vähennetty 2 kohdassa tarkoitetut määrät.

Liitteessä XVI olevassa A osassa lueteltujen tuotteiden, joihin ei sovelleta kaupan pitämisen erityisvaatimuksia, osalta edustaviksi katsotaan kaupan pitämisen yleisvaatimukset täyttävien tuotteiden hinnat.

135 artikla

Edustavat markkinat

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tavanomaiset markkinapäivät liitteessä XVII luetelluilla markkinoilla, joita pidetään edustavina markkinoina.

136 artikla

Kiinteät tuontiarvot

1.   Komissio vahvistaa kullekin liitteessä XVI olevassa A osassa luetellulle tuotteelle ja ajanjaksolle jokaisena työpäivänä kunkin alkuperän osalta kiinteän tuontiarvon, joka on 134 artiklassa tarkoitettujen hintanoteerausten painotettu keskiarvo, josta on vähennetty 100:aa kilogrammaa kohden 5 euron kiinteä määrä sekä arvotullit.

2.   Jos kiinteä tuontiarvo vahvistetaan liitteessä XVI olevassa A osassa lueteltujen tuotteiden ja soveltamisajanjaksojen osalta tämän jakson mukaisesti, komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (18) 152 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua yksikköhintaa ei sovelleta. Sen korvaa 1 kohdassa tarkoitettu kiinteä tuontiarvo.

3.   Jos jonkin tuotteen tietylle alkuperälle ei ole voimassa kiinteää tuontiarvoa, sovelletaan voimassa olevien kiinteiden tuontiarvojen keskiarvoa.

4.   Liitteessä XVI olevassa A osassa esitettyinä ajanjaksoina sovelletaan kiinteitä tuontiarvoja, kunnes niitä muutetaan. Niiden soveltaminen on kuitenkin lopetettava, jos komissiolle ei ole seitsemään perättäiseen markkinapäivään ilmoitettu mitään edustavaa keskihintaa.

Jos johonkin tuotteeseen ei sovelleta ensimmäisen alakohdan mukaisesti kiinteää tuontiarvoa, kyseiseen tuotteeseen sovellettavan kiinteän tuontiarvon on oltava samansuuruinen kuin viimeisin keskimääräinen kiinteä tuontiarvo.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos kiinteää tuontiarvoa ei ole voitu laskea liitteessä XVI olevassa A osassa lueteltujen soveltamisajanjaksojen ensimmäisenä päivänä, kiinteää tuontiarvoa ei sovelleta.

6.   Edustavat hinnat muunnetaan euroiksi kyseiselle päivälle laskettua edustavaa markkinakurssia käyttäen.

7.   Komissio julkaisee euroina ilmaistut kiinteät tuontiarvot sopivaksi katsomallaan tavalla.

137 artikla

Tulohintaperusta

1.   Tulohinnan, jonka perusteella liitteessä XVI olevassa A osassa luetellut tuotteet luokitellaan yhteiseen tullitariffiin, on oltava tuojan valinnan mukaan yhtä suuri kuin

2.   Tulohinnan, jonka perusteella liitteessä XVI olevassa B osassa luetellut tuotteet luokitellaan yhteiseen tullitariffiin, on oltava tuojan valinnan mukaan yhtä suuri kuin

3.   Jos tulohinta lasketaan tuotteiden fob-hinnan alkuperämaassa perusteella, tulliarvo lasketaan kyseiseen hintaan tapahtuvan asianomaisen myynnin perusteella.

Jos tulohinta lasketaan jollakin 1 kohdan b tai c alakohdassa tai 2 kohdan b alakohdassa säädetyllä menetelmällä, tulliarvo on laskettava samoin perustein kuin tulohinta.

4.   Tuojalla on käytettävissään yhden kuukauden määräaika kyseisten tuotteiden myynnistä laskettuna neljän kuukauden määräajan rajoissa vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan ilmoituksen hyväksymispäivämäärästä osoittaakseen, että erä on myyty ehdoin, jotka varmistavat 1 kohdan a alakohdassa tai 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen hintojen todenperäisyyden, tai määrittääkseen 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun tulliarvon. Yhdenkin edellä mainitun määräajan noudattamatta jättäminen aiheuttaa asetetun vakuuden menettämisen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan soveltamista.

Asetettu vakuus on vapautettava siltä osin kuin todisteet myyntiä koskevien edellytysten noudattamisesta esitetään tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla.

Muutoin vakuus menetetään tuontitullien maksuksi.

5.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi pidentää 4 kohdassa tarkoitettua neljän kuukauden määräaikaa enintään kolmella kuukaudella tuojan asianmukaisesti perustellusta hakemuksesta.

6.   Jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat tarkastuksen yhteydessä, että tässä artiklassa säädettyjä edellytyksiä ei ole noudatettu, niiden on perittävä maksettavaksi kuuluva tulli asetuksen (ETY) N:o 2913/92 220 artiklan mukaisesti. Perittävän tai perittäväksi jäävän tullin määrää vahvistettaessa on otettava huomioon sille tavaran vapaaseen liikkeeseen luovuttamispäivästä perinnän suorittamispäivään kasvanut korko. Sovellettava korkokanta on kansallisessa lainsäädännössä perintätoimien osalta voimassa oleva korkokanta.

2   jakso

Lisätuontitullit

138 artikla

Soveltamisala ja määritelmät

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 141 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lisätuontitullia, jäljempänä ’lisätuontitulli’, voidaan soveltaa liitteessä XVIII lueteltuihin tuotteisiin siinä lueteltuina ajanjaksoina tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin.

2.   Lisätullien kynnystasot luetellaan liitteessä XVIII.

139 artikla

Määrien ilmoittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kunkin liitteessä XVIII luetellun tuotteen ja ajanjakson osalta tiedot niistä määristä, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen asetuksen (ETY) N:o 2454/93 308 d artiklassa säädetyssä etuuskohteluun oikeuttavan tuonnin valvontajärjestelmässä.

Ilmoitus on tehtävä keskiviikkoisin viimeistään kello 12.00 (Brysselin aikaa) määristä, jotka on edellisviikolla luovutettu vapaaseen liikkeeseen.

2.   Tässä jaksossa tarkoitetuissa tuotteiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevissa ilmoituksissa, jotka tulliviranomaiset voivat tuojan pyynnöstä hyväksyä ilman, että niissä on tiettyjä asetuksen (ETY) N:o 2454/93 liitteessä 37 tarkoitettuja tietoja, on mainittava kyseisen asetuksen 254 artiklassa tarkoitettujen tietojen lisäksi kyseisten tuotteiden nettomassa (kg).

Kun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 260 artiklassa tarkoitettua yksinkertaistetun ilmoituksen menettelyä käytetään luovutettaessa tässä asetuksessa tarkoitettuja tuotteita vapaaseen liikkeeseen, yksinkertaistetuissa ilmoituksissa on mainittava muiden vaatimusten lisäksi kyseisten tuotteiden nettomassa (kg).

Kun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 263 artiklassa tarkoitettua kotitullausmenetelmää käytetään luovutettaessa tässä asetuksessa tarkoitettuja tuotteita vapaaseen liikkeeseen, kyseisen asetuksen 266 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on mainittava tuotteiden tunnistamiseksi tarvittavat tiedot sekä kyseisten tuotteiden nettomassa (kg).

Tässä jaksossa tarkoitettujen tuotteiden tuontiin ei sovelleta asetuksen (ETY) N:o 2454/93 266 artiklan 2 kohdan b alakohtaa.

140 artikla

Lisätullin kantaminen

1.   Jos todetaan, että vapaaseen liikkeeseen luovutettu määrä jonkin liitteessä XVIII luetellun tuotteen ja jonkin soveltamisjakson osalta ylittää vastaavan kynnysmäärän, komissio kantaa lisätullin, paitsi jos tuonti ei todennäköisesti häiritse unionin markkinoita tai jos vaikutukset ovat epäsuhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

2.   Lisätullia sovelletaan määriin, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen kyseisen tullin ensimmäisen soveltamispäivän jälkeen edellyttäen, että

141 artikla

Lisätullin määrä

Edellä olevan 140 artiklan mukaisesti määrätty lisätulli on yksi kolmasosa kyseiseen tuotteeseen sovellettavasta yhteisen tullitariffin tullista.

Sellaisen tuonnin osalta, johon sovelletaan arvotulliin liittyviä etuuksia, lisätulli on kuitenkin yksi kolmasosa kyseiseen tuotteeseen sovellettavasta paljoustullista siinä määrin, kuin 140 artiklan 2 kohtaa sovelletaan.

142 artikla

Lisätullin soveltamisen poikkeukset

1.   Lisätullia ei sovelleta

2.   Unioniin matkalla olevina tuotteina pidetään tuotteita, jotka

3.   Asianomaisten on esitettävä tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla todiste siitä, että 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

Tulliviranomaiset voivat kuitenkin katsoa, että tuotteet ovat lähteneet alkuperämaasta ennen lisätullin soveltamispäivää, jos niille toimitetaan jokin seuraavista asiakirjoista:

V   OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET, SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

143 artikla

Tarkastukset

Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tarkastukset ja toimenpiteet, jotka ovat tarpeen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 ja tämän asetuksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen tai unionin muun lainsäädännön erityissäännösten soveltamista. Niiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, jotta unionin taloudelliset edut ovat asianmukaisesti suojatut.

Niillä on erityisesti varmistettava, että

144 artikla

Kansalliset seuraamukset

Tässä asetuksessa tai asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 säädettyihin vaatimuksiin liittyvien sääntöjenvastaisuuksien osalta jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisella tasolla sovellettavista seuraamuksista, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, jotta unionin taloudelliset edut ovat asianmukaisesti suojatut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä asetuksessa tai asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 säädettyjen seuraamusten soveltamista.

145 artikla

Keinotekoisesti luodut tilanteet

Tukea ei saa maksaa tuensaajille, joiden osalta on osoitettu, että ne ovat keinotekoisesti luoneet kyseisten tukien saamiseen vaaditut edellytykset saadakseen hyötyä tukijärjestelmän tavoitteiden vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä asetuksessa tai asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 säädettyjen erityisten toimenpiteiden soveltamista.

146 artikla

Tiedonannot

1.   Jäsenvaltion on nimettävä yksi toimivaltainen viranomainen vastaamaan tiedonantovelvollisuuksista jokaisen seuraavan seikan osalta:

2.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi asianomaisen viranomaisen nimeäminen ja yhteystiedot sekä kaikki näiden tietojen muutokset.

Luettelo nimetyistä viranomaisista sekä niiden nimet ja osoitteet asetetaan jäsenvaltioiden ja kansalaisten saataville tarkoituksenmukaisin menetelmin komission käyttöön ottamilla tietojärjestelmillä, kuten julkaisemalla ne internetissä.

3.   Kaikki tämän asetuksen mukaiset tiedonannot jäsenvaltioilta komissiolle on tehtävä komission vahvistamassa muodossa sähköisellä tietojärjestelmällä, jonka komissio asettaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käyttöön.

Jos tiedonanto tehdään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta tavasta ja muodosta poikkeavasti, saatetaan katsoa, ettei sitä ole tehty lainkaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan soveltamista.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tässä asetuksessa vahvistettujen tiedonantojen määräaikojen noudattamisen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen erityissäännösten soveltamista.

5.   Jos jäsenvaltio ei tee tässä asetuksessa tai asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 edellytettyä tiedonantoa tai tiedonanto on komission hallussa olevien puolueettomien tietojen perusteella virheellinen, komissio voi keskeyttää neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (20) 14 artiklassa tarkoitetut kuukausimaksut hedelmä- ja vihannesalan osalta osittain tai kokonaan, kunnes toimitetaan asianmukainen tiedonanto.

147 artikla

Ilmeiset virheet

Jäsenvaltiolle tämän asetuksen tai asetuksen (EY) N:o 1234/2007 mukaisesti tehtyä tiedonantoa, hakemusta tai pyyntöä, tukihakemus mukaan luettuna, voidaan muuttaa milloin tahansa sen jättämisen jälkeen, jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen havaitsee ilmeisen virheen.

148 artikla

Ylivoimainen este ja poikkeukselliset olosuhteet

Jos tämän asetuksen tai asetuksen (EY) N:o 1234/2007 nojalla tulee määrätä seuraamus tai rangaistus tai perua tuki tai hyväksyntä, seuraamusta tai rangaistusta ei määrätä eikä tukea tai hyväksyntää peruta, jos kyseessä on asetuksen (EY) N:o 73/2009 31 artiklassa tarkoitettu ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet.

Ylivoimainen este ja toimivaltaista viranomaista tyydyttävät todisteet on kuitenkin annettava tiedoksi jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle 10 työpäivän kuluessa siitä, kun asianomainen henkilö voi ne toimittaa.

149 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1580/2007.

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 134 artiklaa sovelletaan kuitenkin 31 päivään elokuuta 2011.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XIX olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

150 artikla

Siirtymämääräykset

1.   Toimintaohjelmien, joihin voidaan soveltaa asetuksen (EY) N:o 1234/2007 203 a artiklan 3 kohdan a alakohtaa, toteuttamista voidaan jatkaa loppuun saakka, jos ne ovat ennen 1 päivää tammikuuta 2008 sovellettavien sääntöjen mukaisia.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 203 a artiklan 6 kohdan soveltamiseksi jalostettavaksi toimitettavien raaka-aineiden vähimmäisominaisuuksia ja lopputuotteiden vähimmäislaatuvaatimuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan edelleen kyseisessä kohdassa tarkoitettua siirtymäkauden järjestelyä soveltavien jäsenvaltioiden alueilla korjattuun raaka-aineeseen, ovat tämän asetuksen II osastossa tarkoitettujen asiaankuuluvien kaupan pitämisen vaatimusten lisäksi säännöt, jotka sisältyvät liitteessä XX lueteltuihin komission asetuksiin.

3.   Asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla hyväksytyt hyväksymissuunnitelmat, jotka pysyvät asetuksen (EY) N:o 1234/2007 203 a artiklan 4 kohdan nojalla voimassa, rahoitetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 a artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen määrien mukaisesti, kun kyseessä ovat tuottajaryhmät, jotka eivät ole sijoittautuneet 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen Euroopan unioniin liittyneihin jäsenvaltioihin, perussopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuille yhteisön syrjäisimmille alueille tai asetuksen (EY) N:o 1405/2006 (21) 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille Egeanmeren pienille saarille.

Asetuksen (EY) N:o 2200/96 mukaisesti hyväksytyt hyväksymissuunnitelmat, joihin on sovellettu kyseisen asetuksen 14 artiklan 7 kohtaa ja jotka pysyvät asetuksen (EY) N:o 1234/2007 203 a artiklan 4 kohdan nojalla voimassa, rahoitetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 a artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen määrien mukaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on muutettava kansallisia strategioitaan viimeistään 15 päivänä syyskuuta 2011, jos se on tarpeen

5.   Ennen tämän asetuksen voimaantuloa hyväksyttyjen toimintaohjelmien täytäntöönpanoa voidaan jatkaa niiden päättymiseen saakka ilman, että 60 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua enimmäisprosenttiosuutta noudatetaan.

151 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.

(3)  EYVL L 297, 21.11.1996, s. 1.

(4)  EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29.

(5)  EYVL L 297, 21.11.1996, s. 46.

(6)  EUVL L 273, 17.10.2007, s. 1.

(7)  EYVL L 144, 4.6.1997, s. 19.

(8)  EUVL L 41, 14.2.2003, s. 33.

(9)  EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.

(10)  EUVL L 368, 23.12.2006, s. 15.

(11)  EYVL L 365, 31.12.1994, s. 10.

(12)  EYVL L 205, 3.8.1985, s. 5.

(13)  EUVL L 358, 16.12.2006, s. 3.

(14)  EUVL L 171, 23.6.2006, s. 1.

(15)  EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16.

(16)  EUVL L 355, 15.12.2006, s. 56.

(17)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.

(18)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1.

(19)  EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1.

(20)  EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1.

(21)  EUVL L 265, 26.9.2006, s. 1.