(1)

Oikeusvarmuuden ja nuorille viljelijöille tarkoitetun tuen yhtenäisen ja syrjimättömän täytäntöönpanon varmistamiseksi on tarpeen säätää, että maaseudun kehittämisen yhteydessä ”toiminnan aloittamispäivä”, johon viitataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 (5) ja muissa asianomaisissa säännöissä, on päivä, jona hakija toteuttaa tai saattaa päätökseen ensimmäistä kertaa toiminnan aloittamiseen liittyvän toimen, ja että tukihakemus on toimitettava viimeistään 24 kuukauden kuluttua tästä päivästä. Ohjelmista käydyistä neuvotteluista saadut kokemukset ovat lisäksi osoittaneet, että nuorten viljelijöiden toteuttamaa yhteistä perustamista koskevia sääntöjä ja asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 4 kohdassa tuen edellytykseksi säädettyjä kynnysarvoja olisi selkiytettävä ja että liiketoimintasuunnitelman kestoa koskevia säännöksiä olisi selkiytettävä.

(2)

Jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten tarjoamien neuvonta- ja koulutuspalvelujen täytäntöönpanon helpottamiseksi tämän toimenpiteen mukaisen tuensaajan asema olisi laajennettava koskemaan kyseisiä viranomaisia, ja samalla olisi varmistettava, että palvelun tarjoajan valitsee kyseisistä viranomaisista toiminnallisesti riippumaton elin ja että tarkastuksia tehdään neuvonta- tai koulutuspalvelun tarjoajan tasolla.

(3)

Jotta kannustettaisiin laatujärjestelmiin osallistumista, viljelijöiden tai viljelijäryhmien, jotka ovat osallistuneet tällaisiin järjestelmiin tukihakemuksen esittämistä edeltäneiden viiden vuoden aikana, olisi oltava tukikelpoisia enintään viisi vuotta, ottaen samalla asianmukaisesti huomioon ensimmäisen järjestelmään osallistumisen ajankohdan.

(4)

On olennaisen tärkeää, että rahoitusvälineet suunnitellaan ja toteutetaan joustavalla ja avoimella tavalla, jotta ne houkuttelisivat riittävästi yksityisiä sijoittajia. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että eräät toimenpidekohtaiset tukikelpoisuussäännöt rajoittavat rahoitusvälineiden käyttöä maaseudun kehittämisohjelmissa sekä rahaston hoitajien mahdollisuuksia käyttää niitä joustavasti. Tämä vuoksi on aiheellista säätää, että tiettyjä toimenpidekohtaisia tukikelpoisuussääntöjä ei sovelleta rahoitusvälineisiin. Samasta syystä on aiheellista säätää, että asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan mukainen nuorille viljelijöille suunnattu perustamistuki voidaan myöntää myös rahoitusvälineiden muodossa. Kyseisten muutosten vuoksi olisi säädettävä, että silloin kun asetuksen (EU) N:o 1305/2013 17 artiklan mukainen investointituki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa, investoinnilla on tuettava yhtä tai useampaa maaseudun kehittämiseen liittyvää unionin prioriteettia.

(5)

Kaksinkertaisen rahoituksen kiellon periaatteen noudattamiseen viherryttämisen yhteydessä liittyvän hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus soveltaa kiinteää keskimääräistä vähennystä kaikkiin asianomaisiin tuensaajiin, jotka toteuttavat asianomaisen toimintatyypin tai alatoimenpiteen.

(6)

Viljelijöihin kohdistuu nykyisin yhä enemmän taloudellisia riskejä markkinakehityksen seurauksena. Nämä riskit eivät kuitenkaan vaikuta kaikkiin maatalouden aloihin samalla tavalla. Tämän vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa mahdollisuus tukea viljelijöitä alakohtaisen tulojen vakauttamisvälineen avulla, etenkin aloilla, joilla tulot ovat supistuneet niin voimakkaasti, että sillä olisi huomattava taloudellinen vaikutus tietyllä maaseutualueella ja edellyttäen, että tulojen lasku ylittää vähintään 20 prosentin kynnysarvon. Sen varmistamiseksi, että alakohtainen tulojen vakauttamisväline on tehokas ja jäsenvaltioiden erityisolosuhteisiin mukautettu, jäsenvaltioiden olisi voitava määritellä maaseudun kehittämisohjelmissaan joustavalla tavalla tulot, jotka on otettava huomioon välineen aktivoimiseksi. Samaan aikaan ja jotta edistettäisiin vakuutusten käyttöä viljelijöiden keskuudessa, näihin vakuutuksiin sovellettava tuotannon laskun kynnysarvo olisi laskettava 20 prosenttiin. Lisäksi ohjelman rahoitussuunnitelman sisältöä olisi mukautettava, jotta voidaan seurata alakohtaisen tulojen vakauttamisvälineen ja vakuutuksen puitteissa aiheutuneita menoja.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 36 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu erityisvaatimus, jonka mukaan riskienhallintatoimenpiteestä on annettava kertomus vuonna 2018, sisältyy jo osana Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) seurannasta ja arvioinnista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (6) 110 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 1305/2013 36 artiklan 5 kohdan toinen alakohta olisi kumottava.

(8)

Kaikilla aloilla toimivia viljelijöitä koskevien keskinäisten rahastojen osalta vaikuttaa siltä, että asetuksen (EU) N:o 1305/2013 38 artiklan 3 kohdassa ja 39 artiklan 4 kohdassa asetettu kielto, jonka mukaan alkupääoma ei saa olla peräisin julkisista varoista, haittaa kyseisten rahastojen tehokasta toimintaa. Kyseinen kielto olisi sen vuoksi poistettava. Lisäksi on aiheellista laajentaa aloja, jotka voidaan kattaa keskinäisille rahastoille myönnettävällä taloudellisella tuella, niin että tuella voidaan täydentää rahastoihin maksettavia vuosittaisia maksuja ja että tuki voi myös liittyä keskinäisten rahastojen alkupääomaan.

(9)

Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 24 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukainen tuki investointeihin luonnonkatastrofien ja muiden katastrofien vahingoittamien tuotantomahdollisuuksien palauttamiseksi myönnetään yleensä kaikille tukikelpoisille hakijoille. Tämän vuoksi jäsenvaltioita ei saisi vaatia määrittelemään valintaperusteita edellä tarkoitetuille palauttamistoimenpiteille. Lisäksi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa silloin, kun valintaperusteita ei ole toimenpiteiden luonteen vuoksi mahdollista määritellä, jäsenvaltioiden olisi voitava määritellä vaihtoehtoisia valintamenetelmiä.

(10)

Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 59 artiklassa määritellään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) myönnettävät enimmäisrahoitusosuudet. Jotta voitaisiin vähentää joidenkin jäsenvaltioiden kansallisiin talousarvioihin kohdistuvia paineita ja nopeuttaa kipeästi tarvittavia investointeja Kyproksella, kyseisen asetuksen 59 artiklan 4 kohdan f alakohdassa tarkoitetun, 100 prosentin enimmäisrahoitusosuuden soveltamista olisi jatkettava ohjelman päättämiseen asti. Lisäksi asetuksen (EU) N:o 1305/2013 59 artiklan 4 kohtaan olisi lisättävä viittaus erityiseen rahoitusosuuteen, joka otettiin käyttöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 (7) asetuksen (EU) N:o 1303/2013 38 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua uutta rahoitusvälinettä varten.

(11)

Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 60 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kun kyseessä ovat luonnonkatastrofeista johtuvat kiireelliset toimenpiteet, ohjelmamuutoksiin liittyvien menojen tukikelpoisuus voi alkaa päivänä, jona luonnonkatastrofi tapahtui. Mainittu mahdollisuus hyväksyä tukikelpoisiksi ennen ohjelmamuutosten toimittamista aiheutuneet menot olisi laajennettava koskemaan myös muita tilanteita, kuten katastrofitilanteita tai jäsenvaltion tai alueen sosioekonomisten olosuhteiden merkittäviä ja äkillisiä muutoksia.

(12)

Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 60 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että maatalousalalla tehtyjen investointien osalta tukikelpoisiksi katsotaan vain hakemuksen toimittamisen jälkeen aiheutuneet menot. Kuitenkin tapauksissa, joissa investointi liittyy kiireellisiin toimenpiteisiin, joiden syynä ovat luonnonkatastrofit, muut katastrofit tai epäsuotuisat sääolot tai jotka johtuvat jäsenvaltion tai alueen sosioekonomisten olosuhteiden merkittävästä ja äkillisestä muutoksesta, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus määrätä ohjelmissaan, että kyseisen tapahtuman jälkeiset menot ovat tukikelpoisia, jotta voidaan varmistaa joustava ja oikea-aikainen reagointi tällaisiin tapahtumiin. Jotta voidaan tehokkaasti tukea jäsenvaltioiden toteuttamia hätätoimenpiteitä vastauksena viime vuosien tapahtumiin, kyseistä mahdollisuutta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2016.

(13)

Jotta voitaisiin lisätä asetuksen (EU) N:o 1303/2013 67 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa tarkoitettujen yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttöä, on tarpeen rajata asetuksen (EU) N:o 1305/2013 62 artiklan 2 kohdassa maaseuturahastoa varten säädetyt erityissäännöt koskemaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 21 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti tulonmenetysten ja hoitokustannusten tapauksessa myönnettyä tukea sekä 28–31, 33 ja 34 artiklan mukaisesti myönnettyä tukea.

(14)

Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 74 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot kuulevat maaseudun kehittämisohjelman seurantakomiteaa valintaperusteista neljän kuukauden kuluessa ohjelman hyväksymisestä. Tämä asettaa jäsenvaltioille epäsuorasti velvoitteen, jonka mukaan niiden on edellä tarkoitettuun ajankohtaan mennessä määriteltävä kaikki valintaperusteet, myös valintaperusteet myöhemmin käynnistettäviä hakumenettelyjä varten. Jotta tarpeetonta hallinnollista rasitusta voitaisiin vähentää ja varmistaa samalla, että rahoitusvarat käytetään parhaalla mahdollisella tavalla, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus määritellä valintaperusteet ja pyytää seurantakomitealta lausuntoa milloin tahansa ennen hakumenettelyjen julkistamista.

(15)

Jotta voidaan lisätä sato-, eläin- ja kasvivakuutuksen sekä keskinäisten rahastojen ja tulojen vakauttamisvälineen käyttöä, ensimmäisen julkisen tuen enimmäisprosenttiosuutta olisi korotettava 65 prosentista 70 prosenttiin.

(16)

Rahoituskurin avulla varmistetaan, että Euroopan maatalouden tukirahaston (maatalouden tukirahasto) määrärahat ovat niille asetettujen monivuotisen rahoituskehyksen vuotuisten enimmäismäärien mukaisia, ja perustetaan maatalousalan kriisivaraus. Koska suorien tukien mukautusasteen määrittäminen on tekninen toimenpide ja koska se liittyy erottamattomasti komission vuotuisessa talousarvioesityksessään esittämiin menoarvioihin, mukautusasteen määrittämismenettelyä olisi yksinkertaistettava antamalla komissiolle valtuudet hyväksyä mukautusaste käyttämällä neuvoa-antavaa menettelyä.

(17)

Asetuksen (EU) N:o 1303/2013 87 artiklassa ja asetuksen (EU) N:o 1306/2013 38 artiklassa säädettyjen, sitoumusten ilman eri toimenpiteitä tapahtuvaa vapauttamista koskevien sääntöjen yhdenmukaistamiseksi olisi muutettava asetuksen (EU) N:o 1306/2013 38 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua päivämäärää, johon mennessä jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle tieto vapauttamista koskevista poikkeuksista.

(18)

Jotta asetuksen (EU) N:o 1306/2013 41 artiklan 2 kohdan mukaisten tilapäisten vähennysten tuottamien takaisinperittyjen määrien käsittely olisi oikeudellisesti selkeää, kyseiset määrät olisi otettava mainitun asetuksen 43 artiklan mukaiseen luetteloon käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen lähteistä.

(19)

Hallinnollisen yksinkertaistamisen vuoksi on aiheellista korottaa kynnysarvoa, jonka alittuessa jäsenvaltiot voivat päättää olla perimättä takaisin aiheettomasti maksettuja maksuja 150 eurosta 250 euroon, edellyttäen että jäsenvaltio soveltaa vastaavaa tai korkeampaa kynnystä kansallisten velkojen maksamatta jättämisen tapauksessa.

(20)

On syytä varmistaa, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä johtuva maksujen epääminen tai takaisinperintä heijastaa kyseisen noudattamatta jättämisen vakavuutta ja on suhteellisuusperiaatteen mukaista, ja että tämä vakavuuden taso on vahvistettu esimerkiksi komission antamissa ohjeissa, jotka koskevat rahoitusoikaisuja, joita tehdään unionin rahoittamiin ja yhteistyössä hallinnoitaviin menoihin kyseisten sääntöjen noudattamatta jättämisen seurauksena. Lisäksi on aiheellista selventää, että tällaisella noudattamatta jättämisellä on vaikutusta toimen laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen ainoastaan sitä tuen osaa vastaavasti, jota ei makseta tai joka peritään takaisin.

(21)

Pienviljelijöille aiheutuvan hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi olisi otettava käyttöön lisäpoikkeus, jolla pienviljelijät vapautetaan velvoitteesta ilmoittaa viljelylohkot, joista ei ole tehty maksatushakemusta.

(22)

Ottaen huomioon käytännön ongelmat ja erityisongelmat, joita pinta-alaan perustuvien tukien maksumääräaikojen yhdenmukaistaminen maataloustukirahaston ja maaseuturahaston välillä on aiheuttanut, siirtymäkautta olisi pidennettävä vielä yhdellä vuodella. Pinta-alaperusteisten maaseudun kehittämistoimenpiteiden osalta viljelijöiden kassavirtojen säilyttämiseksi olisi kuitenkin oltava edelleen mahdollista suorittaa ennakkomaksuja ennen 16 päivää lokakuuta.

(23)

Unionin moninaisten maatalousjärjestelmien huomioon ottamiseksi on asianmukaista antaa jäsenvaltioiden pitää pysyväksi nurmeksi luokittelussa käytettävänä perusteena kyntämistä, jolla on merkitystä agronomisten ja ympäristöllisten näkökohtien kannalta.

(24)

Tietyistä pensaista tai puista, jotka eivät ole suoraan eläinten laidunnettavissa, voidaan kuitenkin tuottaa eläinten rehua. Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia koko alueellaan tai osassa sitä se, että pysyvä nurmi sisältää kyseisiä pensaita tai puita, jos heinäkasvit tai muut nurmirehukasvit säilyvät enemmistönä.

(25)

Jotta selkeytettäisiin ennen vuotta 2018 tehtyä kesannon luokittelua peltoalaksi, kun se on ollut olemassa vähintään viisi vuotta, ja varmuuden takaamiseksi asianomaisille viljelijöille, jäsenvaltioiden olisi annettava säilyttää sen luokittelu peltoalaksi vuonna 2018.

(26)

Maalla, joka on laidunnettavaa ja jolla heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit eivät ole enemmistönä tai niitä ei ole, ja jolla laiduntamiskäytännöt eivät ole luonteeltaan perinteisiä eivätkä tärkeitä biotooppien ja elinympäristöjen säilyttämisen kannalta, voi kuitenkin olla merkittävää arvoa laiduntamisen kannalta tietyillä alueilla. Jäsenvaltioiden olisi sallittava pitää näitä alueita pysyvänä nurmena koko alueellaan tai osassa sitä.

(27)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (8) ensimmäisistä soveltamisvuosista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että eräät yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneet jäsenvaltiot eivät käyttäneet niiden varojen koko määrää, jotka olivat saatavilla komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1089 (9) säädettyjen talousarviomäärärahojen enimmäismäärien perusteella. Perustukijärjestelmää soveltavilla jäsenvaltioilla on jo varojen käytön tehostamiseksi mahdollisuus tietyin rajoituksin jakaa tukioikeuksia suuremmasta arvosta kuin se määrä, joka niillä on käytettävissä perustukijärjestelmää varten. Myös yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaville jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus samoin yhteisin rajoituksin ja suorien tukien nettoenimmäismääriä noudattaen laskea tarvittava määrä, jolla niiden yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän enimmäismäärää voidaan korottaa.

(28)

Jotkin jäsenvaltiot ylläpitävät kansallisia vero- tai sosiaaliturvarekistereitä, joihin viljelijät on rekisteröity maataloustoimintansa osalta. Näiden jäsenvaltioiden olisi voitava jättää suorien tukien tukikelpoisuuden ulkopuolelle viljelijät, jotka eivät ole rekisteröityneet tällä tavoin.

(29)

Koska aiemmin saadut kokemukset ovat osoittaneet, että tukea on eräissä tapauksissa myönnetty luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joiden liiketoiminnan tarkoituksena ei ole lainkaan ollut tai on vain hyvin vähäisessä määrin ollut maataloustoiminnan harjoittaminen, asetuksella (EU) N:o 1307/2013 otettiin käyttöön aktiiviviljelijää koskeva säännös. Sen nojalla jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä myöntämästä suoria tukia tietyille henkilöille, elleivät kyseiset henkilöt voi osoittaa, että heidän maataloustoimintansa ei ole hyvin vähäistä. Myöhemmät kokemukset kuitenkin osoittavat, että asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltujen aktiiviviljelijän kolmen määrittelyperusteen täytäntöönpano on monissa jäsenvaltioissa osoittautunut vaikeaksi. Jotta voitaisiin vähentää kyseisten kolmen määrittelyperusteen täytäntöönpanoon liittyvää hallinnollista rasitusta, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus päättää, että niistä ainoastaan yksi tai kaksi on käytettävissä sen osoittamiseksi, että henkilö on aktiiviviljelijä.

(30)

Lisäksi eräiden jäsenvaltioiden kokemus on, että asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdassa esitettyyn liiketoimintoja koskevaan luetteloon liittyvien seikkojen täytäntöönpanosta aiheutuvat ongelmat ja hallinnolliset kustannukset olivat suuremmat kuin ne edut, jotka saadaan sulkemalla suorien tukien järjestelmän ulkopuolelle hyvin pieni joukko sellaisia tuensaajia, jotka eivät ole aktiivisia. Jos jäsenvaltio katsoo asian olevan näin, sen olisi voitava keskeyttää mainitun 9 artiklan soveltaminen liiketoimintoja koskevan luettelon osalta.

(31)

On tarkoituksenmukaista tehdä selväksi, että jäsenvaltioilla on asetuksen (EU) N:o 1307/2013 11 artiklan mukaisesti mahdollisuus tarkistaa vuosittain päätöksiään alentaa viljelijöille myönnettävää perustukea 150 000 euroa ylittävältä määrältä edellyttäen, että tarkistus ei johda maaseudun kehittämiseen käytettävissä olevien määrien vähentämiseen.

(32)

Jotta jäsenvaltiot voivat mukauttaa yhteisen maatalouspolitiikan mukaista tukea erityistarpeisiinsa, niille olisi annettava riittävät mahdollisuudet tarkistaa päätöstään siirtää varoja suorien tukien enimmäismäärästään maaseudun kehittämisohjelmiinsa ja päinvastoin. Niille olisi sen vuoksi annettava mahdollisuus tarkistaa päätöstään myös kalenterivuodesta 2019 lähtien edellyttäen, että tällainen päätös ei merkitse maaseudun kehittämiseen osoitettujen määrien vähentämistä.

(33)

Sen lisäksi, että jäsenvaltiot voivat tehdä lineaarisen vähennyksen perustukijärjestelmän tukioikeuksien arvosta kansallisen varannon tai alueellisten varantojen täydentämiseksi, jotta voidaan helpottaa nuorten viljelijöiden ja maataloustoiminnan aloittavien viljelijöiden osallistumista tukijärjestelmään, jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää samaa järjestelyä sellaisten toimenpiteiden rahoittamiseksi, jotka toteutetaan maan hylkäämisen estämiseksi ja erityisten haittojen korvaamiseksi viljelijöille.

(34)

Ekologista alaa koskevasta velvoitteesta vapauttaminen, jota asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 4 kohdan a alakohdan nojalla sovelletaan tiloihin, joiden peltoalasta yli 75:tä prosenttia käytetään palkokasvien viljelyyn ainoana lajina tai yhdistettynä heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien viljelyyn tai kesantoon, olisi ulotettava koskemaan myös viljelyn monipuolistamiseen liittyvään velvoitteeseen viherryttämiseen sovellettavien sääntöjen yksinkertaistamiseksi ja niiden välisen yhdenmukaisuuden parantamiseksi.

(35)

Jotta voidaan varmistaa, että erityyppisiä viljelykasveja, joiden osuus on huomattava tietyillä alueilla, kohdellaan yhdenmukaisesti viljelyn monipuolistamista koskevan vaatimuksen suhteen, asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 artiklan 2 kohdan mukainen viljelyn monipuolistamista koskevien sääntöjen soveltamiseen liittyvä joustavuus olisi laajennettava koskemaan merkittävän osan vuodesta tai merkittävän osan kasvukaudesta veden alla kasvavien viljelykasvien viljelyä.

(36)

Jotta voidaan yhdenmukaistaa ne asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt, voimassa olevat vapautukset viljelyn monipuolistamista koskevasta velvoitteesta, joita sovelletaan maahan, jota käytetään pääasiassa heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotantoon tai palkokasvien viljelyyn taikka veden alla kasvavien kasvien viljelyyn tai joka on pääasiassa kesannolla tai pysyvää nurmea, ja siten varmistaa kaikkien niiden viljelijöiden tasavertainen kohtelu, joilla on samat maankäyttöosuudet, peltoalan 30 hehtaarin ylärajaa ei tulisi enää soveltaa.

(37)

Jotta voidaan ottaa huomioon spelttivehnän (Triticum spelta) agronomiset erityispiirteet, se olisi katsottava eri viljelykasviksi asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 artiklaa sovellettaessa.

(38)

Jotta voidaan yhdenmukaistaa ne asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt, voimassa olevat vapautukset ekologista alaa koskevasta velvoitteesta, joita sovelletaan maahan, jota käytetään pääasiassa heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotantoon tai palkokasvien viljelyyn taikka veden alla kasvavien kasvien viljelyyn tai joka on pääasiassa kesannolla tai pysyvää nurmea, peltoalan 30 hehtaarin ylärajaa ei tulisi enää soveltaa.

(39)

Koska tietyt pysyvät viljelykasvit voivat tarjota biologisen monimuotoisuuden kannalta mahdollisesti välillisiä ympäristöhyötyjä, asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklassa säädettyyn ekologisen alan tyyppien luetteloon olisi sisällytettävä elefanttiheinä (Miscanthus) ja leveäkompassikukka (Silphium perfoliatum). Koska kasvillisuustyypillä voi olla myönteinen vaikutus siihen, kuinka kesantomaa edistää biologista monimuotoisuutta, mesikasveille kylvetyt kesannot olisi tunnustettava erilliseksi ekologisen alan tyypiksi. Elefanttiheinää, leveäkompassikukkaa ja mesikasveille kylvettyjä kesantoja koskeville ekologisen alan tyypeille olisi näin ollen vahvistettava painokertoimet. Painokertoimet olisi vahvistettava ottaen huomioon niiden erilainen merkitys biologiselle monimuotoisuudelle. Uusien ekologisen alan tyyppien käyttöönotto edellyttää, että typpeä sitovien kasvien alan ja lyhytkiertoisen energiapuun alan nykyisiä painokertoimia mukautetaan niin, että otetaan huomioon uusi tasapaino kaikkien ekologisen alan tyyppien välillä.

(40)

Kokemukset asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 artiklan mukaisen nuorten viljelijöiden tukijärjestelmän soveltamisesta ovat osoittaneet, että eräissä tapauksissa nuoret viljelijät eivät voi saada tukea koko viiden vuoden ajalta. Vaikka tämä tuki keskittyy maataloustoimintansa aloittavien nuorten harjoittamaan uuteen taloudelliseen toimintaan, jäsenvaltioiden olisi helpotettava nuorten viljelijöiden mahdollisuutta saada nuorten viljelijöiden tukea täydet viisi vuotta myös tapauksissa, joissa nuoret viljelijät eivät ole hakeneet tukea välittömästi tilan perustamisen jälkeen.

(41)

Jotkin jäsenvaltiot ovat arvioineet, että nuorille viljelijöille asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 artiklan nojalla tarjottava tuki ei vastaa riittävästi nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamisen ja maatilojen rakenteellisen mukauttamisen aiheuttamiin taloudellisiin haasteisiin. Jotta parannettaisiin edelleen nuorten viljelijöiden mahdollisuuksia osallistua maatalouden harjoittamiseen, jäsenvaltioiden olisi voitava päättää nuorten viljelijöiden tuen määrän laskennassa sovellettavan prosenttiosuuden nostamisesta 25–50 prosenttiin, sovellettavasta laskentamenetelmästä riippumatta. Tällainen päätös ei saisi vaikuttaa nuorten viljelijöiden tuen rahoittamiseen käytettävien jäsenvaltioiden suorien tukien kansallisen enimmäismäärän kahden prosentin rajaan.

(42)

Jotta voitaisiin selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen tuotantoa rajoittavan luonteen osalta, on aiheellista muotoilla asetuksen (EU) N:o 1307/2013 52 artiklan 5 ja 6 kohta uudelleen. Koska uudelleenmuotoilussa otetaan huomioon kyseisten säännösten osalta 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen vallinnut nykyinen käytäntö, sitä on aiheellista soveltaa hakuvuodesta 2015 alkaen.

(43)

Jotta aloille, joille tiettyinä vuosina on ollut ominaista markkinoiden rakenteellinen epätasapaino, kohdistetut unionin järjestelmät olisivat keskenään mahdollisimman yhdenmukaisia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus päättää, että vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen maksamista voidaan jatkaa vuoteen 2020 asti niiden tuotantoyksiköiden perusteella, joille kyseistä tukea myönnettiin edellisellä viitejaksolla.

(44)

Vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea koskevan joustavuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava tarkistaa tukipäätöksiään vuosittain hakuvuodesta 2019 lähtien.

(45)

Yksi tuottajaorganisaatioiden perustamisen suurimmista esteistä näyttäisi olevan keskinäisen luottamuksen ja aikaisempien kokemusten puute; tämä koskee lähinnä jäsenvaltioita, joissa järjestäytymisaste on keskimääräistä alhaisempi. Tässä yhteydessä kyseinen este voitaisiin poistaa ohjauksella, jossa hedelmä- ja vihannesalalla jo toimivat tuottajaorganisaatiot näyttävät mallia alan muille tuottajaorganisaatioille, tuottajaryhmille tai yksittäisille tuottajille ja tällainen ohjaus olisi sen vuoksi sisällytettävä hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden tavoitteisiin.

(46)

Ilmaisjakelua varten tehtävien markkinoiltapoistojen lisäksi on aiheellista myöntää taloudellista tukea ohjaukselle, jonka tarkoituksena on kannustaa tuottajia sellaisten organisaatioiden perustamiseen, jotka täysimääräistä unionin rahoitusta saadakseen täyttävät rahoituksen saannin perusteet nykyisten tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmien puitteissa.

(47)

Kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteet olisi laajennettava kattamaan keskinäisten rahastojen täydentäminen; nämä rahastot voisivat uusina välineinä auttaa kriisien torjunnassa, menekinedistämisessä ja tiedotuksessa hedelmä- ja vihannesmarkkinoiden monipuolistamiseksi ja vahvistamiseksi.

(48)

Jotta voitaisiin yksinkertaistaa nykyistä menettelyä, jossa ensin annetaan jäsenvaltioille lupa myöntää kansallista lisärahoitustukea tuottajaorganisaatioille unionin niillä alueilla, joilla järjestäytymisaste on erityisen alhainen, ja jossa tämän jälkeen korvataan osa kansallisesta rahoitustuesta tiettyjen edellytysten täyttyessä, käyttöön olisi otettava uusi järjestelmä niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa järjestäytymisaste on huomattavasti alle unionin keskiarvon. Jotta varmistetaan sujuva siirtyminen nykyisestä menettelystä uuteen järjestelmään, olisi säädettävä vuoden pituisesta siirtymäkaudesta. Uutta järjestelmää olisi näin ollen sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen.

(49)

Jotta voidaan varmistaa maantieteellisellä merkinnällä varustettujen, viinistä tislattujen alkoholijuomien suoja maineen väärinkäytön riskiltä, jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien tuottamiseen soveltuvien viini-istutusten sääntöjä myös viineihin, jotka soveltuvat maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinistä tislattujen alkoholijuomien tuottamiseen.

(50)

Sopimusten käyttö maito- ja maitotuotealalla voi auttaa lisäämään toimijoiden vastuuta ja lisäämään heidän tietoisuuttaan siitä, että on tarpeen ottaa markkinasignaalit paremmin huomioon, parantaa hinnan välittymistä ja mukauttaa tarjonta paremmin kysyntään, sekä auttaa välttämään tiettyjä sopimattomia kaupallisia menettelyjä. Jotta voidaan kannustaa tällaisten sopimusten käyttöä maito- ja maitotuotealalla sekä muilla aloilla, tuottajilla, tuottajaorganisaatioilla tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymillä olisi oltava oikeus pyytää kirjallista sopimusta, vaikka asianomainen jäsenvaltio ei olisi tehnyt tällaisten sopimusten käyttämistä pakolliseksi.

(51)

Vaikka raakamaidon toimitusta koskevien sopimusten osapuolet voivat vapaasti neuvotella kyseisten sopimusten osatekijöistä, niille jäsenvaltioille, jotka tekevät sopimusten käyttämisen pakolliseksi, on myönnetty mahdollisuus vahvistaa tiettyjä sopimuslausekkeita, erityisesti sopimusten vähimmäiskestosta. Jotta osapuolet voisivat saada sopimukseen selkeät tiedot toimitettavista määristä ja hinnoista, jäsenvaltioilla olisi oltava myös mahdollisuus määrätä osapuolille velvoite sopia toimitettavan määrän ja tästä toimituksesta maksettavan hinnan suhteesta.

(52)

Tuottajaorganisaatioilla ja niiden yhteenliittymillä voi olla hyödyllinen rooli tarjonnan keskittämisessä, kaupan pitämisen parantamisessa, suunnittelussa ja tuotannon mukauttamisessa vastaamaan kysyntää, tuotantokustannusten optimoinnissa ja tuottajahintojen vakauttamisessa, tutkimuksen suorittamisessa, parhaiden käytäntöjen edistämisessä ja teknisen avun antamisessa, sivutuotteiden käsittelyssä ja niiden jäsenille tarjolla olevien riskinhallintavälineiden hallinnoinnissa vahvistaen näin tuottajien asemaa elintarvikeketjussa. Tuottajaorganisaatiot ja niiden yhteenliittymät edistävätkin näin ollen toiminnallaan, maataloustuotteiden tarjontaa koskevat sopimusneuvottelut keskitettäessä tarjontaa ja saatettaessa niiden jäsenten tuotteita markkinoille mukaan lukien, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 39 artiklassa määrättyjen yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden täyttymistä, koska ne lujittavat viljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa ja voivat edistää elintarvikkeiden toimitusketjun toiminnan parantamista. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus vuonna 2013 vahvisti tuottajaorganisaatioiden asemaa. Poiketen siitä, mitä SEUT 101 artiklassa määrätään, mahdollisuutta harjoittaa sellaista toimintaa kuten tuotannon suunnittelua, kustannusten optimointia, tuottajajäsenten tuotteiden saattamista markkinoille ja sopimusneuvottelujen käymistä, olisi sen vuoksi yksiselitteisesti säänneltävä hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden oikeutena kaikilla aloilla, joiden osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 (10) vahvistetaan yhteinen markkinajärjestely. Tämän poikkeuksen olisi katettava ainoastaan sellaiset tuottajaorganisaatiot, jotka todella harjoittavat taloudelliseen yhdentymiseen pyrkivää toimintaa ja jotka keskittävät tarjontaa ja saattavat jäsentensä tuotteita markkinoille. Kuitenkin sen lisäksi, että SEUT 102 artiklaa sovelletaan tällaisiin tuottajaorganisaatioihin, käyttöön olisi otettava suojatoimia sen varmistamiseksi, että tällainen toiminta ei sulje pois kilpailua tai vaaranna SEUT 39 artiklassa määrättyjä tavoitteita. Kilpailuviranomaisilla olisi oltava tällaisissa tapauksissa oikeus puuttua asiaan ja päättää, että tulevaisuutta ajatellen tällaista toimintaa olisi mukautettava tai että se olisi lopetettava tai että sitä ei tulisi harjoittaa lainkaan. Tuottajaorganisaatioiden harjoittamaa toimintaa olisi pidettävä laillisena kilpailuviranomaisen tekemään päätökseen saakka. Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 156 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien olisi voitava vedota itse harjoittamansa toiminnan osalta kyseiseen poikkeukseen samassa laajuudessa ja samoin edellytyksin kuin tuottajaorganisaatioiden.

(53)

Tuottajaorganisaatiot hyväksytään tietyllä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla alalla. Koska tuottajaorganisaatiot voivat kuitenkin toimia useammalla kuin yhdellä alalla ja koska olisi vältettävä hallinnollista rasitusta, joka aiheutuisi niiden velvoittamisesta perustamaan useita tuottajaorganisaatioita hyväksyntää varten, tuottajaorganisaation olisi voitava saada useampi kuin yksi hyväksyntä. Tällaisissa tapauksissa kyseisen tuottajaorganisaation olisi kuitenkin täytettävä hyväksymisen edellytykset jokaisella asianomaisella alalla.

(54)

Ottaen huomioon tehtävä, joka toimialakohtaisilla organisaatioilla voi olla elintarvikkeiden toimitusketjun toiminnan parantamisessa, luetteloa mahdollisista tavoitteista, jotka kyseiset toimialakohtaiset organisaatiot voivat pyrkiä saavuttamaan, olisi laajennettava kattamaan myös toimenpiteet eläinten terveyteen, kasvinsuojeluun ja ympäristöön liittyvien riskien ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi.

(55)

Toimialakohtaiset organisaatiot hyväksytään tietyllä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla alalla. Koska toimialakohtaiset organisaatiot voivat kuitenkin toimia useammalla kuin yhdellä alalla, ja koska olisi vältettävä hallinnollista rasitusta, joka aiheutuisi niiden velvoittamisesta perustamaan useita toimialakohtaisia organisaatioita hyväksyntää varten, toimialakohtaisen organisaation olisi voitava saada useampi kuin yksi hyväksyntä. Tällaisissa tapauksissa toimialakohtaisen organisaation olisi kuitenkin täytettävä hyväksymisen edellytykset jokaisella asianomaisella alalla.

(56)

Jotta voidaan helpottaa markkinasignaalien välittymistä paremmin ja vahvistaa tuottajahintojen ja lisäarvon välisiä yhteyksiä koko toimitusketjussa, maataloustuottajilla, maataloustuottajayhdistykset mukaan lukien, olisi oltava mahdollisuus sopia ensiostajansa kanssa arvon jakamista koskevista lausekkeista, markkinabonukset ja -tappiot mukaan luettuina. Koska toimialakohtaisilla organisaatioilla voi olla merkittävä asema toimitusketjun toimijoiden välisen vuoropuhelun ja parhaiden käytänteiden edistämisessä sekä markkinoiden avoimuuden lisäämisessä, niiden olisi voitava vahvistaa arvon jakamista koskevia vakiolausekkeita. Arvon jakamista koskevien lausekkeiden käytön olisi kuitenkin edelleen oltava vapaaehtoista viljelijöille, viljelijäyhdistyksille ja niiden ensiostajalle.

(57)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 188 artiklan soveltamisesta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että toimintamalli, joka edellyttää täytäntöönpanosäädösten antamista kiintiöiden jakamiseen liittyvien yksinkertaisten matemaattisten prosessien hallinnoimiseksi, on hankala ja vaatii runsaasti voimavaroja, eikä tuota mitään erityistä etua. Komissiolla ei itse asiassa ole tässä yhteydessä harkintavaltaa, koska asianomainen kaava on jo vahvistettu komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (11) 7 artiklan 2 kohdassa. Tähän toimintamalliin liittyvän hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja menettelyn yksinkertaistamiseksi olisi säädettävä, että komissio julkaisee tariffikiintiöiden jakotulokset tarkoituksenmukaisessa verkkojulkaisussa. Lisäksi olisi annettava erityinen säännös, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi myönnettävä todistukset vasta sen jälkeen, kun komissio on julkaissut jakotulokset.

(58)

Sen varmistamiseksi, että viljelijä- tai tuottajaorganisaatiot tai niiden yhteenliittymät käyttävät asetuksen (EU) N:o 1308/2013 209 artiklaa tehokkaasti, olisi otettava käyttöön mahdollisuus pyytää komission lausuntoa siitä, ovatko viljelijä- tai tuottajaorganisaatioiden tai niiden yhteenliittymien sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat yhteensopivia SEUT 39 artiklassa määrättyjen tavoitteiden kanssa.

(59)

Jotta voidaan varmistaa, että asetuksen (EU) N:o 1308/2013 säännökset, jotka mahdollistavat kollektiiviset sopimukset ja päätökset asiaankuuluvien alojen vakiinnuttamiseksi tilapäisesti markkinoiden vakavan epätasapainotilan aikoina, voidaan panna täytäntöön tehokkaasti ja oikea-aikaisesti, mahdollisuus tällaisiin kollektiivisiin toimiin olisi laajennettava koskemaan viljelijöitä ja viljelijäyhdistyksiä. Lisäksi tällaisia väliaikaisia toimenpiteitä ei pitäisi enää sallia viimeisenä keinona, vaan niillä voitaisiin täydentää unionin toimintaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisten julkisten interventioiden, yksityisen varastoinnin ja poikkeustoimenpiteiden yhteydessä.

(60)

Koska on aiheellista jatkaa maito- ja maitotuotealan auttamista sen kiintiöjärjestelmän päättymisestä johtuvassa siirtymävaiheessa ja rohkaista sitä vastaamaan tehokkaammin markkina- ja hintavaihteluihin, maito- ja maitotuotealan sopimusjärjestelyjä vahvistavilla asetuksen (EU) N:o 1308/2013 säännöksillä ei enää pitäisi olla päättymispäivää.

(61)

Maatalousmarkkinoiden olisi oltava avoimet ja hintoja koskevien tietojen olisi oltava kaikkien toimijoiden saatavilla ja hyödytettävä kaikkia.

(62)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä VIII olevan II osan A jakson soveltamisesta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että toimintamalli, joka edellyttää täytäntöönpanosäädösten antamista, jotta voitaisiin hyväksyä viinin väkevöimisen rajoitusten vähäisiä korotuksia, jotka ovat teknisiä ja luonteeltaan kiistattomia, on hankala ja vaatii runsaasti voimavaroja, eikä tuota mitään erityistä etua. Tähän toimintamalliin liittyvän hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja menettelyn yksinkertaistamiseksi olisi säädettävä, että jäsenvaltioiden, jotka päättävät käyttää tätä poikkeusta, on ilmoitettava komissiolle tällaisista päätöksistä.

(63)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 652/2014 (12) annetaan mahdollisuus jakaa talousarviositoumukset vuotuisiin eriin ainoastaan sellaisten monivuotisten ohjelmien hyväksymisen yhteydessä, jotka koskevat eläintautien ja zoonoosien hävittämistä, torjuntaa ja seurantaa, sekä tuhoojien esiintymistä koskevien kartoitusohjelmien ja tuhoojien torjuntaa unionin syrjäisimmillä alueilla koskevien ohjelmien yhteydessä. Jotta sääntelyä voitaisiin yksinkertaistaa ja hallinnollista rasitetta vähentää, tämä mahdollisuus olisi laajennettava koskemaan myös muita mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvia toimia.

(64)

Jotta tällä asetuksella säädettyjä muutoksia voidaan soveltaa 1 päivästä tammikuuta 2018, sen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(65)

Asetukset (EU) N:o 1305/2013, (EU) N:o 1306/2013, (EU) N:o 1307/2013, (EU) N:o 1308/2013 ja (EU) N:o 652/2014 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Muutetaan 2 artiklan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

2)

Korvataan 8 artiklan 1 kohdan h alakohdan ii alakohta seuraavasti:

3)

Korvataan 14 artiklan 4 kohta seuraavasti:

4)

Muutetaan 15 artikla seuraavasti:

5)

Muutetaan 16 artikla seuraavasti:

6)

Muutetaan 17 artikla seuraavasti:

7)

Muutetaan 19 artikla seuraavasti:

8)

Lisätään 20 artiklaan kohta seuraavasti:

9)

Muutetaan 23 artikla seuraavasti:

10)

Muutetaan 28 artikla seuraavasti:

11)

Muutetaan 29 artikla seuraavasti:

12)

Korvataan 30 artiklan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Laskettaessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tukia jäsenvaltioiden on vähennettävä tarpeellinen määrä, jotta estettäisiin asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklassa tarkoitettujen käytäntöjen kaksinkertainen rahoittaminen. Jäsenvaltiot voivat laskea vähennyksen kiinteänä keskimääräisenä määränä, jota sovelletaan kaikkiin asianomaisiin tuensaajiin, jotka toteuttavat kyseisiä alatoimenpiteitä.”

13)

Muutetaan 31 artikla seuraavasti:

14)

Korvataan 33 artiklan 1 kohta seuraavasti:

15)

Muutetaan 36 artikla seuraavasti:

16)

Korvataan 37 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

17)

Muutetaan 38 artikla seuraavasti:

18)

Muutetaan 39 artikla seuraavasti:

19)

Lisätään artikla seuraavasti:

20)

Muutetaan 45 artikla seuraavasti:

21)

Muutetaan 49 artikla seuraavasti:

22)

Muutetaan 59 artiklan 4 kohta seuraavasti:

23)

Muutetaan 60 artikla seuraavasti:

24)

Korvataan 62 artiklan 2 kohta seuraavasti:

25)

Kumotaan 66 artiklan 1 kohdan b alakohta.

26)

Korvataan 74 kohdan a alakohta seuraavasti:

27)

Muutetaan liite II tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

1)

Muutetaan 26 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 38 artiklan 3 kohta seuraavasti:

3)

Korvataan 43 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

4)

Korvataan 54 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohta seuraavasti:

5)

Lisätään 63 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Jos noudattamatta jättäminen liittyy julkisia hankintoja koskeviin kansallisiin tai unionin sääntöihin, tuen maksamatta jäävä tai peruutettava osa määritetään kyseisen noudattamatta jättämisen vakavuuden perusteella ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Tällä on vaikutusta toimen laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen ainoastaan sitä tuen osaa vastaavasti, jota ei makseta tai joka peritään takaisin.”

6)

Korvataan 72 artiklan 2 kohta seuraavasti:

7)

Korvataan 75 artiklan 1 kohdan kolmas ja neljäs alakohta seuraavasti:

”Sen estämättä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat

Maaseudun kehittämistukena myönnetyn 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuen osalta tämän kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa sovelletaan tukihakemuksiin tai maksupyyntöihin, jotka esitetään hakuvuodesta 2019 alkaen.”

1)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

2)

Lisätään 6 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Jos jäsenvaltio hyödyntää 36 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, tuolle jäsenvaltiolle kyseiseksi vuodeksi liitteessä II esitetty kansallinen enimmäismäärä voidaan ylittää kyseisen alakohdan mukaisesti lasketulla määrällä.”

3)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 11 artiklan 6 kohta seuraavasti:

5)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

6)

Korvataan 31 artiklan 1 kohdan g alakohta seuraavasti:

7)

Lisätään 36 artiklan 4 kohtaan alakohdat seuraavasti:

”Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti laskettua määrää voidaan kunkin jäsenvaltion osalta korottaa enintään kolmella prosentilla liitteessä II määritetystä asianomaisesta vuosittaisesta kansallisesta enimmäismäärästä sen jälkeen, kun on vähennetty määrä, joka saadaan soveltamalla 47 artiklan 1 kohtaa asianomaisen vuoden osalta. Kun jäsenvaltio hyödyntää tätä korotusta, komissio ottaa kyseisen korotuksen huomioon tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän vuotuista kansallista enimmäismäärää vahvistaessaan. Tätä varten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2018 vuosittaiset prosenttiosuudet, joilla tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti laskettua määrää on korotettava kunakin kalenterivuonna vuodesta 2018.

Jäsenvaltiot voivat tarkistaa tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua päätöstään vuosittain ja niiden on ilmoitettava komissiolle mahdollisesta tarkistukseen perustuvasta päätöksestä viimeistään sen soveltamista edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta.”

8)

Muutetaan 44 artikla seuraavasti:

9)

Muutetaan 46 artikla seuraavasti:

10)

Muutetaan 50 artikla seuraavasti:

11)

Muutetaan 52 artikla seuraavasti:

12)

Korvataan 53 artiklan 6 kohta seuraavasti:

13)

Muutetaan 70 artikla seuraavasti:

14)

Muutetaan liite X tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

1)

Muutetaan 33 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 34 artiklan 4 kohta seuraavasti:

3)

Korvataan 35 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 37 artiklan d alakohdan ii alakohta seuraavasti:

5)

Korvataan 38 artiklan ensimmäisen alakohdan i alakohta seuraavasti:

6)

Lisätään 62 artiklaan kohta seuraavasti:

7)

Muutetaan 64 artikla seuraavasti:

8)

Muutetaan 148 artikla seuraavasti:

9)

Korvataan 149 artiklan 1 kohta seuraavasti:

10)

Korvataan 152 artikla seuraavasti:

11)

Muutetaan 154 artikla seuraavasti:

12)

Muutetaan 157 artikla seuraavasti:

13)

Korvataan 159 artiklan otsikko seuraavasti:

”Pakollinen hyväksyminen”

14)

Muutetaan 161 artikla seuraavasti:

15)

Muutetaan 168 artikla seuraavasti:

16)

Kumotaan 169, 170 ja 171 artikla.

17)

Lisätään jakso seuraavasti:

18)

Korvataan 184 artiklan 1 kohta seuraavasti:

19)

Korvataan 188 artikla seuraavasti:

20)

Muutetaan 209 artikla seuraavasti:

21)

Muutetaan 222 artikla seuraavasti:

22)

Kumotaan 232 artiklan 2 kohta.

23)

Korvataan liitteet VII ja VIII tämän asetuksen liitteen III mukaisesti.

1)

Lisätään 4 artiklaan kohta seuraavasti:

2)

Kumotaan 13 artiklan 5 kohta.

3)

Kumotaan 22 artiklan 5 kohta.

4)

Kumotaan 27 artiklan 5 kohta.

a)

3 artiklan 11 kohdan a ja b alakohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015;

b)

1 artiklan 23 kohdan b alakohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016; ja

c)

4 artiklan 3 kohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2019.