Laajalti vaeltavien lajien säilyttäminen

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJOISTA:

Asetus (EY) N:o 520/2007 eräiden laajalti vaeltavien kalakantojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä

ASETUKSEN TARKOITUS

Asetuksella pyritään suojelemaan ja säilyttämään tiettyjä laajasti vaeltavien merilajien (ja sivusaaliiden) kantoja ottamalla käyttöön teknisiä toimenpiteitä niiden pyydystämisen ja aluksista purkamisen sääntelemiseksi.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Laajalti vaeltavilla lajeilla tarkoitetaan

• Tonnikalaa:
  • Valkotonnikalaa
  • Tonnikalaa
  • Isosilmätonnikalaa
  • Boniittia
  • Sardaa
  • Keltaevätonnikalaa
  • Mustaevätonnikalaa
  • Pikkuboniittia
  • Eteläntonnikalaa
  • Fregattimakrillia
• Merilahnoja
• Marliineja
• Purjekaloja
• Miekkakalaa
• Makrillihaukia
• Dolfiinia, pikkudolfiinia
• Haita
• Valaita (valaita ja pyöriäisiä)

Atlantin valtameri

Alamittaiset kalat

Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission, jäljempänä ”ICCAT”, suosituksia pienemmät trooppiset tonnikalat ja miekkakalat on palautettava välittömästi mereen. Kyseisten lajien EU:n ulkopuolisista maista peräisin olevien tai Atlantilla pyydettyjen alamittaisten yksilöiden luovuttaminen myyntiin tai pitäminen kaupan on kielletty.

Kalastusaluksia ja -välineitä koskevat rajoitukset

Isosilmätonnikalan kalastus kurenuotta-aluksilla ja vapapyydyksiä käyttävillä tonnikala-aluksilla on marraskuun aikana kielletty tietyillä trooppisilla vesillä, jotka rajoittuvat seuraavasti:

• eteläraja: 0° S leveyspiiri
• pohjoisraja: 5° N leveyspiiri
• länsiraja: 20° W pituuspiiri
• itäraja: 10° W pituuspiiri.

On myös kiellettyä kalastaa tai pitää aluksella mitä tahansa kurenuotta-aluksella pyydettyä määrää boniittia, isosilmätonnikalaa tai keltaevätonnikalaa* tietyillä Portugalin vesillä.

Kalastusalusten lukumäärä

Neuvosto päättää Atlantin valtamerellä ja sen läheisillä merillä (määritelty ICCAT:n yleissopimuksen 1 artiklassa) isosilmätonnikalaa pyydystävien, yli 24 metrin pituisten EU:n kalastusaluksien sallitun määrän ja niiden kokonaiskapasiteetin bruttovetoisuutena (GT) vuosien 1991–1992 keskimääräisten lukujen sekä ICCAT:lle 30 päivänä kesäkuuta 2005 ilmoitetun EU:n alusten määrän mukaan.

Neuvosto päättää myös niiden alusten lukumäärästä, jotka saavat pyydystää Pohjois-Atlantin valkotonnikalaa, vuosien 1993–1995 keskiarvon perusteella.

Ennen kunkin vuoden toukokuun 15 päivää kukin EU:n jäsenvaltio ilmoittaa Euroopan komissiolle edellä mainittujen alusten määrän (ja tarvittaessa tonnimäärän), jonka komissio ilmoittaa ICCAT:lle.

Kohdelajeihin kuulumattomat saaliit

Jäsenvaltioiden on pyrittävä edistämään tahattomasti pyydettyjen elävien merikilpikonnien ja elävien haiden (erityisesti nuorten) vapauttamista sekä vähentämään haiden poisheittämistä parantamalla pyydysten valikoivuutta.

Jäsenvaltioiden on kiellettävä vedettävien verkkojen, ympäröivien verkkojen, kurenuottien, pohjaharojen, tavallisten verkkojen, riimuverkkojen ja pitkäsiimojen käyttö tonnikalan ja sen lähilajien urheilu- ja virkistyskalastuksessa Välimerellä ja varmistettava, että tällä tavoin pyydettyjä kaloja ei pidetä kaupan.

Näiden toimenpiteiden toteuttamisesta on laadittava vuosittain kertomus.

Intian valtameri

Kalastusalusten lukumäärä

Neuvosto päättää yli 24 metrin pituisten EU:n kalastusalusten lukumäärästä Intian valtamerellä vuoden 2003 lukumäärän perusteella.

Kohdelajeihin kuulumattomat saaliit

Jäsenvaltioiden on pyrittävä edistämään tahattomasti pyydettyjen elävien haiden (erityisesti nuorten) vapauttamista sekä vähentämään haiden poisheittämistä.

Jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkensa vähentääkseen kalastuksen vaikutuksia merikilpikonnapopulaatioon, muun muassa

• rajoittamalla kurenuottien käyttöä erityisesti merikilpikonnien saartamisen välttämiseksi
• vapauttamalla tahattomasti pyydetyt merikilpikonnat nopeasti käyttäen erikoislaitteita
• kehittämällä asianmukaisia pyydyksiä merikilpikonnien sivusaaliiden minimoimiseksi
• monitoroimalla kalojen yhteenkokoamiseen käytettäviä välineitä (FAD-välineet)*, joihin merikilpikonnia voi tarttua kiinni
• asettamalla edellytyksiä pitkäsiimojen käytölle sivusaaliiden ja merikilpikonnien kuolleisuuden rajoittamiseksi.

Länsi- ja Keski-Tyynimeri

Jäte

Jäsenvaltioiden on minimoitava jätteet, poisheitetyt saaliit, kadonneiden tai hylättyjen pyydysten saaliit, kalastusaluksilta peräisin olevat saasteet, kohdelajeihin kuulumattomien kalojen ja eläinten saaliiksi joutuminen sekä vaikutukset lähilajeihin tai niistä riippuvaisiin lajeihin, erityisesti uhanalaisiin lajeihin.

Merinisäkkäät

Kaikkien merinisäkäsparvien tai -ryhmien saartaminen kurenuotilla on kiellettyä.

MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Asetusta on sovellettu 1. kesäkuuta 2007 alkaen.

TAUSTAA

EU on Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen sopimuspuoli (ks. tiivistelmä).

• Laajalti vaeltavat lajit (Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö)
• Alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt (Euroopan komissio).

KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJA

Neuvoston asetus (EY) N:o 520/2007, annettu 7 päivänä toukokuuta 2007, eräiden laajalti vaeltavien kalakantojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 973/2001 kumoamisesta (EUVL L 123, 12.5.2007, s. 3–13)

Asetukseen (EY) N:o 520/2007 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös 2005/75/EY, tehty 26 päivänä huhtikuuta 2004, yhteisön liittymisestä laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä koskevaan yleissopimukseen (EUVL L 4.2.2005, s. 1–2)

Neuvoston päätös 95/399/EY, tehty 18 päivänä syyskuuta 1995, yhteisön liittymisestä Intian valtameren tonnikalatoimikunnan perustamista koskevaan sopimukseen (EYVL L 236, 5.10.1995, s. 24)

Sopimus Intian valtameren tonnikalatoimikunnan perustamisesta (EYVL L 236, 5.10.1995, s. 25–33)

Kansainvälinen yleissopimus Atlantin tonnikalojen suojelusta (EYVL L 162, 18.6.1986, s. 34–38)

Pöytäkirja Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen muuttamisesta (EUVL L 313, 4.12.2019, s. 3–13)

Neuvoston päätös 86/238/ETY, tehty 9 päivänä kesäkuuta 1986, yhteisön liittymisestä kansainväliseen yleissopimukseen Atlantin tonnikalojen suojelusta sellaisena kuin se on muutettuna yleissopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden täysivaltaisten edustajien konferenssin päätösasiakirjaan liitetyllä Pariisissa 10. heinäkuuta 1984 allekirjoitetulla pöytäkirjalla (EYVL L 162, 18.6.1986, s. 33)

Viimeisin päivitys: 29.04.2021