Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevat valtuutukset

Tämä direktiivi luo oikeudelliset puitteet sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamisen vapauden varmistamiseksi koko Euroopan unionin alueella.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista (valtuutusdirektiivi)

TIIVISTELMÄ

Käyttöoikeusdirektiivi on osa ”televiestintäpakettia”, jolla määritetään yhdessä neljän muun direktiivin (”puitedirektiivi”, ”valtuutusdirektiivi”, ”yleispalveludirektiivi” ja ”sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi”) kanssa sääntelyjärjestelmä sähköisten viestintäverkkojen ja palvelusektorin kilpailukyvyn lisäämiseksi.

”Televiestintäpakettia” muutettiin vuonna 2009 ”paremmasta lainsäädännöstä” ja ”kansalaisten oikeuksista” annetuilla direktiiveillä sekä perustamalla Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin (BEREC).

Soveltamisala, tavoite ja yleisperiaate

Tämä direktiivi kattaa kaikkien sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen valtuutukset siitä riippumatta, tarjotaanko niitä yleisölle vai ei. Direktiiviä sovelletaan radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämiseen ainoastaan, jos tällaiseen käyttöön liittyy sähköisen viestintäverkon tai -palvelun tarjoaminen, yleensä korvausta vastaan.

Tavoitteena on yhdenmukaistaa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoita rajoittamalla sääntelyä vähimpään tarvittavaan määrään.

Tärkein uudistus on yksittäisten valtuutuksien korvaaminen kaikkia sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevalla yleisvaltuutuksella sekä erityisen radiotaajuuksien ja numeroiden jakamisjärjestelmän perustaminen.

Sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajilta voidaan siis vaatia ainoastaan yleisvaltuus, mutta ei kansallisten sääntelyviranomaisten nimenomaista päätöstä tai muuta hallinnollista toimenpidettä. Tämä rajoittaa menettelyn yhteen asianomaisen yrityksen tekemään ilmoitukseen.

Yleisvaltuutuksesta johtuvat oikeudet

Yleisvaltuutus antaa yrityksille oikeuden tarjota sähköisiä viestintäpalveluja ja -verkkoja. Kun yritykset tarjoavat sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja yleisölle, niillä on oikeus

Radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöä koskevat oikeudet

EU-valtiot helpottavat yleisvaltuutuksien nojalla radiotaajuuksien käyttöä, mutta tarpeen vaatiessa ne voivat tehdä radiotaajuuksien käytöstä yksittäisten oikeuksien alaista, kun tarkoituksena on

Radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöä koskevien oikeuksien jakamismenettelyn on oltava avoin, puolueeton, selkeä ja syrjimätön sekä oikeasuhteinen.

Päätökset käyttöä koskevista oikeuksista on tehtävä ja ne on julkistettava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun kansallinen sääntelyviranomainen on saanut täydellisen hakemuksen.

Yleisvaltuutukseen sekä erityisiin käyttöä koskeviin oikeuksiin sisällytettävät ehdot

Yleisvaltuutukseen sekä käyttöä koskeviin oikeuksiin voidaan soveltaa ainoastaan direktiivin liitteessä lueteltuja ehtoja, joita ovat esimerkiksi:

Radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien rajoittaminen

Radiotaajuuksien käytön rajoitettujen oikeuksien myöntämisen on tapahduttava puolueettomien, selkeiden, syrjimättömien ja oikeasuhteisten valintaperusteiden mukaisesti.

EU-maat voivat rajoittaa radiotaajuuksien käytölle annettavien oikeuksien määrää tai pidentää olemassa olevien oikeuksien kestoa tiettyjä ehtoja ja menettelytapoja noudattamalla. Näitä ovat esimerkiksi keskusteleminen kaikkien asianomaisten osapuolien kanssa, kaikkien päätösten julkaiseminen perusteluineen ja rajoituksen tarkasteleminen uudelleen kohtuullisin väliajoin.

Jos EU-maa toteaa, että radiotaajuuksien käyttöä koskevia oikeuksia voidaan myöntää lisää, sen on julkaistava tämä tieto ja kehotettava tekemään niitä koskevia hakemuksia.

Ehtojen noudattaminen

Kansalliset sääntelyviranomaiset seuraavat ja valvovat yleisvaltuutuksen tai käyttöä koskevien oikeuksien ja erityisvelvollisuuksien vaatimusten noudattamista. Jos yritys ei täytä yhtä tai useampaa ehtoa eikä korjaa puutteita määrätyssä ajassa, asianmukaisilla viranomaisilla voi olla valtuus määrätä korjaamaan puute tai määrätä taloudellisia seuraamuksia. Tapauksissa, joissa velvollisuuksia on rikottu vakavasti ja toistuvasti, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat estää yritystä jatkamasta sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamista taikka peruuttaa käyttöä koskevat oikeudet toistaiseksi tai kokonaan.

Hallinnolliset maksut

Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat periä hallinnollisia maksuja yleisvaltuutuksen mukaisesti palvelua tai verkkoa tarjoavilta tai käyttöä koskevan oikeuden saaneilta yrityksiltä. Nämä maksut kattavat yleisvaltuutusjärjestelmän ja käyttöä koskevien oikeuksien ja erityisvelvollisuuksien hallinnoinnista, valvonnasta ja toteuttamisesta aiheutuvat hallinnolliset kustannukset, joihin voivat sisältyä kustannukset, jotka aiheutuvat kansainvälisestä yhteistyöstä, yhdenmukaistamisesta ja standardisoinnista, markkina-analyyseista, ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen seurannasta sekä muusta markkinoiden valvonnasta, samoin kuin muusta sääntelyyn liittyvästä työstä. Hallinnollisten maksujen periminen edellyttää, että kansallinen sääntelyviranomainen julkaisee vuosikatsauksen hallinnollisista kustannuksistaan ja perittyjen hallinnollisten maksujen kokonaismäärästä.

Asianomaisella viranomaisella on myös mahdollisuus asettaa maksuja radiotaajuuksien käyttöä koskevista oikeuksista ja oikeuksista asentaa järjestelmiä.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/136/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (EUVL L 337, 18.12.2009, s. 11-36)

Komission suuntaviivat markkina-analyysista ja huomattavan markkinavoiman määrittelemisestä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisen sääntelyjärjestelmän mukaan (EUVL C 165, 11.7.2002, s. 6-31)

Viestintäpalvelujen uuden sääntelyjärjestelmän mukaisesti näissä suuntaviivoissa, jotka hyväksyttiin heinäkuussa 2002, säädetään periaatteet, joihin kansallisten sääntelyviranomaisten markkina-analyysien on pohjauduttava tehokkaan kilpailun takaamiseksi.

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä sekä direktiivien 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY ja asetusten (EY) N:o 1211/2009 ja (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta (COM(2013) 627 final, 11.9.2013 - ei julkaistu EUVL:ssä)

Viimeisin päivitys: 10.09.2015