Asia C-478/07

Budějovický Budvar, národní podnik

vastaan

Rudolf Ammersin GmbH

(Handelsgericht Wienin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Jäsenvaltioiden väliset kahdenväliset sopimukset — Tietystä jäsenvaltiosta peräisin olevan maantieteellisen lähtöisyysmerkinnän suoja toisessa jäsenvaltiossa — Nimitys ”Bud” — Tavaramerkin American Bud käyttö — EY 28 ja EY 30 artikla — Asetus (EY) N:o 510/2006 — Maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä koskeva yhteisön suojajärjestelmä — Tšekin tasavallan liittyminen — Siirtymätoimenpiteet — Asetus (EY) N:o 918/2004 — Yhteisön järjestelmän soveltamisala — Tyhjentävä vaikutus”

Julkisasiamies D. Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus 5.2.2009   I ‐ 7724

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8.9.2009   I ‐ 7757

Tuomion tiivistelmä

1. Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Poikkeukset – Teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojaaminen – Nimityksen suojaaminen tavanomaisena ja välillisenä maantieteellisenä lähtöisyysmerkintänä – Edellytykset

   (EY 28 ja EY 30 artikla)

2. Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Poikkeukset – Teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojaaminen – Jäsenvaltioiden kahdenvälisellä sopimuksella suojatun nimityksen suojaaminen maantieteellisenä merkintänä tai alkuperänimityksenä – Edellytykset

   (EY 30 artikla)

3. Maatalous – Yhtenäinen lainsäädäntö – Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suoja – Yhtenäinen ja tyhjentävä suojajärjestelmä

   (Neuvoston asetus N:o 510/2006)

1.  Sen määrittämiseksi, voidaanko sellaista nimitystä, joka ei ole maantieteellinen nimi, pitää tavanomaisena ja välillisenä maantieteellisenä lähtöisyysmerkintänä, jonka suojaamista jäsenvaltioiden välisten kahdenvälisten sopimusten nojalla voidaan pitää perusteltuna EY 30 artiklassa määrättyjen kriteerien perusteella, kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, onko kyseinen nimitys, joka ei sinänsä ole maantieteellinen nimi, alkuperäjäsenvaltiossa vallitsevien tosiseikkojen ja käsitysten mukaan kuitenkin omiaan ainakin ilmaisemaan kuluttajalle, että sillä varustettu tuote on lähtöisin tietyltä alueelta tai tietystä paikasta, joka sijaitsee tämän jäsenvaltion alueella. Jos tällainen tutkimus sitä vastoin osoittaa, että kyseessä olevalta nimitykseltä puuttuu tällainen vähimmäiskyky kyseisen tuotteen maantieteellisen alkuperän mieleen tuomiseen, nimityksen suojaa ei voida perustella EY 30 artiklassa tarkoitetulla teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojaamisella ja se on siten lähtökohtaisesti ristiriidassa EY 28 artiklan kanssa, ellei sitä voida perustella muulla perusteella.

   Kansallisen tuomioistuimen on lisäksi varmistuttava jälleen alkuperäjäsenvaltiossa vallitsevien tosiseikkojen ja käsitysten mukaan siitä, ettei nimityksestä ole kahdenvälisten sopimusten voimaantuloajankohtana tai tätä myöhäisempänä ajankohtana tullut asianomaisessa jäsenvaltiossa yleisnimen kaltaista, sillä mainituilla sopimuksilla perustetun suojajärjestelmän tavoitteen voidaan katsoa liittyvän EY 30 artiklassa tarkoitettuun teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojaamiseen.

   Koska yhteisö ei ole antanut kyseessä olevaa alaa koskevia säännöksiä, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista kansallisen oikeuden mukaisesti, onko teetettävä tässä jäsenvaltiossa vallitsevia tosiseikkoja ja käsityksiä valottava mielipidetutkimus sen selvittämiseksi, voidaanko nimitystä pitää tavanomaisena ja välillisenä maantieteellisenä lähtöisyysmerkintänä, ja sen varmistamiseksi, ettei siitä ole tullut kyseisessä jäsenvaltiossa yleisnimen kaltaista. Jos kansallinen tuomioistuin katsoo tällaisen mielipidemittauksen teettämisen välttämättömäksi, sen tehtävänä on määrittää samaten kansallisen oikeuden mukaisesti tätä varten se kuluttajien prosentuaalinen osuus, jota on pidettävä riittävän merkittävänä.

   (ks. 82–84, 89 ja 94 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  EY 30 artiklassa ei aseteta konkreettisia vaatimuksia jäsenvaltioiden välisten kahdenvälisten sopimusten nojalla suojatun nimityksen alkuperäjäsenvaltiossa tapahtuvan käytön laadulle ja kestolle, jotta nimityksen suoja voidaan perustella tässä artiklassa tarkoitetun teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojaamisen perusteella. Kansallisen tuomioistuimen on konkreettisessa tapauksessa ratkaistava kansallisen oikeuden ja erityisesti asianomaisten jäsenvaltioiden välisillä kahdenvälisillä sopimuksilla perustetun suojajärjestelmän perusteella, sovelletaanko tällaisia vaatimuksia.

   (ks. 91, 93 ja 94 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetussa asetuksessa N:o 510/2006 säädetyllä yhteisön suojajärjestelmällä on tyhjentävä vaikutus niin, että tämä asetus estää sellaisen kahden jäsenvaltioiden kahdenvälisten sopimusten kaltaisissa kahta jäsenvaltiota sitovissa sopimuksissa säädetyn suojajärjestelmän soveltamisen, jossa annetaan jäsenvaltion oikeuden mukaisesti alkuperänimitykseksi tunnustetulle nimitykselle suojaa sellaisessa toisessa jäsenvaltiossa, jossa tällaista suojaa tosiasiallisesti vaaditaan, kun tämän alkuperänimityksen rekisteröintiä ei ole haettu tämän asetuksen mukaisesti.

   Asetuksella N:o 510/2006 ei nimittäin ole tarkoitus luoda esimerkiksi yhteisön tavaramerkistä annetulla asetuksella N:o 40/94 luodun järjestelmän tavoin kansallisten säännösten rinnalle täydentävää kvalifioitujen maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmää siten, että kyseiset kansalliset säännöt jäisivät edelleen voimaan, vaan säätää näiden merkintöjen yhtenäisestä ja tyhjentävästä suojajärjestelmästä.

   (ks. 114 ja 129 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)