02001L0081 — FI — 31.12.2016 — 005.001

---

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2001/81/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista (EUVL L 309 27.11.2001, s. 22)

Muutettu:

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
M1	NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/105/EY, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006,	L 363	368	20.12.2006
►M2	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 219/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009,	L 87	109	31.3.2009
►M3	NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/17/EU, annettu 13 päivänä toukokuuta 2013,	L 158	193	10.6.2013
►M4	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2016/2284, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 14 päivänä joulukuuta 2016,	L 344	1	17.12.2016

Muutettu:

A1

ASIAKIRJA Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu

L 236

33

23.9.2003

---

▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2001/81/EY,

annettu 23 päivänä lokakuuta 2001,

tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista

1 artikla

Tavoite

Tämän direktiivin tavoitteena on rajoittaa happamoittavien ja rehevöittävien epäpuhtauksien ja otsonin esiasteiden päästöjä, jotta parannettaisiin ympäristön ja ihmisten terveyden suojelua yhteisössä happamoitumisen, maaperän rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin aiheuttamilta haittavaikutuksilta, sekä pyrkiä pitkällä aikavälillä siihen, että kriittiset tasot ja kuormitukset eivät ylity ja että ihmisiä suojellaan tehokkaasti kaikilta tunnetuilta ilman pilaantumisen aiheuttamilta terveyteen kohdistuvilta riskeiltä ottamalla käyttöön kansalliset päästörajat käyttäen arviointiviitteinä vuosia 2010 ja 2020 sekä laatimalla 4 ja 10 artiklassa tarkoitettuja toistuvia uudelleenarviointeja.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan 4 artiklassa tarkoitettujen epäpuhtauksien kaikista ihmisen toiminnan aiheuttamista lähteistä peräisin oleviin päästöihin, joita syntyy jäsenvaltioiden ja niiden talousvyöhykkeiden alueella.

Tätä direktiiviä ei sovelleta:

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

a)	”AOT 40:llä”alailmakehän otsonin 80 μg/m3 (= 40 ppb) ylittävän tuntipitoisuuden ja sen 80 μg/m3 tuntipitoisuuden valoisina tunteina todettavan erotuksen kertymää kunkin vuoden toukokuun ja heinäkuun väliseltä ajalta;

b)	”AOT 60:llä”alailmakehän otsonin 120 μg/m3 (= 60 ppb) ylittävän tuntipitoisuuden ja sen 120 μg/m3 tuntipitoisuuden erotuksen kertymää koko vuoden ajalta;

c)	”kriittisellä kuormituksella”sellaista määrällistä arviota yhdelle tai useammalle epäpuhtaudelle altistumisesta, jonka alittavalla määrällä ei nykytiedon mukaan ole merkittäviä haittavaikutuksia tietyille ympäristön herkille tekijöille;

d)	”kriittisellä tasolla”epäpuhtauksien pitoisuutta ilmakehässä, jonka ylittävällä määrällä voi nykytiedon mukaan olla välittömiä haittavaikutuksia kohteeseen, kuten ihmisiin, kasveihin, ekosysteemeihin tai materiaaleihin;

e)	”päästöllä”aineen vapautumista ilmaan piste- tai hajakuormituslähteistä;

f)

”ruudukon yksiköllä”ruutua, jonka mitat ovat 150 km x 150 km. Tätä tarkkuutta käytetään kartoitettaessa kriittisiä kuormituksia Euroopan laajuisesti, samoin tarkkailtaessa ilman epäpuhtauspäästöjä ja -laskeumia epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailun ja arvioinnin Euroopan yhteistyöohjelman (EMEP) mukaisesti;

g)	”laskeutumis- ja lentoonlähtöjaksolla”jaksoa, joka käsittää seuraavat lennon eri vaiheisiin käytetyt ajat: lähestyminen 4,0 minuuttia, rullaus / tyhjäkäynti maassa 26,0 minuuttia, lentoonlähtö 0,7 minuuttia ja nousu 2,2 minuuttia;

h)	”kansallisella päästörajalla”aineen kilotonneissa ilmaistua enimmäismäärää, joka jäsenvaltiosta voidaan päästää kalenterivuoden aikana;

i)	”typen oksideilla”(NOx) typpioksidia ja typpidioksidia typpidioksidina ilmaistuina;

j)	”alailmakehän otsonilla”ilmakehän alimmassa osassa olevaa otsonia;

k)	”haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä”(VOC) metaania lukuun ottamatta kaikkia ihmisen toiminnan aiheuttamia orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat tuottaa valokemiallisia oksidantteja reagoidessaan auringonvalossa typen oksidien kanssa.

4 artikla

Kansalliset päästörajat

1.  Jäsenvaltioiden on vuoden 2010 loppuun mennessä rajattava vuotuiset kansalliset epäpuhtauspäästönsä rikkidioksidin (SO2), typen oksidien (NOx), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) ja ammoniakin (NH3) osalta määriin, jotka eivät ylitä liitteessä I vahvistettuja päästörajoja, ottaen huomioon 9 artiklassa tarkoitettujen kertomusten perusteella hyväksytyistä yhteisön toimenpiteistä aiheutuvat muutokset.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä I vahvistettuja päästörajoja ei ylitetä yhtenäkään vuonna vuoden 2010 jälkeen.

5 artikla

Ympäristöalan välitavoitteet

Liitteessä I mainittujen kansallisten päästörajojen tarkoituksena on saavuttaa yleisesti ottaen seuraavat ympäristöalan välitavoitteet koko yhteisön osalta vuoteen 2010 mennessä:

Niitä alueita, joilla kriittiset kuormitukset ylittyvät, vähennetään ainakin 50 prosentilla (kussakin ruudukon yksikössä) vuoden 1990 tilanteeseen verrattuna.

Ihmisen terveyden kannalta kriittisen tason (AOT 60 = 0) ylittävää alailmakehän otsonikuormitusta vähennetään kahdella kolmasosalla vuoden 1990 tilanteeseen verrattuna kaikissa ruudukon yksiköissä. Alailmakehän otsonikuormitus ei lisäksi saa ylittää 2,9 ppm.h:n ehdotonta rajaa missään ruudukon yksikössä.

Viljelykasvien ja osittain luonnonvaraisen kasvillisuuden kannalta kriittisen tason (AOT 40 = 3 ppm.h) ylittävää otsonikuormitusta vähennetään yhdellä kolmasosalla vuoden 1990 tilanteeseen verrattuna kaikissa ruudukon yksiköissä. Alailmakehän otsonikuormitus ei lisäksi saa ylittää 10 ppm.h:n ehdotonta rajaa, 3 ppm.h:n kriittisen tason ylittymisenä ilmaistuna, missään ruudukon yksikössä.

6 artikla

Kansalliset ohjelmat

1.  Jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivään lokakuuta 2002 mennessä laadittava ohjelmat 4 artiklassa tarkoitettujen kansallisten epäpuhtauspäästöjen vähentämiseksi asteittain siten, että päästöt ovat vuoteen 2010 mennessä vähintään liitteessä I vahvistettujen kansallisten päästörajojen mukaiset.

2.  Kansallisiin ohjelmiin on sisällyttävä tiedot hyväksytyistä ja suunnitelluista politiikoista ja toimenpiteistä sekä määrälliset arviot näiden politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutuksista epäpuhtauspäästöihin vuonna 2010. Ennakoitavissa olevat merkittävät muutokset kansallisten päästöjen maantieteellisessä jakaumassa on ilmoitettava.

3.  Jäsenvaltioiden on tarvittaessa tarkistettava kansalliset ohjelmansa ja saatettava ne ajan tasalle 1 päivään lokakuuta 2006 mennessä.

4.  Jäsenvaltioiden on toimitettava edellä 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti laaditut ohjelmat yleisön ja asianomaisten, esimerkiksi ympäristöalan organisaatioiden saataville. Yleisölle ja organisaatioille tämän kohdan nojalla annettujen tietojen on oltava selkeitä, ymmärrettäviä ja helposti saatavilla.

▼M4 —————

▼B

9 artikla

Komission kertomukset

1.  Komissio antaa vuosina 2004 ja 2008 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen liitteessä I vahvistettujen kansallisten päästörajojen täytäntöönpanossa saavutetusta edistymisestä ja siitä, missä määrin 5 artiklassa asetetut ympäristöalan välitavoitteet todennäköisesti saavutetaan vuoteen 2010 mennessä ja missä määrin 1 artiklassa tarkoitetut pitkän aikavälin tavoitteet voitaisiin saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Kertomuksissa on esitettävä taloudellinen arvio, johon sisältyvät kustannustehokkuus, hyödyt, arvio rajakustannuksista ja -hyödyistä sekä kansallisten päästörajojen täytäntöönpanosta yksittäisille jäsenvaltioille ja toimialoille aiheutuvat yhteiskunnallistaloudelliset vaikutukset. Kertomuksissa on myös tarkasteltava 2 artiklassa määriteltyjä tämän direktiivin soveltamisalaa koskevia rajoituksia ja arvioitava, missä määrin päästöjen lisävähennykset saattavat olla tarpeen 5 artiklassa asetettujen ympäristöalan välitavoitteiden saavuttamiseksi. Niissä on otettava huomioon jäsenvaltioiden 8 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla laatimat kertomukset sekä muun muassa:

arvio näistä tekijöistä aiheutuvasta epävarmuudesta, joka koskee 5 artiklassa mainittujen ympäristöalan välitavoitteiden saavuttamisen edellyttämiä kansallisia päästörajoja.

2.  Komissio antaa vuonna 2012 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen liitteen I mukaisten päästörajojen noudattamisesta ja edistymisestä 5 artiklassa esitettyjen ympäristöalan välitavoitteiden sekä 1 artiklassa tarkoitettujen pitkän aikavälin tavoitteiden osalta. Kertomuksessa otetaan huomioon jäsenvaltioiden 8 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla toimittamat kertomukset sekä 1 kohdan a—n alakohdassa mainitut seikat.

10 artikla

Uudelleenarviointi

1.  Edellä 9 artiklassa tarkoitetuissa kertomuksissa otetaan huomioon 1 kohdassa luetellut tekijät. Komissio arvioi kunkin kertomuksen valmistelun yhteydessä tämän direktiivin uudelleen ottaen huomioon mainitut tekijät, edistymisen päästörajojen saavuttamisessa vuoteen 2010 mennessä, tieteen ja tekniikan kehityksen, tämän direktiivin välitavoitteiden ja kriittisten kuormitusten ja tasojen ylittymättä jäämistä koskevien pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamisessa vallitsevan tilanteen sekä ilman laatua koskevat WHO:n ohjearvot.

2.  Vuonna 2004 suoritettavassa uudelleenarvioinnissa on tarkasteltava liitteessä II koko yhteisölle asetettuja ohjeellisia päästörajoja. Näiden ohjeellisten päästörajojen arviointi on otettava huomioon analysoitaessa uusia kustannustehokkaita toimia, joihin voidaan ryhtyä kaikkien merkittävien epäpuhtauspäästöjen vähentämiseksi, jolloin tavoitteena on saavuttaa 5 artiklassa tarkoitetut ympäristöalan välitavoitteet koko yhteisössä vuoteen 2010 mennessä.

3.  Kaikkiin uudelleenarviointeihin on sisällytettävä kehittyneimpien mallien perusteella ja parhaita saatavilla olevia tietoja käyttäen suoritettuja lisätutkimuksia kansallisten päästörajojen arvioiduista kustannuksista ja hyödyistä ja rajaten epävarmuustekijät mahdollisimman vähiin sekä ottaen huomioon myös Euroopan unionin laajentumisen edistyminen ja vaihtoehtoisten menetelmien ansiot sekä 9 artiklassa luetellut tekijät.

4.  Komissio tutkii edelleen tarvetta kehittää sellaisia asiaan eniten vaikuttavia talouden aloja ja tuotteita koskevia yhdenmukaisia yhteisön toimenpiteitä, jotka vaikuttavat happamoitumiseen, rehevöitymiseen ja alailmakehän otsonin muodostumiseen, kilpailun vääristymisen välttämiseksi sekä ottaen huomioon toimien toteuttamisesta aiheutuvien hyötyjen ja kustannusten välisen tasapainon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 96/61/EY 18 artiklan soveltamista.

5.  Edellä 9 artiklassa tarkoitetut kertomukset sisältävät tarvittaessa ehdotuksia:

11 artikla

Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

Direktiivin 1 artiklassa vahvistetun tavoitteen saavuttamiseksi komissio ja tarvittaessa jäsenvaltiot jatkavat kahden- ja monenvälistä yhteistyötä kolmansien maiden ja asianomaisten kansainvälisten organisaatioiden, esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE), Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja Kansainvälisen siviili- ja ilmailujärjestön (ICAO), kanssa tekniikan ja tieteellisen tutkimuksen ja kehityksen alalla muun muassa tietojenvaihdon myötä ja tarkoituksin parantaa edellytyksiä päästöjen vähentämisen helpottamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 300 artiklan soveltamista.

12 artikla

Meriliikenteen ja ilma-alusten päästöjä koskevat kertomukset

1.  Komissio laatii vuoden 2002 loppuun mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, missä määrin kansainvälisen meriliikenteen päästöt aiheuttavat yhteisössä happamoitumista, rehevöitymistä ja alailmakehän otsonin muodostumista.

2.  Komissio laatii vuoden 2004 loppuun mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, missä määrin ilma-alusten muut kuin laskeutumis- ja lentoonlähtöjakson aikana syntyvät päästöt aiheuttavat yhteisössä happamoitumista, rehevöitymistä ja alailmakehän otsonin muodostumista.

3.  Kussakin kertomuksessa on määritettävä ohjelma, joka koskee kansainvälisellä tasolla ja yhteisön tasolla kyseisen alan päästöjen vähentämiseksi tarvittaessa toteutettavia toimia ja muodostaa perustan Euroopan parlamentin ja neuvoston myöhemmälle asian käsittelylle.

13 artikla

Komitea

1.  Komissiota avustaa direktiivin 96/62/EY 12 artiklassa perustettu komitea, jäljempänä ”komitea”.

2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa, ottaen huomioon sen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

▼M2

3.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

▼B

14 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavat seuraamukset. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

15 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 27 päivää marraskuuta 2002. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina ne keskeiset kansalliset säännökset, jotka ne ovat antaneet tai antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä.

16 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

17 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

▼M3

---

LIITE I

▼B

---

LIITE II

Päästörajat SO2, NOx ja VOC (tuhatta tonnia)

▼M3

▼B

Näillä päästörajoilla pyritään saavuttamaan 5 artiklassa tarkoitetut ympäristöalan välitavoitteet koko yhteisössä vuoteen 2010 mennessä.

▼M4 —————

---

( 1 ) Katso tämän virallisen lehden s. 1.