1.

Tämän IFRS-standardin tarkoituksena on määrätä mineraalivarantojen etsinnän ja arvioinnin käsittelystä tilinpäätöksessä.

2.

Tämän IFRS-standardin mukaan erityisesti:

3.

Yhteisön on sovellettava tätä IFRS-standardia etsintä- ja arviointimenoihin, joita sille syntyy.

4.

Tässä IFRS-standardissa ei käsitellä muita mineraalivarantojen etsintää ja arviointia harjoittavien yhteisöjen kirjanpitoon liittyviä kysymyksiä.

5.

Yhteisö ei saa soveltaa tätä IFRS-standardia menoihin, jotka syntyvät:

6.

Etsintä- ja arviointimenoja aktivoivan yhteisön on tilinpäätöksen laatimisperiaatteita kehittäessään sovellettava IAS 8:n Tilinpäätöksen laatimisperiaatteet, kirjanpidollisten arvioiden muutokset ja virheet kappaletta 10.

7.

IAS 8:n kappaleissa 11 ja 12 mainitaan ne sitovia vaatimuksia ja ohjeita sisältävät lähteet, jotka johdon on otettava huomioon kehittäessään johonkin erään sovellettavaa tilinpäätöksen laatimisperiaatetta, jos mikään IFRS-standardi ei nimenomaisesti koske kyseistä erää. Yhteisön ei – tämän IFRS-standardin kappaleiden 9 ja 10 mukaiset rajoitukset huomioon ottaen – tarvitse soveltaa kyseisiä kappaleita tilinpäätöksen laatimisperiaatteisiin, joita se soveltaa etsintä- ja arviointimenojen aktivoimiseen ja näin syntyvien omaisuuserien arvostamiseen.

8.

Aktivoidut etsintä- ja arviointimenot arvostetaan hankintamenoon.

9.

Yhteisön on päätettävä periaatteesta, jonka mukaan määrätään, mitkä menot kuuluvat aktivoitaviin etsintä- ja arviointimenoihin, ja sovellettava tätä periaatetta johdonmukaisesti. Tätä päätöstä tehdessään yhteisö harkitsee, missä määrin kyseinen meno on yhdistettävissä tiettyjen mineraalivarantojen löytämiseen. Seuraavat ovat esimerkkejä menoista, jotka saattavat sisältyä aktivoitavien etsintä- ja arviointimenojen alkuperäiseen määrään (luettelo ei ole tyhjentävä):

10.

Mineraalivarantoihin liittyviä kehittämismenoja ei saa aktivoida etsintä- ja arviointimenoina. Yleiset perusteet ja IAS 38 Aineettomat hyödykkeet sisältävät ohjeita kehittämistoiminnasta johtuvien omaisuuserien kirjaamisesta.

11.

Yhteisö kirjaa IAS 37:n Varaukset, ehdolliset velat ja ehdolliset varat mukaisesti mahdolliset purkamiseen ja alkuperäiseen tilaan palauttamiseen liittyvät velvoitteet, jotka sille ovat syntyneet tietyn kauden aikana mineraalivarantojen etsinnän ja arvioinnin seurauksena.

12.

Yhteisön on sovellettava aktivoituihin etsintä- ja arviointimenoihin niiden alkuperäisen kirjaamisen jälkeen joko hankintamenomallia tai uudelleenarvostusmallia. Jos sovelletaan uudelleenarvostusmallia (joko IAS 16:n Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet mallia tai IAS 38:n mallia), tämän on tapahduttava omaisuuserien luokittelun mukaisesti (katso kappale 15).

13.

14.

Jotta etsintä- ja arviointimenoihin sovellettavien tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden muuttaminen olisi perusteltua, yhteisön on osoitettava, että muutos saa tilinpäätöksen vastaamaan paremmin IAS 8:ssa esitettyjä kriteerejä, vaikka muutos ei johtaisi täysin näiden kriteerien täyttymiseen.

15.

Yhteisön on luokiteltava aktivoidut etsintä- ja arviointimenot hankittujen omaisuuserien luonteen mukaisesti aineellisiksi tai aineettomiksi ja sovellettava luokittelua johdonmukaisesti.

16.

Joitakin aktivoituja etsintä- ja arviointimenoja käsitellään aineettomina (esimerkiksi porausoikeudet), kun taas toiset ovat aineellisia (esimerkiksi ajoneuvot ja porauslaitteistot). Siltä osin kuin aineellista hyödykettä käytetään aineettoman hyödykkeen kehittämiseen, tätä käyttöä kuvastava määrä on osa aineettoman hyödykkeen hankintamenoa. Aineellisen hyödykkeen käyttäminen aineettoman hyödykkeen kehittämiseen ei kuitenkaan muuta aineellista hyödykettä aineettomaksi.

17.

Aktivoituja etsintä- ja arviointimenoja ei saa enää luokitella tällaisiksi eriksi, kun mineraalivarannon erottamisen tekninen toteutettavuus ja kaupallinen elinkelpoisuus pystytään osoittamaan. Ennen luokittelun muutosta on arvioitava aktivoitujen etsintä- ja arviointimenojen arvon alentumista ja kirjattava mahdollinen arvonalentumistappio.

18.

19.

Vain kun kysymyksessä ovat aktivoidut etsintä- ja arviointimenot, on sovellettava IAS 36:n kappaleiden 8–17 sijasta tämän IFRS-standardin kappaletta 20 niiden aktivoitujen etsintä- ja arviointimenojen tunnistamiseen, joiden arvo saattaa olla alentunut. Kappaleessa 20 käytetään termiä ”omaisuuserät”, mutta sitä sovelletaan yhtälailla sekä erillisiin aktivoituihin etsintä- ja arviointimenoihin että rahavirtaa tuottaviin yksikköihin.

20.

Yksi tai useampi seuraavista tosiseikoista ja olosuhteista viittaa siihen, että yhteisön tulee testata aktivoiduista etsintä- ja arviointimenoista koostuvat omaisuuserät arvonalentumisen varalta (luettelo ei ole tyhjentävä):

Kaikissa tällaisissa tai vastaavanlaisissa tapauksissa yhteisön on tehtävä arvonalentumistesti IAS 36:n mukaisesti. Mahdollinen arvonalentumistappio on kirjattava kuluksi IAS 36:n mukaisesti.

21.

22.

Taso, jonka yhteisö on määrittänyt aktivoitujen etsintä- ja arviointimenojen arvonalentumistestausta varten, saattaa käsittää yhden tai useamman rahavirtaa tuottavan yksikön.

23.

24.

Kappaleen 23 noudattamiseksi yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään:

25.

Yhteisön on käsiteltävä aktivoituja etsintä- ja arviointimenoja erillisenä omaisuuseräryhmänä ja esitettävä joko IAS 16:n tai IAS 38:n vaatimat tiedot sen mukaisesti, miten kyseiset omaisuuserät luokitellaan.

26.

27.

Jos ei ole käytännössä mahdollista soveltaa jotakin kappaleeseen 18 sisältyvää vaatimusta vertailutietoihin, jotka koskevat aikaisemmin kuin 1.1.2006 alkavia tilikausia, yhteisön on annettava tieto tästä. IAS 8:ssa selostetaan käsitettä ”ei käytännössä mahdollista”.

a)

toisiin osallistujayhteisöihin liittyvistä vakuutusmatemaattisista tappioista, koska kukin usean työnantajan järjestelyyn osallistuva yhteisö kantaa osan kaikkien muiden osallistuvien yhteisöjen vakuutusmatemaattisista riskeistä; tai

b)

järjestelyn ehtojen mukaisesta velvollisuudesta rahoittaa järjestelyn vajaus, jos muut yhteisöt lakkaavat osallistumasta.

a)

sopimus tai ilmoitettu menettelytapa, jonka mukaan etuuspohjaisesta järjestelystä johtuva nettomeno veloitetaan, tai tieto siitä, että tällaista menettelytapaa ei ole;

b)

yhteisön suorittaman maksun määrittämiseen käytettävä menettelytapa;

c)

jos yhteisö käsittelee kirjanpidossaan sille kohdistettua osuutta etuuspohjaisesta järjestelystä johtuvasta nettomenosta kappaleen 34A mukaisesti, se esittää kaikki kappaleiden 120–121 mukaiset tiedot koko järjestelystä;

d)

jos yhteisö käsittelee kirjanpidossaan kauden maksusuoritusta kappaleen 34A mukaisesti, se esittää kappaleiden 120A b)–e), j), n), o), q) ja 121 mukaiset tiedot koko järjestelystä. Muita kappaleen 120A mukaisia tietoja ei vaadita.

a)

tilikauden työsuoritukseen perustuvat menot (katso kappaleet 63–91);

b)

korkomenot (katso kappale 82);

c)

järjestelyyn kuuluvien varojen (katso kappaleet 105–107) ja korvauksensaantioikeuksien (katso kappale 104A) odotettavissa oleva tuotto;

d)

vakuutusmatemaattiset voitot ja tappiot yhteisön noudattaman tilinpäätöksen laatimisperiaatteen vaatimalla tavalla (katso kappaleet 92–93D);

e)

takautuvaan työsuoritukseen perustuvat menot (katso kappale 96);

f)

järjestelyn supistamisen tai velvoitteen täyttämisen vaikutukset (katso kappaleet 109 ja 110); ja

g)

kappaleen 58 b) mukaisen rajoitteen vaikutus, ellei sitä ole kirjattu tulokseen vaikuttamattomasti kappaleen 93C mukaisesti.

a)

10 % etuuspohjaisesta järjestelystä johtuvan velvoitteen nykyarvosta kyseisenä päivänä (ennen järjestelyyn kuuluvien varojen vähentämistä); ja

b)

10 % järjestelyyn kuuluvien varojen käyvästä arvosta kyseisenä päivänä.

a)

sen kaikkia etuuspohjaisia järjestelyjä; ja

b)

sen kaikkia vakuutusmatemaattisia voittoja ja tappioita.

a)

yhteisön noudattamat tilinpäätöksen laatimisperiaatteet vakuutusmatemaattisten voittojen ja tappioiden kirjaamisessa;

b)

yleinen kuvaus siitä, minkä tyyppinen järjestely on kyseessä;

c)

kauden alun ja lopun välinen täsmäytyslaskelma etuuspohjaisesta järjestelystä johtuvan velvoitteen nykyarvosta siten, että esitetään soveltuvin osin erikseen kunkin seuraavan seikan vaikutukset:

d)

etuuspohjaisesta järjestelystä johtuvan velvoitteen erittely kokonaan rahastoimattomista järjestelyistä johtuvaan määrään ja kokonaan tai osaksi rahastoiduista järjestelyistä johtuvaan määrään;

e)

kauden alun ja lopun välinen täsmäytyslaskelma järjestelyyn kuuluvien varojen käyvästä arvosta sekä kauden alun ja lopun välinen täsmäytyslaskelma kappaleen 104A mukaisesti varoiksi kirjatusta korvauksensaantioikeudesta siten, että esitetään soveltuvin osin erikseen kunkin seuraavan tekijän vaikutus kauden aikana:

f)

Täsmäytyslaskelma kohdassa c) esitetyn etuuspohjaisesta järjestelystä johtuvan velvoitteen nykyarvon ja kohdassa e) esitetyn järjestelyyn kuuluvien varojen käyvän arvon ja toisaalta taseeseen merkittyjen varojen ja velkojen välillä siten, että esitetään vähintään seuraavat erät:

g)

tulosvaikutteisesti kirjattujen kulujen kokonaismäärä jokaisesta seuraavasta sekä erät, joihin ne sisältyvät:

h)

kirjattuja tuottoja ja kuluja osoittavaan laskelmaan kirjattu kokonaismäärä kustakin seuraavasta:

i)

yhteisöt, jotka kirjaavat vakuutusmatemaattiset voitot ja tappiot kirjattuja tuottoja ja kuluja osoittavaan laskelmaan kappaleen 93A mukaisesti, esittävät kirjattuja tuottoja ja kuluja osoittavaan laskelmaan kirjattujen vakuutusmatemaattisten voittojen ja tappioiden kertyneen määrän;

j)

järjestelyyn kuuluvien varojen kustakin tärkeimmästä ryhmästä, joita ovat vähintään oman pääoman ehtoiset instrumentit, vieraan pääoman ehtoiset instrumentit, kiinteistöt ja kaikki muut varat näihin ryhmiin kuitenkaan rajoittumatta, esitetään kyseisen ryhmän osuus järjestelyyn kuuluvien varojen koko käyvästä arvosta tai sen määrä;

k)

järjestelyyn kuuluvien varojen käypään arvoon sisältyvät määrät seuraavista:

l)

sanallinen kuvaus perusteesta, jota on käytetty varojen odotettua kokonaistuottoa määritettäessä, mukaan lukien järjestelyyn kuuluvien varojen tärkeimpien ryhmien vaikutus.

m)

järjestelyyn kuuluvien varojen toteutunut tuotto ja kappaleen 104A mukaisesti taseeseen varoiksi merkittyjen korvauksensaantioikeuksien toteutunut tuotto;

n)

käytetyt keskeiset vakuutusmatemaattiset olettamukset tilinpäätöspäivänä, sisältäen soveltuvin osin:

o)

vaikutus, joka terveydenhoitomenojen oletettujen muutosprosenttien yhden prosenttiyksikön suuruisella lisäyksellä ja toisaalta vähennyksellä olisi seuraaviin:

p)

tarkasteltavana olevalta ja neljältä aikaisemmalta tilikaudelta esitetään:

q)

työnantajan paras arvio maksuista, jotka järjestelyyn odotetaan suoritettavan tilinpäätöspäivän jälkeen alkavan tilikauden aikana, niin pian kuin tällainen on kohtuudella mahdollista laatia.

Kappaleessa 29 b) muutetaan kohta ” kappaleen 120 ” muotoon ” kappaleen 120A ”.

Kappaleessa 60 muutetaan kohta ”Kappale 120 c) vi)” muotoon ”Kappale 120A f) iii)”.

Kappaletta 60 havainnollistavassa esimerkissä muutetaan kohta ” kappale 120 c) vi) ” muotoon ” kappale 120A f) iii) ”.

Kappaleessa 104C muutetaan kohta ”kappale 120 c) vii)” muotoon ”kappale 120A( f) iv)”.

Kappaleessa 159 b) kohta

” kappaleissa 120 c) vii), 120 f) iv), 120 g) ja 120 h) iii) ”

muutetaan muotoon

” kappaleissa 120A f) iv), 120A g) iv), 120A m) ja 120A n) iii) ”.

1.

Yhteisö saattaa tehdä yhdestä liiketoimesta tai toisiinsa liittyvien liiketoimien sarjasta koostuvan järjestelyn, joka ei ole oikeudelliselta muodoltaan vuokrasopimus mutta joka antaa oikeuden käyttää jotakin hyödykettä (esimerkiksi aineellista käyttöomaisuushyödykettä) maksua tai toistuvia maksuja vastaan. Esimerkkejä järjestelyistä, joissa yhteisö (toimittajaosapuoli) saattaa antaa toiselle yhteisölle (ostajaosapuoli) tällaisen oikeuden käyttää jotakin hyödykettä, usein yhdistettynä siihen liittyviin palveluihin, ovat:

2.

Tämä tulkinta antaa ohjeita sen määrittämiseen, ovatko tällaiset järjestelyt vuokrasopimuksia tai sisältyykö niihin vuokrasopimuksia, joita pitäisi käsitellä kirjanpidossa IAS 17:n mukaisesti. Se ei anna ohjeita tällaisen vuokrasopimuksen luokittelemisesta kyseistä standardia sovellettaessa.

3.

Joissakin järjestelyissä vuokrasopimuksen kohteena oleva hyödyke on osa suurempaa hyödykettä. Tämä tulkinta ei käsittele sitä, milloin suuremman hyödykkeen osa on itse kohteena oleva omaisuuserä IAS 17:ää sovellettaessa. Järjestelyt, joissa kohteena oleva hyödyke olisi laskentakohteena joko IAS 16:ssa tai IAS 38:ssa kuuluvat kuitenkin tämän tulkinnan soveltamisalaan.

4.

Tämä tulkinta ei koske järjestelyjä, jotka ovat IAS 17:n soveltamisalan ulkopuolelle jääviä vuokrasopimuksia tai sisältävät tällaisen vuokrasopimuksen.

5.

Tässä tulkinnassa käsitellään seuraavia kysymyksiä:

6.

Se, onko järjestely vuokrasopimus tai sisältääkö se vuokrasopimuksen, on määritettävä järjestelyn tosiasiallisen sisällön perusteella, ja määrittäminen edellyttää sen arvioimista:

7.

Vaikka tietty hyödyke saattaa olla nimenomaisesti yksilöity järjestelyssä, se ei ole vuokrasopimuksen kohteena, jos järjestelyn toteutuminen ei riipu kyseisen hyödykkeen käyttämisestä. Esimerkiksi jos toimittajaosapuolella on velvollisuus toimittaa tietty määrä tavaroita tai palveluja ja sillä on oikeus tuottaa ja se pystyy tuottamaan kyseiset tavarat tai palvelut käyttämällä muita, järjestelyssä yksilöimättömiä hyödykkeitä, niin järjestelyn toteutuminen ei riipu tietyn hyödykkeen käyttämisestä eikä järjestely sisällä vuokrasopimusta. Takuuvelvoite, joka sallii hyödykkeen korvaamisen samoilla tai vastaavilla hyödykkeillä tai edellyttää sitä, kun yksilöity hyödyke ei toimi moitteettomasti, ei estä käsittelyä vuokrasopimuksena. Myöskään sopimuskohta (ehdollinen tai muunlainen), joka sallii toimittajaosapuolen korvata muita hyödykkeitä toisilla tai vaatii tätä toimittajaosapuolelta määrättynä päivänä tai sen jälkeen mistä tahansa syystä, ei estä käsittelyä vuokrasopimuksena ennen korvaamisajankohtaa.

8.

Hyödyke on yksilöity implisiittisesti, jos toimittajaosapuoli esimerkiksi omistaa tai on ottanut vuokralle vain yhden omaisuuserän, jota käyttämällä se täyttää velvoitteensa, eikä toimittajaosapuolen ole taloudellisesti kannattavaa tai käytännössä mahdollista hoitaa velvoitettaan muita hyödykkeitä käyttämällä.

9.

Järjestely tuottaa oikeuden käyttää hyödykettä, jos järjestely tuottaa ostajaosapuolelle (vuokralle ottaja) oikeuden määrätä kohteena olevan hyödykkeen käytöstä. Oikeus määrätä kohteena olevan hyödykkeen käytöstä syntyy, jos yksikin seuraavista ehdoista täyttyy:

10.

Se, sisältääkö järjestely vuokrasopimuksen, on arvioitava järjestelyn syntymisajankohtana, joka on päivä, jona järjestely tehdään, tai sitä aikaisempi päivä, jona osapuolet sitoutuvat noudattamaan järjestelyn keskeisiä ehtoja, ja arvioinnin tulee perustua kaikkiin tosiseikkoihin ja olosuhteisiin. Se, sisältääkö järjestely vuokrasopimuksen, on arvioitava uudelleen järjestelyn syntymisajankohdan jälkeen vain, jos yksikin seuraavista ehdoista täyttyy:

11.

Järjestelyn uudelleenarvioinnin on perustuttava uudelleenarviointipäivänä vallitseviin tosiseikkoihin ja olosuhteisiin, joihin kuuluu myös järjestelyn päättymiseen jäljellä oleva aika. Muutokset arvioissa (esimerkiksi arviossa, joka koskee ostajaosapuolelle tai muille mahdollisille ostajille toimitettavan tuotoksen määrää) eivät anna aihetta uudelleenarviointiin. Jos järjestelyä arvioidaan uudelleen ja todetaan, että se sisältää vuokrasopimuksen (tai ei sisällä vuokrasopimusta), sitä on käsiteltävä (tai lakattava käsittelemästä) kirjanpidossa vuokrasopimuksena:

12.

Jos järjestely sisältää vuokrasopimuksen, järjestelyn osapuolten on sovellettava IAS 17:n vaatimuksia järjestelyn vuokrasopimusosuuteen, elleivät ne jää näiden vaatimusten ulkopuolelle IAS 17:n kappaleen 2 mukaisesti. Näin ollen jos järjestely sisältää vuokrasopimuksen, kyseinen vuokrasopimus on luokiteltava rahoitusleasingsopimukseksi tai muuksi vuokrasopimukseksi IAS 17:n kappaleiden 7–19 mukaisesti. IAS 17:n soveltamisalaan kuulumattomia järjestelyn muita osia on käsiteltävä kirjanpidossa muiden standardien mukaisesti.

13.

IAS 17:n vaatimuksia sovellettaessa on järjestelyn vaatimat maksut ja muut vastikkeet jaoteltava järjestelyn syntymisajankohtana tai järjestelyä uudelleen arvioitaessa vuokrasopimusta koskeviin ja muita osia koskeviin näiden käypien arvojen suhteessa. IAS 17:n kappaleessa 4 määritellyt vähimmäisvuokrat sisältävät vain vuokrasopimusta (siis hyödykkeen käyttöoikeutta) koskevia maksuja, eivätkä ne sisällä järjestelyn muita osia (esimerkiksi palveluja ja panoskustannuksia) koskevia maksuja.

14.

Joskus vuokrasopimusta koskevien maksujen erottaminen järjestelyn muita osia koskevista maksuista edellyttää ostajaosapuolelta arviointimenetelmän käyttämistä. Ostajaosapuoli voi arvioida vuokrat esimerkiksi sellaisen vertailukelpoista hyödykettä koskevan vuokrasopimuksen perusteella, joka ei sisällä muita osia, tai arvioimalla järjestelyn muita osia koskevat maksut vertailukelpoisten sopimusten perusteella ja vähentämällä sitten nämä maksut järjestelyn mukaisista kokonaismaksuista.

15.

Jos ostajaosapuoli toteaa, että maksuja ei ole käytännössä mahdollista jaotella luotettavasti, sen on:

16.

Yhteisön on sovellettava tätä tulkintaa 1.1.2006 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on suositeltavaa. Jos yhteisö soveltaa tätä tulkintaa aikaisemmin kuin 1.1.2006 alkavalla kaudella, tästä on annettava tieto.

17.

IAS 8:ssa määrätään, miten yhteisö toteuttaa tilinpäätöksen laatimisperiaatteen muutoksen, joka johtuu tulkinnan soveltamisesta ensimmäistä kertaa. Yhteisön ei tarvitse noudattaa näitä vaatimuksia soveltaessaan tätä tulkintaa ensimmäistä kertaa. Jos yhteisö käyttää tätä helpotusta, sen on sovellettava tulkinnan kappaleita 6–9 järjestelyihin, jotka ovat olemassa aikaisimman sellaisen kauden alussa, jolta esitetään IFRS-standardien mukaiset vertailutiedot, ja tämän on perustuttava kyseisen kauden alussa vallitseviin tosiseikkoihin ja olosuhteisiin.

IAS 8

Tilinpäätöksen laatimisperiaatteet, kirjanpidollisten arvioiden muutokset ja virheet

IAS 27

Konsernitilinpäätös ja erillistilinpäätös

IAS 28

Sijoitukset osakkuusyrityksiin

IAS 31

Osuudet yhteisyrityksissä

IAS 37

Varaukset, ehdolliset velat ja ehdolliset varat

IAS 39

Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen (uudistettu 2003)

SIC-12

Konsernitilinpäätös – erityistä tarkoitusta varten perustetut yksiköt (uudistettu 2004)

1.

Käytöstä poistamiseen, alkuperäiseen tilaan palauttamiseen ja ympäristön kunnostamiseen tarkoitettujen rahastojen, joita jäljempänä nimitetään ’käytöstäpoistamisrahastoiksi’ tai vain ’rahastoiksi’, tarkoituksena on erottaa varoja sellaisten menojen kattamiseen, jotka aiheutuvat tuotantolaitoksen (esimerkiksi ydinvoimalan) tai tiettyjen laitteiden (esimerkiksi autojen) käytöstä poistamisesta taikka ympäristön kunnostamistoimenpiteistä (esimerkiksi saastuneen vesialueen puhdistamisesta tai kaivoskäytössä olleen maa-alueen palauttamisesta alkuperäiseen tilaan); näitä kaikkia nimitetään yhteisesti ”käytöstä poistamiseksi”.

2.

Tällaisiin rahastoihin suoritettavat maksut voivat olla vapaaehtoisia taikka määräyksen tai lain edellyttämiä. Rahastojen rakenne voi olla jokin seuraavista:

3.

Tällaisilla rahastoilla on yleensä seuraavia ominaisuuksia:

4.

Tämä tulkinta koskee käytöstäpoistamisrahastojen osuuksien käsittelyä osakkaan tilinpäätöksessä, kun rahastolla on molemmat seuraavat ominaisuudet:

5.

Korvauksensaantioikeuden ylittävä oikeus rahaston jäännökseen, esimerkiksi sopimukseen perustuva oikeus osinkoihin sen jälkeen, kun kaikki käytöstä poistamiset on saatettu loppuun, tai rahastoa purettaessa, saattaa olla IAS 39:n soveltamisalaan kuuluva oman pääoman ehtoinen instrumentti, eikä se kuulu tämän tulkinnan soveltamisalaan.

6.

Tässä tulkinnassa käsitellään seuraavia kysymyksiä:

7.

Rahaston osakkaan on kirjattava käytöstäpoistamismenojen maksamista koskeva velvoitteensa velaksi ja kirjattava rahasto-osuutensa erikseen, paitsi milloin osakas ei ole velvollinen maksamaan käytöstäpoistamismenoja silloinkaan, kun rahasto ei pysty niitä maksamaan.

8.

Osakkaan on määritettävä, onko sillä rahastossa määräysvalta, yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta IAS 27:n, IAS 28:n, IAS 31:n ja SIC-12:n perusteella. Jos osakkaalla on jokin näistä, sen on käsiteltävä rahasto-osuuttaan kyseisten standardien mukaisesti.

9.

Jos osakkaalla ei ole rahastossa määräysvaltaa, yhteistä määräysvaltaa eikä huomattavaa vaikutusvaltaa, sen on kirjattava oikeutensa saada korvausta rahastolta IAS 37:n mukaisena korvauksena. Tämän korvauksen määrä on pienempi seuraavista:

Korvauksensaantioikeuden kirjanpitoarvon muutokset, jotka eivät ole maksuja rahastoon tai rahastosta, on kirjattava tulosvaikutteisesti sillä kaudella, jonka aikana nämä muutokset tapahtuvat.

10.

Kun osakkaalla on velvollisuus suorittaa mahdollisia lisämaksuja esimerkiksi jonkin toisen osakkaan joutuessa konkurssiin tai rahaston sijoittamien varojen arvon vähentyessä niin paljon, etteivät ne riitä kattamaan rahaston korvausvelvoitteita, kyseinen velvoite on IAS 37:n soveltamisalaan kuuluva ehdollinen velka. Osakkaan on kirjattava velka vain, jos lisämaksujen suorittaminen on todennäköistä.

11.

Rahaston osakkaan on esitettävä tilinpäätöksessään rahasto-osuutensa luonne sekä rajoitukset rahaston varoja koskeviin oikeuksiin.

12.

Kun osakkaalla on velvollisuus suorittaa mahdollisia lisämaksuja eikä tätä ole kirjattu velaksi (katso kappale 10), sen on esitettävä IAS 37:n kappaleen 86 vaatimat tiedot.

13.

Kun osakas käsittelee rahasto-osuuttaan kirjanpidossa kappaleen 9 mukaisesti, sen on esitettävä IAS 37:n kappaleen 85(c) vaatimat tiedot.

14.

Yhteisön on sovellettava tätä tulkintaa 1.1.2006 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on suositeltavaa. Jos yhteisö soveltaa tätä tulkintaa aikaisemmin kuin 1.1.2006 alkavalla kaudella, tästä on annettava tieto.

15.

Tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden muutokset on käsiteltävä IAS 8:n vaatimusten mukaisesti.