24.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 342/20

(1)

Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön, ICAO:n, määrittelemän ja Euroopan lennonvarmistusjärjestön, Eurocontrol, kehittämän ilmatilan joustavan käytön käsitteen mukaan ilmatilaa ei pitäisi määrittää vain joko siviili- tai sotilasilmatilaksi, vaan sitä olisi pidettävänä jatkumona, joka vastaisi mahdollisimman hyvin kaikkien ilmatilan käyttäjien tarpeisiin.

(2)

Asetuksen (EC) N:o 549/2004 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti Eurocontrolilla on valtuudet avustaa komissiota kehitettäessä joustavaa ilmatilan käyttöä koskevia täytäntöönpanosääntöjä. Tässä asetuksessa otetaan täysin huomioon Eurocontrolin valtuutuksen johdosta 30 päivänä joulukuuta 2004 julkistama toimeksiantokertomus.

(3)

Tämä asetus ei koske asetuksen (EY) N:o 549/2004 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sotilasoperaatioita tai –koulutusta.

(4)

Lausumassaan yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan liittyvistä sotilaallisista kysymyksistä (3) jäsenvaltiot sitoutuivat toimimaan yhteistyössä keskenään kansalliset sotilaalliset tarpeet huomioon ottaen, jotta kaikki ilmatilan käyttäjät soveltaisivat ilmatilan joustavan käytön täysimääräisesti ja yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

(5)

Eurocontrolin laadun ja tehokkuuden tarkastusyksikön ja Eurocontrol-viraston yhdessä lokakuussa 2001 julkistamassa kertomuksessa todetaan, että ilmatilan joustavan käytön soveltamisessa Euroopassa on huomattavasti parantamisen varaa. Nyt olisi hyväksyttävä yhteiset säännöt tilanteen parantamiseksi.

(6)

Joustavan ilmatilan käsite kattaa myös valtameren yläpuolella sijaitsevan ilmatilan. Käsitteen soveltamisen ei sen vuoksi pitäisi rajoittaa sellaisia jäsenvaltioiden oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka johtuvat 7 päivänä joulukuuta 1944 tehdystä kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksesta (Chicagon yleissopimus) ja sen liitteistä tai vuonna 1982 tehdystä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksesta.

(7)

Jotkut toiminnot edellyttävät tietynlaajuisen ilmatilan varaamista yksinomaiseen käyttöön tai erityistarkoitukseen määrätyksi ajanjaksoksi, mikä voi johtua lennon profiilista tai näihin toimintoihin liittyvistä vaaroista sekä tarpeesta varmistaa, että tällaiset toiminnot erotetaan muusta toimintaan osallistumattomasta lentoliikenteestä tehokkaasti ja turvallisesti.

(8)

Ilmatilan joustavan käytön käsitteen tehokas ja yhdenmukainen soveltaminen koko yhteisössä edellyttää siviili- ja sotilastoiminnan yhteensovittamista koskevia selkeitä ja yhdenmukaisia sääntöjä, joissa otetaan huomioon kaikkien käyttäjien tarpeet ja heidän eri toimintojensaluonne.

(9)

Jotta kaikki käyttäjät voisivat käyttää ilmatilaa tehokkaasti, siviili- ja sotilastoiminnan yhteensovittamista koskevien tehokkaiden menettelyjen olisi perustuttava sääntöihin ja standardeihin.

(10)

Ilmatilan joustavan käytön käsitettä sovellettaessa on tärkeää edistää naapurijäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja ottaa huomioon rajat ylittävä toiminta.

(11)

Eroavuudet siviili- ja sotilastoiminnan välisen yhteistyön organisoinnissa yhteisössä rajoittavat ilmatilan yhdenmukaista ja oikein ajoitettua hallintaa. Sen vuoksi on tärkeää yksilöidä henkilöt ja/tai organisaatiot, jotka vastaavat ilmatilan joustavan käytön käsitteen soveltamisesta kussakin jäsenvaltioissa. Tietojen olisi oltava jäsenvaltioiden käytettävissä.

(12)

Siviili- ja sotilastoiminnan yhteensovittamista ja yhteisen ilmatilan käyttöä koskevien menettelyjen yhdenmukaisuus on olennainen edellytys luotaessa toiminnallisia ilmatilan lohkoja, jotka määritellään asetuksessa (EY) N:o 549/2004.

(13)

Ilmatilan hallinnan strateginen, esitaktinen ja taktinen taso ovat erillisiä, mutta tiiviisti yhteydessä toisiinsa olevia hallintatoimintoja, joihin sovelletaan ilmatilan joustavaa käyttöä ja joiden toteuttaminen edellyttää sen vuoksi yhteensovittamista ilmatilan tehokkaan käytön varmistamiseksi.

(14)

Euroopan tason yhteistyössä kehitetään parhaillaan ilmaliikenteen hallinnan ohjelmia, joiden avulla olisi määrä vähitellen päästä ilmatilan hallinnan, ilmaliikennevirtojen säätelyn ja ilmaliikennepalvelujen yhdenmukaisuuteen.

(15)

Kun samassa ilmatilassa harjoitetaan erilaisia lentotoimintoja, joilla on eri vaatimukset, näiden toimintojen yhteensovittamisessa pitäisi suuntautua sekä lentojen turvalliseen suorittamiseen että käytettävissä olevan ilmatilan optimaaliseen käyttöön.

(16)

Ilmatilaa ja erityisiä ilmaliikenneolosuhteita koskevien tietojen tarkkuudella sekä näiden tietojen oikea-aikaisella välittämisellä siviili- ja sotilasilmailun alalla toimiville lennonjohtajille on välitön vaikutus toiminnan turvallisuuteen ja tehokkuuteen.

(17)

Ilmatilaa koskevien ajantasaisten tietojen oikea-aikainen saatavuus on tärkeää kaikille osapuolille, jotka haluavat lentosuunnitelmaansa laatiessaan tai muuttaessaan päästä hyötymään heidän ulottuvilleen saatetuista ilmatilan rakenteista.

(18)

Ilmatilan käytön säännöllinen arviointi on tärkeä keino lisätä siviili- ja sotilasalalla toimivien palvelujen tarjoajien ja niiden käyttäjien välistä luottamusta, ja se on myös keskeinen väline ilmatilan suunnittelun ja hallinnan parantamisessa.

(19)

Ilmatilan joustavan käytön käsitteen soveltamista koskevaan vuosittaiseen kertomukseen, johon viitataan asetuksen (EY) N:o 551/2004 7 artiklan 2 kohdassa, olisi sisällytettävä tarpeelliset tiedot, joilla on merkitystä alkuperäisten tavoitteiden kannalta ja joiden yksinomaisena päämääränä on tarjota aiempaa paremmat mahdollisuudet vastata käyttäjien tarpeisiin.

(20)

Siirtymäajasta olisi säädettävä siviili-ilmaliikenteen palveluyksiköiden sekä sotilasilmaliikenteen palveluja tarjoavien yksiköiden ja/tai sotilaslennonjohtoyksiköiden vaatimusten yhteensovittamiseksi.

(21)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (ETY) N:o 549/2004 5 artiklan 1 kohdalla perustetun yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

a)

’ilmatilan hallintayksiköllä’ (AMC) yksikköä, joka vastaa yhden tai useamman jäsenvaltion vastuulla olevan ilmatilan päivittäisestä hallinnasta;

b)

’ilmatilan varaamisella’ sitä, että laajuudeltaan määritelty ilmatila on tilapäisesti varattu ilmatilan käyttäjäryhmien yksinomaiseen tai erityiseen käyttöön;

c)

’ilmatilarajoituksella’ laajuudeltaan määriteltyä ilmatilaa, jossa vaihtelevasti määräaikoina saatetaan harjoittaa ilma-alusten lentoturvallisuuden vaarantavaa toimintaa (vaara-alue); tai valtion maa-alueiden tai sen aluevesien yläpuolella oleva mitoiltaan määritelty ilmatilan osa, jossa ilma-alusten lentämistä on rajoitettu tiettyjen erityisehtojen mukaisesti (rajoitusalue); tai valtion maa-alueiden tai sen aluevesien yläpuolella oleva mitoiltaan määritelty ilmatilan osa, jossa ilma-alusten lentäminen on kielletty (kieltoalue);

d)

’ilmatilan rakenteella’ tietynlaajuista ilmatilaa, joka on suunniteltu ilma-alusten turvallisen ja optimaalisen toiminnan varmistamiseksi;

e)

’ilmaliikennepalveluyksiköllä’ (ns. ATS-yksikkö) siviili- tai sotilasyksikköä, joka vastaa ilmaliikennepalvelujen tarjoamisesta;

f)

’siviili- ja sotilastoiminnan yhteensovittamisella’ päätöksentekoon ja toimintatavasta sopimiseen valtuutettujen siviili- ja sotilasalan osapuolten toimien yhteensovittamista;

g)

’sotilaslennonjohtoyksiköllä’ kaikkia paikallaan pysyviä tai liikkuvia sotilaallisia yksiköitä, jotka hoitavat sotilasilmailuliikennettä ja/tai muuta toimintaa, joka sen erityisluonteen vuoksi edellyttää ilmatilan varaamista tai sen rajoitusta;

h)

’rajat ylittävällä ilmatilalla’ ilmatilan rakennetta, joka ulottuu kansallisten rajojen ja/tai lentotiedotusalueiden rajojen yli;

i)

’lentoaikeella’ lentorataa ja siihen liittyviä, milloin tahansa päivitettävissä olevia lentotietoja, joissa kuvataan määräpaikkaan johtavaa suunniteltua lentorataa;

j)

’lentoradalla’ ilma-aluksen rataa ilmassa määriteltynä kolmessa ulottuvuudessa;

k)

’reaaliajalla’ tosiasiallista aikaa, jolloin prosessi tai tilanne tapahtuu;

l)

’porrastuksella’ etäisyyttä ilma-alusten sekä niiden lentokorkeuksien ja -suuntien välillä;

m)

’käyttäjillä’ ilmassa toimivia siviili- tai sotilasilma-aluksia sekä kaikkia muita osapuolia, jotka tarvitsevat ilmatilaa.

a)

Siviili- ja sotilasviranomaisten toiminnan yhteensovittaminen on järjestettävä ilmatilan hallinnan strategisella, esitaktisella ja taktisella tasolla sopimuksin ja menettelyin, ja sillä pyritään parantamaan turvallisuutta ja ilmatilakapasiteettia ja lisäämään ilma-alusten toiminnan tehokkuutta ja joustavuutta.

b)

Ilmatilan hallinnan, ilmaliikennevirtojen säätelyn ja ilmaliikennepalvelujen toimintojen keskinäinen yhdenmukaisuus vakiinnutetaan ja sitä pidetään yllä a alakohdassa luetellulla ilmatilan hallinnan kolmella tasolla ilmatilan suunnittelun, käyttöön antamisen ja käytön tehokkuuden varmistamiseksi kaikkien käyttäjien osalta.

c)

Ilmatilan varaaminen käyttäjäryhmien yksinomaiseen käyttöön tai erityiskäyttöön on luonteeltaan tilapäistä ja sitä sovelletaan vain rajoitettuina ajanjaksoina, jotka perustuvat tosiasialliseen käyttöön, ja käyttö vapautetaan heti, kun varaamista edellyttänyt toiminta päättyy.

d)

Jäsenvaltioiden on kehitettävä yhteistyötä ilmatilan joustavan käytön käsitteen tehokkaaksi ja johdonmukaiseksi soveltamiseksi yli kansallisten ja/tai lentotiedotusalueiden rajojen, ja erityisesti tätä pyritään hyödyntämään rajat ylittävässä toiminnassa. Yhteistyöhön sisältyvät kaikki merkittävät oikeudelliset, toiminnalliset ja tekniset näkökohdat.

e)

Ilmaliikennepalveluyksiköt ja käyttäjät hyödyntävät käytettävissä olevan ilmatilan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

a)

varmistettava ilmatilan joustavan käytön käsitteen yleinen soveltaminen strategisella, esitaktisella ja taktisella tasolla;

b)

tarkistettava säännöllisesti käyttäjien tarpeet;

c)

hyväksyttävä toiminnat, jotka edellyttävät ilmatilan varaamista tai ilmatilarajoitusta;

d)

määritettävä tilapäiset ilmatilan rakenteet ja menettelyt erilaisten vaihtoehtojen tarjoamiseksi reittien ja ilmatilan varaamisen osalta;

e)

vahvistettava perusteet ja menettelyt niiden ilmatilan mukautettavissa olevien vaaka- ja pystysuuntaisten rajojen määrittelemiseksi ja käyttämiseksi, jotka ovat tarpeellisia lentoratojen erilaisen vaihtelun ja lyhyen aikavälin lentomuutosten varalta;

f)

arvioitava kansalliset ilmatilan rakenteet ja reittiverkko joustavien ilmatilan rakenteiden ja menettelyjen suunnittelemiseksi;

g)

määriteltävä erityisedellytykset, joiden perusteella vastuu siviili- ja sotilaslentojen porrastamisesta kuuluu ilmaliikennepalveluyksiköille tai sotilaslennonjohtoyksiköille;

h)

kehitettävä rajat ylittävää ilmatilan käyttöä naapurijäsenvaltioiden kanssa, kun liikennevirrat ja käyttäjien toiminta sitä edellyttävät;

i)

sovitettava ilmatilanhallintapolitiikkaansa yhteen naapurijäsenvaltioiden vastaavien politiikkojen kanssa, jotta kansallisten ja/tai lentotiedotusalueiden rajojen yli tapahtuvaan ilmatilan käyttöön liittyviä kysymyksiä voitaisiin käsitellä yhteisesti;

j)

määriteltävä ilmatilan rakenteita ja tarjottava niitä käyttäjille harjoittaen tiivistä yhteistyötä ja yhteensovittamista naapurijäsenvaltioiden kanssa silloin, kun kyseiset ilmatilan rakenteet vaikuttavat merkittävästi kansalliset rajat ja/tai lentotiedotusalueiden rajat ylittävään liikenteeseen, jotta voitaisiin varmistaa ilmatilan optimaalinen käyttö kaikkien käyttäjien osalta kaikkialla yhteisössä;

k)

määriteltävä naapurijäsenvaltioiden kanssa yksi yhteinen normisto siviili- ja sotilaslentojen porrastamiseksi rajat ylittävässä toiminnassa;

l)

perustettava kuulemismenettelyjä 3 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden tai organisaatioiden välille sekä kaikkien asiaan liittyvien kumppaneiden sekä organisaatioiden kuulemiseksi, jotta voidaan varmistaa käyttäjien tarpeiden ottaminen asianmukaisesti huomioon;

m)

arvioitava ja tarkasteltava ilmatilan käyttöön liittyvät menettelyt ja ilmatilan joustavan käytön toimintojen toteutuminen

n)

kehitettävä mekanismeja ilmatilan rakenteita koskeviin pyyntöihin, ilmatilan rakenteiden käyttöön antamiseen ja niiden tosiasialliseen käyttöön liittyvien tietojen arkistoimiseksi tutkimus- ja suunnittelutarkoituksia varten.