26.4.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 114/3

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 376/2008,

annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008,

maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä

(Kodifioitu toisinto)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (1), ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan, 12 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 18 artiklan sekä maataloustuotealojen yhteisestä markkinajärjestelystä annettujen muiden asetusten vastaavat säännökset,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä kesäkuuta 2000 annettua komission asetusta (EY) N:o 1291/2000 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (3). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu asetus.

(2)

Tuonti- ja vientitodistuksista annetuissa yhteisön asetuksissa säädetään, että kaikki yhteisöön suuntautuva maataloustuotteiden tuonti tai vienti sen ulkopuolelle edellyttää tällaisten todistusten esittämistä. Sen vuoksi olisi täsmennettävä mainittujen todistusten soveltamisala ja jätettävä soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset toimet, joita ei varsinaisesti voida pitää tuontina tai vientinä.

(3)

Kun tuotteet asetetaan sisäiseen jalostusmenettelyyn, toimivaltaiset viranomaiset voivat tietyissä tapauksissa sallia tuotteiden luovuttamisen vapaaseen liikkeeseen joko sellaisenaan tai jalosteina. Tällöin on syytä markkinoiden moitteettoman hallinnon varmistamiseksi vaatia tuontitodistus tuotteelta, joka tosiasiallisesti on luovutettu vapaaseen liikkeeseen. Jos kuitenkin vapaaseen liikkeeseen tosiasiallisesti luovutettu tuote on valmistettu perustuotteista, joista osa on peräisin kolmansista maista ja osa yhteisön markkinoilta, on syytä ottaa huomioon ainoastaan kolmansista maista peräisin olevat perustuotteet tai kolmansista maista peräisin olevista perustuotteista jalostetut tuotteet.

(4)

Tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusten tarkoituksena on yhteisen markkinajärjestelyn moitteettoman hallinnon varmistaminen. Joissakin toimissa on kysymys pienistä määristä, jolloin hallinnollisten menettelytapojen yksinkertaistamiseksi on toivottavaa olla vaatimatta tällaisten toimien osalta tuonti-, vienti- tai ennakkovahvistustodistusten esittämistä.

(5)

Vientitodistusta ei vaadita laivojen ja ilma-alusten muonitukseen yhteisössä. Koska peruste on sama, tätä säännöstä pitäisi myös soveltaa porauslauttoihin ja sota-aluksille tapahtuviin toimituksiin sekä muonituksiin kolmansissa maissa. Samoin näyttää suotavalta olla vaatimatta todistuksen esittämistä yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta 28 päivänä maaliskuuta 1983 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 918/83 (4) tarkoitettujen toimien osalta.

(6)	Ottaen huomioon kyseisten tuotteiden tai tavaroiden kansainväliset kauppatavat olisi sallittava tietty tuotujen tai vietyjen tuotteiden määrää koskeva poikkeama verrattuna todistuksessa ilmoitettuihin määriin.

(7)	Samaan todistukseen perustuvien useampien toimien samanaikaisen toteuttamisen sallimiseksi on syytä säätää sellaisten todistusten otteiden myöntämisestä, joilla on samat vaikutukset kuin alkuperäisillä todistuksilla.

(8)

Maatalouden yhteiseen markkinajärjestelyyn kuuluvien eri alojen yhteisön lainsäädännössä säädetään, että tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistukset koskevat yhteisössä tapahtuvia toimia. Tällainen sääntö edellyttää näiden todistusten laatimis- ja käyttöedellytyksiä koskevien yhteisten säännösten hyväksymistä sekä yhteisön lomakkeiden ja jäsenvaltioiden välisten hallinnollisten yhteistyömenetelmien käyttöönottoa.

(9)	Tietotekniikan menetelmien käyttö korvaa vähitellen tietojen manuaalisen käsittelyn hallinnon eri aloilla. Sen vuoksi on suotavaa, että todistuksia myönnettäessä ja käytettäessä voitaisiin käyttää myös sähköisiä tietotekniikan menetelmiä.

(10)

Yhteisön asetuksissa, joilla tällaiset todistukset on otettu käyttöön, säädetään, että todistusten myöntämisen edellytyksenä on sellaisen vakuuden asettaminen, joka takaa sitoutumisen tuontiin tai vientiin niiden voimassaolon aikana. Olisi määriteltävä ajankohta, jolloin tuonti- tai vientisitoumus täyttyy.

(11)

Käytettävä todistus, joka sisältää vientituen ennakkovahvistuksen, vahvistetaan tuotteen tariffiin luokittelun mukaisesti. Tiettyjen sekoitusten osalta tuen suuruuden määrääminen ei riipu tuotteen tariffiin luokittelusta, vaan tätä varten säädetyistä erityisistä säännöistä. Jos ainesosa, jonka perusteella sekoitukseen sovellettava vientituki tai tuontimaksu lasketaan, ei vastaa sekoituksen tariffiin luokitusta, on syytä säätää siitä, ettei tuotuun tai vietyyn sekoitukseen sovelleta ennalta vahvistettua määrää.

(12)

Tuontitodistuksia käytetään toisinaan määrällisten tuontirajoitusten hallinnointiin. Tällainen hallinnointi on mahdollista ainoastaan, kun tiedetään suhteellisen lyhyen määräajan kuluessa myönnettyihin todistuksiin perustuva tuonti. Näissä tapauksissa todistusten käyttöä koskevien todisteiden toimittamista ei enää vaadita ainoastaan osana moitteetonta hallintomenettelyä vaan siitä tulee olennainen osa näiden määrällisten tuontirajoitusten hallinnointia. Tämä todiste annetaan esittämällä todistuksen kappale numero 1 ja tarvittaessa esittämällä otteita. Tämä todiste voidaan antaa suhteellisen lyhyen määräajan kuluessa. Tämän vuoksi on syytä säätää sellaisesta määräajasta, jota sovelletaan, kun määrällisten tuontirajoitusten hallinnointiin käytettäviä todistuksia koskevassa yhteisön lainsäädännössä siihen viitataan.

(13)	Vakuuden määrä, joka on asetettava todistusta haettaessa, voi tietyissä tapauksissa olla vähäinen. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää olla vaatimatta vakuuksia, jotta toimivaltaisia hallintoelimiä ei ylikuormitettaisi työllä.

(14)	Koska todistuksen käyttäjä voi olla eri kuin sen haltija tai siirronsaaja, olisi oikeusvarmuuden ja hallinnoinnin tehokkuuden vuoksi täsmennettävä ne henkilöt, joilla on lupa käyttää todistusta. Sen vuoksi todistuksen haltijan ja tulli-ilmoituksen tekijän välillä tarvittava suhde olisi osoitettava.

(15)	Tuonti- tai vientitodistus antaa oikeuden tuoda tai viedä. Tämän vuoksi se on esitettävä tuonti- tai vienti-ilmoituksen vastaanottamisen yhteydessä.

(16)

Kun kyseessä on yksinkertaistettu tuonti- tai vientimenettely, todistuksen esittämisestä tulliviranomaisille voidaan vapauttaa tai todistus voidaan esittää jälkikäteen. Tuojan tai viejän hallussa on kuitenkin oltava todistus sinä päivänä, jota pidetään tuonti- tai vienti-ilmoituksen vastaanottopäivänä.

(17)

Yksinkertaisuuden vuoksi on mahdollista muuttaa voimassa oleva säätely joustavammaksi ja sallia jäsenvaltioiden ottaa käyttöön yksinkertaistettu menettely todistusten hallinnoimiseksi siten, että todistuksen myöntävä virasto tai tarvittaessa maksajavirasto voi säilyttää todistuksen, jos on kysymys tuen ennakkovahvistuksen sisältävästä vientitodistuksesta.

(18)

Moitteettoman hallinnoinnin vuoksi todistuksia tai niiden otteita ei saa muuttaa niiden myöntämisen jälkeen. Jos on kuitenkin syytä epäillä myöntävän viraston virhettä tai todistuksessa tai otteessa esiintyvien tietojen ilmeisiä epätarkkuuksia, olisi otettava käyttöön menettely, jolla virheelliset todistukset tai otteet voidaan peruuttaa ja myöntää niiden tilalle oikaistut.

(19)

Kun tuote asetetaan johonkin tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (5) 412–442 a artiklassa tai yhteisestä passitusmenettelystä 20 päivänä toukokuuta 1987 tehdyn yleissopimuksen lisäyksessä I olevan X osaston I luvussa säädetyistä menettelyistä, mitään muodollisuuksia ei tarvitse täyttää rajatullitoimipaikassa, jos passitus alkaa yhteisön alueella ja päättyy yhteisön alueen ulkopuolella. Kun näitä menettelyjä käytetään hyväksi, näyttää hallinnon yksinkertaistamisen vuoksi olevan suotavaa säätää vakuuden vapauttamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä.

(20)

Asianomaisesta henkilöstä riippumattomista olosuhteista voi johtua, että tuotteen yhteisön tullialueelta lähtemisen todistavaa asiakirjaa ei voida esittää, vaikka tuote on lähtenyt yhteisön tullialueelta tai saapunut määräpaikkaansa maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 15 päivänä huhtikuuta 1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 800/1999 (6) 36 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa. Tämän kaltainen tilanne häiritsee kauppaa. Tällöin olisi hyväksyttävä muut vastaavanlaiset asiakirjat.

(21)

Yhteisön asetuksissa, joilla on otettu käyttöön kyseiset todistukset, säädetään, että vakuus menetetään kokonaan tai osittain, jos todistuksen voimassaoloaikana tuontia tai vientiä ei toteuteta tai se toteutetaan ainoastaan osittain. On syytä tarkentaa tällaisissa olosuhteissa sovellettavia säännöksiä, erityisesti sellaisten tapausten osalta, joissa ylivoimaisen esteen sattuessa sitoumusta ei noudateta. Tällöin velvollisuutta tuoda tai viedä voidaan pitää peruutettuna tai todistuksen voimassaoloaikaa voidaan pidentää. Mahdollisten markkinahäiriöiden välttämiseksi on kuitenkin kaikissa tapauksissa syytä rajoittaa tämä pidennys enintään kuuteen kuukauteen alkuperäisen voimassaoloajan päättymisestä.

(22)	Hallinnon yksinkertaistamiseksi on suotavaa säätää, että vakuus voidaan vapauttaa kokonaan, kun todistusta koskeva menetettävä kokonaismäärä on vähäinen.

(23)	Todistusten myöntämisen yhteydessä asetetun vakuuden vapauttaminen edellyttää todisteen esittämistä toimivaltaisille virastoille siitä, että kyseiset tavarat on viety yhteisön tullialueelta 60 päivän kuluessa siitä, kun vienti-ilmoitus on vastaanotettu.

(24)	Vakuus saatetaan eri syistä johtuen vapauttaa ilman, että velvollisuutta tuoda tai viedä olisi todellisuudessa noudatettu. Aiheettomasti vapautettu vakuus olisi tällaisessa tilanteessa asetettava uudelleen.

(25)

Jotta vientitukea saavien maataloustuotteiden vientimahdollisuudet tulisivat täysin käytetyiksi, on osoittautunut tarpeelliseksi luoda järjestelmä, joka kannustaa toimijoita palauttamaan myöntäneelle virastolle nopeasti todistukset, joita ne eivät käytä. On myös tarpeen luoda järjestelmä, joka kannustaa toimijoita palauttamaan myöntäneelle virastolle nopeasti todistukset niiden voimassaoloajan päättymisen jälkeen, jotta käyttämättä jääneet määrät voitaisiin käyttää mahdollisimman nopeasti.

(26)

Määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (7) 3 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, sunnuntai tai lauantai, määräaika päättyy seuraavan työpäivän päättyessä. Tämän säännöksen vuoksi todistusten käytön määräaika muodostuu tietyissä tapauksissa pidemmäksi. Tällainen toimenpide, jonka tarkoituksena on helpottaa kaupankäyntiä, ei saa vaikuttaa tuonti- ja vientitoimien taloudellisiin edellytyksiin.

(27)

Tietyillä maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn aloilla on säädetty vientitodistusten myöntämisestä ainoastaan harkinta-ajan jälkeen. Tämän määräajan on mahdollistettava markkinatilanteen arviointi ja tarvittaessa, erityisesti vaikeuksien sattuessa, vireillä olevien hakemusten lykkääminen, mikä voi aiheuttaa näiden hakemusten hylkäämisen. On syytä täsmentää, että tämä lykkäämismahdollisuus koskee myös tämän asetuksen 47 artiklan mukaisesti haettuja todistuksia ja että harkinta-ajan päätyttyä todistushakemusta ei voida enää uudestaan saattaa lykkäämistoimenpiteen kohteeksi.

(28)

Asetuksen (ETY) N:o 2454/93 844 artiklan 3 kohdassa säädetään, että vienti- tai ennakkovahvistustodistuksen nojalla vietyihin maataloustuotteisiin sovelletaan palautustavaramenettelyä koskevia säännöksiä ainoastaan, jos todistukseen liittyviä yhteisön säännöksiä on noudatettu. On tarpeen säätää todistusjärjestelmän erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä niiden tuotteiden osalta, joihin sovelletaan tämän järjestelmän säännöksiä.

(29)

Asetuksen (ETY) N:o 2454/93 896 artiklassa säädetään, että tuontitullien palautus tai peruutus myönnetään tuonti- tai ennakkovahvistustodistuksella vapaaseen liikkeeseen luovutetuille tavaroille ainoastaan, jos on osoitettavissa, että toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet tarpeelliset toimenpiteet todistuksen osalta vapaaseen liikkeeseen luovutuksen vuoksi syntyneiden vaikutusten mitätöimiseksi.

(30)	Asetuksen (ETY) N:o 2454/93 880 artiklassa säädetään yleisesti tietyistä sen 896 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja erityisesti siitä, että todistusten myöntämisestä vastaavien viranomaisten on annettava vakuutus.

(31)

Tässä asetuksessa on syytä vahvistaa asetuksen (ETY) N:o 2454/93 896 artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt kokonaisuudessaan. Tietyissä tapauksissa on osoittautunut mahdolliseksi noudattaa asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 säädettyjä säännöksiä turvautumatta sen 880 artiklassa tarkoitettuun vakuutukseen.

(32)

Kun kyseisiä tuontitodistuksia käytetään etuustuontitullin määrittämiseksi tariffikiintiössä, voi olla olemassa väärennettyjen todistusten käyttämisen vaara erityisesti, jos täysimääräisen tullin ja alennetun tai vapaan tullin välillä on suuri ero. Väärentämisriskin välttämiseksi on syytä luoda esitettyjen todistusten aitoutta koskeva valvontamekanismi.

(33)

Kun maataloustuotteeseen sovellettavaa tuontitodistusta käytetään myös sellaisen tariffikiintiön hallinnointiin, jolle on myönnetty tullietuuskohtelu, kyseinen tullietuuskohtelu myönnetään tuojille tuontitodistuksella, jonka mukana on tietyissä tapauksissa oltava kolmannen maan asiakirja. Kiintiön ylityksen välttämiseksi tullietuuskohtelua on sovellettava siihen määrään asti, jolle tuontitodistus on myönnetty. Tuonnin helpottamiseksi olisi kuitenkin lisäksi hyväksyttävä 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu sallittu poikkeama, mutta tarkennettava samalla, että määrä, joka sallitun poikkeaman vuoksi ylittää tuontitodistuksessa ilmoitetun määrän, ei saa tullietuuskohtelua vaan siitä kannetaan täysi tulli.

(34)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kaikkien asianomaisten hallintokomiteoiden lausuntojen mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

ASETUKSEN SOVELTAMISALA

1 artikla

Rajoittamatta tiettyjä tuotteita koskevassa yhteisön erityislainsäädännössä annettujen poikkeussäännösten soveltamista tässä asetuksessa vahvistetaan tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusten, jäljempänä ’todistukset’, järjestelmän soveltamista koskevat yhteiset yksityiskohtaiset säännöt, jotka on otettu käyttöön tai joista säädetään:

—	neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2759/75 (8) 8 artiklassa (sianliha),

—	neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2771/75 (9) 3 artiklassa (munat),

—	neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2777/75 (10) 3 artiklassa (siipikarjanliha),

—	neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2783/75 (11) 2 artiklassa (ovalbumiini ja laktalbumiini),

—	neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 (12) 29 artiklassa (naudanliha),

—	neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 (13) 26 artiklassa (maito ja maitotuotteet),

—	neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (14) 59 artiklassa (viini),

—	neuvoston asetuksen (EY) N:o 2529/2001 (15) 13 artiklassa (lampaan- ja vuohenliha),

—	asetuksen (EY) N:o 1784/2003 9 artiklassa (viljat),

—	neuvoston asetuksen (EY) N:o 1785/2003 (16) 10 artiklassa (riisi),

—	neuvoston asetuksen (EY) N:o 865/2004 (17) 10 artiklassa (oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit),

—	komission asetuksen (EY) N:o 1043/2005 (18) 22 artiklassa (perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävät maataloustuotteet),

—	neuvoston asetuksen (EY) N:o 1947/2005 (19) 4 artiklassa (siemenet),

—	neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 (20) 23 artiklassa (sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi),

—	neuvoston asetuksen (EY) N:o 1182/2007 (21) 28–32 ja 40 artiklassa (hedelmät ja vihannekset),

—	asetuksen (EY) N:o 1234/2007 III osan II ja III luvussa olevassa I jaksossa (elävät kasvit ja kukkaviljelytuotteet, banaanit ja alkoholi).

II   LUKU

TODISTUSTEN SOVELTAMISALA

2 artikla

Todistusta ei vaadita eikä sitä voida esittää tuotteista:

a)	joita ei luovuteta yhteisössä vapaaseen liikkeeseen; tai

b)	jotka viedään: i) sellaisella tullimenettelyllä, joka mahdollistaa tuonnin suspendoiduin tullein tai vaikutuksiltaan vastaavin maksuin; tai ii) sellaisella erityismenettelyllä, joka mahdollistaa viennin ilman asetuksen (ETY) N:o 2913/92 129 artiklassa tarkoitettua vientitullien kantamista.

3 artikla

1.   Luovutettaessa vapaaseen liikkeeseen sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettuja tuotteita, jotka eivät sisällä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja perustuotteita, tuontitodistus on esitettävä, jos tätä edellytetään tosiasiallisesti vapaaseen liikkeeseen luovutettujen tuotteiden osalta.

2.   Luovutettaessa vapaaseen liikkeeseen 1 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä olevia tuotteita, jotka sisältävät:

a)	yhtä tai useampaa perustuotetta, joiden tullioikeudellinen asema oli jompikumpi perustamissopimuksen 23 artiklan 2 kohdassa mainituista mutta jotka eivät enää ole tässä asemassa, koska ne on sisällytetty vapaaseen liikkeeseen tosiasiallisesti luovutettuihin tuotteisiin; ja

b)	yhtä tai useampaa perustuotetta, joiden tullioikeudellinen asema ei ollut kumpikaan perustamissopimuksen 23 artiklan 2 kohdassa mainituista;

poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, tuontitodistus on esitettävä jokaisesta tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetusta ja tosiasiallisesti vapaaseen liikkeeseen luovutetusta perustuotteesta, jos näiltä tuotteilta edellytetään tällaisen todistuksen esittämistä.

Tuontitodistusta ei kuitenkaan tarvitse esittää silloin, kun tosiasiallisesti vapaaseen liikkeeseen luovutetun tuotteen osalta ei edellytetä tällaisen todistuksen esittämistä.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vapaaseen liikkeeseen luovutuksen yhteydessä esitetty tuontitodistus tai esitetyt tuontitodistukset ei(vät) voi sisältää ennakkovahvistusta.

4.   Vietäessä tuotetta, joka on 1 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä ja joka sisältää yhtä tai useampaa 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista perustuotteista, kaikista näistä perustuotteista on esitettävä vientitodistus, jos niiden osalta edellytetään tällaisen todistuksen esittämistä.

Vientitodistusta ei tarvitse kuitenkaan esittää silloin, kun tosiasiallisesti viedyn tuotteen osalta tällaisen todistuksen esittämistä ei edellytetä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kolmannessa alakohdassa tarkoitetun tuen ennakkovahvistamista koskevien säännösten soveltamista.

Vietäessä kokoonpantuja tuotteita, joille annetaan niiden yhden tai useamman osan perusteella ennalta vahvistettua tukea, ainoastaan kunkin osan tullioikeudellinen asema otetaan huomioon todistusmenettelyä sovellettaessa.

4 artikla

1.   Todistusta ei vaadita eikä sitä voi esittää seuraavien toimien toteuttamisen osalta:

a)	asetuksen (EY) N:o 800/1999 36, 40, 44, 45 ja 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimet; tai

b)	muut kuin kaupalliset toimet; tai

c)	asetuksessa (ETY) N:o 918/83 tarkoitetut toimet; tai

d)	toimet, joihin liittyvät määrät vastaavat enintään liitteessä II lueteltuja määriä.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, todistus on esitettävä silloin, kun tuodaan tai viedään sellaisessa etuuskohtelumenettelyssä, josta saatava etu edellyttää todistuksen esittämistä.

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä väärinkäytösten estämiseksi tätä kohtaa sovellettaessa ja erityisesti, kun yksi ainoa tuonti- tai vientitapahtuma on jaettu useaan tuonti- tai vienti-ilmoitukseen, joilla ilmiselvästi ei ole mitään taloudellista tai muuta perustetta.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa muilla kuin kaupallisilla toimilla tarkoitetaan:

a)	yksityishenkilöiden toteuttamaa tuontia tai lähetysten ollessa kyseessä yksityisille henkilöille tarkoitettuja lähetyksiä, jotka täyttävät yhdistetyn nimikkeistön II osaston D 2 kohdan johdantomääräyksissä vahvistetut perusteet;

b)	yksityisten henkilöiden toteuttamaa vientiä, joka noudattaa soveltuvin osin a alakohdassa tarkoitettuja perusteita.

3.   Jäsenvaltioilla on oikeus olla vaatimatta vientitodistusta tai -todistuksia yksityishenkilöiden tai yksityishenkilöistä muodostuvien ryhmittymien lähettämistä tuotteista ja/tai tavaroista, jos ne on tarkoitettu jaettaviksi vastikkeetta kolmansissa maissa humanitäärisenä apuna ja jos kaikki seuraavat edellytykset täytetään:

a)	asianomaiset yksityishenkilöt, jotka haluavat saada tämän vapautuksen, eivät hae mitään tukea;

b)	nämä lähetykset ovat luonteeltaan satunnaisia, muodostuvat erilaisista tuotteista tai tavaroista ja niiden kokonaismassa kuljetusvälinettä kohden on enintään 30 000 kilogrammaa; ja

c)	toimivaltaisilla viranomaisilla on käytettävissään riittävät todisteet näiden tuotteiden ja/tai tavaroiden määräpaikasta ja toimituksen asianmukaisesta loppuun saattamisesta.

Vienti-ilmoituksen 44 kohtaan on tehtävä seuraava maininta: ”Ei tukea – Asetuksen (EY) N:o 376/2008 4 artiklan 3 kohta”.

5 artikla

Todistusta ei vaadita eikä sellaista voi esittää silloin, kun vapaaseen liikkeeseen luovutetaan tuotteita, joihin sovelletaan palautustavaramenettelyä koskevan asetuksen (ETY) N:o 2913/92 VI osaston 2 luvun säännöksiä.

6 artikla

1.   Vientitodistusta ei vaadita eikä sellaista voi esittää vastaanotettaessa sellaisten tuotteiden jälleenvienti-ilmoitus, joiden osalta viejä esittää todisteen siitä, että tuontitullien palautusta tai peruutusta koskeva myönteinen päätös on tehty mainittujen tuotteiden osalta asetuksen (ETY) N:o 2913/92 VII osaston 5 luvun mukaisesti.

2.   Kun tuotteita vietäessä edellytetään vientitodistuksen esittämistä ja kun toimivaltaiset viranomaiset vastaanottavat jälleenvienti-ilmoituksen ennen tuontitullien palautusta tai peruutusta koskevan ratkaisun tekemistä, vientitodistus on esitettävä. Tämä todistus ei voi sisältää vientituen tai -maksun ennakkovahvistusta.

III   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1   JAKSO

Todistuksiin ja niiden otteisiin liittyvät oikeudet ja velvoitteet

7 artikla

1.   Tuonti- tai vientitodistus oikeuttaa ja vastaavasti velvoittaa tuomaan tai viemään todistuksen mukaisesti, jollei ylivoimaisesta esteestä muuta johdu, todistuksen voimassaoloajan kuluessa määritellyn määrän kyseisiä tuotteita ja/tai tavaroita.

Tässä kohdassa tarkoitetuilla velvoitteilla tarkoitetaan komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85 (22) 20 artiklan mukaisia ensisijaisia vaatimuksia.

2.   Tuen ennakkovahvistuksen sisältävä vientitodistus velvoittaa viemään todistuksen mukaisesti, jollei ylivoimaisesta esteestä muuta johdu, sen voimassaoloaikana tietyn määrän kyseisiä tuotteita.

Jos tuotteiden vieminen edellyttää vientitodistuksen esittämistä, kyseisessä vientitodistuksessa vahvistetaan oikeus viedä ja oikeus tukeen.

Jos tuotteiden vieminen ei edellytä vientitodistuksen esittämistä, tuen ennakkovahvistuksen sisältävällä vientitodistuksella vahvistetaan ainoastaan oikeus tukeen.

Tässä kohdassa tarkoitetuilla velvoitteilla tarkoitetaan asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan mukaisia ensisijaisia vaatimuksia.

3.   Todistukset velvoittavat tuomaan siitä maasta tai maaryhmästä tai viemään siihen maahan tai maaryhmään, joka ilmoitetaan todistuksessa, 47 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa ja kun tästä velvoitteesta on säädetty kutakin tuotealaa koskevassa yhteisön erityissääntelyssä.

4.   Kun tuotu tai viety määrä on enintään viisi prosenttia suurempi kuin todistuksessa ilmoitettu määrä, sitä pidetään kyseisen asiakirjan mukaisesti tuotuna tai vietynä.

5.   Kun tuotu tai viety määrä on enintään viisi prosenttia pienempi kuin todistuksessa ilmoitettu määrä, tuonti- tai vientivelvoitetta pidetään täytettynä.

6.   Sovellettaessa 4 ja 5 kohtaa, jos todistus on myönnetty pääluvun mukaan, viideksi prosentiksi laskettu tulos pyöristetään tarvittaessa välittömästi seuraavaan suurempaan kokonaislukuun.

7.   Kun asetuksen (ETY) N:o 1182/71 3 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa vientimaksun tai -tuen ennakkovahvistuksen sisältävää todistusta käytetään sen tavanomaisen voimassaoloajan viimeistä päivää seuraavana ensimmäisenä työpäivänä, tätä todistusta pidetään käytettynä sen tavanomaisen voimassaoloajan viimeisenä päivänä ennakkovahvistettujen määrien osalta.

8 artikla

1.   Todistuksista johtuvat velvoitteet eivät ole siirrettävissä. Todistuksenhaltija voi siirtää todistuksesta johtuvat oikeudet todistuksen voimassaoloaikana. Tämä siirto voidaan toteuttaa ainoastaan yhden siirronsaajan hyväksi todistusta ja sen otetta kohti. Siirto koskee määriä, joita ei ole vielä merkitty todistukseen tai sen otteeseen.

2.   Siirronsaaja ei voi siirtää edelleen oikeuttaan mutta voi palauttaa sen todistuksenhaltijalle. Palautus koskee määrää, jota ei ole vielä merkitty todistukseen tai sen otteeseen.

Tällaisessa tapauksessa todistuksen myöntävän viraston on merkittävä todistuksen 6 kohtaan jokin liitteessä III olevassa A osassa luetelluista maininnoista.

3.   Jos todistuksenhaltija pyytää siirtoa tai jos siirronsaaja palauttaa oikeutensa, todistuksen myöntävä virasto tai kunkin jäsenvaltion nimeämä virasto tai jokin niistä merkitsee todistukseen tai tarvittaessa sen otteeseen:

a)	siirronsaajan nimen ja osoitteen tai 2 kohdassa tarkoitetun maininnan;

b)	tämän merkinnän päivämäärän viraston leimalla varmennettuna.

4.   Siirto tai palautus tulee voimaan merkintäpäivänä.

9 artikla

Todistusten otteilla on samat oikeudelliset vaikutukset kuin varsinaisilla todistuksilla sen määrän osalta, jolle nämä otteet on myönnetty.

10 artikla

Jäsenvaltion viranomaisten myöntämillä todistuksilla ja niiden otteilla sekä niiden tekemillä merkinnöillä ja vahvistuksilla on jokaisessa muussa jäsenvaltiossa samat oikeudelliset vaikutukset kuin näiden jäsenvaltioiden viranomaisten antamilla asiakirjoilla sekä niiden tekemillä merkinnöillä ja vahvistuksilla.

11 artikla

1.   Kun vientituen ennakkovahvistuksen sisältävää todistusta käytetään sekoituksen vientiin, vietävään sekoitukseen ei sovelleta ennalta vahvistettua määrää, jos sekoitukseen sovellettavan tuen laskemiseksi käytettävän rakenneosan tariffiin luokittelu ei vastaa sekoituksen tariffiin luokittelua.

2.   Kun vientituen ennakkovahvistuksen sisältävää todistusta käytetään lajitelman viemiseksi, ennakkovahvistettua määrää sovelletaan ainoastaan rakenneosaan, jonka tariffiin luokittelu vastaa lajitelman tariffiin luokittelua.

2   JAKSO

Todistusten hakeminen ja myöntäminen

12 artikla

1.   Todistushakemukset otetaan käsiteltäviksi vain, jos ne on osoitettu tai jätetty toimivaltaiselle virastolle 17 artiklan mukaisesti painetuilla ja/tai laadituilla lomakkeilla.

Toimivaltainen virasto voi kuitenkin ottaa tutkittavaksi hakemuksen, joka on esitetty kirjallisena televiestinä tai sähköisenä viestinä, jos siinä on kaikki ne tiedot, jotka olisivat esiintyneet lomakkeessa, jos lomaketta olisi käytetty. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että kirjallista televiestiä tai sähköistä viestiä seuraa toimivaltaiselle virastolle lähetetty tai suoraan toimitettu 17 artiklan mukaisesti painettu tai laadittu hakemuslomake, jolloin jättöpäivänä on pidettävä päivää, jona kirjallinen televiesti tai sähköinen viesti on saapunut toimivaltaiselle virastolle. Tämä vaatimus ei vaikuta kirjallisena televiestinä tai sähköisesti tehdyn hakemuksen pätevyyteen.

Kun todistushakemukset jätetään sähköisesti, jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on määriteltävä, miten omakätinen allekirjoitus korvataan muulla tekniikalla, joka voi tarvittaessa perustua koodeihin.

2.   Todistushakemuksen voi peruuttaa ainoastaan kirjeitse, kirjallisella televiestillä tai sähköisellä viestillä, joka toimivaltaisen viraston on saatava, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, viimeistään kello 13 hakemuksen jättöpäivänä.

13 artikla

1.   Tuen ennakkovahvistuksen sisältävän todistushakemuksen ja todistuksen 16 kohdassa on oltava kaksitoistanumeroinen koodi, jota tuotteesta käytetään vientitukea varten vahvistetussa maataloustuotteiden nimikkeistössä.

Jos tuen määrä kuitenkin on useampien samaan, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdan tai muiden yhteisestä markkinajärjestelystä annettujen asetusten vastaavien säännösten mukaisesti erikseen määriteltävään ryhmään kuuluvien koodien osalta sama, kyseiset koodit voidaan esittää todistushakemuksissa ja todistuksissa yhdessä.

2.   Jos tuen määrä on eriytetty määräpaikan mukaan, määrämaa tai tarvittaessa määräalue on ilmoitettava todistushakemuksen ja todistuksen 7 kohdassa.

3.   Kun tuoteryhmä on määritelty asetuksen (EY) N:o 800/1999 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti, ryhmään kuuluvat tuotekoodit voidaan merkitä todistushakemuksiin ja todistuksen 22 kohtaan siten, että niitä edeltää maininta ”asetuksen (EY) N:o 800/1999 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tuoteryhmä”, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamista.

14 artikla

1.   Yhteisön lainsäädäntöön kuulumattomia ehtoja sisältävät hakemukset hylätään.

2.   Todistushakemus hylätään, jos riittävää vakuutta ei ole asetettu toimivaltaiselle virastolle viimeistään kello 13 hakemuksen jättöpäivänä.

3.   Kun todistukseen liittyvän vakuuden kokonaismäärä on enintään 100 euroa tai todistus on laadittu interventioelimelle, vakuutta ei vaadita.

4.   Jos jäsenvaltiot käyttävät asetuksen (ETY) N:o 2220/85 5 artiklassa tarkoitettuja mahdollisuuksia, vakuuden määrä vaaditaan kahden kuukauden kuluttua todistuksen voimassaoloajan päättymisestä.

5.   Vakuutta ei vaadita niiden viejäjäsenvaltion myöntämien todistusten osalta, jotka koskevat hyväksyttyjen humanitaaristen järjestöjen harjoittamaa vientiä kolmansiin maihin muiden kuin yhteisön elintarvikeaputoimien yhteydessä. Jäsenvaltion on annettava komissiolle viipymättä tiedoksi hyväksytyt humanitaariset järjestöt.

6.   Sovellettaessa 3, 4 ja 5 kohtaa 4 artiklan 1 kohdan kolmannnen alakohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

15 artikla

Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä tehdyn maataloussopimuksen 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua elintarvikeapua koskevan toimenpiteen toteuttamiseksi laadittavien tuen ennakkovahvistuksen sisältävien tai sen sisältämättömien todistushakemusten ja todistusten 20 kohtaan on merkittävä vähintään yksi tämän asetuksen liitteessä III olevassa B osassa luetelluista maininnoista.

Määrämaa ilmoitetaan 7 kohdassa. Tämä todistus on voimassa ainoastaan mainitun elintarvikeavun puitteissa toteutettavan viennin osalta.

16 artikla

1.   Todistushakemuksen jättöpäivällä tarkoitetaan sitä päivää, jona toimivaltainen virasto vastaanottaa hakemuksen (jos se on vastaanotettu viimeistään kello 13), riippumatta siitä, annetaanko hakemus suoraan toimivaltaiselle virastolle tai lähetetäänkö se kirjeitse, kirjallisena televiestinä tai sähköisesti.

2.   Toimivaltaiselle virastolle joko lauantaina, sunnuntaina tai muuna vapaapäivänä tai työpäivänä kello 13:n jälkeen perille tulleita todistushakemuksia pidetään jätettyinä kyseisen viraston ensimmäisenä hakemusten tosiasiallista vastaanottamista seuraavana työpäivänä.

3.   Kun todistushakemuksille on säädetty erityinen päivien lukumääränä ilmoitettu jättöaika, jonka viimeinen päivä osuu lauantaihin, sunnuntaihin tai muuhun vapaapäivään, tämä jättöaika päättyy ensimmäisenä tätä seuraavana työpäivänä kello 13.

Tätä pidennystä ei kuitenkaan oteta huomioon laskettaessa todistuksessa vahvistettuja määriä tai vahvistettaessa todistuksen voimassaoloaika.

4.   Tässä asetuksessa vahvistetuilla määräajoilla tarkoitetaan Belgian paikallista aikaa.

17 artikla

1.   Todistushakemukset ja todistukset sekä niiden otteet on laadittava liitteessä I olevien mallien mukaisille lomakkeille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja 18 artiklan 1 kohdan säännösten soveltamista. Nämä lomakkeet on täytettävä niissä olevien ohjeiden ja kutakin tuotealaa koskevien yhteisön erityisten säännösten mukaisesti.

2.   Todistuslomakkeet muodostuvat sarjoista, jotka koostuvat järjestyksessä kappaleesta numero 1, kappaleesta numero 2 ja hakemuksesta sekä todistuksen mahdollisista lisäkappaleista.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vaatia, että hakijoiden on täytettävä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen sarjojen sijasta ainoastaan hakemukset.

Jos yhteisön säännöksen nojalla määrä, jolle todistus on myönnetty, voi olla pienempi kuin alun perin haettu määrä, haettu määrä ja siihen liittyvä vakuus ilmoitetaan ainoastaan hakemuksessa.

Todistusten otelomakkeet muodostuvat sarjoista, jotka koostuvat järjestyksessä kappaleesta numero 1 ja kappaleesta numero 2.

3.   Lomakkeet, myös niiden lisäsivut, painetaan valkoiselle hiokkeettomalle kirjoituspaperille, jonka paino on vähintään 40 grammaa neliömetriltä. Lomakkeiden koon on oltava 210 × 297 millimetriä, ja pituuden osalta hyväksytään enintään – 5 ja + 8 millimetrin poikkeama; rivivälin on oltava 4,24 millimetriä (tuuman kuudesosa); lomakkeiden asettelua on noudatettava täsmällisesti. Kappaleen numero 1 molemmat puolet sekä lisäsivujen etupuoli, johon toteutuneiden määrien merkitseminen on tehtävä, on lisäksi varustettava giljosointipohjavärillä, joka paljastaa kaikki mekaaniset tai kemialliset väärennökset. Tuontilomakkeiden giljosointipohjaväri on vihreä ja vientilomakkeiden seepianruskea.

4.   Lomakkeiden painattaminen on jäsenvaltioiden tehtävä. Lomakkeet voidaan myös painaa kirjapainoissa, jotka jäsenvaltio, jonka alueelle ne ovat sijoittautuneet, on hyväksynyt tähän tarkoitukseen. Jälkimmäisessä tapauksessa jokaisen lomakkeen osalta on viitattava tähän hyväksyntään. Kukin lomake on varustettava maininnalla, jossa on kirjapainon nimi ja osoite tai sen tunnistamisen mahdollistava tunnus sekä, jollei kyseessä ole hakemus ja sen lisäsivut, sarjanumero lomakkeen yksilöimiseksi. Numeron edessä on oltava seuraavat kirjaimet asiakirjan myöntäneen jäsenvaltion mukaan: Itävalta ”AT”, Belgia ”BE”, Bulgaria ”BG”, Tšekki ”CZ”, Kypros ”CY”, Saksa ”DE”, Tanska ”DK”, Viro ”EE”, Kreikka ”EL”, Espanja ”ES”, Suomi ”FI”, Ranska ”FR”, Unkari ”HU”, Irlanti ”IE”, Italia ”IT”, Luxemburg ”LU”, Liettua ”LT”, Latvia ”LV”, Malta ”MT”, Alankomaat ”NL”, Puola ”PL”, Portugali ”PT”, Romania ”RO”, Ruotsi ”SE”, Slovenia ”SI”, Slovakia ”SK” ja Yhdistynyt kuningaskunta ”UK”.

Todistuksia ja niiden otteita myönnettäessä niihin voidaan merkitä todistuksen myöntävän viraston myöntämisnumero.

5.   Hakemukset, todistukset ja niiden otteet on täytettävä kirjoituskoneella tai tietotekniikan menetelmillä. Ne on painettava ja täytettävä yhdellä yhteisön virallisista kielistä, jonka todistuksen myöntävän jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset osoittavat. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia myös musteella isoin kirjaimin käsin täytetyt hakemukset.

6.   Todistuksen myöntävien virastojen ja toteutuneiden määrien todistukseen merkitsemisestä vastaavien viranomaisten leimausmerkinnät tehdään mieluiten teräksestä valmistetulla metallileimasimella. Todistuksen myöntävän viraston leimasin voidaan kuitenkin korvata kohopainanneleimalla, joka on yhdistetty lävistämällä saatuihin kirjaimiin ja numeroihin.

7.   Tarvittaessa kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että todistukset sekä niiden otteet käännetään jäsenvaltion viralliselle kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä.

18 artikla

1.   Todistukset voidaan myöntää ja niitä voidaan käyttää sähköisiä tietojärjestelmiä apuna käyttäen toimivaltaisten viranomaisten antamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 17 artiklan säännösten soveltamista. Näitä todistuksia kutsutaan jäljempänä ’sähköisiksi todistuksiksi’.

Sähköisen todistuksen on oltava sisällöltään täsmälleen samanlainen kuin paperilla olevan todistuksen.

2.   Jos todistuksenhaltijan tai siirronsaajan on tarpeen käyttää sähköistä todistusta jossakin jäsenvaltiossa, jota ei ole liitetty todistuksen myöntämisessä käytettyyn sähköiseen tietojärjestelmään, tämän on pyydettävä todistuksen otetta.

Tällainen ote on annettava viipymättä ja ilman lisäkuluja 17 artiklassa tarkoitetulla lomakkeella.

Tämän otteen mahdollinen käyttö jäsenvaltiossa, joka on liitetty todistuksen myöntämisessä käytettyyn sähköiseen tietojärjestelmään, tapahtuu paperisen otteen muodossa.

19 artikla

1.   Kun todistuksiin merkittävät kokonaissummat, jotka saadaan muuntamalla euroina ilmaistut määrät kansalliseksi valuutaksi, käsittävät vähintään kolme desimaalia, ainoastaan kaksi ensimmäistä desimaalia mainitaan. Jos kolmas desimaali on yhtä suuri tai suurempi kuin viisi, toinen desimaali pyöristetään ylöspäin, ja jos kolmas desimaali on pienempi kuin viisi, toinen desimaali säilytetään ennallaan.

2.   Jos kuitenkin euroina ilmaistut määrät muunnetaan Englannin punniksi, 1 kohdassa esiintyvä kahden ensimmäisen desimaalin raja korvataan neljän ensimmäisen desimaalin rajalla. Jos viides desimaali on yhtä suuri tai suurempi kuin viisi, neljäs desimaali pyöristetään ylöspäin, ja jos viides desimaali on pienempi kuin viisi, neljäs desimaali säilytetään ennallaan.

20 artikla

1.   Todistukset on laadittava vähintään kahtena kappaleena, joista ensimmäinen, nimeltään ”todistuksen haltijan kappale” numeroituna luvulla 1, annetaan viipymättä hakijalle ja joista toisen, nimeltään ”todistuksen myöntävän viraston kappale” numeroituna luvulla 2, todistuksen myöntänyt virasto säilyttää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan sähköisiä todistuksia koskevien säännösten soveltamista.

2.   Kun todistus myönnetään haettua pienemmälle määrälle, todistuksen myöntävän viraston on ilmoitettava:

a)	todistuksen 17 ja 18 kohdassa määrä, jolle todistus myönnetään;

b)	todistuksen 11 kohdassa vastaavan vakuuden määrä.

Hakemuksen hylätyn osan määrään liittyvä vakuus on vapautettava viipymättä.

21 artikla

1.   Todistuksenhaltijan tai siirronsaajan pyynnöstä ja esitettäessä todistuksen kappale numero 1 todistuksen myöntänyt virasto tai kunkin jäsenvaltion nimeämä virasto tai yksi niistä voi antaa yhden tai useampia otteita tästä asiakirjasta.

Otteet laaditaan vähintään kahtena kappaleena, joista ensimmäinen, nimeltään ”todistuksenhaltijan kappale” numeroituna luvulla 1, annetaan tai osoitetaan hakijalle ja toisen, nimeltään ”otteen myöntävän viraston kappale” numeroituna luvulla 2, säilyttää otteen myöntävä virasto.

Otteen myöntävä virasto merkitsee todistuksen kappaleeseen numero 1 sallitulla poikkeamalla lisättynä määrän, jolle todistuksen ote on myönnetty. Tällöin todistuksen kappaleeseen numero 1 kirjatun määrän viereen merkitään maininta ”ote”.

2.   Todistuksen otteesta ei voi antaa otetta.

3.   Haltijan on palautettava niiden otteiden, jotka on käytetty ja joiden voimassaoloaika on päättynyt, kappaleet numero 1 todistuksen myöntäneelle virastolle yhdessä sen todistuksen kappaleen numero 1 kanssa, jota kyseinen ote koskee, jotta tämä virasto voisi oikaista myönnetyn todistuskappaleen numero 1 merkinnät otekappaleiden numero 1 merkintöjen perusteella.

22 artikla

1.   Määritettäessä todistusten voimassaoloaikaa niitä pidetään myönnettyinä hakemuksen jättöpäivänä; kyseinen päivä luetaan kuuluvaksi voimassaoloaikaan. Todistusta voi kuitenkin käyttää vasta sen tosiasiallisesta myöntämisestä alkaen.

2.   On kuitenkin mahdollista säätää, että todistuksen voimassaolo alkaa sen tosiasiallisesta myöntöpäivästä; tässä tapauksessa todistuksen tosiasiallinen myöntöpäivä luetaan kuuluvaksi todistuksen voimassaoloaikaan.

3   JAKSO

Todistusten käyttö

23 artikla

1.   Todistuksen kappale numero 1 esitetään tullitoimipaikassa, joka vastaanottaa:

a)	tuontitodistuksen osalta vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan ilmoituksen;

b)	vientitodistuksen tai vientituen ennakkovahvistustodistuksen osalta vientiä koskevan ilmoituksen.

Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 800/1999 2 artiklan 1 kohdan i alakohdan säännösten soveltamista tulli-ilmoituksen tekijänä on oltava todistuksen haltijan tai tarvittaessa siirronsaajan taikka heidän asetuksen (ETY) N:o 2913/92 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun edustajansa.

2.   Todistuksen kappale numero 1 on esitettävä tai pidettävä tulliviranomaisten saatavilla 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta vastaanotettaessa.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun toimipaikan merkittyä ja vahvistettua toteutuneet määrät kappale numero 1 palautetaan asianomaiselle. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrätä tai hyväksyä, että asianomainen tekee merkinnän; toimivaltaisen toimipaikan on kaikissa näissä tapauksissa tarkastettava ja vahvistettava kyseiset merkinnät.

4.   Jos tuotu tai viety määrä ei vastaa todistukseen merkittyä määrää, todistuksen merkinnät on korjattava osoittamaan todella tuotua tai vietyä määrää niiden määrien rajoissa, joille todistus on myönnetty.

24 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä 23 artiklassa säädetään, jäsenvaltio voi hyväksyä, että

a)	todistus jätetään todistuksen myöntävälle virastolle tai tuen maksamisesta vastaavalle viranomaiselle;

b)	jos 18 artiklaa sovelletaan, todistus tallennetaan todistuksen myöntävän viraston tai tuen maksamisesta vastaavan viranomaisen tietokantaan.

2.   Jäsenvaltio määrittelee, milloin 1 kohtaa on sovellettava ja mitkä edellytykset asianomaisen on täytettävä, jotta tämä pääsisi osalliseksi mainitussa kohdassa tarkoitetusta menettelystä. Jäsenvaltion antamissa säännöksissä on lisäksi varmistettava kaikkien yhteisössä myönnettyjen todistusten yhtäläinen kohtelu.

3.   Jäsenvaltio päättää toimivaltaisesta viranomaisesta, jolla on oikeus tehdä merkinnät ja vahvistaa todistus.

Todistus katsotaan kuitenkin myönnetyksi ja vahvistetuksi myös silloin, kun

a)	on olemassa tietokoneella tuotettu asiakirja, jossa viedyt määrät eritellään; tämä asiakirja on liitettävä todistukseen ja arkistoitava yhdessä sen kanssa;

b)	vientimäärät on merkitty asianomaisen jäsenvaltion viralliseen sähköiseen tietokantaan, ja kyseisen tiedon ja sähköisen todistuksen välillä on linkki; jäsenvaltiot voivat päättää arkistoida paperilla kyseiset sähköisten asiakirjojen tiedot.

Merkintöjen tekemisen ajankohtana pidetään 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamispäivää.

4.   Kun tulliviranomaiset vastaanottavat tulli-ilmoituksen, asianomaisen on erityisesti merkittävä ilmoitusasiakirjaan, että tämän artiklan säännöksiä on sovellettu, sekä ilmoitettava käytettävän todistuksen numero.

5.   Kun kyseessä on tuontiin tai vientiin oikeuttava todistus, tavara voidaan luovuttaa vain, jos 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tullitoimipaikka on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon siitä, että tulliasiakirjassa mainittu todistus koskee kyseistä tuotetta ja että siinä ilmoitetut määrät on merkitty todistukseen.

6.   Jos vietäessä tuotteita, joilta ei edellytetä vientitodistuksen esittämistä mutta joiden tuki on vahvistettu tuen ennakkovahvistuksen sisältävällä vientitodistuksella, ei tuen saamiseksi viennin yhteydessä käytettävässä asiakirjassa erehdyksen vuoksi viitata tämän artiklan säännöksiin ja/tai todistuksen numeroon tai jos tiedot ovat vääriä, toimi voidaan toteuttaa asianmukaisesti, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	tuen ennakkovahvistuksen sisältävä kyseistä tuotetta koskeva vientitodistus, joka on voimassa ilmoituksen vastaanottopäivänä, on tuen maksamisesta vastaavan viranomaisen hallussa;

b)	toimivaltaisilla viranomaisilla on käytettävissään riittävät todisteet, joiden perusteella voidaan todeta viedyn määrän ja sitä vastaavan vientitodistuksen välinen yhteys.

25 artikla

1.   Todistuksissa ja niiden otteissa olevia merkintöjä ei saa muuttaa niiden myöntämisen jälkeen.

2.   Jos todistuksessa tai otteessa esiintyvien merkintöjen virheettömyydestä on epäilyjä, todistus tai ote palautetaan sen myöntäneelle virastolle joko asianomaisen todistuksenhaltijan tai asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen aloitteesta.

Jos todistuksen myöntävä virasto arvioi korjauksen välttämättömäksi, se peruuttaa joko otteen tai todistuksen sekä aikaisemmin myönnetyt otteet ja myöntää viipymättä joko oikaistun otteen tai oikaistut todistukset ja vastaavat otteet. Näissä uusissa asiakirjoissa, joiden jokaisessa kappaleessa on oltava maininta ”todistus oikaistu… (pvm)” tai ”ote oikaistu… (pvm)”, on tarvittaessa oltava uudelleen ilmoitettuina aikaisemmat toteutuneita määriä koskevat merkinnät.

Jos todistuksen tai otteen myöntänyt virasto ei arvioi todistuksen tai otteen oikaisemista tarpeelliseksi, se lisää näihin maininnan ”tarkistettu… (pvm) asetuksen (EY) N:o 376/2008 25 artiklan mukaisesti” sekä oman leimansa.

26 artikla

1.   Todistuksenhaltija on velvollinen palauttamaan todistuksen ja otteet todistuksen myöntäneelle virastolle tämän pyynnöstä.

2.   Jos kansalliset toimivaltaiset yksiköt palauttavat tai pidättävät kiistanalaisen asiakirjan tämän artiklan tai tämän asetuksen 25 artiklan säännösten mukaisesti, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on pyynnöstä annettava asianomaiselle kuitti.

27 artikla

Jos todistuksissa tai niiden otteissa toteutuneita määriä koskeville merkinnöille varattu tila osoittautuu riittämättömäksi, näistä merkinnöistä vastaavat viranomaiset voivat kiinnittää asiakirjaan yhden tai useampia lisäsivuja, joissa on todistusten tai niiden otteiden kappaleen numero 1 kääntöpuolella tätä tarkoitusta varten varattu tila. Nämä viranomaiset lyövät leimansa puoliksi todistuksiin tai niiden otteisiin, puoliksi lisäsivulle ja, kun lisäsivuja on useita, puoliksi jokaiseen uuteen lisäsivuun ja edelliseen lisäsivuun samalla tavoin.

28 artikla

1.   Jos todistuksen, todistusotteen tai siinä esiintyvien merkintöjen ja vahvistusten aitoudesta on epäilyjä, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on toimitettava kiistanalainen asiakirja tai sen valokopio asianomaisille viranomaisille tarkastusta varten.

Asiakirjoja voidaan vaatia toimittamaan myös pistokokeenomaisesti; tällöin lähetetään ainoastaan asiakirjan valokopio.

2.   Jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset lähettävät kiistanalaisen asiakirjan 1 kohdan säännösten mukaisesti, näiden viranomaisten on pyynnöstä annettava asianomaiselle kuitti.

29 artikla

1.   Tämän asetuksen asianmukaisen soveltamisen vuoksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava tarpeellisessa määrin toisilleen todistuksiin ja otteisiin liittyvistä tiedoista sekä niitä koskevista sääntöjenvastaisuuksista ja rikkomisista.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tätä asetusta koskevista sääntöjenvastaisuuksista ja rikkomisista heti, kun ne ovat tulleet tietoon.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo todistuksia ja otteita myöntävistä sekä vientimaksua kantavista ja vientitukea maksavista virastoista ja niiden osoitteista. Komissio julkaisee nämä tiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4.   Jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle virallisten leimojen painojäljet ja tarvittaessa asianomaisten viranomaisten metallileimojen painojäljet. Komissio ilmoittaa niistä viipymättä muille jäsenvaltioille.

4   JAKSO

Vakuuden vapauttaminen

30 artikla

Todistusten voimassaoloajan osalta:

a)	tuontivelvoitetta pidetään täytettynä ja todistuksen mukaista tuontioikeutta käytettynä 23 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamispäivänä, jollei tuotteen tosiasiallisesta luovuttamisesta vapaaseen liikkeeseen muuta johdu;

b)	vientivelvoitetta pidetään täytettynä ja todistuksen mukaista vientioikeutta käytettynä 23 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamispäivänä.

31 artikla

Pääasiallisen vaatimuksen noudattaminen todistetaan näyttämällä toteen:

a)	tuonnin osalta 23 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun, kyseistä tuotetta koskevan ilmoituksen vastaanottaminen;

b)

viennin osalta 23 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun, kyseistä tuotetta koskevan ilmoituksen vastaanottaminen; lisäksi on todistettava: i) jos on kyse joko viennistä tai asetuksen (EY) N:o 800/1999 36 artiklan mukaisista vientitoimituksista, että tuote on 60 päivän kuluessa vienti-ilmoituksen vastaanottamisesta, jollei ylivoimaisesta esteestä muuta johdu, joko saapunut määräpaikkaan vientitoimitusten ollessa kyseessä tai tuote on muutoin viety yhteisön tullialueelta. Tätä asetusta sovellettaessa sellaisten tuotteiden toimituksia, jotka on tarkoitettu kulutettaviksi ainoastaan poraus- tai louhintalautoilla mukaan lukien tällaisiin toimiin liittyvät tukipisteet, jotka sijaitsevat Euroopan mannerjalustalla tai yhteisön Euroopan ulkopuolisen osan mannerjalustalla, mutta jäsenvaltion aluevesien mittaamisessa käytetystä perusviivasta kolmen meripeninkulman vyöhykkeen ulkopuolella, pidetään yhteisön tullialueelta vietynä; ii) jos tuotteet kuuluvat asetuksen (EY) N:o 800/1999 40 artiklassa tarkoitettuun muonitusvarastointimenettelyyn, ne on 30 päivän kuluessa kyseiseen menettelyyn asettamista koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta sijoitettava muonitusvarastoon, jollei ylivoimaisesta esteestä muuta johdu.

Kuitenkin silloin, kun ensimmäisen kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitettu 60 päivän määräaika tai ensimmäisen kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu 30 päivän määräaika ylitetään, vakuus vapautetaan asetuksen (ETY) N:o 2220/85 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Toisen kohdan mukaista vakuuden menettämistä ei sovelleta niihin määriin, joiden tukea alennetaan asetuksen (EY) N:o 800/1999 50 artiklan 1 kohdan mukaisesti sen 7 artiklan 1 kohdassa tai 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen noudattamatta jättämisen vuoksi.

32 artikla

1.   Edellä 31 artiklassa säädetyt todisteet on esitettävä seuraavasti:

a)	31 artiklan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa todiste esitetään toimittamalla todistuskappale numero 1 ja tarvittaessa 23 tai 24 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen todistusten otteen tai otteiden kappale numero 1;

b)	31 artiklan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja jollei tämän artiklan 2 kohdasta muuta johdu, todiste esitetään toimittamalla todistuskappale numero 1 ja tarvittaessa 23 tai 24 artiklan mukaisesti vahvistettujen todistusten otteen tai otteiden kappale numero 1.

2.   Lisäksi jos on kysymys viennistä yhteisöstä tai toimituksesta asetuksen (EY) N:o 800/1999 36 artiklan mukaiseen määräpaikkaan tai asettamisesta mainitun asetuksen 40 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn, vaaditaan täydentävä todiste.

Tämä täydentävä todiste on esitettävä seuraavasti:

a)

täydentävä todiste jää kyseisen jäsenvaltion valittavaksi, kun: i) todistus on myönnetty; ii) tämän asetuksen 23 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ilmoitus on vastaanotettu, ja iii) tuote: — viedään yhteisön tullialueelta. Tässä asetuksessa sellaisten tuotteiden toimituksia, jotka on tarkoitettu kulutettaviksi ainoastaan poraus- tai louhintalautoilla mukaan lukien tällaisiin toimiin liittyvät tukipisteet, jotka sijaitsevat Euroopan mannerjalustalla tai yhteisön Euroopan ulkopuolisen osan mannerjalustalla, mutta jäsenvaltion aluemeren mittaamisessa käytetystä perusviivasta kolmen meripeninkulman vyöhykkeen ulkopuolella, pidetään yhteisön tullialueelta vietyinä, — on toimitettu yhtä asetuksen (EY) N:o 800/1999 36 artiklassa mainittua käyttötarkoitusta varten, tai — on sijoitettu asetuksen (EY) N:o 800/1999 40 artiklassa määriteltyyn muonitusvarastoon samassa jäsenvaltiossa;

b)

kaikissa muissa tapauksissa: i) yhdellä tai useammalla asetuksen (ETY) N:o 2454/93 912 a artiklassa tarkoitetulla T 5 -valvontakappaleella tai yhden tai useamman T 5 -valvontakappaleen oikeaksi todistetulla jäljennöksellä tai valokopiolla; tai ii) vientituet maksavan toimivaltaisen viraston myöntämällä todistuksella siitä, että tämän asetuksen 31 artiklan b alakohdassa tarkoitetut edellytykset on täytetty; tai iii) tämän artiklan 4 kohdassa säädetyllä vastaavalla todisteella.

Jos T 5 -valvontakappaleen ainoana tarkoituksena on mahdollistaa vakuuden vapauttaminen, T 5 -valvontakappaleen 106 kohdassa on oltava jokin tämän asetuksen liitteessä III olevassa C osassa luetelluista maininnoista.

Jos kuitenkin käytetään todistuksen otetta, korvaavaa todistusta tai korvaavaa otetta, kyseistä mainintaa on täydennettävä alkuperäisen todistuksen numerolla sekä todistuksen tai otteen myöntäneen viraston nimellä ja osoitteella.

Edellä b alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetut asiakirjat lähetetään todistuksen tai otteen myöntäneelle virastolle virkateitse.

3.   Jos tuote asetetaan 23 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun vienti-ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen johonkin asetuksen (ETY) N:o 2454/93 412–442 a artiklassa tai yhteisestä passitusmenettelystä 20 päivänä toukokuuta 1987 tehdyn yleissopimuksen lisäyksessä I olevan X osaston I luvussa säädetyistä menettelyistä sen kuljettamiseksi määräasemalle tai yhteisön tullialueen ulkopuolella olevalle vastaanottajalle, tämän artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu T 5 -valvontakappale lähetetään virkateitse todistuksen tai otteen myöntävälle virastolle. T 5 -valvontakappaleen kohdassa ”J” olevan otsakkeen ”Huomautuksia” alle on lisättävä jokin tämän asetuksen liitteessä III olevassa D osassa luetelluista maininnoista.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa lähtötoimipaikka voi sallia kuljetussopimuksen muuttamisen siten, että kuljetus päättyy yhteisössä ainoastaan, jos on näytetty toteen:

a)	että vakuus on asetettu uudelleen, jos se oli jo ollut vapautettu; tai

b)	että kyseiset virastot ovat toteuttaneet kaikki toimenpiteet, jotta tuotteeseen liittyvää vakuutta ei vapauteta.

Jos vakuus on vapautettu ja jos tuotetta ei ole viety, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet.

4.   Kun 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua T 5 -valvontakappaletta ei ole voitu esittää kolmen kuukauden kuluessa sen myöntämisestä asianomaisesta riippumattomista syistä, tämä voi esittää toimivaltaiselle virastolle asiakirjoin perustellun vastaavuushakemuksen.

Vastaavuushakemuksen yhteydessä esitettävät asiakirjat ovat asetuksen (EY) N:o 800/1999 49 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja asiakirjoja.

33 artikla

Asetuksen (EY) N:o 800/1999 37 artiklan säännösten soveltamiseksi tämän asetuksen 23 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamispäivänä pidetään kuukauden viimeistä päivää.

34 artikla

1.   Jäsenvaltiot voivat haltijan pyynnöstä vapauttaa vakuuden osittain suhteessa niihin tuotemääriin, joiden osalta 31 artiklassa tarkoitettu todiste on esitetty ja jos on esitetty todiste siitä, että viisi prosenttia todistuksessa ilmoitetusta määrästä on tuotu tai viety.

2.   Jollei 39, 40 ja 47 artiklan säännösten soveltamisesta muuta johdu, vakuutta menetetään, jos tuonti- tai vientivelvoitetta ei ole täytetty, seuraavien määrien erotuksen verran:

a)	95 prosenttia todistuksessa ilmoitetusta määrästä; ja

b)	tosiasiallisesti tuotu tai viety määrä.

Jos todistus on myönnetty pääluvun mukaan, edellä mainitun 95 prosentin laskemisesta saatu tulos pyöristetään tarvittaessa välittömästi pienempään pääluvun kokonaismäärään.

Jos kuitenkin tuotu tai viety määrä on vähemmän kuin viisi prosenttia todistuksessa ilmoitetusta määrästä, vakuus menetetään kokonaan.

Lisäksi jos menetettävän vakuuden kokonaismäärä on enintään 100 euroa todistusta kohden, jäsenvaltio vapauttaa vakuuden kokonaan.

Jos vakuus on aiheettomasti vapautettu kokonaan tai osittain, vakuus on asetettava uudelleen todistuksen myöntävälle virastolle suhteessa asianomaisiin määriin.

Jos toimija on toiminut vilpittömässä mielessä, vapautetun vakuuden uudelleen asettamista voi kuitenkin vaatia enintään neljän vuoden kuluessa sen vapauttamisesta.

3.   Kun kyseessä on vientitodistus, johon sisältyy tuen ennalta vahvistaminen:

a)

jos todistus tai sen ote palautetaan sen myöntäneelle virastolle todistuksen voimassaoloajan ensimmäistä kahta kolmannesta vastaavan ajanjakson aikana, vastaavaa vakuuden määrää, joka on pidätettävä, alennetaan 40 prosenttia. Tässä tarkoituksessa mikä tahansa osa päivästä lasketaan kokonaiseksi päiväksi;

b)	jos todistus tai sen ote palautetaan sen myöntäneelle virastolle todistuksen voimassaoloajan viimeistä kolmannesta vastaavan ajanjakson aikana tai sen voimassaoloajan päättymistä seuraavan kuukauden aikana, vastaavaa vakuuden määrää, joka on pidätettävä, alennetaan 25 prosenttia.

Ensimmäisen alakohdan säännöksiä sovelletaan ainoastaan niihin todistuksiin ja todistusten otteisiin, jotka on palautettu todistuksen myöntäneelle virastolle sen GATT-vuoden aikana, jolle todistukset on myönnetty, ja edellyttäen, että ne on palautettu aiemmin kuin 30 päivää ennen kyseisen vuoden päättymistä.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan vain jos sen soveltamista ei keskeytetä väliaikaisesti. Jos yhden tai useamman tuotteen vientitukea korotetaan, komissio voi asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa tai muiden yhteisestä markkinajärjestelystä annettujen asetusten vastaavissa artikloissa tarkoitettua menettelyä noudattaen keskeyttää ensimmäisen alakohdan soveltamisen niiden ennen tuen korottamista haettujen todistusten osalta, joita ei ole palautettu myöntävälle viranomaiselle viimeistään korottamista edeltäneenä päivänä.

Tämän asetuksen 24 artiklan mukaisesti jätetyt todistukset katsotaan palautetun myöntävälle viranomaiselle päivänä, jona myöntävä viranomainen saa todistuksen haltijalta vakuuden vapauttamista koskevan pyynnön.

4.   Edellä 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todiste todistuksen käyttämisestä on toimitettava kahden kuukauden kuluessa todistuksen voimassaoloajan päättymisestä, jollei tämä ole ylivoimaisen esteen vuoksi mahdotonta.

5.   Tämän asetuksen 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yhteisön tullialueelta viemistä tai asetuksen (EY) N:o 800/1999 36 artiklan mukaiseen määräpaikkaan toimittamista tai mainitun asetuksen 40 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn asettamista koskeva todiste on toimitettava kahdentoista kuukauden kuluessa todistuksen voimassaoloajan päättymisestä, jollei tämä ole ylivoimaisen esteen vuoksi mahdotonta.

6.   Niiltä määriltä, joiden osalta tuen ennalta vahvistamisen sisältävää vientitodistusta koskevaa todistetta ei ole toimitettu 4 kohdassa vahvistetussa määräajassa, menetettävää vakuuden määrää alennetaan:

a)	90 prosenttia, jos todiste toimitetaan todistuksen voimassaoloajan päättymispäivää seuraavan kolmannen kuukauden aikana;

b)	50 prosenttia, jos todiste toimitetaan todistuksen voimassaoloajan päättymispäivää seuraavan neljännen kuukauden aikana;

c)	30 prosenttia, jos todiste toimitetaan todistuksen voimassaoloajan päättymispäivää seuraavan viidennen kuukauden aikana;

d)	20 prosenttia, jos todiste toimitetaan todistuksen voimassaoloajan päättymispäivää seuraavan kuudennen kuukauden aikana.

7.   Muulloin kuin 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa niiltä määriltä, joiden osalta 4 ja 5 kohdassa vahvistetussa määräajassa toimittamatta jäänyt todiste toimitetaan kuitenkin viimeistään todistuksen voimassaoloajan päättymispäivää seuraavien 24 kuukauden aikana, menetettävä vakuuden määrä on 15 prosenttia määrästä, joka olisi menetetty lopullisesti tuotteiden jäädessä tuomatta tai viemättä. Jos jollekin tietylle tuotteelle on todistuksissa määrätty eri suuruisia vakuuden määriä, menetettävän määrän laskemiseen käytetään alinta tuontiin tai vientiin sovellettavaa vakuuden määrää.

8.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat olla vaatimatta 4 ja 5 kohdassa tarkoitettua todistetta, jos heillä on jo käytössään riittävät tiedot.

9.   Kun yhteisön säännöksessä säädetään tähän kohtaan viitaten siitä, että velvoite täytetään esittämällä todiste tuotteen saapumisesta yksilöityyn määräpaikkaan, tämä todiste on esitettävä asetuksen (EY) N:o 800/1999 16 artiklan mukaisesti; jollei tätä todistetta esitetä, todistukseen liittyvä vakuus pidätetään kyseisen määrän osalta.

Kyseinen todiste on myös esitettävä todistuksen voimassaolon päättymistä seuraavien kahdentoista kuukauden kuluessa. Jos asetuksen (EY) N:o 800/1999 16 artiklan mukaisesti vaadittuja asiakirjoja ei voida kuitenkaan esittää säädetyssä määräajassa, vaikka viejä on tehnyt voitavansa niiden toimittamiseksi tässä määräajassa, näiden asiakirjojen esittämiseen voidaan antaa lisäaikaa.

10.   Niiden tuontitodistusten osalta, joihin tätä kohtaa on jonkin yhteisön säännöksen nojalla sovellettava poiketen siitä, mitä 4–8 kohdassa säädetään, 32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu todiste todistuksen käyttämisestä on esitettävä 45 päivän kuluessa todistuksen voimassaolon päättymisestä, jollei tämä ole ylivoimaisen esteen vuoksi mahdotonta.

Kun 32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu todiste todistuksen käytöstä toimitetaan säädetyn määräajan päätyttyä:

a)	jos todistus on käytetty voimassaoloajan kuluessa, sallittu poikkeama alaspäin huomioon ottaen, vakuus menetetään määrältä, joka on 15 prosenttia todistuksessa ilmoitetusta vakuuden kokonaismäärästä, kiinteästi tehtävänä vähennyksenä;

b)

jos todistus on käytetty osittain voimassaoloajan kuluessa, vakuudesta menetetään: i) määrä, joka saadaan, kun todistuksessa ilmoitetusta määrästä otetaan huomioon 95 prosenttia ja siitä vähennetään tosiasiallisesti tuotu määrä; sekä ii) kiinteästi tehtävänä vähennyksenä määrä, joka vastaa 15:tä prosenttia i alakohdan nojalla tehdyn vähennyksen jälkeen jäljelle jäävästä vakuuden määrästä; sekä iii) i ja ii alakohdan mukaisten vähennysten jälkeen jäljelle jäävästä vakuuden määrästä kolme prosenttia kutakin todisteen esittämistä koskevan määräajan ylittävää päivää kohden.

5   JAKSO

Todistusten katoaminen

35 artikla

1.   Tätä artiklaa sovelletaan silloin, kuin nollaa suuremman vientituen ennakkovahvistuksen sisältävä todistus tai sen ote katoaa.

2.   Alkuperäisen todistuksen myöntänyt virasto myöntää todistuksenhaltijan tai, jos todistus tai sen ote on luovutettu, siirronsaajan pyynnöstä korvaavan todistuksen tai korvaavan otteen, jollei toisesta alakohdasta muuta johdu.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat kieltäytyä myöntämästä korvaavaa todistusta tai korvaavaa otetta silloin, kun:

a)

hakijan henkilön vuoksi ei ole takeita siitä, että tämän artiklan edellyttämää tavoitetta noudatetaan; tämä mahdollisuus myönnetään jokaisessa jäsenvaltiossa niiden kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevien periaatteiden mukaisesti, jotka säätelevät tasapuolisuutta hakijoiden ja kaupan ja teollisuuden vapauden välillä;

b)	hakija ei ole osoittanut ryhtyneensä kohtuullisiin varokeinoihin todistuksen tai sen otteen katoamisen estämiseksi.

3.   Tarjouskilpailulla vahvistettu vientituki on ennakkovahvistettu vientituki.

4.   Korvaavassa todistuksessa tai korvaavassa otteessa on oltava samat merkinnät ja maininnat, jotka esiintyvät siinä asiakirjassa, jonka ne korvaavat. Se myönnetään tuotemäärälle, joka sallitulla poikkeamalla lisättynä vastaa kadonneessa asiakirjassa ilmoitettua käytettävissä olevaa määrää. Hakijan on ilmoitettava käytettävissä oleva määrä kirjallisesti. Jos todistuksen myöntävän viraston saamat tiedot osoittavat hakijan ilmoittaman käytettävissä olevan määrän olevan liian korkea, käytettävissä olevaa määrää alennetaan vastaavasti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan toisen alakohdan säännösten soveltamista.

Korvaavan todistuksen tai korvaavan otteen 22 kohdassa on lisäksi oltava jokin liitteessä III olevassa E osassa luetelluista maininnoista punaisella alleviivattuna.

5.   Jos korvaava todistus tai korvaava ote katoaa, uutta korvaavaa todistusta tai otetta ei myönnetä.

6.   Korvaavan todistuksen tai korvaavan otteen myöntäminen edellyttää vakuuden asettamista. Tämän vakuuden määrä lasketaan kertomalla:

a)	ennalta vahvistettu tuen määrä, joka voi tarvittaessa olla kyseisten käyttötarkoitusten kannalta korkein mahdollinen määrä, lisättynä 20 prosentilla; ja

b)	määrä, jolle korvaava todistus tai korvaava ote on myönnetty, lisättynä sallitulla poikkeamalla.

Vakuuden lisäys ei saa olla pienempi kuin 3 euroa 100:aa nettokilogrammaa kohden. Vakuus asetetaan alkuperäisen todistuksen myöntäneelle virastolle.

7.   Jos todistuksen ja korvaavan todistuksen tai otteen ja korvaavan otteen perusteella vietyjen tuotteiden määrä on suurempi kuin tuotteiden määrä, joka olisi voitu viedä alkuperäisen todistuksen tai otteen perusteella, 6 kohdassa tarkoitettu ylimenevää määrää vastaava vakuus menetetään, ja tuki peritään takaisin.

8.   Lisäksi 7 kohdan soveltamiseksi silloin, kun vientimaksua sovelletaan ylimenevää määrää koskevan 23 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottopäivänä, on kannettava kyseisenä päivänä sovellettava vientimaksu.

Ylimenevä määrä:

a)	määritetään 7 kohdan mukaisesti;

b)

on se määrä, jonka osalta ilmoitus on viimeksi vastaanotettu alkuperäisen todistuksen, alkuperäisen todistuksen otteen, korvaavan todistuksen tai korvaavan otteen perusteella. Jos viimeistä vientiä koskeva määrä on pienempi kuin ylimenevä määrä, se otetaan huomioon välittömästi aikaisemman viennin tai vientien ylimenevän määrän tasaamisessa.

Komission asetuksen (ETY) N:o 120/89 (23) 3 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tässä kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

9.   Jos 6 kohdassa tarkoitettua vakuutta ei pidätetä 7 kohdan nojalla, se on vapautettava 15 kuukauden kuluttua todistuksen voimassaoloajan päättymisestä.

10.   Jos kadonnut todistus tai ote löydetään, tätä asiakirjaa ei saa käyttää ja se on palautettava sille virastolle, joka myönsi korvaavan todistuksen tai korvaavan otteen. Jos alkuperäisessä todistuksessa tai otteessa ilmoitettu käytettävissä oleva määrä on vähintään se määrä, jolle korvaava todistus tai korvaava ote on myönnetty sallitulla poikkeamalla lisättynä, 6 kohdassa tarkoitettu vakuus vapautetaan tällöin viipymättä.

Jos kuitenkin käytettävä määrä on suurempi, ote myönnetään asianomaisen pyynnöstä määrälle, joka sallitulla poikkeamalla lisättynä on vähintään jäljellä olevan määrän suuruinen.

11.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava toisilleen tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat tiedot.

Jos nämä viranomaiset käyttävät tietojen tukena asetuksen (ETY) N:o 2454/93 912 a artiklassa tarkoitettua T 5 -valvontakappaletta, joka on laadittu todistamaan poistuminen yhteisön tullialueelta, alkuperäisen todistuksen numero on merkittävä T 5 -valvontakappaleen 105 kohtaan. Jos käytetään todistuksen otetta, korvaavaa todistusta tai korvaavaa otetta, alkuperäisen todistuksen numero merkitään T 5 -valvontakappaleen 106 kohtaan.

36 artikla

1.   Tuotetta koskevan korvaavan todistuksen tai korvaavan otteen hakemusta ei voida hyväksyä silloin, kun todistuksen antamista on kyseisen tuotteen osalta lykätty tai silloin, kun todistus annetaan määrällisen kiintiön rajoissa, 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta.

2.   Kun tuonti-, vienti- tai ennakkovahvistustodistuksen haltija tai siirron saaja esittää toimivaltaisten viranomaisten edellyttämällä tavalla todisteen siitä, että todistusta tai otetta ei ole käytetty kokonaan tai osittain, ja siitä, että todistusta ei voida käyttää erityisesti sen tuhouduttua kokonaan tai osittain, alkuperäisen todistuksen myöntänyt virasto myöntää korvaavan todistuksen tai korvaavan otteen tuotemäärälle, joka tarvittaessa sallitulla poikkeamalla lisättynä vastaa käytettävissä olevaa määrää. Tällöin sovelletaan 35 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen säännöksiä.

37 artikla

Jokainen jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle neljännesvuosittain:

a)	niiden korvaavien todistusten tai korvaavien otteiden lukumäärän, jotka on myönnetty edellisen vuosineljänneksen aikana i) 35 artiklan mukaisesti; ii) 36 artiklan mukaisesti;

b)	kyseisten tuotteiden luonteen, niiden määrän ja tarvittaessa vientituen tai -maksun ennalta vahvistetut tasot.

Komissio ilmoittaa niistä muille jäsenvaltioille.

38 artikla

1.   Jos todistus tai todistuksen ote on kadonnut, ja näitä asiakirjoja on käytetty kokonaan tai osittain, todistuksen tai otteen myöntävät virastot voivat poikkeuksellisesti antaa asianomaiselle näistä asiakirjoista kaksoiskappaleen, joka laaditaan ja vahvistetaan samoin kuin alkuperäiset asiakirjat ja jonka jokaisessa kappaleessa on selkeästi maininta ”kaksoiskappale”.

2.   Kaksoiskappaleita ei voida käyttää tuonti- ja vientitoimien toteuttamiseen.

3.   Kaksoiskappale on esitettävä toimipaikoissa, joissa 23 artiklassa tarkoitettu ilmoitus on vastaanotettu kadonneen todistuksen tai otteen perusteella, tai muulle sen jäsenvaltion nimeämälle toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa toimipaikat sijaitsevat.

4.   Toimivaltainen viranomainen merkitsee kaksoiskappaleeseen toteutuneet määrät ja vahvistaa kaksoiskappaleen.

5.   Näillä merkinnöillä varustettu kaksoiskappale korvaa kadonneen todistuksen tai otteen kappaleen numero 1, kun on kyse vakuuden vapauttamiseen tarvittavasta todisteesta.

6   JAKSO

Ylivoimainen este

39 artikla

1.   Kun tuontia tai vientiä ei voida toteuttaa todistuksen voimassaoloaikana ylivoimaisen esteen vuoksi, todistuksen haltijan on haettava todistuksen myöntäneeltä jäsenvaltion toimivaltaiselta virastolta joko todistuksen voimassaoloajan pidennystä tai todistuksen peruuttamista. Haltijan on esitettävä todiste olosuhteesta, jonka he katsovat ylivoimaiseksi esteeksi, kuuden kuukauden kuluessa todistuksen voimassaoloajan päättymisestä.

Jos näitä todisteita ei ole voitu toimittaa tämän määräajan kuluessa, huolimatta siitä, että toimija on tehnyt kaikkensa niiden hankkimista ja tiedoksi toimittamista varten, tälle voidaan myöntää lisäaikaa.

2.   Todistuksen voimassaoloajan pidennyshakemusta, joka on jätetty yli 30 päivää todistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen, ei oteta käsiteltäväksi.

3.   Jos ylivoimaisena esteenä pidetty olosuhde johtuu tuonnin tapauksessa lähtö- ja/tai alkuperämaasta tai viennin osalta määrämaasta, tällainen olosuhde voidaan hyväksyä ainoastaan, jos kyseiset maat on ilmoitettu hyvissä ajoin kirjallisesti todistuksen myöntävälle virastolle tai jollekin toiselle jäsenvaltion viralliselle virastolle.

Lähtö-, alkuperä- tai määrämaata koskevaa ilmoitusta pidetään toimitettuna ajoissa, jos ilmoitushetkellä ylivoimainen este, johon vedottiin, ei vielä voinut olla hakijan tiedossa.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen virasto ratkaisee, onko seikka, johon vedottiin, ylivoimainen este.

40 artikla

1.   Kun seikka, johon vedottiin, muodostaa ylivoimaisen esteen, todistuksen myöntäneen jäsenvaltion toimivaltainen virasto päättää joko tuonti- tai vientivelvoitteen kumoamisesta ja vakuuden vapauttamisesta tai todistuksen voimassaoloajan jatkamisesta määräajalla, joka katsotaan tarpeelliseksi kyseisen tapauksen kaikki seikat huomioon ottaen. Määräaika ei kuitenkaan voi olla pidempi kuin alkuperäisen todistuksen voimassaoloaikaa seuraavat kuusi kuukautta. Voimassaoloa voidaan jatkaa todistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen.

2.   Toimivaltaisen viraston päätös voi poiketa todistuksenhaltijan pyytämästä päätöksestä.

Jos todistuksenhaltija hakee ennakkovahvistuksen sisältävän todistuksen peruuttamista ja vaikka tämä hakemus olisi jätetty yli 30 päivää todistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen, toimivaltainen virasto voi jatkaa todistuksen voimassaoloaikaa, jos ennalta vahvistettu tukitaso mahdollisine tarkistuksineen on myönnettävän määrän osalta pienempi kuin kyseisenä päivänä sovellettava määrä tai perittävän määrän osalta suurempi kuin kyseisenä päivänä sovellettava määrä.

3.   Peruuttaminen tai voimassaolon pidennys koskee ainoastaan tuotemäärää, jota ei ole voitu tuoda tai viedä ylivoimaisen esteen vuoksi.

4.   Todistuksen voimassaoloaikaa jatkettaessa todistuksen myöntävä virasto tekee todistukseen ja sen otteisiin vahvistusmerkinnän sekä tarpeelliset mukautukset.

5.   Poiketen siitä, mitä 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, todistuksesta johtuvia oikeuksia ei voi siirtää, kun kyseessä on ennakkovahvistustodistuksen voimassaoloajan jatkaminen. Jos tällainen siirto on kuitenkin perusteltavissa asianomaisen tapauksen olosuhteilla, se sallitaan silloin, kun sitä haetaan samanaikaisesti kuin voimassaolon pidennystä.

6.   Jäsenvaltion, johon toimivaltainen virasto kuuluu, on ilmoitettava komissiolle ylivoimaisesta esteestä; komissio tiedottaa siitä muille jäsenvaltioille.

41 artikla

1.   Kun toimija hakee ylivoimaisen esteen vuoksi vientimaksun tai -tuen ennakkovahvistustodistukselle voimassaolon pidennystä ja kun toimivaltainen virasto ei vielä ole tehnyt päätöstä tästä hakemuksesta, toimija voi hakea tältä virastolta toista todistusta. Tämä toinen todistus myönnetään hakemishetkellä voimassa olevin edellytyksin lukuun ottamatta seuraavia:

a)	se myönnetään enintään sille ensimmäisen todistuksen käyttämättömälle määrälle, jolle voimassaolon pidennystä on haettu;

b)	sen 20 kohdassa on oltava jokin liitteessä III olevassa F osassa luetelluista maininnoista.

2.   Kun toimivaltainen virasto on tehnyt myönteisen päätöksen ensimmäisen todistuksen voimassaoloajan pidentämisestä:

a)	ensimmäiseen todistukseen merkitään ne toteutuneet määrät, joiden osalta toinen todistus on käytetty, jos: i) toisen todistuksen käytön on toteuttanut toimija, jolla on oikeus käyttää ensimmäistä todistusta; ja jos: ii) tämä käyttö on toteutunut jatketun voimassaolon aikana;

b)	a alakohdassa tarkoitettua määrää koskevan toisen todistuksen vakuus vapautetaan;

c)	todistukset myöntävä virasto ilmoittaa tarvittaessa asiasta sen jäsenvaltion toimivaltaiselle virastolle, jossa toinen todistus on käytetty, jotta peritty tai maksettu summa voidaan oikaista.

3.   Jos toimivaltainen virasto tekee päätöksen, että kyseessä ei ole ylivoimainen este, tai kun se 40 artiklan mukaisesti päättää, että on syytä peruuttaa ensimmäinen todistus, toisesta todistuksesta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet jäävät voimaan.

IV   LUKU

ERITYISET SÄÄNNÖKSET

42 artikla

1.   Tuotteet, joihin sovelletaan vientitodistusmenettelyä tai tuen tai muiden viennissä sovellettavien määrien ennakkovahvistusta, ovat oikeutettuja asetuksen (ETY) N:o 2913/92 VI osaston 2 luvussa säädettyyn palautustavaramenettelyyn ainoastaan, jos seuraavia säännöksiä on noudatettu:

a)	jos vienti on toteutettu ilman vienti- tai ennakkovahvistustodistusta mutta asetuksen (ETY) N:o 2454/93 850 artiklassa tarkoitetulla INF 3 -lomakkeella, viimeksi mainitun A kohdassa on oltava jokin tämän asetuksen liitteessä III olevassa G osassa luetelluista maininnoista;

b)	jos vienti on toteutettu vienti- tai ennakkovahvistustodistuksella, sovelletaan 43 artiklan säännöksiä.

2.   Jos palautustuotteet jälleentuodaan:

a)	sellaisen tullitoimipaikan kautta, joka sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin vientijäsenvaltiossa, 43 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettujen säännösten noudattaminen todistetaan asetuksen (ETY) N:o 2454/93 850 artiklassa tarkoitetulla INF 3 -lomakkeella;

b)	samassa jäsenvaltiossa sijaitsevan tullitoimipaikan kautta, edellä 1 kohdan a alakohdassa tai 43 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettujen säännösten noudattaminen todistetaan kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

3.   Edellä 1 kohdan a alakohdan säännöksiä ei sovelleta asetuksen (ETY) N:o 2454/93 844 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tapauksiin.

43 artikla

1.   Kun vientivelvoitetta ei ole 42 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa noudatettu, jäsenvaltioiden on toteutettava seuraavat toimenpiteet:

a)

jos vienti on toteutettu vienti- tai ennakkovahvistustodistuksella ja todistuksen voimassaoloaika ei ole päättynyt sinä päivänä, jona asianomainen on ilmoittanut aikomuksestaan käyttää 42 artiklassa säädettyä palautusmenettelyä: i) todistukseen merkityt toteutuneet määrät on peruutettava kyseisen vientitoimen osalta; ii) todistukseen liittyvää vakuutta ei saa vapauttaa kyseisen viennin osalta tai, jos vakuus on vapautettu, se on asetettava uudelleen todistuksen myöntävälle virastolle suhteessa kyseisiin määriin; ja iii) vienti- tai ennakkovahvistustodistus on palautettava todistuksen haltijalle;

b)

jos vienti on toteutettu vienti- tai ennakkovahvistustodistuksen perusteella ja todistuksen voimassaoloaika on päättynyt sinä päivänä, jona asianomainen on ilmoittanut aikomuksestaan käyttää 42 artiklassa tarkoitettua palautusmenettelyä: i) jos todistukseen liittyvää vakuutta ei ole vapautettu kyseisen viennin osalta, tämä vakuus pidätetään ottaen huomioon kyseisen asian osalta sovellettavat säännöt; ii) jos todistukseen liittyvä vakuus on vapautettu, todistuksen haltijan on asetettava vakuus uudelleen todistuksen myöntävälle virastolle suhteessa kyseisiin määriin; vakuus pidätetään ottaen huomioon kyseisen asian osalta sovellettavat säännöt.

2.   Edellä 1 kohtaa ei sovelleta sellaisessa tapauksessa, jossa palautus on johtunut ylivoimaisesta esteestä, eikä asetuksen (ETY) N:o 2454/93 844 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

44 artikla

1.   Kun palautustavaramenettelyssä tapahtuvaa jälleentuontia seuraa sellaisten vastaavien tuotteiden vienti, jotka kuuluvat yhdistetyn nimikkeistön samaan alanimikkeeseen, ja kun jälleentuotujen tuotteiden viennissä käytettyyn todistukseen liittyvä vakuus kuuluisi pidättää 43 artiklan nojalla, tämä vakuus vapautetaan asianomaisten pyynnöstä.

2.   Kyseessä on oltava vienti:

a)

jota koskeva ilmoitus on vastaanotettu: i) 20 päivän kuluessa palautustuotteiden jälleentuonti-ilmoituksen vastaanottamisesta; ja ii) uuden vientitodistuksen perusteella, jos alkuperäisen vientitodistuksen voimassaoloaika on päättynyt vastaavien tuotteiden vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivään mennessä;

b)	joka koskee: i) samaa määrää tuotteita; ja ii) alkuperäisen viennin yhteydessä ilmoitetulle vastaanottajalle tarkoitettuja tuotteita, lukuun ottamatta asetuksen (ETY) N:o 2454/93 844 artiklan 2 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitettuja tapauksia.

Viejän on toimitettava vientitullitoimipaikkaa tyydyttävät tarvittavat tiedot tuotteen ominaisuuksista ja määräpaikasta.

3.   Vakuus vapautetaan esitettäessä todistuksen myöntävälle virastolle todiste siitä, että tässä artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä on noudatettu. Tämä näytetään toteen esittämällä:

a)

vastaavien tuotteiden vienti-ilmoitus tai toimivaltaisten virastojen oikeaksi todistama vienti-ilmoituksen jäljennös tai valokopio, jossa on jokin liitteessä III olevassa H osassa luetelluista maininnoista; tämä maininta on todistettava oikeaksi kyseisen tullitoimipaikan leimalla, joka painetaan alkuperäisenä todistusasiakirjaan;

b)	asiakirja, jolla todistetaan, että tuotteet ovat 60 päivän kuluessa vienti-ilmoituksen vastaanottamisesta poistuneet yhteisön tullialueelta, ellei ylivoimaisesta esteestä muuta johdu.

45 artikla

1.   Jollei tämän artiklan 4 kohdasta muuta johdu, todistuksen myöntäneen viranomaisen on toimitettava asetuksen (ETY) N:o 2454/93 896 artiklan soveltamiseksi vakuutus siitä, että toimenpiteitä on toteutettu vapaaseen liikkeeseen luovuttamisesta aiheutuvien vaikutusten mitätöimiseksi tarvittaessa.

Tuojan on ilmoitettava todistuksen myöntäneelle viranomaiselle:

a)	asetuksen (ETY) N:o 2454/93 877 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekevän tulliviranomaisen, jolle vakuutus on lähetettävä, nimi ja osoite;

b)	määrä, tuotteiden luonne, tuontipäivä ja todistuksen numero.

Tuojan on palautettava todistus sen myöntäneelle viranomaiselle, jollei tätä ole jo tehty.

Ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vakuutuksen lähettämistä todistuksen myöntäneen viranomaisen on varmistettava, että:

a)	kyseiseen määrään liittyvää vakuutta ei ole vapautettu eikä sitä vapauteta; tai

b)	jos vakuus on vapautettu, se on asetettu kyseisten määrien osalta uudelleen.

Vakuutta ei kuitenkaan tarvitse asettaa uudelleen sellaisten määrien osalta, jotka ovat suurempia kuin ne määrät, joista alkaen tuontivelvoitetta pidetään täytettynä.

Todistus palautetaan asianomaiselle.

2.   Jos tuontitullien palautus tai peruutus evätään, päätöksen tekevän tulliviranomaisen on ilmoitettava tästä todistuksen myöntäneelle viranomaiselle. Vakuus on vapautettava kyseisen määrän osalta.

3.   Jos tuontitullien palautus tai peruutus on myönnetty, todistukseen merkityt toteutuneet määrät mitätöidään, vaikka todistuksen voimassaoloaika olisi päättynyt. Asianomaisen on palautettava todistus sen myöntäneelle virastolle viipymättä voimassaoloajan päättymisen jälkeen. Kyseistä määrää koskeva vakuus pidätetään ottaen huomioon kyseisen asian osalta sovellettavat säännöt.

4.   Edellä 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta:

a)	kun ylivoimaisen esteen vuoksi on tarpeen jälleenviedä tuotteet, hävittää ne tai sijoittaa ne tullivarastoon tai vapaa-alueelle; tai

b)	kun tuotteet ovat asetuksen (ETY) N:o 2454/93 900 artiklan 1 kohdan n alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetussa tilanteessa; tai

c)	kun todistusta, johon on merkitty toteutuneet määrät, ei vielä ole luovutettu asianomaiselle tullien palautus- tai peruutushakemuksen jättöhetkellä.

5.   Edellä 3 kohdan ensimmäistä virkettä:

a)	ei sovelleta 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa;

b)	sovelletaan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa ainoastaan asianomaisen pyynnöstä.

46 artikla

1.   Kun vapaaseen liikkeeseen luovutuksen vaikutukset on mitätöity ja kun tuotteiden tuonnissa käytettyyn todistukseen liittyvä vakuus kuuluisi pidättää 45 artiklan nojalla, tämä vakuus vapautetaan asianomaisten pyynnöstä, jos tämän artiklan 2 kohdassa lueteltuja edellytyksiä on noudatettu.

2.   Asianomaisen on osoitettava toimivaltaisen viranomaisten edellyttämällä tavalla, että kahden kuukauden kuluessa alkuperäisestä tuontipäivästä sama tuoja on tuonut saman määrän vastaavia yhdistetyn nimikkeistön samaan alanimikkeeseen kuuluvia ja saman toimittajan tuotteita niiden tuotteiden korvaamiseksi, joiden osalta on sovellettu asetuksen (ETY) N:o 2913/92 238 artiklan säännöksiä.

47 artikla

1.   Tätä artiklaa sovelletaan sellaisiin vientituen ennakkovahvistuksen sisältäviin todistuksiin, joita on haettu tuojana olevassa kolmannessa maassa avattua tarjouskilpailua varten.

Tarjouskilpailuina pidetään kolmansien maiden julkisten elinten tai kansainvälisten julkisoikeudellisten elinten avoimia kutsuja esittää määrätyn ajan kuluessa tarjouksia, joiden hyväksymisen mainitut elimet ratkaisevat.

Tätä artiklaa sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 800/1999 36 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja asevoimia pidetään tuojamaana.

2.   Viejä, joka on osallistunut tai joka haluaa osallistua 1 kohdassa tarkoitettuun tarjouskilpailuun, voi, jos 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät, hakea yhtä tai useampaa todistusta, jotka myönnetään ainoastaan, jos tarjouskilpailu ratkaistaan viejän hyväksi.

3.   Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan ainoastaan, jos tarjouskilpailuilmoituksessa on vähintään seuraavat tiedot:

a)	tuojana oleva kolmas maa sekä elin, joka avaa tarjouskilpailun;

b)	tarjouskilpailuun osallistuvien tarjousten jätön määräpäivä;

c)	tuotteiden määrä, jota tarjouskilpailuilmoitus koskee.

Asianomainen on todistusta hakiessaan velvollinen antamaan nämä tiedot todistuksen myöntävälle virastolle.

Todistusta koskeva hakemus voidaan jättää aikaisintaan 15 päivää ennen tarjousten jätön määräpäivää, mutta se on jätettävä viimeistään kello 13 sinä päivänä, jona tarjouksen jättöaika päättyy.

Määrä, jolle todistus tai todistuksia haetaan, ei saa olla suurempi kuin tarjouskilpailussa mainittu määrä. Siinä ei oteta huomioon sallittuja poikkeamia tai tarjouskilpailuilmoituksessa määrättyjä varauksia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viipymättä komissiolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot.

4.   Poiketen siitä, mitä säädetään 14 artiklan 2 kohdassa, vakuutta ei tarvitse asettaa todistusta haettaessa.

5.   Jollei ylivoimaisesta esteestä muuta johdu, hakijan on tarjousten jätön määräpäivää seuraavien 21 päivän kuluessa ilmoitettava todistuksen myöntävälle virastolle kirjeitse tai kirjallisena televiestinä, jonka on oltava todistuksen myöntävällä virastolla viimeistään 21 päivän määräajan päättymispäivänä:

a)	joko tarjouskilpailun ratkaisemisesta hänen hyväkseen;

b)	tai siitä, että tarjouskilpailua ei ole ratkaistu hänen hyväkseen;

c)	tai että hän ei ole jättänyt tarjousta;

d)	tai että hänellä ei ole mahdollisuutta saada tietoonsa tarjouskilpailun tuloksia tässä määräajassa hänestä itsestään riippumattomista syistä.

6.   Todistushakemuksia ei hyväksytä, kun tiettyjen tuotteiden todistushakemuksiin sovellettavana, todistusten myöntämistä koskevana määräaikana on toteutettu erityistoimenpide, joka estää todistuksen myöntämisen.

Mikään eritystoimenpide, joka on toteutettu mainitun määräajan päättymisen jälkeen, ei voi olla kyseisen tarjouskilpailun osalta esteenä todistuksen tai useampien todistusten myöntämiselle, jos todistuksen hakija on noudattanut seuraavia edellytyksiä:

a)	3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot osoitetaan oikeiksi asianmukaisin asiakirjoin;

b)	tarjouskilpailussa menestyminen todistetaan;

c)	todistuksen myöntämiseksi vaadittava vakuus asetetaan;

d)	sopimus esitetään; tai

e)	kun sopimuksen puuttuminen perusteellaan, todisteeksi sopimuspuolen tai sopimuspuolten kanssa tehdyistä sitoumuksista esitetään asiakirjat, mukaan luettuna sopimuspuol(t)en pankin vahvistus siitä, että ostajan rahoituslaitos on avannut peruuttamattoman remburssin sovitun toimituksen osalta.

Todistus tai todistukset myönnetään ainoastaan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetulle maalle. Todistuksissa on oltava maininta tästä tarjouskilpailusta.

Kokonaismäärän, jolle todistus tai todistukset on myönnetty, on oltava yhtä suuri kuin kokonaismäärä, jonka osalta tarjouskilpailu on ratkaistu hakijan hyväksi ja josta hakija on esittänyt tämän kohdan toisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetun sopimuksen tai asiakirjat; tämä määrä ei saa olla suurempi kuin haettu määrä.

Lisäksi jos haetaan useita todistuksia, määrä, jolle todistus tai todistukset myönnetään, ei saa olla suurempi kuin kunkin todistuksen osalta alun perin haettu määrä.

Todistuksen voimassaoloajan määrittämiseksi sovelletaan 22 artiklan 1 kohtaa.

Todistusta ei voi myöntää määrälle, jonka osalta tarjouskilpailua ei ole ratkaistu hakijan hyväksi tai jonka osalta hakija on jättänyt noudattamatta jotakin tämän kohdan toisen alakohdan a, b, c ja d tai a, b, c ja e alakohdassa täsmennetyistä edellytyksistä.

Todistuksen tai todistusten haltija on pääasiallisesti vastuussa kaikkien aiheettomasti maksettujen tukien palauttamisesta, kun todetaan, että todistus tai todistukset on myönnetty sellaisen sopimuksen tai tämän kohdan toisen alakohdan e alakohdassa säädetyn sitoumuksen perusteella, joka ei vastaa kolmannen maan avaamaa tarjouskilpailua.

7.   Edellä 5 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa todistusta ei myönnetä 3 kohdassa tarkoitetun hakemuksen perusteella.

8.   Jos todistuksen hakija ei noudata 5 kohdan säännöksiä, todistusta ei myönnetä.

Jos hakija kuitenkin esittää todistuksen myöntävälle virastolle todisteen tarjousten jättöä koskevan määräajan siirtymisestä:

a)	enintään 10 päivällä, hakemus jää voimaan ja 5 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamista koskeva 21 päivän määräaika alkaa tarjousten jätön uudesta määräpäivästä;

b)	yli 10 päivällä, hakemus ei enää ole voimassa.

9.   Vakuuden vapauttamiseen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

a)

Jos tarjouskilpailun voittaja osoittaa toimivaltaisen viranomaisen edellyttämällä tavalla, että hänestä itsestään riippumattomista syistä, joita ei pidetä ylivoimaisena esteenä, tarjouskilpailun avannut elin on purkanut sopimuksen, toimivaltaisen viranomaisen on vapautettava vakuus, jos ennalta vahvistettu vientituen tukitaso vastaa vähintään todistuksen viimeisenä voimassaolopäivänä voimassa ollutta vientituen tukitasoa.

b)

Jos tarjouskilpailun voittaja osoittaa toimivaltaisen viranomaisen edellyttämällä tavalla, että hänestä itsestään riippumattomista syistä, joita ei pidetä ylivoimaisena esteenä, tarjouskilpailun avannut elin on määrännyt sopimusta koskevista muutoksista, toimivaltainen viranomainen voi: — vapauttaa vakuuden sen jäljelle jääneen määrän osalta, jota vielä ei ole viety, jos ennalta vahvistettu tukitaso vastaa vähintään todistuksen viimeisenä voimassaolopäivänä voimassa ollutta tukitasoa, — jatkaa todistuksen voimassaoloa tarvittavalla ajanjaksolla, jos ennalta vahvistettu tukitaso vastaa enintään todistuksen viimeisenä voimassaolopäivänä voimassa ollutta tukitasoa. Kun tiettyjen tuotteiden osalta erityisesti säädetään, että tämän artiklan mukaisesti myönnetyn todistuksen voimassaoloaika voi olla pidempi kuin tämän todistuksen tavanomainen voimassaoloaika ja että tarjouskilpailun voittaja on ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetussa tilanteessa, todistuksen myöntävä virasto voi kuitenkin jatkaa todistuksen voimassaoloaikaa, jos se ei ole pidempi kuin tässä säädöksessä sallitu pisin voimassaoloaika.

c)

Jos tarjouskilpailun voittaja esittää todisteen siitä, että tarjouskilpailuilmoituksessa tai tarjouskilpailun seurauksena tehdyssä sopimuksessa määrätään vähintään yli viiden prosentin sallitusta poikkeamasta tai varauksesta ja että elin avattuaan tarjouskilpailun käyttää hyväkseen tätä lauseketta, vientivelvoitetta pidetään täytettynä, kun viety määrä on enintään 10 prosenttia pienempi kuin se määrä, jolle todistus on myönnetty, jos ennalta vahvistetun vientituen taso on vähintään todistuksen viimeisenä voimassaolopäivänä voimassa olevan vientituen taso. Tällöin 34 artiklan 2 kohdassa säädetty 95 prosentin määrä korvataan 90 prosentilla.

d)	Vertailtaessa ennalta vahvistetun ja todistuksen viimeisenä voimassaolopäivänä voimassa olevan tuen määrää on tarvittaessa otettava huomioon muut yhteisön sääntelyssä säädetyt maksut.

10.   Edellä 1–9 kohdan poikkeustoimenpiteitä voidaan toteuttaa erityisissä tapauksissa asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa tai, tapauksen mukaan, yhteisestä markkinajärjestelystä annettujen muiden asetusten vastaavissa artikloissa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

48 artikla

1.   Kun tuotteen tuonnin edellytyksenä on tuontitodistuksen esittäminen ja kyseistä tuontitodistusta käytetään myös sen määrittämiseksi, voidaanko etuuskohtelu myöntää, tuotuihin määriin, jotka sallitun poikkeaman vuoksi ylittävät tuontitodistuksessa ilmoitetun määrän, ei sovelleta etuuskohtelua.

Jollei alakohtaisessa sääntelyssä säädetä erityismerkinnästä, tuontitodistuksen 24 kohdassa on oltava jokin liitteessä III olevassa I osassa luetelluista maininnoista.

2.   Kun 1 kohdassa tarkoitettua tuontitodistusta käytetään lisäksi yhteisön tariffikiintiön hallinnointiin, tuontitodistuksen voimassaoloaika ei saa olla pidempi kuin kiintiön soveltamisaika.

3.   Kun kyseistä tuotetta ei voida tuoda kiintiön ulkopuolella tai kun kyseistä tuotetta koskevan tuontitodistuksen myöntämiselle on asetettu erityisiä edellytyksiä, tuontitodistukseen ei saa sisältyä sallittua poikkeamaa.

Tuontitodistuksen 19 kohtaan on merkittävä luku ”0” (nolla).

4.   Kun tuotteen tuonnin edellytyksenä ei ole tuontitodistuksen esittäminen ja tuontitodistusta käytetään kyseisen tuotteen tullietuuskohtelun hallinnointiin, tässä tuontitodistuksessa ei saa olla sallittua poikkeamaa.

Tuontitodistuksen 19 kohtaan on merkittävä luku ”0” (nolla).

5.   Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottavan tullitoimipaikan on säilytettävä jäljennös esitetystä etuuskohteluun oikeuttavasta todistuksesta tai sen otteesta. Todistukseen merkitylle todistuksen myöntäneelle viranomaiselle on toimitettava jäljennöksinä aitouden valvontaa varten riskianalyysin perusteella vähintään yksi prosentti esitetyistä todistuksista ja vähintään kaksi todistusta vuodessa tullitoimipaikkaa kohti. Tätä kohtaa ei sovelleta sähköisiin todistuksiin eikä todistuksiin, joita varten yhteisön lainsäädännössä säädetään muusta valvontatavasta.

V   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

49 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 1291/2000.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

50 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 735/2007 (EUVL L 169, 29.6.2007, s. 6). Asetus (EY) N:o 1784/2003 korvataan asetuksella (EY) N:o 1234/2007 (EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1) 1 päivästä heinäkuuta 2008.

(2)  EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1423/2007 (EUVL L 317, 5.12.2007, s. 36).

(3)  Katso liite IV.

(4)  EYVL L 105, 23.4.1983, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 274/2008 (EUVL L 85, 27.3.2008, s. 1).

(5)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 214/2007 (EUVL L 62, 1.3.2007, s. 6).

(6)  EYVL L 102, 17.4.1999, s. 11. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 159/2008 (EUVL L 48, 22.2.2008, s. 19).

(7)  EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1.

(8)  EYVL L 282, 1.11.1975, s. 1. Asetus (ETY) N:o 2759/75 korvataan asetuksella (EY) N:o 1234/2007 1 päivästä heinäkuuta 2008.

(9)  EYVL L 282, 1.11.1975, s. 49. Asetus (ETY) N:o 2771/75 korvataan asetuksella (EY) N:o 1234/2007 1 päivästä heinäkuuta 2008.

(10)  EYVL L 282, 1.11.1975, s. 77. Asetus (ETY) N:o 2777/75 korvataan asetuksella (EY) N:o 1234/2007 1 päivästä heinäkuuta 2008.

(11)  EYVL L 282, 1.11.1975, s. 104.

(12)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21. Asetus (EY) N:o 1254/1999 korvataan asetuksella (EY) N:o 1234/2007 1 päivästä heinäkuuta 2008.

(13)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48. Asetus (EY) N:o 1255/1999 korvataan asetuksella (EY) N:o 1234/2007 1 päivästä heinäkuuta 2008.

(14)  EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1.

(15)  EYVL L 341, 22.12.2001, s. 3. Asetus (EY) N:o 2529/2001 korvataan asetuksella (EY) N:o 1234/2007 1 päivästä heinäkuuta 2008.

(16)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 96. Asetus (EY) N:o 1785/2003 korvataan asetuksella (EY) N:o 1234/2007 1 päivästä syyskuuta 2008.

(17)  EUVL L 161, 30.4.2004, s. 97; korjattu toisinto EUVL L 206, 9.6.2004, s. 37. Asetus (EY) N:o 865/2004 korvataan asetuksella (EY) N:o 1234/2007 1 päivästä heinäkuuta 2008.

(18)  EUVL L 172, 5.7.2005, s. 24.

(19)  EUVL L 312, 29.11.2005, s. 3. Asetus (EY) N:o 1947/2005 korvataan asetuksella (EY) N:o 1234/2007 1 päivästä heinäkuuta 2008.

(20)  EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1. Asetus (EY) N:o 318/2006 korvataan asetuksella (EY) N:o 1234/2007 1 päivästä lokakuuta 2008.

(21)  EUVL L 273, 17.10.2007, s. 1.

(22)  EYVL L 205, 3.8.1985, s. 5.

(23)  EYVL L 16, 20.1.1989, s. 19.

---

---

---

---

---

---