17.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 154/1

(1)

Yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) koskevan sääntelyn yksinkertaistamiseksi asetuksella (EY) N:o 1234/2007 (2), jäljempänä ”maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus”, kumottiin ja korvattiin yhdellä ja samalla säädöksellä kaikki asetukset, jotka neuvosto oli antanut YMP:n käyttöönoton jälkeen maataloustuotteiden tai tuoteryhmien yhteisten markkinajärjestelyjen perustamisen alalla.

(2)

Kuten maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevassa asetuksessa korostetaan, kyseisen yksinkertaistamisen tavoitteena ei ollut kyseenalaistaa vuosien mittaan YMP:n yhteydessä tehtyjä poliittisia päätöksiä. Sillä ei sen vuoksi ollut määrä ottaa käyttöön uusia välineitä tai toimenpiteitä. Maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus kuvastaa siten siihen ajankohtaan asti tehtyjä poliittisia päätöksiä, jolloin komissio antoi kyseisen asetusehdotuksen.

(3)

Samanaikaisesti kun maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevasta asetuksesta käytiin neuvotteluja ja se hyväksyttiin, neuvosto aloitti myös viinialan uudistusta koskevat neuvottelut, joiden päätteeksi annettiin 29 päivänä huhtikuuta 2008 neuvoston asetus (EY) N:o 479/2008 viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä (3). Kuten maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevassa asetuksessa täsmennetään, maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen sisällytettiin viinialan säännökset alun perin ainoastaan siltä osin kuin niitä koskevaa politiikkaa ei ollut tarkoitus uudistaa. Keskeiset säännökset, joita koskevaa politiikkaa oli tarkoitus uudistaa, oli määrä sisällyttää maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen vasta sen jälkeen, kun kyseiset säännökset on hyväksytty. Koska tällaiset keskeiset säännökset on nyt hyväksytty, viiniala olisi sisällytettävä kokonaisuudessaan maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetuksen lisäämällä asetuksessa (EY) N:o 479/2008 tehdyt poliittiset päätökset maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen.

(4)

Näiden säännösten sisällyttämisessä maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen tulisi noudattaa samaa lähestymistapaa kuin maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen hyväksymisessä, eli niitä poliittisia päätöksiä, jotka tehtiin neuvoston hyväksyessä kyseiset säännökset, tai näiden päätösten perusteluja, sellaisina kuin ne on esitetty asianomaisten asetusten johdanto-osan kappaleissa, ei tule asettaa kyseenalaisiksi.

(5)

Sen vuoksi maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaa asetusta olisi muutettava.

(6)

Maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen sisällytettiin säännökset, jotka koskevat EY:n perustamissopimuksen mukaisten kilpailusääntöjen sovellettavuutta kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Tällaiset säännökset olivat siihen saakka sisältyneet tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24 päivänä heinäkuuta 2006 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1184/2006 (4). Maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevassa asetuksessa näin ollen mukautettiin asetuksen (EY) N:o 1184/2006 soveltamisalaa. Koska viiniala sisällytetään kokonaisuudessaan maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaan asetukseen ja koska kyseisen asetuksen kilpailusäännöt tulevat koskemaan myös viinialaa, olisi säädettävä poikkeuksesta, jonka mukaan viiniala jätetään asetuksen (EY) N:o 1184/2006 soveltamisalan ulkopuolelle.

(7)

On asianmukaista selventää, että kaikenlaista valtiontukea, joka saattaa sisältyä tässä asetuksessa tarkoitettuihin kansallisiin tukiohjelmiin, on arvioitava ottaen huomioon valtiontukea koskevat keskeiset yhteisön säännökset. Koska tässä asetuksessa vahvistettava menettely näiden tukiohjelmien hyväksymiseksi mahdollistaa sen, että komissio voi varmistaa, että valtiontukea koskevia yhteisön keskeisiä säännöksiä, erityisesti niitä, jotka sisältyvät Maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskeviin suuntaviivoihin vuosiksi 2007–2013 (5), noudatetaan, perustamissopimuksen 88 artiklan tai Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 659/1999 (6) perustuvaa ilmoittamista ei enää pitäisi edellyttää.

(8)

Oikeusvarmuuden vuoksi on asianmukaista muistuttaa, että asetuksen (EY) N:o 479/2008 kumoaminen ei vaikuta kumotun säädöksen nojalla annettujen säädösten voimassaoloon.

(9)

Jotta siirtyminen asetuksen (EY) N:o 479/2008 säännösten soveltamisesta tämän asetuksen säännösten soveltamiseen ei vaikuttaisi kuluvaan viinivuoteen 2008/2009, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä elokuuta 2009,

1)

Poistetaan 1 artiklan 2 kohta.

2)

Lisätään 3 artiklan ensimmäiseen kohtaan alakohta seuraavasti:

3)

Muutetaan 55 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan II osan I osaston III luvun IV jakson otsikko seuraavasti:

5)

Korvataan 85 artiklan johdantolause seuraavasti:

”Komissio hyväksyy I–III a soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, joihin voivat erityisesti kuulua:”

6)

Lisätään II osan I osaston III lukuun jakso seuraavasti:

”IV a   jakso

Viinialan tuotantokyky

I   alajakso

Laittomat istutukset

85 a artikla

31 päivän elokuuta 1998 jälkeen laittomasti istutetut alat

1.   Tuottajien on tarpeen mukaan raivattava omalla kustannuksellaan alat, joille on istutettu viiniköynnöksiä ilman istutuslupaa 31 päivän elokuuta 1998 jälkeen.

2.   Siihen asti, kun 1 kohdassa tarkoitettu raivaus on suoritettu, mainitussa kohdassa tarkoitetuilta alueilta saadut rypäleet ja rypäleistä saadut tuotteet saa luovuttaa liikkeeseen ainoastaan tislausta varten, jonka kustannuksista tuottaja yksinään vastaa. Tislauksesta peräisin olevista tuotteista ei kuitenkaan saa valmistaa alkoholia, jonka todellinen alkoholipitoisuus on enintään 80 tilavuusprosenttia.

3.   Jäsenvaltioiden on määrättävä tuottajille, jotka eivät ole noudattaneet kyseistä raivausvelvoitetta, seuraamuksia noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden aiemmin määräämiä seuraamuksia.

4.   Jäljempänä 85 g artiklan 1 kohdassa säädetyn uusien viljelmien siirtymävaiheen istutuskiellon päättyminen 31 päivänä joulukuuta 2015 ei vaikuta tässä artiklassa säädettyihin velvoitteisiin.

85 b artikla

Ennen 1 päivää syyskuuta 1998 laittomasti istutettujen alojen pakollinen säännönmukaistaminen

1.   Tuottajien on tarpeen mukaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 säännönmukaistettava alat, joille on istutettu viiniköynnöksiä ilman istutuslupaa ennen 1 päivää syyskuuta 1998, ja suoritettava siitä maksu.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta aloihin, jotka on säännönmukaistettu asetuksen (EY) N:o 1493/1999 2 artiklan 3 kohdan perusteella, tämän kuitenkaan vaikuttamatta tilien tarkastamista koskeviin menettelyihin.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun maksun suuruuden määrittää jäsenvaltio. Sen on oltava vähintään yhtä suuri kuin vastaavan istutusoikeuden keskimääräinen arvo asianomaisella alueella kaksinkertaisena.

3.   Siihen asti, kun 1 kohdassa tarkoitettu sääntöjenmukaistaminen on tehty, mainitussa kohdassa tarkoitetuilta alueilta saadut rypäleet ja rypäleistä saadut tuotteet saa luovuttaa liikkeeseen ainoastaan tislausta varten, jonka kustannuksista tuottaja yksinään vastaa. Tuotteista ei saa valmistaa alkoholia, jonka todellinen alkoholipitoisuus on enintään 80 tilavuusprosenttia.

4.   Tuottajan on raivattava omalla kustannuksellaan 1 kohdassa tarkoitetut laittomat alat, joita ei ole säännönmukaistettu kyseisen kohdan mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä.

Jäsenvaltioiden on määrättävä tuottajille, jotka eivät noudata kyseistä raivausvelvoitetta, seuraamuksia noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella.

Siihen asti, kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu raivaus on suoritettu, 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

5.   Jäljempänä 85 g artiklan 1 kohdassa säädetyn uusien viljelmien siirtymävaiheen istutuskiellon päättyminen 31 päivänä joulukuuta 2015 ei vaikuta 3 ja 4 kohdassa säädettyihin velvoitteisiin.

85 c artikla

Liikkeeseen luovuttamattomien ja tislattujen tuotteiden valvonta

1.   Edellä olevien 85 a artiklan 2 kohdan ja 85 b artiklan 3 ja 4 kohdan osalta jäsenvaltioiden on pyydettävä todiste siitä, ettei kyseisiä tuotteita ole luovutettu liikkeeseen tai, jos kyseiset tuotteet tislataan, tislaussopimusten esittämistä.

2.   Jäsenvaltioiden on tarkistettava, että tuotteita ei ole luovutettu liikkeeseen tai että ne on tislattu, kuten 1 kohdassa tarkoitetaan. Jos edellytyksiä ei ole noudatettu, niiden on määrättävä seuraamuksia.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tislausvelvoitteen alaiset alat ja vastaavat alkoholimäärät.

85 d artikla

Liitännäistoimenpiteet

Edellä 85 b artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin aloihin niin kauan kuin niitä ei ole säännönmukaistettu ja 85 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin aloihin ei saa soveltaa mitään kansallisia eikä yhteisön tukitoimenpiteitä.

85 e artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Komissio hyväksyy tämän alajakson täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

Nämä säännöt voivat koskea erityisesti:

II   alajakso

Istutusoikeuksien siirtymäjärjestely

85 f artikla

Kesto

Tätä alajaksoa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2015.

85 g artikla

Viiniköynnösten siirtymävaiheen istutuskielto

1.   Edellä olevan 120 a artiklan 2 kohdan mukaisesti luokiteltavien rypälelajikkeiden istutus kielletään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 120 a artiklan 1–6 kohdan ja erityisesti 4 kohdan soveltamista.

2.   Myös 120 a artiklan 2 kohdan mukaisesti luokiteltavien rypälelajikkeiden varttaminen muihin kuin kyseisessä artiklassa tarkoitettuihin rypälelajikkeisiin kielletään.

3.   Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, kyseisissä kohdissa tarkoitetut istutukset ja varttamiset sallitaan, jos ne liittyvät:

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetut istutusoikeudet myönnetään hehtaareina.

5.   Jäsenvaltiot voivat päättää pitää 1 kohdassa tarkoitetun kiellon voimassa alueellaan tai osissa aluettaan enintään 31 päivään joulukuuta 2018 saakka. Tällöin asianomaisessa jäsenvaltiossa sovelletaan vastaavasti tässä alajaksossa ja erityisesti tässä artiklassa säädettyjä istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä koskevia sääntöjä.

85 h artikla

Uusien viljelmien istutusoikeudet

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää uusien viljelmien istutusoikeuksia tuottajille sellaisten alueiden osalta:

2.   Uusien viljelmien istutusoikeudet on käytettävä:

85 i artikla

Uudelleenistutusoikeudet

1.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä uudelleenistutusoikeuksia tuottajille, jotka ovat raivanneet viiniköynnöstä kasvavan alan.

Raivatut alat, joista on myönnetty raivauspalkkiota III alajakson mukaisesti, eivät kuitenkaan luo uudelleenistutusoikeuksia.

2.   Jäsenvaltiot voivat myöntää uudelleenistutusoikeuksia tuottajille, jotka sitoutuvat raivaamaan viiniköynnöstä kasvavan alan. Tällöin sitoumuksenalainen ala on raivattava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun uudet viiniköynnökset, joihin on myönnetty uudelleenistutusoikeudet, on istutettu.

3.   Myönnettyjen uudelleenistutusoikeuksien on vastattava raivatun alan todellista satotasoa.

4.   Uudelleenistutusoikeudet on käytettävä tilalla, jolle ne on myönnetty. Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää, että uudelleenistutusoikeuksia saa käyttää ainoastaan raivatuilla alueilla.

5.   Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää, että uudelleenistutusoikeus voidaan siirtää kokonaan tai osittain toiselle tilalle samassa jäsenvaltiossa seuraavissa tapauksissa:

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa säädettyjen poikkeuksien soveltaminen ei johda tuotantokyvyn yleiseen kasvuun niiden alueella varsinkaan silloin, kun siirtäminen tapahtuu kastelemattomilta aloilta kastelluille aloille.

6.   Edellä olevaa 1–5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin uudelleenistutusoikeuksien kaltaisiin oikeuksiin, jotka on saatu aiemman yhteisön tai kansallisen lainsäädännön nojalla.

7.   Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti myönnetyt uudelleenistutusoikeudet on käytettävä siinä säädetyissä määräajoissa.

85 j artikla

Istutusoikeuksien kansallinen ja alueellinen varanto

1.   Jäsenvaltioiden on tuotantokyvyn hallinnoinnin parantamiseksi luotava istutusoikeuksien kansallinen tai alueellinen varanto.

2.   Jäsenvaltiot, jotka ovat luoneet istutusoikeuksien kansallisen tai alueellisen varannon asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaisesti, voivat säilyttää varantonsa niin kauan kuin ne soveltavat istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä tämän alajakson mukaisesti.

3.   Seuraavat istutusoikeudet on siirrettävä kansalliseen tai alueelliseen varantoon, jos niitä ei käytetä säädetyssä määräajassa:

4.   Tuottajat voivat siirtää uudelleenistutusoikeuksia kansalliseen tai alueelliseen varantoon. Jäsenvaltioiden on määriteltävä siirron edellytykset ja siitä kansallisista varoista mahdollisesti maksettava korvaus ottaen huomion asianomaisten oikeutetut edut.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta varantojärjestelmää, jos ne voivat osoittaa alueellaan jo olevan tehokas vaihtoehtoinen järjestelmä istutusoikeuksien hallinnoimiseksi. Vaihtoehtoinen järjestelmä saa tarvittaessa poiketa tämän alajakson asiaa koskevista säännöksistä.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös jäsenvaltioihin, jotka lopettavat asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaisesti perustetun kansallisen tai alueellisen varannon toiminnan.

85 k artikla

Istutusoikeuksien myöntäminen varannosta

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää varannosta oikeuksia

Jäsenvaltioiden on määriteltävä vahvistamisperusteet ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun maksun määrälle, joka voi vaihdella kyseessä olevan viinitilan aiotun lopputuotteen mukaan ja sen mukaan, paljonko on jäljellä siirtymäkautta, jonka aikana sovelletaan 85 g artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä uusien viljelmien istutuskieltoa.

2.   Kun varannosta myönnettyjä istutusoikeuksia käytetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että

3.   Varannosta myönnetyt istutusoikeudet, joita ei ole käytetty ennen niiden myöntämisvuotta seuraavan toisen viinivuoden päättymistä, menetetään ja ne siirretään takaisin varantoon.

4.   Varannossa olevat istutusoikeudet, joita ei ole myönnetty ennen niiden varantoon siirtämisvuotta seuraavan viidennen viinivuoden päättymistä, raukeavat.

5.   Jos jäsenvaltiossa on alueellisia varantoja, se voi antaa sääntöjä, joissa sallitaan istutusoikeuksien siirto alueellisten varantojen välillä. Jos jäsenvaltiossa on sekä alueellisia että kansallisia varantoja, se voi myös sallia kyseisten varantojen väliset siirrot.

Siirroissa voidaan soveltaa vähennyskerrointa.

85 l artikla

De minimis -sääntö

Tätä alajaksoa ei sovelleta jäsenvaltioissa, joissa ei ole sovellettu yhteisön istutusoikeuksien järjestelyä 31 päivään joulukuuta 2007 mennessä.

85 m artikla

Tiukemmat kansalliset säännöt

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa uusien viljelmien istutusoikeuksien tai uudelleenistutusoikeuksien myöntämisen osalta tiukempia kansallisia sääntöjä. Jäsenvaltiot saavat vaatia, että hakemuksia ja niihin sisällytettäviä tietoja on täydennettävä muilla tuotantokyvyn kehityksen seurantaan tarvittavilla tiedoilla.

85 n artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Komissio hyväksyy tämän alajakson täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

Nämä säännöt voivat koskea erityisesti:

III   alajakso

Raivausjärjestelmä

85 o artikla

Kesto

Tämän alajakson säännöksiä sovelletaan viinivuoden 2010/2011 loppuun.

85 p artikla

Soveltamisala ja määritelmä

Tässä alajaksossa vahvistetaan edellytykset, jotka koskevat viininviljelijöille viiniköynnösten raivaamisesta myönnettävää palkkiota, jäljempänä ’raivauspalkkio’.

85 q artikla

Tukikelpoisuusedellytykset

Raivauspalkkio voidaan myöntää ainoastaan, jos asianomainen ala on seuraavien edellytysten mukainen:

Sen estämättä, mitä ensimmäisen kohdan e alakohdassa säädetään, asetuksen (EY) N:o 1493/1999 2 artiklan 3 kohdan ja tämän asetuksen 85 b artiklan 1 kohdan mukaisesti säännönmukaistetuille aloille voidaan myöntää raivauspalkkio.

85 r artikla

Raivauspalkkion määrä

1.   Komissio vahvistaa myönnettävien raivauspalkkioiden asteikot.

2.   Jäsenvaltiot vahvistavat raivauspalkkion määrän 1 kohdassa tarkoitettuja asteikkoja noudattaen ja asianomaisen tilan aiemman tuotoksen perusteella.

85 s artikla

Menettely ja talousarvio

1.   Tuottajien on jätettävä raivauspalkkiohakemus jäsenvaltion viranomaisille vuosittain viimeistään 15 päivänä syyskuuta. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa 15 päivää syyskuuta aiemman päivämäärän edellyttäen, että se on myöhempi kuin 30 päivä kesäkuuta ja että ne ottavat tarvittaessa asianmukaisesti huomioon 85 u artiklassa säädettyjen poikkeusten soveltamisen.

2.   Jäsenvaltioiden on tehtävä vastaanotetuille hakemuksille hallinnollisia tarkastuksia, käsiteltävä tukikelpoiset hakemukset ja ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 15 päivänä lokakuuta hakemusten kattama kokonaisala ja määrät alueiden ja satoluokkien mukaan eriteltyinä.

3.   Raivausjärjestelmän vuotuiset enimmäismäärärahat esitetään liitteessä X d.

4.   Jos jäsenvaltioiden komissiolle ilmoittama kokonaismäärä ylittää käytettävissä olevat talousarviovarat, komissio vahvistaa ilmoitetuille määrille vuosittain viimeistään 15 päivänä marraskuuta hyväksymisprosentin ottaen tarpeen mukaan huomioon 85 u artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamisen.

5.   Jäsenvaltioiden on vuosittain viimeistään 1 päivänä helmikuuta hyväksyttävä hakemukset, jotka koskevat

85 t artikla

Täydentävät ehdot

Jos viljelijän todetaan milloin tahansa kolmen vuoden kuluessa raivauspalkkion suorittamisesta jättäneen noudattamatta tilallaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 3–7 artiklassa tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta viljelijästä suoraan johtuvan toiminnan tai laiminlyönnin seurauksena, tukea alennetaan tai se peruutetaan osittain tai kokonaan noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan, ja viljelijä on tapauksen mukaan velvoitettava maksamaan se takaisin kyseisissä säännöksissä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

85 u artikla

Poikkeukset

1.   Jäsenvaltio voi hylätä 85 s artiklan 1 kohdassa tarkoitetut hakemukset, jos raivatun alan yhteenlaskettu osuus sen alueella on 8 prosenttia liitteessä X e tarkoitetusta viiniköynnöstä kasvavasta alasta.

Jäsenvaltio voi päättää hylätä 85 s artiklan 1 kohdassa tarkoitetut lisähakemukset alueella, jonka raivatun alan yhteenlaskettu osuus on 10 prosenttia sen viiniköynnöstä kasvavasta alasta.

2.   Komissio voi päättää lopettaa raivausjärjestelmän soveltamisen jäsenvaltiossa, jos vireillä olevat hakemukset huomioon ottaen raivauksen jatkaminen johtaisi siihen, että raivatun alan yhteenlaskettu osuus ylittäisi 15 prosenttia jäsenvaltion liitteessä X e tarkoitetusta viiniköynnöstä kasvavasta alasta.

3.   Komissio voi päättää lopettaa raivausjärjestelmän soveltamisen jäsenvaltiossa tiettynä vuonna, jos vireillä olevat hakemukset huomioon ottaen raivauksen jatkaminen johtaisi siihen, että raivatun alan osuus ylittäisi kyseisenä järjestelmän toimintavuonna kuusi prosenttia jäsenvaltion liitteessä X e tarkoitetusta viiniköynnöstä kasvavasta alasta.

4.   Jäsenvaltiot voivat katsoa, että vuoristoalueilla tai jyrkkärinteisillä alueilla kasvavat viiniköynnökset eivät ole tukikelpoisia raivausjärjestelmässä komission vahvistamin edellytyksin.

5.   Jäsenvaltio voi katsoa, että tietyt alueet eivät ole tukikelpoisia raivausjärjestelmässä, jos järjestelmän soveltaminen olisi ristiriidassa ympäristönäkökohtien kanssa. Tällä tavalla tukeen kelpaamattomiksi katsottujen alojen osuus liitteessä X e tarkoitetusta viiniköynnöstä kasvavasta kokonaisalasta saa olla enintään 3 prosenttia.

6.   Kreikka voi katsoa, että Egeanmeren saarten ja Kreikkaan kuuluvien Joonianmeren saarten, lukuun ottamatta Kreetaa ja Euboiaa, viiniviljelmät eivät ole tukikelpoisia raivausjärjestelmässä.

7.   Tässä alajaksossa esitettyä raivausjärjestelmää ei sovelleta Azoreihin, Madeiraan eikä Kanariansaariin.

8.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä tukeen kelpaamattomien alojen tai tukeen kelpaamattomiksi 4–7 kohdan mukaisesti katsottujen alojen tuottajille etusija muissa tässä asetuksessa viinialan osalta säädetyissä tukitoimenpiteissä, erityisesti tapauksen mukaan tukiohjelmien ja maaseudun kehittämistoimenpiteiden mukaisesti toteutettavassa rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevassa toimenpiteessä.

85 v artikla

De minimis -sääntö

Tätä alajaksoa ei sovelleta jäsenvaltioissa, joiden viinintuotanto on enintään 50 000 hehtolitraa viinivuodessa. Tuotanto lasketaan viiden edeltävän viinivuoden keskituotoksesta.

85 w artikla

Täydentävä kansallinen tuki

Jäsenvaltiot voivat myöntää myönnetyn raivauspalkkion lisäksi täydentävää kansallista raivaustukea, jonka suuruus on enintään 75 prosenttia sovellettavasta raivauspalkkiosta.

85 x artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Komissio hyväksyy tämän alajakson täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

Nämä säännöt voivat koskea erityisesti:

7)

Lisätään II osan I osaston IV lukuun jakso seuraavasti:

”IV b   jakso

Viinialan tukiohjelmat

I   alajakso

Johdantosäännökset

103 i artikla

Soveltamisala

Tässä jaksossa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat sitä, miten yhteisön varoja myönnetään jäsenvaltioille, ja sitä, miten jäsenvaltioiden on käytettävä kyseisiä varoja kansallisissa tukiohjelmissa, jäljempänä ’tukiohjelmat’, viinialan erityisten tukitoimenpiteiden rahoittamiseksi.

103 j artikla

Yhteensopivuus ja johdonmukaisuus

1.   Tukiohjelmien on oltava yhteisön lainsäädännön mukaisia ja johdonmukaisia yhteisön toimien, politiikkojen ja painopisteiden kanssa.

2.   Jäsenvaltiot ovat vastuussa tukiohjelmista, ja niiden on varmistettava, että tukiohjelmat ovat sisäisesti johdonmukaisia ja että ne laaditaan ja pannaan täytäntöön puolueettomasti ottaen huomioon asianomaisten tuottajien taloudellinen tilanne ja tarve välttää tuottajien perusteetonta eriarvoista kohtelua.

Jäsenvaltiot ovat vastuussa siitä, että tarvittavista tarkastuksista ja seuraamuksista säädetään ja että ne suoritetaan, jollei tukiohjelmia ole noudatettu.

3.   Tukea ei myönnetä

II   alajakso

Tukiohjelmien toimittaminen ja sisältö

103 k artikla

Tukiohjelmien toimittaminen

1.   Kunkin liitteessä X b tarkoitetun tuottajajäsenvaltion on toimitettava komissiolle ehdotus viisivuotiseksi tukiohjelmaksi, joka sisältää tämän jakson mukaisia toimenpiteitä.

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti toimitettujen tukiohjelmien soveltamista jatketaan tämän asetuksen mukaisesti.

Tukiohjelmien tukitoimenpiteet on laadittava jäsenvaltion sopivimmaksi katsomalla maantieteellisellä tasolla. Tukiohjelmasta on ennen sen komissiolle jättämistä järjestettävä kuuleminen toimivaltaisten viranomaisten ja asianmukaisen alueellisen tason organisaatioiden kanssa.

Kukin jäsenvaltio voi toimittaa yhden tukiohjelmaehdotuksen, joka voi olla mukautettu alueellisten erityispiirteiden mukaan.

2.   Tukiohjelmaa voi soveltaa kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun se on toimitettu komissiolle.

Jos toimitettu ohjelma ei ole tässä jaksossa vahvistettujen edellytysten mukainen, komissio ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Tällöin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tarkistettu tukiohjelma. Tarkistettua tukiohjelmaa voi soveltaa kahden kuukauden kuluttua sen tiedoksi antamisesta, ellei se ole vieläkin yhteensopimaton, missä tapauksessa sovelletaan tätä alakohtaa.

3.   Edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin jäsenvaltioiden toimittamien tukiohjelmien muutoksiin.

4.   Jäljempänä olevaa 103 l artiklaa ei sovelleta, jos jäsenvaltion ainoa tukiohjelmatoimenpide käsittää 103 o artiklassa tarkoitetun tilatukijärjestelmään tehtävän tukioikeuksien siirron. Tällaisessa tapauksessa 188 a artiklan 5 kohtaa sovelletaan vain sen vuoden osalta, jona varainsiirto tapahtuu, eikä 188 a artiklan 6 kohtaa sovelleta.

103 l artikla

Tukiohjelmien sisältö

Tukiohjelmiin on sisällyttävä seuraavaa:

103 m artikla

Tukikelpoiset toimenpiteet

1.   Tukiohjelmiin sisältyy yksi tai useampia seuraavista toimenpiteistä:

2.   Tukiohjelmiin ei saa sisältyä muita kuin 103 o – 103 y artiklassa lueteltuja toimenpiteitä.

103 n artikla

Tukiohjelmia koskevat yleissäännöt

1.   Liitteessä X b esitetään käytettävissä olevien yhteisön varojen jakautuminen ja talousarviorajat.

2.   Yhteisön tukea voidaan myöntää ainoastaan 103 k artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tukiohjelman jättämisen jälkeen aiheutuneisiin tukikelpoisiin menoihin.

3.   Jäsenvaltiot eivät saa osallistua yhteisön tukiohjelmissa rahoittamien toimenpiteiden kustannuksiin.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat myöntää kansallista tukea 103 p, 103 t ja 103 u artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin valtiontukea koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti.

Valtiontukea koskevissa yhteisön säännöissä vahvistettua tuen enimmäismäärää sovelletaan julkisen rahoituksen kokonaismäärään, johon sisältyy sekä yhteisön että kansallinen rahoitus.

III   alajakso

Erityiset tukitoimenpiteet

103 o artikla

Tilatukijärjestelmä ja tuki viininviljelijöille

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea viininviljelijöille myöntämällä heille asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 3 luvun mukaisia tukioikeuksia kyseisen asetuksen liitteessä VII olevan O kohdan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka aikovat käyttää 1 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on sisällytettävä tämä tuki tukiohjelmiinsa, myös tilatukijärjestelmään tehtävien myöhempien varainsiirtojen osalta, muuttamalla kyseisiä ohjelmia 103 k artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.   Kun 1 kohdan mukainen tuki on myönnetty, se

103 p artikla

Menekinedistäminen kolmansien maiden markkinoilla

1.   Tämän artiklan mukainen tuki kattaa kolmansissa maissa toteutettavat yhteisön viinejä koskevat tiedotus- ja menekinedistämistoimet, joilla parannetaan yhteisön viinien kilpailukykyä kyseisissä maissa.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut toimet koskevat viinejä, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä tai joihin on merkitty rypälelajike.

3.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettuihin toimiin voi kuulua ainoastaan

4.   Yhteisön rahoitusosuus on menekinedistämistoimissa enintään 50 prosenttia tukikelpoisista menoista.

103 q artikla

Viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen

1.   Viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen liittyvien toimenpiteiden tarkoituksena on parantaa viinintuottajien kilpailukykyä.

2.   Viinitilojen rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä tuetaan tämän artiklan mukaisesti vain, jos jäsenvaltiot toimittavat tuotantopotentiaaliaan koskevan selvityksen 185 a artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.   Viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen myönnettävä tuki voi kattaa ainoastaan yhden tai useamman seuraavista toimista:

Tukea ei voida myöntää tavanomaiseen uudistamiseen yli-ikäisillä viinitiloilla.

4.   Tuki viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen voidaan myöntää ainoastaan seuraavilla tavoilla:

5.   Kun kyseessä on 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuottajille toimenpiteen täytäntöönpanosta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaaminen, korvaus voi olla enintään 100 prosenttia asianomaisista menetyksistä, ja se voidaan myöntää jommallakummalla seuraavista tavoista:

6.   Yhteisön rahoitusosuus rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen todellisista kustannuksista voi olla enintään 50 prosenttia. Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (7) mukaisiksi lähentymistavoitealueiksi luokitelluilla alueilla yhteisön rahoitusosuus rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen kustannuksista voi olla enintään 75 prosenttia.

103 r artikla

Rypäleiden korjaaminen raakana

1.   Tämän artiklan soveltamiseksi rypäleiden raakana korjaamisella tarkoitetaan raakojen rypäleterttujen hävittämistä tai poistamista kokonaan siten, että kyseiseltä alalta ei tule lainkaan satoa.

2.   Rypäleiden raakana korjaamiseen myönnettävällä tuella pyritään palauttamaan tarjonnan ja kysynnän tasapaino yhteisön viinimarkkinoilla markkinakriisien ehkäisemiseksi.

3.   Tuki rypäleiden raakana korjaamiseen voidaan myöntää kiinteämääräisenä hehtaaritukena, jonka asianomainen jäsenvaltio määrittää.

Tuki voi olla enintään 50 prosenttia rypäleterttujen hävittämisestä tai poistamisesta aiheutuvien suorien kustannusten ja tulonmenetysten summasta.

4.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on otettava käyttöön puolueettomiin perusteisiin perustuva järjestelmä varmistaakseen, ettei rypäleiden raakana korjaaminen johda siihen, että yksittäisen viinintuottajan saama korvaus ylittää 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut enimmäismäärät.

103 s artikla

Sijoitusrahastot

1.   Sijoitusrahastojen perustamiseen tarkoitetulla tuella autetaan tuottajia, jotka haluavat ottaa vakuutuksen markkinaheilahteluja vastaan.

2.   Sijoitusrahastojen perustamiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää väliaikaisena ja alenevana tukena rahaston hallintokustannusten kattamiseksi.

103 t artikla

Satovakuutus

1.   Satovakuutukseen myönnettävällä tuella suojataan tuottajien tuloja silloin kun luonnonkatastrofit, epäsuotuisat sääolot, taudit tai tuholaiseläimet vaikuttavat niihin.

2.   Satovakuutusta varten voidaan myöntää tukea yhteisön taloudellisena tukena, joka saa olla enintään:

3.   Tukea voidaan myöntää satovakuutusta varten vain, jos asianomaiset vakuutuskorvaukset eivät korvaa tuottajalle yli sataa prosenttia tulonmenetyksistä ottaen huomioon muut korvaukset, joita tuottaja on mahdollisesti saanut muista vakuutettuun riskiin liittyvistä tukijärjestelmistä.

4.   Satovakuutukseen myönnettävä tuki ei saa vääristää vakuutusmarkkinoiden kilpailua.

103 u artikla

Investoinnit

1.   Tukea voidaan antaa sellaisille aineellisille tai aineettomille investoinneille viininvalmistuslaitteisiin, viininvalmistamojen infrastruktuuriin ja viinin kaupan pitämiseen, jotka parantavat yrityksen yleistä suorituskykyä ja koskevat yhtä tai useampaa seuraavista:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu enimmäistuki rajoitetaan koskemaan mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY (8) tarkoitettuja mikro- ja pienyrityksiä ja keskisuuria yrityksiä. Kokorajoitusta ei sovelleta enimmäistuen osalta Azorien, Madeiran, Kanariansaarten, Ranskan merentakaisten departementtien ja asetuksessa (EY) N:o 1405/2006 tarkoitettujen Egeanmeren pienten saarten alueilla. Enimmäistuki-intensiteetti puolitetaan, kun on kyse suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevan I osaston 2 artiklan 1 kohdan piiriin kuulumattomista yrityksistä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 750 työntekijää tai joiden liikevaihto on alle 200 miljoonaa euroa.

Tukea ei saa myöntää vaikeuksissa oleville yrityksille, sellaisina kuin ne määritellään vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja niiden rakenteiden uudistamiseksi myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa.

3.   Tukikelpoisiksi menoiksi ei lasketa asetuksen (EY) N:o 1698/2005 71 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja menoja.

4.   Yhteisön rahoitusosuuteen tukikelpoisista investointikustannuksista sovelletaan seuraavia tuen enimmäismääriä:

5.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tukeen sovelletaan soveltuvin osin asetuksen (EY) N:o 1698/2005 72 artiklaa.

103 v artikla

Sivutuotteiden tislaustuki

1.   Tukea voidaan myöntää viiniyttämisen sivutuotteiden vapaaehtoiseen tai pakolliseen tislaukseen, joka on suoritettu liitteessä XV b olevassa D kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

Myönnettävän tuen määrä vahvistetaan tuotetun alkoholin tilavuusprosenttia ja hehtolitraa kohti. Tukea ei makseta tislattavissa sivutuotteissa olevalle alkoholimäärälle, joka ylittää 10 prosenttia tuotetun viinin sisältämästä alkoholimäärästä.

2.   Tuen enimmäismäärät perustuvat keräys- ja käsittelykustannuksiin, ja komissio vahvistaa ne.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuetun tislauksen tuloksena tuotettu alkoholi on käytettävä yksinomaan teollisuudessa tai energiatarkoituksiin kilpailun vääristymisen välttämiseksi.

103 w artikla

Viinin tislaaminen alkoholijuomaksi

1.   Tukea voidaan myöntää hehtaarikohtaisena tukena 31 päivään heinäkuuta 2012 saakka tuottajille, joiden tuottama viini tislataan alkoholijuomaksi.

2.   Ennen tuen myöntämistä on esitettävä asiaankuuluvat viinin tislausta koskevat sopimukset sekä todisteet tislaukseen toimittamisesta.

103 x artikla

Erityinen tislaustoimenpide

1.   Tukea voidaan myöntää 31 päivään heinäkuuta 2012 saakka vapaaehtoista tai pakollista tislaustoimenpidettä varten jäsenvaltioiden päätöksestä perustelluissa kriisitapauksissa ylijäämien vähentämiseksi tai poistamiseksi ja samalla saatavuuden jatkuvuuden turvaamiseksi sadosta toiseen.

2.   Komissio vahvistaa tuen enimmäismäärät.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuetun tislauksen tuloksena tuotettu alkoholi on käytettävä yksinomaan teollisuudessa tai energiatarkoituksiin kilpailun vääristymisen välttämiseksi.

4.   Erityistä tislaustoimenpidettä varten käytettävien määrärahojen osuus ei saa ylittää seuraavia prosenttisosuuksia liitteessä X b vahvistetuista käytettävissä olevista kokonaismäärärahoista jäsenvaltiota kohti kyseisenä talousarviovuonna:

5.   Jäsenvaltiot voivat lisätä erityistä tislaustoimenpidettä varten käytettävissä olevia määrärahoja 4 kohdan mukaisten vuosittaisten enimmäismäärien yli antamalla käyttöön kansallisia määrärahoja seuraavissa rajoissa (ilmaistuna prosentteina 4 kohdassa esitetystä vastaavasta vuosittaisesta ylärajasta):

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa ilmoitettava komissiolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen kansallisten määrärahojen lisäyksestä, ja sille on saatava komission hyväksyntä ennen kuin kyseiset varat ovat käytettävissä.

103 y artikla

Tiivistetyn rypäleen puristemehun käyttäminen

1.   Tukea voidaan myöntää 31 päivään heinäkuuta 2012 viinintuottajille, jotka käyttävät tiivistettyä rypäleen puristemehua tai puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua lisätäkseen tuotteiden luonnollista alkoholipitoisuutta liitteessä XV a säädettyjen edellytysten mukaisesti.

2.   Myönnettävän tuen määrä vahvistetaan potentiaalisen alkoholipitoisuuden tilavuusprosenttia ja väkevöimiseen käytettyä puristettua rypälemehuhehtolitraa kohti.

3.   Komissio vahvistaa tälle toimenpiteelle eri viininviljelyvyöhykkeillä myönnettävän tuen enimmäismäärät.

103 z artikla

Täydentävät ehdot

Jos viljelijän todetaan milloin tahansa kolmen vuoden aikana rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevassa tukiohjelmassa maksettujen tukien suorittamisesta tai milloin tahansa yhden vuoden aikana rypäleiden raakana korjaamista koskevassa tukiohjelmassa maksettujen tukien suorittamisesta jättäneen noudattamatta tilallaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 3–7 artiklassa tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia tai hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta viljelijästä suoraan johtuvan toiminnan tai laiminlyönnin seurauksena, tukea alennetaan tai se peruutetaan osittain tai kokonaan noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan, ja viljelijä on tapauksen mukaan velvoitettava maksamaan se takaisin kyseisissä säännöksissä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

IV   alajakso

Menettelysäännökset

103 z a artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Komissio hyväksyy tämän jakson täytäntöönpanoa varten tarvittavat toimenpiteet.

Nämä toimenpiteet voivat koskea erityisesti:

8)

Korvataan II osan II osaston I luvun otsikko seuraavasti:

9)

Korvataan II osan II osaston I luvun I jakson otsikko seuraavasti:

10)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”113 c artikla

Kaupan pitämistä koskevat säännöt viinin yhteismarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi

1.   Viinin ja myös rypäleiden, rypäleen puristemehujen ja viinien, yhteismarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi tuottajajäsenvaltiot voivat erityisesti 123 artiklan 3 kohdassa ja 125 o artiklassa tarkoitettujen toimialakohtaisten organisaatioiden tekemiä päätöksiä täytäntöön panemalla vahvistaa kaupan pitämistä koskevia sääntöjä tarjonnan sääntelemiseksi.

Näiden sääntöjen tulee olla tavoitteeseen nähden oikeasuhtaisia eivätkä ne saa

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut säännöt on saatettava toimijoiden tietoisuuteen julkaisemalla ne kokonaisuudessaan asianomaisen jäsenvaltion virallisessa julkaisussa.

3.   Jäljempänä olevan 125 o artiklan 3 kohdassa tarkoitettua raportointivelvoitetta sovelletaan myös jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti tekemiin päätöksiin tai toteuttamiin toimiin.

113 d artikla

Viinin kaupan pitämistä koskevat erityissäännökset

1.   Liitteessä XI b vahvistettuja rypäletuotteiden luokkien nimityksiä saa käyttää yhteisössä ainoastaan sellaisen tuotteen kaupan pitämisessä, joka on mainitussa liitteessä vahvistettujen edellytysten mukainen.

Sen estämättä, mitä 118 y artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia, että ilmaisua ”viini” käytetään, jos

Liitteessä XI b esitettyjä viiniluokkia vastaavien tuotteiden kanssa ei saa aiheutua sekaannusta.

2.   Komissio voi muuttaa liitteessä XI b lueteltuja rypäletuotteiden luokkia 195 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.   Jäljempänä olevan 120 a artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti luokitelluista rypälelajikkeista saatua viiniä, joka ei ole minkään liitteessä XI b vahvistettujen luokkien mukaista, saa käyttää ainoastaan viinintuottajan oman talouden kulutukseen, viinietikan valmistukseen tai tislaukseen, lukuun ottamatta pullotettuja viinejä, jotka voidaan todistaa pullotetuiksi ennen 1 päivää syyskuuta 1971.”

11)

Lisätään II osan II osaston I lukuun jaksot seuraavasti:

”I a   jakso

Viinialan alkuperänimitykset, maantieteelliset merkinnät ja perinteiset merkinnät

118 a artikla

Soveltamisala

1.   Tässä jaksossa vahvistettuja, alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja perinteisiä merkintöjä koskevia sääntöjä sovelletaan liitteessä XI b olevassa 1, 3–6, 8, 9, 11, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen perustana on

I   alajakso

Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät

118 b artikla

Määritelmät

1.   Tässä alajaksossa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

2.   Tiettyjä perinteisesti käytettyjä nimiä pidetään alkuperänimityksinä, jos ne

3.   Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät, mukaan luettuina kolmansissa maissa sijaitseviin maantieteellisiin alueisiin liittyvät nimitykset ja merkinnät, voidaan suojata yhteisössä tässä alajaksossa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

118 c artikla

Suojahakemusten sisältö

1.   Hakemuksen, joilla haetaan nimelle suojaa alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, on sisällettävä tekninen asiakirja, jossa on

2.   Eritelmän tarkoituksena on antaa asianomaisille osapuolille mahdollisuus tarkistaa alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään liittyvät tuotantoedellytykset.

Siinä on oltava vähintään

118 d artikla

Suojan hakeminen kolmannessa maassa sijaitsevalle maantieteelliselle alueelle

1.   Jos suojaa hakemus koskee kolmannessa maassa sijaitsevaa maantieteellistä aluetta, sen on sisällettävä 118 c artiklassa säädetyt tiedot sekä todiste siitä, että kyseinen nimitys on suojattu alkuperämaassaan.

2.   Hakemus on toimitettava komissiolle siten, että hakija toimittaa sen suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä.

3.   Suojaa koskeva hakemus on tehtävä jollakin yhteisön virallisista kielistä tai sen mukana on oltava virallinen käännös johonkin kyseisistä virallisista kielistä.

118 e artikla

Hakijat

1.   Alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa voivat hakea tuottajaryhmittymät tai poikkeustapauksissa yksittäiset tuottajat. Muut osapuolet, joita asia koskee, voivat olla osallisina hakemuksessa.

2.   Tuottaja voi jättää hakemuksen ainoastaan tuottamansa viinin suojaamiseksi.

3.   Jos nimi tarkoittaa jotakin rajat ylittävää maantieteellistä aluetta tai rajat ylittävään maantieteelliseen alueeseen liittyvää perinteistä nimeä, voidaan jättää yhteinen hakemus.

118 f artikla

Alustava kansallinen menettely

1.   Edellä olevan 118 b artiklan mukaisiin hakemuksiin, jotka koskevat alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa yhteisöstä peräisin oleville viineille, sovelletaan tämän artiklan mukaista alustavaa kansallista menettelyä.

2.   Suojaa koskeva hakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jonka alueelta alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on peräisin.

3.   Jäsenvaltion on tutkittava suojaa koskeva hakemus sen tarkistamiseksi, onko se tässä alajaksossa vahvistettujen edellytysten mukainen.

Jäsenvaltion on toteutettava kansallinen menettely hakemuksen julkaisemiseksi asianmukaisesti ja vahvistettava julkaisemista seuraava, vähintään kahden kuukauden pituinen ajanjakso, jonka aikana kaikki luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa tai ovat sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, voivat vastustaa ehdotettua suojaa toimittamalla jäsenvaltiolle asianmukaisesti perustellun lausuman.

4.   Jos jäsenvaltio katsoo, että alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä ei ole asiaankuuluvien vaatimusten mukainen taikka että se on yhteensopimaton yhteisön lainsäädännön kanssa yleisesti, sen on hylättävä hakemus.

5.   Jos jäsenvaltio katsoo asiaankuuluvien vaatimusten täyttyvän,

Nämä tiedot on toimitettava jollakin yhteisön virallisista kielistä tai niiden mukana on oltava virallinen käännös johonkin kyseisistä virallisista kielistä.

6.   Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset 1 päivään elokuuta 2009 mennessä.

7.   Jos jäsenvaltiolla ei ole maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä, se voi ainoastaan väliaikaisesti myöntää tämän alajakson mukaisesti nimelle kansallisen tason suojan, joka tulee voimaan päivästä, jona hakemus jätetään komissiolle. Väliaikainen kansallinen suoja lakkaa sinä päivänä, jona tehdään päätös tämän alajakson mukaisesta rekisteröinnistä tai hakemuksen hylkäämisestä.

118 g artikla

Komission suorittama hakemuksen tutkiminen

1.   Komissio julkaisee suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevan hakemuksen viimeisen jättöpäivän.

2.   Komissio tutkii, ovatko 118 f artiklan 5 kohdassa tarkoitetut suojaa koskevat hakemukset tämän alajakson edellytysten mukaiset.

3.   Jos komissio katsoo, että tämän alajakson edellytykset täyttyvät, se julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä 118 c artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan ja 118 f artiklan 5 kohdassa tarkoitetun viittauksen eritelmän julkaisemiseen.

Muussa tapauksessa komissio päättää hylätä hakemuksen 195 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

118 h artikla

Vastaväitemenettely

Kahden kuukauden kuluessa 118 g artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä julkaisupäivästä kaikki jäsenvaltiot, kolmannet maat sekä luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka asuvat muussa jäsenvaltiossa tai ovat sijoittautuneet muuhun jäsenvaltioon kuin suojahakemuksen jättänyt jäsenvaltio taikka jotka asuvat kolmannessa maassa tai ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan, voivat vastustaa ehdotettua suojaa toimittamalla komissiolle tässä alajaksossa säädettyihin tukikelpoisuusedellytyksiin liittyvän, asianmukaisesti perustellun lausuman.

Kolmannessa maassa asuvien luonnollisten henkilöiden ja kolmanteen maahan sijoittautuneiden oikeushenkilöiden on toimitettava lausuma komissiolle joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä ensimmäisessä kohdassa asetetussa kahden kuukauden määräajassa.

118 i artikla

Suojapäätös

Komissio päättää käytettävissään olevien tietojen perusteella 195 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen joko myöntää suojan alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle, joka on tämän alajakson edellytysten ja yhteisön lainsäädännön mukainen, tai hylätä hakemuksen, joka ei ole mainittujen edellytysten mukainen.

118 j artikla

Homonyymit

1.   Tämän viinialaa koskevan asetuksen mukaisesti jo rekisteröidyn nimityksen kanssa kokonaan tai osittain homonyymisen nimen, jonka osalta hakemus on jätetty, rekisteröinnissä on otettava asianmukaisesti huomioon paikalliset ja perinteiset käytännöt sekä sekaannusten riski.

Homonyymistä nimitystä, joka saa kuluttajan virheellisesti uskomaan, että tuotteet ovat peräisin joltain muulta alueelta, ei saa rekisteröidä, vaikka nimi olisikin oikea sen alueen tai paikan osalta, mistä kyseiset tuotteet ovat peräisin.

Rekisteröidyn homonyymisen nimen käyttö on sallittua edellyttäen, että myöhemmin rekisteröidyn homonyymisen nimen ja jo rekisteröidyn nimen välillä on käytännössä riittävä ero, ottaen huomioon tarve varmistaa kyseisten tuottajien tasavertainen kohtelu ja se, ettei kuluttajaa johdeta harhaan.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, jos nimi, jonka osalta hakemus on jätetty, on kokonaan tai osittain homonyyminen jäsenvaltioiden lainsäädännön nojalla sellaisenaan suojatun maantieteellisen merkinnän kanssa.

Jäsenvaltiot eivät saa rekisteröidä muita kuin samanlaisia maantieteellisiä merkintöjä suojattavaksi omassa maantieteellisiä merkintöjä koskevassa lainsäädännössään, jos alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on suojattu yhteisössä alkuperämerkintöjä ja maantieteellisiä merkintöjä koskevan yhteisön lainsäädännön nojalla.

3.   Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden merkitsemisessä ei saa käyttää rypälelajikkeen nimeä, jos se sisältää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän tai koostuu tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, jollei komission täytäntöönpanotoimenpiteistä muuta johdu.

4.   Edellä olevan 118 b artiklan soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suoja ei rajoita suojattuja maantieteellisiä merkintöjä, joita sovelletaan tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta 15 päivänä tammikuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 110/2008 (9) tarkoitettuihin alkoholijuomiin, ja päinvastoin.

118 k artikla

Suojan epäämisperusteet

1.   Nimiä, joista on tullut yleisnimiä, ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä.

Tässä alajaksossa ilmaisulla ’nimi, josta on tullut yleisnimi’, tarkoitetaan viinin nimeä, josta on yhteisössä tullut viinin yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa kyseistä tuotetta alun perin tuotettiin tai pidettiin kaupan.

Sen määrittämiseksi, onko nimestä tullut yleisnimi, on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät ja erityisesti:

2.   Nimeä ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, jos suoja saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden vuoksi.

118 l artikla

Suhde tavaramerkkeihin

1.   Jos alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on suojattu tämän asetuksen mukaisesti, jotakin 118 m artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tapausta vastaavan ja johonkin liitteessä XI b lueteltuun luokkaan kuuluvaa tuotetta koskevan tavaramerkin rekisteröintihakemus on hylättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus on tehty sen päivän jälkeen, jona alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa koskeva hakemus toimitettiin komissiolle, ja alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä suojataan.

Ensimmäisen alakohdan vastaisesti rekisteröidyt tavaramerkit on mitätöitävä.

2.   Tavaramerkin, jonka käyttö vastaa jotakin 118 m artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tapausta ja jota koskeva rekisteröintihakemus on tehty tai joka on rekisteröity tai jota koskeva oikeus on saatu asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti yhteisön alueella tapahtuneella käytöllä ennen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamista koskevan hakemuksen jättämistä komissiolle, käyttöä voidaan jatkaa ja se voidaan uusia alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamisesta huolimatta, jos jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetussa ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 89/104/ETY (10) tai yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 40/94 (11) säädettyjä tavaramerkin mitättömyys- tai menettämisperusteita ei ole olemassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 118 k artiklan 2 kohdan soveltamista.

Tällöin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän käyttö on sallittua samanaikaisesti asianomaisen tavaramerkin kanssa.

118 m artikla

Suoja

1.   Suojattuja alkuperänimityksiä ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä saa käyttää kuka tahansa asianomaisen eritelmän mukaisesti tuotettua viiniä kaupan pitävä toimija.

2.   Suojatut alkuperänimitykset ja suojatut maantieteelliset merkinnät sekä kyseisiä suojattuja nimiä käyttävät, asianomaisen eritelmän mukaisesti tuotetut viinit on suojattu

3.   Suojatuista alkuperänimityksistä ja suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä ei saa tulla yhteisössä 118 k artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yleisnimiä.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lopettaakseen suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen 2 kohdassa tarkoitettu lainvastainen käyttö.

118 n artikla

Rekisteri

Komissio perustaa viinien suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen sähköisen rekisterin, joka on yleisölle avoin, sekä ylläpitää kyseistä rekisteriä.

118 o artikla

Toimivaltaisen valvontaviranomaisen nimeäminen

1.   Jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tässä luvussa säädettyjen velvoitteiden valvonnasta rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (12) 4 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

2.   Jäsenvaltion on varmistettava, että tätä alajaksoa noudattavilla toimijoilla on oikeus kuulua valvontajärjestelmän piiriin.

3.   Jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen tai tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset. Komissio julkaisee niiden nimet ja osoitteet ja ajantasaistaa nämä tiedot säännöllisesti.

118 p artikla

Eritelmien noudattamisen tarkastaminen

1.   Yhteisössä sijaitsevaan alueeseen liittyvien suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen osalta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta vuosittain huolehtii viinin tuotannon aikana sekä kauppakunnostuksen aikana tai sen jälkeen

Tarkastuskustannuksista vastaa tarkastuksen kohteena oleva toimija.

2.   Kolmannessa maassa sijaitsevaan alueeseen liittyvien suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen osalta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta vuosittain huolehtii viinin tuotannon aikana sekä kauppakunnostuksen aikana tai sen jälkeen

3.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen sertifioivien elinten on noudatettava eurooppalaista standardia EN 45011 tai ISO/IEC Guide 65 (Tuotteita sertifioivat laitokset. Yleiset vaatimukset) ja oltava 1 päivästä toukokuuta 2010 niiden mukaisesti hyväksyttyjä.

4.   Jos 1 kohdan a alakohdassa sekä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu viranomainen tai tarkoitetut viranomaiset ovat päättäneet tarkastaa eritelmien noudattamisen, niiden on annettava riittävät takeet objektiivisuudesta ja puolueettomuudesta ja niillä on oltava käytettävissään tehtäviensä hoitamiseen tarvittava asiantunteva henkilöstö ja voimavarat.

118 q artikla

Eritelmän muutokset

1.   Edellä olevan 118 e artiklan edellytykset täyttävä hakija voi pyytää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän eritelmän muutoksen hyväksymistä erityisesti tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella tai 118 c artiklan 2 kohdan toisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alueen rajauksen tarkistamiseksi. Pyynnössä on kuvattava ja perusteltava muutokset, joita pyyntö koskee.

2.   Jos ehdotetusta muutoksesta seuraa yksi tai useampi muutos 118 c artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun yhtenäiseen asiakirjaan, muutoshakemukseen sovelletaan soveltuvin osin 118 f – 118 i artiklaa. Jos ehdotetut muutokset kuitenkin ovat vähäisiä, komissio päättää 195 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hakemuksen hyväksymisestä noudattamatta 118 g artiklan 2 kohdassa ja 118 h artiklassa säädettyä menettelyä, ja jos muutos hyväksytään, komissio julkaisee 118 g artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot.

3.   Jos ehdotetusta muutoksesta ei seuraa mitään muutosta yhtenäiseen asiakirjaan, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

118 r artikla

Peruuttaminen

Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion, kolmannen maan, luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka oikeutettua etua asia koskee, asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä päättää 195 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen peruuttaa alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojan, jos asianomaisen eritelmän edellytysten täyttymistä ei enää voida taata.

Edellä olevaa 118 f – 118 i artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

118 s artikla

Nykyiset suojatut viinien nimitykset

1.   Viinien nimitykset, jotka on suojattu asetuksen (EY) N:o 1493/1999 51 ja 54 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta 29 päivänä huhtikuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 753/2002 (13) 28 artiklan mukaisesti, ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä. Komissio kirjaa ne tämän asetuksen 118 n artiklassa säädettyyn rekisteriin.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettujen olemassa olevien suojattujen viinien nimitysten osalta komissiolle seuraavat tiedot:

3.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut viinien nimitykset, joista ei toimiteta 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä, menettävät tämän asetuksen mukaisen suojan. Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet asianomaisten nimitysten poistamiseksi 118 n artiklassa säädetystä rekisteristä.

4.   Edellä olevaa 118 r artiklaa ei sovelleta 1 kohdassa tarkoitettuihin olemassa oleviin suojattuihin viinien nimityksiin.

Komissio voi omasta aloitteestaan 31 päivään joulukuuta 2014 saakka päättää 195 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen peruuttaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun olemassa olevan suojatun viinin nimityksen suojan, jos se ei ole 118 b artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen.

118 t artikla

Maksut

Jäsenvaltiot voivat periä maksun kulujensa kattamiseksi, tämän alajakson mukaisista suojahakemusten tutkimisesta, vastaväitteistä sekä muuttamista ja peruuttamista koskevista pyynnöistä aiheutuneet kulut mukaan luettuina.

II   alajakso

Perinteiset merkinnät

118 u artikla

Määritelmät

1.   ’Perinteinen merkintä’ tarkoittaa jäsenvaltioissa 118 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tuotteista perinteisesti käytettyä merkintää osoittamaan

2.   Perinteisten merkintöjen tunnustamisesta, määrittelemisestä ja suojaamisesta vastaa komissio.

118 v artikla

Suoja

1.   Suojattua perinteistä merkintää voidaan käyttää tuotteesta, joka on tuotettu 118 u artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määritelmän mukaisesti.

Perinteiset merkinnät suojataan lainvastaiselta käytöltä.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lopettaakseen suojattujen perinteisten merkintöjen lainvastainen käyttö.

2.   Perinteisistä merkinnöistä ei saa tulla yhteisössä yleisnimiä.

I b   jakso

Merkinnät ja esittely viinialalla

118 w artikla

Määritelmä

Tässä jaksossa tarkoitetaan

118 x artikla

Horisontaalisten sääntöjen sovellettavuus

Direktiiviä 89/104/ETY, elintarvike-erän tunnistamismerkinnöistä 14 päivänä kesäkuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/396/ETY (14), myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/13/EY (15) sekä valmiiksi pakattujen tuotteiden nimellismääristä 5 päivänä syyskuuta 2007 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2007/45/EY (16) sovelletaan niiden soveltamisaloihin kuuluvien tuotteiden merkintöihin ja esittelyyn, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

118 y artikla

Pakolliset merkinnät

1.   Liitteessä XI b olevassa 1–11, 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden, joita pidetään kaupan yhteisössä tai jotka on tarkoitettu vientiin, merkinnöissä ja esittelyssä on oltava seuraavat pakolliset tiedot:

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, rypäletuotteen luokka voidaan jättää mainitsematta viineissä, joissa on suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän nimi.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, ilmaisu ”suojattu alkuperänimitys” tai ”suojattu maantieteellinen merkintä” voidaan jättää pois seuraavissa tapauksissa:

118 z artikla

Vapaaehtoiset merkinnät

1.   Edellä 118 y artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden merkinnöissä ja esittelyssä voi olla seuraavat vapaaehtoiset tiedot:

2.   Kun kyseessä ovat viinit, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää, 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tietojen käytön osalta sovelletaan seuraavaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 118 j artiklan 3 kohdan soveltamista:

118 z a artikla

Kielet

1.   Edellä 118 y ja 118 z artiklassa tarkoitetut pakolliset ja vapaaehtoiset merkinnät, jotka ilmaistaan sanoina, on tehtävä yhdellä tai useammalla yhteisön virallisella kielellä.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän nimi tai 118 u artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perinteinen merkintä on merkittävä sillä virallisella kielellä tai niillä virallisilla kielillä, johon tai joihin suojaa sovelletaan.

Jos kyseessä ovat suojatut alkuperänimitykset tai suojatut maantieteelliset merkinnät tai kansalliset erityisnimikkeet, joissa käytetään muuta kuin latinalaista aakkostoa, nimi voidaan merkitä myös yhdellä tai useammalla yhteisön virallisella kielellä.

118 z b artikla

Soveltamisen valvonta

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 118 y artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuotetta, jota ei ole merkitty tämän jakson mukaisesti, ei saateta markkinoille tai että se poistetaan markkinoilta.

12)

Lisätään II osan II osaston I lukuun jakso seuraavasti:

”II a   jakso

Viinialan tuotantosäännöt

I   alajakso

Rypälelajikkeet

120 a artikla

Rypälelajikkeiden luokittelu

1.   Liitteessä XI b luetellut, yhteisössä tuotettavat tuotteet on valmistettava 2 kohdan mukaisesti luokiteltavista rypälelajikkeista.

2.   Jäsenvaltioiden on luokiteltava rypälelajikkeet, joita niiden alueella saa istuttaa, uudelleenistuttaa ja varttaa viininvalmistusta varten, jollei 3 kohdasta muuta johdu.

Jäsenvaltiot voivat luokitella ainoastaan rypälelajikkeet, jotka ovat seuraavien edellytysten mukaisia:

Jos jokin rypälelajike poistetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta luokittelusta, kyseisen lajikkeen raivaus on suoritettava 15 vuoden kuluessa luokittelusta poistamisesta.

3.   Jäsenvaltioille, joiden viinintuotanto on enintään 50 000 hehtolitraa viinivuodessa laskettuna viiden edeltävän viinivuoden keskituotoksesta, myönnetään vapautus 2 kohdassa tarkoitetusta luokitteluvelvoitteesta.

Myös ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa jäsenvaltioissa saa kuitenkin istuttaa, uudelleenistuttaa ja varttaa viininvalmistusta varten ainoastaan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisia rypälelajikkeita.

4.   Edellä olevan 2 kohdan ensimmäisestä ja toisesta alakohdasta sekä 3 kohdan toisesta alakohdasta poiketen seuraavien rypälelajikkeiden istutus, uudelleenistutus ja varttaminen on sallittua tieteellisiin ja kokeellisiin tarkoituksiin:

5.   Alat, joille on istutettu 2, 3 tai 4 kohdan vastaisesti viinintuotantoon tarkoitettuja rypälelajikkeita, on raivattava.

Tällaisia aloja ei ole kuitenkaan pakko raivata, jos kyseinen tuotanto on tarkoitettu yksinomaan viinintuottajan oman talouden käyttöön.

6.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuottajat noudattavat 2–5 kohdan säännöksiä.

II   alajakso

Viininvalmistusmenetelmät ja rajoitukset

120 b artikla

Soveltamisala

Tämä alajakso koskee sallittuja viininvalmistusmenetelmiä ja rajoituksia, joita sovelletaan viinialan tuotteiden tuotannossa ja kaupan pitämisessä, sekä menettelyä, jota noudattaen kyseisistä menetelmistä ja rajoituksista päätetään.

120 c artikla

Viininvalmistusmenetelmät ja rajoitukset

1.   Viinialan tuotteita yhteisössä tuotettaessa ja säilytettäessä saa käyttää vain yhteisön lainsäädännössä sallittuja viininvalmistusmenetelmiä, joista on säädetty liitteessä XV a tai joista päätetään 120 d ja 120 e artiklan mukaisesti.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta

2.   Viininvalmistusmenetelmiä saa käyttää ainoastaan kyseisten tuotteiden asianmukaiseen valmistukseen, säilytykseen tai jälkikäsittelyyn.

3.   Viinialan tuotteet on tuotettava yhteisössä noudattaen liitteessä XV b vahvistettuja rajoituksia.

4.   Yhteisössä ei saa pitää kaupan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita, jotka on valmistettu viininvalmistusmenetelmällä, joka ei ole sallittu yhteisössä tai tapauksen mukaan kansallisella tasolla, tai jotka ovat liitteessä XV b vahvistettujen rajoitusten vastaisia.

120 d artikla

Jäsenvaltion päättämät tiukemmat säännöt

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa joidenkin viininvalmistusmenetelmien käyttöä tai kieltää niiden käytön ja säätää tiukemmista rajoituksista yhteisön lainsäädännössä sallituille, alueellaan tuotetuille viineille vahvistaakseen suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien sekä kuohuviinien ja väkevien viinien olennaisten ominaisuuksien säilymistä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä rajoitukset ja kiellot komissiolle, joka antaa ne tiedoksi muille jäsenvaltioille.

120 e artikla

Viininvalmistusmenetelmien ja rajoitusten salliminen

1.   Komissio päättää viinialan tuotteiden tuotantoon ja säilyttämiseen liittyvien viininvalmistusmenetelmien ja rajoitusten sallimisesta 195 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, liitteessä XV a siihen kuuluvien tuotteiden osalta vahvistettuja väkevöimistä, happamuuden lisäämistä ja happamuuden vähentämistä koskevia viininvalmistusmenetelmiä sekä liitteessä XV b lueteltuja rajoituksia lukuun ottamatta.

2.   Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten viininvalmistusmenetelmien, jotka eivät ole sallittuja, koekäytön komission 195 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistamin edellytyksin.

120 f artikla

Sallimisen perusteet

Kun komissio sallii viininvalmistusmenetelmän 195 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, se

120 g artikla

Määritysmenetelmät

Viinialan tuotteiden koostumuksen määrittämiseksi käytettävät menetelmät ja säännöt, joiden perusteella voidaan todeta, onko tuotteita käsitelty sallittujen viininvalmistusmenetelmien vastaisesti, ovat OIV:n suosittelemat ja julkaisemat määritysmenetelmät ja säännöt.

Jos OIV ei ole suositellut ja julkaissut mitään menetelmiä tai sääntöjä, komissio vahvistaa menetelmät ja säännöt 195 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Ennen sääntöjen vahvistamista käytetään asianomaisen jäsenvaltion sallimia menetelmiä ja sääntöjä.”

13)

Muutetaan 121 artikla seuraavasti:

14)

Lisätään 122 artiklaan kohdat seuraavasti:

”Jäsenvaltiot voivat viinialalla hyväksyä ensimmäisen kohdan b ja c alakohdassa vahvistettuja edellytyksiä vastaavin edellytyksin tuottajaorganisaatiot, jotka soveltavat perussääntöä, jossa määrätään, että niiden jäsenten on erityisesti:

Viinialalla voidaan erityisesti pyrkiä seuraaviin ensimmäisen kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin:

15)

Muutetaan 123 artiklan 3 kohta seuraavasti:

16)

Lisätään II osan II osaston II lukuun jakso seuraavasti:

”I b   jakso

Tuottajaorganisaatioita ja toimialakohtaisia organisaatioita koskevat säännöt viinialalla

125 o artikla

Hyväksyminen

1.   Jäsenvaltio voi hyväksyä tuottajaorganisaation tai toimialakohtaisen organisaation, joka on tehnyt asianomaiselle jäsenvaltiolle hyväksymishakemuksen, jossa on todisteet siitä, että

2.   Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaisesti hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita pidetään tämän artiklan mukaisesti hyväksyttyinä tuottajaorganisaatioina.

Edellä 123 kohdan 3 kohdassa ja tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa esitetyt valintaperusteet täyttäviä organisaatioita, jotka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet, pidetään kyseisten säännösten mukaisina toimialakohtaisina organisaatioina.

3.   Edellä olevaa 125 b artiklan 2 kohtaa ja 125 k artiklan 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin viinialan tuottajaorganisaatioihin ja toimialakohtaisiin organisaatioihin. Kuitenkin

17)

Korvataan 129 artiklan toinen virke seuraavasti:

”Tämän asetuksen soveltamisen pohjalta saatu tullinimikkeistö, mukaan lukien tarvittaessa liitteissä III ja XI b olevat määritelmät, liitetään yhteiseen tullitariffiin.”

18)

Lisätään 130 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

19)

Lisätään artikla seuraavasti:

”133 a artikla

Erityisvakuus viinialalla

1.   CN-koodeihin 2009 61, 2009 69 ja 2204 30 kuuluvien viinirypälemehujen ja rypäleen puristemehujen, joiden osalta yhteisen tullitariffin maksujen soveltaminen riippuu tuotteen tuontihinnasta, tuontihinnan oikeellisuus tarkistetaan joko jokaisen lähetyksen tarkastuksen perusteella tai käyttämällä komission kyseisten tuotteiden alkuperämaassa todettujen hintanoteerausten perusteella laskemaa kiinteää tuontiarvoa.

Jos kyseisen lähetyksen ilmoitettu tulohinta on korkeampi kuin mahdollisesti sovellettava kiinteä tuontiarvo korotettuna komission vahvistamalla marginaalilla, joka ei saa ylittää kiinteää arvoa yli 10 prosentilla, vaaditaan kiinteän tuontiarvon perusteella määrätyn tuontitullin suuruisen vakuuden antamista.

Jos kyseisen tavaralähetyksen tulohintaa ei ilmoiteta, yhteisen tullitariffin soveltaminen riippuu kiinteästä tuontiarvosta tai asiaa koskevien tullilainsäädännön säännösten soveltamisesta komission vahvistamin edellytyksin.

2.   Jos liitteessä XV b olevassa B.5 tai C kohdassa tarkoitettuja neuvoston poikkeuksia sovelletaan tuotuihin tuotteisiin, tuojien on annettava näiden tuotteiden osalta määrätyille tulliviranomaisille vakuus vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen yhteydessä. Vakuus vapautetaan, kun tuoja esittää sen jäsenvaltion, jossa vapaaseen liikkeeseen luovuttaminen on tapahtunut, tulliviranomaisille tyydyttävät todisteet siitä, että rypäleen puristemehuista on valmistettu viinirypälemehua, niitä on käytetty viinialaan kuulumattomissa tuotteissa tai, jos ne on viiniytetty, ne on varustettu asianmukaisin päällysmerkinnöin.”

20)

Korvataan 141 artiklan 1 kohdassa johdantolause seuraavasti:

”Yhden tai useamman 135–140 a artiklassa säädetyn tullimaksun alaisen vilja-, riisi-, sokeri-, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, naudanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna-, siipikarja- ja banaanialan sekä viinirypälemehu- ja rypäleen puristemehualan tuotteen tuonnissa on sovellettava lisätuontitullia kyseisestä tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi yhteisön markkinoilla, jos:”.

21)

Lisätään III osan II luvun IV jaksoon alajakso seuraavasti:

”V   alajakso

Viinin tuontia koskevat erityissäännökset

158 a artikla

Viinin tuontia koskevat erityisvaatimukset

1.   Jollei toisin säädetä tai erityisesti perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyissä sopimuksissa toisin määrätä, alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja päällysmerkintöjä koskevia, tämän asetuksen II osan II osaston I luvun I a jakson I alajaksossa sekä 113 d artiklan 1 kohdassa vahvistettuja säännöksiä sovelletaan yhteisöön tuotaviin, CN-koodeihin 2009 61, 2009 69 ja 2204 kuuluviin tuotteisiin.

2.   Jollei perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyissä sopimuksissa toisin määrätä, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet on tuotettava OIV:n suosittelemien ja julkaisemien tai yhteisön tässä asetuksessa ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden perusteella sallimien viininvalmistusmenetelmien mukaisesti.

3.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuonnin edellytyksenä on

4.   Komissio vahvistaa tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.”

22)

Korvataan 160 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä sisäisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan keskeyttää osittain tai kokonaan sisäisen jalostusmenettelyn käytön vilja-, riisi-, sokeri-, oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, viini-, naudanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna-, siipikarja-alojen ja maatalousperäisen etyylialkoholialan tuotteiden osalta. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.”

23)

Lisätään 161 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

24)

Korvataan 174 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä ulkoisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan keskeyttää osittain tai kokonaan ulkoisen jalostusmenettelyn käytön vilja-, riisi-, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, viini-, naudanliha-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha- sekä siipikarja-alojen tuotteiden osalta. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.”

25)

Korvataan 175 artikla seuraavasti:

”175 artikla

Perustamissopimuksen 81–86 artiklan soveltaminen

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perustamissopimuksen 81–86 artiklaa sekä niiden täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan kaikkiin perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa ja 82 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotantoa tai kauppaa, jollei tämän asetuksen 176–177 artiklasta muuta johdu.”

26)

Korvataan 180 artikla seuraavasti:

”180 artikla

Perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklan soveltaminen

Perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon ja kauppaan.

Perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa ei kuitenkaan sovelleta maksuihin, jotka jäsenvaltiot suorittavat tämän asetuksen 44–48, 102, 102 a, 103, 103 a, 103 b, 103 e, 103 g a, 104, 105, 182 ja 182 a artiklan sekä II osan I osaston III luvun IV a jakson III alajakson ja II osan I osaston IV luvun IV b alajakson nojalla tämän asetuksen mukaisesti. Kuitenkin 103 n artiklan 4 kohdan osalta vain perustamissopimuksen 88 artiklaa ei sovelleta.”

27)

Lisätään IV osan II lukuun artikla seuraavasti:

”182 a artikla

Kansallinen tislaustuki kriisitapauksessa

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää 1 päivästä elokuuta 2012 kansallista tukea viinintuottajille vapaaehtoista tai pakollista viinin tislaamista varten perustelluissa kriisitapauksissa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuen on oltava suhteellista ja mahdollistettava kriisin ratkaisu.

3.   Jäsenvaltiossa käytettävissä olevien tukien kokonaismäärä tiettynä vuotena ei tällaisen tuen osalta saa ylittää 15:tä prosenttia liitteessä X b vahvistetuista kutakin jäsenvaltiota varten kyseisenä vuotena käytettävissä olevista kokonaismäärärahoista.

4.   Jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää 1 kohdassa tarkoitettua tukea, on toimitettava asianmukaisesti perusteltu ilmoitus komissiolle. Komissio tekee päätöksen siitä, onko toimenpide hyväksytty ja voidaanko tukea myöntää.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tislauksen tuloksena tuotettu alkoholi on käytettävä yksinomaan teollisuudessa tai energiatarkoituksiin kilpailun vääristymisen välttämiseksi.

6.   Komissio voi vahvistaa tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.”

28)

Lisätään 184 artiklaan kohdat seuraavasti:

29)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”185 a artikla

Viinitilarekisteri ja tuotantokykyselvitys

1.   Jäsenvaltioiden on pidettävä viinitilarekisteriä, joka sisältää ajantasaiset tiedot tuotantokyvystä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu velvollisuus ei koske jäsenvaltioita, joissa 120 a artiklan 2 kohdan mukaisesti luokiteltaviin rypälelajikkeisiin kuuluvien viiniköynnösten kokonaispinta-ala on pienempi kuin 500 hehtaaria.

3.   Jäsenvaltioiden, joiden tukiohjelmiin sisältyy ”viinitilojen rakenneuudistus- ja uusiin lajikkeisiin siirtymistoimenpide” 103 q artiklan mukaisesti, on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä maaliskuuta tuotantokykyään koskeva ajantasainen selvitys viinitilarekisterin perusteella.

4.   Komissio vahvistaa viinitilarekisteriä ja tuotantokykyselvitystä koskevat yksityiskohtaiset säännöt erityisesti sen osalta, miten viinitilarekisteriä ja tuotantokykyselvitystä käytetään tuotantokyvyn seurantaan ja valvontaan sekä alojen mittaukseen.

Komissio voi päättää milloin tahansa 1 päivän tammikuuta 2016 jälkeen, ettei 1–3 kohtaa enää sovelleta.

185 b artikla

Viinialan pakolliset ilmoitukset

1.   Viiniyttämiseen käytettävien rypäleiden tuottajien sekä rypäleen puristemehun ja viinin tuottajien on ilmoitettava vuosittain toimivaltaisille kansallisille viranomaisille edellisestä sadosta tuotetut määrät.

2.   Jäsenvaltiot voivat vaatia viiniyttämiseen käytettävien rypäleiden kauppiaita ilmoittamaan vuosittain edellisestä sadosta kaupan pidetyt määrät.

3.   Rypäleen puristemehun ja viinin tuottajien sekä kauppiaiden – vähittäiskauppiaita lukuun ottamatta – on vuosittain ilmoitettava toimivaltaisille kansallisille viranomaisille hallussaan olevan rypäleen puristemehun ja viinin määrä riippumatta siitä, ovatko ne peräisin kyseisen vuoden vai edellisvuosien sadosta. Kolmansista maista tuodut rypäleen puristemehut ja viinit on mainittava erikseen.

4.   Komissio voi vahvistaa tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, joihin voi erityisesti sisältyä sääntöjä, jotka koskevat seuraamuksia silloin kun raportointivelvoitteita ei ole noudatettu.

185 c artikla

Saateasiakirjat ja rekisteri viinialalla

1.   Viinialan tuotteet saa luovuttaa liikkeeseen yhteisössä ainoastaan, jos niiden mukana on virallisesti hyväksytty saateasiakirja.

2.   Luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden tai henkilöryhmittymien, joilla on ammattinsa harjoittamista varten hallussaan viinialan tuotteita, erityisesti tuottajien, pullottajien, jalostajien ja komission määrittelemien kauppiaiden, on pidettävä kirjaa edellä mainittujen tuotteiden saapuvista ja lähtevistä eristä.

3.   Komissio voi vahvistaa tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

185 d artikla

Kansallisten vastuuviranomaisten nimeäminen viinialalla

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi viranomainen, joka on vastuussa siitä, että yhteisön sääntöjen noudattaminen viinialalla turvataan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen muiden, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten määrittämistä koskevien säännösten soveltamista. Jäsenvaltioiden on erityisesti nimettävä laboratoriot, joilla on lupa suorittaa virallisia määrityksiä viinialalla. Nimettyjen laboratorioiden on oltava testauslaboratorioiden toiminnalle standardissa ISO/IEC 17025 asetettujen yleisten perusteiden mukaisia.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten ja laboratorioiden nimet ja osoitteet. Komissio julkaisee nämä tiedot ilman 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean avustusta.”

30)

Lisätään artikla seuraavasti:

”188 a artikla

Kertomukset ja arviointi viinialalla

1.   Kun kyseessä ovat 85 a artiklassa tarkoitetut 31 päivän elokuuta 1998 jälkeen laittomasti istutetut alat, jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi vuosittain 1 päivään maaliskuuta mennessä alat, joille on istutettu viiniköynnöksiä ilman lupaa 31 päivän elokuuta 1998 jälkeen, sekä alat, jotka on raivattu kyseisen artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Kun kyseessä on 85 b artiklassa tarkoitettu ennen 1 päivää syyskuuta 1998 laittomasti istutettujen alojen pakollinen säännönmukaistaminen, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle asianomaisen vuoden 1 päivään maaliskuuta mennessä:

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ensimmäisen kerran 1 päivään maaliskuuta 2010 mennessä alat, jotka on raivattu 85 b artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

Tässä kohdassa säädettyihin velvoitteisiin ei vaikuta 85 g artiklan 1 kohdassa säädetyn uusien viljelmien siirtymävaiheen istutuskiellon päättyminen 31 päivänä joulukuuta 2015.

3.   Kun kyseessä ovat II osan I osaston III luvun IV a jakson III alajaksossa säädetyssä raivausjärjestelmässä jätetyt tukihakemukset, jäsenvaltioiden on vuosittain 1 päivään maaliskuuta mennessä ilmoitettava komissiolle hyväksytyt hakemukset alueiden ja satoluokkien mukaan eriteltyinä sekä alueen maksamien raivauspalkkioiden kokonaismäärä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain 1 päivään joulukuuta mennessä edelliseltä viinivuodelta

4.   Kun kyseessä ovat 85 u artiklan mukaiset raivausjärjestelmään osallistumisen poikkeukset, jäsenvaltioiden, jotka päättävät käyttää kyseisen artiklan 4–6 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, on ilmoitettava toteutettavasta raivaustoimenpiteestä seuraavat tiedot komissiolle vuosittain 1 päivään elokuuta mennessä:

5.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain 1 päivään maaliskuuta mennessä ja ensimmäisen kerran 1 päivään maaliskuuta 2010 mennessä kertomus II osan I osaston IV luvun IV b jaksossa tarkoitettuihin tukiohjelmiinsa kuuluvien toimenpiteiden täytäntöönpanosta edellisenä varainhoitovuonna.

Kertomuksissa on lueteltava ja kuvattava toimenpiteet, joille on myönnetty tukiohjelmissa yhteisön tukea, ja erityisesti annettava tietoa 103 p artiklassa tarkoitettujen menekinedistämistoimenpiteiden täytäntöönpanosta.

6.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 1 päivään maaliskuuta 2011 mennessä ja toisen kerran 1 päivään maaliskuuta 2014 mennessä arviointi tukiohjelman kustannuksista ja tuloksista sekä suunnitelma niiden tehokkuuden parantamiseksi.

7.   Komissio vahvistaa tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.”

31)

Lisätään artikla seuraavasti:

”190 a artikla

Viinialalla käytettävissä olevien määrien siirtäminen maaseudun kehittämiseen

1.   Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja maatalousmarkkinoiden sääntelemiseksi tehtäviä interventiotoimenpiteitä varten 2 kohdassa vahvistetut määrät, jotka perustuvat asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaisiin aiempiin menoihin, ovat käytettävissä kalenterivuosittain yhteisön lisävaroina viinintuotantoalueilla asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaisesti rahoitettavissa maaseudun kehittämisohjelmissa toteutettavia toimenpiteitä varten.

2.   Seuraavina kalenterivuosina käytettävissä ovat seuraavat määrät:

3.   Edellä 2 kohdassa vahvistetut määrät jaetaan jäsenvaltioille liitteen X c mukaisesti.”

32)

Lisätään 194 artiklaan kohta seuraavasti:

”Komissio voi myös vahvistaa alojen mittaamista viinialalla koskevat säännöt tässä asetuksessa säädettyjen yhteisön säännösten yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Tällaiset säännöt voivat koskea erityisesti tarkastuksia ja sääntöjä, joilla säännellään tarkastusten parantamiseksi toteutettavia erityisiä rahoitusmenettelyjä.”

33)

Lisätään VI osaan artikla seuraavasti:

”194 a artikla

Yhteensopivuus yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän kanssa

Jäsenvaltioiden on tämän asetuksen soveltamiseksi viinialalla varmistettava, että 194 artiklan ensimmäisessä ja kolmannessa kohdassa tarkoitetut hallinto- ja valvontamenettelyt, jotka liittyvät aloihin, ovat yhteensopivia yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän kanssa seuraavilta osin:

Menettelyjen on mahdollistettava ongelmaton ja ristiriidaton yhteistoiminta tai tietojenvaihto yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän kanssa.”

34)

Muutetaan 195 artikla seuraavasti:

35)

Korvataan 196 artikla seuraavasti:

”196 artikla

Hallintokomitean työskentelyn järjestäminen

Edellä 195 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hallintokomitean kokousten järjestämisessä on erityisesti otettava huomioon sen vastuualan laajuus, käsiteltävien kysymysten erityispiirteet sekä tarve saada käyttöön asianmukaista asiantuntemusta.”

36)

Lisätään artikla seuraavasti:

”203 b artikla

Siirtymäkauden säännöt viinialalla

Komissio voi toteuttaa toimenpiteitä, joilla helpotetaan siirtymistä asetuksissa (EY) N:o 1493/1999 ja (EY) N:o 479/2008 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin.”

37)

Muutetaan liitteet seuraavasti: