10.2.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 37/29

(1)

Direktiivissä 2002/32/EY kielletään sellaisten rehuksi tarkoitettujen tuotteiden käyttö, joissa haitallisten aineiden pitoisuus ylittää kyseisen direktiivin liitteessä I säädetyt enimmäispitoisuudet.

(2)

Elohopean osalta Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’EFSA’, totesi 20 päivänä helmikuuta 2008 antamassaan lausunnossa (2), että kalojen täysrehuille asetettua nykyistä enimmäispitoisuutta (0,1 mg/kg) ja kalan ja muiden merieläinten käsittelystä saadulle rehulle asetettua enimmäispitoisuutta (0,5 mg/kg) ei ole yhdenmukaistettu. Valmistuskaavan uusimman kehityksen myötä kalanrehu sisältää enemmän kalaöljyä ja kalajauhoa, mutta voimassa olevat säännökset vaarantavat näiden arvokkaiden rehuaineiden saatavuuden kalanrehun valmistusta varten. Asian ratkaisemiseksi on aiheellista korottaa hieman kalanrehulle asetettua enimmäispitoisuutta; tällainen korotus ei vaarantaisi vahvistettujen elohopean enimmäispitoisuuksien noudattamista viljeltyjen kalojen osalta. Lisäksi lausunnon mukaan koirien ja kissojen täysrehun nykyinen enimmäispitoisuus ei anna riittävää suojaa. Sen vuoksi kyseistä enimmäismäärää olisi alennettava. Koska turkiseläinten herkkyys on sama kuin kissojen, kyseistä enimmäispitoisuutta olisi sovellettava myös turkiseläimiin.

(3)

Nitriittien osalta EFSA totesi 25 päivänä maaliskuuta 2009 antamassaan lausunnossa (3), että sioille ja nautakarjalle riittävät asiaankuuluvaan vaikutuksettomaan altistavaan pitoisuuteen (NOAEL) suhteutetut turvamarginaalit, sillä kyseiset eläimet ovat herkkyydeltään edustavia elintarviketuotantoon käytettyjä lajeja. Lisäksi katsotaan, että nitriitin esiintyminen eläinperäisissä tuotteissa ei aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle. Nitriitin käyttö on jo sallittu 100 mg/kg enimmäispitoisuuden rajoissa säilöntäaineena koirien ja kissojen täysrehuissa, joiden kosteuspitoisuus on yli 20 prosenttia, sekä säilörehun lisäaineena (4). Sen vuoksi nitriittiä ei ole pidettävä haitallisena aineena sellaisissa täysrehuissa eikä säilörehussa. Näihin tapauksiin ei näin ollen pitäisi soveltaa enimmäispitoisuuksia.

(4)

Gossypolin osalta EFSA totesi 4 päivänä joulukuuta 2008 antamassaan lausunnossa, että lampaille, karitsat mukaan luettuina, ja vuohille, kilit mukaan luettuina, asetetut voimassa olevat enimmäispitoisuudet eivät suojaa riittävästi eläinten terveyteen aiheutuvilta haittavaikutuksilta. Lisäksi EFSA totesi, että ihmisten altistuminen gossypolille – jos he nauttivat puuvillansiemenistä johdetuilla tuotteilla ruokituista eläimistä saatuja elintarvikkeita – on todennäköisesti vähäistä eikä johtaisi haitallisiin vaikutuksiin. Tämän lausunnon perusteella olisi alennettava enimmäispitoisuuksia, jotka koskevat lampaita, karitsat mukaan luettuina, ja vuohia, kilit mukaan luettuina.

(5)

Madhuca longifolia L:ssä olevien saponiinien osalta EFSA totesi 29 päivänä tammikuuta 2009 antamassaan lausunnossa (5), että eläinten terveyteen ei odoteta aiheutuvan haittavaikutuksia, sillä kohde-eläinten altistuminen on unionissa merkityksetöntä. EFSAn näkemyksen mukaan ihmisten altistuminen Madhucan saponiineille on merkityksetöntä, sillä ihmiset eivät käytä Madhuca-tuotteita ravintona eikä Madhuca-jauhoa käytetä unionissa rehuaineena. Sen vuoksi on aiheellista poistaa kohta Mowrah, Bassia, Madhuca.

(6)

Sen vuoksi direktiiviä 2002/32/EY olisi muutettava.

(7)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,