24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/1

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen käynnistää uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Itävallan kansallisesta uudistusohjelmasta vuodelta 2011 ja lausunnon Itävallan tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2011–2014.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (4) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Itävalta ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhteistyössä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Itävalta toimitti vuosia 2011–2016 koskevan vuoden 2012 vakausohjelmansa 24 päivänä huhtikuuta 2012 ja vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 25 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että ohjelman julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuosien 2012 ja 2013 osalta varovainen. Vuosien 2014–2016 osalta skenaario on optimistisempi, ja BKT:n ennakoidaan kasvavan keskimäärin 2,1 prosenttia, mikä on johdonmukaisesti potentiaalista kasvua koskevien tämänhetkisten arvioiden yläpuolella. Vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on korjata liiallinen alijäämä vuoteen 2013 mennessä ja saavuttaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite vuoteen 2016 mennessä. Vakausohjelman mukainen keskipitkän aikavälin tavoite oli aiemmin tasapainoinen rahoitusasema suhdannekierron aikana, mutta nyt tavoitteeksi on asetettu 0,45 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Tämä vastaa asianmukaisesti vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Liiallisen alijäämän suunniteltu korjaus on sen määräajan mukainen, joka asetettiin liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä joulukuussa 2009 annetussa neuvoston suosituksessa. Kun otetaan huomioon (uudelleenlaskettu) julkisen talouden rakenteellinen rahoitusasema (5), keskimääräisten vuotuisten julkisen talouden toimien suunnitellaan vuosina 2011–2013 olevan kuitenkin keskimäärin 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä on vähemmän kuin neuvoston suosittelema 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kaavailtu rakenteellinen kehitys kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta on riittävä vuonna 2015, mutta vuosina 2014 ja 2016 hitaampaa kuin vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettu viitearvo, joka on vuosittain 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Harkinnanvaraiset tulopuolen toimet huomioon ottaen julkisten menojen ennustettu kasvutahti vuosina 2014–2015 vastaa kuitenkin menojen kasvulle vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettua viitearvoa. Julkisen talouden tavoitteisiin kohdistuu kuitenkin riskejä sekä tulo- että menopuolella. Esimerkiksi joidenkin toimenpiteiden vaikutusta julkiseen talouteen on vaikea esittää määrällisesti, koska vaikutus riippuu niiden toteutusnopeudesta. Finanssitransaktioveron yksityiskohdat eivät ole vielä selvillä, koska sitä koskevasta lainsäädännöstä ei ole vielä sovittu. Suunniteltuja menoleikkauksia ei ole vielä osoitettu liittovaltiotason alapuolella. Vakausohjelman mukaan julkisen velan suhde BKT:hen, joka oli vuoden 2011 lopussa 72,2 prosenttia, nousee huippuunsa, 75,3 prosenttiin, vuonna 2013 ja laskee asteittain 70,6 prosenttiin vuonna 2016. Kun tarkastellaan vakaus- ja kasvusopimuksessa velan supistamiselle asetettua viitearvoa, Itävalta on vuosina 2014–2016 siirtymävaiheessa, ja vakausohjelmassa esitettyjen suunnitelmien avulla on tarkoitus varmistaa riittävä edistyminen kohti velan supistamiselle asetetun viitearvon noudattamista. Tähän julkisen talouden kehitysarvioon liittyy kuitenkin riskejä, koska yleisen valtionhallinnon ulkopuolisiksi luokiteltujen valtionyhtiöiden velka on kasvamassa ja valtion pankkisektorille kohdentama tuki saattaa aiheuttaa lisärasitetta.

(11)

Viimeisimmän julkisen talouden vakauttamistoimenpidepaketin hyväksymisen myötä Itävalta etenee kohti kestävämpää julkista taloutta. Paketin toimenpiteisiin ei kuitenkaan kuulu merkittävää julkisen talouden suhteiden virtaviivaistamista liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistason välillä, vaikka tämä on laajasti tunnustettu merkittäväksi mahdollisuudeksi saada aikaan säästöjä. Liittohallitus ja osavaltioiden hallitukset ovat päässeet periaatteelliseen sopimukseen terveydenhuollon rahoituksen keskittämisestä, mutta asiaa koskevista yksityiskohdista on vielä neuvoteltava.

(12)

Todellisen eläkkeellesiirtymisiän nostamiseksi Itävalta on toteuttanut uudistuksia, joiden pääasiallisena tarkoituksena on rajoittaa työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä. Lakisääteisen eläkeiän yhdenmukaistamista miesten ja naisten välillä suunnitellaan tällä hetkellä vuosiksi 2024–2033, eikä sen aikaistamista ole viety eteenpäin. Ikääntyneiden työntekijöiden työllistettävyyttä ja aktiivisen ikääntymisen kulttuuria yrityksissä on parannettava edelleen. Ehdotetut toimenpiteet eivät ehkä ole tarpeeksi kauaskantoisia, jotta todellista eläkkeellesiirtymisikää saataisiin niiden avulla korotettua merkittävästi.

(13)

Itävallan työmarkkinoiden toimintakyky on ollut erittäin hyvä, mistä kertoo unionin alhaisin työttömyysaste vuosina 2010 ja 2011. Itävallan työvoimapotentiaalin ennustetaan kuitenkin supistuvan vuodesta 2020 alkaen. Tämän vuoksi Itävallan on pyrittävä hyödyntämään työikäisen väestön potentiaali täysimääräisesti ratkaisemalla ongelmat, jotka liittyvät ikääntyneiden työntekijöiden alhaiseen työllisyysasteeseen sekä varhaiseläke- ja työkyvyttömyyseläkejärjestelmien laajaan käyttöön, ansiotulojen korkeaan vero- ja sosiaaliturvarasitukseen sekä siihen, että naisten työssäkäynti keskittyy melko suuressa määrin matalapalkkaisille aloille ja osa-aikaiseen työhön. Myöskään maahanmuuttajataustaisten henkilöiden potentiaalia ei hyödynnetä täysimääräisesti, mikä johtuu alhaisista koulutustuloksista tai vaikeuksista, jotka liittyvät ulkomailla hankittujen taitojen tunnustamiseen. OECD:n kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman ”PISA” tulosten mukaan maan koulutustulokset ovat EU:n keskiarvoa alhaisemmat ja sosioekonomisen taustan vaikutus koulutussaavutuksiin on erityisen suuri. Tärkeimpiä haasteita ovat jatkuvasti kasvava opiskelijamäärä, joka johtuu sisään otettavien suuresta määrästä (”massayliopisto”) ja opintojen korkeasta keskeyttämisasteesta (noin 40 prosenttia), sekä huomattava rahoitusvajaus.

(14)

Kun tarkastellaan kilpailukykyä ja tuottavuutta, Itävallan asema on suotuisa. Useilla aloilla esiintyy kuitenkin suhteellisia rakenteellisia heikkouksia, jotka saattavat vahingoittaa maan pitkän aikavälin kasvupotentiaalia. Palvelualan kilpailu ei ole tukenut kovin hyvin kotimaista kysyntää. Korkeisiin verkkoliittymämaksuihin ja vakiintuneiden yritysten kilpailua vääristävään toimintatapaan (markkinoille pääsyn, kilpailun ja innovoinnin hankaloittaminen) liittyviä ongelmia ei ole ratkaistu. Lisäksi voimassa on edelleen vapaita ammatteja koskevia perusteettomia rajoituksia: Itävallan komissiolle ilmoittamien säänneltyjen ammattien määrä ylittää selvästi EU:n keskiarvon. Näiden ammattien sääntelyn aiheellisuutta ja oikeasuhteisuutta on tarpeen arvioida. Itävallan antama sitoumus vahvistaa liittovaltiotason kilpailuviranomaista ei ole johtanut konkreettisiin edistysaskeleisiin. Palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY (6) (”Palveludirektiivi”) on lopulta pantu täytäntöön neuvoston vuonna 2011 suosittelemalla tavalla hyväksymällä ”horisontaalinen” säädös ja tekemällä muutoksia osavaltiotason lainsäädäntöön.

(15)

Itävallan rahoitussektoriin kohdistuu erityisiä haasteita, jotka liittyvät itävaltalaisten pankkien laajaan toimintaan Keski-, Itä- ja Kaakkois-Euroopan maissa, sillä useissa näistä talouksista varallisuuserien laatu saattaa olla edelleen heikkenemässä. Ennen kuin tehdään toimintaperiaatteita koskevia päätöksiä, joilla on valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia, on vaihdettava tietoja ja sovitettava toimet yhteen asianomaisen maan valvontaviranomaisten kanssa. Lisäksi viranomaisten on jatkettava julkista tukea saaneiden pankkien, erityisesti kansallistettujen luottolaitosten, tarkkaa seurantaa ja niiden uudelleenjärjestelyä.

(16)

Itävalta on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät työllisyyden edistämiseen, kilpailukyvyn parantamiseen ja julkisen talouden kestävyyden tukemiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Tämän arvioinnin tulokset on otettu huomioon suosituksissa.

(17)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Itävallan talouspolitiikasta. Se on arvioinut vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Itävallan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta sekä sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–7.

(18)

Neuvosto on tämän arvioinnin perusteella tutkinut vakausohjelman, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1,

1.

toteuttaa vuoden 2012 talousarvion suunnitelmien mukaan sekä tehostaa vuodeksi 2013 ja sen jälkeiseksi ajaksi laadittua julkisen talouden strategiaa ja toteuttaa sen tinkimättä; täsmentää riittävällä tavalla (erityisesti liittovaltiota alemmalla tasolla) toimenpiteet, joilla huolehditaan liiallisen alijäämän oikea-aikaisesta korjaamisesta ja liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä annetuissa neuvoston suosituksissa määriteltyjen keskimääräisten vuotuisten rakenteellisten sopeutustoimien toteuttamisesta; huolehtii sen jälkeen tarvittavista rakenteellisista sopeutustoimista, joiden avulla voidaan edetä riittävässä määrin kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, myös menojen kasvulle asetettua viitearvoa;

2.

toteuttaa lisätoimia kansallisen talousarviokehyksen vahvistamiseksi yhdensuuntaistamalla liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistason hallinnon tehtäviä erityisesti toteuttamalla konkreettisia uudistuksia, joiden tarkoituksena on parantaa terveydenhuollon ja koulutuksen organisaatiota, rahoitusta ja tehokkuutta;

3.

aikaistaa lakisääteisen eläkkeellesiirtymisiän yhtenäistämistä miesten ja naisten välillä; parantaa ikääntyneiden työntekijöiden työllistettävyyttä ja valvoo tarkasti varhaiseläkkeelle siirtymistä rajoittavien viimeaikaisten uudistusten täytäntöönpanoa sen varmistamiseksi, että todellinen eläkkeellesiirtymisikä nousee, myös yhdistämällä lakisääteinen eläkeikä elinajanodotteen nousuun;

4.

toteuttaa toimenpiteitä työhön kohdistuvan tosiasiallisen veroasteen ja sosiaaliturvarasituksen keventämiseksi erityisesti matalapalkkaisten työntekijöiden osalta, jolloin tavoitteena on nostaa ikääntyneiden työntekijöiden ja naisten työllisyysastetta, kun otetaan huomioon tarve hillitä väestörakenteen muutoksen vaikutuksia työikäiseen väestöön; siirtää verorasitusta kiinteistöveroihin ja ympäristöveroihin ilman talousarviovaikutuksia; supistaa sukupuolten välistä suurta palkkaeroa ja parantaa naisten kokoaikaisia työllistymismahdollisuuksia, erityisesti lisäämällä huollettaville tarjolla olevia hoitopalveluja;

5.

panee edelleen täytäntöön toimenpiteitä erityisesti muita heikommassa asemassa olevien nuorten koulutustulosten parantamiseksi; toteuttaa toimenpiteitä korkea-asteen koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksi;

6.

toteuttaa lisätoimia kilpailun edistämiseksi palvelualoilla poistamalla markkinoille tulon esteitä viestinnän, liikenteen ja energian vähittäismarkkinoilla; vapaiden ammattien harjoittamista koskevat rajoitukset olisi poistettava, jos ne ovat perusteettomia; laajentaa liittovaltion kilpailuviranomaisen toimivaltaa ja nopeuttaa kilpailulainsäädännön uudistamista;

7.

Jatkaa julkista tukea saaneiden pankkien uudelleenjärjestelyä ja niiden tarkkaa seurantaa välttäen samalla liiallista velkavivun purkamista; parantaa edelleen yhteistyötä ja kansallisen päätöksenteon yhteensovittamista muiden maiden finanssivalvontaviranomaisten kanssa.