24.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/3

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 130/2006 (2), jäljempänä ’alkuperäinen asetus’, käyttöön Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan viinihapon tuonnissa lopullisen polkumyyntitullin, joka on suuruudeltaan 0–34,9 prosenttia. Kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan Hangzhou Bioking Biochemical Engineering Co., Ltd:n, jäljempänä ’Hangzhou Bioking’, tuottamalle viinihapolle asetettu lopullinen polkumyyntitulli oli nolla prosenttia, kun se muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta vaihteli 4,7 prosentista 34,9 prosenttiin.

(2)

Neuvosto antoi 22 päivänä helmikuuta 2008 asetuksen (EY) N:o 150/2008 (3), jolla se muutti edellä mainittujen toimenpiteiden soveltamisalaa perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla vireille pannun tarkastelun perusteella.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1515/2001 2 artiklan 3 kohdan perusteella vireille pannun, Hangzhou Biokingiin kohdistuvien voimassa olevien toimenpiteiden tarkastelun jälkeen neuvosto antoi 16 päivänä huhtikuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 332/2012 (4), jolla se muutti Hangzhou Biokingiä koskevia toimenpiteitä WTO:n valituselimen raportin ”Mexico – Definitive Anti-dumping Measures on Beef and Rice” (5) perusteella; raportin 305 ja 306 kappaleessa todetaan, että jos vientiä harjoittavan tuottajan ei alkuperäisessä tutkimuksessa ole havaittu harjoittaneen polkumyyntiä, se on jätettävä kyseisen tutkimuksen perusteella käyttöön otettavan lopullisen toimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle eikä siihen voida kohdistaa hallinnollista tarkastelua eikä muuttuneista olosuhteista johtuvaa tarkastelua.

(4)

Tutkimuksesta, johon alkuperäisessä asetuksessa käyttöön otetut toimenpiteet perustuvat, käytetään jäljempänä nimitystä ’alkuperäinen tutkimus’.

(5)

Nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (6) julkaisemisen johdosta komissiota pyydettiin 27 päivänä lokakuuta 2009 panemaan vireille perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen kyseisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu. Pyynnön esittivät seuraavat tuottajat, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’: Distillerie Bonollo SpA, Industria Chimica Valenzana SpA, Distillerie Mazzari SpA, Caviro Distillerie S.r.l. ja Comercial Química Sarasa SL, joiden tuotanto muodostaa merkittävän osan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia viinihapon kokonaistuotannosta unionissa.

(6)

Pyyntö perustui siihen, että Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuonnissa käyttöön otettujen toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen.

(7)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että on olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti kyseisen tarkastelun aloittamisesta perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla julkaisemalla 26 päivänä tammikuuta 2011Euroopan unionin virallisessa lehdessä asiaa koskevan ilmoituksen (7), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(8)

Lisäksi komissio ilmoitti 29 päivänä heinäkuuta 2011 aloittavansa Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuontia koskevan, 5 artiklaan perustuvan polkumyynnin vastaisen menettelyn (8), joka rajoittuu yhteen kiinalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan eli Hangzhou Biokingiin.

(9)

Samana päivänä komissio ilmoitti aloittavansa perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuonnissa sovellettavia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun (9), jossa tarkastellaan polkumyyntiä ainoastaan kahden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, jotka ovat Changmao Biochemical Engineering Co., Ltd, Changzhou City, ja Ninghai Organic Chemical Factory, Ninghai.

(10)

Polkumyynnin jatkumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2007 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(11)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, niille unionissa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, ja niiden järjestöille sekä asianomaisen viejämaan edustajille.

(12)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(13)

Koska tutkimuksessa oli osallisena ilmeisen suuri määrä kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia, unionin etuyhteydettömiä tuojia sekä unionin tuottajia, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otantamenetelmän käyttöä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi perusasetuksen 17 artiklan nojalla edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa vireillepanoilmoituksen julkaisemisesta ja toimittamaan komissiolle vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(14)

Saatujen vastausten perusteella otantaa päätettiin soveltaa unionin tuottajien osalta. Yksikään unionin etuyhteydetön tuoja ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa. Kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista vain kaksi ilmaisi halukkuutensa toimia yhteistyössä tutkimuksessa. Näin ollen päätettiin, ettei otanta ollut tarpeen vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(15)

Kuusi unionin tuottajaa toimitti vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot ja suostui otokseen sisällyttämiseen. Kyseisiltä unionin tuottajilta saatujen tietojen perusteella komissio valitsi otokseen neljä unionin tuottajaa, joiden todettiin edustavan hyvin unionin tuotannonalaa, kun otetaan huomioon samankaltaisen tuotteen myyntimäärät unionissa. Niiden yhteenlaskettu myyntimäärä oli 61 prosenttia unionin markkinoilla myydystä määrästä.

(16)

Kyselyyn saatiin vastauksia otokseen kuuluvilta neljältä unionin tuottajalta, kahdelta käyttäjältä unionissa ja kahdelta vientiä harjoittavalta tuottajalta Kiinasta. Lisäksi kaksi yhteistyössä toiminutta unionin tuottajaa toimitti pyydettyjä yleisiä tietoja vahinkoa koskevaa tarkastelua varten.

(17)

Hangzhou Biokingin, jonka yksilöllinen polkumyyntimarginaali oli nolla prosenttia alkuperäisessä tutkimuksessa, harjoittamaa vientiä ei ole otettu huomioon polkumyyntiä eikä vahinkoa koskevassa analyysissä eikä arvioitaessa polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä ja polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvan vahingon toistumisen riskiä. Tämän tarkastelun analyysi perustuu näin ollen tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin Kiinasta unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, lukuun ottamatta tuottajan Hangzhou Bioking harjoittamaa vientiä, ja siitä käytetään tässä asetuksessa myös nimitystä ”toimenpiteiden kohteena oleva vienti”.

(18)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot määrittääkseen, onko polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(19)

Tämän tarkastelun kohteena oleva tuote on sama kuin se, joka määritellään asetuksessa (EY) N:o 150/2008, jolla muutettiin alkuperäisellä asetuksella käyttöön otettujen toimenpiteiden soveltamisalaa edellä selitetyllä tavalla. Tarkastelun kohteena on siis nykyisin CN-koodiin ex 2918 12 00 (Taric-koodi 2918120090) kuuluva Kiinan kansantasavallasta peräisin oleva viinihappo, lukuun ottamatta D-(-)-viinihappoa, jonka negatiivinen tasopolaroidun valon kierto on vähintään 12,0 astetta mitattuna vesiliuoksessa eurooppalaisen farmakopean menetelmän mukaan, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(20)

Tarkastelua koskevassa tutkimuksessa vahvistui alkuperäisessä tutkimuksessa tehty havainto, jonka mukaan unionin markkinoille tuodulla tarkasteltavana olevalla tuotteella ja vientiä harjoittavien tuottajien kotimaan markkinoilla tuottamilla ja myymillä tuotteilla sekä unionin tuotannonalan unionissa tuottamilla ja myymillä tuotteilla, jäljempänä ’samankaltainen tuote’, on samat fysikaaliset ja kemialliset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi kyseisten tuotteiden katsotaan olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(21)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(22)

Kuten johdanto-osan 13 kappaleessa mainitaan, vireillepanoilmoituksessa ennakoitiin otannan käyttöä tarkastelussa osallisina olevien vientiä harjoittavien tuottajien oletettavasti suuren lukumäärän vuoksi. Tiedossa olevista 20:stä vientiä harjoittavasta tuottajasta ilmoittautui ja suostui toimimaan yhteistyössä tutkimuksessa vain kaksi yritystä, joista kummallekin oli myönnetty markkinatalouskohtelu. Kyseiset yritykset vastasivat suurimmasta osasta tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista Kiinasta unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, kun jätetään pois laskuista Hangzhou Bioking -yrityksen, jonka yksilöllinen polkumyyntimarginaali alkuperäisessä tutkimuksessa oli nolla prosenttia, harjoittama vienti.

(23)

Koska Kiina on siirtymätalousmaa, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan säännösten mukaan normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetä markkinatalouskohtelua, on määritettävä markkinataloutta toteuttavassa kolmannessa maassa, jäljempänä ’vertailumaa’, sovellettujen hintojen tai niiden laskennallisen arvon perusteella.

(24)

Vireillepanoilmoituksessa ehdotettiin, että vertailumaana normaaliarvon määritystä varten käytettäisiin Argentiinaa, kuten oli tehty alkuperäisessä tutkimuksessakin. Asianomaisille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää näkökantansa tämän vertailumaan sopivuudesta.

(25)

Yksi viinihapon teollinen kuluttaja toi esiin eräitä rajoituksia, jotka liittyvät Argentiinan valintaan vertailumarkkinoiksi, ja väitti, että maata ei pitäisi käyttää ainoana vertailukohtana normaaliarvoa määritettäessä. Kyseinen osapuoli viittasi erityisesti väitettyihin eroihin Kiinan ja Argentiinan tuotantoprosessien välillä, vuosituotannon pieneen määrään verrattuna tuotantoon koko maailmassa sekä valuuttakurssien vaihteluihin. Yhdenkään väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty asiakirjanäyttöä.

(26)

Argentiinan ja Kiinan erilaisia tuotantoprosesseja ja niistä johtuvaa vaikutusta tarkasteltavana olevan tuotteen kustannusten laskentaan ja hinnanmääritykseen tarkasteltiin joka tapauksessa perusteellisesti jo alkuperäisessä tutkimuksessa, jolloin pääteltiin, että ne eivät muuttaneet samankaltaisiksi todettujen tuotteiden vertailtavuutta. Koska teollisen kuluttajan väite ei sisältänyt mitään uutta ja koska sen olettamia ei osoitettu oikeiksi, väite hylätään. Tämän voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun havainnot vahvistavat näin ollen alkuperäisen tutkimuksen havainnot eli sen, että tuotantoprosessien eroilla ei ollut vaikutusta tuotteiden vertailtavuuteen.

(27)

Argentiinan vuosituotannon vähäinen määrä verrattuna viinihapon maailmanmarkkinoihin ei ole relevantti seikka arvioitaessa, sopivatko jotkin tietyt markkinat normaaliarvon määrittämiseen vertailumarkkinoilla. Tutkimus osoittikin, että Argentiinan markkinat ovat avoimet ja niillä on ainakin kaksi kilpailevaa toimijaa. Tällä perusteella väite hylätään.

(28)

Merkittäviä valuuttakurssien heilahteluja koskevan väitteen tueksi ei esitetty näyttöä. Lisäksi paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa ei tullut esiin tekijöitä, jotka olisivat viitanneet vaihtokurssien vääristymiseen alueiden välillä. Tällä perusteella myös tämä väite hylätään.

(29)

Näin ollen pääteltiin, kuten alkuperäisessä tutkimuksessakin, että Argentiina sopii vertailumaaksi, jonka perusteella normaaliarvo määritetään.

(30)

Kahteen tiedossa olleeseen argentiinalaisyritykseen otettiin yhteyttä, mutta vain toinen niistä suostui toimimaan yhteistyössä ja vastaamaan kyselyyn ja hyväksyi tarkastuskäynnin. Normaaliarvon määrittämiseen on käytetty kyseistä yritystä koskevia lukuja.

(31)

Niille kahdelle yritykselle, joille myönnettiin alkuperäisessä tutkimuksessa markkinatalouskohtelu, on määritetty normaaliarvo niitä koskevien tietojen perusteella. Perusasetuksen 2 artiklan mukaisesti komissio tutki, oliko viinihapon kotimarkkinamyynti riippumattomille asiakkaille edustavaa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eli oliko kotimaan kulutukseen tarkoitetun tuotteen myyntimäärä vähintään viisi prosenttia yrityksen unioniin viemän tarkasteltavana olevan tuotteen määrästä.

(32)

Yhtä markkinatalouskohtelun saanutta yritystä koskeva normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti, koska sen kotimarkkinamyynti ei ollut riittävää, jotta sitä olisi voitu pitää edustavana johdanto-osan 31 kappaleessa selvitetyllä tavalla. Määritetyn normaaliarvon laskemiseen käytettiin näin ollen yrityksen tuotantokustannuksia, joihin lisättiin myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä kotimarkkinamyynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä saavutettu voitto.

(33)

Koska toisen markkinatalouskohtelun saaneen yrityksen kotimarkkinamyynti oli edustavaa ja tapahtui tavanomaisessa kaupankäynnissä, sille määritettiin normaaliarvo viejämaan riippumattomien asiakkaiden maksamien hintojen perusteella.

(34)

Niille yrityksille, joille ei alkuperäisessä tutkimuksessa myönnetty markkinatalouskohtelua, määritettiin normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti yhteistyössä toimineelta vertailumaan tuottajalta saatujen tietojen perusteella.

(35)

Sen vuoksi myös kotimaan myynti riippumattomille asiakkaille vertailumaassa arvioitiin perusasetuksen 2 artiklan arviointiperusteen mukaisesti. Komissio pystyi varmentamaan, että kyseinen myynti oli määrältään riittävää ja tapahtui tavanomaisessa kaupankäynnissä, joten sitä voitiin käyttää normaaliarvon määrittämiseen niille yrityksille, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua.

(36)

Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien kokonaisvienti unioniin myytiin suoraan unioniin sijoittautuneille riippumattomille asiakkaille. Perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti vientihinta määritettiin tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(37)

Kaikkien muiden Kiinaan sijoittautuneiden tuottajien vientihintoja varten käytettiin 14 artiklan 6 kohdan mukaisen tietokannan tuontitilastoja.

(38)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(39)

Yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia koskevan normaaliarvon ja vientihinnan tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti asianmukaisesti huomioon oikaisujen muodossa tietyt kuljetus-, vakuutus-, vero- ja luottokustannusten erot, jotka vaikuttivat hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen.

(40)

Jotta vertailumaata koskevaa normaaliarvoa noudettuna lähettäjältä -tasolla ja johdanto-osan 37 kappaleessa mainittua vientihintaa voitiin verrata tasapuolisesti, cif-vientihinnat oikaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolle käyttäen tarkastuskäynneillä saatuja tietoja.

(41)

Polkumyyntimarginaali määritettiin vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa keskenään, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään.

(42)

Vertailu osoitti, että ne vientiä harjoittavat tuottajat, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu alkuperäisessä tutkimuksessa, jatkoivat polkumyyntiä, joskin hieman alemmalla tasolla.

(43)

Laskettu jäännöstulli osoitti, että polkumyynnin taso oli huomattava, jopa korkeampi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa.

(44)

Sen lisäksi, että analysoitiin, esiintyikö polkumyyntiä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, tutkittiin myös polkumyynnin jatkumisen todennäköisyys.

(45)

Tässä yhteydessä tarkasteltiin seuraavia tekijöitä: Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin määrä ja hinnat, tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Kiinassa sekä unionin ja muiden kolmansien markkinoiden houkuttelevuus.

(46)

Sen jälkeen, kun lopulliset toimenpiteet otettiin käyttöön tammikuussa 2006, polkumyyntituonti Kiinasta lisääntyi edelleen: vuonna 2007 määrä oli 3 034 metristä tonnia ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 3 649 metristä tonnia, eli lisäystä oli 20 prosenttia. Samaan aikaan Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 1,0 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana eli 12,6 prosentista vuonna 2007 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 13,5 prosenttiin.

(47)

Saman ajanjakson kuluessa Kiinasta tapahtuvan polkumyyntituonnin hinnat pysyivät melko vakaina ja nousivat 12,6 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2008, minkä jälkeen ne laskivat jatkuvasti vuonna 2009 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jonka aikana hinnat päätyivät vuoden 2007 tasolle.

(48)

Kiinan viinihapontuotannon kokonaiskapasiteetin osalta erilaisista julkisista lähteistä saatavilla olevat tiedot (10) viittaavat siihen, että tuotantokapasiteetti ylittää reilusti Kiinan kotimaanmarkkinoiden kysynnän.

(49)

Tutkimuksen aikana paikan päällä kerätyt tiedot huomioon ottaen ja markkinatutkimusten (11) perusteella kokonaistuotantokapasiteetin Kiinassa arvioidaan olevan noin 25 000 metristä tonnia. Kiinan markkinat ovat pienet verrattuna Kiinassa käytettävissä olevaan kapasiteettiin, sillä kulutukseksi arvioidaan 5 000 metristä tonnia.

(50)

Lisäksi on selkeitä viitteitä siitä, että kapasiteetti Kiinassa on vieläkin suurempi kuin 25 000 metristä tonnia. Kahden kiinalaisen yhteistyössä toimineen viejän kokonaiskapasiteetti onkin kasvanut yli 200 prosenttia, kun alkuperäisen tutkimusajanjakson tietoja verrataan tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson tietoihin. Vastaava käyttämätön kapasiteetti oli noin 20 prosenttia kokonaiskapasiteetista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(51)

Lisäksi johdanto-osan 48 kappaleessa mainittuihin raportteihin sisältyvistä otteista saadut sekä julkisesti saatavilla olevat tiedot osoittavat, että vuonna 2007 perustettiin ainakin kaksi uutta viinihappoa tuottavaa yritystä.

(52)

Näillä perusteilla on selvää, että Kiinassa on suhteettoman paljon tuotantokapasiteettia kotimaan kulutukseen nähden, minkä vuoksi kiinalaisilla tuottajilla on selkeästi tarve vahvistaa asemaansa vientimarkkinoilla.

(53)

Kiinalaisilta yhteistyössä toimineilta yrityksiltä koottujen tietojen perusteella kolmansiin maihin suuntautuvan myynnin hinnat vastaavat hintatasoa, jonka yritykset voisivat saada unionin markkinoilla. Kuten edellä mainitaan, Kiinan kotimarkkinoilla on huomattavaa tuotannon ylikapasiteettia, mikä viittaa siihen, että ylimääräisen tuotantokapasiteetin vastaanottamiseen on luonnollisesti suuri tarve löytää vaihtoehtoisia markkinoita.

(54)

Unionin markkinat ovat selkeästi maailman suurimmat, sillä unionin osuus viinihapon kulutuksesta koko maailmassa on noin 40 prosenttia, ja osuus kasvaa edelleen, kuten johdanto-osan 60 kappaleessa todetaan. Tutkimuksen kuluessa koottujen tietojen perusteella on myös selvää, että kiinalaisyritykset ovat osoittaneet suurta mielenkiintoa asemansa vahvistamiseen maailman suurimmilla markkinoilla ja merkittävän markkinaosuuden säilyttämiseen unionin markkinoilla.

(55)

Edellä kuvattujen havaintojen perusteella voidaan päätellä, että Kiinasta tuodaan edelleen merkittäviä määriä viinihappoa polkumyynnillä ja että polkumyynnin jatkuminen on hyvin todennäköistä. Kun otetaan huomioon potentiaalinen käyttämätön kapasiteetti Kiinassa, mukaan lukien Kiinan markkinoille ilmaantuneet uudet tuottajat, sekä se, että unionin markkinat ovat maailman suurimmat ja hintataso niillä on houkutteleva, voidaan päätellä, että kiinalaiset viejät todennäköisesti lisäävät entisestään polkumyyntihinnoin tapahtuvaa vientiä unioniin, jos polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden annetaan raueta.

(56)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta tuotti yhdeksän tuottajaa unionissa. Näistä yhdeksästä tuottajasta kuusi toimi tutkimuksessa täydessä yhteistyössä ja toimitti lomakkeet otantaa varten sekä pyysi tulla sisällytetyksi otokseen. Kyseisten kuuden tuottajan todettiin vastaavan suurimmasta osasta eli tässä tapauksessa yli 73 prosentista samankaltaisen tuotteen tuotannosta unionissa. Niistä yhdeksästä tuottajasta, joita tarkoitetaan johdanto-osan 57 kappaleessa ja joilta saatiin tarkastelupyynnön mukaiset tiedot, käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’ perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisessa merkityksessä.

(57)

Vahinkoindikaattorit määritettiin vahingon tarkastelua varten kahdella tasolla:

(58)

On huomattava, että unionin viinihappomarkkinoilla on suhteellisen pieni määrä tuottajia, joista suurin osa on Italiassa ja Espanjassa sijaitsevia pk-yrityksiä. Lukuun ottamatta yhtä Espanjaan sijoittautunutta tuottajaa, joka tuottaa ainoastaan viinihappoa, kaikki muut tuottajat ovat vertikaalisesti integroituneita, ja niiden päätoimintaa on alkoholin valmistaminen viinisakasta; viinihappoa syntyy kyseisen prosessin sivutuotteena.

(59)

Unionin kulutus määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymien määrien, Kiinan vientitietokannan ja Eurostatilta saatujen unionin markkinoita koskevien tuontimäärätilastojen sekä muiden unionin tuottajien osalta tarkastelupyynnössä esitettyjen arvioiden perusteella.

(60)

Viinihapon kulutus unionissa kasvoi vuoden 2007 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana 11 prosenttia. Tarkemmin sanottuna todettavissa oleva kysyntä pieneni 15 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2009. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionin kulutus kuitenkin ylsi 29 964 tonniin, eli kasvua edellisvuodesta oli huomattavat 26 prosenttiyksikköä. Selityksenä kasvulle on viinihapon suuri hintajousto. Kun hinnat ovat alhaiset, kuten ne tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla olivat, viinihappoa voidaan käyttää useammissa sovelluksissa korvaamaan muita kemiallisia raaka-aineita, kuten sitruuna- ja omenahappoa, mikä selittää unionin kokonaiskulutuksen kasvun.

Taulukko 1

(61)

Kiinasta unioniin tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuontimäärä kasvoi tarkastelujakson aikana 45 prosenttia. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana määrä nousi 8 495 tonniin, joka vastaa 28,4 prosentin markkinaosuutta.

(62)

Kiinalaisilta viejiltä tulleen polkumyyntitoimenpiteiden alaisen viinihapon tuontimäärä unioniin kasvoi 20 prosenttia ja oli 3 649 tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mikä vastaa 12,2 prosentin markkinaosuutta; osuus oli toisin sanoen kasvanut tarkastelujakson alun 11,3 prosentista. Muun tuonnin määrä oli 4 846 tonnia, ja se tuli kiinalaiselta viejältä, johon sovellettiin 0 prosentin tullia ja joka kasvatti osuuttaan Kiinasta unioniin tulevasta kokonaistuonnista tarkastelujakson aikana (lisäystä oli 9 prosenttiyksikköä).

Taulukko 2

(63)

Seuraavasta taulukosta on nähtävissä, miten Kiinasta tulevan toimenpiteiden alaisen tuonnin keskimääräiset cif-hinnat EU:n rajalla ja unionin tuotannonalan asianomaiset keskimääräiset myyntihinnat kehittyivät.

Taulukko 3

(64)

Kiinasta tulevan toimenpiteiden alaisen tuonnin keskimääräinen cif-tason yksikkömyyntihinta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 1 819 euroa/metrinen tonni eli se nousi tarkastelujakson aikana 20 prosenttia.

(65)

Viinihapon myyntihintaa unionin markkinoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tarkasteltiin vertaamalla unionin tuotannonalan tuottaman ja myymän viinihapon hintoja ja Kiinasta tulevan toimenpiteiden alaisen tuonnin hintoja. Unionin tuotannonalan huomioon otettavat myyntihinnat olivat riippumattomilta asiakkailta veloitettuja hintoja oikaistuina tarvittaessa noudettuna lähettäjältä -tasolle eli ilman unionissa syntyneitä rahtikustannuksia ja alennusten ja hyvitysten vähentämisen jälkeen. Näitä hintoja verrattiin edellä mainittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien veloittamiin myyntihintoihin, joista oli vähennetty alennukset ja joita oikaistiin tarvittaessa cif-hinta EU:n rajalla -tasolle, jolloin tehtiin asianmukaiset tulliselvityskustannuksia ja tuonnin jälkeisiä kustannuksia koskevat oikaisut. Unionin painotettu keskimääräinen myyntihinta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 2 496 euroa/metrinen tonni.

(66)

Tuotelajeittain tehty vertailu osoitti, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tarkasteltavana olevan tuotteen toimenpiteiden alainen tuonti Kiinasta myytiin unionissa hinnoilla, jotka alittivat unionin tuotannonalan hinnat huomattavasti eli 32,6 prosentilla.

(67)

Muista kolmansista maista tarkastelujaksolla tulleen tuonnin määrän ja markkinaosuuden kehitys sekä keskimääräiset tuontihinnat esitetään seuraavassa taulukossa.

Taulukko 4

(68)

Muista kolmansista maista peräisin olevan viinihapon tuonnin määrä EU:hun kasvoi tarkastelujaksolla 43 prosenttia ja oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 845 tonnia. Kyseisen tuonnin hinnat olivat suhteellisen korkeat ja ylittivät merkittävästi Kiinan vastaavat hinnat, ja ne olivat vain hieman unionin tuotannonalan keskimääräistä hintatasoa alemmat. Muista kolmansista maista tullutta tuontia voidaan kuitenkin pitää vähäpätöisenä, sillä sen markkinaosuus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli vain 2,8 prosenttia, vaikka se prosenttiyksikköinä tarkasteltuna kasvoi voimakkaasti tarkastelujakson lopulla.

(69)

Perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti on tarkasteltu kaikkia asiaankuuluvia taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, joilla oli vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujakson aikana.

(70)

Koska unionin tuotannonalan osalta käytettiin otantaa, vahinkoanalyysiä varten vahvistettiin vahinkoindikaattorit kahdella tasolla, kuten johdanto-osan 57 kappaleessa todetaan.

(71)

Unionin tuotanto kasvoi 5 prosenttia vuoden 2007 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkemmin sanottuna se kasvoi vuoden 2009 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 19 prosenttiyksikköä eli noin 30,5 tuhanteen metriseen tonniin laskettuaan sitä ennen jyrkästi, 14 prosentilla, vuodesta 2007 vuoteen 2009. Tuotannon kasvu teki unionin tuotannonalalle mahdolliseksi pitää tuotantokustannusten nousu kurissa, ja se vaikutti myönteisesti unionin tuotannonalan yleiseen kannattavuuteen.

Taulukko 5

(72)

Unionin tuottajien tuotantokapasiteetti pieneni 2 prosenttia tarkastelujaksolla.

(73)

Kapasiteetin käyttöaste oli 63 prosenttia vuonna 2007, vuonna 2009 se putosi 56 prosenttiin ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla se ylsi 68 prosenttiin. Vuoden 2009 alempi käyttöaste oli seurausta talouskriisin kielteisistä vaikutuksista. Kapasiteetin käyttöaste yhteensä nousi tarkastelujaksolla 8 prosenttia, mikä osaltaan pienensi edelleen kiinteitä kuluja.

Taulukko 6

(74)

Unionin tuottajien myynnin määrä etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla kasvoi hiukan eli yhden prosentin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Ensin myynti väheni 11 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2008 ja 9 prosenttia lisää vuonna 2009, ja tarkastelujakson lopussa määrä oli lähes sama kuin tarkastelujakson alussa, mikä osoittaa vaihtelun olleen suurta pääasiassa vuosien 2008 ja 2009 talouskriisin vuoksi.

Taulukko 7

(75)

Unionin tuottajat menettivät tarkastelujaksolla markkinaosuudestaan 7,3 prosenttiyksikköä; se supistui vuoden 2007 tasolta 76,1 prosentista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 68,8 prosenttiin. Markkinaosuuden menetys tarkoittaa sitä, että kulutuksen lisääntymisestä huolimatta unionin tuotannonalan myynti ei kohentunut vastaavasti tarkastelujaksolla vaan pysyi kutakuinkin muuttumattomana.

Taulukko 8

(76)

Unionin kulutus kasvoi vuoden 2007 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana 11 prosenttia, mutta unionin tuotannonalan myyntimäärä unionin markkinoilla pysyi muuttumattomana, ja sen markkinaosuus pieneni 10 prosenttia. Näin ollen päätellään, että unionin tuottajat eivät hyötyneet markkinoiden kasvusta lainkaan.

(77)

Unionin tuotannonalan työllisyystaso laski 28 prosenttia vuoden 2007 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Työntekijöiden määrä pieneni merkittävästi: työntekijöitä oli 320 vuosina 2007 ja 2008, 280 vuonna 2009 ja 230 tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Määrän lasku vuonna 2009 johtui rakenteellisista muutoksista, joita monet unionin tuottajat tekivät.

Taulukko 9

(78)

Unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuus, ilmaistuna tuotantomääränä (tonnia) työntekijää kohti vuodessa, kasvoi tarkastelujaksolla 47 prosenttia. Vaikka tuotanto kasvoi 5 prosenttia, työllisyystaso laski 28 prosenttia, mikä on osoitus unionin tuottajien tehokkuuden lisääntymisestä. Tämä oli erityisen ilmeistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jolloin tuotanto kasvoi vaikka työllisyystaso jatkoi laskua ja tuottavuus oli 48 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuonna 2009.

Taulukko 10

(79)

Otokseen valittujen tuottajien vuotuiset keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla nousivat 8 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2009 mutta laskivat 6 prosenttia tarkastelujaksolla; tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vuotuinen keskimääräinen myyntihinta oli 2 496 euroa/tonni, kun se vuonna 2007 oli 2 667 euroa/tonni. Kalsiumtartraatin, jota valmistetaan viinisakasta ja jonka osuus viinihapon kokonaistuotantokustannuksista on 66 prosenttia, saatavuus vaihtelee viinirypälesadon laadun mukaan. Sen vuoksi suotuisat tai kehnot sääolosuhteet vaikuttavat kalsiumtartraatin kokonaistarjontaan, mikä puolestaan vaikuttaa vuotuisiin keskimääräisiin myyntihintoihin. Olisi huomattava, että vuodet 2007 ja 2008 eivät olleet viinirypälesadon kannalta suotuisia, mikä johti raaka-ainekustannusten ja myyntihintojen nousuun tuotantokauden jälkeen (koska on kyse kausituotteesta, vaikutukset realisoituvat vasta useita kuukausia sadonkorjuukauden jälkeen). Vuosi 2009 sen sijaan oli hyvä viininkorjuuvuosi, mistä syystä vuotuinen keskimääräinen myyntihinta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 14 prosenttia alempi kuin edellisvuonna.

Taulukko 11

(80)

Tässä tutkimuksessa todettu polkumyynnin taso huomioon ottaen unionin tuotannonalan ei voitu katsoa toipuneen täysin aiemmasta polkumyynnistä, ja siksi sen katsotaan olevan edelleen altis unionin markkinoille polkumyynnillä mahdollisesti tapahtuvan tuonnin vahingollisille vaikutuksille. On muistettava, että alkuperäisessä tutkimuksessa niiden kahden yhteistyössä toimineen kiinalaisen tuottajan, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu, polkumyyntimarginaaleiksi todettiin 4,7 prosenttia ja 10,1 prosenttia. Kaikkia muita yrityksiä koskeva polkumyyntimarginaali on 34,9 prosenttia. Lisäksi pantiin vireille yhteen toimenpiteiden ulkopuoliseen kiinalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, Hangzhou Biokingiin, rajoittuva polkumyynnin vastainen menettely, kuten johdanto-osan 7 kappaleessa todetaan, eikä voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan todetaan harjoittavan polkumyyntiä. Myös polkumyynnin jatkumisen todettiin olevan todennäköistä, kuten johdanto-osan 48–54 kappaleessa todetaan, pääasiassa sillä perusteella, että Kiinassa on paljon ylimääräistä tuotantokapasiteettia ja Kiinan kotimarkkinat ovat melko pienet. Mitä tulee toipumiseen Kiinasta aikaisemmin tulleesta polkumyyntituonnista, on tärkeää muistaa, että tammikuussa 2006 tapahtuneen lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen toimenpiteiden alainen tuonti Kiinasta lisääntyi edelleen, kuten johdanto-osan 46 kappaleessa mainitaan. Näin ollen unionin tuotannonalan ei voitu katsoa varsinaisesti toipuneen aiemmasta polkumyynnistä, ja siksi sen katsotaan olevan edelleen altis unionin markkinoille polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisille vaikutuksille.

(81)

Varastojen määrä pysyi tarkastelujakson ajan vakaana, sillä ne kasvoivat vaatimattomasti 2 prosenttia. Tarkkaan ottaen kasvu oli nopeaa vuonna 2008 (65 prosenttia) johdanto-osan 74 kappaleessa kuvatun myynnin kehittymisen välittömänä seurauksena. Vuoden 2008 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä varastojen määrä pieneni, kun myynti etuyhteydettömille osapuolille lisääntyi samalla ajanjaksolla.

Taulukko 12

(82)

Keskimääräiset työvoimakustannukset kasvoivat 19 prosenttia tarkastelujakson aikana huolimatta otokseen valittujen tuottajien pyrkimyksistä pienentää työvoimakustannuksia erityisesti kouluttamattomien työntekijöiden osalta, mikä näkyy edellä olevassa johdanto-osan 77 kappaleessa mainittuna kokonaistyövoiman vähenemisenä.

Taulukko 13

(83)

Otokseen valittujen tuottajien unionin markkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille tapahtuvan samankaltaisen tuotteen myynnin kannattavuus (ilmaistuna prosentteina nettomyynnistä) nousi yli 6 prosenttiyksikköä. Tarkemmin sanottuna otokseen valittujen tuottajien kannattavuustilanne huononi 3,7 prosenttiyksikköä vuosien 2007 ja 2008 välillä pudoten 7,7 prosenttiin eli tasolle, jonka katsottiin olevan alle voittotavoitteen, ja vuonna 2009 sekä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kannattavuus nousi 17,6 prosenttiin.

(84)

Investointien tuotto (ilmaistuna voittoprosenttina investointien nettokirjanpitoarvosta) noudatteli suunnilleen kannattavuuden kehitystä. Se huononi vuosien 2007 ja 2008 välillä 36,4 prosentista 21,9 prosenttiin. Vuonna 2009 se nousi 44,4 prosenttiin ja parantui taas tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 142,9 prosenttiin. Kokonaisuutena investointien tuotto pysyi hyvin positiivisena koko tarkastelujakson.

Taulukko 14

(85)

Liiketoiminnan nettokassavirta oli 4,6 miljoonaa euroa positiivinen vuonna 2007. Se putosi 1,8 miljoonaan euroon vuonna 2008, minkä jälkeen se koheni huomattavasti tarkastelujakson loppuun asti ja nousi 6,8 miljoonan euron tasolle tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kokonaisuutena kassavirta pysyi positiivisena tarkastelujakson ajan.

(86)

Ei ollut merkkejä siitä, että unionin tuotannonalalla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa, mikä johtuu lähinnä siitä, että suurin osa otokseen valituista tuottajista on integroituneita yrityksiä, kuten johdanto-osan 58 kappaleessa todetaan.

Taulukko 15

(87)

Otokseen valittujen tuottajien vuosi-investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon vähenivät 23 prosenttia vuoden 2007 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Tarkemmin sanottuna investoinnit kasvoivat 5 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2008 ja vielä 32 prosenttiyksikköä lisää vuonna 2009. Investointien jyrkkä väheneminen vuoden 2009 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä (– 60 prosenttiyksikköä) selittyy osittain sillä, että tutkitut yritykset olivat jo tarkastelujakson aikana tehneet tarvittavat suunnitellut investointinsa.

Taulukko 16

(88)

Makrotaloudellisten tietojen analyysistä käy ilmi, että unionin tuotannonalan tuotanto ja myynti laskivat tarkastelujaksolla. Vaikka havaittu lasku ei ollut sinänsä merkittävä, on syytä huomata, että samalla kysyntä kasvoi vuoden 2007 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana, minkä vuoksi unionin tuottajien markkinaosuus laski 7,3 prosenttiyksikköä eli 68,8 prosenttiin.

(89)

Samaan aikaan merkitykselliset mikrotaloudelliset indikaattorit osoittavat, että unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne parani. Kannattavuus ja investointien tuotto samoin kuin kassavirta pysyivät positiivisena tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(90)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että unionin tuotannonalalle ei ole aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. Vaikka merkittävää vahinkoa ei tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yleisesti aiheutunut, olisi otettava huomioon muut tärkeät vahinkoa osoittavat tekijät, joiden kehitys tarkastelujaksolla oli kielteinen, erityisesti myyntihinnat sekä markkinaosuuden ja työpaikkojen menetys. Näin ollen unionin tuotannonalan tilanteen katsotaan olevan edelleen haavoittuva ja tietyissä suhteissa kaukana siitä tasosta, jonka sen olisi voinut odottaa saavuttavan, jos unionin tuotannonala olisi kokonaan toipunut alkuperäisessä tutkimuksessa todetusta vahingosta.

(91)

Kuten edellä johdanto-osan 48–52 kappaleessa todetaan, vientiä harjoittavilla tuottajilla Kiinassa on merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia ja selvästi mahdollisuuksia kasvattaa vientimääriään unionin markkinoille merkittävästi, myös suuntaamalla uudelleen vientiä muilta markkinoilta.

(92)

Niiden kiinalaisten viejien, joihin tällä hetkellä kohdistuu toimenpiteitä, unioniin viemästä viinihaposta veloittamat cif-hinnat olivat huomattavasti alempia kuin unionin tuotannonalan hinnat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, ja tuotelajikohtaisesti vertailtuna hinnan alittavuus oli 32,6 prosenttia.

(93)

Viinihapon vientiä Kiinasta muihin maihin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen koskeva analyysi (12) osoittaa, että kyseisen viennin määrä väheni huomattavasti: tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla määrä oli 10 862 metristä tonnia ja vuoden 2011 heinäkuun lopussa 8 118 metristä tonnia (– 25 prosenttia). Kiinan muille markkinoille viemä määrä pieneni 2 744 tonnilla, minkä vuoksi se pystyi kasvattamaan vientimääräänsä unionin markkinoille.

(94)

Kun otetaan huomioon viinihapon tuotannon olemassa oleva varakapasiteetti Kiinassa sekä edellä mainittu unionin markkinoiden houkuttelevuus, Kiinassa toimivat viejät hyvin todennäköisesti yrittäisivät lisätä osuuttaan unionin markkinoista ja aiheuttaisivat siten merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Jos Kiinasta peräisin olevalle viinihapon tuonnille ei olisi polkumyyntitulleja, Kiinasta polkumyynnillä tuotavan määrän mahdollinen kasvu aiheuttaisi entistä voimakkaampia hintapaineita unionin tuotannonalalle ja aiheuttaisi merkittävää vahinkoa.

(95)

Kuten johdanto-osan 79 kappaleessa todetaan, sääolosuhteisiin ja satoon liittyvät tekijät vaikuttavat osaltaan unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen. On muistettava, että viinihappoa, jota myös viinintuottajat käyttävät, saadaan joko viininvalmistuksen sivutuotteena tai, kuten kiinalaisten viejien tapauksessa, kemiallisella synteesillä petrokemiallisista yhdisteistä tai hiiliyhdisteistä kuten bentseenistä.

(96)

Näin ollen olisi huomattava myös, että synteettisten tuotantomenetelmien vuoksi kiinalaisilla tuottajilla ei ole merkittäviä tuotantomääriä rajoittavia tekijöitä päinvastoin kuin unionin tuotannonalaan kuuluvilla tuottajilla, jotka käyttävät luonnon raaka-aineita eli viinisakkaa.

(97)

Koska unionin tuotannonalan kannattavuus riippuu osittain sääolosuhteista, on ilmeistä, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson hyvää kannattavuutta ei voida pitää pysyvänä. On syytä huomata, että tarkastelujaksollakaan unionin tuotannonala ei aina päässyt tavoitevoittoonsa, joka on 8 prosenttia. Lisäksi jo tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa seuranneiden kuuden kuukauden aikana unionin tuotannonalan kannattavuus heikkeni huomattavasti, noin 3 prosenttiin, eli tuotannonala oli jälleen alttiina vahingolle.

(98)

Edellä kuvatuilla perusteilla päätellään, että toimenpiteiden kumoaminen hyvin todennäköisesti johtaisi Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan viennin lisääntymiseen, mikä aiheuttaisi unionin tuotannonalalle hintojen alentamispainetta ja huonontaisi unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta. Sen vuoksi päätellään, että Kiinaan kohdistuvien toimenpiteiden kumoaminen johtaisi mitä todennäköisimmin unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen.

(99)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, onko nykyisten Kiinalle asetettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitäminen kaiken kaikkiaan unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat. Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(100)

On syytä muistaa, että alkuperäisessä tutkimuksessa toimenpiteiden käyttöönottoa ei pidetty unionin edun vastaisena. Koska tämä tutkimus lisäksi on toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu, siinä analysoidaan tilannetta, jossa polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat jo olleet voimassa; sen avulla voidaan siis myös arvioida, onko nykyisillä toimenpiteillä mahdollisesti ollut kohtuuttoman kielteinen vaikutus asianomaisiin osapuoliin.

(101)

Tällä perusteella tutkittiin, oliko vahingollisen polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että Kiinasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavien toimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole unionin edun mukaista.

(102)

Unionin tuotannonala on osoittautunut yleisesti ottaen elinkelpoiseksi. Tämän vahvisti tarkastelujakson ajalta todettu tuotannonalan taloudellisen tilanteen myönteinen kehitys, joka johtui osittain alalla toteutetuista uudelleenorganisoinneista ja voimassa olevista toimenpiteistä. Erityisesti unionin tuotannonalan kustannusrakenne ja voittotilanne paranivat ja tuotantomäärät kasvoivat tarkastelujaksolla.

(103)

Voidaan kohtuudella olettaa, että unionin tuotannonala hyötyy jatkossakin voimassa pidettävistä toimenpiteistä. Jos Kiinasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavia toimenpiteitä ei pidetä voimassa, Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin huomattava määrä todennäköisesti aiheuttaa unionin tuotannonalalle jälleen merkittävää vahinkoa ja heikentää vakavalla tavalla sen rahoitustilannetta. Onkin erittäin todennäköistä, että vahingollisen polkumyynnin määrät olisivat merkittäviä, ja sitä unionin tuotannonala ei kestäisi. Näin ollen unionin tuotannonala hyötyisi edelleen nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitämisestä.

(104)

Sen vuoksi päätellään, että Kiinan vastaisten polkumyyntitoimenpiteiden pitäminen voimassa olisi selvästi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(105)

On syytä muistaa, että edellisessä tutkimuksessa havaittiin, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei olisi huomattavaa vaikutusta tuojiin. Yksikään kauppias tai tuoja ei toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Koska ei ole näyttöä siitä, että voimassa olevat toimenpiteet olisivat merkittävästi vaikuttaneet tuojiin, päätellään, että toimenpiteiden jatkaminen ei vaikuta unionin tuojiin merkittävästi.

(106)

Viinihappoa käytetään pääasiassa viinintuotannossa ja elintarviketeollisuudessa juomien ja elintarvikkeiden lisäaineena sekä rakennusteollisuudessa kipsinvalmistuksessa palamista hidastavana aineena.

(107)

Kaikkiin tiedossa oleviin käyttäjiin on otettu yhteyttä tässä tutkimuksessa.

(108)

Rakennusteollisuuden käyttäjät eivät toimineet yhteistyössä. Jos viinihappoa käytetään kipsituotteiden valmistukseen, sen osuus kustannuksista on alle 2 prosenttia, kuten alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin. Näin ollen pääteltiin, että toimenpiteiden jatkamisella olisi häviävän pieni vaikutus rakennusteollisuuden kustannuksiin ja kilpailuasemaan.

(109)

Kaksi suurta tuojaa/käyttäjää elintarvikesektorilta toimi menettelyssä täydessä yhteistyössä. Kumpikin yritys sekä niiden tuotantolinjat, jotka käyttävät tarkasteltavana olevaa tuotetta yhtenä raaka-aineista, pystyttiin määrittämään kannattaviksi. Lisäksi tarkasteltavana olevaa tuotetta käyttämällä valmistettujen tuotteiden myynti edusti vain pientä osuutta yritysten koko liikevaihdosta. Näin ollen voidaan päätellä, että toimenpiteiden jatkamisella ei olisi kohtuutonta vaikutusta käyttäjiin elintarviketeollisuudessa. Kyseisille käyttäjille oli myös melko tärkeää, että tarkasteltavana olevaa tuotetta voitiin hankkia monista eri lähteistä.

(110)

Edellä mainitut tekijät huomioon ottaen päätellään, ettei ole olemassa pakottavia syitä, jotka estäisivät voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitämisen.

(111)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiotaan suositella, että Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin nykyisin sovellettavat toimenpiteet pidetään voimassa. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta.

(112)

Yksi rakennussektoria edustava käyttäjä väitti, että voimassa olevien toimenpiteiden jatkaminen aiheuttaisi pulan tarkasteltavana olevasta tuotteesta, lisäisi mahdollisesti alan tuotantokustannuksia ja nostaisi siten sen lopputuotteiden hintoja. Näiden väitteiden tueksi ei esitetty näyttöä. Koska väitteille ei esitetty perusteluja eivätkä rakennussektorin käyttäjät toimineet yhteistyössä, väitteitä ei voitu osoittaa todeksi.

(113)

Tutkimuksessa yhteistyössä toimineet kaksi elintarvikesektorin käyttäjää väittivät, että toimenpiteiden jatkamisen vaikutusta elintarviketeollisuuteen ei ollut otettu riittävästi huomioon, ja toinen niistä pyysi kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa järjestettävää kuulemista.

(114)

Kuulemisessa kyseinen käyttäjä ei esittänyt vastaväitteitä päätelmälle, jonka mukaan toimenpiteiden jatkamisella ei kaiken kaikkiaan olisi kielteistä vaikutusta koko yrityksen kannattavuuteen, mutta käyttäjän väittämän mukaan vaikutus tarkasteltavana olevaa tuotetta käyttävän tuotantolinjan, jonka osuus kokonaisliikevaihdosta on hyvin pieni, kannattavuuteen olisi merkittävä. Lisäksi se väitti, että viinihapon kotimarkkinahinnat olivat nousseet huomattavasti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen ja että kyseinen hintataso heikentäisi jälleen merkittävästi niiden tuotteiden kannattavuutta. Käyttäjä ei kuitenkaan kieltänyt, että hinnannousu johtui puutteellisista raaka-ainevarannoista unionin markkinoilla; raaka-aineen määrä vaihtelee säännönmukaisesti viinirypälesadon mukaan, joten raaka-ainepulaa ei voida pitää jatkuvana eikä voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä johtuvana.

(115)

Toinen yhteistyössä toiminut käyttäjä esitti tutkimusryhmän kuulemisessa vastaavanalaisia perusteluja toimenpiteiden jatkamista vastaan. Näin ollen myös kyseiset väitteet hylättiin (ks. edellinen johdanto-osan kappale).

(116)

Yksi yhteistyössä toiminut kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että unionin tuotannonalaa ei voitu pitää edelleen haavoittuvana, että olennainen syy unionin tuotannonalan tilanteeseen liittyi tiiviisti sääoloihin ja että siitä syystä se vastusti toimenpiteiden jatkamista. Näiden väitteiden tueksi ei esitetty näyttöä, minkä vuoksi niitä ei voitu hyväksyä. Väitteet eivät myöskään antaneet aihetta muuttaa unionin tuotannonalan tilannetta koskevia päätelmiä.

(117)

Unionin tuotannonala perusteli tarkastelujakson aikaisia kannattavuuslukujaan sillä, että ainoan ranskalaisen tuottajan toiminnan lopettaminen vuoden 2008 puolivälissä vähensi lyhyellä aikavälillä kotimarkkinoilla saatavilla olevan tarkasteltavana olevan tuotteen määrää, mikä nosti väliaikaisesti myyntihintoja, mikä puolestaan paransi unionin tuotannonalan kannattavuutta. Unionin tuotannonala väitti, että kyseisten olosuhteiden vuoksi muutoksia ei missään tapauksessa voitu pitää pysyvinä. Näin ollen unionin tuotannonalan tilannetta koskevat päätelmät pysyvät muuttumattomina.

(118)

Kun oli tarkasteltu kaikki ne huomautukset, joita asianomaiset osapuolet esittivät sen jälkeen, kun niille oli ilmoitettu tutkimuksen päätelmistä, pääteltiin, että yksikään huomautus ei antanut aihetta muuttaa tutkimuksen kuluessa tehtyjä päätelmiä.

(119)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaoloa olisi jatkettava viidellä vuodella,