(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/98/EY (3) on muutettu huomattavilta osin. Koska siihen on tehtävä uusia muutoksia, direktiivi olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Direktiivin 2003/98/EY 13 artiklan mukaisesti ja viiden vuoden kuluttua direktiiviä 2003/98/EY muuttaneen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/37/EU (4) hyväksymisestä komissio asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan arvioi ja uudelleentarkasteli direktiivin 2003/98/EY toimintaa sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelman puitteissa.

(3)

Sidosryhmien kuulemisen jälkeen ja vaikutustenarvioinnin tuloksen perusteella komissio katsoi, että unionin tason toimet ovat välttämättömiä, jotta voidaan puuttua julkisen sektorin hallussa olevan ja julkisrahoitteisen tiedon laajan uudelleenkäytön jäljellä oleviin ja esiin nouseviin esteisiin koko unionissa, saattaa lainsäädäntökehys digitaaliteknologioiden kehityksen tasalle ja edistää edelleen digitaalista innovointia erityisesti tekoälyä ajatellen.

(4)

Säädöstekstiin tehdyillä sisällöllisillä muutoksilla pyritään varmistamaan julkisen sektorin tiedon Euroopan taloudelle ja yhteiskunnalle tarjoamien mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen, ja niiden olisi keskityttävä seuraaviin aloihin: reaaliaikaisen pääsyn tarjoaminen dynaamiseen dataan asianmukaisilla teknisillä menetelmillä, arvokkaan julkisen tiedon tarjonnan lisääminen uudelleenkäyttöä varten, myös julkisten yritysten sekä tutkimusta harjoittavien organisaatioiden ja tutkimusta rahoittavien organisaatioiden taholta, puuttuminen uusien yksinoikeusjärjestelyjen muotojen syntymiseen, marginaalikustannusten perimistä koskevasta periaatteesta tehtävien poikkeusten käyttö ja tämän direktiivin ja eräiden siihen liittyvien säädösten, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (5) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 96/9/EY (6), 2003/4/EY (7) ja 2007/2/EY (8) väliseen suhteeseen.

(5)

Tietojen saanti on perusoikeus. Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, mukaan jokaisella on oikeus sananvapauteen, mukaan lukien mielipiteenvapaus sekä vapaus vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta.

(6)

Perusoikeuskirjan 8 artiklassa taataan oikeus henkilötietojen suojaan ja määrätään, että tällaisten tietojen käsittelyn on oltava asianmukaista, sen on tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten ja asianomaisen henkilön suostumuksella tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla ja riippumattoman viranomaisen valvonnassa.

(7)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään sisämarkkinoiden toteuttamisesta ja järjestelmän perustamisesta kilpailun vääristymisen estämiseksi sisämarkkinoilla. Julkisen sektorin tiedon hyödyntämistä koskevien sääntöjen ja käytäntöjen yhdenmukaistaminen jäsenvaltioissa myötävaikuttaa näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

(8)

Jäsenvaltioiden julkinen sektori kerää, tuottaa, jäljentää ja jakelee suuria määriä eri aloja koskevaa tietoa, kuten yhteiskunnallista, poliittista, taloudellista, oikeudellista, maantieteellistä, ympäristöön liittyvää, meteorologista, seismistä, matkailuun liittyvää, liiketoimintaan liittyvää, patentteihin liittyvää ja koulutukseen liittyvää tietoa. Täytäntöönpanevien, lainsäädännöllisten tai oikeudellisten julkisen sektorin elinten tuottamat asiakirjat muodostavat laajan, monipuolisen ja arvokkaan resurssipohjan, joka voi hyödyttää yhteiskuntaa. Näiden tietojen, joihin kuuluu dynaaminen data, tarjoaminen yleisesti käytetyssä sähköisessä muodossa antaa kansalaisille ja oikeushenkilöille mahdollisuuden löytää uusia tapoja käyttää niitä ja luoda uusia, innovatiivisia tuotteita ja palveluja. Jäsenvaltiot ja julkisen sektorin elimet voivat mahdollisesti hyödyntää asiaankuuluvia unionin rahastoja ja ohjelmia, joiden tavoitteena on digitaaliteknologioiden laajamittainen käyttö tai julkishallinnon ja julkisten palvelujen digitaalinen siirtymä, ja saada niistä asianmukaista taloudellista tukea, kun ne pyrkivät asettamaan tietoja helposti saataville uudelleenkäyttöä varten.

(9)

Julkisen sektorin tiedot muodostavat erityisen tietolähteen, joka voi osaltaan edistää sisämarkkinoiden toiminnan parantamista ja uusien sovellusten kehittämistä kuluttajille ja oikeushenkilöille. Älykkäällä tiedonkäytöllä, myös tietojen käsittelyllä tekoälysovellusten avulla, voi olla muutosvaikutusta kaikilla talouden aloilla.

(10)

Direktiivissä 2003/98/EY vahvistettiin jäsenvaltioiden julkisen sektorin elinten, myös täytäntöönpanevien, lainsäädännöllisten tai oikeudellisten elinten, hallussa olevien, olemassa olevien asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevat vähimmäissäännöt sekä käytännön järjestelyt niiden uudelleenkäytön helpottamiseksi. Ensimmäisten julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttöä koskevien sääntöjen hyväksymisen jälkeen maailmassa olevan tiedon määrä, julkinen tieto mukaan lukien, on lisääntynyt eksponentiaalisesti ja on alettu tuottaa ja kerätä uudenlaista tietoa. Samaan aikaan tiedon analysoinnissa, hyödyntämisessä ja käsittelyssä käytettävät teknologiat, kuten koneoppiminen, tekoäly ja esineiden internet, kehittyvät jatkuvasti. Kyseinen nopea teknologinen kehitys mahdollistaa tiedon käyttämiseen, kokoamiseen ja yhdistelyyn perustuvien uusien palveluiden ja sovellusten luomisen. Alun perin vuonna 2003 hyväksytyt ja vuonna 2013 muutetut säännöt eivät enää pysy näiden nopeiden muutosten tahdissa, minkä vuoksi on olemassa riski, että julkisen tiedon uudelleenkäytön tarjoamia taloudellisia ja yhteiskunnallisia mahdollisuuksia ei voida hyödyntää.

(11)

Tietopohjaisen yhteiskunnan kehittyminen, jossa hyödynnetään eri aloilta ja eri toiminnoista saatuja tietoja, vaikuttaa kaikkien unionin kansalaisten elämään, sillä se antaa heille muun muassa mahdollisuuden uusiin tapoihin saada ja hankkia tietoa.

(12)

Digitaalinen sisältö on tässä kehityksessä tärkeässä asemassa. Sisältötuotanto on viime vuosina luonut ja luo edelleen nopeassa tahdissa työpaikkoja. Useimmat näistä työpaikoista syntyvät innovatiivisissa startup-yrityksissä ja pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jäljempänä ’pk-yritykset’.

(13)

Yksi sisämarkkinoiden toteuttamisen tärkeimmistä tavoitteista on luoda edellytykset, joilla edistetään palvelujen ja tuotteiden kehittämistä unionin laajuisesti ja jäsenvaltioissa. Julkisen sektorin tieto tai julkisen tehtävän hoitamisen tai yleistä etua koskevan palvelun tarjoamisen yhteydessä kerätty, tuotettu, jäljennetty ja jaettu tieto on tärkeä raaka-aine digitaalisissa sisältötuotteissa ja -palveluissa, ja siitä tulee yhä merkittävämpi sisällönlähde kehittyneen digitaaliteknologian, kuten tekoälyn, lohkoketjuteknologioiden ja esineiden internetin, kehittyessä. Laaja, rajat ylittävä maantieteellinen kattavuus on myös olennainen tekijä tässä yhteydessä. Tällaisen tiedon lisääntyneiden uudelleenkäyttömahdollisuuksien odotetaan mahdollistavan muun muassa sen, että kaikki unionin yritykset, myös mikroyritykset ja pk-yritykset, sekä kansalaisyhteiskunta voivat hyödyntää näiden tietojen antamia mahdollisuuksia ja myötävaikuttaa taloudelliseen kehitykseen ja laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja suojelemiseen, erityisesti paikallisten yhteisöjen eduksi, sekä tärkeisiin yhteiskunnallisiin päämääriin, kuten vastuuvelvollisuuteen ja avoimuuteen.

(14)

Julkisen sektorin elimen hallussa olevien asiakirjojen uudelleenkäytön salliminen tuottaa lisäarvoa uudelleenkäyttäjille, loppukäyttäjille ja koko yhteiskunnalle sekä usein myös kyseiselle julkisen sektorin elimelle itselleen, sillä uudelleenkäyttö lisää avoimuutta ja vastuullisuutta ja sen avulla saadaan uudelleenkäyttäjiltä ja loppukäyttäjiltä palautetta, jonka avulla asianomainen julkisen sektorin elin voi parantaa kerätyn tiedon laatua ja tehtäviensä hoitamista.

(15)

Julkisen sektorin tietoresurssien hyödyntämistä koskevat säännöt ja käytännöt vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä, mikä luo esteitä näiden keskeisten tietoresurssien taloudellisen potentiaalin hyödyntämiselle. Se, että julkisen sektorin elinten noudattamat käytännöt julkisen sektorin tietojen hyödyntämisessä vaihtelevat edelleen eri jäsenvaltioissa, olisi otettava huomioon. Julkisen sektorin asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevia kansallisia sääntöjä ja käytäntöjä olisi pyrittävä yhdenmukaistamaan vähimmäistasolle silloin, kun erot kansallisissa säännöksissä ja käytännöissä tai niiden epäselvyys haittaavat sisämarkkinoiden toimintaa ja tietoyhteiskunnan kehitystä unionissa.

(16)

Avoimen datan ymmärretään käsitteenä yleensä tarkoittavan avoimissa tietomuodoissa olevaa dataa, jota kuka tahansa voi vapaasti käyttää, uudelleenkäyttää ja jakaa missä tahansa tarkoituksessa. Avoimen datan politiikka, jolla edistetään julkisen sektorin tiedon laajaa saatavuutta ja uudelleenkäyttöä yksityisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin siten, että niihin liittyy vain vähän tai ei lainkaan oikeudellisia, teknisiä tai taloudellisia rajoitteita, ja jolla edistetään tiedonvälitystä taloudellisten toimijoiden lisäksi ensisijaisesti kansalaisille, voi merkittävästi edistää yhteiskunnallista osallistumista ja vauhdittaa merkittävästi kyseisen tiedon uudenlaiseen yhdistelyyn ja hyödyntämiseen perustuvien uusien palveluiden kehittämistä. Jäsenvaltioita kehotetaan näin ollen edistämään tietojen luomista ”sisäänrakennetun ja oletusarvoisen avoimuuden” periaatteella kaikkien tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien asiakirjojen osalta. Näin toimiessaan niiden olisi varmistettava yleistä etua koskevien tavoitteiden, kuten yleisen turvallisuuden, johdonmukainen suojelutaso myös silloin, kun on kyse elintärkeän infrastruktuurin suojaamiseen liittyvistä arkaluonteisista tiedoista. Niiden olisi myös varmistettava henkilötietojen suojelu, myös silloin, kun yksittäisessä tietoaineistossa oleva tieto ei aiheuta riskiä luonnollisen henkilön tunnistamisesta tai yksilöimisestä mutta kyseinen tieto saattaa yhdistettynä muihin käytettävissä oleviin tietoihin aiheuttaa tällaisen riskin.

(17)

Lisäksi ilman unionin tasoista vähimmäistason yhdenmukaistamista joissain jäsenvaltioissa tekniikan haasteisiin vastaamiseksi jo käynnistetyt kansalliset lainsäädäntötoimet voisivat johtaa vielä huomattavampiin eroavaisuuksiin. Tällaisten lainsäädännöllisten eroavaisuuksien ja epävarmuustekijöiden vaikutus kasvaa entisestään tietoyhteiskuntakehityksessä, joka on jo nyt suuresti lisännyt tiedon käyttöä rajojen yli.

(18)

Jäsenvaltiot ovat laatineet uudelleenkäyttöä koskevia toimintalinjauksia direktiivin 2003/98/EY nojalla, ja osa jäsenvaltioista on omaksunut kunnianhimoisia avointa dataa koskevia toimintatapoja, joilla ne tekevät saatavilla olevan julkisen tiedon uudelleenkäytöstä helpompaa kansalaisille ja oikeushenkilöille ja jotka ylittävät mainitussa direktiivissä asetetut vähimmäisvaatimukset. On riski, että jäsenvaltioiden erilaiset säännöt estävät tuotteiden ja palveluiden tarjoamista yli rajojen ja toisiaan vastaavien julkisten tietoaineistojen uudelleenkäytön niihin perustuvissa unionin laajuisissa sovelluksissa. Näin ollen vähimmäistason yhdenmukaistaminen on tarpeen sen määrittämiseksi, mitä julkista tietoa on uudelleenkäytettävissä tiedon sisämarkkinoilla julkisen tiedon saatavuutta koskevien yleisten ja alakohtaisten, kuten direktiivissä 2003/4/EY määriteltyjen menettelytapojen mukaisesti ja vaikuttamatta niihin. Niitä unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön säännöksiä, jotka, etenkin alakohtaisen lainsäädännön tapauksessa, ylittävät nämä vähimmäisvaatimukset, olisi edelleen sovellettava. Esimerkkejä säännöksistä, jotka ylittävät tässä direktiivissä säädetyt yhdenmukaistamisen vähimmäistasot, ovat kynnystasoa alhaisemmat enimmäistasot maksuille, joita uudelleenkäytöstä voidaan periä, tai tässä direktiivissä tarkoitettuja ehtoja vähemmän rajoittavat lupaehdot. Tämä direktiivi ei erityisesti rajoita sellaisten tämän direktiivin mukaisen yhdenmukaistamisen vähimmäistason ylittävien säännösten soveltamista, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/40/EU (9) nojalla annetuissa komission delegoiduissa asetuksissa.

(19)

Jäsenvaltioita kehotetaan lisäksi ylittämään tässä direktiivissä säädetyt vähimmäisvaatimukset ja soveltamaan direktiivin vaatimuksia julkisten yritysten hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka liittyvät toiminta-aloihin, joiden on todettu olevan suoraan kilpailulle alttiita Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25/EU (10) 34 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat myös päättää soveltaa tämän direktiivin vaatimuksia yksityisiin, erityisesti yleistä etua koskevia palveluja tarjoaviin, yrityksiin.

(20)

Julkisen sektorin asiakirjojen uudelleenkäytön ehdoille tarvitaan yleiset puitteet, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukaiset, oikeasuhteiset ja syrjimättömät ehdot tällaisen tiedon uudelleenkäytölle. Julkisen sektorin elimet keräävät, tuottavat, jäljentävät ja jakavat asiakirjoja täyttääkseen julkiset tehtävänsä. Julkisen sektorin elimet keräävät, tuottavat, jäljentävät ja jakavat asiakirjoja tarjotakseen yleistä etua koskevia palveluja. Tällaisten asiakirjojen käyttö muihin tarkoituksiin on uudelleenkäyttöä. Jäsenvaltiot voivat ylittää tässä direktiivissä asetetun vähimmäistason ja sallia täten laajemman uudelleenkäytön. Kun jäsenvaltiot saattavat tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, ne voivat käyttää muuta ilmausta kuin ”asiakirja”, kunhan ne säilyttävät tässä direktiivissä esitetyn käsitteen ”asiakirja” määritelmän koko soveltamisalan.

(21)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava asiakirjoihin, joiden antaminen kuuluu kyseisten julkisen sektorin elinten julkisiin tehtäviin, jotka määritellään jäsenvaltion lainsäädännössä tai muissa sitovissa säännöissä. Jos tällaisia sääntöjä ei ole, julkiset tehtävät olisi määriteltävä jäsenvaltioiden yleisen hallintokäytännön mukaisesti edellyttäen, että julkisten tehtävien ala on avoin ja sitä valvotaan. Julkiset tehtävät voidaan määritellä yleisesti tai tapauskohtaisesti yksittäisen julkisen sektorin elimen osalta.

(22)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava asiakirjoihin, jotka ovat saatavilla uudelleenkäyttöä varten, kun julkisen sektorin elimet antavat tietojen käyttölupia taikka myyvät, jakelevat, vaihtavat tai antavat tietoja. Ristikkäistukien välttämiseksi uudelleenkäyttöön olisi sisällyttävä organisaation sisäinen asiakirjojen jatkokäyttö sellaisessa toiminnassa, joka ei liity sen julkiseen tehtävään. Julkisen tehtävän ulkopuolelle jää tavallisesti sellaisten asiakirjojen antaminen, jotka on tuotettu ja kustannettu yksinomaan kaupalliselta pohjalta ja kilpailussa markkinoilla muiden kanssa.

(23)

Tämä direktiivi ei rajoita tai haittaa viranomaisten ja muiden julkisten elinten lakisääteisten tehtävien hoitamista. Tällä direktiivillä säädetään jäsenvaltioille velvoite sallia kaikkien olemassa olevien asiakirjojen uudelleenkäyttö, jollei niiden saatavuutta ole rajoitettu tai estetty asiakirjojen saatavuutta koskevilla kansallisilla säännöillä tai jollei tässä direktiivissä säädetä muista poikkeuksista. Tämä direktiivi perustuu jäsenvaltioiden nykyisiin asiakirjojen saatavuutta koskeviin järjestelmiin, eikä sillä muuteta kansallisia sääntöjä asiakirjojen saannista. Direktiiviä ei sovelleta tapauksissa, joissa kansalaiset tai oikeushenkilöt voivat saada asiakirjan käyttöönsä vain, jos he tai ne voivat osoittaa asianomaisten tiedon saantia koskevien sääntöjen nojalla, että asia koskee erityisesti heitä tai niitä. Unionin tasolla perusoikeuskirjan 41 artiklalla oikeudesta hyvään hallintoon ja 42 artiklalla oikeudesta tutustua asiakirjoihin tunnustetaan, että kaikilla unionin kansalaisilla ja kaikilla luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä, joiden asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission hallussa oleviin asiakirjoihin. Julkisen sektorin elimiä olisi rohkaistava asettamaan kaikki hallussaan olevat asiakirjat uudelleenkäytettäviksi. Julkisen sektorin elinten olisi edistettävä ja kannustettava asiakirjojen uudelleenkäyttöä, mukaan lukien luonteeltaan lainsäädännölliset tai hallinnolliset viralliset tekstit, silloin kun julkisen sektorin elimellä on oikeus sallia niiden uudelleenkäyttö.

(24)

Jäsenvaltiot antavat usein yleistä etua koskevien palvelujen tarjonnan julkisen sektorin ulkopuolisten yksiköiden tehtäväksi ja kohdistavat tällaisiin yksiköihin tarkkaa valvontaa. Direktiiviä 2003/98/EY sovelletaan kuitenkin ainoastaan julkisen sektorin elinten hallussa oleviin asiakirjoihin, ja julkiset yritykset on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä johtaa siihen, että yleistä etua koskevien palvelujen toteuttamisen yhteydessä tuotetut asiakirjat ovat heikosti saatavilla uudelleenkäyttöä varten useilla aloilla, erityisesti yleishyödyllisten palvelujen aloilla. Se heikentää myös suuresti mahdollisuuksia luoda rajat ylittäviä palveluja yleistä etua koskevia palveluja tarjoavien julkisten yritysten hallussa olevien asiakirjojen pohjalta.

(25)

Direktiiviä 2003/98/EY olisi siksi muutettava sen varmistamiseksi, että sitä voidaan soveltaa yleistä etua koskevien palvelujen tarjonnan yhteydessä tuotettujen olemassa olevien asiakirjojen uudelleenkäyttöön, kun palvelua tarjoavat julkiset yritykset, jotka harjoittavat jotain direktiivissä 2014/25/EU 8–14 artiklassa tarkoitetuista toiminnoista, sekä julkiset yritykset, jotka toimivat julkisen liikenteen harjoittajina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007 (11) 2 artiklan mukaisesti, julkiset yritykset, jotka toimivat julkisen palvelun velvoitteita täyttävinä lentoliikenteen harjoittajina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 (12) 16 artiklan mukaisesti, ja julkiset yritykset, jotka toimivat julkisen palvelun velvoitteita täyttävinä yhteisön laivanvarustajina neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 (13) 4 artiklan mukaisesti.

(26)

Tähän direktiiviin ei sisälly yleistä velvoitetta sallia julkisten yritysten tuottamien asiakirjojen uudelleenkäyttö. Päätös uudelleenkäytön sallimisesta tai kieltämisestä olisi jätettävä asianomaisille julkisille yrityksille, ellei tässä direktiivissä tai unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä muuta edellytetä. Julkisen yrityksen olisi noudatettava tämän direktiivin III ja IV luvussa säädettyjä asiaa koskevia velvollisuuksia, etenkin esitysmuotojen, maksujen, avoimuuden, lisenssien, syrjimättömyyden ja yksinoikeusjärjestelyjen kiellon osalta, vasta sitten, kun se on asettanut asiakirjan saataville uudelleenkäyttöä varten. Julkisten yritysten ei toisaalta pitäisi joutua noudattamaan II luvussa säädettyjä vaatimuksia, kuten pyyntöjen käsittelyyn sovellettavia sääntöjä. Kun asiakirjojen uudelleenkäyttö sallitaan, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota neuvoston direktiivissä 2008/114/EY (14) määritellyn elintärkeän infrastruktuurin suojaamiseen liittyvien arkaluonteisten tietojen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/1148 (15) tarkoitettujen keskeisten palvelujen suojelemiseen.

(27)

Tuotetun tutkimustiedon määrä kasvaa eksponentiaalisesti, ja se tarjoaa mahdollisuuksia uudelleenkäyttöön myös tiedeyhteisön ulkopuolella. Jotta kasvaviin yhteiskunnallisiin haasteisiin voitaisiin vastata tehokkaasti ja kokonaisvaltaisesti, on käynyt ratkaisevan tärkeäksi ja kiireelliseksi, että tietoa on saatavilla eri lähteistä, sektoreista ja tieteenaloista ja sitä voidaan yhdistää ja käyttää uudelleen myös eri lähteiden, sektoreiden ja tieteenalojen välillä. Tutkimustietoon sisältyvät tilastot, koetulokset, mittaukset, kenttätyön yhteydessä tehdyt havainnot, kyselytutkimusten tulokset, haastattelutallenteet ja kuvat. Siihen sisältyvät metadata, spesifikaatiot ja muut digitaaliset objektit. Tutkimustieto poikkeaa tieteellisistä artikkeleista, joissa raportoidaan tieteellisen tutkimuksen tuloksena tehdyistä havainnoista ja kommentoidaan niitä. Julkisrahoitteisen tieteellisen tutkimuksen tietojen avoin saatavuus ja uudelleenkäytettävyys on jo useiden vuosien ajan ollut erityisten poliittisten aloitteiden aiheena. Avoimella saatavuudella tarkoitetaan tutkimustulosten asettamista loppukäyttäjän saataville verkossa maksutta sekä ilman käyttöä ja uudelleenkäyttöä koskevia muita rajoituksia kuin mahdollisuus edellyttää tekijänoikeuksien tunnustamista. Avoimen saatavuuden toimintapolitiikoilla pyritään erityisesti antamaan tutkijoille ja suurelle yleisölle mahdollisuus saada tutkimustietoa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa jakeluprosessia ja helpottamaan sen käyttöä ja uudelleenkäyttöä. Avoin saatavuus auttaa parantamaan laatua, vähentää tarpeetonta päällekkäisen tutkimuksen tarvetta, vauhdittaa tieteellistä edistystä, auttaa torjumaan tieteellisiä petoksia ja voi kaiken kaikkiaan edistää talouskasvua ja innovointia. Avoimen saatavuuden ohella pyritään varmistamaan, että tiedonhallinnan suunnittelusta tulee tieteellinen vakiokäytäntö, ja tukemaan sellaisen tutkimustiedon levittämistä, joka on löydettävissä, saatavilla, yhteentoimivaa ja uudelleenkäytettävissä (”FAIR-periaate”).

(28)

Edellä esitetyistä syistä on asianmukaista asettaa jäsenvaltioille velvollisuus hyväksyä avoimen saatavuuden toimintapolitiikat suhteessa julkisrahoitteiseen tutkimustietoon ja varmistaa, että kaikki tutkimusta harjoittavat organisaatiot ja tutkimusta rahoittavat organisaatiot noudattavat näitä toimintapolitiikkoja. Tutkimusta harjoittavat organisaatiot ja tutkimusta rahoittavat organisaatiot voisivat lisäksi järjestäytyä julkisen sektorin elimiksi tai julkisiksi yrityksiksi. Tätä direktiiviä sovelletaan tällaisiin hybridiorganisaatioihin ainoastaan tutkimusta harjoittavien organisaatioiden ominaisuudessa ja niiden tutkimustietoon. Avoimen saatavuuden toimintapolitiikoissa sallitaan tyypillisesti joukko poikkeuksia tieteellisten tutkimustulosten asettamiseen avoimesti saataville. Komission 25 päivänä huhtikuuta 2018 antamassa suosituksessa kuvaillaan muun muassa avoimen saatavuuden toimintapolitiikkojen keskeiset osatekijät. Myös ehtoja, joiden mukaisesti tiettyjä tutkimustietoja voidaan käyttää uudelleen, olisi parannettava. Tästä syystä jotkin tästä direktiivistä johtuvat velvollisuudet olisi laajennettava koskemaan sellaisen tieteellisen tutkimustoiminnan tuloksena syntyvää tutkimustietoa, jota tuetaan julkisella rahoituksella tai joka on julkisen ja yksityisen sektorin yksiköiden yhdessä rahoittamaa. Kansallisten avoimen saatavuuden toimintapolitiikkojen mukaisesti julkisrahoitteisen tutkimustiedon olisi oletusarvoisesti oltava avointa. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin otettava asianmukaisesti huomioon yksityisyyteen, henkilötietojen suojaan, luottamuksellisuuteen, kansalliseen turvallisuuteen, oikeutettuihin kaupallisiin etuihin, kuten liikesalaisuuksiin, ja kolmansien osapuolten teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvät näkökohdat noudattaen periaatetta ”niin avointa kuin on mahdollista ja niin suljettua kuin on välttämätöntä”. Tämän lisäksi tämän direktiivin ei tulisi koskea tutkimustietoa, jota ei aseteta saataville kansalliseen turvallisuuteen, puolustukseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä. Hallinnollisen taakan välttämiseksi tästä direktiivistä aiheutuvia velvollisuuksia olisi sovellettava ainoastaan tutkimustietoon, jonka tutkijat, tutkimusta harjoittavat organisaatiot tai tutkimusta rahoittavat organisaatiot ovat jo asettaneet julkisesti saataville organisaatio- tai tutkimusalakohtaisen tietovaraston kautta, eikä niissä saisi määrätä lisäkustannuksia tietoaineistohauille tai edellyttää tiedon ylimääräistä huoltamista. Jäsenvaltiot voivat ulottaa tämän direktiivin soveltamisen tutkimustietoon, joka on asetettu julkisesti saataville muiden datainfrastruktuurien kuin tietovarastojen kautta, avoimesti saatavilla olevien julkaisujen kautta, artikkelin liitetiedostona, aineistokuvailuna tai kuvailuna datajulkaisussa. Muut asiakirjat kuin tutkimustieto olisi jatkossakin jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

(29)

”Julkisen sektorin elimen” määritelmä perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (16) 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan määritelmään. Kyseisessä direktiivissä esitettyä ”julkisoikeudellisen laitoksen” määritelmää ja direktiivissä 2014/25/EU esitettyä ”julkisen yrityksen” määritelmää olisi sovellettava tämän direktiivin osalta.

(30)

Tässä direktiivissä säädetään ilmaisun ”asiakirja” määritelmästä ja tämän määritelmän olisi sisällettävä myös mikä tahansa osa asiakirjasta. Ilmaisun ”asiakirja” olisi katettava kaikki toimenpiteiden, tosiseikkojen tai tietojen esitykset – ja kaikki tällaisten toimenpiteiden, tosiseikkojen tai tietojen koosteet – tallennusvälineestä riippumatta (paperilla tai sähköisessä muodossa tai äänenä, visuaalisessa muodossa tai audiovisuaalisena tallenteena). ”Asiakirjan” määritelmän ei ole tarkoitus kattaa tietokoneohjelmia. Jäsenvaltiot voivat ulottaa tämän direktiivin soveltamisen tietokoneohjelmiin.

(31)

Julkiset sektorin elimet asettavat asiakirjojaan entistä enemmän saataville uudelleenkäyttöä varten ennakoivalla tavalla varmistamalla, että asiakirjat ja niihin liittyvä metadata ovat löydettävissä verkossa ja tosiasiallisesti saatavilla avoimessa muodossa, joka voi olla koneellisesti luettava ja jolla varmistetaan yhteentoimivuus, uudelleenkäyttö ja saatavuus. Asiakirjat olisi myös asetettava saataville uudelleenkäyttöä varten uudelleenkäyttäjän esittämästä pyynnöstä. Tällaisissa tapauksissa uudelleenkäyttöpyyntöihin olisi vastattava kohtuullisessa ajassa ja noudatettava vastaavanlaisia vastausaikoja kuin asiakirjojen saatavuutta koskevien järjestelmien mukaisissa tiedonsaantipyynnöissä. Julkiset yritykset, oppilaitokset, tutkimusta harjoittavat organisaatiot ja tutkimusta rahoittavat organisaatiot olisi kuitenkin vapautettava tästä vaatimuksesta. Kohtuulliset vastausajat kaikkialla unionissa edistävät uusien koostettujen tietotuotteiden ja -palvelujen luomista unionin laajuisella tasolla. Tämä on erityisen tärkeää dynaamisen datan osalta (mukaan lukien ympäristöön liittyvät, liikenteeseen liittyvät, satelliiteista saadut, meteorologiset ja anturien tuottamat tiedot), jolloin tiedon taloudellinen arvo riippuu sen välittömästä saatavuudesta ja säännöllisestä ajantasaistamisesta. Dynaaminen data olisi siksi asetettava saataville sovellusrajapinnan (Application Programming Interface), jäljempänä ’API-rajapinta’, kautta heti sen keräämisen jälkeen tai manuaalisen päivityksen yhteydessä heti tietoaineiston muuttamisen jälkeen tällaiseen dataan perustuvien internet-, mobiili- ja pilvisovellusten kehittämisen helpottamiseksi. Jos tämä ei ole mahdollista teknisten tai taloudellisten rajoitusten vuoksi, julkisen sektorin elinten pitäisi saattaa asiakirjat saataville sellaisella aikavälillä, jonka puitteissa niiden koko taloudellista potentiaalia voidaan hyödyntää. Asiaan liittyvien teknisten ja taloudellisten rajoitteiden poistamiseksi olisi toteutettava erityistoimenpiteitä. Jos käytetään käyttöoikeussopimusta, asiakirjojen saaminen oikeaan aikaan voi sisältyä käyttöluvan ehtoihin. Kun tietojen tarkistaminen on välttämätöntä yleistä etua koskevista perustelluista syistä, erityisesti kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden vuoksi, dynaaminen data olisi asetettava saataville heti tarkistamisen jälkeen. Välttämättömät tarkistukset eivät saisi vaikuttaa päivitystiheyteen.

(32)

Jotta tällä direktiivillä uudelleenkäytön piiriin tuotu tieto saataisiin käyttöön, olisi tarkoituksenmukaista varmistaa dynaamisen datan saatavuus hyvin suunniteltujen API-rajapintojen kautta. API-rajapinta on toimintojen, menettelyjen, määritelmien ja protokollien kokonaisuus laitteiden välisen viestinnän ja saumattoman tiedonvaihdon mahdollistamiseksi. API-rajapintoja olisi tuettava selkeillä ja kattavilla teknisillä asiakirjoilla, jotka ovat saatavilla verkossa. Mahdollisuuksien mukaan olisi käytettävä avoimia API-rajapintoja. Olisi sovellettava unionin tai kansainvälisesti tunnustettuja standardiprotokollia, ja tarvittaessa olisi käytettävä kansainvälisiä tietoaineistostandardeja. API-rajapinnoilla voi olla erilaisia monimutkaisuustasoja, joissa voi olla kyse yksinkertaisesta linkistä tietokantaan tiettyjen tietoaineistojen hakemiseksi, verkkokäyttöliittymästä tai monimutkaisemmista rakenteista. Tiedon uudelleenkäytöllä ja jakamisella API-rajapintojen sopivan käytön avulla on yleistä arvoa, sillä se auttaa kehittäjiä ja startup-yrityksiä luomaan uusia palveluja ja tuotteita. Se on myös olennainen osatekijä arvokkaiden ekosysteemien luomisessa usein käyttämättä jäävien tietoresurssien ympärille. API-rajapinnan rakenteen ja käytön on tarpeen perustua useisiin periaatteisiin: saatavuuteen, vakauteen, elinkaaren aikaiseen ylläpitoon, käytön ja standardien yhdenmukaisuuteen, käyttäjäystävällisyyteen sekä turvallisuuteen. Dynaamisen datan eli datan, jota päivitetään säännöllisesti ja usein reaaliaikaisesti, osalta julkisen sektorin elinten ja julkisten yritysten olisi asetettava tämä data saataville uudelleenkäyttöä varten heti sen keräämisen jälkeen sopivia API-rajapintoja käyttäen ja tarvittaessa useana kerralla ladattavana tiedostona (bulk download), lukuun ottamatta tapauksia, joissa tämä aiheuttaisi kohtuuttomasti työtä. Työmäärän kohtuullisuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon kyseisen julkisen sektorin elimen tai yrityksen koko ja toimintamäärärahat.

(33)

Uudelleenkäyttömahdollisuuksia voidaan parantaa rajoittamalla tarvetta digitalisoida paperiasiakirjoja tai käsitellä digitaalisia tiedostoja keskenään yhteensopiviksi. Tämän vuoksi julkisen sektorin elinten olisi asetettava asiakirjat saataville kaikissa jo olemassa olevissa muodoissa tai kaikkina jo olemassa olevina kielitoisintoina, sähköisessä muodossa, mikäli tämä on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Julkisen sektorin elinten olisi suhtauduttava myönteisesti pyyntöihin saada ote olemassa olevasta asiakirjasta, jos tällainen pyyntö voidaan täyttää yksinkertaisin toimenpitein. Julkisen sektorin elimillä ei kuitenkaan pitäisi olla velvollisuutta toimittaa otetta asiakirjasta tai muuttaa pyydetyn tiedon esitysmuotoa, jos siitä aiheutuu suhteetonta vaivaa. Uudelleenkäytön helpottamiseksi julkisen sektorin elinten pitäisi saattaa asiakirjansa saataville sellaisessa muodossa, joka mahdollisimman pitkälti ja soveltuvilta osin ei edellytä minkään tietyn tietokoneohjelman käyttöä. Silloin kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, julkisen sektorin elinten pitäisi ottaa huomioon vammaisten henkilöiden mahdollisuudet uudelleenkäyttää asiakirjoja antamalla tiedot esteettömässä muodossa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2102 (17) mukaisesti.

(34)

Uudelleenkäytön helpottamiseksi julkisen sektorin elinten olisi, silloin kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, saatettava asiakirjat, mukaan lukien verkkosivuilla julkaistut asiakirjat, ja niitä koskeva metatieto saataville mahdollisimman tarkasti ja yksityiskohtaisesti avoimessa ja koneellisesti luettavassa muodossa, joka takaa yhteentoimivuuden, esimerkiksi käsittelemällä niitä tavalla, joka vastaa direktiivin 2007/2/EY mukaisia paikkatiedon yhteensopivuus- ja käytettävyysvaatimuksia koskevia periaatteita.

(35)

Asiakirjan olisi katsottava olevan koneellisesti luettavassa muodossa, jos se on sellaisessa tiedostomuodossa, jonka rakenne mahdollistaa sen, että ohjelmistosovellukset pystyvät helposti yksilöimään, tunnistamaan ja poimimaan siitä tiettyjä tietoja. Rakenteelliseen muotoon koodattu tieto olisi katsottava koneellisesti luettavaksi tiedoksi. Koneellisesti luettavissa olevat muodot voivat olla avoimia tai sovelluskohtaisia. Ne voivat olla virallisia standardeja, mutta se ei ole välttämätöntä. Asiakirjojen, jotka on koodattu tiedostomuotoon, joka rajoittaa automaattista käsittelyä estämällä tai rajoittamalla tietojen poimimista niistä, ei olisi katsottava olevan koneellisesti luettavassa muodossa. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava unionin tai kansainvälisesti tunnustettujen avointen koneellisesti luettavien muotojen käyttöön silloin kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet olisi otettava soveltuvin osin huomioon suunniteltaessa asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevia teknisiä menetelmiä.

(36)

Asiakirjojen uudelleenkäytöstä perittävät maksut muodostavat merkittävän markkinoille tulon esteen startup-yrityksille ja pk-yrityksille. Asiakirjat olisi siksi asetettava saataville uudelleenkäyttöä varten maksutta, ja jos maksut ovat välttämättömiä, ne eivät lähtökohtaisesti saisi olla marginaalikustannuksia korkeampia. Kun julkisen sektorin elimet suorittavat erityisen kattavia hakuja pyydetyn tiedon löytämiseksi tai tekevät äärimmäisen kalliita muutoksia pyydetyn tiedon esitysmuotoon joko vapaaehtoisesti tai kansallisessa lainsäädännössä edellytetyllä tavalla, marginaalikustannukset voivat kattaa näihin toimiin liittyvät kustannukset. Poikkeustapauksissa olisi otettava huomioon tarve olla estämättä tavanomaista toimintaa niiltä julkisen sektorin elimiltä, joiden on tuotettava tuloja kattaakseen huomattavan osan julkisten tehtäviensä suorittamiseen liittyvistä kustannuksista. Tämä koskee myös tilanteita, joissa julkisen sektorin elin on asettanut tietoa saataville avoimena datana, mutta sen on tuotettava tuloja kattaakseen huomattavan osan muiden julkisten tehtäviensä suorittamiseen liittyvistä kustannuksista. Julkisten yritysten rooli kilpailuun perustuvassa taloudellisessa ympäristössä olisi myös tunnustettava. Tällaisissa tapauksissa julkisen sektorin elinten ja julkisten yritysten olisi siksi voitava periä marginaalikustannukset ylittäviä maksuja. Nämä maksut olisi vahvistettava objektiivisten, avointen ja varmistettavissa olevien perusteiden mukaisesti, ja asiakirjojen toimittamisesta ja uudelleenkäyttöoikeuksien luovuttamisesta saatavat kokonaistulot eivät saisi ylittää niiden keräämisestä ja tuottamisesta, mukaan lukien kolmansilta osapuolilta hankkiminen, jäljentämisestä, ylläpitämisestä, säilyttämisestä ja jakelusta aiheutuvia kustannuksia ja investoinneille saatavaa kohtuullista tuottoa. Perittäviin kustannuksiin olisi tarvittaessa voitava lisätä myös henkilötietojen anonymisoinnista ja tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset. Jäsenvaltiot voivat vaatia julkisen sektorin elimiä ja julkisia yrityksiä julkistamaan nämä kustannukset. Julkisen sektorin elimille asetettavan vaatimuksen tuottaa tuloja kattaakseen huomattavan osan julkisen tehtävänsä suorittamiseen tai julkisten yritysten tehtäväksi annettuihin yleistä etua koskeviin palveluihin liittyvistä kustannuksista ei tarvitse olla lakisääteinen vaatimus, ja se voi olla esimerkiksi seurausta jäsenvaltioiden hallintokäytännöistä. Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen tällaista vaatimusta.

(37)

Investoinnista saatava tuotto voidaan ymmärtää prosenttiosuutena, joka mahdollistaa marginaalikustannusten lisäksi pääomakustannusten kattamisen ja todellisen tuottoprosentin sisällyttämisen. Koska pääomakustannukset ovat läheisesti yhteydessä luottolaitosten korkoihin, jotka puolestaan perustuvat Euroopan keskuspankin (EKP), perusrahoitusoperaatioiden kiinteään korkoon, kohtuullisen tuoton ei pitäisi olla yli viisi prosenttia suurempi kuin EKP:n kiinteä korko.

(38)

Kirjastojen, korkeakoulujen kirjastot mukaan luettuina, museoiden ja arkistojen olisi voitava periä marginaalikustannukset ylittäviä maksuja, jotta ei estetä niiden tavanomaista toimintaa. Tällaisten julkisen sektorin elinten tapauksessa asiakirjojen toimittamisesta ja uudelleenkäyttöoikeuksien luovuttamisesta asianmukaisena tilikautena saatavat kokonaistulot eivät saisi ylittää niiden keräämisestä, tuottamisesta, jäljentämisestä, jakelusta, säilyttämisestä ja oikeuksien selvittämisestä aiheutuvia kustannuksia ja investoinneille saatavaa kohtuullista tuottoa. Perittäviin kustannuksiin olisi tarvittaessa lisättävä myös henkilötietojen tai kaupallisesti arkaluonteisten tietojen anonymisoinnista aiheutuvat kustannukset. Kirjastojen, korkeakoulujen kirjastot mukaan luettuina, museoiden ja arkistojen erityispiirteiden vuoksi on mahdollista ottaa huomioon yksityisen sektorin samanlaisten tai vastaavien asiakirjojen uudelleenkäytöstä perimät maksut laskettaessa investoinneille saatavaa kohtuullista tuottoa.

(39)

Tässä direktiivissä säädetyt maksujen ylärajat eivät vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen periä alempia maksuja tai olla kokonaan perimättä maksuja.

(40)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava perusteet marginaalikustannukset ylittävien maksujen perimiselle. Niiden olisi voitava esimerkiksi vahvistaa kyseiset perusteet kansallisissa säännöissä tai nimetä asianmukainen elin tai asianmukaiset elimet, jotka eivät saa olla sama kuin julkisen sektorin elin itse ja joilla on toimivalta vahvistaa kyseiset perusteet. Mainittu elin olisi organisoitava jäsenvaltioiden perustuslaillisten järjestelmien ja oikeusjärjestelmien mukaisesti. Se voi olla jo olemassa oleva elin, jolla on talousarvion toteuttamiseen liittyviä valtuuksia ja joka on poliittisen valvonnan alainen.

(41)

Julkisen sektorin asiakirjojen uudelleenkäytön ehtojen selkeys ja yleinen saatavuus on unionin laajuisten tietomarkkinoiden kehityksen ehdoton edellytys. Näin ollen kaikki asiakirjojen uudelleenkäyttöön sovellettavat ehdot olisi saatettava mahdollisten uudelleenkäyttäjien tietoon. Jäsenvaltioiden olisi tuettava tarvittaessa verkkokäyttöisten hakemistojen luomista saatavilla olevista asiakirjoista uudelleenkäyttöpyyntöjen edistämiseksi ja helpottamiseksi. Muiden tahojen kuin julkisten yritysten, oppilaitosten, tutkimusta harjoittavien organisaatioiden ja tutkimusta rahoittavien organisaatioiden hallussa olevien asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevan pyynnön esittäjälle olisi tiedotettava tämän käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista, jotka liittyvät tätä koskeviin päätöksiin tai käytäntöihin. Tämä on erityisen tärkeää startup-yritysten ja pk-yritysten tapauksessa, koska ne eivät välttämättä ole selvillä siitä, miten muiden jäsenvaltioiden julkisen sektorin elinten kanssa menetellään, eivätkä myöskään vastaavista muutoksenhakukeinoista.

(42)

Muutoksenhakukeinoihin olisi kuuluttava mahdollisuus puolueettoman muutoksenhakuelimen suorittamaan uudelleenarviointiin. Kyseinen elin voi olla jo olemassa oleva kansallinen viranomainen, esimerkiksi kansallinen kilpailuviranomainen, asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti perustettu valvontaviranomainen, asiakirjojen saatavuudesta vastaava kansallinen viranomainen tai kansallinen oikeusviranomainen. Elin olisi organisoitava jäsenvaltioiden perustuslaillisten järjestelmien ja oikeusjärjestelmien mukaisesti. Kyseisen elimen puoleen kääntyminen ei saisi rajoittaa uudelleenkäyttöoikeutta hakevien muutoin käytettävissä olevia muutoksenhakukeinoja. Sen olisi kuitenkin oltava selvästi erillään jäsenvaltion mekanismista, jolla vahvistetaan perusteet marginaalikustannukset ylittävien maksujen perimiselle. Muutoksenhakukeinoihin olisi kuuluttava mahdollisuus arvioida uudelleen kielteisiä päätöksiä sekä päätöksiä, joilla uudelleenkäyttö on sallittu mutta jotka voivat vaikuttaa hakijoihin muulla tavoin, erityisesti sovellettavilla maksujen perimistä koskevilla säännöillä. Nopeasti muuttuvien markkinoiden tarpeiden mukaisesti uudelleenarviointiprosessin olisi oltava nopea.

(43)

Kaikkien julkisen sektorin hallussa olevien – ei ainoastaan poliittiseen vaan myös oikeudelliseen ja hallinnolliseen prosessiin liittyvien – yleisesti saatavien asiakirjojen julkaiseminen on keskeinen väline laajennettaessa oikeutta tiedonsaantiin, joka on yksi demokratian perusperiaatteista. Tätä tavoitetta sovelletaan laitoksiin kaikilla tasoilla eli paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

(44)

Asiakirjan uudelleenkäyttöön ei saisi kohdistua ehtoja. Joissakin yleisen edun mukaisen tavoitteen nojalla perustelluissa tapauksissa voidaan kuitenkin antaa lupa, jossa luvan saajalle asetetaan asiakirjan uudelleenkäyttöä koskevia ehtoja, jotka voivat koskea esimerkiksi vastuuta, henkilötietojen suojaa, asiakirjojen asianmukaista käyttöä, takuita siitä, että asiakirjaa ei muuteta, sekä lähteen mainitsemista. Jos julkisen sektorin elimet antavat lupia asiakirjojen uudelleenkäyttöä varten, lupien ehtojen olisi oltava objektiivisia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä. Myös tietoverkossa saatavilla olevat standardilisenssit voivat olla tässä mielessä erittäin tärkeitä. Näin ollen jäsenvaltioiden on varmistettava standardilisenssien saatavuus. Julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttöön vaadittavilla luvilla saisi joka tapauksessa rajoittaa uudelleenkäyttöä mahdollisimman vähän, esimerkiksi siten, että rajoitus koskee vain lähteen ilmoittamista. Tietoverkossa saatavilla olevien julkisten käyttölupien muodossa olevien avointen lisenssien, jotka sallivat kenen tahansa vapaasti saada, käyttää, muokata ja jakaa tietoja ja tallenteita mihin tahansa tarkoitukseen ja jotka perustuvat avoimen tiedon tietomuotoihin, olisi tässä suhteessa oltava keskeisessä asemassa. Siksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä avointen lisenssien käyttöä, ja niistä pitäisi ajan myötä tulla unionin laajuinen käytäntö. Jos julkisen sektorin elin tai julkinen yritys asettaa asiakirjoja saataville uudelleenkäyttöä varten ilman muita ehtoja tai rajoituksia, kyseisen julkisen sektorin elimen tai julkisen yrityksen voidaan antaa luopua uudelleenkäyttöä varten asetettuihin asiakirjoihin liittyvästä vastuusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja vastuuseen liittyviä vaatimuksia.

(45)

Jos asiasta vastaava viranomainen päättää, että tiettyjä asiakirjoja ei enää voi saada uudelleen käytettäväksi, tai lopettaa kyseisten asiakirjojen päivittämisen, sen olisi julkistettava tällaiset päätökset ensi tilassa ja mahdollisuuksien mukaan sähköisessä muodossa.

(46)

Uudelleenkäytön ehdoilla ei saisi syrjiä toisiinsa verrattavissa olevia käyttäjäryhmiä. Tältä osin syrjinnän kiellolla ei kuitenkaan saisi estää esimerkiksi julkisen sektorin elinten välistä maksutonta tiedonvaihtoa julkisia tehtäviä suoritettaessa, vaikka muilta osapuolilta peritään maksu samojen asiakirjojen uudelleenkäytöstä. Sillä ei pitäisi myöskään estää eriytetyn maksumenettelyn hyväksymistä kaupalliseen ja muuhun kuin kaupalliseen uudelleenkäyttöön.

(47)

Jäsenvaltioiden olisi erityisesti varmistettava, että julkisten yritysten asiakirjojen uudelleenkäyttö ei johda markkinoiden vääristymiseen eikä haittaa tervettä kilpailua.

(48)

Julkisen sektorin elinten pitäisi asiakirjojen uudelleenkäytön periaatteita laatiessaan noudattaa unionin oikeutta ja kansallisia kilpailusääntöjä ja välttää mahdollisimman pitkälle yksinoikeusjärjestelyjen tekemistä toistensa ja yksityisen sektorin toimijoiden kanssa. Yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tarjoamiseksi voi kuitenkin joskus olla tarpeen myöntää yksinoikeuksia julkisen sektorin asiakirjojen käyttöön. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun yksikään kaupallinen yritys ei suostu julkaisemaan kyseisiä tietoja ilman yksinoikeutta. Tältä osin on aiheellista ottaa huomioon direktiivin 2014/24/EU 11 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jätetyt palveluhankintasopimukset sekä direktiivin 2014/24/EU 31 artiklassa tarkoitetut innovaatiokumppanuudet.

(49)

Kirjastot, korkeakoulujen kirjastot mukaan luettuina, sekä museot, arkistot ja yksityisen sektorin kumppanit toteuttavat usein yhteistyöhankkeita, joihin liittyy kulttuuritietovarantojen digitointia ja joissa yksityisen sektorin kumppaneille annetaan yksinoikeuksia. Käytäntö on osoittanut, että tällaisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ansiosta kulttuurikokoelmia voidaan käyttää järkevästi ja samalla kansalaiset pääsevät nopeammin osallisiksi kulttuuriperinnöstä. Siksi on aiheellista ottaa huomioon kulttuuritietovarantojen digitointiin liittyvät eroavaisuudet jäsenvaltioiden välillä määrittelemällä erityiset säännöt näiden varantojen digitointia koskeville sopimuksille. Jos yksinoikeus liittyy kulttuuritietovarantojen digitointiin, tietyn mittainen yksinoikeusajanjakso saattaa olla tarpeen, jotta yksityisen sektorin kumppanilla on mahdollisuus kattaa investointinsa. Tämän ajanjakson pituus olisi kuitenkin rajoitettava mahdollisimman lyhyeen aikaan, jotta voidaan noudattaa periaatetta, jonka mukaan vapaasti käytettävissä olevan aineiston olisi oltava vapaasti käytettävissä myös digitoinnin jälkeen. Kulttuuritietovarantojen digitointiin myönnettävän yksinoikeuden kesto ei saisi yleensä ylittää kymmentä vuotta. Jos yksinoikeusajanjakso on yli kymmenen vuotta, sitä olisi tarkasteltava uudelleen ottaen huomioon järjestelyn voimaantulon jälkeen tapahtuneet tekniset, taloudelliset ja hallinnolliset muutokset. Lisäksi kaikissa kulttuuritietovarantojen digitointiin liittyvissä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa kumppanina toimivalle kulttuurilaitokselle olisi myönnettävä täydet oikeudet digitoitujen kulttuuritietovarantojen käyttöön hankkeen päätyttyä.

(50)

Tiedon haltijoiden ja tiedon uudelleenkäyttäjien välisiin järjestelyihin, joissa ei nimenomaisesti myönnetä yksinoikeuksia, mutta joiden voidaan kohtuudella odottaa rajoittavan asiakirjojen saatavuutta uudelleenkäyttöä varten, olisi kohdistettava julkista lisävalvontaa. Tällaisten järjestelyjen olennaiset osat olisi näin ollen julkaistava verkossa vähintään kaksi kuukautta ennen niiden voimaantuloa eli kaksi kuukautta ennen sovittua päivämäärää, jolloin osapuolten velvollisuuksien noudattamisen on määrä alkaa. Julkaisemisen olisi tarkoitus antaa asianomaisille osapuolille mahdollisuus pyytää näiden järjestelyjen piiriin kuuluvien asiakirjojen uudelleenkäyttöä ja ehkäistä riski, että mahdollisten uudelleenkäyttäjien joukkoa rajoitetaan. Tällaisten järjestelyjen olennaiset osat olisi joka tapauksessa julkistettava verkossa ilman tarpeetonta viivytystä niiden tekemisen jälkeen osapuolten sopimassa lopullisessa muodossa.

(51)

Tällä direktiivillä pyritään minimoimaan riski liiallisesta ensimmäisen toimijan edusta, joka voisi rajoittaa mahdollisten tiedon uudelleenkäyttäjien määrää. Kun sopimusjärjestelyt todennäköisesti, sen lisäksi, että jäsenvaltiolla on tämän direktiivin nojalla velvollisuus antaa asiakirjoja, edellyttävät SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kyseisen jäsenvaltion varojen siirtoa, tämä direktiivi ei saisi rajoittaa SEUT 101–109 artiklassa vahvistettujen kilpailu- ja valtiontukisääntöjen soveltamista. SEUT 107, 108 ja 109 artiklassa vahvistetuista valtiontukisäännöistä seuraa, että jäsenvaltion on tarkistettava etukäteen, voiko asiaa koskeviin sopimusjärjestelyihin sisältyä valtiontukea, ja varmistettava, että järjestelyt ovat valtiontukisääntöjen mukaisia.

(52)

Tämä direktiivi ei vaikuta yksilöiden suojeluun henkilötietojen käsittelyssä unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön, erityisesti asetuksen (EU) 2016/679 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (18) mukaisesti, ja mukaan lukien kansallisten lakien täydentävät säännökset. Tämä tarkoittaa muun muassa, että henkilötietojen uudelleenkäyttö on sallittua ainoastaan, jos asetuksen (EU) 2016/679 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 6 artiklassa asetettua käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatetta noudatetaan. Anonyymi tieto on tietoa, joka ei liity tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön tai henkilötietoihin, jotka on anonymisoitu siten, että rekisteröityä ei voi tai ei voi enää tunnistaa. Tiedon anonymisointi on keino sovittaa yhteen julkisen sektorin tiedon mahdollisimman laajaan uudelleenkäytettävyyteen liittyvät edut ja tietosuojalainsäädännön mukaiset velvollisuudet, mutta se aiheuttaa kustannuksia. On asianmukaista pitää näitä kustannuksia yhtenä niistä kustannuseristä, jotka otetaan huomioon osana tässä direktiivissä tarkoitettuja jakelun marginaalikustannuksia.

(53)

Kun tehdään päätöksiä henkilötietoja sisältävien julkisen sektorin asiakirjojen uudelleenkäytön laajuudesta ja edellytyksistä esimerkiksi terveydenhuoltoalalla, voi olla tarpeen suorittaa asetuksen (EU) 2016/679 35 artiklan mukaisia tietosuojaa koskevia vaikutustenarviointeja.

(54)

Tämä direktiivi ei vaikuta kolmansien osapuolten tekijänoikeuksiin. Selvyyden vuoksi todetaan, että tässä yhteydessä tekijänoikeuksilla tarkoitetaan ainoastaan tekijänoikeutta ja sen lähioikeuksia, mukaan lukien sui generis -suojamuodot. Tätä direktiiviä ei sovelleta teollisoikeuksien alaisiin asiakirjoihin, joita ovat muun muassa patentit ja rekisteröidyt mallit ja tavaramerkit. Tällä direktiivillä ei myöskään vaikuteta julkisen sektorin elinten omistamiin tekijänoikeuksiin eikä sillä rajoiteta näiden oikeuksien käyttöä tässä direktiivissä asetettujen rajojen ulkopuolella. Tämän direktiivin mukaisesti asetettuja velvoitteita olisi sovellettava ainoastaan siinä laajuudessa kuin ne ovat kansainvälisten tekijänoikeussuojasopimusten mukaisia; näistä sopimuksista mainittakoon erityisesti Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta, jäljempänä ’Bernin yleissopimus’, teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus, jäljempänä ’TRIPS-sopimus’ sekä WIPOn tekijänoikeussopimus, jäljempänä ’WCT-sopimus’. Julkisen sektorin elinten olisi kuitenkin käytettävä tekijänoikeuksiaan uudelleenkäyttöä helpottavalla tavalla.

(55)

Asiakirjat, joihin kohdistuu kolmansien osapuolten teollis- ja tekijänoikeuksia, olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, kun otetaan huomioon unionin oikeus ja jäsenvaltioiden ja unionin kansainväliset velvoitteet, erityisesti Bernin yleissopimuksesta ja TRIPS-sopimuksesta johtuvat velvoitteet. Jos kirjaston, korkeakoulujen kirjastot mukaan luettuina, museon tai arkiston hallussa olevaan asiakirjaan kohdistuvien teollis- ja tekijänoikeuksien alkuperäinen omistaja oli kolmas osapuoli ja näiden oikeuksien suoja-aika ei ole päättynyt, kyseistä asiakirjaa olisi tätä direktiiviä sovellettaessa pidettävä asiakirjana, johon kohdistuu kolmansien osapuolten teollis- ja tekijänoikeuksia.

(56)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava rajoittamatta julkisen sektorin työntekijöiden kansallisen lainsäädännön nojalla nauttimien oikeuksien, taloudelliset ja moraaliset oikeudet mukaan luettuina, noudattamista.

(57)

Lisäksi kun asiakirja asetetaan saataville uudelleenkäytettäväksi, asianomaisella julkisen sektorin elimellä olisi edelleen oltava oikeus kyseisen asiakirjan hyödyntämiseen.

(58)

Tällä direktiivillä ei rajoiteta direktiivin 2014/24/EU soveltamista.

(59)

Välineet, jotka auttavat mahdollisia uudelleenkäyttäjiä löytämään uudelleenkäytettävissä olevia asiakirjoja ja uudelleenkäytön ehdot, voivat helpottaa huomattavasti julkisen sektorin asiakirjojen rajat ylittävää käyttöä. Siksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että on toteutettu käytännön järjestelyjä, jotka auttavat uudelleenkäyttäjiä uudelleenkäytettävissä olevien asiakirjojen etsinnässä. Tällaisia käytännön järjestelyjä ovat esimerkiksi mieluiten tietoverkon välityksellä saatavilla olevat luettelot tärkeimpien asiakirjojen (asiakirjat, joita on käytetty tai joita todennäköisesti käytetään laajalti uudelleen) sisällöistä ja portaalisivustot, joihin hajautetusti tarjottavat sisältöluettelot on linkitetty. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi edistettävä julkisen sektorin tietojen pitkäaikaista saatavuutta uudelleen käytettäväksi, soveltuvien säilyttämispolitiikkojen mukaisesti.

(60)

Komission olisi helpotettava yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä ja autettava suunnittelemaan, testaamaan, toimeenpanemaan ja ottamaan käyttöön yhteentoimivia sähköisiä rajapintoja, jotka mahdollistavat tehokkaammat ja varmemmat julkiset palvelut.

(61)

Tällä direktiivillä ei rajoiteta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (19) soveltamista. Siinä säädetään ehdot, joiden puitteissa julkisen sektorin elimet voivat käyttää tekijänoikeuksiaan tiedon sisämarkkinoilla salliessaan asiakirjojen uudelleenkäytön. Jos julkisen sektorin elimet ovat direktiivin 96/9/EY 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn oikeuden haltijoita, niiden ei pitäisi käyttää tätä oikeutta estääkseen olemassa olevien asiakirjojen uudelleenkäyttöä tai rajoittaakseen sitä yli tässä direktiivissä säädettyjen rajojen.

(62)

Komissio on kannattanut sellaisen verkossa julkaistavan avoimen datan kypsyysarvioinnin (open data maturity report) kehittämistä, joka sisältää tulosindikaattorit julkisen sektorin tiedon uudelleenkäytölle kaikissa jäsenvaltioissa. Tämän arvioinnin säännöllinen ajan tasalle saattaminen auttaa parantamaan jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa ja toimintaperiaatteita ja käytäntöjä koskevan tiedon saatavuutta koko unionissa.

(63)

On tarpeen varmistaa, että jäsenvaltiot seuraavat julkisen sektorin tiedon uudelleenkäytön laajuutta, tiedon saatavuutta koskevia ehtoja ja muutoksenhakukäytäntöjä.

(64)

Komissio voi avustaa jäsenvaltioita tämän direktiivin johdonmukaisessa täytäntöönpanossa antamalla ohjeita ja päivittämällä olemassa olevia ohjeita, erityisesti suositeltavista standardilisensseistä, tietoaineistoista ja asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevien maksujen perimisestä, asianomaisia tahoja kuultuaan.

(65)

Yksi sisämarkkinoiden toteuttamisen tärkeimmistä tavoitteista on luoda edellytykset, joilla edistetään unionin laajuisten palvelujen kehittämistä. Kirjastoilla, korkeakoulujen kirjastot mukaan luettuina, museoilla ja arkistoilla on hallussaan huomattava määrä arvokkaita julkisen sektorin tietovarantoja, varsinkin kun digitointihankkeiden ansiosta digitaalisen vapaasti käytettävissä olevan aineiston määrä on moninkertaistunut. Tällaiset kulttuuriperintökokoelmat ja niihin liittyvät metatiedot voivat muodostaa digitaalisten sisältötuotteiden ja -palveluiden perustan, ja ne tarjoavat valtavat mahdollisuudet innovatiiviseen uudelleenkäyttöön esimerkiksi oppimisen ja matkailun alalla. Muut kulttuurilaitokset, kuten orkesterit, oopperat, baletit tai teatterit, ja niihin kuuluvat arkistot olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle niiden esittävään taiteeseen liittyvän erityisluonteen vuoksi ja koska lähes kaikki niiden materiaali kuuluu kolmansien osapuolten teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin.

(66)

Jotta voitaisiin luoda olosuhteet, jotka tukevat erityisen merkittäviä sosioekonomisia hyötyjä taloudelle ja yhteiskunnalle tuottavien asiakirjojen uudelleenkäyttöä, liitteessä olisi esitettävä luettelo arvokkaiden tietoaineistojen teemaluokista. Esimerkinomaisesti ja vaikuttamatta niihin arvokkaiden tietoaineistojen määrittelystä annettuihin täytäntöönpanosäädöksiin, joihin tässä direktiivissä vahvistettuja erityisvaatimuksia olisi sovellettava, ja kun otetaan huomioon komission ohjeet suositeltavista standardilisensseistä, tietoaineistoista ja asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevien maksujen perimisestä, teemaluokat voisivat sisältää muun muassa postinumerot, kansalliset ja paikalliset kartat (paikkatiedot), energiankulutuksen ja satelliittikuvat (maan havainnointi ja ympäristö), paikan päällä laitteista kerättävät tiedot ja sääennusteet (säätiedot), väestö- ja talousindikaattorit (tilastotiedot), kaupparekisterit ja rekisteröintitunnukset (yritys- ja yritysten omistustiedot), liikennemerkit ja sisävesiväylät (liikkuvuustiedot).

(67)

Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä arvokkaiden tietoaineistojen teemaluokkien luettelon muuttamiseksi lisäämällä uusia teemaluokkia. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (20) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(68)

Unionin laajuinen luettelo tietoaineistoista, joihin liittyy erityisiä mahdollisuuksia sosioekonomisten hyötyjen tuottamiseen, yhdessä yhdenmukaistettujen uudelleenkäyttöehtojen kanssa ovat tärkeä mahdollistava tekijä rajat ylittäville tietosovelluksille ja -palveluille. Jotta voitaisiin varmistaa tämän direktiivin yhdenmukaiset täytäntöönpano-olosuhteet, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta tukea asiakirjojen uudelleenkäyttöä, johon liittyy merkittäviä sosioekonomisia hyötyjä, hyväksymällä luettelo erityisistä arvokkaista tietoaineistoista, joihin sovelletaan tämän direktiivin erityisvaatimuksia, sekä näiden tietoaineistojen julkaisemista ja uudelleenkäyttöä koskevat järjestelyt. Näitä erityisvaatimuksia ei siten sovelleta ennen kuin komissio on antanut täytäntöönpanosäädökset. Luettelossa olisi otettava huomioon alakohtaiset unionin säädökset, joilla säännellään tietoaineistojen julkaisemista, kuten direktiivit 2007/2/EY ja 2010/40/EU, jotta varmistetaan tietoaineistojen asettaminen saataville vastaavien standardien mukaisesti ja vastaavan metadatan kanssa. Luettelon olisi perustuttava tämän direktiivin mukaisiin teemaluokkiin. Komission olisi luetteloa valmistellessaan toteutettava asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Päätettäessä julkisten yritysten hallussa olevan datan sisällyttämisestä luetteloon tai datan vapaasta saatavuudesta olisi otettava huomioon myös vaikutukset kilpailuun asianomaisilla markkinoilla. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (21) mukaisesti.

(69)

Jotta voidaan varmistaa mahdollisimman suuri vaikuttavuus ja edistää uudelleenkäyttöä, arvokkaat tietoaineistot olisi asetettava saataville uudelleenkäyttöä varten mahdollisimman pienin oikeudellisin rajoituksin ja maksutta. Ne olisi myös julkaistava API-rajapintojen kautta. Tämä ei kuitenkaan estä julkisen sektorin elimiä ottamasta maksua palveluista, joita ne tarjoavat arvokkaisiin tietoaineistoihin liittyen julkista valtaa käyttäessään, erityisesti asiakirjojen aitouden tai oikeellisuuden todistamiseen liittyen.

(70)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli edistää julkisen sektorin asiakirjoihin perustuvaa unionin laajuisten tietopohjaisten tuotteiden ja palveluiden luomista sekä varmistaa, että yhtäältä yksityiset yritykset, varsinkin pk-yritykset, voivat käyttää julkisen sektorin asiakirjoja tehokkaasti yli rajojen lisäarvoa tuottavissa tietopohjaisissa tuotteissa ja palveluissa ja toisaalta kansalaiset voivat käyttää niitä tehokkaasti, mikä helpottaa tiedon vapaata liikkuvuutta ja viestintää, vaan ne voidaan ehdotetun toimen unionin laajuiseen soveltamisalan vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(71)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, mukaan lukien oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen, oikeus henkilötietojen suojaan, omistusoikeus ja vammaisten sopeutuminen yhteiskuntaan. Mitään tässä direktiivissä ei saisi tulkita tai panna täytäntöön ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen vastaisella tavalla.

(72)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (22) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 10 päivänä heinäkuuta 2018 (23).

(73)

Komission olisi tehtävä arviointi tästä direktiivistä. Arvioinnin olisi 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten sopimuksen mukaisesti perustuttava vaikuttavuutta, tehokkuutta, merkityksellisyyttä, johdonmukaisuutta ja lisäarvoa koskeviin kriteereihin ja sen olisi luotava pohja jatkotoimia koskevien vaihtoehtojen vaikutustenarvioinnille.

(74)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa liitteessä II olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,