LIITE 1

ILMOITUSLOMAKE

(tämän säännön kohdan 3.2 mukainen E-tyyppihyväksyntä matkustamossa käytettyjen sisäosien palo-ominaisuuksien osalta)

Jos järjestelmissä, osissa tai erillisissä teknisissä yksiköissä on sähköohjattuja toimintoja, on toimitettava tiedot niiden ominaisuuksista.

1.   YLEISTÄ

1.1   Merkki (valmistajan toiminimi): …

1.2   Tyyppi ja yleiset kaupalliset kuvaukset: …

1.3   Tyypin tunniste, jos se on merkitty ajoneuvoon: …

1.4   Merkinnän sijainti: …

1.5   Ajoneuvoluokka: (1) …

1.6   Valmistajan nimi ja osoite: …

1.7   Kokoonpanotehtaiden osoitteet: …

2.   AJONEUVON YLEISET RAKENTEELLISET OMINAISUUDET

2.1   Valokuvat ja/tai piirustukset edustavasta ajoneuvosta:

3.   KORI

Sisävarusteet

Istuimet

3.1.1   Lukumäärä: …

Ajoneuvon sisärakenteissa käytettyjen materiaalien palo-ominaisuudet

Katon sisävuorauksessa käytetyt materiaalit

3.2.1.1   Osan tyyppihyväksyntänumerot: …

Taka- ja sivuseiniin käytetyt materiaalit

3.2.2.1   Osan tyyppihyväksyntänumerot: …

Lattiaan käytetyt materiaalit

3.2.3.1   Osan tyyppihyväksyntänumerot: …

Istuimien verhoukseen käytetyt materiaalit

3.2.4.1   Osan tyyppihyväksyntänumerot: …

Lämmitys- ja tuuletusputkiin käytetyt materiaalit

3.2.5.1   Osan tyyppihyväksyntänumerot: …

Matkatavarahyllyihin käytetyt materiaalit

3.2.6.1   Osan tyyppihyväksyntänumerot: …

Muita tarkoituksia varten käytetyt materiaalit

3.2.7.1   Käyttötarkoitukset: …

3.2.7.2   Osan tyyppihyväksyntänumerot: …

Kokonaisina laitteina hyväksytyt osat (istuimet, väliseinät, matkatavarahyllyt jne.)

3.2.8.1   Osan tyyppihyväksyntänumerot: …

(1)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteen 7 määritelmän mukaisesti (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.1/Amend.2).

LIITE 2

ILMOITUSLOMAKE

(tämän säännön kohdan 3.2 mukainen osan E-tyyppihyväksyntä sen palo-ominaisuuksien osalta)

Jos järjestelmissä, osissa tai erillisissä teknisissä yksiköissä on sähköohjattuja toimintoja, on toimitettava tiedot niiden ominaisuuksista.

1.   YLEISTÄ

1.1   Merkki (valmistajan toiminimi): …

1.2   Tyyppi ja yleiset kaupalliset kuvaukset: …

1.3   Valmistajan nimi ja osoite: …

1.4   Osien ja erillisten teknisten yksikköjen tapauksessa E-tyyppihyväksyntämerkin sijainti ja kiinnitystapa: …

1.5   Kokoonpanotehtaiden osoitteet: …

2.   SISÄMATERIAALIT

2.1   Materiaalit ja niiden käyttötarkoitus: …

2.2   Perusmateriaalit/nimike: …/… …

2.3   Komposiitti-/yksinkertainen (1) materiaali, kerrosten lukumäärä (1): …

2.4   Pinnoitteen tyyppi (1): …

2.5   Enimmäis-/vähimmäispaksuus: … mm

2.6   Tyyppihyväksyntänumero, jos saatavilla: …

(1)  Tarpeeton viivataan yli.

LIITE 3

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

säännön nro 118 mukaisesti.

Hyväksyntänumero: … Laajennuksen numero: …

Laajennuksen syy: …

I JAKSO

YLEISTÄ

1.1   Merkki (valmistajan toiminimi): …

1.2   Tyyppi: …

Ajoneuvoon / sen osaan / erilliseen tekniseen yksikköön merkityt tyypin tunnisteet (2)  (3): …

1.3.1   Merkinnän sijainti: …

1.4   Ajoneuvoluokka (4): …

1.5   Valmistajan nimi ja osoite: …

1.6   E-hyväksyntämerkinnän sijainti: …

1.7   Kokoonpanotehtaiden osoitteet: …

II JAKSO

1.   Lisätiedot (tapauksen mukaan): …

2.   Testien suorittamisesta vastaava tutkimuslaitos: …

3.   Testausselosteen päiväys: …

4.   Testausselosteen numero: …

5.   Mahdolliset huomautukset: …

6.   Paikka: …

7.   Päiväys: …

8.   Allekirjoitus: …

9.   Liitteenä on luettelo hyväksyntäviranomaiselle luovutetusta aineistosta, joka on pyynnöstä saatavissa.

(1)  Hyväksynnän myöntäneen / hyväksyntää laajentaneen maan tunnusnumero (ks. säännössä olevat hyväksyntää koskevat määräykset).

(2)  Tarpeeton viivataan yli (joissakin tapauksissa ei viivata yli mitään, jos useampi vaihtoehto soveltuu).

(3)  Jos tyypin tunnisteessa on merkkejä, joilla ei ole merkitystä tässä ilmoituslomakkeessa tarkoitetun ajoneuvon, osan tai erillisen teknisen yksikön tyypin kuvailemisessa, ne korvataan asiakirjoissa merkillä ”?” (esim. ABC??123??).

(4)  Määritelty ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman liitteessä 7 (R.E.3) (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.1/Amend.2, sellaisena kuin se on muutettuna).

LIITE 4

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

säännön nro 118 mukaisesti.

Hyväksyntänumero: … Laajennuksen numero: …

Laajennuksen syy: …

I JAKSO

YLEISTÄ

1.1   Merkki (valmistajan toiminimi): …

1.2   Tyyppi: …

Tyypin tunnisteet, jos ne on merkitty laitteeseen (3): …

1.3.1   Merkinnän sijainti: …

1.4   Valmistajan nimi ja osoite: …

1.5   E-hyväksyntämerkinnän sijainti: …

1.6   Kokoonpanotehtaiden osoitteet: …

II JAKSO

1.   Lisätiedot (tapauksen mukaan): …

2.   Testien suorittamisesta vastaava tutkimuslaitos: …

3.   Testausselosteen päiväys: …

4.   Testausselosteen numero: …

5.   Mahdolliset huomautukset: …

6.   Paikka: …

7.   Päiväys: …

8.   Allekirjoitus: …

9.   Liitteenä on luettelo hyväksyntäviranomaiselle luovutetusta aineistosta, joka on pyynnöstä saatavissa.

(1)  Hyväksynnän myöntäneen/laajentaneen/evänneen/peruuttaneen maan tunnusnumero (ks. säännössä olevat hyväksyntää koskevat määräykset)

(2)  Tarpeeton viivataan yli (joissakin tapauksissa ei viivata yli mitään, jos useampi vaihtoehto soveltuu).

(3)  Jos tyypin tunnisteessa on merkkejä, joilla ei ole merkitystä tässä ilmoituslomakkeessa tarkoitetun ajoneuvon, osan tai erillisen teknisen yksikön tyypin kuvailemisessa, ne korvataan asiakirjoissa merkillä ”?” (esim. ABC??123??).

LIITE 5

ESIMERKKEJÄ HYVÄKSYNTÄMERKEISTÄ

Esimerkki 1

(ks. tämän säännön osa I)

Yllä olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen tyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 118 osan I nojalla hyväksyntänumerolla 001234. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa (00) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty niiden vaatimusten mukaisesti, jotka sisältyvät sääntöön nro 118 sen alkuperäisessä muodossa.

Esimerkki 2

(ks. tämän säännön osa II)

Edellä olevasta osaan kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen tyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 118 osan II nojalla hyväksyntänumerolla 001234. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa (00) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty niiden vaatimusten mukaisesti, jotka sisältyvät sääntöön nro 118 sen alkuperäisessä muodossa.

Lisätunnuksesta käy ilmi, että tämä osatyyppi on hyväksytty sekä vaaka- että pystysuoran palamisnopeutensa osalta.

Tunnuksista ja/tai käy ilmi liitteen 7 mukainen hyväksyntä ja/tai hyväksyntä täydellisenä laitteena, kuten istuimet, väliseinät jne. Lisätunnuksia käytetään ainoastaan soveltuvin osin.

LIITE 6

Koe materiaalien vaakasuoran palonopeuden määrittämiseksi

1.   Näytekappaleet ja periaate

1.1   Isotrooppisesta materiaalista testataan viisi ja ei-isotrooppisesta materiaalista kymmenen näytekappaletta (viisi kumpaankin suuntaan).

1.2   Näytekappaleet otetaan testattavasta materiaalista. Jos materiaalin palonopeus on erilainen eri suuntiin, kaikki suunnat on testattava. Näytekappaleet on otettava ja asetettava testauslaitteeseen siten, että mitataan suurin palonopeus. Jos materiaali toimitetaan leveyden mukaan, on leikattava vähintään 500 mm:n mittainen kaistale, joka kattaa koko leveyden. Näytekappaleet otetaan tästä kaistaleesta siten, että etäisyys materiaalin reunasta on vähintään 100 mm ja näytekappaleiden välinen etäisyys on sama. Näytekappaleet otetaan samalla tavalla valmiista tuotteista, jos tuotteen muoto sen sallii. Kun tuotteen paksuus on yli 13 mm, sitä pienennetään 13 mm:iin mekaanisella menetelmällä siltä puolelta, joka ei ole matkustamoon päin. Jos tämä on mahdotonta, testi suoritetaan teknisen tutkimuslaitoksen suostumuksella käyttäen paksuudeltaan alkuperäistä materiaalia ja tästä lisätään maininta testausselosteeseen.

Komposiittimateriaalit (katso kohta 6.1.3) testataan siten kuin ne olisivat yhtenäistä rakennetta. Kun kyseessä ovat materiaalit, jotka koostuvat päällekkäisistä eri koostumusta olevista kerroksista, jotka eivät ole komposiittimateriaaleja, kaikki matkustamoon päin olevasta pinnasta 13 mm:n syvyyteen asti ulottuvat materiaalikerrokset testataan erikseen.

1.3   Näytettä pidetään vaakasuorassa U-muotoisessa pitimessä ja altistetaan määritellylle liekille palokammiossa 15 sekunnin ajan siten, että liekki vaikuttaa näytteen vapaaseen päähän. Testillä määritetään, sammuuko liekki ja milloin sammuminen tapahtuu, tai aika, jona liekki etenee mitatun matkan.

2.   Laitteisto

Palokammio (kuva 1), joka on mieluiten ruostumatonta terästä ja jonka mitat on annettu kuvassa 2. Kammion etuseinässä on liekinkestävä tarkkailulasi, joka voi olla koko etuseinän kokoinen ja toimia kammion luukkuna.

Kammion pohjassa on tuuletusaukot ja yläosaa kiertää tuuletusrako. Palokammio sijoitetaan neljälle 10 mm:n korkuiselle jalalle.

Kammion toisessa päässä voi olla reikä näytettä kannattelevan pitimen sisään sijoittamista varten; toisessa päässä on aukko kaasujohtimelle. Sulanut materiaali kerätään valumiskaukaloon (ks. kuva 3), joka sijaitsee kammion pohjalla tuuletusaukkojen välissä peittämättä tuuletusaukkojen aluetta.

Kuva 1

Esimerkki palokammiosta, näytekappaleen pitimestä ja valumiskaukalosta

Kuva 2

Esimerkki palokammiosta

(Mitat millimetreinä)

Kuva 3

Tyypillinen valumiskaukalo

(Mitat millimetreinä)

Näytteen pidin, joka koostuu kahdesta U:n muotoisesta metallilevystä tai korroosionkestävästä kehyksestä. Mitat on annettu kuvassa 4.

Alempi levy on varustettu tapeilla, ylempi levy vastaavilla rei'illä näytekappaleen kiinnipysymisen varmistamiseksi. Tapit toimivat myös mittapisteinä paloetäisyyden alussa ja lopussa.

Käytettävissä on oltava tuki halkaisijaltaan 0,25 mm:n lämmönkestävästä teräslangasta, joka on pingotettu kehykseen 25 mm:n välein alemman U-muotoisen kehyksen yli (katso kuva 5).

Näytekappaleiden alapinnan on sijaittava 178 mm lattiatason yläpuolella. Näytekappaleen pitimen etureunan etäisyyden kammion päädystä on oltava 22 mm; näytekappaleen pitimen sivupintojen etäisyyden kammion seinämistä on oltava 50 mm (kaikki sisämittoja). (Ks. kuvat 1 ja 2.)

Kuva 4

Esimerkki näytteen pitimestä

(Mitat millimetreinä)

Kuva 5

Esimerkki alemman U-rungon poikkileikkauksesta lankatukia varten

(Mitat millimetreinä)

2.3   Kaasupoltin

Pienenä sytytyslähteenä toimii Bunsen-poltin, jonka sisähalkaisija on 9,5 ± 0,5 mm. Se sijaitsee testikaapissa siten, että sen suuttimen keskikohta on 19 mm näytekappaleen avoimen pään alareunan keskikohdan alapuolella (ks. kuva 2).

2.4   Testikaasu

Polttimeen johdetun kaasun lämpöarvon on oltava lähellä arvoa 38 MJ/m3 (esimerkiksi maakaasu).

2.5   Vähintään 110 mm pitkä metallikampa, jossa on 7–8 pehmeästi pyöristettyä hammasta per 25 mm.

2.6   Ajanottokello, jonka tarkkuus on 0,5 sekuntia.

2.7   Vetokaappi. Palokammio voidaan sijoittaa vetokaappiin sillä edellytyksellä, että kaapin sisätilavuus on vähintään 20-kertainen mutta enintään 110-kertainen palokammion tilavuuteen verrattuna ja että vetokaapin mikään yksittäinen korkeus-, leveys- tai pituusmitta ei ole suurempi kuin 2,5-kertainen kahteen muuhun mittaan verrattuna. Ennen koetta ilman pystysuora liikenopeus vetokaapin läpi on mitattava 100 mm palokammion lopullisen sijoituskohdan etu- ja takapuolelta. Nopeuden on oltava välillä 0,10 ja 0,30 m/s, jotta palamistuotteista ei olisi haittaa laitteiston käyttäjälle. On mahdollista käyttää vetokaappia, jossa on luonnollinen tuuletus ja sopiva ilman liikenopeus.

3.   Näytteet

3.1   Muoto ja mitat

Näytekappaleiden muoto ja mitat annetaan kuvassa 6. Näytteen paksuus vastaa testattavan tuotteen paksuutta. Se ei saa olla paksumpi kuin 13 mm. Näytekappaleen poikkileikkauksen on oltava sama kappaleen koko pituudella, jos tämä on näytteenoton osalta mahdollista.

Kuva 6

Näyte

(Mitat millimetreinä)

3.1.2   Jos tuotteen muoto ja mitat eivät mahdollista annettujen mittojen mukaisen näytekappaleen ottamista, on käytettävä seuraavia vähimmäismittoja:

3.2   Vakiointi

Näytekappaleita on vakioitava vähintään 24 tunnin ajan mutta ei kauempaa kuin 7 vuorokautta lämpötilassa 23 °C ± 2 °C ja suhteellisessa ilmankosteudessa 50 ± 5 %, ja niitä on pidettävä näissä olosuhteissa aivan testin alkuun asti.

4.   Menettely

4.1   Karhea- tai nukkapintaiset näytekappaleet asetetaan tasaiselle alustalle ja kammataan kahdesti nukkaa vasten kammalla (kohta 2.5).

4.2   Näyte asetetaan näytteen pitimeen (kohta 2.2) siten, että altistettava puoli on alaspäin kohti liekkiä.

4.3   Kaasuliekki säädetään 38 mm korkeaksi käyttäen apuna kammiossa olevaa merkintää polttimen ilmanoton ollessa suljettuna. Ennen ensimmäisen kokeen aloittamista liekkiä on poltettava vähintään 1 minuutin ajan, jotta se tasoittuisi.

4.4   Näytekappaleen pidin työnnetään palokammioon siten, että näytekappaleen pää altistuu liekille, ja 15 sekunnin kuluttua katkaistaan kaasun syöttö.

4.5   Palamisajan mittaus alkaa siitä hetkestä, jolloin liekin juuri ohittaa ensimmäisen mittauspisteen. Liekin etenemistä seurataan nopeammin palavalla puolella (ylä- tai alapuoli).

4.6   Palamisajan mittaus lopetetaan, kun liekki on saavuttanut viimeisen mittauspisteen tai kun liekki sammuu, ennen kuin se saavuttaa viimeisen mittauspisteen. Jos liekki ei saavuta viimeistä mittauspistettä, mitataan palanut etäisyys liekin sammumispisteeseen asti. Paloetäisyys on näytekappaleen hajonnut osa, jonka pinta tai sisäosa on tuhoutunut palamalla.

4.7   Jos näytekappale ei syty tai ei jatka palamista polttimen sammuttamisen jälkeen tai kun liekki sammuu ennen kuin se saavuttaa ensimmäisen mittauspisteen, jolloin ei saada mitatuksi palamisaikaa, kirjataan koeraporttiin palamisnopeudeksi 0 mm/minuutissa.

4.8   Kun tehdään testisarja tai toistetaan testejä, varmistetaan, että palokammion ja näytekappaleen pitimen lämpötila on enintään 30 °C ennen seuraavan testin aloittamista.

5.   Laskenta

Palonopeus B (1)1, millimetreinä minuutissa, saadaan seuraavasta kaavasta:

B = 60 s/t

jossa:

(1)  Palamisnopeus (B) jokaisen näytekappaleen osalta lasketaan vain siinä tapauksessa, että liekki saavuttaa viimeisen mittauspisteen tai näytekappaleen pään.

LIITE 7

Testi materiaalien sulamisominaisuuksien määrittämiseksi

1.   Testikappaleet ja periaate

1.1   Testataan neljä näytettä kummastakin pinnasta (elleivät ne ole identtiset).

1.2   Näytekappale asetetaan vaakasuoraan asentoon ja altistetaan sähkölämpösäteilijälle. Kappaleen alle asetetaan astia, johon syntyvät pisarat kerätään. Astiaan laitetaan puuvillavanua, jotta voidaan todeta, syntyykö pisaroista liekkejä.

2.   Laitteisto

Laitteiston on koostuttava seuraavista osista (kuva 1):

2.1   Lämmönlähteenä käytetään sähkölämpösäteilijää, jonka hyötyteho on 500 W. Säteilypinnan on oltava läpinäkyvää kvartsilevyä, jonka halkaisija on 100 ± 5 mm.

Laitteen säteilemän lämmön on oltava 3 W/cm2 mitattuna säteilijän pinnan kanssa samansuuntaisesti asetetulta pinnalta 30 mm etäisyydeltä.

2.2   Kalibrointi

Lämpösäteilijän kalibroinnissa käytetään Gardon (folio) -tyyppistä lämpövuomittaria (radiometri), jonka toimialue on enintään 10 W/cm2. Säteilyä ja mahdollisesti pienen määrän lämpövirtaa vastaanottavan kohteen on oltava tasainen, ympyränmuotoinen, halkaisijaltaan enintään 10 mm ja kestävällä mattamustalla pinnoitteella päällystetty.

Kohteen on oltava vesijäähdytetyssä kotelossa, jonka etuseinän on oltava hyvin kiillotettua metallia, tasainen, samalla kohdalla kohteen tason kanssa, ympyränmuotoinen ja halkaisijaltaan noin 25 mm.

Säteily ei saa kulkea yhdenkään ikkunan kautta ennen kuin se saavuttaa kohteen.

Instrumentin on oltava kestävä, helppo asentaa ja käyttää, tunnoton ilman virtauksille, ja sen on säilytettävä kalibrointinsa. Instrumentin tarkkuuden on oltava ±3 % ja toistettavuuden 0,5 %.

Lämpövuomittarin kalibrointi on tarkistettava aina, kun säteilijä kalibroidaan uudelleen, vertaamalla sitä instrumenttiin, jota käytetään vain vertailustandardina eikä muihin tarkoituksiin.

Vertailustandardi-instrumentti on kalibroitava kokonaan vuoden välein kansallisen standardin mukaisesti.

2.2.1   Kalibroinnin tarkistaminen

Syötetyn tehon tuottama säteilyvoimakkuus, joka alkuperäisellä kalibroinnilla mitattuna vastaa 3 W/cm2:n säteilyvoimakkuutta, on tarkistettava usein (vähintään 50 käyttötunnin välein), ja laitteisto on kalibroitava uudelleen, jos tällaisessa tarkistuksessa paljastuu yli 0,06 W/cm2:n poikkeamia.

2.2.2   Kalibrointimenetelmä

Laitteisto asetetaan tilaan, jossa ei tapahdu ilmavirtausta (virtausnopeus saa olla enintään 0,2 m/s).

Lämpövuomittari asetetaan laitteistoon näytteen paikalle siten, että lämpövuomittarin kohdepinta sijaitsee keskeisesti säteilijän pintaan nähden.

Virransyöttö käynnistetään ja ohjausyksikön tehonotto säädetään siten, että se tuottaa 3 W/cm2:n säteilyn säteilijän pinnan keskellä. Kun teho on säädetty siten, että säteily on 3 W/cm2, on tasapainon saavuttamiseksi pidettävä 5 minuutin jakso, jonka aikana ei tehdä lisäsäätöjä.

2.3   Näytekappaleen tukena käytetään metallirengasta (kuva 1). Tämän tuen päälle asetetaan ruostumattomasta teräslangasta valmistettu ritilä, jonka mitat ovat seuraavat:

2.4   Keruuastian on oltava valmistettu lieriöputkesta, jonka sisähalkaisija on 118 mm ja syvyys 12 mm. Astia täytetään puuvillavanulla.

2.5   Edellä kohdissa 2.1, 2.3 ja 2.4 eritellyt kappaleet on tuettava pystypilarilla.

Säteilijä asetetaan tuen päälle siten, että säteilypinta on vaakasuorassa ja säteily suuntautuu alaspäin.

Pilari on varustettava vivulla/polkimella, jolla säteilijän tukea voidaan nostaa hitaasti. Se on varustettava myös salvalla, jolla varmistetaan, että säteilijä voidaan saattaa takaisin normaaliasentoonsa.

Normaaliasennossa säteilijän akseli, näytekappaleen tuki ja astia ovat kohdakkain.

3.   Näytteet

Näytekappaleiden on oltava mitoiltaan 70 mm × 70 mm. Näytekappaleet otetaan samalla tavalla valmiista tuotteista, jos tuotteen muoto sen sallii. Kun tuotteen paksuus on yli 13 mm, sitä pienennetään 13 mm:iin mekaanisen menetelmän avulla siltä puolelta, joka ei ole matkustamoon päin. Jos tämä on mahdotonta, testi suoritetaan teknisen tutkimuslaitoksen ohjeiden mukaisesti käyttäen alkuperäistä materiaalikappaletta ja tästä lisätään maininta testausselosteeseen.

Komposiittimateriaalit (ks. kohta 6.1.3) testataan siten kuin ne olisivat yhtenäistä rakennetta.

Kun kyseessä ovat materiaalit, jotka koostuvat päällekkäisistä eri koostumusta olevista kerroksista, jotka eivät ole komposiittimateriaaleja, kaikki matkustamoon päin olevasta pinnasta 13 mm:n syvyyteen asti ulottuvat materiaalikerrokset testataan erikseen.

Testattavan näytekappaleen massan on oltava vähintään 2 g. Jos yhden näytekappaleen massa on pienempi, on lisättävä riittävä määrä näytekappaleita.

Jos materiaalin pinnat eivät ole samanlaisia, on molemmat pinnat testattava. Tässä tapauksessa on testattava kahdeksan näytekappaletta. Näytekappaleita ja puuvillavanua on vakioitava vähintään 24 tunnin ajan lämpötilassa 23 °C ± 2 °C ja suhteellisessa ilmankosteudessa 50 ± 5 %, ja niitä on pidettävä näissä olosuhteissa aivan testin alkuun asti.

4.   Menettely

Näytekappale asetetaan tukeen ja tuki asetetaan siten, että säteilijän pinnan ja näytekappaleen yläpinnan välinen etäisyys on 30 mm.

Keruuastia ja siinä oleva puuvillavanu asetetaan tuen ritilän alle 300 mm:n etäisyydelle.

Säteilijä asetetaan sivuun siten, ettei se voi säteillä näytekappaleeseen, ja käynnistetään. Kun säteilijä toimii täydellä teholla, se asetetaan näytekappaleen yläpuolelle ja aloitetaan ajanotto.

Jos materiaali sulaa tai muuttaa muotoaan, säteilijän korkeutta muutetaan siten, että 30 mm:n etäisyys säilyy.

Jos materiaali syttyy, säteilijä siirretään sivuun kolmen sekunnin kuluttua. Se tuodaan takaisin toiminta-asentoon, kun liekki on sammunut, ja samat toiminnot toistetaan niin usein kuin on tarpeen testin viiden ensimmäisen minuutin aikana.

Testin viidennen minuutin jälkeen:

Kummassakin tapauksessa testiä jatketaan vielä viiden minuutin ajan.

5.   Tulokset

Havaitut ilmiöt kirjataan testausselosteeseen, kuten:

Kuva 1

(Mitat millimetreinä)

LIITE 8

Koe materiaalien pystysuoran palamisnopeuden määrittämiseksi

1.   NÄYTEKAPPALEET JA PERIAATE

1.1   Isotrooppisesta materiaalista testataan kolme näytekappaletta ja ei-isotrooppisesta materiaalista kuusi näytekappaletta.

1.2   Tässä testissä näytekappaleita pidetään pystysuorassa asennossa ja altistetaan liekin vaikutukselle. Näin määritetään liekin etenemisnopeus testattavassa materiaalissa.

2.   LAITTEISTO

Laitteisto koostuu seuraavista osista:

2.1   Näytekappaleen pidin koostuu suorakaiteen muotoisesta kehyksestä, jonka korkeus on 560 mm ja jossa on kaksi jäykästi kiinnitettyä samansuuntaista tankoa. Tankojen keskinäinen etäisyys on 150 mm. Niihin kiinnitetään tapit näytekappaleen kiinnittämistä varten, joka asetetaan vähintään 20 mm:n etäisyydellä kehyksestä sijaitsevalle tasolle. Kiinnitystappien enimmäishalkaisija on 2 mm ja pituus vähintään 27 mm. Tapit sijoitetaan samansuuntaisiin tankoihin kuvassa 1 osoitettuihin kohtiin. Kehys kiinnitetään sopivaan tukeen siten, että tangot pysyvät pystysuorassa asennossa kokeen aikana. (Jotta näytekappale voitaisiin asettaa tappeihin kehyksen ulkopuolella olevalle tasolle, voidaan tappien viereen asettaa välitapit, joiden halkaisija on 2 mm.)

2.2   Poltin kuvataan kuvassa 3.

Polttimeen syötetty kaasu voi olla kaupan olevaa propaani- tai butaanikaasua.

Poltin sijoitetaan näytekappaleen eteen sen alapuolelle tasolle, joka kulkee näytekappaleen pystysuoran keskilinjan läpi ja on kohtisuorassa sen pintaa vasten (katso kuva 2) siten, että pituusakseli on ylöspäin vinossa 30° pystylinjaan nähden näytekappaleen alareunaa kohti. Polttimen kärjen ja näytekappaleen alareunan välisen etäisyyden on oltava 20 mm.

2.3   Testilaitteisto voidaan asettaa vetokaappiin, jonka sisätilavuus on vähintään 20-kertainen mutta enintään 110-kertainen palokammion tilavuuteen verrattuna, ja mikäli yksikään vetokaapin korkeus-, leveys- tai pituusmitoista ei ole yli 2,5-kertainen kahteen muuhun mittaan verrattuna. Ennen testiä ilman pystysuora liikenopeus vetokaapin läpi on mitattava 100 mm palokammion lopullisen sijoituskohdan etu- ja takapuolelta. Nopeuden on oltava välillä 0,10 ja 0,30 m/s, jotta palamistuotteista ei olisi haittaa laitteiston käyttäjälle. On mahdollista käyttää vetokaappia, jossa on luonnollinen tuuletus ja sopiva ilman liikenopeus.

2.4   Käytetään litteää ja jäykkää sopivasta materiaalista valmistettua mallinetta, jonka koko vastaa käytettävän näytekappaleen kokoa. Mallineeseen porataan halkaisijaltaan 2 mm olevat reiät, ja ne sijoitetaan siten, että reikien keskiöiden välinen etäisyys vastaa kehyksessä olevien tappien välistä etäisyyttä (ks. kuva 1). Reiät sijoitetaan samalle etäisyydelle mallineen pystysuorista keskilinjoista.

3.   NÄYTTEET

3.1   Näytekappaleiden on oltava mitoiltaan 560 × 170 mm.

3.2   Näytekappaleita on vakioitava vähintään 24 tunnin ajan lämpötilassa 23 °C ± 2 °C ja suhteellisessa ilmankosteudessa 50 ± 5 %, ja niitä on pidettävä näissä olosuhteissa aivan testin alkuun asti.

4.   MENETTELY

4.1   Testiä suorittaessa lämpötila on 10 °C–30 °C ja suhteellinen ympäröivän ilman kosteus 15–80 %.

4.2   Poltinta esilämmitetään kahden minuutin ajan. Liekin korkeudeksi säädetään 40 ± 2 mm poltinputken kärjen ja liekin keltaisen osan välisenä etäisyytenä mitattuna polttimen ollessa pystysuorassa asennossa liekkiä hämärässä valossa katsottaessa.

4.3   Näytekappale sijoitetaan koekehyksen tappeihin samalla varmistaen, että tapit kulkevat mallineen avulla merkittyjen pisteiden kautta ja että näytekappale on vähintään 20 mm irti kehyksestä. Kehys kiinnitetään tukeen siten, että näytekappale on pystysuorassa asennossa.

4.4   Merkkilangat kiinnitetään vaakasuoraan näytekappaleen eteen kuvassa 1 osoitettuihin kohtiin. Jokaiseen kohtaan sijoitetaan lankalenkki siten, että segmenttien etäisyydet näytekappaleen etureunan tasosta ovat 1 mm ja 5 mm.

Kukin silmukka kiinnitetään sopivaan ajanottolaitteeseen. Lanka kiristetään sopivaan kireyteen, jotta sen asema näytekappaleeseen nähden säilyy oikeana.

4.5   Näytekappaletta altistetaan liekin vaikutukselle 5 sekunnin ajan. Syttyminen katsotaan tapahtuneeksi, jos näytekappale on edelleen liekeissä 5 sekuntia sen jälkeen, kun kappaleen sytyttänyt liekki on viety pois. Jos syttymistä ei tapahdu, toinen vakioitu kappale altistetaan liekin vaikutukselle 15 sekunnin ajaksi.

4.6   Jos jokin tulos jostakin kolmen näytekappaleen sarjasta ylittää vähimmäistuloksen vähintään 50 %:lla, testataan toinen kolmen näytekappaleen sarja samaan suuntaan tai samalta puolelta. Jos yksi tai kaksi näytekappaletta jostakin kolmen näytekappaleen sarjasta ei pala ylempään merkkilankaan asti, testataan toinen kolmen näytekappaleen sarja samaan suuntaan tai samalta puolelta.

4.7   Mitataan seuraavat ajat sekunneissa:

5.   TULOKSET

Havaitut ilmiöt kirjataan testausselosteeseen:

Palonopeus V1 sekä nopeudet V2 ja V3, lasketaan soveltuvissa tapauksissa (jokaiselle näytekappaleelle, jossa liekki saavutti vähintään ensimmäisen merkkilangan) seuraavasti:

Vi = 60 di/ti (mm/min)

Suurin palonopeuksista V1, V2 ja V3 otetaan huomioon.

Kuva 1

Näytekappaleen pidin

(Mitat millimetreinä)

Kuva 2

Sytytyspolttimen sijoitus

Kuva 3

Kaasupoltin

(Mitat millimetreinä)