51999AC0842

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) Sveitsin alueella liikkuville raskaille tavarankuljetusajoneuvoille myönnettävien lupien jakamisesta"(1)

(1999/C 329/01)

Neuvosto päätti 14. kesäkuuta 1999 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan toisen kohdan mukaisesti pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta" -jaosto antoi lausuntonsa 20. heinäkuuta 1999. Esittelijä oli Dethmer H. Kielman.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 22. ja 23. syyskuuta 1999 pitämässään 366. täysistunnossa (syyskuun 22. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 101 ääntä puolesta ja 1 vastaan.

1. Johdanto

1.1. Marraskuun 30. päivänä ja joulukuun 1. päivänä 1998 kokoontuneessa ministerineuvostossa päästiin poliittiseen sopimukseen Sveitsin liittotasavallan ja Euroopan yhteisön välillä tavaroiden ja matkustajien rautatie- ja maantiekuljetuksia koskevista määräyksistä.

1.2. Tavaroiden ja matkustajien kuljettaminen rautateillä ja maanteillä on yksi seitsemästä alasta, joista Euroopan unioni ja Sveitsi ovat päässeet yksimielisyyteen. Muut alat ovat: työntekijöiden vapaa liikkuminen, maataloustuotteiden vapaa kauppa, tekniset kaupan esteet, (osittain) valtiojohtoisten yritysten osakkaaksi pääsy, tutkimusmarkkinat ja ilmailu.

1.3. Osana tavaroiden ja matkustajien kuljettamista rautateillä ja maanteillä koskevaa sopimusta määritellään, millä ehdoilla EU:n maantieliikenteenharjoittajat voivat siirtymäkauden aikana tulla kokonaispainoltaan yli 28 tonnin ajoneuvoilla ja ajoneuvoyhdistelmillä Sveitsin alueelle. Sveitsi ei ole tähän mennessä sallinut alueelleen lainkaan kokonaispainoltaan yli 28 tonnin tavarankuljetusajoneuvoja.

1.4. Käsiteltävänä oleva ehdotus koskee Sveitsin alueella liikkuville raskaille tavarankuljetusajoneuvoille tarkoitettujen lupien myöntämistä jäsenvaltioille. Tarkoitusta varten laaditaan viiden vuoden ajanjakson kattava lupajärjestelmä, joka tulee voimaan vuonna 2000 ja jonka soveltaminen päättyy 1. tammikuuta 2005. Tällöin Sveitsin on tarkoitus saattaa rajoituksensa täysin Euroopan unionissa sovittujen hyötyajoneuvoihin sovellettavien koko- ja painorajoitusten mukaisiksi.

1.5. Vuodeksi 2000 jaetaan EU:ssa rekisteröityjen kuorma-autojen kesken yhteensä 250000 enimmäispainoon kuormattujen ajoneuvojen lupaa. Vuosiksi 2001 ja 2002 lupien kokonaismäärä nousee 300000:een. Niitä seuraavina kahtena vuotena 2003 ja 2004 lupien kokonaismäärä on 400000.

1.6. Vuoden 2000 luvat mahdollistavat painoltaan yli 28 tonnin tavarankuljetusajoneuvojen liikkumisen Sveitsin alueella, kun taas vuosien 2001-2004 luvat on tarkoitettu painoltaan yli 34 tonnin ajoneuvoille. Tämä tarkoittaa, että vuoden 2000 jälkeen enimmäispainoltaan alle 34 tonnin kuorma-autot saavat olla liikenteessä Sveitsin alueella lupaa tarvitsematta. Kulku Sveitsin alueelle on 1. tammikuuta 2005 jälkeen vapaa kuorma-autoille, joiden enimmäispaino on 40 tonnia.

Euroopan unionissa säädettyä 40 tonnin enimmäispainoa tulee tietenkin noudattaa koko ajan.

1.7. Lisäksi sopimuksessa taataan siirtymäkauden ajaksi tietty määrä lupia, joiden avulla EU:n liikenteenharjoittajat voivat kulkea Sveitsin kautta sillä edellytyksellä, että ajoneuvot ovat tyhjiä tai että niillä kuljetetaan erikseen määriteltyjä kuormia. Näistä luvista käytetään nimitystä "tyhjien ajoneuvojen luvat".

1.8. Tyhjien ajoneuvojen lupien kokonaiskiintiö on 220000 lupaa vuodessa ajanjaksona 2000-2004. Kyseisellä luvalla Sveitsin kautta kulkevan ajoneuvon maksu on 40 Sveitsin frangia vuonna 2000. Maksu nousee vuosittain 10 Sveitsin frangia ja on 80 Sveitsin frangia vuonna 2004. (Nykyisten maksujen osalta katso liite 1).

1.9. Laskentamenetelmä, jonka mukaan luvat jaetaan jäsenvaltioille, esitetään komission asetusehdotuksen liitteessä III. Raskaille tavarankuljetusajoneuvoille jaettavien lupien osalta komissio esittää seuraavaa:

- Kukin jäsenvaltio saa käyttöönsä aluksi 1500 lupaa.

- Kahdenvälisessä liikenteessä luvat saatetaan jäsenvaltioiden käyttöön sen perusteella, mikä on jäsenvaltioissa rekisteröityjen raskaiden ajoneuvojen osuus kahdenvälisistä maantiekuljetuksista Sveitsiin ja Sveitsistä.

- Kauttakulkuliikenteen luvat jaetaan sen perusteella, mikä on jäsenvaltioissa rekisteröityjen raskaiden ajoneuvojen osuus kertyneistä kokonaiskilometrimääristä ajoneuvojen joutuessa käyttämään kiertoteitä nykyisten Sveitsissä sovellettavien painorajoitusten takia.

1.9.1. Komissio ehdottaa, että vuonna 1999 toteutetaan yksityiskohtainen liikennelaskenta, jossa otetaan huomioon erityisesti ajoneuvojen kansallisuus ja kiertoteiden pituus. Laskennan tulosten perusteella nyt esitettyä jakoa voitaisiin tarvittaessa muuttaa. Komissio tekisi asetuksella perustetulle komitealle ehdotuksen jakamisperusteiden muuttamisesta.

1.9.2. Tyhjien ajoneuvojen osalta komissio ehdottaa, että luvat jaetaan sen perusteella, mikä on jäsenvaltioissa rekisteröityjen ajoneuvojen osuus Sveitsin kauttakulkuliikenteessä niistä ajoneuvoista, joiden kokonaispaino on kuormattuna enintään 7,5-28 tonnia.

2. Yleistä

2.1. Asetusehdotuksen tarkoituksena on määritellä vuoden 2004 loppuun asti kunkin jäsenvaltion osuus yhteisön käytettävissä olevista luvista. Tarkoituksena on, että vuodesta 2005 lähtien enimmäispainoon kuormatuilla ajoneuvoilla on rajoittamaton pääsy Sveitsin alueelle, tosin korkeita maksuja vastaan (ks. liite 2). Suunniteltu hanke rautatietunneleiden rakentamiseksi Alppien läpi (NEAT-hanke) ei toteudu ennen vuotta 2010, joten voidaan olettaa, että kiertotieliikenne jatkuu vilkkaana ainakin vuoteen 2010 asti tai tarvittaessa kauemminkin. Komitea katsoo, että rautatietunneleiden rakentaminen voi sinänsä olla hyvä vaihtoehto maantiekuljetuksille, mutta rautateiden käyttöön ohjaavaa keinotekoista hinnoittelua ei tule tukea(2).

2.2. Komission ehdotus lupien jakamisesta perustuu lähinnä kahteen lähtökohtaan. Ensinnäkin jakoperusteena pidetään kunkin jäsenvaltion osuutta kahdenvälisessä liikenteessä Sveitsin kanssa. Toisena kriteerinä käytetään kunkin jäsenvaltion osuutta Sveitsin kauttakulkuliikenteestä.

2.3. Komissio käyttää - toistaiseksi - laskelmiensa perustana tilastotietoja yksittäisten EU-valtioiden ja Sveitsin välisestä kaupasta. Komitean mielestä laskelmien perustana tulisi käyttää myös liikennettä koskevia tilastotietoja, jotka ovat tähän tarkoitukseen huomattavasti luotettavampia kuin kaupan kokonaisluvut. Komitea pitää valitettavana, että komissio joutuu toistaiseksi käyttämään perustana viimeksi mainittuja kaupan lukuja, mutta panee tyytyväisenä merkille komission lupauksen tarkistaa lupien jakoa mahdollisimman nopeasti, jos se osoittautuu tarpeelliseksi sen liikennelaskennan perusteella, jota komissio ehdottaa suoritettavaksi vuonna 1999.

2.4. Komitea panee merkille Mont Blanc -tunnelissa tapahtuneen valitettavan, dramaattisen onnettomuuden, jonka seurauksena tunneli pidetään suljettuna toistaiseksi määräämättömän, mutta joka tapauksessa pitkän ajan.

2.4.1. Tästä seuraa mm. liikenneruuhkia muilla rajanylityspaikoilla ja erityisesti Frejuksen alueella, jolloin tavaroiden vapaa liikkuminen häiriintyy ja liikennevahinkojen riski kasvaa. Myös vaikutukset koko unionin kauppaan ja talouskehitykseen sekä sosiaaliset seuraukset kaikkien asianosaisten kannalta ovat merkittävät.

2.4.2. Komitea katsoo, että tilannetta voidaan helpottaa mm. seuraavin tavoin:

- Myönnetään raskaille kuljetusajoneuvoille lupa kulkea vapaasti Sveitsin läpi siihen asti kun lupajärjestelmä tulee voimaan, tai

- aikaistetaan Sveitsin kauttakulun enimmillään 40 tonnia painaville kuljetusajoneuvoille sallivan lupajärjestelmän voimaantuloa.

2.4.3. Komitea kehottaa neuvostoa/komissiota sopimaan asiasta Sveitsin kanssa.

2.4.4. Koska neuvoston tulee vielä allekirjoittaa sopimus, komitean mielestä kohdassa 2.4.2 mainituista toimista voidaan edelleen keskustella.

2.5. Koska komissio käyttää laskelmiensa perustana kaupankäyntitilastoja eikä liikennettä mittaavia lukuja, se sivuuttaa tiedot ajoneuvojen kansallisuudesta, mikä johtaa kyseenalaisiin päätelmiin, kun määritellään lupien jakautumista jäsenvaltioiden kesken. Näin jää kokonaan ottamatta huomioon niin kutsuttu kolmannen maan suorittama kuljetus eli tapaukset, joissa kahden jäsenvaltion välillä kuljetusta hoitaa jossakin muussa jäsenvaltiossa rekisteröity kuorma-auto. Tällainen kuljetus merkitään joko kuljetuksen lähtö- tai määränpäämaan kauppatilastoihin. Tämän seurauksena kyseisistä jäsenvaltioista toiselle merkitään liikaa kuljetuksia ja sille myönnetään siis liikaa lupia. Kuljetuksen todellisuudessa hoitanut kolmas jäsenvaltio taas saa liian vähän lupia. Kun otetaan huomioon, että eräiden maiden kansainvälisistä kuljetuksista jopa 10 % on mainitunlaisia kolmannen maan toimesta tapahtuvia kuljetuksia, saattaa kyseinen laskutapa antaa todellisuudesta huomattavasti vääristyneen kuvan.

2.6. Koska jaettavana oleva lupamäärä on suppea suhteessa jäsenvaltioiden määrään, komissio ehdottaa, että kaikille jäsenvaltioille myönnetään vähintään 1500 enimmäispainoon kuormattujen ajoneuvojen lupaa vuosittain.

2.6.1. Lisäksi jäsenvaltioiden tulee palauttaa komissiolle vuosittain marraskuun 15. päivään mennessä käyttämättä jääneet luvat, jotta komissio voi jakaa ne uudelleen.

2.6.2. Komitea katsoo, että kyseistä päivämäärää olisi aikaistettava, jotta voitaisiin puhua takaisin luovutettujen lupien todellisesta käytöstä. Lisäksi lupien jakoa jäsenvaltioille on korjattava liikennelaskennoista saatujen tulosten mukaisesti ottaen huomioon kullekin jäsenvaltiolle myönnettävien lupien vähimmäismäärä, joksi on ehdotettu 1500:aa.

2.7. Komission ehdotuksessa kahdenväliseen liikenteeseen ja kauttakulkuliikenteeseen sovelletaan samoja lupien jakamisperusteita. Siinä ehdotetaan, että luvat jaetaan tasapuolisesti kahdenväliseen liikenteeseen ja kauttakulkuliikenteeseen. Kyseinen jako ei perustu komission laskelmiin, vaan ministerineuvoston ohjeeseen. Komitea hyväksyy tämän poliittisen tilanteen, mutta kehottaa soveltamaan uutta jakopolitiikkaa, jos liikennelaskennat osoittavat kahdenväliseen liikenteeseen ja kauttakulkukuljetuksiin myönnettyjen lupien jakauman poikkeavan nyt ehdotetusta. Vähät luvat on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti hyväksi.

2.7.1. Tässä yhteydessä on myös muistutettava siitä, että kahdenvälisen ajon katsotaan olevan tietynlainen kierros, johon riittää yksi lupa. Kauttakulkuajossa taas tarvitaan meno- ja paluumatkaa varten yhteensä kaksi lupaa.

2.8. Jotta jäsenvaltioiden osuudet voitaisiin määritellä oikein, on tärkeää saada tietoa ajoneuvojen kansallisuudesta sekä ajettavien matkojen ja kiertoreittien pituuksista. Euroopan unionin tilastotoimistolla ei ole näistä seikoista täydellisiä tietoja, ja sen vuoksi komissio ehdottaa, että osuudet määritellään arvioiden perusteella.

2.8.1. Tällainen menettely koetaan erittäin epätyydyttäväksi niiden maiden taholla, joissa yksityiskohtaisia tietoja on käytettävissä, koska kyseistä "parempaa" tietoa ei käytetä hyväksi. Tämän johdosta erityisesti ne maat, jotka suorittavat kuljetuksia muiden maiden välillä, joutuvat epäedulliseen asemaan, sillä kyseiset kuljetukset merkitään toimituksesta vastaavan maan kauppatilastoon eikä kuljetuksen hoitavan maan kuljetustilastoon.

2.9. Jotta nykyistä luotettavampaa tietoa olisi käytettävissä mahdollisimman pian, komissio aikoo toteuttaa liikennelaskentoja vielä vuoden 1999 aikana.

2.9.1. Seikat, jotka komissio aikoo ottaa laskennassa huomioon, on jo mainittu kohdassa 1.9.

2.9.2. Laskentoja aiotaan suorittaa kaikilla Sveitsiin johtavilla rajanylityspaikoilla, Frejus-tunnelissa, Gotthard-tunnelissa ja Brennerin solassa.

2.9.3. Talous- ja sosiaalikomitea on myös sitä mieltä, että komiteaan, jonka komissio haluaa asetuksella perustettavan, tulisi kuulua jäsenvaltioiden ja komission edustajien lisäksi ainakin tarkkailijoina myös maantiekuljetusorganisaatioiden tai katto-organisaatio IRU:n edustajia.

2.9.4. Komitea kannattaa periaatteessa komission ehdottamaa menettelytapaa sillä varauksella, että jäsenvaltioiden lupaosuuksien uudelleenjako toteutetaan heti kun liikennelaskennat antavat siihen aihetta.

3. Erityistä

3.1. Ehdotuksen sivulla 3, alakohdassa b, komissio toteaa, että jäsenvaltioiden osuuksien pitäisi perustua jäsenvaltioiden liikenteenharjoittajien osuuksiin niistä kokonaiskustannuksista, jotka 28 tonnin painorajoituksesta jäsenvaltioille aiheutuvat. Jokaisen jäsenvaltion on toisin sanoen saatava sama prosentuaalinen alennus kustannuksistaan. Komitea toivoo komissiolta asiaan tarkempaa selvitystä.

3.2. Käsiteltävänä olevan asiakirjan sivulla 5 todetaan, että komission arvioiden mukaan kiertotien käyttämisestä aiheutuvasta kokonaiskilometrimäärästä 28 prosenttia ajetaan ajoneuvoilla, jotka on rekisteröity Italiassa. Erittäin suuri osa Alpit ylittävästä liikenteestä tapahtuu Italian ja Saksan välillä Itävallassa sijaitsevan Brennerin solan kautta.

Voiko komissio kertoa, miten prosenttilukuun 28 on päädytty?

3.3. Komitea epäilee suuresti liikennelaskentoja, joiden toteuttamista komissio ehdottaa oikeiden liikennemäärien määrittämiseksi todenmukaisemmin. Aikooko komissio selvittää pelkästään ajoneuvojen kansallisuuden vai myös sen, ovatko ajoneuvot niin sanottuja "tyhjiä" vai "enimmäispainoon kuormattuja" ajoneuvoja? Näillä tiedoilla on suuri merkitys lupatyyppiä määriteltäessä.

3.4. Lienee käynyt selväksi, että komitean mielestä komission nyt ehdottama lupajako voi olla vain väliaikainen. Se, että jaon perustana joudutaan - pakosta - käyttämään kaupankäyntitilastoja liikennetilastojen sijaan, voi johtaa vääriin ratkaisuihin erityisesti niiden maiden kannalta, jotka suorittavat huomattavan paljon kuljetuksia muiden maiden välillä.

4. Yhteenveto ja päätelmät

4.1. Komitea katsoo, että ottaen huomioon poliittiset rajoitukset, joiden puitteissa komissio on joutunut valmistelemaan ehdotuksensa lupien jaosta, komissio on onnistunut laatimaan pohjustavan ehdotuksen sinänsä hyväksyttävää menetelmää soveltaen.

4.2. Komitea pitää lähtökohtana, että lupien uudelleenjako toteutetaan heti, kun ajoneuvojen kansallisuutta tilastoivien laskentojen tulokset ovat valmiit ja kun uudelleenjaon perusteista on muodostunut riittävän tarkka käsitys. Näin tulee toimia, jotta jo nyt havaitut epäoikeudenmukaisuudet voidaan korjata. Komitea katsoo, että uudelleenjaon tulee koskea sekä jäsenvaltioille jaettavia lupia että kahdenväliseen liikenteeseen ja kauttakulkukuljetuksiin jaettavien lupien keskinäistä suhdetta.

4.3. Ottaen huomioon Mont Blanc -tunnelin sulkemisen seuraukset maantiekuljetusten kannalta komitea kiinnittää huomiota niihin sosiaalisiin ja muihin vaikutuksiin, joita sulkemisella on muihin tunneliyhteyksiin ja rajanylityspaikkoihin.

4.4. Vakavien sosiaalisten ja taloudellisten seuraamusten ehkäisemiseksi asianomaisissa jäsenvaltioissa komitea kehottaa komissiota, neuvostoa ja parlamenttia painokkaasti ryhtymään toimiin, jotta väliaikaisratkaisut voidaan hyväksyä mahdollisimman pian ja Sveitsiä voidaan painostaa kaikin mahdollisin keinoin.

4.5. Komitea katsoo, että rautatietunneleiden rakentaminen Alppien läpi voi olla sinänsä hyvä vaihtoehto maantiekuljetuksille, mutta toteaa, että rautateiden käyttöön ohjaavaa keinotekoista hinnoittelua ei tule tukea(3).

4.6. Komitean mielestä päivämäärää, jolloin jäsenvaltioiden on palautettava komissiolle käyttämättä jääneet luvat - joka nykyisen ehdotuksen mukaan olisi 15. marraskuuta -, olisi aikaistettava, jotta palautetut luvat voidaan käyttää vielä saman vuoden aikana.

Bryssel 22. syyskuuta 1999.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Beatrice RANGONI MACHIAVELLI

(1) EYVL C 114, 27.4.1999, s. 4.

(2) EYVL C 116, 28.4.1999, s. 28.

(3) EYVL C 116, 28.4.1999, s. 28.

LIITE I

talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Nykyinen maksu

Lastattuihin tai tyhjiin, kokonaispainoltaan yli 3,5 tonnin ajoneuvoihin nykyisin sovellettava maksu, niin kutsuttu Schwerverkehrsabgabe eli raskaan liikenteen maksu, on 25 Sveitsin frangia päivässä.

LIITE II

talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Maksut 1. tammikuuta 2005 jälkeen

Seuraavat enimmäispainoon kuormattuihin, enintään 40 tonnin tavarankuljetusajoneuvoihin sovellettavat kauttakulkumaksut koskevat väliä Basel-Chlasso:

- Jos Lötschberg-tunnelia ei käytetä, keskimääräinen maksu on 297 Sveitsin frangia.

- Tämä maksu on voimassa enintään vuoteen 2007 asti.

- Lötschberg-tunnelia käytettäessä maksu on keskimäärin 330 Sveitsin frangia enintään vuoteen 2008 asti.

"Tyhjien ajoneuvojen" luokkaan sovelletaan normaalia raskaan liikenteen maksua (Schwerverkehrsabgabe).