51999IE0954

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Emun toteutumisen vaikutukset taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen"

(1999/C 368/22)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 25.2.1999 työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta "Emun toteutumisen vaikutukset taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen".

Asian valmistelusta vastannut "talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus" -jaosto antoi lausuntonsa 29. syyskuuta 1999. Esittelijä oli Thierry Dock.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 20. ja 21. lokakuuta 1999 pitämässään 367. täysistunnossa (lokakuun 21. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 101 ääntä puolesta, 7 vastaan, ja 5 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Tammikuun 1. päivästä 1999 alkaen yksitoista EU:n jäsenvaltiota on muodostanut rahaliiton. Aikaansaannos on hyvin myönteinen. Se on vuosia aiemmin käynnistetyn lähentymisprosessin tulos. Ollakseen ajoissa valmiina useimmat valtiot ryhtyivät johdonmukaisiin toimiin lähinnä julkisen taloutensa saneeraamiseksi.

1.2. Euro ei ole itsetarkoitus. Se on arvokas väline, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden syventää yhtenäismarkkinoita ja harjoittaa koordinoitua rahapolitiikkaa. Yhteistä rahaa on nyt käytettävä kannustamaan voimakkaampaan ja solidaarisempaan Eurooppaan johtavaa dynamiikkaa.

1.3. Yhteinen raha ei koske yksinomaan asiantuntijoita. Se tulee kiinnostamaan yhä enemmän kaikkia Euroopan unionin kansalaisia. Euron onnistumista arvioidaan kansalaisten näkökulmasta erittäin konkreettisin perustein.

1.3.1. Välineenä euroa arvostetaan varsinkin, jos Euroopan unioni osaa käyttää sitä työpaikkojen luomiseen ja vaurauden edistämiseen unionin eri maissa ja alueilla.

1.4. Euroopan unionin perustamissopimuksen 2 artiklan mukaan "unioni asettaa tavoitteekseen edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä, korkeata työllisyystasoa sekä tasapainoista ja kestävää kehitystä (- -) lujittamalla taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä perustamalla talous- ja rahaliiton (- -)".

1.4.1. Kaikkien unionissa harjoitettujen politiikkojen pitäisi tähdätä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseen.

1.5. Vasta muutama kuukausi talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen alun jälkeen on monessakin mielessä uhkarohkeata yrittää analysoida Emun vaikutuksia yhteenkuuluvuuteen. Näin lyhyt ajanjakso ei kuitenkaan estä esittämästä jo nyt tiettyjä toteamuksia, etenkin kun useimpien jäsenvaltioiden kohdalla Emun vaikutukset kävivät ilmi jo ennen 1:stä tammikuuta 1999.

2. Yhteenkuuluvuus Euroopan unionissa

2.1. EY:n perustamissopimuksen 158 artiklassa taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittaminen määritellään siten, että pyritään vähentämään "eri alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden tai saarien, maaseutu mukaan luettuna, jälkeenjääneisyyttä".

2.2. Analysoidakseen taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden toteuttamisessa saavutettua edistystä komissio esitti marraskuussa 1996 "Ensimmäisen kertomuksensa taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta", josta komitea antoi lausunnon(1). Tuoreempia tietoja, joiden avulla voidaan analysoida yhteenkuuluvuuspyrkimyksissä saavutettua edistystä, esiintyy "Kuudennessa kausikertomuksessa Euroopan unionin alueiden sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteesta"(2).

2.3. Yhteenkuuluvuuden tarkastelu alueellisten tilanteiden kehityksen pohjalta tarjoaa mahdollisuuden hienovaraisiin analyyseihin. Valtakunnallisten keskiarvojen kehitys voi nimittäin kätkeä sangen vastakohtaisia tilanteita suppeiden aluekokonaisuuksien tasolla.

2.4. Onko todettavissa yhteenkuuluvuuden lujittumista? Komission kertomuksissa esitettyjen tilastojen perusteella näin ei voi väittää varmasti.

2.4.1. Kahta lähestymiskulmaa kannattaa erityisesti harkita: asukaskohtaista bkt:tä ja työttömyyttä.

2.5. Asukaskohtaisen bkt:n kohdalla komissio näkee tasaantumisprosessin. Kymmenen vuoden jaksolla 1986-1996 kahdenkymmenenviiden köyhimmän alueen asukaskohtainen bkt on noussut 52 %:sta 59 %:iin unionin keskiarvosta.

2.5.1. Vaikka toteamus on rohkaiseva, se on asetettava oikeaan suhteeseen. Tasaantuminen käy paljon selkeämmin ilmi esimerkiksi sellaisilla alueilla kuin koheesiomaiden pääkaupungit. Kehitys on paljon hitaampaa näiden samojen valtioiden maaseudulla.

2.5.2. Toinen huolestuttava toteamus: alueelliset erot asukaskohtaisena bkt:nä mitattuina kasvavat useimpien jäsenvaltioiden rajojen sisäpuolella.

2.6. Työttömyyden osalta kuva on synkkä. Unionin työttömyysasteen korkea taso (noin 10 % ILO:n määritelmän mukaan) on yhä surkeata todellisuutta.

2.6.1. Erot tämän keskiarvon ympärillä ovat valtavat. Tietyillä alueilla ei ole oikeastaan minkäänlaisia työllisyysongelmia. Kahdellakymmenelläviidellä alhaisimman työttömyysasteen alueella alityöllistyminen ei ole käytännössä noussut kymmeneen vuoteen. Työttömyysaste pysyy 4 %:n paikkeilla.

2.6.2. Toisilla alueilla sitä vastoin työttömyys on sietämättömällä tasolla. Kymmenessä vuodessa (1987-1997) kahdellakymmenelläviidellä pahimmalla työttömyysalueella työttömyysaste on jopa noussut 20,1 %:sta 23,7 %:iin.

2.7. Tuotetussa vauraudessa mitattu tasaantuminen ja sen suhteellinen kehitys näkyvät varsin niukasti työttömyydessä. Siksi on vaikea puhua alueiden yhteenkuuluvuuden merkittävästä edistymisestä.

3. "Eurooppalaisen työllisyyssopimuksen" onnistumisen tarve

3.1. Kehitys kohti suurempaa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta on tiiviisti sidoksissa talouden dynaamisuuteen. Emun onnistuminen kansalaisten silmissä nojaa myös suurissa määrin unionin kykyyn viedä eteenpäin kasvun ja työllisyyden strategiaa. Tässä mielessä Kölnin huippukokouksessa hyväksytty prosessi "Eurooppalainen työllisyyssopimus" on erittäin tärkeä.

3.2. Sopimuksen tavoitteena on syventää talous- ja yhteiskuntaelämän eri toimijoiden yhteistyötä ja tehostaa talouspolitiikkojen koordinointia niin makrotaloudellisella kuin rakenteellisella tasolla. Kuten komitea korosti tuoreessa lausunnossaan(3)"Luxemburgissa esitettyjen työmarkkinapoliittisten toimien, joita täydennettiin Cardiffissa sovitulla rakenteellisella ohjelmalla, tulisi täydentää tarkoituksenmukaista talouspolitiikan yhdistelmää, joka kattaa budjettipolitiikan, rahapolitiikan ja tulopolitiikan. Näin voidaan luoda luottamuksen ilmapiiri, joka stimuloi kulutusta ja investointeja ja siis elvyttää työllisyyttä kestävästi."

3.3. Kölnissä hyväksytty hahmotelma on yhä teoreettinen. Nyt se on pantava konkreettisesti täytäntöön. Komitean mielestä kaikkien asianomaisten toimijoiden, etenkin hallitusten mutta myös työmarkkinaosapuolien ja Euroopan keskuspankin tulisi nyt sitoutua päättäväisesti vaikuttamaan kukin omien vastuualueittensa pohjalta "Eurooppalaisen työllisyyssopimuksen" kautta koordinoitujen kolmen avainprosessin hedelmälliseen toteuttamiseen. Kyseessä ovat työmarkkinapolitiikan toimet ("Luxemburgin prosessi"), tavara-, palvelu- ja pääomamarkkinoiden toimet ("Cardiffin prosessi") ja makrotaloudelliset toimet ("Kölnin prosessi").

3.4. Komitea tähdentää vielä kerran näiden kolmen strategian keskinäistä riippuvuutta. Työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseen tähtäävät ponnistukset ovat turhia, jos kasvu on liian vähäistä työpaikkojen luomiseksi. Myös päinvastainen toteamus pitää paikkansa. Samanlaisia toteamuksia voidaan esittää myös tavara-, palvelu- ja pääomamarkkinoiden uudistamisen osalta.

3.5. Kuten komitea on muissa lausunnoissa tuonut esiin, unionin eri maissa vaaditaan lähinnä ikääntymisen takia erityistoimia sosiaaliturvan (eläkkeet, terveydenhoito...) mekanismien nykyaikaistamiseksi niin rahoituksen kuin maksujen osalta; tarkoituksena on varjella sosiaaliturvan ratkaisevaa asemaa eurooppalaisessa yhteiskuntamallissa.

4. Emun mahdolliset vaikutukset jäsenvaltioihin

4.1. Emun kolmas vaihe alkoi vasta muutama kuukausi sitten. Niinpä valuuttojen yhdentymisen lukuisat vaikutukset näkyvät vasta hyvin vähän. On odotettavissa joukko muutoksia, joista eräitä voi jo havaita.

4.2. Yhteinen raha jatkaa pyrkimystä laajojen yhtenäismarkkinoiden rakentamiseksi Eurooppaan. Kansallisten valuuttojen häviäminen parantaa mahdollisuuksia häivyttää jäsenvaltioiden väliset rajat. Tässä mielessä yhteinen raha antaa lähinnä hintojen paremman läpinäkyvyyden ansiosta mahdollisuuden lisätä kilpailua koko unionin alueella. Sisämarkkinoiden ennestäänkin suosimaa yritysten liikkuvuutta (rajanylittävät lähestymiset, fuusiot...) kannustetaan lisää.

4.2.1. Kilpailun lisääntyminen on potentiaalisesti tervetullutta, silloin kun sitä kautta voidaan kehittää laatua ja tuottavuutta. Sitä vastoin on syytä välttää tilannetta, jossa jokainen jäsenvaltio pelaa kilpailukyvyn ja raa'an kilpailun pussiin naapuriensa tappioksi. Ympäristö, verotus ja työolot voisivat olla sopivia aloja. Rahaliiton syntyessä erilaiset harmonisointi- ja koordinointiprosessit ovat entistä enemmän paikallaan. Ajatelkaamme eritoten tämänhetkisiä hankkeita säästöjen tai yhtiöiden verotuksen alalta.

4.2.2. Kiristyvä kilpailu antaa varmasti mahdollisuuden tuottavuuden parantamiseen, mikä teoreettisesti on kasvun ja hyvinvoinnin lisääntymisen tukipylväitä. Toiset voivat ihmetellä samalla, aiheuttaako tuottavuuden parantaminen työpaikkojen menetyksiä Euroopassa. Riski on olemassa. Jos eri toimijat Euroopan unionissa onnistuvat kuitenkin koordinoimaan talouspolitiikkansa, tuloksena saattaa olla riittävän voimaperäinen kysyntä. Tässä tapauksessa vaikutus työllisyyteen ei voisi olla kuin myönteinen. Tuottavuuden paraneminen tietyillä aloilla voi nimittäin johtaa hinnanalennuksiin, jotka epäsuorasti rohkaisevat kysyntää laajan tavara- ja palvelukirjon puitteissa. Jälleen kerran ratkaisun avain näyttää piilevän edellisessä luvussa käsitellyn "Eurooppalaisen työllisyyssopimuksen" onnistumisessa.

4.3. On itsestään selvää, ettei rahaliitossa voi enää esiintyä lähinnä hyökkäävän keinottelun aikaansaamia valuuttakurssihäiriöitä. Tietyt unionin maat eivät olleet turvassa tällaisilta hyökkäyksiltä vuosikymmenen alkupuolella. Koko maanosa joutui silloin kärsimään kilpailuvääristymistä sillä seurauksella, että tulokset työllisyyden ja kasvun alalla heikkenivät.

4.3.1. Niinpä komitea on tyytyväinen siihen, että euroalueen maat olivat suojassa kurssimarkkinoiden ravisteluilta vuoden 1998 aikana. Se oli oleellinen saavutus, joka voidaan nykyisin katsoa euron ansioksi.

4.3.2. Kuten EKP:n pääjohtaja Wim Duisenberg jälleen korosti viime tapaamisessaan TSK:n edustajien kanssa, euron keskeisiä tavoitteita on toimia sisäisen vakauden tekijänä.

4.4. On uskaliasta laatia pitäviä ennusteita korkotason kehityksestä euroalueella. Yksi saavutus kannattaa kuitenkin tuoda esiin jo nyt. Valuuttakurssiriskien poistuminen euroalueella vaikuttaa myönteisesti valtion varainhoitoon. Ennen yhtenäisvaluutan voimaantuloa devalvaation pelko kannusti rahamarkkinoita tyrkyttämään tietyille valtioille erityistä riskilisää näiden julkisia lainaoperaatioita varten. Kurssiriskin poistuttua nämä valtiot voivat tänään rahoittaa itsensä edullisemmalla korolla. Jos oletetaan, että kaikki muu pysyy muuttumattomana, korkomaksut kevyempinä ja politiikka samanlaisena, budjettitase paranee automaattisesti. Etenkin suuresti velkaantuneiden maiden kannalta näiden kurssimuutosten pelkoon liittyvien riskien häviäminen on vaikutuksiltaan merkittävä asia.

4.5. Sitä mukaa kuin päivämäärä 1. tammikuuta 2002 lähenee (ja jatkossa tietysti sitäkin enemmän), euron käyttö laajenee kaupankäynnissä. Euroalueella turvaudutaan yhä vähemmän valuutanvaihtotoimiin. Tämän kehityksen ansiosta taloudelliset toimijat (yritykset, kuluttajat) säästävät merkittävän osan vaihtokustannuksista. Komission arvion mukaan kyseisten säästöjen määrä on 0,5 % bkt:sta isoissa maissa. Pienissä maissa hyöty voi nousta jopa 1 %:iin.

4.5.1. Vaihtokustannusten säästö voi vaikuttaa huomattavasti eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn paranemiseen.

4.5.2. Kiintoisaa eurossa on myös se, että eurooppalaisesta rahayksiköstä on tulossa jenin ja dollarin rinnalle maailmanvaluutta. Ensimmäisenä merkkinä tästä mainittakoon euroina merkittyjen pakollisten emissioiden osuus. Maailmanlaajuisesti merkittävä valuutta tarjoaa monenlaisia etuja. Yksi niistä on parempi suoja muiden valuuttojen heilahduksiin liittyviä vaikutuksia vastaan.

4.6. Euron saavutusten ja sen synnyttämien lupausten lisäksi yhtenäisvaluutta pakottaa osallistujamaat monenlaisiin muutoksiin toimintatavoissaan. Nyt kun unioni on hankkinut itselleen oman valuutan, on tärkeätä, että edetään myös kohti taloudellista ja poliittista unionia. Tämän kehityksen analysointi tuo esiin lukemattomia kysymyksiä, joita on käsitelty muissa komitean lausunnoissa(4): talouspolitiikkojen koordinointi, verotus...

4.6.1. Komitea painottaa tässä lausunnossaan kahta ulottuvuutta: budjettipolitiikkaa ja tulopolitiikkaa.

4.7. Budjetin osalta on erittäin tärkeätä, että osallistuvat maat noudattavat "Vakaus- ja kasvusopimuksen" määräyksiä. Monissa jäsenvaltioissa julkisen talouden saneerausta on jatkettava. Tavoitteen mukaan kaikilla unionin mailla pitäisi olla riittävät budjettimarginaalit voidakseen tarvittaessa kohdata suhdannetaantuman.

4.8. Tulopolitiikka saa sekin uuden ulottuvuuden rahaliitossa. Kilpailukyvyn eroja ei näet enää ole mahdollista korjata kilpailukyvyssä olevia eroja devalvaatiolla. Palkkaneuvotteluista vastaavien työmarkkinaosapuolien harteilla lepää näin ollen raskas vastuu.

4.8.1. Aiemmassa lausunnossaan(5) komitea toteaa pitävänsä tärkeänä, että yhteiskunnallis-ammatilliset järjestöt parantavat koordinointia kaikilla tasoilla ja kaikissa paikoissa, missä palkkaneuvotteluja käydään. Panoksena on työmarkkinaosapuolien mahdollisuus vaikuttaa kasvun ja työllisyyden dynamiikkaan siten, että samalla vältetään inflaatiopaineita.

5. Sijoitusten kohdentaminen EMUssa

5.1. Valuuttojen yhdentyminen tulee varmasti vaikuttamaan sijoitusten kohdentamiseen Euroopan alueella. Yksi osatekijä on jo havaittavissa. Suorat ulkomaiset sijoitukset euroalueella ovat vastedes turvassa osallistuvien maiden valuuttakurssien epävakaudelta. Täten turvallisuus kasvaa.

5.2. Lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa pyritään tuomaan esiin ja selittämään sijoitusten kohdentamiseen liittyviä tekijöitä. Tässä lausunnossa ei toki pyritä ratkaisemaan näiden tutkimusten tuloksia. Komitea muistuttaa vain, ettei matalapalkkaisten maiden kilpailuttaminen niiden suhteellisten etuisuuksien pohjalta ole Euroopan etujen mukaista. Tieteellisissä tutkimuksissa osoitetaan, että muut tekijät ovat ratkaisevia houkuteltaessa korkeata lisäarvoa luovia sijoituksia. Tutkimuksen dynaamisuus, tietotaito, työvoiman laatu ja yhteiskunnallinen ilmapiiri ovat yhtä tärkeitä osatekijöitä.

5.2.1. Vaurauden ylläpitämiseksi koko unionin alueella Euroopan täytyy tukeutua tuotteiden laatuun ja hyvään tuottavuuteen perustuviin strategioihin.

5.3. Yksityisten sijoitusten ohella julkiset investoinnit ovat merkittävä tekijä kaikkien Euroopan unionin alueiden sopusuhtaiselle kehitykselle.

5.3.1. Erässä komission tuoreessa kertomuksessa(6) mainitaan, että julkiset investoinnit, jotka olivat 3 prosenttia bkt:sta 90-luvun alussa, ovat nyt pudonneet noin 2 prosenttiin. Julkisen talouden vajeen kriteerien noudattaminen on tärkeimpiä syitä tähän vähenemiseen. Toinen syy on tiettyjen palvelujen yksityistäminen ja niihin liittyvien sijoitusten siirtäminen yksityiselle sektorille.

5.3.2. Tämä tilanne voisi haitata alueellista kehitystä ennen kaikkea elintärkeän uuden teknologian sijoitusten kannalta. Lisäksi pitää ehdottomasti valvoa, etteivät yksityistämistoimet johda sijoitusten vähenemiseen kehittymättömimmillä alueilla välttämättömän taloudellisen kannattavuuden nimissä. Tulevaisuudessa tätä näkökohtaa täytyy tutkia huolellisesti.

5.3.3. Rahataloudelliset näkymät - sellaisina kuin niistä sovittiin Berliinin huippukokouksessa maaliskuussa 1999 - vähentävät unionin interventioita alueellisella tasolla. Julkisen vallan mahdolliset sijoitukset vähiten kehittyneillä alueilla ovat siis entistäkin tärkeämpiä. Komitea tähdentää, että "Vakaus- ja kasvusopimuksen" määräysten noudattamisen arviointi tulisi olla riittävän terävää.

5.3.4. Menneisyyden virheet täytyy ehdottomasti välttää tulevaisuudessa. Taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta olisi todella kielteistä, jos kriisin tai järistyksen sattuessa julkiset sijoitukset olisivat ensimmäinen supistusten kohde, kuten tapahtui siirryttäessä talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen ja kuten yleensä tapahtuu kaikkien merkittävien budjettitarkistusten yhteydessä.

6. Epäsymmetristen sokkien uhka yhteenkuuluvuudelle

6.1. Rahaliiton klassisia ongelmia on kyky reagoida epäsymmetriseen sokkiin, toisin sanoen ennakoimattomaan tapahtumaan, joka vaikuttaa suorasti tai epäsuorasti yhteiskunnallis-taloudellisiin parametreihin: työllisyyteen, tuotantoon, inflaatioon.

6.1.1. Epäsymmetrisyys tarkoittaa sitä, että sokki ei koske samalla tavalla rahaliiton koko aluetta.

6.2. Epäsymmetrisen sokin riskin voi käsittää monenlaisten parametrien pohjalta.

6.3. Yksi niistä on kaupallisen avoimuuden aste. Euroalueen ulkopuolinen kauppavaihto on vain noin 13 prosenttia euromaiden bkt:stä. Kysymys on tietenkin keskiarvosta. Jotkut valtiot ylittävät luvun reippaasti. Tämä osoittaa kuitenkin vain, että suhdanteiden voima euroalueen sisällä riippuu ennen muuta ja suurilta osin sisäisistä tekijöistä.

6.4. Toinen lähestymistapa on suhdannejaksojen kehityksen havainnointi.

Taulukko 1

Bkt:n kasvun korrelaatiokerroin euroalueeseen verrattuna((Kyseessä on jokaisen maan bkt:n kasvun korrelaatiokerroin suhteessa vuonna 1999 EMUun kuuluvien 11 maan vastaavaan lukuun. Korrelaatiot perustuvat puolivuotisiin tietoihin.))

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde: OECD

6.4.1. Yllä olevan taulukon luvut osoittavat taloudellisten syklien lähentymistä euroalueen maissa. Toisin sanoen suhdanteiden kasvu- ja hidastumisjaksot pyrkivät samanaikaistumaan. Kaikkien yhdentoista euromaan taloudelliset jaksot muuttuvat yhtä symmetrisemmiksi. Täytyy toivoa, että taloudellisten syklien lähentyminen vahvistuu tulevaisuudessa. Niin tapahtuu edellyttäen, että talouspolitiikkojen koordinoinnissa saavutetaan edistystä.

6.4.2. Tällaisia tuloksia pitää tietysti tulkita varovaisesti. Niiden pohjalta ei pidä päätellä, että epäsymmetrisen sokin uhka on olematon, vaan pikemminkin on syytä suhteellistaa sen riskit.

6.5. Tuoreissa taloudellisissa tutkimuksissa pyritään osoittamaan, että epäsymmetriset sokit voivat usein olla luonteeltaan enemmänkin alueellisia tai monialueellisia kuin valtakunnallisia. Eri jäsenvaltioiden tuotantorakenteiden lyhyt analyysi tuo esiin alueelliset erot tuotanto- ja/tai palveluverkostossa.

6.6. Joidenkin mielestä alueiden välinen muuttoliike voisi olla ratkaisu erityisen sokin tai pysyvän työttömyyden tapauksissa. Tutkimukset osoittavat, että eri osatekijät, lähinnä asunnonsaannin vaikeudet, rajoittavat tätä liikkuvuutta. Korostettakoon, että tilapäisen sokin sattuessa työvoiman ammattitaitoisen osan muutto tietyltä alueelta vaikuttaisi keskipitkällä aikavälillä enemmän heikentävästi kuin rohkaisevasti talouden elpymiseen.

6.7. Komitea muistuttaa, että valtioiden on välttämättä noudatettava "Vakaus- ja kasvusopimuksen" määräyksiä. On nimittäin oleellista, että jäsenvaltioiden julkinen talous on terveellä pohjalla, jotta odottamattomaan sokkiin voitaisiin reagoida. Niissä oloissa valtion täytyy voida luottaa omiin voimavaroihinsa.

6.8. Täydentävässä mielessä täytyy myös voida ajatella eurooppalaista solidaarisuutta, kuten nimenomaisesti sanotaan perustamissopimuksen 100 artiklan 2 kohdassa: "Jos poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet tuolle jäsenvaltiolle vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille suuria vaikeuksia, neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta tietyin edellytyksin myöntää kyseiselle jäsenvaltiolle yhteisön taloudellista apua".

6.8.1. Komitean mielestä Euroopan unionin tulisi jo nyt harkita reaktiomekanismin pystyttämistä epäsymmetrisen sokin varalta. Useat eurooppalaiset merkkihenkilöt, joukossa komission puheenjohtaja Romano Prodi, ovat käynnistäneet keskustelun tästä kysymyksestä. Euroopan parlamentti on puolestaan hyväksynyt asiaa koskevan mietinnön(7). Komitea valittaa, ettei näistä ongelmista ole vielä tähän päivään mennessä keskusteltu Ecofin-neuvostossa. Tarkoituksena on varautua vastaamaan tapahtumaan, jonka toteutumismahdollisuutta ei voi sulkea pois.

6.8.2. Kuten Euroopan parlamentti toteaa, oikeudelliset puitteet tarvitaan jo nyt, ettei aikaa menetettäisi sellaisten valmistelussa mahdollisen sokin tapahtuessa. Komitea kannattaa myös ehdotusta hälytysjärjestelmästä, joka antaisi kahdesti vuodessa mahdollisuuden arvioida sokin vaarat.

6.8.3. Tilapäisin rahasiirroin voitaisiin auttaa aluetta saavuttamaan takaisin kasvupotentiaalinsa. Tällaisella mekanismilla ei pyrittäisi suorittamaan uudelleenjakoa vaan enemminkin autettaisiin jäsenvaltiota selviytymään (kansallisesta tai alueellisesta) sokista. Se toimisi eräänlaisena vakuutuksena.

6.8.4. Yhtenä keinona eräät huomioitsijat ehdottavat sellaisen mahdollisuuden tutkimista, että kansallisten keskuspankkien ylijäämävarantoja osoitettaisiin rahastoon, jonka olisi määrä reagoida epäsymmetrisen sokin sattuessa. Tätä ajatusta on vielä tutkittava.

7. Päätelmät

7.1. Euron syntymä on keskeinen tapahtuma Euroopan rakennustyössä. Euroopalla on nyt arvokas työväline. Yhteisvaluuttahankkeen herättämää dynamiikkaa on jatkettava. Euro ei nimittäin ole itsetarkoitus. Sen on toimittava kannustimena kehityksessä kohti voimistuvaa Eurooppaa, joka pystyy vastaamaan kansalaistensa perusodotuksiin.

7.2. Muutamia kuukausia EMUn kolmannen vaiheen käynnistymisen jälkeen taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus Euroopan unionin alueiden välillä on edelleen hyvin epätäydellistä. Rikkaiden ja köyhien alueiden välillä on tapahtunut tasaantumista tuotetun rikkauden suhteen, mutta työttömyyden kohdalla sitä on liian vähän.

7.3. Komitea odottaa paljon Saksan puheenjohtajakaudella alkaneesta "Eurooppalaisen työllisyyssopimuksen" prosessista. Koordinoimalla vahvasti Luxemburgin (työmarkkinapolitiikan toimet), Cardiffin (tavara-, palvelu- ja pääomamarkkinoiden uudistus) ja Kölnin (makrotaloudelliset toimet) strategioita EMU voidaan asettaa palvelemaan kasvua ja työllisyyttä. Eri toimijoiden ja nimenomaan työmarkkinaosapuolien aukoton osallistuminen on välttämätöntä prosessin onnistumiselle.

7.4. Talous- ja rahaliiton muodostaminen johtaa monenlaisiin mullistuksiin, joista kaikista ei ole vielä tietoa. Yhteinen raha tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia: kilpailun lisääntyminen, ulkomaisten sijoitusten turvaaminen, kaupankäyntikustannusten aleneminen, sisäisen vakauden paraneminen.

7.5. Se pakottaa osallistuvat maat kurinalaisuuteen. Tämä pitää erityisesti paikkansa budjettipolitiikassa. Työmarkkinaosapuolien raskaana velvollisuutena on koordinoida asianmukaisesti palkkaneuvottelut kysynnän tukemiseksi ja välttää samalla talouden ylikuumeneminen ja inflaatiopaineet.

7.6. Komitean mielestä yksi EMUn yhteenkuuluvuutta uhkaava vaaratekijä on epäsymmetrinen sokki, joka koskisi osaa unionin alueista. Niin erillisten jäsenvaltioiden kuin EU:n toimielinten tulee valmistautua kohtaamaan tällainen riski. Keinoja ja mahdollisuuksia on. Komitea painottaa, että asianmukaiset välineet on valmistettava viipymättä, jotta unioni olisi valmis reagoimaan tällaiseen sokkiin.

Bryssel, 21. lokakuuta 1999.

Talous- ja sosiaalikomitean

Puheenjohtaja

Beatrice RANGONI MACHIAVELLI

(1) EYVL C 206, 7.7.1997.

(2) EYVL C 329, 17.11.1999.

(3) EYVL C 209, 22.7.1999.

(4) Ks. "lausunnot Talouskatsaus vuodeksi 1999", EYVL C 209, 22.7.1999 "Verotuspolitiikka", (valmisteltavana).

(5) EYVL C 40, 15.2.1999.

(6) Julkiset investoinnit talouspoliittisessa strategiassa, KOM(1998) 682 lopull., 2.12.1998.

(7) EYVL C 98, 9.4.1999.