51999PC0576(02)

Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS kuitutuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun yhteisestä markkinajärjestelystä

(Komission esittämät)

PERUSTELUT

1 JOHDANTO

Pellava- ja hamppualan yhteisestä markkinajärjestelystä annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1308/70 [14] laadittiin lähinnä kuitupellavan ympärille erityisesti Belgiaan, Ranskaan ja Alankomaihin keskittyneen perinteisen maaseutuelinkeinon tukemiseksi. Sittemmin tämä ala, joka oli keskittynyt pääasiassa tekstiilikäyttöön tarkoitettujen pitkien kuitujen tuotantoon, joutui perinpohjaiseen muutokseen, sillä lyhyille pellavakuiduille ja hamppukuiduille alkoi löytyä uusia markkinoita lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Monissa tapauksissa ja erityisesti Espanjassa on keskitytty nimenomaan lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen viljelyyn alhaisempien kustannusten ja pitkien kuitujen tuotantotuen suhteellisen korkean tason vuoksi.

[14] EYVL L 146, 4.7.1970, s. 1.

Yhteinen markkinajärjestely perustuu hehtaaritukijärjestelmään mutta ei sisällä interventiojärjestelmää eikä vakauttamisjärjestelmää. Tuontiin ei sovelleta tulleja tai kiintiöitä eikä tuotteista makseta vientitukea. Tukijärjestelmään kuuluu

kuitupellavan kiinteämääräinen hehtaarituki, joka on nykyisin 815,6 EUR/ha ja joka eriytetään kuuden yhtenäisen tuotantoalueen perusteella (pitkän aikavälin siementuotosten mukaisesti) sekä sen perusteella liotetaanko varret vaiko ei. Tuki jaetaan tuottajan (25 %) ja ensimmäisen jalostajan (75 %) kesken, mutta se voidaan myöntää kokonaisuudessaan tuottajalle, jos tämä on samalla ensimmäinen tuottaja,

hampun kiinteämääräinen hehtaarituki, joka on nykyisin 662,8 EUR/ha, joka maksetaan kokonaisuudessaan tuottajalle ja jonka saaminen edellyttää sellaisten hamppulajikkeiden varmennettujen siementen käyttöä, jotka sisältävät psykotrooppista ainetta, tetrahydrokannabinolia (THC) enintään 0,3 prosenttia. Tämä määrä alennetaan 0,2 prosenttiin markkinointivuodesta 2001/2002 alkaen,

pellavatuesta myynninedistämistoimenpiteisiin pidätettävä määrä, jonka suuruus on ollut 0 markkinointivuodesta 1997/98 alkaen,

yksityisen varastoinnin tuki vakavan markkinahäiriön tapauksessa,

THC-pitoisuutta ja tuotujen hampunsiementen käyttö koskeva valvontajärjestelmä.

Komissio ehdotti neuvostolle vuonna 1996, että järjestelmää muutettaisiin ottamalla käyttöön taattu enimmäispinta-ala ja kaksi hehtaarituen tasoa riippuen pitkä- tai lyhytkuituisten varsien saamiseksi käytettävästä keruumenetelmästä. Jäsenvaltioiden enemmistö ei ehdotusta hyväksynyt. Vuodesta 1995 alkaen tukea on pellavan osalta vähennetty 7,5 prosenttia ja hampun osalta 14,4 prosenttia. Valvontaa on lisätty tuntuvasti erityisesti seuraavasti:

viljelyalat on otettu mukaan peltokasvien yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään,

vähimmäistuotos on otettu käyttöön,

tuottajien edellytetään tekevän sopimukset jalostussitoumukset tehneiden ensimmäisten jalostajien kanssa.

Järjestelmästä on tullut erittäin monimutkainen ja sitä on tarkastusten ja hallintomenettelyjen moninaisuudesta johtuen hyvin vaikea hallita. Toteutetut toimenpiteet eivät ole myöskään osoittautuneet tehokkaiksi, sillä viljelyalat ovat viime vuosina lisääntyneet. Kuitupellavaa ja hamppua koskevat yhteisön määrärahat ovat kasvaneet 74 miljoonasta EUR (1995) 158 miljoonaan EUR (1999).

Tämän tilanteen vuoksi komissio ilmoitti markkinointivuotta 1999/2000 koskevan hintapaketin yhteydessä aikovansa esittää uudistusehdotuksen, joka voisi tulla voimaan markkinointivuonna 2000/2001. Kyseiset säädösehdotukset ovat seurausta tästä sitoumuksesta ja perustuvat seuraavassa esitettyyn analyysiin.

2 PELLAVA- JA HAMPPUALOJEN KUVAUS

2.1 pinta-alat

Kuitupellavan maailmanlaajuinen viljelyala oli vuonna 1998 noin 520 000 hehtaaria. Suurimmat yhteisön ulkopuoliset tuottajamaat ovat Venäjän federaatio, Kiina ja Valkovenäjä. Kuitutuotantoon tarkoitettua hamppua viljeltiin vuonna 1998 koko maailmassa noin 85 000 hehtaarilla, ja suurimmat yhteisön ulkopuoliset tuottajat olivat Pohjois-Korea ja Kiina.

Kuitupellavan ja hampun viljelyalat olivat Euroopan unionissa perinteisesti noin 70 000 hehtaaria kuitupellavan ja 7 000 hehtaaria hampun osalta. Tämä tuotanto oli kuitenkin keskittynyt tarkoin rajatuille maantieteellisille alueille, joille sillä oli suuri merkitys. Vuodesta 1994 alkaen kyseiset pinta-alat ovat kasvaneet tuntuvasti.

Kuitupellavaa viljeltiin markkinointivuonna 1999/2000 lähes 208 000 hehtaarilla. Kylvöalat pysyivät lähes muuttumattomina perinteisissä tuottajamaissa mutta kasvoivat merkittävästi Espanjassa (187 ha vuonna 1993, noin 126 000 ha vuonna 1999) ja vähäisemmässä määrin Yhdistyneessä kuningaskunnassa (2 181 ha vuonna 1993, 20 000 ha vuonna 1996 ja noin 15 000 ha vuonna 1999). Kiinnostus kuitupellavan viljelyä kohtaan on elpynyt useimmissa jäsenvaltioissa.

Hampun viljelyala ylitti 40 000 hehtaaria vuonna 1998, ja vuotta 1999 koskevat arviot ovat noin 32 000 hehtaaria. Espanjassa, jossa hampun viljelyalojen vuotuinen keskiarvo vuosina 1986-1994 oli alle 700 hehtaaria, sitä viljeltiin vuonna 1998 lähes 20 000 hehtaarilla mutta viljelyala pieneni vuonna 1999 noin 12 000 hehtaariin. Useimmissa jäsenvaltioissa on käynnissä erilaisia hamppua koskevia kehittämishankkeita.

2.2 Tuotanto ja markkinat

Kuitupellava- ja hamppuviljelmiltä saadaan pellavan- ja hampunvarsia, joita käsittelemällä saadaan kuituja, päistäreiksi kutsuttuja puumaisia aineksia ja eräissä tapauksissa siemeniä. Pitkät kuidut edellyttävät hyviä viljelyoloja, ja niitä tuotetaan nyhtämällä korjatuista kuitutekstiilien varsista. Tällä tavoin voidaan saada sivutuotteina myös lyhyitä kuituja ja rohdinkuituja. Yksinomaan lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen saamiseksi varret korjataan leikkaamalla.

Kuidun ja päistäreiden erottamismenettelynä käytetään tavallisesti pellavan- ja hampunvarsien loukutusta, jonka suorittaa ensimmäinen jalostaja. Tämä yleensä koneellisesti suoritettava menettely edellyttää varsien esiliotusta sadevedessä muutaman viikon ajan, jolloin ne muuttuvat kemiallisesti veden vaikutuksesta. Ilman liotusta loukutus on vaikeampaa ja näin ollen kalliimpaa. Loukuttamalla saatujen kuitujen joukosta ainoastaan pitkistä kuiduista saadaan laadukkaiden vaatteiden ja kodin tekstiilien valmistukseen tarvittavaa riittävän ohutta lankaa.

Pellavan- ja hampunvarsilla ei ole merkittävää asemaa yhteisön ja kolmansien maiden välisessä kaupassa, mutta perinteisten tuottajajäsenvaltioiden välinen kaupankäynti on vilkasta. Pellavakuidun kauppa on sitä vastoin ajoittain merkittävää. Vuonna 1998 yhteisöön tuotiin yli 9 000 tonnia pääasiassa Egyptistä ja Liettuasta peräisin olevaa pellavakuitua, joka oli laadultaan usein keskinkertaista ja heikkoa. Yhteisö toimittaa kaikkialle maailmaan laadultaan hyviä ja erinomaisia pitkiä kuituja, joita on vaikeaa tuottaa muualla, mutta se vie myös heikkolaatuista kuituja. Vuoden 1998 vienti oli noin 62 000 tonnia, josta 47 000 tonnia oli pitkiä kuituja ja 15 000 tonnia lyhyitä kuituja. Kuituja vietiin lähinnä Kiinaan ja Itä-Eurooppaan, jossa ne kehrätään, ja josta ne tuodaan usein takaisin Eurooppaan lankoina.

Seuraavassa esitetään pellava- ja hamppukuitujen tärkeimmät käyttötarkoitukset tällä hetkellä.

tekstiilikäyttöön tarkoitetut pitkät pellavakuidut ovat perinteisesti muodostaneet suurimman markkinaosuuden. Niiden maineikas laatu perustuu Englannin kanaalin ja Pohjanmeren eteläpuolisten alueiden hyviin luonnonolosuhteisiin. Euroopan kehräämöteollisuuden kriisi, muiden raaka-aineiden kilpailu ja muodin suuntaukset luovat ajoittain vaikeuksia tälle alalle, joka on yhä riippuvainen suuret tuotantokustannukset (pellavan nyhtäminen, loukutus) kattavasta huomattavasta tuesta. Tiettyjä lyhyitä pellavakuituja voidaan käyttää myös heikkolaatuisemmissa tekstiileissä tai sekoituksissa muiden kuitujen kanssa,

lyhyitä pellava- ja hamppukuituja käytetään lähinnä sellun tuotantoon ja nämä markkinat ovat lähes rajattomat, kunhan niistä maksettava hinta on olematon. Tätä tuotantoa harjoitetaan joskus enemmän kuitujen joukkoon jääneiden päistäreiden sisältämän selluloosan takia kuin itse kuitujen vuoksi. Lyhyet pellava- ja hamppukuidut kilpailevat muiden selluloosa-ainesta sisältävien kasviperäisten aineiden kanssa mutta niiden tuotantokustannukset ovat korkeammat. Sellutuotantoon tarkoitetut lyhyet kuidut olivat alunperin tekstiilimarkkinoiden tai muiden arvostetumpien markkinoiden sivutuote. Kustannukset kattavan tuen vuoksi lyhyiden kuitujen tuotannosta on kuitenkin ajoittain tullut itsetarkoitus,

lyhyille ja eräissä tapauksissa pitkille pellava- ja hamppukuiduille on olemassa monia muita erityismarkkinoita, ja niitä käytetään usein kierrätettävien teollisuustuotteiden valmistukseen. Tällaisia voivat olla erityistarkoituksia kuten seteleitä tai savukkeita varten valmistetut paperit. Ne voivat olla myös komposiitteja, jotka on valettu käytettäviksi autonkorien sisäosissa tai puristettu huonekalujen osiksi, taikka rakennusteollisuuden tarvitsemia eristysaineita. Viimeksi mainitut markkinat kattavat melko erilaisia, nopeasti kehittyviä aloja. Muutamat ideat ovat vasta teknologisen tutkimuksen vaiheessa, mutta useimmissa tapauksissa pienimuotoinen tuotanto on jo aloitettu ja kehittelyä jatketaan tuottavuuden tai lopputuotteiden tiettyjen erityispiirteiden parantamiseksi. Kaupalliset markkinat ovat olemassa, mutta niitä hallitsevat usein muut kasvikuidut, kuten juutti tai sisal.

Päistäreitä voidaan käyttää korkealuokkaisina eläinten, erityisesti hevosten, pahnoina niiden suuren imukyvyn vuoksi. Koska päistäresadon osuus on noin 50 prosenttia varsien painosta, pahnoista on tullut yksi hamppualan tärkeimmistä tuotteista. Päistäreitä käytetään myös rakennusteollisuudessa levyjen valmistukseen. Lähinnä pölyistä koostuvia jätteitä käytetään usein kompostoinnissa.

Siemeniä tuotetaan lintujen ruuaksi ja kalastusalan tarpeisiin mutta joskus niitä käytetään myös ihmisravinnossa ja kosmeettisissa tuotteissa lähinnä öljynä. Lisäksi on olemassa siementuotantoala, joka saa tekstiilipellava- tai hamppukuitujen tuottamiseksi maksettavan tuen lisäksi siementuotantotukea.

Komissiolla ei ole virallisia tilastotietoja pellavan- ja hampunvarsien tuotannosta. Tuotannon laajuutta koskevia likimääräisiä arvioita voidaan kuitenkin tehdä jäsenvaltioiden ilmoittamien pinta-alojen, tosiasiallisesti tuottavia pinta-aloja koskevien arvioiden sekä toimijoiden ja jäsenvaltioiden ilmoittamien satoluokkien perusteella. Näiden arvioiden mukaisesti ja ottaen huomioon kaikki niihin liittyvät varaukset yhteisön tasolla tuotettaisiin noin 70 000 tonnia pitkiä kuituja ja 120 000 lyhyitä kuituja, ja tästä määrästä pellavan osuus olisi 65 prosenttia. Päistäreitä tuotettaisiin arviolta noin 300 000 tonnia.

2.3 Tuotantokustannukset ja -katteet

Merkittävien virallisten tietojen puuttuessa joitakin taloudellisia tuloksia voidaan arvioida niiden tietojen perusteella, joita eräät pellavan ja hampun tuottajat ja jalostajat ovat toimittaneet komissiolle. Kyseisistä tuloksista on apua toimijoille, jotka pyrkivät selvittämään todellisen tuotannon laajuutta.

Kuitupellavan osalta on tehtävä ero seuraavien kolmen tuotantotyypin välillä:

pitkien kuitujen perinteinen tuotanto, jossa lyhyet kuidut ovat vain sivutuotteita. Niiden tuotantokustannukset (800-1 000 EUR/ha) ja jalostuskustannukset (900-1 100 EUR/ha) ovat erittäin korkeat. Niistä saatavat tulot ovat kuitenkin merkittäviä, vaikkakin kausittaisia, kaikkialla maailmassa arvostettujen pitkien kuitujen sekä suurten satojen vuoksi (6-8 tonnia/ha). Nykyisen tukitason ansiosta tuottajan bruttokate on 400 EUR/ha-700 EUR/ha. Kokonaistuotannon ja varsien ensimmäisen jalostuksen osalta kate on 450-1 200 EUR/ha tuen ollessa 700-1 000 EUR/ha,

yksinomaan lyhyisiin kuituihin tähtäävä tuotanto toteutetaan alhaisemmin tuotantokustannuksin (500-700 EUR/ha), mikä johtuu muun muassa siitä, että pellavaa ei nyhdetä vaan se leikataan. Näiden pellavanvarsien sadot ovat pienemmät, 2-3 tonnia/ha. Jalostuskustannukset ovat niin ikään alhaisemmat, 250-350 EUR/ha, mutta tulot ovat erittäin vähäiset lyhyiden kuitujen myyntihinnasta johtuen, erityisesti kun niitä käytetään tavallisen sellun tuotantoon. Tämän alan tuotteet ovat näin ollen voimakkaasti riippuvaisia tuesta, jonka määrä on noin 600 EUR/ha ja joka mahdollistaa tuottajalle bruttokatteen, joka on 200-400 EUR/ha. Alan katteet ovat kokonaisuudessaan pikemminkin tappiolliset, jopa -250 EUR/ha, jos toimijoiden on itse vastattava todellisista keskimääräisistä tuotantokustannuksista. Alalla on kuitenkin eräitä laadukkaiden lyhyiden kuitujen tuottajia, joiden ansiosta alan kate on 100-150 EUR/ha,

välituotantomalliin kuuluu pyrkimys saada leikatusta tai nyhdetystä pellavasta suhteellisen suuria ja yhä suurempia satoja (4-6 tonnia/ha). Varsien tuotantokustannukset ovat 700-900 EUR/ha ja jalostuskustannukset 650-800 EUR/ha. Tuottajan bruttokate on 200-500 EUR/ha, ja koko alan bruttokate on 200-600 EUR/ha, keskimääräisen tuen ollessa noin 600 EUR/ha. Tämän alan tuotteet on tarkoitettu esimerkiksi auto- ja rakennusteollisuuden teknisiin sovelluksiin.

Tuottajien hampusta saama tuotto riippuu suuresti hampunvarsisadoista, sillä tuotantokustannukset (650-800 EUR/ha) ja hampun myyntihinnat ovat suhteellisen yhdenmukaisia kaikkialla Euroopan unionissa. Näin ollen alueilla, joilla sadot ovat 8 tonnia/ha, kate voi olla jopa 600 EUR/ha kun taas alueilla, joilla sadot ovat 4 tonnia/ha, kate on noin 300 EUR/ha. Myös jalostuskustannukset ovat melko yhtenäiset. Hamppukuidun myyntihinnat voivat sitä vastoin vaihdella käyttötarkoitusten mukaan. On korostettava, että päistäreiden markkinaosuus on tällä alalla merkittävä ei pelkästään määränä vaan myös arvona ilmaistuna, sillä kyseisestä tuotteesta saatavat tulot ovat keskimäärin yli 40 prosenttia jalostajan kokonaistuloista. Koko alan bruttokate on 150-750 EUR/ha ja tuottajille maksettu tuki on noin 660 EUR/ha.

Vaikka kuitupellavaa ja hamppua koskeviin tuloksiin on suhtauduttava varauksella, näiden viljelykasvien bruttokatteet ovat tuet huomioon ottaen verrattavissa kilpaileviin viljelykasveihin. Samanlaisesta bruttokatteesta huolimatta kuitupellavan ja hampun erityisominaisuutena ovat kuitenkin korkeat tuotantokustannukset, jotka ovat lähes yhtä suuret kuin kiinteän hehtaarituen määrä. Vaikka tuotteiden myyntihinnat ovat alhaiset, tuottajat voivat saada huomattavaa voittoa ja jopa kasvattaa katteitaan rajoittamalla tuotantokulunsa ehdottoman välttämättömään. Kuitupellavaa ja hamppua viljellään täten eräissä tapauksissa lähinnä yhteisön tuen saamiseksi.

2.4 Markkinanäkymät

2.4.1 Tekstiiliteollisuuteen tarkoitetut pitkät kuidut

Tätä tuotetta viljellään suhteellisen rajallisella alueella, jonka pinta-ala on noin 70 000 hehtaaria ja jota ei voida paljon laajentaa vaikuttamatta tuotteen laatuun tai markkinahintaan. Tätä perinteistä alaa olisi tuettava, sillä se takaa viljelykasvien moninaisuuden, erityisesti vähän saastuttavan tuotannon myötä, ja elinkeinon maaseudun pienille ja keskisuurille yrityksille. Alan sadot ovat suuret ja palkkioiden tavoittelu keinottelumielessä vähäistä. Kolmen suurimman tuottajajäsenvaltion pitkien kuitujen alan toimijat ovat sopineet yhdenmukaisista menettelyistä, mikä selittää yhteiset toimenpiteet.

Tarvittavan tuen kokonaismäärää voidaan tuskin merkittävästi pienentää vaarantamatta alan toimintaa. Kertoimet, joita soveltamalla kuitutekstiilin tuki nousee 615:sta eurosta/ha 960:een EUR/ha liotuksen, siementen poistamisen ja erityisesti siementuotantoa koskevien vanhentuneilta vaikuttavien tietojen perusteella, monimutkaistavat kuitenkin järjestelmää tarpeettomasti.

2.4.2 Erilaisiin teknisiin sovelluksiin tarkoitetut pellava- ja hamppukuidut

Erityispapereiden, komposiittien ja muiden uusien kierrätettävien tuotteiden valmistukseen käytettäville, tavallisesti lyhyille kuiduille on olemassa kasvavat mutta epävarmat markkinat.

Autoteollisuudessa on jo alettu valmistaa kasvikuiduista levyjä, joita käytetään autonkorien sisäosissa. Autoteollisuus muodostaa potentiaalisesti merkittävät markkinat kierrätystä koskevien yhä tiukempien lainsäädännöllisten vaatimusten vuoksi. Se käyttää tällä hetkellä pellavaa ja hamppua sekä tuotuja raaka-aineita kuten juuttia, sisalia tai kenafia, joiden hinnat ovat yleensä ottaen alhaisemmat ja joiden saatavuus on varmempaa huolimatta kaukaisista hankintalähteistä.

Rakennusteollisuudessa käytettävän pellavan, hampun ja uusiutuvien raaka-aineiden hinnat ovat yleensä 50-100 prosenttia korkeampia kuin mineraalikuitujen, joita käytetään eniten eristykseen tai kuitulevyjen valmistukseen. Merkittäviä investointeja on kuitenkin toteutettu tai toteutetaan parhaillaan ympäristön ja terveyden kannalta joskus vaarallisempien mineraalikuitujen korvaamiseksi kasvikuiduilla.

Muille pellava- ja hamppukuidusta valmistetuille ei-kudotuille tuotteille, kuten erikoispapereille (setelit, savukkeet, teepussit jne.) ja lääkintätarkoituksiin valmistetuille kankaille on olemassa paikallisia ja rajallisia markkinoita. Myös geotekstiilien käyttömahdollisuuksia tutkitaan, ja niitä käytetään jo esimerkiksi puutarhanhoidossa.

Tällä hetkellä on erittäin vaikeaa arvioida määrällisesti näiden kaikkien uusien markkinoiden tulevaisuuden merkitystä. Niiden lyhyiden pellava- ja hamppukuitujen määrä, jotka nämä markkinat voivat yhdessä ottaa vastaan, voisi olla 50 000-120 000 tonnia.

Näille uusille markkinoille tuotteita tarjoavien viljelyalojen odotetaan kasvavan nykyisestä vaatimattomasta tasostaan, vaikka niiden kokonaiskasvu onkin lähivuosina suhteellisen rajallista. Ala on tällä hetkellä riippuvainen tietyntasoisesta tuesta voidakseen parantaa tuottavuuttaan niin viljelykasvien kuin jalostuksenkin tasolla. Muutamat toimijat ja tutkimuslaitokset arvioivat kuitenkin, että monet tuotteet voivat muuttua nopeasti kaupallisesti kannattaviksi, vaikka yhteisön tukea vähennettäisiin huomattavasti.

2.4.3 Tavallisen sellun valmistukseen käytettävät lyhyet pellava- ja hamppukuidut

Kuitujen käyttö tavallisen sellun valmistuksessa ei ole kannattavaa ilman tuotantokustannukset ja tuottajan tulot kattavaa tukea. Jos tukea myönnetään, kuitujen myyntihinta voi olla lähes olematon ja potentiaaliset markkinat ovat käytännöllisesti katsoen rajattomat. Tällaisen tuen edellyttämiä yhteisön menoja voidaan tuskin kuitenkaan perustella taloudellisilla tekijöillä, koska selluteollisuus voisi hankkia raaka-aineensa muista kasviaineksista ja tuottajat pystyisivät saavuttamaan vastaavan tulotason alhaisemman tuen avulla joutumatta vastaamaan tuotantokustannuksista. Merkittävän tuen myöntäminen tuotantoon, joka tuottaa voittoa tuskin lainkaan, on kehotus palkkioiden tavoitteluun keinottelumielessä. Tavallisen sellun markkinoiden olisi säilyttävä sivutuotemarkkinoina eikä niitä olisi sinällään kannustettava.

2.4.4 Siemenet ja päistäreet

Eräissä tapauksissa, varsinkin lyhyitä kuituja tuotettaessa, päistäreet muodostavat kuitupellavan- tai hampunviljelyn suurimman arvonlisän. Hampun päistäreistä valmistetut pahnat ovat hevostenkasvattajien arvostamia laatutuotteita, mutta niiden markkinat ovat pysyneet tähän asti paikallisina. Päistäreistä valmistetuille kuitulevyille voisi muodostua merkittävät markkinat, jos niiden hinnat olisivat kohtuulliset.

Kuitupellavan siemenet ovat markkina-arvoltaan vähäinen sivutuote, jos niitä verrataan öljypellavan siemeniin. Hampun siemeniä käytetään perinteisesti lintujen ja kalojen ravinnoksi, mutta nämä markkinat ovat rajalliset. Hampun siemenöljylle voi muodosta erityismarkkinat kosmetiikan alalla. Hampun siementen tai lehtiosien, myös THC:tä sisältämättömien, käyttö elintarvikkeissa edistää kannabiksen käytön yleistä hyväksyntää. Niiden käyttöön ei ole minkäänlaisia ravitsemuksellisia perusteita.

Yhdellekään edellä mainituista tuotteista ei pitäisi maksaa yhteisön tukea.

2.5 Hamppua koskevat erityisnäkökohdat

Ottaen huomioon teollisuushampun ja psykotrooppisten aineiden valmistukseen käytettävän hampun biologisen samankaltaisuuden komissio on tehnyt useita tarkastuksia varmistaakseen, että tukea ei makseta laittomille viljelmille. Näiden tarkastusten perusteella voidaan todeta, että vaikkei koskaan voida täysin poissulkea mahdollisuutta viljellä suuria THC-pitoisuuksia sisältävää hamppua, sen viljely on viimeaikaisten tiukempien valvontasääntöjen ansiosta pystytty vähentämään minimiin.

Kansainvälinen huumausaineiden valvontaelin (INCB, YK:n alainen järjestö) on lisäksi todennut seuraavaa [15]: "hamppuviljelmien yleistyessä Euroopan unionin alueelle on kehittynyt nopeasti huomattavat kannabispohjaisten elintarvikkeiden markkinat (...). Näiden tuotteiden terveysvaikutuksia ei ole tutkittu riittävästi (...). Tällaisten tuotteiden laaja-alainen ja rajoittamaton myynti liikkeissä, joissa "kannabispatukoita" voidaan myydä alaikäisille rajoituksetta, edistää kannabiksen, kansainvälisesti valvotun huumausaineen, käytön yleistä hyväksyntää."

[15] INCB:n tiedonanto, 12.3.1999.

Näin ollen on tarpeen lisätä valvontaa, jolla varmistetaan, että laittomat viljelmät eivät tahraa kuitujen tuotantoon tarkoitetun hamppuviljelyn mainetta. Tällaisen riskin välttämiseksi hamppukuitujen viljelyä on valvottava erittäin tarkoin, mikä edellyttää viljelyalojen rajoittamista, ja hampun käyttö on rajoitettava muihin tarkoituksiin kuin ihmisravinnoksi.

3 UUDISTUSEHDOTUS

Yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvät suuret taloudelliset ongelmat johtuvat lyhyiden kuitujen tuotannon yhteydessä siitä, että hehtaarituen määrä on tuotantokustannuksiin ja tuotteen arvoon verrattuna erittäin korkea. Kokonaistuen merkittävä vähentäminen suoraan tai taatun enimmäispinta-alan vaikutuksesta poistaisi alalta perinteisen tai taloudellisesti kannattavan tuotannon mutta ei välttämättä palkkioiden tavoittelijoita. Tällainen toimenpide ei siis yksistään riitä ongelman ratkaisemiseen.

Tällaisten ongelmien välttämiseksi kuitutuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun tuottajille maksettava hehtaarituki olisi laskettava kilpailevien peltokasvien tuen tasolle. Asianmukaisiksi katsottujen markkinoiden taloudellisen toiminnan ylläpitämistä varten otettaisiin kuitenkin käyttöön varsien jalostustuki.

3.1 Pinta-alatuet

Tuottajalle maksettavan suoran tuen osalta komissio ehdottaa kuitutuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun sisällyttämistä järjestelmään, josta säädetään tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1251/1999 [16].

[16] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 1.

Tällaisella toimenpiteellä edistettäisiin voimakkaasti yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamista ja poistettaisiin havaitut vääristymien aiheuttajat. Jotta siirtyminen viljoille myönnetyn tuen tasolle sujuisi joustavasti, kuitutuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun pinta-alatukien on vastattava öljypellavan pinta-alatukia. Myös öljypellavatuki on mukautettava viljatuen tasolle markkinointivuonna 2002/2003. Samalla ratkeavat kuitupellava- ja öljypellavalajikkeiden, joita on joskus hankala luokitella, erilaisiin tukijärjestelmiin liittyvät ongelmat.

Kuitutuotantoon tarkoitettuun pellavaan ja hamppuun sovelletaan, kuten muidenkin suorien tukien tapauksessa, yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1259/1999 [17], ja erityisesti sen ympäristösuojelua koskevia vaatimuksia koskevaa 3 artiklaa ja maksujen rajoituksia koskevaa 7 artiklaa.

[17] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 113.

Markkinointivuonna 1999/2000 sovellettavan järjestelmän mukaisesti tuen saaminen edellyttää sadon korjaamista ja vähimmäistuotoksen saamista. Nämä edellytykset ovat kuitenkin riippuvaisia sääoloista ja edellyttävät erityistä valvontamenettelyä, joka on vaikea panna täytäntöön. Koska pellava- ja hampputuki on mukautettava muille peltokasveille myönnettävän tuen tasolle, nämä edellytykset, joista ei säädetä asetuksessa (EY) N:o 1251/1999, voitaisiin poistaa käytöstä. Tästä huolimatta on valvottava, että järjestelmän tavoitteet eivät vääristy erityisesti niin kauan kuin hehtaarituki on muiden peltokasvien hehtaaritukea suurempi. On tarpeen säätää, että kuitutuotantoon tarkoitetusta pellavasta ja hampusta maksettavan hehtaarituen saamiseksi on noudatettava määrättyjä viljelyedellytyksiä, joihin kuuluu erityisesti varmennettujen siementen käyttö.

Varsien jalostustukeen oikeutettujen määrien tarkastamiseksi olisi lisäksi säädettävä, että tuottajien on tehtävä varsien myyntiä koskevat sopimukset hyväksyttyjen jalostajien kanssa.

Hampun osalta on vahvistettava erittäin tiukat valvontatoimenpiteet, joilla varmistetaan erityisesti, että tuottajat käyttävät ainoastaan pieniä, voimassa olevien rajoitusten mukaisia THC-pitoisuuksia sisältävien lajikkeiden siemeniä. Lisäksi ehdotetaan, että suureen osaan tuotantotiloista tehtäisiin vuosittain tarkastuskäyntejä niiden viljelylohkoilla kasvatettavan hampun THC-pitoisuuden määrittelemiseksi.

Tämän lisäksi pinta-alatuen myöntäminen edellyttää hampun viljelylohkoilta saadun tuotoksen toimittamista kokonaisuudessaan yhdelle tai useammalle hyväksytylle jalostajalle. Yhtenä hyväksymisedellytyksenä olisi oltava sitoumus pitäytyä toimittamasta tuotteita hamppupohjaisia elintarvikkeita valmistavaan teollisuuteen tai niillä käytävään kauppaan.

Näiden tarkastusten tehokasta toteuttamista varten jäsenvaltioiden on vahvistettava kunkin tuotantoalueen osalta hampun pinta-alatukeen oikeutettu enimmäispinta-ala sen mukaan, millaiset ovat niiden valmiudet tarkastusten toteuttamiseksi ajoissa. Tällaisen järjestelmän olisi perustuttava pinta-alatukeen oikeutetun hampun viljelyä koskevaan ennakkolupajärjestelmään.

3.2 Varsien jalostustuki

Varsien jalostustukea voitaisiin periaatteessa myöntää ainoastaan hehtaarien tai tuotettujen määrien perusteella. Hehtaarituki ei kuitenkaan edistä tuottavuutta, ja lisäksi se kohtelee kaikkia tuotteita tasavertaisesti niiden käyttötarkoituksesta riippumatta. Tuotteiden tonnikohtaisella tuella vältetään palkkioiden tavoittelu, mutta se edellyttää tehokkaampaa määrien valvontaa. Koska varsia on vaikeampaa jäljittää kuin niistä saatavia kuituja, tuki on maksettava varsien jalostajalle sen perusteella, miten paljon ne tuottavat tietyt erityispiirteet omaavia kuituja.

Tekstiilikäyttöön tarkoitettujen pitkien pellavakuitujen tuotantoala on perinteisesti ollut hyvin yhtenäinen eri tuotantoalueilla. Ala tarvitsee samanlaista tukea kaikissa tuottajajäsenvaltioissa, ja sitä on näin ollen säädeltävä yhteisellä markkinajärjestelyllä. Se on selviytyäkseen riippuvainen jalostustuesta, jonka avulla keskimääräinen kokonaistuki säilyy lähellä markkinointivuoden 1999/2000 tasoa.

Pitkien kuitujen tonnimäärän perusteella maksettavan varsien jalostustuen on näin ollen lisäännyttävä sitä mukaa kuin tuottajan saama pinta-alatuki vähenee neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1251/1999 vahvistetun aikataulun mukaisesti. Sitä on niin ikään mukautettava samanaikaisesti tuotettujen lyhyiden kuitujen tuen perusteella. Koska varsien ja kuitujen tuotokset vaihtelevat, ehdotetaan, että kyseinen määrä on 60 EUR tonnilta markkinointivuonna 2000/2001 ja että tätä määrää nostettaisiin markkinointivuoteen 2005/2006 asti, jolloin se olisi saavuttanut 200 EUR tonnilta.

Lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen markkinat ovat huomattavasti hajanaisemmat. Sellaisille kuiduille, joiden joukossa on paljon päistäreitä, ei pitäisi kuitenkaan myöntää minkäänlaista jalostustukea. Tällaiset tuotteet, joiden osalta varsien jalostuskustannukset ovat alhaiset, suunnataan yleensä tavallisen sellun valmistukseen. Lyhyet puhdistetut kuidut vaativat taloudellisen kannattavuutensa vuoksi ainakin lyhyellä aikavälillä pinta-alatukea täydentävää tukea. Tällainen tuki parantaisi jo tehtyjen ja käynnissä olevien investointien tuottavuutta. Se kannustaisi myös ympäristöystävällisen viljelyn ja sellaisten uusien maatalousmarkkinoiden kehittämistä, jotka mahdollistavat kannattavien teollisten markkinoiden luomisen pidemmällä aikavälillä.

Lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen osalta vaikuttaa tarpeelliselta ottaa käyttöön siirtymäkausi, jotta voitaisiin siirtyä sujuvasti markkinointivuonna 1999/2000 kaikkiin viljelmiin sovellettavasta korkean tukitason järjestelmästä tulevaan järjestelmään, joka perustuu teollisuusmarkkinoiden hintoihin ja peltokasveihin sovellettavan järjestelmän käyttöönottoon. Jalostustukea myönnettäisiin viiden vuoden ajan.

Pitkistä kuiduista maksettavan tuen taso ja tuotosten vaihtelut huomioon ottaen tonnikohtaisen määrän olisi ensimmäisenä vuonna vastattava hyvissä viljelyoloissa maksettua pellavan ja hampun hehtaarituen keskiarvoa. Tämä määrä pysyisi pinta-alatuen pienenemisestä huolimatta muuttumattomana viiden vuoden ajan, minkä jälkeen kyseinen tuki lakkautettaisiin. Näin ollen ehdotetaan, että tuen määrä olisi 40 EUR tonnilta markkinointivuosina 2000/2001-2004/2005.

Varsien jalostustukea ei myönnettäisi tapauksissa, joissa vaaditut viljelyedellytykset on luotu keinotekoisesti.

3.3 Vakauttamisjärjestelmä

Pinta-alatukiin on sovellettava asetuksessa (EY) N:o 1251/1999 vahvistettuja perusviljelyaloja koskevia sääntöjä. Kuitutuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun sisällyttäminen tiettyjen peltokasvien viljelijöille suunnattuun tukijärjestelmään edellyttää perusviljelyalojen lisäämistä mainitussa asetuksessa vahvistetuin edellytyksin. Komission saamien tietojen mukaan perusviljelyalaa olisi lisättävä viitekaudesta, jona pidetään vuosia 1989-1991, noin 80 000 hehtaaria. Tämä lisäys olisi toteutettava lähinnä perinteisissä tuottajajäsenvaltioissa, joiden viljelyalat ovat pysyneet lähes muuttumattomina. Muissa jäsenvaltioissa Espanjaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta kuitutuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun nykyinen viljelyala on alle kaksi prosenttia käytettävissä olevista perusviljelyaloista ja vapaaehtoisen kesannoinnin aloista. Kyseisen viljelyalan osuus on Espanjassa lähes 8 prosenttia ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 17 prosenttia, mikä johtuu tukihakemusten merkittävästä kasvusta viime vuosina.

Koska kuitutuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun pinta-aloja ei ole yhteisön tasolla rajoitettu, jalostustuen suhteen on sääntöjen kiertämisen estämiseksi ja menojen hillitsemiseksi välttämätöntä ottaa käyttöön talousarvion vakauttamisjärjestelmä. Lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen samankaltaisten markkinoiden vuoksi näitä tuotteita varten olisi otettava käyttöön yhteinen vakauttaja.

Näin ollen ehdotetaan, että yksi taattu enimmäismäärä vahvistetaan pitkille pellavakuiduille ja toinen taattu enimmäismäärä lyhyille pellavakuiduille ja hamppukuiduille. Nämä kaksi taattua enimmäismäärää jaetaan jäsenvaltioiden kesken taattuina kansallisina määrinä.

Ehdotetut taatut kansalliset määrät perustuvat seuraaviin seikkoihin:

viimeisten viiden markkinointivuoden aikana viljellyiksi ilmoitettujen pinta-alojen keskiarvo ylöspäin pyöristettynä. Pinta-alojen voimakkaan lisääntymisen ja muiden todettujen seikkojen vuoksi näitä tuloksia on kuitenkin pitänyt mukauttaa, jotta voitaisiin ottaa huomioon viime vuosien suuntaus ja pinta-alat, jotka voidaan olemassa olevien tilastotietojen ja muiden saatavilla olevien tietojen perusteella katsoa tosiasiallisesti tuottaviksi,

keskimääräiset kuitutuotokset tiettyjen jäsenvaltioiden ja alan toimijoiden toimittamien tietojen perusteella,

jäsenvaltiokohtainen 50 tonnin määrä.

Jotta voitaisiin taata järjestelmän joustavuus ja mahdollistaa tietyt siirrot pitkiä pellavakuituja ja muita pellava- tai hamppukuituja koskevien toimintojen välillä, kansalliset määrät voitaisiin ehdotuksen mukaan määritellä uudelleen jäsenvaltion sisällä, jos voidaan osoittaa tällaisten toimenpiteiden taloudellinen intressi.

Koska pellavan- ja hampunvarsia voidaan varastoida usean vuoden ajan ja kuljettaa jalostajalta toiselle, väärinkäytösten mahdollisuuksia on välttämätöntä rajoittaa. Tuotettujen eri luokkiin kuuluvien kuitujen määriä on valvottava tarkoin. Riskien minimoimiseksi tukeen ovat oikeutettuja ainoastaan määrät, jotka ovat pienempiä kuin sopimuksen mukainen hehtaarikohtainen enimmäismäärä, jonka asianomainen jäsenvaltio on vahvistanut taatun kansallisen määränsä mukaisesti ja niiden pinta-alojen perusteella, joista ensimmäiset jalostajat ovat tehneet varsien ostamista koskevat sopimukset.

3.4 Muut toimenpiteet

Asetuksessa (EY) N:o 1308/70 tarkoitettu kuitupellavan myynninedistämisjärjestelmä perustuu tuesta tehtävien pidätysten järjestelmään, jota ei ole aina mukautettu todellisiin tarpeisiin ja josta aiheutuu budjettikausiin liittyviä ongelmia. Kyseisen järjestelmän mukaisesti jo toteutetut myynninedistämistoimenpiteet kattavat 30. päivään syyskuuta 2001 ulottuvan kauden. Sen jälkeen myynninedistämistä säännellään yhdenmukaisin puitesäännöin, jotka ovat voimassa kaikilla niillä maatalousaloilla, joilla tällaisia toimenpiteitä toteutetaan. Tämän lisäksi komissio on esittänyt neuvostolle ehdotuksia [18] myynninedistämisestä yhteisön ulkopuolisissa maissa. Yhteisössä toteutettavia toimenpiteitä koskevia ehdotuksia tarkastellaan parhaillaan.

[18] KOM(1998) 683, 14.1.1999.

Yksityisen varastoinnin järjestelmää on sovellettu harvoin. Vuosien 1989-1992 kriisin aikana merkittävien yksityisten varastojen olemassaolo hidasti viljelyalojen pienenemisestä johtunutta hintojen nousua. Tällä järjestelmällä olisi vielä vähemmän merkitystä ehdotetussa järjestelmässä, jonka tavoitteena on vakauttaa kuitujen tuotanto ja mukauttaa viljelyalat markkinoiden tarpeisiin. Tästä syystä ehdotetaan, että yksityisen varastoinnin järjestelmä poistetaan tältä alalta.

Tuotujen hampunsiementen, joita ei ole periaatteessa tarkoitettu kylvämiseen, tosiasiallisen käytön valvonta on vaikeaa. Ainoa järkevä ratkaisu on edellyttää näiden siementen denaturointia, jolla niiden itäminen estetään.

Koska ehdotetut muutokset merkitsevät markkinointivuonna 1999/2000 voimassa olevan järjestelmän perinpohjaista uudistamista, komission olisi voitava toteuttaa siirtymätoimenpiteet, jotka katsotaan tarpeellisiksi uuden järjestelmän sujuvan käyttöönoton kannalta.

4 LOPPUHUOMAUTUKSET

Tällä säädösehdotuksella kumotaan ja korvataan komission vuonna 1996 tekemä ehdotus [19], josta neuvosto ei ole tehnyt päätöstä. Sen tavoitteena on uudistaa perinpohjin kuitutuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun yhteinen markkinajärjestely sen sopeuttamiseksi tapahtuneisiin muutoksiin sekä sääntöjen yksinkertaistamiseksi. Tämä ehdotus koostuu kahdesta neuvoston asetusehdotuksesta, joista toisen tavoitteena on sisällyttää kyseiset viljelmät peltokasveihin sovellettavaan yleiseen järjestelmään ja toisen tavoitteena on ottaa käyttöön pellavan- ja hampunvarsien jalostustuen muodossa myönnettävä täydentävä tuki.

[19] KOM(96) 44 lopullinen, 14.2.1996.

Tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annettua asetusta (EY) N:o 1251/1999 ehdotetaan muutettavan siten, että kuitutuotantoon tarkoitettu pellava ja hamppu liitetään sen soveltamisalaan ja sitä mukautetaan näiden kasvien viljelyyn liittyvien erityisvaatimusten perusteella. Ehdotuksessa vaaditaan erityisesti, että tuottajien on tehtävä hyväksyttyjen jalostajien kanssa pellavan- ja hampunvarsien myyntisopimuksia ja että järjestelmässä on otettava käyttöön rajoituksia ja valvontatoimenpiteitä, joilla vältetään hampun laiton viljely.

Todettakoon, että komissio aikoo tehdä lähitulevaisuudessa riisialan uudistamista koskevan ehdotuksen, jolla kyseinen tuote saatetaan sisällyttää peltokasvien järjestelmään. Tämä edellyttäisi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 muuttamista uudelleen. Tämän ehdotuksen artiklojen tai kohtien järjestystä tai numerointia saatetaan joutua muuttamaan neuvostossa käytävien neuvottelujen ja kyseisten asetusten hyväksymispäivien perusteella. Neuvoston hyväksyttyä pellavaa, hamppua ja riisiä koskevat asetuksen (EY) N:o 1251/1999 muutokset komissio ehdottaa mainitun asetuksen kodifioimista.

Lisäksi komissio tekee tässä yhteydessä asetusehdotuksen kuitutuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun yhteisestä markkinajärjestelystä. Ehdotuksessa luodaan pellavan- ja hampunvarsien jalostustukijärjestelmä. Tämän tuen määrä riippuu saatujen tuotteiden luokasta eli siitä, onko kyse pitkistä pellavakuiduista vaiko lyhyistä pellavakuiduista ja hamppukuiduista. Lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen osalta maksettava tuki on väliaikaista ja sen tavoitteena on helpottaa vasta kehitettyihin tuotteisiin tarvittavia muutoksia ja niille suunniteltujen teollisuusmarkkinoiden luomista. Ehdotuksessa säädetään myös menojen vakauttamisjärjestelmästä, velvoitteesta tehdä varsia koskevat ostosopimukset hyväksyttyjen jalostajien kanssa sekä kaupankäyntiin sovellettavasta järjestelmästä.

Ehdotettujen toimenpiteiden avulla voidaan vähentää merkittävästi tiettyjä pellavan ja hampun viljelyaloiksi ilmoitettuja pinta-aloja ja rajoittaa tuki tiloihin, joilla harjoitetaan tosiasiallista ja taloudellisesti kannattavaa tuotantoa. Asiaa koskevien menojen arvioidaan olevan markkinointivuonna 2000/2001 noin 80 miljoonaa EUR. Ne alenevat asteittain pinta-alatukien vähentämisen ja lyhyiden pellavakuitujen ja hampputukien jalostustuen lakkauttamisen myötä ja ovat markkinointivuonna 2005/2006 noin 50 miljoonaa EUR.

Ehdotetut toimenpiteet hyödyttävät pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joita on tällä alalla runsaasti. Niillä edistetään ympäristönsuojelua ja talousarviota koskevan kurinalaisuuden noudattamista. Kaikki mainitut toimenpiteet kuuluvat maataloustuotannon järjestelmien yhdenmukaisen soveltamisen yleistavoitteeseen. Ne kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

Koska tuottajille on ilmoitettava tarpeeksi ajoissa heidän viljelemiinsä tuotteisiin sovellettavat säännökset, neuvoston on tehtävä päätös tästä ehdotuksesta viimeistään vuoden 2000 maaliskuun alussa, jotta se voitaisiin panna täytäntöön 1. heinäkuuta 2000 alkavana markkinointivuonna 2000/2001. Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä on julkaistu komission tiedonanto, jonka tarkoituksena on ilmoittaa kaikille pellava- ja hamppualan toimijoille, että yhteisön toimielimissä neuvotellaan alan yhteisen markkinajärjestelyn uudistusluonnoksesta.

99/0237 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

kuitutuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun yhteisestä markkinajärjestelystä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [20],

[20] EYVL C

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [21],

[21] EYVL C

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [22],

[22] EYVL C

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon [23],

[23] EYVL C

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Maataloustuotteiden yhteismarkkinoiden toimintaan ja kehitykseen on liityttävä yhteisen maatalouspolitiikan toteuttaminen. Siihen on erityisesti sisällyttävä maatalouden yhteinen markkinajärjestely, jonka muoto voi vaihdella tuotteiden mukaan.

(2) Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on saavuttaa perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteet. Tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1251/1999 [24] vahvistettujen pinta-alatukea koskevien säännösten lisäksi kuitutuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun osalta on tarpeen säätää sisämarkkinoita koskevista toimenpiteistä, joihin sisältyy pellavan- ja hampunvarsien ensimmäisille jalostajille tarkoitettu tuki.

[24] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o .../... (katso tämän virallisen lehden s. . ...).

(3) Pellavan- ja hampunvarsien asianmukaisen jalostuksen varmistamiseksi tuen myöntämiselle olisi asetettava tietyt edellytykset, joita ovat erityisesti ensimmäisten jalostajien hyväksymismenettelyn käyttöönottaminen ja velvoite tehdä varsia koskeva ostosopimus kyseisten jalostajien kanssa.

(4) Yhteisön varojen väärän kohdentamisen välttämiseksi tukea ei pitäisi myöntää ensimmäiselle jalostajalle, jos tämän havaitaan keinotekoisesti luoneen vaaditut edellytykset hyödyn tavoittelemiseksi ja siten sellaisen edun saamiseksi, joka ei vastaa varsien jalostustukijärjestelmän tavoitteita.

(5) Kun otetaan huomioon toisaalta pitkien pellavakuitujen markkinoiden ja toisaalta lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen markkinoiden erityispiirteet, tuki olisi eriteltävä näiden kahden kuituluokan mukaisesti. Jotta voidaan varmistaa sellainen kokonaistuen taso, jolla voidaan taata pitkien pellavakuitujen perinteisen tuotannon jatkuminen edellytyksillä, jotka muistuttavat läheisesti pellava- ja hamppualan yhteisestä markkinajärjestelystä 4 päivänä heinäkuuta 1970 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1308/70 [25] säädettyjä edellytyksiä, ensimmäiselle jalostajalle myönnetyn tuen määrää olisi vähitellen lisättävä siten, että voidaan ottaa huomioon tuottajalle asetuksen (EY) N:o 1251/1999 mukaisesti myönnetyn hehtaarituen asteittainen aleneminen sekä lyhyiden pellavakuitujen tuen poistuminen määräajan jälkeen. Lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen osalta ensimmäiselle jalostajalle olisi myönnettävä tukea, jonka avulla tietyn ajan mahdollistetaan syntyvien uusien tuotteiden sopeutuminen mahdollisesti avautuville markkinoille.

[25] EYVL L 146, 4.7.1970, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla sekä asetuksella (EY) N:o 3290/94 (EYVL L 349, 31.12.1994, s. 105).

(6) Tukea saavien määrien vilpillisen kasvun estämiseksi jäsenvaltioiden olisi asettava määrille enimmäisraja niiden pinta-alojen perusteella, joista on tehty varsia koskeva ostosopimus.

(7) Tämän asetuksen soveltamisesta aiheutuvien kustannusten rajoittamiseksi käyttöön olisi otettava kutakin kuitutyyppiä varten vakauttajamekanismi sen mukaan, onko kyseessä pitkät pellavakuidut vai lyhyet pellavakuidut ja hamppukuidut. Sopivan tuotantotason saavuttamiseksi kussakin jäsenvaltiossa vaikuttaa tarpeelliselta vahvistaa taattu enimmäismäärä kullekin kuituluokalle ja jakaa se jäsenvaltioiden kesken taattuina kansallisina määrinä. Lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen taattujen kansallisten määrien soveltaminen rajoittuu kuitenkin siihen ajanjaksoon, joka tarvitaan syntyneiden uusien tuotteiden sopeutumiseen markkinoille. Taattujen kansallisten määrien vahvistamisessa otetaan huomioon kuitupellavan ja hampun viimeisimmät keskimääräiset viljelyalat, jotka mukautetaan tarvittaessa todellisen tuotantoalan mukaan ja kerrotaan keskimääräisellä kuitutuotoksella.

(8) Jotta jäsenvaltiot voivat tehdä mukautuksia saatujen kuitujen määrien kesken, olisi säädettävä edellytyksistä, joilla kullekin jäsenvaltiolle osoitettujen taattujen kansallisten määrien kesken voidaan tehdä siirtoja. Näiden määrien siirrossa käytetään kerrointa, jolla varmistetaan talousarvion vastaavuus.

(9) Tuottajajäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tukitoimenpiteiden moitteeton toiminta. Koska kaikkien markkinavuoden aikana tuotettujen varsien jalostamiseen tarvitaan aikaa, käyttöön on otettavaa tuen ennakkomaksujärjestelmä valvontatoimenpiteenä.

(10) Kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan sisältyvien toimenpiteiden on mahdollistettava luopuminen kaikkien määrällisten rajoitusten soveltamisesta ja tullien kantamisesta yhteisön ulkorajoilla. Tämä järjestelmä saattaa kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittautua riittämättömäksi. Tällaisissa tapauksissa yhteisön olisi voitava toteuttaa viipymättä kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa mahdollisesti aiheutuvia häiriöitä vastaan. Näiden toimenpiteiden on oltava maailman kauppajärjestön WTO:n maataloussopimuksista [26] aiheutuvien velvoitteiden mukaisia.

[26] EYVL L 336, 23.12.1994, s. 22.

(11) Jotta laittomat hamppuviljelmät eivät häiritsisi kuitutuotantoon tarkoitetun hampun yhteistä markkinajärjestelyä, hampun ja hampunsiementen tuonnin valvonnasta olisi säädettävä sen varmistamiseksi, että kyseiset tuotteet tarjoavat tietyt takeet tetrahydrokannabinolipitoisuuden (THC) osalta. Lisäksi muiden kuin kylvämiseen tarkoitettujen hampunsiementen tuonti edellyttää siementen käsittelyä siten, ettei niitä voi idättää.

(12) Kuitutuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun markkinoiden kehittyessä jäsenvaltioiden ja komission on toimitettava toisilleen tämän asetuksen soveltamiseksi tarvittavat tiedot.

(13) Koska tämän asetuksen täytöntöönpanemiseksi vaaditut toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [27] 2 artiklassa tarkoitettuja hallintotoimenpiteitä, näistä toimenpiteistä olisi päätettävä mainitun päätöksen 4 artiklassa säädetyn hallintomenettelyn mukaisesti.

[27] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(14) Yhteisön olisi rahoitettava jäsenvaltioille tämän asetuksen soveltamisesta seuraavista velvoitteista aiheutuvat menot yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 [28] mukaisesti.

[28] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.

(15) Asetuksessa (ETY) N:o 1308/70 määriteltyyn pellava- ja hamppualan yhteiseen markkinajärjestelyyn on tehty useita muutoksia, mutta se ei enää vastaa alan kokemia merkittäviä mullistuksia. Tämän vuoksi edellä mainittu asetus (ETY) N:o 1308/70 olisi kumottava. Pellavan ja hampun tuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 22 maaliskuuta 1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 619/71 [29], pellavan- ja hampunvarsien myyntiä koskevien sopimusten kehyssäännöksistä 22 päivänä maaliskuuta 1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 620/71 [30], pellava- ja hamppukuitujen yksityisen varastoinnin tukia koskevista yleisistä säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1172/71 [31], hampun ja hampunsiementen tuontia rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (ETY) N:o 1308/70 muuttamisesta hampun osalta 18 toukokuuta 1982 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1430/82 [32] ja hampun ja hampunsiementen tuontia rajoittavien toimenpiteiden yleisistä säännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 619/71 muuttamisesta hampun osalta 16 päivänä heinäkuuta 1984 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2059/84 [33], jotka perustuvat asetukseen (ETY) N:o 1308/70 ja asetukseen (ETY) N:o 619/71, korvataan tämän asetuksen uusilla säännöksillä ja kumotaan.

[29] EYVL L 72, 26.3.71, s. 2. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1420/98 (EYVL L 19, 4.7.1998, s. 7).

[30] EYVL L 72, 26.3.1971, s. 4. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 713/98 (EYVL L 73, 1.4.1995, s. 16).

[31] EYVL L 123, 5.6.1971, s. 7.

[32] EYVL L 162, 12.6.1982, s. 27. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla sekä asetuksella (EY) N:o 3290/94.

[33] EYVL L 191, 19.7.1984, s. 6. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla sekä asetuksella (EY) N:o 3290/94.

(16) Siirryttäessä asetuksen (ETY) N:o 1308/70 järjestelyistä tässä asetuksessa vahvistettuihin järjestelyihin voi ilmetä vaikeuksia, joita ei käsitellä tässä asetuksessa. Tällaisen mahdollisuuden varalta olisi säädettävä, että komissio hyväksyy tarvittavat siirtymätoimenpiteet. Komissiolla olisi myös oltava valtuudet ratkaista erityisiä käytännön ongelmia,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Kuitutuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun yhteinen markkinajärjestely kattaa sisämarkkinat ja kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan. Se koskee seuraavia tuotteita:

>TAULUKON PAIKKA>

2. Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a) 'viljelijällä' yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä 17 päivänä toukokuuta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1259/1999 [34] 10 artiklan a alakohdassa määriteltyä viljelijää;

[34] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 113.

b) 'hyväksytyllä ensimmäisellä jalostajalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmittymää - riippumatta siitä, mikä on ryhmittymän ja sen jäsenien oikeudellinen asema kansallisessa lainsäädännössä - jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt ja jonka alueella sijaitsevat sen tilat pellava- tai hamppukuitujen tuottamiseksi tai muiden kuin elintarvikkeina käytettyjen hampputuotteiden jalostamiseksi.

3. Tämän asetuksen soveltaminen ei rajoita asetuksessa (EY) N:o 1251/1999 säädettyjen toimenpiteiden soveltamista.

I OSASTO

Sisämarkkinat

2 artikla

1. Otetaan käyttöön kuitutuotantoon tarkoitettujen pellavan- ja hampunvarsien jalostustuki.

Tukea myönnetään hyväksytylle ensimmäiselle jalostajalle sen kuitumäärän mukaan, joka on todellisuudessa saatu niistä varsista, joista viljelijän kanssa on tehty ostosopimus.

Hyväksytylle ensimmäiselle jalostajalle ei makseta lainkaan tukea, jos jalostajan havaitaan keinotekoisesti luoneen vaadittavat edellytykset hyödyn tavoittelemiseksi ja sellaisen edun saamiseksi, joka ei vastaa tämän järjestelmän tavoitteita.

2. Jalostustuen määrä vahvistetaan kuitutonnilta seuraavasti:

a) pitkien pellavakuitujen osalta:

60 EUR markkinointivuodeksi 2000/2001,

120 EUR markkinointivuodeksi 2001/2002,

180 EUR markkinointivuosiksi 2002/2003, 2003/2004 ja 2004/2005,

200 EUR markkinointivuodesta 2005/2006 alkaen.

b) lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen osalta, jotka sisältävät enintään 5 prosenttia epäpuhtauksia ja päistäreitä: 40 EUR markkinointivuosiksi 2000/2001- 2004/2005.

3. Tukea saavien kuitujen määrää rajoitetaan niiden pinta-alojen perusteella, joista on tehty varsia koskeva ostosopimus.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut rajat siten, että 3 artiklassa tarkoitettuja taattuja kansallisia määriä noudatetaan.

4. Hyväksytyn ensimmäisen jalostajan hakemuksesta tuesta maksetaan ennakkoa saatujen kuitujen määrien mukaan.

3 artikla

1. Pitkien pellavakuitujen taattu enimmäismäärä vahvistetaan 75 500 tonniksi markkinointivuotta kohti. Tämä määrä jaetaan jäsenvaltioiden kesken taattuina kansallisina määrinä seuraavasti :

Belgia 13 800 tonnia,

Saksa 300 tonnia,

Ranska 55 800 tonnia,

Alankomaat 4 800 tonnia,

Itävalta 150 tonnia,

Suomi 200 tonnia,

kullekin muulle jäsenvaltiolle 50 tonnia.

2. Lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen, jotka sisältävät enintään 5 prosenttia epäpuhtauksia ja päistäreitä, taattu enimmäismäärä vahvistetaan 119 250 tonniksi markkinointivuotta kohti. Tämä määrä jaetaan jäsenvaltioiden kesken taattuina kansallisina määrinä seuraavasti :

Belgia 10 350 tonnia,

Tanska 100 tonnia,

Saksa 6 300 tonnia,

Espanja 18 700 tonnia,

Ranska 61 350 tonnia,

Italia 100 tonnia,

Alankomaat 5 550 tonnia,

Itävalta 1 750 tonnia,

Portugali 650 tonnia,

Suomi 1 000 tonnia,

Ruotsi 1 150 tonnia,

Yhdistynyt kuningaskunta 12 100 tonnia,

kullekin muulle jäsenvaltiolle 50 tonnia.

Lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen taattuja kansallisia määriä, joita on mahdollisesti alennettu 3 kohdan mukaisesti, ei enää sovelleta markkinointivuodesta 2005/2006 alkaen.

3. Kukin jäsenvaltio voi siirtää osan 1 kohdassa tarkoitetusta taatusta kansallisesta määrästään 2 kohdassa tarkoitettuun taattuun kansalliseen määrään tai päinvastoin.

Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa siirroissa tonni pitkiä pellavakuituja vastaa viittä tonnia lyhyitä pellavakuituja ja hamppukuituja.

Jalostustukea myönnetään enintään 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuille määrille, joita on mukautettu tämän kappaleen kahden ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

II OSASTO

Kauppa kolmansien maiden kanssa

4 artikla

1. Kun viitataan perustamissopimuksen ja maailman kauppajärjestön WTO:n maataloussopimuksista aiheutuvien velvoitteiden tayttämiseen tämän artiklan soveltaminen ei rajoita jäsenvaltioiden hyväksymien tiukempien säännösten soveltamista.

2. Kolmansista maista tuotavan hampun tuonti edellyttää todistuksen myöntämistä seuraavilla edellytyksillä:

CN-koodiin 5302 10 00 kuuluvan, kolmansista maista tuotavan raa'an hampun on täytettävä asetuksen (EY) N:o 1251/1999 5 a artiklassa säädetyt edellytykset,

CN-koodiin 1207 99 10 kuuluvien, kylvettäviksi tarkoitettujen hampunsiementen mukana on oltava todisteet siitä, että tetrahydrokannabinolipitoisuus (THC) ei ylitä asetuksen (EY) N:o 1251/1999 5 a artiklan mukaisesti vahvistettua pitoisuutta,

CN-koodiin 1207 99 91 kuuluvat, muuksi kuin kylvettäviksi tarkoitetut hampunsiemenet on käsiteltävä siten, ettei niitä voi idättää.

Edellä ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuontia yhteisöön valvotaan valvontajärjestelmällä tässä artiklassa säädettyjen edellytysten noudattamisen varmistamiseksi.

5 artikla

Jollei tässä asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä toisin säädetä, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa kielletään:

tullien tai vaikutukseltaan vastaavien maksujen kantaminen,

määrällisten rajoitusten tai vaikutuksiltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

6 artikla

1. Jos tuonnin tai viennin seurauksena yhden tai useamman 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen markkinat yhteisössä ovat häiriintyneet tai ovat vaarassa häiriintyä vakavasti siten, että perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, kunnes häiriö tai häiriön uhka on väistynyt.

Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tämän kohdan soveltamisesta ja määrittelee tapaukset ja rajat, joissa jäsenvaltiot voivat toteuttaa suojatoimenpiteitä.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitettu tilanne ilmenee, komissio päättää jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tarvittavista toimenpiteistä, jotka annetaan tiedoksi jäsenvaltioille ja joita sovelletaan viipymättä. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen kolmen työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3. Jokainen jäsenvaltio voi saattaa komission toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi kolmen työpäivän kuluessa sen tiedoksi antamisesta. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen kuukauden kuluessa päivästä, jona se saatettiin neuvoston käsiteltäväksi.

4. Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan perustamissopimuksen 300 artiklan 2 kohdan mukaisista kansainvälisistä sopimuksista aiheutuvia velvoitteita noudattaen.

III osasto

Yleiset säännökset

7 artikla

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon ja kauppaan.

8 artikla

Tämän asetuksen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet vahvistetaan tämän asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tämä koskee erityisesti:

ensimmäisten jalostajien hyväksymisedellytyksiä, jolloin suljetaan erityisesti pois elintarvikkeina käytettävien hampputuotteiden jalostajat,

edellytyksiä, joita on noudatettava, kun hyväksytyt ensimmäiset jalostajat tekevät varsia koskevia ostosopimuksia,

ominaisuuksia, jotka toisaalta pitkillä pellavakuiduilla ja toisaalta lyhyillä pellavakuiduilla ja hamppukuiduilla, jotka sisältävät enintään 5 prosenttia epäpuhtauksia ja päistäreitä, on oltava,

edellytyksiä tuen ja ennakon myöntämiselle,

edellytyksiä, joita on noudatettava vahvistettaessa 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut rajat,

edellytyksiä, jotka koskevat 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja siirtoja taattujen kansallisten määrien kesken.

Nämä toimenpiteet voivat koskea muun muassa kaikkia valvontatoimenpiteitä, joita tarvitaan Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojelemiseksi petoksilta ja muilta sääntöjenvastaisuuksilta.

9 artikla

Perustetaan pellavan ja hampun hallintokomitea, jäljempänä 'komitea'.

Tähän kohtaan viitattaessa sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

Komitea voi tarkastella kaikkia kysymyksiä, jotka puheenjohtaja saattaa sen käsiteltäväksi joko omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

10 artikla

Asetusta (EY) N:o 1258/1999 ja sen täytäntöönpanemiseksi annettuja säännöksiä sovelletaan 1 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

IV OSASTO

Siirtymä- ja loppusäännökset

11 artikla

Kumotaan asetukset (ETY) N:o 1308/70, (ETY) N:o 619/71, (ETY) N:o 620/71, (ETY) N:o 1172/71, (ETY) N:o 1430/82 ja (ETY) N:o 2059/84.

12 artikla

Komissio vahvistaa 9 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen:

toimenpiteet, joilla helpotetaan siirtymistä asetuksen (ETY) N:o 1308/70 ja (ETY) N:o 619/71 säännöksistä tämän asetuksen säännöksiin,

erityisten käytännön ongelmien ratkaisemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tällaiset toimenpiteet voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa poiketa tietyistä tämän asetuksen säännöksistä.

13 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2000.

Asetusta (ETY) N:o 1308/70 ja asetusta (ETY) N:o 619/71 sovelletaan edelleen markkinointivuosiin 1998/1999 ja 1999/2000.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE - LASKENTAMALLI

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>