52002PC0662

Ehdotus Euroopan Parlamentin ja Neuvoston Direktiivi elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista annetun direktiivin 95/2/EY muuttamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

Elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista annetussa direktiivissä 95/2/EY on luettelo hyväksytyistä elintarvikelisäaineista, elintarvikkeista, joissa niitä on lupa käyttää, sekä kyseisten aineiden käytön edellytyksistä. Direktiivi annettiin helmikuussa 1995, ja sitä on muutettu kolmesti: vuosina 1996, 1998 ja 2001. Sitä on nyt muutettava tekniikan ja tieteen viimeaikaisen kehityksen vuoksi. Ehdotuksen tarkoituksena on turvata sisämarkkinoiden toiminta, varmistaa terveyden korkeatasoinen suojelu ja suojata kuluttajien etuja.

Direktiiviä ehdotetaan muutettavaksi seuraavasti:

1. Uuden elintarvikelisäaineen salliminen - vetykäsitelty poly-1-dekeeni

Vetykäsitelty poly-1-dekeeni

Vetykäsitelty poly-1-dekeeni on puhtaasta 1-dekeenistä syntetisoitu alifaattisten hiilivetyjen seos. Se on väritön, hajuton ja mauton inertti tuote. Sitä on ehdotettu pintakäsittelyaineeksi makeisiin ja kuivattuihin hedelmiin. Pintakäsittelyaineet ovat aineita, jotka elintarvikkeiden ulkopinnalle siveltyinä antavat niille suojakalvon tai tekevät pinnasta kiiltävän. Suomi on sallinut vetykäsitellyn poly-1-dekeenin väliaikaisesti direktiivin 89/107/ETY 5 artiklan nojalla.

Elintarvikealan tiedekomitea on arvioinut vetykäsitellyn poly-1-dekeenin turvallisuutta koskevat tiedot ja antanut asiasta lausuntonsa heinäkuussa 2001. Komitea vahvisti vetykäsitellyn poly-1-dekeenin hyväksyttäväksi päivittäiseksi saanniksi (ADI-arvoksi) [1] 0-6 mg/painokilo.

[1] Hyväksyttävä päivittäinen saanti (ADI-arvo) = Milligrammoina painokiloa kohti ilmoitettava elintarvikelisäaineen määrä, joka voidaan nauttia päivittäin koko eliniän ajan ilman tuntuvia terveysriskejä. ADI-arvo perustuu käytettävissä olevien toksikologisten tietojen arviointiin, ja se vahvistetaan määrittämällä haitaton vaikutustaso (NOAEL-arvo) tutkittavalla yhdisteellä tehtävän eläinkoesarjan herkimmässä kokeessa ja ekstrapoloimalla arvo ihmiseen, mikä tapahtuu jakamalla NOAEL-arvo tavallisesti 100-kertaisella turvakertoimella.

Sen jälkeen kun valkoisen mineraaliöljyn käyttö kiellettiin Euroopan unionissa, eurooppalaiset elintarvikkeiden valmistajat ovat löytäneet vaihtoehtoisia tuotteita. Monet ovat alkaneet käyttää kasviöljypohjaisia tuotteita, mutta niiden heikkoutena on, että ne eltaantuvat ja muuttuvat tahmeiksi.

Nämä ongelmat häviävät vetykäsitellyn poly-1-dekeenin käytöllä, koska tämä tuote on teknisesti kasviöljytuotteita korkealuokkaisempi. Vetykäsitelty poly-1-dekeeni ei eltaannu, joten kasviöljyihin verrattuna se pidentää kaikkien elintarvikkeiden säilyvyysaikaa ja parantaa niiden makua ja hajua. Vetykäsitellyn poly-1-dekeenin ansiosta esimerkiksi makeiset olivat vielä puolentoista vuoden jälkeen hyvännäköisiä ja hajuttomia, kun taas kasviöljyjen käytöllä niiden säilyvyysaika on vain kaksi kuukautta.

2. Joidenkin elintarvikelisäaineiden käyttöluvan peruuttaminen

a) Kalsiumvetykarbonaattia (E 170(ii)) ei enää käytetä elintarvikelisäaineena, joten sen hyväksymisen peruuttamista ehdotetaan.

b) Bifenyyli (E 230), ortofenyylifenoli (E 231) ja natriumortofenyylifenoli (E 232) hyväksyttiin direktiivin 95/2/EY nojalla väliaikaisesti sitrushedelmien käsittelyyn. Koska näitä tuotteita on pidettävä kasvinsuojeluaineina, ne kuuluvat direktiivien 91/414/ETY [2] ja 90/642/ETY [3] soveltamisalaan. Niitä ehdotetaan nyt yhdenmukaisuuden vuoksi poistettaviksi direktiivistä 95/2/EY.

[2] Neuvoston direktiivi 91/414/ETY, annettu 15. heinäkuuta 1991, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta, EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1.

[3] Neuvoston direktiivi 90/642/ETY, annettu 27. marraskuuta 1990, torjunta-ainejäämien enimmäismäärien vahvistamisesta tietyille kasvikunnasta peräisin oleville tuotteille, mukaan lukien hedelmät ja vihannekset, EYVL L 350, 14.12.1990, s. 71.

c) Neuvoston direktiivissä 67/427/ETY [4], joka annettiin 27. kesäkuuta 1967, säädetään sitrushedelmissä käytettävien pintakäsittelyaineiden valvontamenettelyistä. Koska näitä käsittelyaineita ei enää direktiivin 95/2/EY nojalla ole sallittua käyttää sitrushedelmissä, on suotavaa kumota tämä direktiivi.

[4] EYVL L 148, 11.7.1967, s. 1.

d) Fosfaatteja (E 338-E 452) on sallittua käyttää siiderissä ja päärynäsiiderissä. Komissio on saanut tietää, että näitä aineita ei käytetä elintarvikelisäaineina siiderissä ja päärynäsiiderissä, joten niiden hyväksymisen peruuttamista ehdotetaan.

3. Sallittujen elintarvikelisäaineiden käytön laajentamisen hyväksyminen

Elintarvikelisäaineet, joiden ADI-arvoa ei ole määritelty [5]

[5] ADI-arvo "määrittelemätön" = Termiä käytetään, kun saatavilla olevien toksikologisten, biokemiallisten ja kliinisten tietojen perusteella aineen kokonaissaanti ei aiheuta vaaraa terveydelle. Tämä kokonaissaanti syntyy sen luonnollisesta esiintymisestä ja/tai sen käytöstä elintarvikkeissa niin suurina määrinä kuin on tarpeen halutun teknologisen vaikutuksen saamiseksi. Tämän vuoksi kyseiselle aineelle ei ole katsottu olevan tarpeellista vahvistaa numeerista ADI-arvoa.

a) Rasvahappojen mono- ja diglyseridien sitruunahappoestereitä (E 472c) ehdotetaan emulgointiaineiksi kaakao- ja suklaavalmisteisiin.

Suklaanvalmistuksessa käytetään kahta viskositeettiparametriä optimaalisen jalostus- ja syöntilaadun varmistamiseksi. Juoksevuusraja on pienin voiman määrä, joka vaaditaan juoksevuuden aikaansaamiseksi. Plastinen viskositeetti kuvaa juoksevuusominaisuuksia, kunhan aine on saatu juoksemaan. Juoksevuusrajaan ja plastiseen viskositeettiin voidaan kumpaankin vaikuttaa lisäämällä enemmän rasvaa. Koska rasva ja erityisesti kaakaovoi on suklaan kallein ainesosa, näihin reologisiin ominaisuuksiin on suotavaa vaikuttaa emulgointiaineilla.

Suklaan reologisiin ominaisuuksiin vaikuttaviin emulgointiaineisiin kuuluvat lesitiini (E 322), ammoniumfosfatidit (E 442), polyglyserolipolyrisiinioleaatti (E 476) ja sitruunahappoesterit (E 472c), joita E 472c:tä lukuun ottamatta saa nykyään EU:ssa käyttää suklaanvalmistuksessa.

Muuntogeenisten organismien (GMO) kuluttajissa aiheuttaman huolestumisen vuoksi sitruunahappoestereitä on kehitetty suklaan emulgointiaineiksi. Ne pohjautuvat GMO-vapaisiin raaka-aineisiin, kuten auringonkukkaöljyyn. Sitruunahappoesterit voivat mahdollisesti vaikuttaa joko juoksevuusrajaan tai plastiseen viskositeettiin tai molempiin. Kun ne vaikuttavat sekä juoksevuusrajaan että plastiseen viskositeettiin, niitä voidaan käyttää yksinään lesitiinin/ammoniumfosfatidin ja polyglyserolipolyrisiinioleaatin yhteiskäytön sijasta, jolloin emulgointiaineiden määrää voidaan tietyissä tuotteissa vähentää.

b) Omenahappoa (E 296) ehdotetaan voitavan käyttää kuorittuihin perunoihin tummumisen estämiseksi. Kuoritut perunat tummuvat helposti. Tummumisen estämiseksi kuoritut perunat pestään tummumisenestoaineilla tai säilytetään vedessä kuorimisen jälkeen. Tummumisen estämisessä käytetään useimmin sulfiitteja. Niiden käytölle on kuitenkin suotavaa löytää vaihtoehtoja erityisesti, koska sulfiitit vaikuttavat usein kielteisesti perunan konsistenssiin. Vesiliuos, joka sisältää 0,25 prosenttia omenahappoa ja 0,5 prosenttia askorbiinihappoa, ehkäisee tehokkaasti tummumista. Askorbiinihapon (E 300) käyttö kuorittuihin perunoihin on jo sallittua. Tämän vuoksi ehdotetaan, että myös omenahappoa (E 296) saisi käyttää kuorittuihin perunoihin.

c) Pektiiniä (E 440) ja kalsiumkloridia (E 509) ehdotetaan voitavan käyttää hedelmähillokkeissa omenahillokkeita lukuun ottamatta. Pektiini on välttämätöntä luonnostaan vähän pektiiniä sisältävien hedelmähillokkeiden sakeuttamisessa. Ilman pektiiniä tuote on liian juoksevaa eikä miellytä kuluttajia. Koska omena sisältää luonnostaan paljon pektiiniä, ehdotus ei koske omenahillokkeita. Jotta pektiini voisi toimia, on käytettävä myös kalsiumkloridia.

d) Jauhemaista selluloosaa (E 460ii) ehdotetaan käytettäväksi raastetussa mozzarellassa paakkuuntumisenestoaineena. Raastettua mozzarellaa lisätään usein pitsan päälle ravintoloissa, suurkeittiöissä ja kotitalouksissa. Raastetulla mozzarellalla on taipumuksena paakkuuntua, jolloin juusto ei pääse virtaamaan vapaasti. Paakkuuntumisenestoaineiden käyttö vähentää tätä taipumusta ja parantaa näin juuston annostelua ja saa sen leviämään tasaisemmin, mikä on tärkeää tuotteen laadun kannalta.

e) Natriumsitraatteja (E 331) ehdotetaan voitavan käyttää iskukuumennetussa vuohenmaidossa. Vuohenmaitoa käytetään yhä enemmän lehmänmaidon lisänä tai sen korvikkeena. Raaka-aineen instabiiliuden vuoksi iskukuumennuskäsitellyn vuohenmaidon valmistus edellyttää lehmänmaidon valmistuksesta poikkeavia teknologisia mukautuksia. Iskukuumennetun maidon stabiloinnissa on nykyään luvallista käyttää dinatriumfosfaattia. Fosfaattien käyttöön verrattuna saostuminen on vähäisempää maidossa, johon on lisätty natriumsitraatteja (E 331). Tämä johtuu maidon parantuneesta pH-tasapainosta ja maitoproteiinien vähäisemmästä denaturaatiosta. Ilman stabilointiainetta vuohenmaito koaguloituu, ennen kuin iskukuumennuksessa käytetyt lämpötilat saavutetaan, minkä vuoksi iskukuumennuskäsittelyä ei voida tehdä.

f) Kuoritut kokonaiset kastanjat säilötään nesteeseen, joka sisältää vettä, suolaa ja orgaanisia happoja. Kastanjat ovat hauraita hedelmiä, jotka rikkoutuvat helposti kuljetuksen aiheuttamien tärähdysten vuoksi. Tämän vuoksi kastanjoita ympäröivään nesteeseen ehdotetaan lisättävän sakeuttamisaineeksi johanneksenleipäpuujauhetta (E 410), guarkumia (E 412) ja ksantaanikumia (E 415).

g) Jotkin lipofiiliset ravintoaineet, kuten A-, D-, E- ja K-vitamiinit, on kapseloitava elintarvikkeisiin sekoittamista varten. Ravintoaineiden käytölle imeväisten ruoassa on tarvetta, minkä vuoksi ehdotetaan, että äidinmaidonkorvikkeet, vieroitusvalmisteet ja lastenruoat saavat sisältää vitamiinivalmisteista tai monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältävistä valmisteista peräisin olevaa natriumoktenyylisukkinaattitärkkelystä (E 1450).

E 1450 on sallittu elintarvikkeissa yleensä. Sitä saa lisäksi olla terveiden imeväisten ja pikkulasten vieroitusvalmisteissa enintään 5 prosenttia tuotteesta ja imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa ruokavaliovalmisteissa enintään 2 prosenttia tuotteesta.

h) Lisäksi ehdotetaan, että käsiteltyä Eucheuma-levää (E 407a) saisi standardoida sokerilla. Koska käsitelty Eucheuma-levä on uutettu merilevästä, joka on biologista ainesta, se saattaa vaihdella monella tapaa, esimerkiksi korjuukauden, kasvupaikan tai kasvunaikaisten ilmasto-olosuhteiden vuoksi. Jotta tätä lisäainetta voitaisiin tuottaa samanlaatuisena vuoden ympäri, sokeria lisätään sen standardoimiseksi.

i) Jotta säännökset olisivat täysin yhdenmukaisia viiniä koskevien voimassa olevien yhteisön asetusten kanssa, tekstiin ehdotetaan sisällytettävän maininta lysotsyymin (E 1150) sallitusta käytöstä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaisessa viinissä komission asetuksessa (EY) N:o 1622/2000 määriteltävin edellytyksin. Lysotsyymia käytetään hillitsemään maitohappobakteerien kasvua viinissä.

Elintarvikelisäaineet, joille on määritelty ADI-arvo

j) Sorbiinihappoa (E 200) ehdotetaan käytettäväksi säilöntäaineena maito- ja rasvapohjaisissa levitteissä, joihin on lisätty elintarvikkeita. Tämäntyyppiset levitteet ovat tavallisia rasvalevitteitä herkempiä mikrobien aiheuttamalle pilaantumiselle, koska ne sisältävät enemmän vettä. Nämä tuotteet pastöroidaan tavallisesti. Käytännön kokemus on kuitenkin osoittanut, että pelkkä pastörointi ei riitä tuotteiden säilyttämiseen. Tämä pätee erityisesti silloin, jos tuotteen yläpuolelle jää pakkauksessa tyhjää tilaa ja jos tuotteita säilytetään jonkin aikaa avaamisen jälkeen.

Lämpötilan muutokset voivat aiheuttaa kosteuden tiivistymistä tuotteiden pinnalle, mikä edistää mikrobien kasvua - jopa suljetuissa pakkauksissa. Avaamisen jälkeen mikro-organismien joutumista tuotteeseen ei voida välttää. Tämä voi johtaa tuotteen ennenaikaiseen pilaantumiseen, jos tuotetta on tarkoitus säilyttää jonkin aikaa. Tuotteen säilyttäminen jääkaapissa ei riitä estämään tällaista mikrobien kasvua.

k) Kaliumalumiinisilikaattia (E 555) ehdotetaan elintarvikevärien titaanidioksidin (E 171) ja rautaoksidien ja -hydroksidien (E 172) kantaja-aineeksi. Halutun hohdevaikutuksen luomiseksi väripigmenttejä E 171 ja/tai E 172 kiinnitetään ohueksi kerrokseksi kaliumalumiinisilikaattihiutaleiden päälle. E 555 toimii pelkästään kantaja-aineena metallioksidien saostamiseksi ja tarjoaa pinnan, josta valo voi heijastua tai taittua. Käytetyn metallioksidin ja kyseisen oksidin paksuuden mukaan tuloksena on erilainen väri ja uusi helmiäishohde. Tämä innovaation ansiosta orgaanisten väriaineiden käyttöä voidaan vähentää.

4. Nykyisten lupien tarkistaminen

a) Elintarvikealan tiedekomitea tarkasteli uusien tietojen perusteella karnaubavahan (E 903) turvallisuutta pintakäsittelyaineena. Komitea totesi 11. heinäkuuta 2001 antamassaan lausunnossa, jota tarkistettiin 17. huhtikuuta 2002, että karnaubavahan käyttö voidaan hyväksyä. Lausunnon seurauksena ehdotetaan nykyisten lupien tarkistamista asettamalla karnaubavahan käytölle numeeriset enimmäismäärät niissä elintarvikkeissa, joissa sen käyttö on jo sallittua.

b) Ehdotetaan, että vähittäismyyntiin tarkoitettuja esileivottuja ja valmiiksi pakattuja leipomotuotteita, joissa on käytetty säilöntäaineena sorbiinihappoa (E 200), voitaisiin myydä myös ateriapalvelu- ja ravintola-alalle. Esileivotut leipomotuotteet homehtuvat valmiita leipomotuotteita herkemmin, koska niiden vesipitoisuus on suurempi eikä niiden kuori ole kehittynyt ja kovettunut riittävästi. Varastoinnissa tapahtuvat virheet johtavat näin ollen nopeasti tuotteen ennenaikaiseen homehtumiseen ja pilaantumiseen. Ongelma koskettaa erityisesti pieniä yrityksiä sekä vähittäiskauppaa ja kotitalouksia.

Lisäksi ehdotetaan, että leivässä, jonka energiasisältöä on pienennetty, käytettäisiin säilöntäaineena sorbiinihappoa. Tämäntyyppinen leipä homehtuu tavallista leipää huomattavasti helpommin suuremman vesipitoisuutensa vuoksi.

c) Nimike "Lihapuolisäilykkeet ja lihasäilykkeet" ehdotetaan muutettavaksi muotoon "Lihasäilykkeet ja suolavedessä säilötyt lihavalmisteet" erytorbiinihapon (E 315) ja natriumerytorbaatin (E 316) käytön osalta. Muutoksella selkeytetään sitä, minkätyyppisissä lihavalmisteissa hapettumisenestoaineiden käyttö on välttämätöntä.

d) Nimike "Konditoriatuotteet (vain scones ja kuohkeat tuotteet") ehdotetaan korvattavaksi nimikkeellä "Konditoriatuotteet" natriumalumiinifosfaatin (E 541) käytön osalta. E 541:tä käytetään nostatusaineena. Käyttö rajoittuu tätä nykyä lähinnä Yhdistyneessä kuningaskunnassa valmistettuihin teeleipiin ja sokerikakkuihin. Muutos antaisi muiden jäsenvaltioiden leipureille mahdollisuuden käyttää tätä nostatusainetta.

e) Direktiivin 95/2/EY liitteessä VI olevassa 4 osassa vahvistetaan säännökset elintarvikelisäaineiden käytölle erityisruokavalmisteissa, jotka on tarkoitettu imeväisille ja pikkulapsille. Otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi ruokavaliovalmisteista erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin annetun komission direktiivin 1999/21/EY ottamiseksi huomioon.

f) Rasvahappojen mono- ja diglyseridien sitruunahappoestereitä (E 472c) saa nykyään käyttää äidinmaidonkorvikkeissa ja vieroitusvalmisteissa sekä imeväisille tarkoitetuissa erityisruokavalmisteissa, kuitenkin ainoastaan, jos tuote sisältää proteiinihydrolysaatteja, peptidejä tai aminohappoja. E 472c:tä ehdotetaan voitavan käyttää emulgointiaineena myös muuntyyppisissä erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuissa imeväisten ruoissa (jotka sisältävät kokonaisia valkuaisia tai jotka eivät sisällä ollenkaan valkuaisia).

Erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettujen elintarvikkeiden on erityisen tärkeää pysyä stabiileina pitkiä aikoja. Tällaisia elintarvikkeita syötetään imeväisille ja pikkulapsille usein hyvin ohuita nenästä mahalaukkuun johtavia putkia pitkin. Jos emulsio ei ole stabiili, rasva saattaa erottua ja liukenemattomat hiukkaset saattavat saostua, mikä saattaa tukkia ruoankuljetusputken. Tällöin ei ehkä pystytä varmistamaan riittävää ravinnonsaantia. Useita imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettuja tuotteita saa jauheena, joka sekoitetaan nesteeseen ennen käyttöä. Tuotteiden edellytetään säilyvän nesteeseen sekoittamisen jälkeen hyväkuntoisena emulsiona jopa 24 tuntia valmistuksesta. Stabiilisuuden säilyttäminen mahdollistaa tasaisen ravintoaineiden antamisen. Suun kautta otettavissa tuotteissa maku on erityisen tärkeä, erityisesti yli kuuden kuukauden ikäisten imeväisten ja pikkulasten osalta. Jos ruoka maistuu pahalta, pikkulapset eivät ehkä suostu syömään sitä, mikä heikentää heidän ruokavalionsa hallintaa.

5. Stabilointiaineiden määritelmän selkeyttäminen

Stabilointiaineet ovat aineita, jotka mahdollistavat elintarvikkeen fyysis-kemiallisen tilan ylläpitämisen. Stabilointiaineisiin kuuluu aineita, jotka mahdollistavat tasaisen seoksen säilymisen kahdesta tai useammasta sekoittumattomasta aineesta elintarvikkeessa, ja niihin kuuluu myös aineita, jotka stabiloivat, ylläpitävät tai vahvistavat elintarvikkeen olemassa olevaa väriä.

Stabilointiaineen määritelmää ehdotetaan selkeytettäväksi, jotta se kattaisi myös aineet, jotka lisäävät elintarvikkeen sitoutumiskykyä. Tähän sisältyy myös ristisidosten muodostuminen proteiinien välille niin, että elintarvikkeen osat voidaan sitoa ennastetuksi elintarvikkeeksi.

Tämäntyyppisten aineiden käyttö täyttää elintarvikelisäaineen käytön määritelmän. Tämän vuoksi on suotavaa säännellä näitä käyttötapoja direktiivin 95/2/EY nojalla. Näin varmistetaan, että käytössä on ainoastaan sellaisia aineita, joille tehdään turvallisuusarviointi ja myönnetään lupa yhteisön tasolla, ja että kuluttaja saa pakkausmerkintöjen avulla tietää tästä käytöstä.

6. Aromien elintarvikelisäaineet

Elintarvikelisäaineet ovat välttämättömiä aromien varastoinnissa ja käytössä samalla tavalla kuin ne ovat välttämättömiä useiden elintarvikejalosteiden valmistuksessa ja säilönnässä. Esimerkiksi säilöntäaineita tarvitaan aromien säilyttämiseen, emulgointiaineet ovat välttämättömiä, jotta öljyinen aromi levittyy tasaisesti vesipohjaiseen juomaan, ja paakkuuntumisenestoaineilla varmistetaan, että jauhemainen aromi pääsee virtaamaan vapaasti ja voidaan levittää tasaisesti elintarvikkeisiin.

Lisäaineiden käyttöä aromeissa koskevat säännökset vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen niin sallittujen lisäaineiden lukumäärän kuin niiden käyttöedellytysten osalta. Tämä estää aromien ja aromeja sisältävien elintarvikkeiden vapaan liikkuvuuden, luo edellytykset epätasaiselle ja epäterveelle kilpailulle sekä aiheuttaa mahdollisesti eroja kuluttajansuojaan.

Elintarvikkeissa sallittuja aromeja ja niiden valmistusaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetussa neuvoston direktiivissä 88/388/ETY säädetään, että on laadittava luettelo niistä lisäaineista, joita on välttämätöntä käyttää aromien varastoinnissa ja käytössä, sekä niiden käyttöedellytyksistä, jotta voidaan suojata kansanterveyttä ja varmistaa hyvän kauppatavan mukainen kauppa. Tässä ehdotuksessa selkiytetään direktiivin 95/2/EY soveltamisalaan kuuluvien aromien sisältämiä lisäaineita koskevia sääntöjä.

Aromien lisääminen lisää lopputuotteen sisältämien lisäaineiden määrää vain vähän, koska aromeja sisältävät elintarvikkeet sisältävät yleensä alle yhden prosentin aromia. Näin ollen lisäaineen määrä ei ole niin suuri, että sillä olisi teknistä vaikutusta elintarvikkeessa. Näiden lisäaineiden käytölle aromeissa vahvistetaan enimmäismäärät. Elintarvikevalvontaviranomaiset ja elintarvikealan yritykset voivat helposti valvoa näitä määriä. Joissakin harvoissa tapauksissa saattaa kuitenkin olla vaikea selkeästi tulkita, onko siirtyneellä lisäaineella elintarvikkeessa tekninen vaikutus vai ei (polysorbaatit, beta-syklodekstriini, kantajaliuottimet). Näissä tapauksissa lisäaineen käytön enimmäismäärä vahvistetaan aromeja sisältävälle elintarvikkeelle.

Nyt ehdotetaan vain niiden lisäaineiden sallimista, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä aromien varastoinnissa ja käytössä. Jäsenvaltioiden nykytilanteeseen verrattuna aromeissa sallittujen lisäaineiden määrää vähennetään huomattavasti. Ehdotettavat enimmäismäärät ovat lisäksi useissa tapauksissa jäsenvaltioiden sallimia määriä pienemmät. Lisäksi ehdotetaan vain sellaisia lisäaineiden käyttötapoja, jotka täyttävät elintarvikkeissa sallituista lisäaineista annetun puitedirektiivin (direktiivi 89/107/ETY) liitteessä II asetetut yleiset kriteerit ja erityisesti sen kriteerin, etteivät lisäaineet saa vaarantaa kuluttajien terveyttä.

Teknologiset perustelut

Sorbiinihappo ja sen suolat (E 200, E 202 ja E 203) ovat säilöntäaineita, jotka tehoavat hiivaan ja homeeseen mutta ovat tehokkaita myös bakteereja vastaan. Niitä käytetään luonnon raaka-aineita sisältävissä aromeissa, kuten mehutiivisteissä, niiden säilyttämiseksi.

Bentsoehappo ja sen suolat (E 210-E 213) ovat säilöntäaineita. E 210 tehoaa mikrobeihin pH-tasoilla 2,5-4 ja on erityisen tehokas hiivaa ja homeita vastaan pH-tasoilla 5-6. Se liukenee heikosti veteen. E 211 liukenee E 210:tä paljon paremmin veteen. E 212:ta ja E 213:a käytetään aromeissa veden tai etanolin toimiessa liuottimena, koska ne ovat E 211:tä huomattavasti liukoisempia etanolipitoisuuden ollessa suhteellisen suuri.

Gallaatteja (E 310-E 312) käytetään hapettumisenestoaineina, ja niillä on yhteisvaikutusta sekä butyylihydroksianisolin (E 320, BHA) että tokoferolien (E 306-E 309) kanssa. Ne ovat hyvin tehokkaita lipofiilisissä aineissa.

BHA (E 320) toimii lähes samanlaisena hapettumisenestoaineena kuin gamma-tokoferoli, mutta se on stabiilimpi, erityisesti suuressa hapettumisstressissä. Se on polaarisempi ja soveltuu näin ollen paremmin stabiloimaan molekyylipainoltaan pieniä aldehydejä ja muita polaarisempia aromiaineita. Se on tehokkain hapettumisenestoaine sitrusöljyille ja aromeille, jotka sisältävät runsaasti aldehydiä. Se auttaa myös ehkäisemään kasviöljykantajaliuottimien nopeaa hapettumista öljyliukoisissa nestemäisissä aromeissa erityisesti, kun käytetään suuria määriä lyhytketjuisia alifaattisia happoja, koska niiden taipumuksena on edistää öljyn hapettumista.

Fosforihappo ja sen suolat (E 338-E 340) ovat happamuudensäätöaineita, ja niitä tarvitaan helpottamaan aromin uuttumista lähtöaineesta aina, kun pH vaikuttaa vesiliuoksessa olevien aineiden liukoisuuteen. Niitä tarvitaan happamuuden lisääjinä, pH:n säätelijöinä ja stabilointiaineina dispersioissa ja suspensioissa. E 338:aa ja E 339:ää käytetään yhdessä aikaansaamaan neutraali puskuriliuos vesipohjaisiin aromeihin. E 340:tä käytetään vähänatriumisten elintarvikkeiden aromeissa.

Kalsiumfosfaatti (E 341), trifosfaatit (E 451) ja polyfosfaatit (E 452) ovat hyödyllisiä paakkuuntumisenestoaineita, sillä ne säätelevät jauhemaisten aromien aktiivisuutta vedessä ja niiden avulla voidaan näin estää kokkaroituminen. Trifosfaateilla on lisäksi näkynyt olevan positiivisia vaikutuksia kuivien aromien kosteudensäätelyyn. Tältä osin niiden käyttö kuivausaineena on erityisen kiinnostavaa. Tahnamaisissa aromeissa trifosfaatteja tarvitaan sakeuttamisaineina. Polyfosfaatit kykenevät muodostamaan komplekseja sellaisten ionien kuin Ca2+, Mg2+ ja Fe2+/Fe3+ kanssa. Tämä vaikutus auttaa ehkäisemään ja vähentämään autoksidaatioprosesseja. Polyfosfaatit ovat näin ollen tärkeitä lisäaineita laadun ja aistinvaraisten ominaisuuksien säilyttämisessä.

Difosfaatteja (E 450) käytetään sekvestrantteina/kelaatinmuodostajina suihkutettavien kuivien jauhemaisten aromien valmistuksessa. Ne vähentävät metalli-ionikatalyysiä, joka saattaa aiheuttaa rasvojen ja terpeenien värinmuutoksia ja hapettumista, ja parantavat tokoferolien, gallaattien ja BHA:n hapettumista estäviä vaikutuksia.

Karajakumi (E 416) on molekyylipainoltaan suuri vesipitoinen kolloidinen stabilointiaine, jota käytetään emulsioiden ja suspensioiden muodostamisessa. Se on hyvin stabiili alhaisella pH-tasolla ja resistentti lämpökäsittelyille ja muille ruoanlaittoprosesseille, kuten pakastamiselle.

Polysorbaatit (E 432-E 436) ovat emulgointiaineita, jotka ovat välttämättömiä oleoresiinien ja samantapaisten aromiraaka-aineiden liukoistamisessa. Ne varmistavat aromiaineiden tasaisen levittymisen elintarvikkeessa ja toimivat hyvin öljyä ja vettä sisältävissä tuotteissa.

Piidioksidi (E 551) toimii kuivausaineena, kun nestemäisiä aromeja lisätään jauhemaiseen pohjatuotteeseen. Se absorboi nämä öljyt, jotteivät ne kiinnittyisi tai tarttuisi muihin hiukkasiin. Se parantaa jauhemaisten aromien juoksevuutta erottelemalla hiukkaset, jotka muuten tarttuisivat toisiinsa. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun elintarvikkeen valmistaja mekaanisesti annostelee aromin lopputuotteisiin.

Dimetyylipolysiloksaania (E 900) käytetään vähentämään tai estämään vaahdon muodostumista.

Beta-syklodekstriiniä (E 459) käytetään aromiseosten kompleksointiin, koska se vähentää niiden haihtuvuutta ja auttaa vähentämään aromien häviämistä jalostuksen tai valmistuksen aikana.

Trietyylisitraattia (E 1505), diasetiiniä (E 1517), triasetiiniä (E 1518), bentsyylialkoholia (E 1519) ja propyleeniglykolia (E 1520) tarvitaan kantajaliuottimina. Kantajaliuottimia lisätään laimentamaan väkevöityä aromia, jotta sitä voitaisiin käyttää tehdasympäristössä, koska laimennettua tuotetta on helpompi annostella tarkasti. Ympäristön kannalta ja terveyssyistä on lisäksi turvallisempaa käsitellä laimennettua tuotetta eikä erittäin väkevää voimakashajuista ainetta. Lisäksi kantajaliuotinta tarvitaan takaamaan aromien tasainen jakaantuminen. Erilaiset kantajaliuottimet ovat tarpeen, koska aromien liukenevuudessa on eroja.

EHDOTUKSEN ARVIOINTI TOISSIJAISUUSPERIAATTEEN KANNALTA

1. Mitkä ovat ehdotetun toiminnan tavoitteet suhteessa yhteisön velvoitteisiin?

Direktiivin 89/107/ETY mukaan on annettava erityisdirektiivejä, joilla yhdenmukaistetaan eri lisäaineryhmien käyttö elintarvikkeissa. Direktiivi 95/2/EY elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista annettiin 20. helmikuuta 1995. Sitä on nyt muutettava tekniikan ja tieteen viimeaikaisen kehityksen vuoksi.

2. Kuuluuko suunniteltu toimenpide yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan vai yhteisön ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan?

Suunniteltu toimenpide kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

3. Mikä on ongelman ulottuvuus yhteisössä?

Elintarvikelisäaineiden käyttö on yhdenmukaistettu täysin Euroopan yhteisössä.

Lisäaineiden käytön yhdenmukaistaminen yhteisön tasolla oli yksi tärkeimmistä tehtävistä sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Lisäaineita koskeva puitedirektiivi 89/107/ETY hyväksyttiin 21. joulukuuta 1988 ja kolme erityisdirektiiviä (väriaineet, makeutusaineet, erinäiset muut aineet) vuosina 1994 ja 1995. Siitä alkaen lisäaineiden käyttöön on kaikissa viidessätoista jäsenvaltiossa sovellettu samoja sääntöjä. Tämä järjestely varmistaa kuluttajansuojan korkean tason, tarjoaa kuluttajille suuremman valinnanvapauden eri elintarvikkeiden välillä ja takaa elintarvikkeiden vapaan liikkuvuuden.

Elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista annettu direktiivi 95/2/EY perustuu sallittujen aineiden luettelon periaatteeseen. Direktiivin liitteessä esitetään luettelo sallituista elintarvikelisäaineista ja elintarvikkeista, joissa niitä voidaan käyttää, sekä käytön edellytykset. Niiden elintarvikkeiden käyttö, joita ei mainita luettelossa, on kielletty. Poikkeuksena ovat uudet lisäaineet, jotka jäsenvaltiot ovat väliaikaisesti hyväksyneet kahden vuoden enimmäisajaksi.

4. Miten asia voidaan ratkaista tehokkaimmin: yhteisön vai jäsenvaltioiden toiminnan avulla?

Elintarvikelisäaineiden käyttöä olisi säänneltävä yhdenmukaisesti koko Euroopan yhteisössä, jotta taataan elintarvikkeiden olevan erittäin turvallisia ja varmistetaan elintarvikkeiden vapaa kauppa yhteisössä.

5. Mitä todellista lisäarvoa ehdotettu yhteisön toiminta tuottaa ja mitkä olisivat toimen toteuttamatta jättämisen seuraukset?

Elintarvikealan tiedekomitea on arvioinut elintarvikelisäaineena käytettäväksi tarkoitettuja aineita. Jos komissio ehdottaa näiden aineiden käyttöä elintarvikelisäaineina, ne voidaan hyväksyä yhteisön tasolla. Jos komissio ei ehdota näiden aineiden käyttöä, niitä ei voida käyttää yhteisössä.

6. Mitä toimintakeinoja yhteisöllä on käytettävissään?

Direktiivi 95/2/EY olisi muutettava uudella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä, joka annetaan perustamissopimuksen 95 artiklassa määrättyä menettelyä käyttäen.

7. Onko yhtenäinen sääntely tarpeen vai riittääkö direktiivi, jossa asetetaan yleiset tavoitteet ja jätetään täytäntöönpano jäsenvaltioille?

Komission ehdotus perustuu yhteisön tasolla toteutettavaan täydellisen yhdenmukaistamisen periaatteeseen, kuten elintarvikelisäaineita koskevassa puitedirektiivissä säädetään.

2002/0274 (COD)

Ehdotus Euroopan Parlamentin ja Neuvoston Direktiivi

elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista annetun direktiivin 95/2/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [6],

[6] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [7],

[7] EYVL C [...], [...], s. [...].

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [8],

[8] [...].

sekä katsovat seuraavaa:

1) Elintarvikelisäaineet voidaan hyväksyä käytettäviksi elintarvikkeissa ainoastaan, jos ne täyttävät elintarvikkeissa sallittuja lisäaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/107/ETY [9] liitteen II säännökset.

[9] EYVL L 40, 11.2.1989, s. 27. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 94/34/EY (EYVL L 237, 10.9.1994, s. 1).

2) Elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista 20 päivänä helmikuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/2/EY [10] vahvistetaan luettelo elintarvikelisäaineista, joita yhteisössä saa käyttää, sekä niiden käyttöä koskevat edellytykset.

[10] EYVL L 61, 18.3.1995, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/5/EY (EYVL L 55, 24.2.2001, s. 59).

3) Elintarvikelisäaineiden alalla käytettävät tekniikat ovat kehittyneet direktiivin 95/2/EY antamisen jälkeen. Direktiiviä olisi mukautettava tämän kehityksen huomioon ottamiseksi.

4) Elintarvikkeissa sallittuja aromeja ja niiden valmistusaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 22 päivänä kesäkuuta 1988 annetussa neuvoston direktiivissä 88/388/ETY [11] säädetään luettelon laatimisesta niistä lisäaineista, joita on välttämätöntä käyttää aromien varastoinnissa ja käytössä, ja sellaisten näiden lisäaineiden käyttöä koskevien erityissäännösten antamisesta, jotka voivat olla tarpeen kansanterveyden suojelemiseksi ja hyvän kauppatavan mukaisen kaupan varmistamiseksi.

[11] EYVL L 184, 15.7.1988, s. 61. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 91/71/EY (EYVL L 47, 15.2.1991, s. 25).

5) Direktiiviin 95/2/EY on suotavaa sisällyttää aromien varastoinnissa ja käytössä välttämättömiä lisäaineita koskevat toimenpiteet, jotta yhteisön lainsäädännöstä saataisiin avoimempaa ja johdonmukaisempaa ja jotta autettaisiin elintarvikkeiden valmistajia, erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, noudattamaan elintarvikelisäaineita koskevaa yhteisön lainsäädäntöä. Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 [12] säädetään lisäksi, että aromit sisältyvät "elintarvikkeen" määritelmään.

[12] EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

6) Olisi sallittava sellaisten lisäaineiden käyttö, jotka ovat välttämättömiä takaamaan aromien turvallisuuden ja laadun ja helpottamaan niiden varastointia ja käyttöä, mutta tällaisissa aromeissa pitäisi olla lisäaineita vain se vähimmäismäärä, joka tarvitaan aiotun tavoitteen saavuttamiseksi. Kuluttajia ei myöskään pidä johtaa harhaan lisäaineiden käytön osalta.

7) Elintarvikkeessa on aromin käytöstä johtuvia lisäaineita yleensä vähän, eikä näillä lisäaineilla ole teknisiä vaikutuksia elintarvikkeessa. Jos lisäaineella kuitenkin tietyissä olosuhteissa on teknisiä vaikutuksia koostetussa elintarvikkeessa, sitä olisi pidettävä koostetun elintarvikkeen lisäaineena eikä aromin lisäaineena, ja tällöin olisi sovellettava kyseisessä elintarvikkeessa olevia lisäaineita koskevia sääntöjä, myös myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY [13] säädettyjä merkintäsääntöjä.

[13] EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2001/101/EY (EYVL L 310, 28.11.2001, s. 19).

8) Elintarvikkeiden valmistajille olisi tiedotettava kaikkien lisäaineiden pitoisuuksista aromeissa, jotta ne voisivat noudattaa yhteisön lainsäädäntöä. Tämä vastaa direktiiviä 88/388/ETY, jossa edellytetään, että merkinnöissä on ilmoitettava kaikkien sellaisten ainesosien määrä, joiden määrä elintarvikkeessa on rajoitettu.

9) Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on perustavoitteena olevan markkinoiden yhtenäisyyden ja kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi välttämätöntä ja aiheellista vahvistaa säännöt lisäaineiden käytöstä aromeissa. Tässä direktiivissä rajoitutaan siihen, mikä on tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi perustamissopimuksen 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti.

10) Erään jäsenvaltion pyynnön ja komission päätöksellä 97/579/EY [14] perustetun elintarvikealan tiedekomitean lausunnon mukaisesti pitäisi hyväksyä yhteisön tasolla vetykäsitelty poly-1-dekeeni, jolle on myönnetty lupa kansallisella tasolla direktiivin 89/107/ETY nojalla.

[14] EYVL L 237, 28.8.1997, s. 18. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2000/443/EY (EYVL L 179, 18.7.2000, s. 13).

11) Bifenyyli (E 230), ortofenyylifenoli (E 231) ja natriumortofenyylifenoli (E 232) on direktiivissä 95/2/EY mainittu sitrushedelmien pintakäsittelyssä käytettävinä säilöntäaineina. Ne sisältyvät kuitenkin kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY [15] mukaisesti kasvinsuojeluaineiden määritelmän piiriin. Tämän vuoksi niiden ei pitäisi enää sisältyä direktiivin 95/2/EY soveltamisalaan.

[15] EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2002/64/EY (EYVL L 189, 18.7.2002, s. 27).

12) Tämän vuoksi direktiiviä 95/2/EY olisi muutettava vastaavasti.

13) Neuvoston direktiivissä 67/427/ETY [16] säädetään valvontamenettelyt sitrushedelmien pintakäsittelyaineille. Koska näiden säilöntäaineiden käyttö sitrushedelmissä ei enää ole sallittua direktiivin 95/2/EY mukaisesti, on tarpeen kumota kyseinen direktiivi.

[16] EYVL L 148, 11.7.1967, s. 1.

14) Elintarvikealan tiedekomiteaa on direktiivin 89/107/ETY 6 artiklan mukaisesti kuultu ennen sellaisten säännösten antamista, jotka saattavat vaikuttaa kansanterveyteen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 95/2/EY seuraavasti:

1) Korvataan 1 artiklan 3 kohdan v alakohta seuraavasti:

"v) "stabilointiaineilla" aineita, jotka mahdollistavat elintarvikkeen fyysis-kemiallisen tilan ylläpitämisen; stabilointiaineisiin kuuluu aineita, jotka mahdollistavat tasaisen seoksen säilymisen kahdesta tai useammasta sekoittumattomasta aineesta elintarvikkeessa, aineita, jotka stabiloivat, ylläpitävät tai vahvistavat elintarvikkeen olemassa olevaa väriä, ja aineita, jotka lisäävät elintarvikkeen sitoutumiskykyä, mukaan luettuna ristisidosten muodostuminen proteiinien välille niin, että elintarvikkeen osat voidaan sitoa ennastetuksi elintarvikkeeksi;"

2) Korvataan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

"1. Elintarvikelisäaineen esiintyminen elintarvikkeessa on sallittua:

a) muussa kuin 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa koostetussa elintarvikkeessa sikäli kuin elintarvikelisäaine on sallittu jossakin koostetun elintarvikkeen ainesosassa,

b) elintarvikkeessa, johon on lisätty aromia, sikäli kuin elintarvikelisäaineen käyttö aromissa on sallittua tämän direktiivin mukaisesti ja lisäaine on siirtynyt elintarvikkeeseen aromin välityksellä edellyttäen, että elintarvikelisäaineella ei ole teknisiä vaikutuksia lopputuotteessa, tai

c) jos elintarvike on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan koostetun elintarvikkeen valmistuksessa ja sikäli kuin koostettu elintarvike on tämän direktiivin määräysten mukainen."

3) Muutetaan liitteet tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

Kumotaan direktiivi 67/427/ETY.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ennen [...]. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä siten, että

a) tämän direktiivin vaatimukset täyttävien tuotteiden kauppa ja käyttö sallitaan [18 kuukautta voimaantulosta] alkaen

b) niiden tuotteiden, jotka eivät täytä tämän direktiivin vaatimuksia, kauppa ja käyttö kielletään [24 kuukautta voimaantulosta] alkaen.

Tuotteita, jotka on saatettu markkinoille tai joihin on lisätty pakkausmerkinnät ennen b alakohdassa tarkoitettua päivämäärää mutta jotka eivät täytä tämän direktiivin vaatimuksia, voidaan kuitenkin myydä niiden varastojen ehtymiseen saakka.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan [kahdentenakymmenentenä] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä [...] päivänä [...]kuuta [...].

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

Muutetaan direktiivin 95/2/ETY liitteet seuraavasti:

1) Liitteessä I:

a) Korvataan huomautus 2 seuraavasti:

"2. Numeroiden E 407, E 407a ja E 440 kohdalla lueteltuja aineita voidaan standardoida sokerilla sillä edellytyksellä, että tästä ilmoitetaan numeron ja nimen lisäksi."

b) Poistetaan lisäaineluettelosta seuraava '(ii) Kalsiumvetykarbonaatti'.

c) Lisätään lisäaineluettelossa numeron E 466 kohdalle nimike "selluloosakumi" ja numeron E 469 kohdalle nimike "entsymaattisesti hydrolysoitu selluloosakumi".

2) Liitteessä II:

a) Lisätään "Kaakao- ja suklaatuotteet sellaisina kuin ne määritellään direktiivissä 73/241/ETY" -nimikkeen kohdalla lisäaineiden ja enimmäismäärien luetteloon seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

b) Lisätään "Jäädytetyt ja pakatut jalostamattomat hedelmät ja vihannekset; nautintavalmiit pakatut, jäähdytetyt jalostamattomat hedelmät ja vihannekset sekä pakatut jalostamattomat ja kuoritut perunat" -nimikkeen kohdalla lisäaineiden ja enimmäismäärien luetteloon seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

c) Lisätään "Hedelmähilloke"-nimikkeen kohdalla lisäaineiden ja enimmäismäärien luetteloon seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

d) Lisätään "Mozzarella ja herajuusto" -nimikkeen kohdalla lisäaineiden ja enimmäismäärien luetteloon seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

e) Lisätään liitteen loppuun seuraavat rivit:

>TAULUKON PAIKKA>

3) Liitteessä III olevassa A osassa:

a) Korvataan nimike "Vähittäismyyntiin tarkoitetut esileivotut valmiiksi pakatut leipomotuotteet" seuraavasti "Esileivotut, valmiiksi pakatut leipomotuotteet ja leipä, jonka energiasisältöä on pienennetty".

b) Lisätään tämän osan loppuun seuraavat rivit:

>TAULUKON PAIKKA>

4) Liitteessä III olevassa C osassa:

a) Poistetaan seuraavat rivit:

>TAULUKON PAIKKA>

b) Lisätään elintarvikelisäaineen E 1105 kohdalle elintarvike seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

5) Liitteessä III olevassa D osassa:

a) Lisätään elintarvikelisäaineiden E 310, E 311, E 312 ja E 320 kohdalle elintarvikkeet ja enimmäismäärät seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

b) Korvataan elintarvikelisäaineiden E 315 ja E 316 kohdalla mainittujen elintarvikkeiden luettelossa nimike "Lihapuolisäilykkeet ja lihasäilykkeet" seuraavasti "Suolavedessä säilötyt lihavalmisteet ja lihasäilykkeet".

6) Liitteessä IV:

a) Lisätään elintarvikelisäaineiden E 338-E 452 kohdalle elintarvike ja enimmäismäärä seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

b) Poistetaan elintarvikelisäaineiden E 338-E 452 kohdalta elintarvike ja enimmäismäärä seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

c) Lisätään elintarvikelisäaineen E 416 kohdalle elintarvike ja enimmäismäärä seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

d) Lisätään elintarvikelisäaineiden E 432-E 436 kohdalle elintarvikkeet ja enimmäismäärät seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

* Mausteiden oleoresiinit määritellään mausteuutteiksi, joista on haihdutettu uuttamisliuotin, jolloin jäljelle jää haihtuvan öljyn ja mausteen hartsiaineksen seos.

e) Korvataan elintarvikelisäaineen E 541 kohdalla mainittujen elintarvikkeiden luettelossa nimike "Konditoriatuotteet (vain scones ja kuohkeat tuotteet)" seuraavasti "Konditoriatuotteet".

f) Lisätään elintarvikelisäaineiden E 551-E 559 kohdalle elintarvike ja enimmäismäärä seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

g) Lisätään elintarvikelisäaineen E 900 kohdalle elintarvike ja enimmäismäärä seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

h) Korvataan elintarvikelisäaineen E 903 kohdalla mainittujen elintarvikkeiden ja enimmäismäärien luettelossa enimmäismäärät seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

i) Lisätään elintarvikelisäaineen E 459 kohdalle elintarvike ja enimmäismäärät seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

j) lisätään liitteen loppuun seuraava rivi:

>TAULUKON PAIKKA>

7) Liitteessä V:

a) Lisätään seuraava rivi:

>TAULUKON PAIKKA>

b) Lisätään numeron E 468 kohdalle nimike "silloitettu selluloosakumi".

8) Liitteessä VI:

a) Lisätään johdantohuomautuksessa ensimmäisen kohdan jälkeen seuraava kohta:

"Äidinmaidonkorvikkeet, vieroitusvalmisteet ja lastenruoat saavat sisältää natriumoktenyylisukkinaattitärkkelystä (E 1450) sen seurauksena, että niihin lisätään vitamiinivalmisteita tai monityydyttymättömiä rasvahappovalmisteita. Nautintavalmis tuote saa sisältää elintarvikelisäainetta E 1450 100 mg/kg vitamiinivalmisteista ja 1 000 mg/kg monityydyttymättömistä rasvahappovalmisteista."

b) Korvataan 4 osassa otsikko seuraavasti:

"Sallitut elintarvikelisäaineet erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuissa imeväisten ja pikkulasten ruokavaliovalmisteissa, siten kuin ne on määritelty komission direktiivissä 1999/21/EY"**

** Komission direktiivi 1999/21/EY, annettu 25 päivänä maaliskuuta 1999, ruokavaliovalmisteista erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin (EYVL L 91, 7.4.1999, s. 29)."

c) Lisätään 4 osan taulukkoon seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSIIN)

Ehdotuksen nimi

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista annetun direktiivin 95/2/EY muuttamisesta

Asiakirjan viitenumero

SANCO/3348/2002

Ehdotus

1. Miksi yhteisön lainsäädäntö on tarpeen tällä alalla ja mitkä ovat sen päätavoitteet, kun otetaan huomioon toissijaisuusperiaate?

Elintarvikelisäaineala on täysin yhdenmukaistettu EU:ssa. Direktiivissä 95/2/EY säädettyyn sallittujen elintarvikelisäaineiden (muut lisäaineet kuin väri- ja makeutusaineet) luetteloon ehdotetaan muutosta. Direktiivi on laadittu elintarvikelisäaineita koskevan puitedirektiivin eli neuvoston direktiivin 89/107/ETY säännösten mukaisesti. Puitedirektiivissä kehotetaan komissiota tekemään ehdotuksia kaikista elintarvikelisäaineista sekä elintarvikeryhmistä, joissa sallittuja elintarvikelisäaineita voidaan käyttää, samoin kuin käytön edellytyksistä.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/2/EY elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista annettiin helmikuussa 1995. Direktiiviä muutettiin edellisen kerran helmikuussa 2001. Sen jälkeen on edistytty teknisissä ja tieteellisissä seikoissa sekä elintarvikkeiden valmistamisessa. Tämän vuoksi direktiiviä 95/2/EY olisi muutettava.

Aromien sisältämien elintarvikelisäaineiden sallimista koskeva tilanne vaihtelee nykyisin jäsenvaltiosta toiseen ja estää aromien ja näitä aromeja sisältävien elintarvikkeiden vapaan liikkuvuuden ja luo edellytykset epätasaiselle ja epäterveelle kilpailulle.

Tämän vuoksi tällä ehdotuksella pyritään yhdenmukaistamaan aromien varastoinnissa ja käytössä välttämättömiä lisäaineita koskeva yhteisön lainsäädäntö ja varmistamaan samalla kuluttajien terveyden korkeatasoinen suojelu ja kuluttajien etujen turvaaminen sekä takaamaan hyvän kauppatavan mukaisen kaupan käytännöt.

Siksi on tarpeen tehdä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/2/EY muuttamiseksi sallittujen elintarvikelisäaineiden luettelon osalta.

Vaikutukset yritystoimintaan

2. Keitä ehdotus koskee?

-Yritystoiminnan alat

Ehdotus koskee kaikkia elintarviketeollisuuden osa-alueita, joilla käytetään lisäaineita ja aromeja elintarvikkeiden valmistuksessa.

-Yritysten koko (pienten ja keskisuurten yritysten osuus)

Kaikenkokoisia yrityksiä.

-Ovatko yritykset keskittyneet yhteisön tietylle maantieteelliselle alueelle?

Yritykset sijoittuvat tasaisesti eri puolille yhteisöä.

3. Mitä yritysten on tehtävä noudattaakseen ehdotetun direktiivin säännöksiä?

Yksi uusi elintarvikelisäaine sallitaan, ja useiden jo sallittujen elintarvikelisäaineiden käyttöä laajennetaan uusiin elintarvikkeisiin ja elintarvikeryhmiin. Tästä on hyötyä niille elintarvikkeiden valmistajille, jotka ovat pyytäneet näiden uusien käyttötapojen sallimista yritysten innovaatiotoiminnan pohjalta.

Tiettyjen elintarvikelisäaineiden salliminen tietyissä elintarvikkeissa peruutetaan, ja tuotantoa on mukautettava vastaavasti.

Erityisesti aromintuottajien on noudatettava säännöksiä, joissa sallitaan vain tiettyjen lisäaineiden lisääminen aromeihin ja määritellään näiden lisäaineiden enimmäismäärät. Elintarvikkeiden valmistajien on vain varmistettava, että ne käyttävät aromeja, jotka sisältävät tämän direktiivin säännöksiä vastaavia lisäaineita. Ainoastaan sellaisten tuotteiden osalta, joihin lisätään suuria määriä aromeja (yli 1 prosentti), elintarvikkeiden valmistajien on varmistettava, että aromin välityksellä siirtyvällä lisäaineella ei ole teknisiä vaikutuksia lopputuotteessa. Lisäksi jos käytetään aromeja, jotka sisältävät lisäaineita E 459, E 1505, E 1517, E 1518 tai E 1520 (2 artiklan g alakohta), valmistajien on noudatettava elintarvikkeelle vahvistettuja enimmäismääriä.

4. Mitkä ovat ehdotuksen mahdolliset taloudelliset vaikutukset

-työllisyyteen?

-investointeihin ja uusien yritysten perustamiseen?

-yritysten kilpailukykyyn?

Jäsenvaltiot ovat omassa lainsäädännössään sallineet aromeissa eri lisäaineita erilaisina enimmäispitoisuuksina. Tällä ehdotuksella yhdenmukaistetaan nämä säännöt yhteisössä. Luomalla näin ollen edellytykset tasapuoliselle ja terveelle kilpailulle aromi- ja elintarvikealan yritysten voidaan olettaa hyötyvän myönteisistä vaikutuksista.

5. Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet (muihin ryhmiin verrattuna lievemmät tai erilaiset vaatimukset tms.) ?

Ehdotus ei sisällä nimenomaan pk-yrityksiä koskevia toimenpiteitä. Kaikkia yrityksiä kohdellaan tasapuolisesti.

Kuuleminen

6. Luettelo ehdotuksen valmistelussa kuulluista tahoista ja niiden esittämien kantojen pääpiirteet

Asiaan liittyviä komission yksikköjä on virallisesti kuultu.

Seuraavia järjestöjä ja yhdistyksiä on kuultu: EFFA (Euroopan aromi- ja hajusteaineyhdistys), SFMA (savuaromien valmistajien yhdistys), CIAA (Euroopan elintarvike- ja juomateollisuuden keskusliitto), EDA (Euroopan meijeriteollisuuden yhdistys), AIJN (hedelmä- ja vihannesmehujen ja -nektarien valmistajien yhdistys), ELC (Euroopan elintarvikelisäaine- ja -entsyymiteollisuuden liitto), CEFIC (Euroopan kemianteollisuuden järjestö), CAOBISCO (EU:n suklaa-, keksi- ja makeisteollisuuden yhdistys), FEDIMA (ETA-alueen leipomo- ja makeiskaupan välituoteteollisuuden liitto), IDACE (erityisruokavaliovalmisteiden tuottajien eurooppalainen yhdistys), CLITRAVI (EU:n lihanjalostusteollisuuden yhteyskeskus) ja BEUC (Euroopan kuluttajaliitto).