52004PC0246

Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (uudelleenlaatiminen)

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Johdanto

Kansojen Euroopassa yhteisön lainsäädännön on oltava selkeää ja tavallisten kansalaisen ulottuvilla, jolloin kansalaisille tarjoutuu uusia mahdollisuuksia ja tilaisuus hyödyntää heille kuuluvia erityisoikeuksia.

Tätä tavoitetta ei voida saavuttaa, jos lukuisat säännökset ja määräykset, joita on muutettu moneen otteeseen ja usein huomattavilta osin, ovat hajallaan. Kun voimassa olevia säännöksiä joutuu etsimään osittain alkuperäisestä säädöksestä ja osittain siihen myöhemmin tehdyistä muutoksista, voimassa olevien säännösten selvittämiseksi on tutkittava ja vertailtava suuri määrä säädöksiä.

Komission mielestä on erittäin tärkeää, että yhteisön lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja selvennetään. Tässä yhteydessä on tähdellistä kodifioida usein muutetut säädökset.

Tämä lähestymistapa vahvistettiin Edinburghissa joulukuussa 1992 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä. Kodifikaation merkitystä korostettiin, koska sillä taataan oikeusvarmuus tiettynä ajankohtana tiettyyn kysymykseen sovellettavasta lainsäädännöstä.

Mutta kun komissio päätti kodifioida kuudennen arvonlisäverodirektiivin [1], kävi pian ilmeiseksi huomioon ottaen tämän tekstin erityislaadun, että jos tekstistä haluttiin selkeä ja ymmärrettävä, pitäisi tehdä joitakin muutoksia, jotka vaikka eivät olisi sisällöllisiä menisivät pidemmälle kuin mikä on sallittua puhtaan kodifioinnin puitteissa [2].

[1] Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisävero järjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17 päivänä toukokuuta 1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi (EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/15/EY (EUVL L 52, 21.2.2004, s. 61).

[2] Nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20 päivänä joulukuuta 1994 tehty toimielinten välinen sopimus (EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2).

Lisäksi on asianmukaista selkeyden, järkeistämisen, luettavuuden ja yksinkertaistamisen vuoksi mukauttaa direktiivi siinä määrin kuin se on mahdollista hyvän lainsäädännön laadun periaatteiden mukaisesti, joista Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sopineet [3].

[3] Yhteisön lainsäädännön valmistelun laatua koskevista yhteisistä suuntaviivoista 22 päivänä joulukuuta 1998 tehty toimielinten välinen sopimus (EYVL C 73, 17.3.1999, s. 1), (vuoden 1978 sopimus) Tämä sopimus on pantu täytäntöön yhteisen käytännön oppaalla yhteisöjen säädösten laatimiseksi (Säädöskäytännön opas).

Näiden pääasiassa muodollisten muutosten mahdollistamiseksi komissio päätti esittää ehdotuksen kuudennen arvonlisäverodirektiivin uudelleenlaatimisesta. Lähestymistapa on täysin johdonmukainen annettujen, erityisesti usein muutettuja säädöksiä koskevien suositusten kanssa, koska uudelleenlaatimistekniikka mahdollistaa muutosten tekemisen säädöksiin ja niiden kodifioinnin yhdeksi lakitekstiksi vuonna 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen [4] mukaisesti.

[4] Säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28 päivänä marraskuuta 2001 tehty toimielinten välinen sopimus (EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1).

2. Taustaa

Kuudes direktiivi yhteisen arvonlisäverojärjestelmän yksityiskohtaisista säännöistä annettiin 17 päivänä toukokuuta 1977 ja sen soveltamispäiväksi vahvistettiin 1 päivä tammikuuta 1978. Siihen on sittemmin tehty useita muutoksia, joista valtaosa on seurausta sisämarkkinoiden luomisesta ja siihen liittyvästä jäsenvaltioiden välisten verorajojen poistamisesta. Jäsenvaltioiden välisen kaupan verotuksessa otettiin käyttöön siirtymäjärjestelmä vuonna 1991 poistamatta perusjärjestelmän säännöksiä. Oletuksena oli, että järjestelmä korvattaisiin pian lopullisella, tavaroiden ja palvelujen toimittamista lähtöjäsenvaltiossa koskevalla verojärjestelmällä. Tästä syystä nämä säännökset sijoitettiin erilliseksi osastoksi, joka voitaisiin helposti poistaa lopullisen järjestelmän käyttöönoton yhteydessä.

Siirtymäjärjestelmään liittyy siten säännöksiä, joiden soveltamisella korvataan perusjärjestelmän säännöksiä, joka järjestelmä muodollisesti pysyy voimassa. Jos kodifiointia olisi käytetty, nämä rinnakkaiset säännökset olisi jouduttu säilyttämään, mikä ei juuri yksinkertaistaisi tai järkeistäisi voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Jotta tämän alan lainsäädäntö muodostaisi selkeän kokonaisuuden, siitä on tärkeää poistaa vanhentuneet säännökset, myös ne, joita ei tällä hetkellä sovelleta, ja sovittaa rakenne vastaavasti. Tällaisten muutosten tekemiseksi muuttamatta kuudennen arvonlisäverodirektiivin säännösten suurinta osaa, komissio on päättänyt käyttää uudelleenlaatimistekniikkaa, joka mahdollistaa muutosten tekemisen säädöksiin ja niiden kodifioinnin yhdeksi lakitekstiksi.

Niiden säännösten, jotka ovat edelleen voimassa, mutta joita ei tällä hetkellä sovelleta, poistaminen ei loukkaa ajatusta, jonka mukaan yhteisössä tapahtuvaan kulutukseen johtavien liiketoimien lopullinen verotus tapahtuu alkuperäjäsenvaltiossa. Lopullinen verotusjärjestelmä on edelleen yhteisön pitkän aikavälin tavoite [5]. Painopiste on kuitenkin sisämarkkinoiden toiminnan parantamisessa nykyisten arvonlisäverosäännösten puitteissa, ja sen vuoksi on tärkeää kehittää tehokas väline helpottamaan nykyiseen järjestelmään tarvittavia parannuksia.

[5] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Strategia sisämarkkinoiden arvonlisä verojärjestelmän toiminnan parantamiseksi (KOM(2000) 348 lopullinen, 7.6.2000).

Vaikka kuudennen arvonlisäverodirektiivin selkeyttämiseksi ja sen rakenteeseen tarvitaan muutoksia, nämä eivät saisi johtaa voimassaolevan lainsäädännön materiaalisiin muutoksiin, joita sen sijaan tarvitaan uuden strategian täytäntöön panemiseksi. Jotta tällaisia muutoksia ei tehtäisi epähuomiossa, jäsenvaltioiden edustajat ovat tutkineet uudelleenlaaditun tekstin perinpohjaisesti. Siitä on järjestetty myös julkinen kuuleminen, jonka yhteydessä kaikkia asianomaisia, mukaan lukien elinkeinoelämä ja juristit, pyydettiin esittämään näkemyksensä.

3. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin uudelleenlaatiminen

Komissio ehdottaa kuudennen arvonlisäverodirektiivin kumoamista ja sen korvaamista uudella, voimassa olevaa direktiiviä mukailevalla asiakirjalla. Tähän uuteen säädökseen sisältyvät kaikki ne muutokset, jotka kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin on sittemmin tehty sitä muuttavilla säädöksillä. Samoin siihen sisällytettäisiin kaikki muut asian kannalta merkitykselliset, mutta tällä hetkellä erillisissä säädöksissä olevat säännökset pois lukien kuitenkin säännökset, jotka pikemmin kuuluvat toisiin säädöksiin.

Uuden, paremman säädöksen aikaansaamiseksi voimassa olevaan tekstiin on tehty useita muutoksia. Vaikka ehdotetut muutokset eivät vaikuta asiasisältöön, ne kuitenkin muuttavat asiakirjan nykyistä esitysmuotoa: olemassa olevat 53 artiklaa jaetaan 402 uudeksi artiklaksi.

Suuri osa muutoksista johtuu kieliopillisista ja oikeinkirjoituksen korjauksista, tekstin uudesta rakenteesta (jakamisesta artikloihin ja kohtiin ja uudelleennumeroinnista sekä sisäisten viittausten muuttamisesta) ja yksinomaan muodollisten lainsäädäntötekniikan sääntöjen soveltamisesta. Säännöksiä, joita koskevat tämän tyyppiset muutokset pidetään muuttumattomina.

Jos ilmaisu mukautettu on merkitty uudelleenlaaditun tekstin oikeaan marginaaliin, on kyse muunlaisesta ei sisältöä koskevasta muutoksesta, kuten selvennyksestä, toimituksellisesta täsmennyksestä, lainsäädäntötekniikan periaatteiden soveltamisesta tekstin parantamiseksi, ajantasaistamisesta jne.

Rakenteen osalta ehdotuksessa on sisällysluettelo, joka tarjoaa yleiskatsauksen tekstien uuteen rakenteeseen. Ehdotuksessa on myös vastaavuustaulukko uuteen asiakirjaan siirtymisen helpottamiseksi.

4. Yhteenveto keskeisimmistä muutoksista

Ohessa esitellään pääpiirteissään keskeisimmät muutokset. Vaikka tehdyt muutokset eivät ole sisällöllisiä, ne menevät siitä huolimatta pidemmälle kuin mikä on sallittua puhtaassa kodifikaatiossa. Tämän vuoksi on käytetty uudelleenlaatimista.

4.1. Eri säännösten mukaan ottaminen

Yhteisön arvonlisäverolainsäädännön keskeisimmät säännökset sisältyvät kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin. Osa arvonlisäverosäännöksistä sisältyy kuitenkin muihin säädöksiin. Täydellisen kuvan saamiseksi voimassa olevasta arvonlisäverolainsäädännöstä on tärkeää, että tällaiset säännökset sisällytetään uudelleenlaadittuun tekstiin edellyttäen kuitenkin, että ne eivät ole täytäntöönpanotoimenpiteitä. Täytäntöönpanotoimenpiteet on parempi jättää erillisiin säädöksiin, joilla kuudennen arvonlisäverodirektiivin säännökset pannaan täytäntöön.

4.1.1. Ensimmäinen arvonlisäverodirektiivi

Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä luotiin ensimmäisellä arvonlisäverodirektiivillä [6], jossa vahvistetaan järjestelmän periaate ja arvonlisäveron ominaisuudet. Yksityiskohtaiset säännöt yhteisen järjestelmän soveltamisesta vahvistetaan kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä, joka korvasi toisen arvonlisäverodirektiivin [7].

[6] Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 11 päivänä huhtikuuta 1967 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 67/227/ETY (EYVL L 71, 14.4.1967, s. 1301).

[7] Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteisen arvonlisävero järjestelmän rakenne ja soveltamismenettelyt 11 päivänä huhtikuuta 1967 annettu toinen neuvoston direktiivi 67/228/ETY (EYVL L 71, 14.4.1967, s. 1303).

Kyseiset kaksi säädöstä kytkeytyvät toisiinsa niin tiiviisti, että ensimmäisen arvonlisäverodirektiivin jäljellä olevien säännösten sisällyttämistä uudelleenlaadittuun tekstiin pidetään tarkoituksenmukaisena. Yksi ainoa säädös antaa paremman yleiskuvan voimassa olevasta arvonlisäverolainsäädännöstä.

Ensimmäisen arvonlisäverodirektiivin 1 ja 2 artikla on sisällytetty uudelleenlaaditun tekstin 1 artiklaan.

Ensimmäisen arvonlisäverodirektiivin 3, 4 ja 6 artikla ovat vanhentuneet, joten niitä ei ole sisällytetty uudelleenlaadittuun tekstiin.

4.1.2. Muut arvonlisäverodirektiivit

Yhteisön arvonlisäverolainsäädäntöön kuuluu myös muita säädöksiä. Näiden direktiivien pääasiallisena tarkoituksena on kuitenkin kuudennen arvonlisäverodirektiivin säännösten paneminen täytäntöön, joten niiden sisällyttämistä uudelleenlaadittuun tekstiin ei pidetty asianmukaisena.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 14 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta sellaisten tavaroiden lopullinen maahantuonti, jotka ovat oikeutetut muuhun kuin yhteisessä tullitariffissa säädettyyn tullivapautukseen. Tämä säännös sijaitsee uudelleenlaaditun tekstin 140 artiklan b alakohdassa. Vapautuksen soveltamisala vahvistetaan direktiiveillä 69/169/ETY [8], 78/1035/ETY [9] ja 83/181/ETY [10]. Näitä direktiivejä ei ole sisällytetty uudelleenlaadittuun tekstiin.

[8] Kansainvälisessä matkustajaliikenteessä tapahtuvassa maahantuonnissa kannettaviin liikevaihto- ja valmisteveroihin liittyviä vapautuksia koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhdenmukaistamisesta 28 päivänä toukokuuta 1969 annettu neuvoston direktiivi 69/169/ETY (EYVL L 133, 4.6.1969, s. 6).

[9] Tavaroiden maahantuonnissa pieninä muina kuin kaupallisina lähetyksinä kolmansista maista sovellettavista verovapautuksista 19 päivänä joulukuuta 1978 annettu neuvoston direktiivi 78/1035/ETY (EYVL L 366, 28.12.1978, s. 34).

[10] Direktiivin 77/388/ETY 14 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta 28 päivänä maaliskuuta 1983 annettu neuvoston direktiivi 83/181/ETY (EYVL L 105, 23.4.1983, s. 38).

Sijoittautumattomat verovelvolliset ovat kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklan 4 kohdan mukaan oikeutettuja arvonlisäveron palautukseen. Uudelleenlaaditussa tekstissä tämä säännös sisältyy 165 artiklaan. Palautuksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan direktiiveissä 79/1072/ETY [11] ja 86/560/ETY [12], joita ei ole sisällytetty uudelleenlaadittuun tekstiin.

[11] Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - maan alueelle sijoittautumatto mille verovelvollisille suoritettavaa arvonlisäveron palautusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt 6 päivänä joulukuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 79/1072/ETY (EYVL L 331, 27.12.1979, s. 11).

[12] Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteisön alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille suoritettavaa arvonlisäveron palautusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt 17 päivänä marraskuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 86/560/ETY (EYVL L 326, 21.11.1986, s. 40).

4.1.3. Liittymisasiakirjat

Uusien jäsenvaltioiden liittyessä yhteisöön niiden on noudatettava yhteisön säännöstöä kokonaisuudessaan, mukaan lukien kuudes arvonlisäverodirektiivi. Joissakin tapauksissa niille on kuitenkin myönnetty poikkeuksia. Vaikka osa näistä poikkeuksista sisältyy jo kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin, valtaosa sisältyy ainoastaan asianomaisiin liittymisasiakirjoihin [13]. Selkeyden ja ymmärrettävyyden vuoksi on tärkeää, että myös viimeksi mainitut poikkeukset sisältyvät uudelleenlaadittuun tekstiin.

[13] Tanskan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisasiakirja (EYVL L 73, 27.3.1972).

Kreikan liittymisasiakirja (EYVL L 291, 19.11.1979).

Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirja (EYVL L 302, 15.11.1985).

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirja (EYVL C 241, 29.8.1994).

Portugali saa soveltaa Azoreilla ja Madeiralla toteutettaviin liiketoimiin mannermaata alhaisempia verokantoja. Liittymisen yhteydessä tämä poikkeus sisällytettiin kuudennen arvonlisäverodirektiivin 12 artiklan 6 kohtaan. Uudelleenlaaditussa tekstissä se on 101 artiklassa.

Itävalta saa soveltaa toista yleistä verokantaa Jungholzin ja Mittelbergin alueilla edellyttäen, että se on vähintään 15 prosenttia. Tämä poikkeus sisältyy uudelleenlaaditun tekstin 100 artiklaan.

Suomi ja Ruotsi saavat tietyin edellytyksin jatkaa tiettyjen, edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevien vapautusten soveltamista (nollavero). Nämä poikkeukset ovat uudelleenlaaditun tekstin 107 artiklassa.

Itävallalla on lupa jatkaa alennetun verokannan soveltamista ravintolapalveluihin. Samoin se saa soveltaa alennettua verokantaa tilalla tuotettuun viiniin edellyttäen, että kanta on vähintään 12 prosenttia. Nämä luvat sisältyvät uudelleenlaaditun tekstin 113 ja 115 artiklaan.

Ruotsin on lupa sallia arvonlisäveroilmoituksen tekeminen kolmen kuukauden kuluttua vuosittaisen välittömiä veroja koskevan verokauden päättymisestä. Tämän yksinkertaistamistoimen perusta sisältyy uudelleenlaaditun tekstin 245 artiklaan.

Kreikka, Espanja, Portugali, Itävalta, Suomi ja Ruotsi saavat kaikki vapauttaa arvonlisäverosta pienet yritykset, joiden liikevaihto on suurempi kuin kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä säädetty yläraja. Tämä kyseisille jäsenvaltioille suotu mahdollisuus sisältyy uudelleenlaaditun tekstin 280 artiklaan.

Itävalta ja Suomi saavat jatkaa tiettyjen sellaisten liiketoimien verottamista, jotka kuudennen arvonlisäverodirektiivin nojalla on vapautettu verosta. Nämä poikkeukset on sisällytetty uudelleenlaaditun tekstin 371 artiklan 1 kohtaan ja 372 artiklan 1 kohtaan.

Kreikka, Portugali, Itävalta, Suomi ja Ruotsi saavat jatkaa tiettyjen sellaisten liiketoimien verovapautta, joita kuudennen arvonlisäverodirektiivin nojalla tavallisesti verotetaan. Nämä poikkeukset sisältyvät uudelleenlaaditun tekstin 368 ja 370 artiklaan, 371 artiklan 2 kohtaan, 372 artiklan 2 kohtaan ja 373 artiklaan.

Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 liittyvät Tsekki, Viro, Kypros, Unkari, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovenia ja Slovakia ovat saaneet samantyyppisiä poikkeuksia, jotka sisältyvät vuoden 2003 liittymisasiakirjaan [14]. Ne poikkeukset, jotka ovat pysyviä eikä siirtymäajan toimenpiteitä, pitäisi sisällyttää uudelleenlaadittuun tekstiin. Samoin tekstissä pitäisi ottaa huomioon kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin tehdyt lukuisat tekniset mukautukset.

[14] Tsekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisasiakirja (EUVL L 236, 23.9.2003).

Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin kuuluvien alueiden, joista määrätään Kyproksen tasavallan perustamissopimuksessa, aseman huomioon ottamiseksi on laadittu erityisiä säännöksiä Kyproksella toimiville brittijoukoille luovutettavien tavaroiden, suoritettavien palvelujen ja tuotavien tavaroiden verotuksesta. Nämä säännökset sisältyvät uudelleenlaaditun tekstin 8 artiklaan, 140 artiklan i alakohtaan ja 147 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohtaan.

Tsekki, Viro, Kypros, Unkari, Puola, Slovenia ja Slovakia saavat väliaikaisena toimenpiteenä soveltaa alennettuja verokantoja tai jatkaa niiden soveltamista muihin kuin kuudennen arvonlisäverodirektiivin liitteessä H lueteltuihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin. Nämä toimenpiteet sisältyvät uudelleenlaaditun tekstin 119 ja 120 artiklaan, 121 artiklan 2 kohtaan, 123 artiklaan, 125 artiklan 2 ja 5 kohtaan sekä 126 ja 127 artiklaan.

Puola saa väliaikaisena toimenpiteenä soveltaa alhaisempaa alennettua verokantaa tiettyihin kuudennen arvonlisäverodirektiivin liitteessä H lueteltuihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin. Nämä toimenpiteet sisältyvät uudelleenlaaditun tekstiin 125 artiklan 3 ja 4 kohtaan.

Kypros, Latvia, Malta ja Puola saavat tietyin edellytyksin jatkaa tiettyjen, edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevien vapautusten soveltamista (nollavero). Nämä poikkeukset sisältyvät uudelleenlaaditun tekstin 121 artiklan 1 kohtaan, 122 ja 124 artiklaan sekä 125 artiklan 1 kohtaan.

Tsekki, Viro, Kypros, Unkari, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovenia ja Slovakia saavat vapauttaa arvonlisäverosta pienet yritykset, joiden liikevaihto on korkeampi kuin kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä säädetty yläraja. Liittymisen yhteydessä tämä mahdollisuus sisällytetään kuudennen arvonlisäverodirektiivin 24 a artiklaan. Uudelleenlaaditussa tekstissä se sisältyy 280 artiklaan.

Tsekki, Viro, Kypros, Unkari, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovenia ja Slovakia saavat jatkaa tiettyjen, kuudennen arvonlisäverodirektiivin mukaan verotettavien liiketoimien vapauttamista verosta. Nämä poikkeudet sisältyvät uudelleenlaaditun tekstin 374-383 artiklaan.

Vaikka Unkari ja Slovakia saavat jatkaa alennetun verokannan soveltamista maakaasun ja sähkön toimituksiin, kyseessä on siirtymäkauden toimenpide, jolla niille annetaan aikaa hakea kuudennen arvonlisäverodirektiivin 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaista lupaa. Näin ollen tämän toimenpiteen voimassaolon on määrä päättyä vuoden kuluttua liittymisestä, mistä syystä tämäntyyppisiä poikkeuksia ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää uudelleenlaadittuun tekstiin.

Kypros ja Latvia saavat siirtymäkauden toimenpiteenä jatkaa olemassa olevien yksinkertaistettujen menettelyjen soveltamista enintään vuoden ajan liittymispäivästä lukien. Toimenpiteen tarkoituksena on antaa Kyprokselle ja Latvialle aikaa hakea lupaa poikkeuksen soveltamiseen kuudennen arvonlisäverodirektiivin 27 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Tällaisen toimenpiteen sisällyttäminen uudelleenlaadittuun tekstiin ei olisi tarkoituksenmukaista.

4.2. Eräiden säännösten poistaminen

Säädöksiä kodifioitaessa vanhentuneet säännökset, joita ei enää sovelleta tai joilla ei ole enää oikeusvaikutusta, yleensä poistetaan. Ottaen huomioon tekniikan, jota vuonna 1991 käytettiin verotuksen siirtymäjärjestelmän käyttöönottamiseksi, olisi erityisesti poistettava kuudennen arvonlisäverodirektiivin säännökset, jotka on korvattu mutta ovat edelleen voimassa.

4.2.1. Vanhentuneet säännökset

Ensimmäisessä ja kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä on useita säännöksiä, joilla ei enää ole oikeusvaikutusta ja jotka siitä syystä ovat vanhentuneita.

Ensimmäisen arvonlisäverodirektiivin 1 artiklaan sisältyy lähinnä säännöksiä, jotka koskevat direktiivin voimaantuloa. Niillä ei ole enää merkitystä.

Ensimmäisen arvonlisäverodirektiivin 3 artiklan mukaan neuvosto antaa komission ehdotuksesta yhteistä arvonlisäverojärjestelmää koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Näin tehtiin toisessa arvonlisäverodirektiivissä, joka on sittemmin korvattu kuudennella arvonlisäverodirektiivillä. Tämän vuoksi kyseistä säännöstä ei enää tarvita.

Ensimmäisen arvonlisäverodirektiivin 4 artikla koskee tuonnin verollisuuden ja viennin verottomuuden lakkauttamiseksi toteutettavia toimenpiteitä. Tämä johti verorajojen lakkauttamiseen, joten säännös on vanhentunut.

Ensimmäisen arvonlisäverodirektiivin 6 artikla on loppusäännös eikä sen sisällyttämiselle uudelleenlaadittuun tekstiin ollut tarvetta.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 1 artiklalla jäsenvaltiot velvoitetaan panemaan direktiivi täytäntöön. Velvoite säilyy ilman, että se pitäisi sisällyttää uudelleenlaadittuun tekstiin.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 25 artiklan 11 kohta liittyy maataloustuottajia koskeviin vakiokantajärjestelmiin. Siihen sisältyy tarkistuslauseke, jonka mukaan komissio tekee viiden vuoden kuluessa uudet ehdotukset järjestelmän mukauttamiseksi. Koska muutoksille ei ole ollut tarvetta, säännös on käynyt tarpeettomaksi.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 artiklan 1 kohdassa säädetään siirtymisestä toisesta direktiivistä kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin. Siirtymäsäännöksenä se on menettänyt merkityksensä.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 artiklan 1a kohdassa Yhdistyneelle kuningaskunnalle annetaan lupa soveltaa 30 päivään kesäkuuta 1999 poikkeussääntöjä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden tuonnista maksettavan veron perusteen määrittämiseen. Koska tätä säännöstä ei enää sovelleta, se on jätetty pois uudelleenlaaditusta tekstistä.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan komissio toimittaa 31 päivään joulukuuta 1994 mennessä kertomuksen alennetuista verokannoista, joita jäsenvaltiot voivat soveltaa siirtymäkaudella. Komissio on antanut kyseisen kertomuksen [15]. Tämän vuoksi kyseinen säännös on vanhentunut.

[15] Report from the Commission to the Council in accordance with Articles 12(4) and 28(2)(g) of the Sixth Council Directive of 17 May 1977 on the harmonization of the laws of the Member States relating to turnover taxes - Common system of value added tax: uniform basis of assessment (COM(94) 584 final of 23.11.1994) -Suomenkielistä toisintoa ei ole saatavissa.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 k artiklalla jäsenvaltioiden sallitaan jatkaa 30 päivään kesäkuuta 1999 verovapaata myyntiä yhteisön sisällä matkustaville ja 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan B alakohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa, sellaisena kuin se on annettuna 28 c artiklan E kohdassa, jäsenvaltioille suodaan mahdollisuus tarjota verotonta varastomenettelyä edellä tarkoitetuille matkustajille luovutettaville tavaroille. Koska näitä säännöksiä ei enää sovelleta, niitä ei ole sisällytetty uudelleenlaadittuun tekstiin.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 n artiklaan sisältyy tiettyjä sisämarkkinoiden johdosta käyttöön otettuja siirtymätoimenpiteitä. Direktiivin 28 p artiklalla otettiin käyttöön samantyyppisiä toimenpiteitä Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisen johdosta. Vuoden 2003 liittymisasiakirjalla nämä toimenpiteet ulotetaan koskemaan Tsekkiä, Viroa, Kyprosta, Unkaria, Latviaa, Liettuaa, Maltaa, Puolaa, Sloveniaa ja Slovakiaa. Direktiivin 28 n artiklan säännökset ovat jo nyt vanhentuneita, 28 p artiklan säännökset puolestaan vanhenevat siihen mennessä, kun tämä ehdotus hyväksytään.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 o artiklan 4 kohdassa Saksan sallitaan soveltaa 30 päivään kesäkuuta 1999 erityisjärjestelyjä verovelvollisten jälleenmyyjien toimesta tapahtuviin taide-, keräily- ja antiikkiesineiden luovutuksiin. Koska tätä säännöstä ei enää sovelleta, sitä ei ole sisällytetty uudelleenlaadittuun tekstiin.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 31 artiklan 1 kohdassa säädetään, että Euroopan laskentayksikkönä käytetään tässä direktiivissä käytettyä valuuttaa. Euron käyttöönoton jälkeen tätä säännöstä ei enää tarvita.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin liitteessä G määritellään, milloin jäsenvaltiot voivat myöntää verovelvollisille verotuksen valintaoikeuden sellaisten liiketoimien osalta, jotka on poikkeuksellisesti vapautettu verosta. Tällaiset tapaukset on jo otettu huomioon kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä, sen 28 artiklan 3 kohdan c alakohdassa, joten liite on tarpeeton.

4.2.2. Kaksinkertaiset säännökset

Tietyt säännökset on katsottava vanhentuneiksi, vaikka ne olisivat vielä voimassa. Tämä koskee muun muassa niitä kuudennen arvonlisäverodirektiivin yleisiä säännöksiä, jotka on siirtymäjärjestelmän keston ajaksi korvattu säännöksillä, joissa toistetaan niiden sisältö ja tehdään siihen lisäyksiä.

Vaikka näitä yleisiä säännöksiä ei tällä hetkellä sovelleta, ne ovat siitä huolimatta edelleen voimassa. Tämä tarkoittaa sitä, että tietyt säännökset esiintyvät tällä hetkellä kahdesti. Tämä ainutlaatuinen tilanne tekee kuudennen arvonlisäverodirektiivin käytön entistä hankalammaksi kansalaisille ja taloudellisille toimijoille. Toimivan ja selkeän kuvan voimassa olevasta lainsäädännöstä tarjoavan asiakirjan laatimiseksi uudelleenlaaditusta tekstistä on syytä jättää pois säännökset, jotka ovat voimassa, mutta joita ei sovelleta.

Näiden kaksinkertaisten säännösten poistaminen ei vaikuta voimassa olevaan arvonlisäverolainsäädäntöön eikä millään tavalla estä lopullisen verotusjärjestelmän käyttöönottoa. Jäsenvaltioiden väliseen kaupankäyntiin sovellettavat verotusjärjestelyt ovat edelleen siirtymätoimenpiteitä, jotka korvataan myöhemmin lopullisella järjestelmällä, joka perustuu tavaroiden luovutuksen ja palvelujen suorituksen verotukseen alkuperäjäsenvaltiossa.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetään varastomenettelyihin liittyvästä vapautuksesta. Tämä säännös sisältyy 28 c artiklan E kohdan 1 alakohdassa annettuun 16 artiklan 1 kohdan versioon.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklan 2-4 kohdassa vahvistetaan vähennysoikeuden syntymistä ja laajuutta koskevat säännöt. Nämä säännökset sisältyvät 28 f artiklan 1 kohdassa annettuun 17 artiklan 2-4 kohdan versioon.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 18 artiklan 1 kohdassa säännellään vähennysoikeuden käyttämistä. Tämä säännös sisältyy 28 f artiklan 2 kohdassa annettuun 18 artiklan 1 kohdan versioon.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 21 artiklassa luetellaan viranomaiselle arvonlisäveron maksuvelvolliset. Säännös sisältyy 28 g artiklassa annettuun 21 artiklan versioon.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 22 artiklassa säädetään arvonlisäveronmaksuvelvollisten velvoitteista. Säännös sisältyy 28 h artiklassa annettuun 22 artiklan versioon.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 25 artiklan 5 ja 6 kohdassa käsitellään maataloustuottajia koskevaa vakiokantajärjestelmää. Asianomaiset säännökset sisältyvät 28 j artiklan 2 kohdassa annettuun 25 artiklan 5 ja 6 kohdan versioon.

4.2.3. Säännökset, jotka eivät suoraan koske arvonlisäveroa

Kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin sisältyy joitakin säännöksiä, jotka vaikka liittyvätkin yhteiseen arvonlisäverojärjestelmään koskevat pääasiassa omien varojen järjestelmää. Jos uudesta asiakirjasta halutaan selkeä ja yhdenmukainen, on olennaisen tärkeää, että ainoastaan yhteistä arvonlisäverojärjestelmää välittömästi koskevat säännökset sisällytetään uudelleenlaadittuun tekstiin. Koska arvonlisäverovaroja koskevat säännökset sisältyvät kokonaisuudessaan omia varoja koskevaan asetukseen [16], ne on jätetty uudelleenlaaditusta tekstistä pois.

[16] Arvonlisäverosta kertyvien omien varojen lopullisesta yhdenmukaisesta kantomenettelystä 29 päivänä toukokuuta 1989 annettu neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 1553/89 (EYVL L 155, 7.6.1989, s. 9).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 25 artiklan 12 kohdan mukaan maataloustuottajia koskevaa vakiokantajärjestelmää soveltavien jäsenvaltioiden on vahvistettava yhdenmukainen arvonlisäveron määräytymisperuste omien varojen järjestelmän soveltamiseksi liitteen C yhteistä laskentamenetelmää käyttäen. Nämä säännökset sisältyvät neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 5 artiklan 2 kohtaan, joka muodostaa vakiokantaa koskevan oikaisun oikeusperustan.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet verottomiin tai erittäin alhaisten verokantojen alaisiin liiketoimiin liittyvien omien varojen määrittämisen varmistamiseksi. Säännös toistuu neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 2 artiklan 2 kohdassa.

4.3. Rakenteen muuttaminen

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin nykyrakenne on kaikkea muuta kuin tyydyttävä. Tämä ei johdu yksinomaan säännöksistä, jotka on otettu käyttöön siirtymäkauden ajaksi, vaan myös siitä, että yleisesti ottaen kuudennen arvonlisäverodirektiivin säännökset ovat erittäin pitkiä. Näihin rakenteellisiin ongelmiin on puututtu uudelleenlaadinnan yhteydessä [17].

[17] Ks. erityisesti vuoden 1998 sopimus 4 suuntaviiva ja säädöskäytännön opas 4 kohta.

4.3.1. Siirtymäsäännökset

Siirtymäjärjestelmään liittyvien säännösten sijoittaminen kuudennen arvonlisäverodirektiivin loppupuolelle teki direktiivin rakenteesta hajanaisen. Jotta kansalaiset ja taloudelliset toimijat voisivat vaivatta ymmärtää säädöksiä, niiden rakenteen on oltava selkeä ja johdonmukainen niin, että samantyyppiset säännökset on ryhmitelty yhteen.

Vaikka kuudennen arvonlisäverodirektiivin perusrakenne on moitteeton, sitä on heikentänyt siirtymäjärjestelmän johdosta siihen tehdyt muutokset. Kun tällä hetkellä käyttämättömät yleiset säännökset poistetaan, on vaikea kuvitella, että vastaavat siirtymäsäännökset jätettäisiin nykyiselle paikalleen. Tämä monimutkaistaisi rakennetta tarpeettomasti. Sen sijaan ne pitäisi sijoittaa niiden säännösten paikalle, jotka ne korvaavat.

Uudelleenlaaditun tekstin IX osastossa säädetään monista vapautuksista. Siihen sisältyvät kuudennen arvonlisäverodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan säännökset, sellaisina kuin ne annetaan 16 artiklan korvaavassa 28 c artiklan E kohdan 1 alakohdassa. Tullivarastoihin, verottomiin varastoihin ja muihin vastaaviin järjestelmiin liittyviä liiketoimia koskevat vapautukset sijaitsevat nyt 150-156 ja 158 artiklassa.

Uudelleenlaaditun tekstin X osasto koskee vähennyksiä. Vähennysoikeuden syntyminen ja laajuus vahvistetaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklan 2-4 kohdan korvaavassa 28 f artiklan 1 alakohdassa annetussa 17 artiklan 2-4 kohdan versiossa. Uudelleenlaadittuun tekstiin on sisällytetty myös vähennysoikeuden käytön sääntelyä koskevat säännökset, jotka vahvistetaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin 18 artiklan 1 kohdan korvaavassa 28 f artiklan 2 alakohdassa annetussa 18 artiklan 1 kohdan versiossa. Kaikki nämä säännökset sisältyvät 163-165 ja 172 artiklaan.

Uudelleenlaaditun tekstin XI osastossa säädetään eri verovelvoitteista. Siihen sisältyvät säännöt siitä, kuka on arvonlisäverovelvollinen. Kyseiset säännöt sisältyvät kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 g artiklassa annettuun 21 artiklan versioon ja ne korvaavat 21 artiklan. Samoin siihen sisältyvät muut, kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 h artiklassa annetussa 22 artiklan versiossa säädetyt velvoitteet, jotka korvaavat 22 artiklaan sisältyvät vastaavat velvoitteet. Asianomaiset säännökset sisältyvät nyt 186-190, 192, 193, 195-199, 201, 202, 204-240, 242-244, 246, 248-251 ja 253-266 artiklaan.

Uudelleenlaaditun tekstin XII osastoon sisältyy useita erityisjärjestelmiä, kuten yhteinen maataloustuottajia koskeva vakiokantajärjestelmä. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 25 artiklan 5 ja 6 kohdassa esitelty järjestelmän osa korvataan 28 j artiklan 2 alakohdassa annetulla 25 artiklan 5 ja 6 kohdan versiolla. Nämä säännökset sisältyvät 293-296 artiklaan.

Yhdenmukaisuuden vuoksi ei ole syytä säilyttää siirtymäjärjestelmän säännöksiä uudelleenlaaditun tekstin lopussa.

Uudelleenlaaditun tekstin I osastossa esitetään veron tavoitteet ja soveltamisala. Siihen sisältyvät kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 a artiklan 1, 1 a ja 2 kohdan sekä 28 o artiklan 1 kohdan g alakohdan säännökset, joilla veron soveltamisalaa on muutettu. Nämä säännökset sisältyvät 3 ja 4 artiklaan.

Uudelleenlaaditun tekstin III osasto koskee verovelvollisia. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 a artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan säännökset, joilla verovelvollisten luetteloa laajennetaan, on sisällytetty 10 artiklan 2 kohtaan.

Uudelleenlaaditun tekstin IV osastossa luetellaan verolliset liiketoimet. Siihen on sisällytetty kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 a artiklan 5 kohtaan sisältyvät säännökset, jotka koskevat tavaroiden siirtoa yhdestä jäsenvaltiosta toiseen. Nämä säännökset sisältyvät 18 artiklaan. Uudelleenlaadittuun tekstiin on sisällytetty myös kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 a artiklan 3, 6 ja 7 kohdan säännökset tavaroiden yhteisöhankinnasta. Nämä säännökset sisältyvät 21-24 artiklaan.

Uudelleenlaaditun tekstin V osastossa säädetään verollisten liiketoimien paikasta. Siihen sisältyvät kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 b artiklan B kohdan ja 28 o artiklan 1 kohdan h alakohdan säännökset, joilla muutetaan tavaroiden luovutuspaikkaa. Nämä säännökset sisältyvät nyt 34-36 artiklaan. V osastoon sisältyvät myös säännökset tavaroiden yhteisöhankintapaikasta sellaisina kuin ne esiintyvät kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 b artiklan A kohdassa. Nyt samat säännökset sisältyvät 41-43 artiklaan. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 b artiklan C-F kohdan säännökset palvelujen suorituspaikasta sisältyvät nyt 45, 48-51, 53 ja 55 artiklaan.

Uudelleenlaaditun tekstin VI osastossa määritellään, milloin verotettava tapahtuma toteutuu ja verosaatava syntyy. Siihen on sisällytetty tavaroiden luovutusta koskevat, kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 d artiklan 4 kohdan säännökset, jotka nyt sisältyvät 67 artiklaan. Tavaroiden yhteisöhankintaa koskevat kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 d artiklan 1-3 kohdan säännökset ovat nekin sisällytetty tekstiin, sen 68 ja 69 artiklaan.

Uudelleenlaaditun tekstin VII osasto koskee veron perustetta, ja siihen sisältyvät kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 e artiklan 2 kohdan säännökset tavaroiden siirroista yhdestä jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon. Nämä säännökset sisältyvät nyt 75 artiklaan. Samoin siihen - 80 ja 81 artiklaan - sisältyvät kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 e artiklan 1 kohdan säännökset tavaroiden yhteisöhankintoja koskevasta veron perusteesta.

Uudelleenlaaditun tekstin VIII osastoon sisältyy verokantojen soveltamissääntöjä, myös kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 e artiklan 3 ja 4 kohdan säännökset tavaroiden yhteisöhankintoihin liittyvistä näkökohdista. Nämä säännökset on sisällytetty 90 ja 91 artiklaan.

Uudelleenlaaditun tekstin IX osastossa säädetään vapautuksista. Siihen sisältyvät kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 c artiklan A-D kohdassa ja E kohdan 3 alakohdassa sekä 28 o artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädetyt vapautukset, jotka koskevat muun muassa yhteisön sisäisiä liiketoimia. Nämä säännökset sisältyvät nyt 135-140 artiklaan. Tullivaraston ja verottoman varaston järjestelmään liittyviä liiketoimia koskevat vapautukset, jotka sisältyvät kuudennen arvonlisäverodirektiivin 16 artiklan 1 a ja 2 kohtaan 28 c artiklan E kohdan 1 ja 2 alakohdassa esitetyllä tavalla, on myös ne otettu mukaan ja sisältyvät nyt 157, 159 ja 160 artiklaan.

Uudelleenlaaditun tekstin X osasto koskee vähennyksiä. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 a artiklan 4 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan säännökset, joilla henkilöille, joita kohdellaan verovelvollisina, koska he suorittavat uuden kulkuneuvon luovutuksen, myönnetään rajoitettu oikeus vähentää kulkuneuvon arvonlisävero, sisältyvät 166 artiklaan.

Uudelleenlaaditun tekstin XII osastossa säädetään erityisjärjestelmistä, myös käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden osalta. Siirtymäkaudella jäsenvaltiot voivat kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 o artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti soveltaa erityisjärjestelmää käytettyihin kulkuneuvoihin. Kyseinen erityisjärjestelmä on viety osaksi käytettyjen tavaroiden järjestelmää, ja asianomaiset säännökset sisältyvät 318-324 artiklaan.

4.3.2. Yleiset säännökset

Yleisten säännösten osalta direktiivin rakenne on kokonaisuutena tarkasteltuna asiallinen. Eräitä poikkeuksia kuitenkin on, ja uudelleenlaaditussa tekstissä epäyhdenmukaisuudet on korjattu.

Käytettyjä tavaroita sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineitä koskevat erityisjärjestelmät sisältyvät kuudennen arvonlisäverodirektiivin 26 a artiklaan. Osa niitä koskevista säännöksistä on kuitenkin luonteeltaan sellaisia, etteivät ne ole erottamaton osa kyseisiä järjestelyjä. Tästä syystä ne on otettu osaksi yleisiä säännöksiä (ks. uudelleenlaaditun tekstin 4, 36 ja 136 artikla). Tämä on sen lähestymistavan mukainen, jota samankaltaisten, pienyritysten verovapautta ja yhteistä maataloustuottajien vakiokantajärjestelmää koskevien säännösten suhteen on jo noudatettu voimassa olevassa tekstissä.

Siirtymäkauden aikana jäsenvaltiot voivat jatkaa käytettyjä kulkuneuvoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamista edellyttäen, että järjestelmä täyttää kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 o artiklan 1 kohdassa asetetut ehdot. Käytettyjä tavaroita sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineitä koskevien erityisjärjestelyjen tapaan osa tätä järjestelmää koskevista säännöksistä sisältyy nyt yleisiin säännöksiin (ks. uudelleenlaaditun tekstin 4, 36 ja 136 artikla). Lisäksi "kuljetuksissa "käytetyn" kulkuneuvon" määritelmä, joka tällä hetkellä sijaitsee 28 o artiklan 1 kohdan a alakohdassa, päätettiin siirtää (ks. uudelleenlaaditun tekstin 3 artiklan 3 kohta).

Tavaroiden maahantuonti on verotettava liiketapahtuma siinä jäsenvaltiossa, jonka alueelle tavarat saapuvat yhteisöön tullessaan. Näitä liiketoimia säännellään kuudennen arvonlisäverodirektiivin 7 artiklalla. Uudelleenlaaditussa tekstissä asianomainen säännös on sijoitettu kuudennen arvonlisäverodirektiivin 5 ja 6 artiklan yhteyteen, joilla verolliset liiketapahtumat määritellään. Jakamalla 7 artikla useiksi artikloiksi on kuitenkin mahdollista sisällyttää maahantuontipaikan määrittävät säännöt osastoon, jossa säännellään samantyyppisiä asioita (ks. uudelleenlaaditun tekstin V osaston 60 ja 61 artikla).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 19 artikla koskee vähennyksen suhdeluvun laskemista. Säännös liittyy läheisesti 17 artiklan 5 kohtaan, jonka mukaan sekä vähennykseen oikeuttavia että siihen oikeuttamattomia liiketoimia harjoittavat verovelvolliset voivat vähentää vain osan verosta. Tästä syystä asianomaiset kohdat on sijoitettu peräkkäin (ks. uudelleenlaaditun tekstin 167, 168 ja 169 artikla).

4.3.3. Pitkät ja monimutkaiset säännökset

Monet kuudennen arvonlisäverodirektiivin säännöksistä ovat kohtuuttoman pitkiä, koska niillä säännellään jotakin yhdenmukaistetun arvonlisäverojärjestelmän kokonaista osaa. Tämän seurauksena säännökset ovat usein monimutkaisia. Tämä on ristiriidassa yhteisön lainsäädännön laatimisesta annettujen suuntaviivojen kanssa, joiden mukaan ylipitkiä ja mutkikkaita artikloja on vältettävä [18]. Ei ole tulkinnan kannalta tarpeellista eikä selkeyden kannalta suotavaa, että yksi ainoa artikla kattaa jonkin säädöksessä vahvistettujen sääntöjen näkökohdan kokonaisuudessaan.

[18] Ks. säädöskäytännön opas 4 kohta.

Yleisen katsomuksen mukaan suuri määrä helposti ymmärrettäviä artikloja ryhmiteltyinä osastoihin, lukuihin, jaksoihin ja alajaksoihin on parempi vaihtoehto kuin pienempi määrä pitkiä artikloja, jotka ovat pituutensa johdosta epäselviä ja vaikeakäyttöisiä. Uudelleenlaaditussa tekstissä noin 50 pitkää artiklaa on jaettu hieman yli 400:ksi paljon lyhyemmäksi artiklaksi, jotka ovat helpommin luettavissa ja ymmärrettävissä.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 26 a artiklassa säädetään käytettyihin tavaroihin sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineisiin sovellettavista erityisjärjestelyistä. Direktiivin 28 o artiklan siirtymäsäännöksillä näitä järjestelyjä laajennetaan. Nämä kaksi melkoisen pitkää artiklaa on jaettu 29 erilliseksi artiklaksi (ks. uudelleenlaaditun tekstin 304-333 artikla).

Yhdenmukaistetut säännöt laskutuksesta annettiin direktiivillä 2001/115/EY [19], joka korvasi 28 h artiklassa annetun 22 artiklan 3 kohdan version. Kyseinen säännös on tällä hetkellä jaettu edelleen alakohdiksi, mutta nykyrakenteessa niitä ei voitu numeroida. Koska numeroimattomia alakohtia on 22 artiklan 3 kohdan a alakohdassa jopa kymmenen, säännöksen eri osat on vaikeasti hahmotettavissa. Uudessa rakenteessa tämä ongelma on ratkaistu muodostamalla alakohdista artikloja (ks. uudelleenlaaditun tekstin 209-230 ja 236-240 artikla).

[19] Direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta arvonlisäverotuksen laskuttamiselle asettamien vaatimusten yksinkertaistamiseksi, ajanmukaistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi 20 päivänä joulukuuta 2001 annettu neuvoston direktiivi 2001/115/EY (EYVL L 15, 17.1.2002, s. 24).

Aiemmin artiklat kuuluivat eri osastoihin, nyt ne on jaettu osastoihin, lukuihin, jaksoihin ja alajaksoihin. Näin on voitu ryhmitellä samansisältöiset säännöt, mikä helpottaa ymmärtämistä.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 h artiklaan sisältyvässä toisinnossa 22 artiklassa vahvistetaan veronmaksuvelvollisten velvoitteet, jotka liittyvät tunnistamiseen, laskutukseen ja ilmoitusten tekemiseen. Uudelleenlaaditussa tekstissä kyseinen artikla on muutettu yli 60 artiklaksi (ks. uudelleenlaaditun tekstin 198, 199, 201, 202 ja 204-266 artikla). Nämä artiklat on järjestetty lukuihin ja jaksoihin. Rakenteen pitäisi helpottaa eri sääntöjen hahmottamista.

Artiklojen jäsentelyssä on käytetty helposti ymmärrettävää alajakoa, jonka rakenne on johdonmukainen. Rakenteen toteutus on edellyttänyt joidenkin säännösten kahdentamista.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 h artiklaan sisältyvässä 22 artiklan 7 kohdan toisinnossa edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että henkilöt, joita pidetään veronmaksuvelvollisina sellaisen verovelvollisen puolesta, joka ei ole sijoittautunut niiden alueelle, täyttävät ilmoitus- ja maksuvelvoitteet. Tämä säännös esiintyy nyt kolmesti: maksujärjestelyjen, ilmoitusten ja yhteenvetoilmoitusten yhteydessä (ks. uudelleenlaaditun tekstin 199, 248 ja 260 artikla).

4.3.4. Tekstin mukauttaminen

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin rakenteen mukauttaminen saattaa edellyttää muutosten tekemistä voimassa olevaan tekstiin.

Uudelleenlaadittuun tekstiin sisältyy tiettyjä muutossäädöksistä peräisin olevia säännöksiä. Tällaisten säännösten liittäminen tekstiin edellyttää joitakin toimituksellisia mukautuksia.

Sähköisesti suoritettavia palveluja koskevia sääntöjä sovelletaan direktiivin 2002/38/EY 4 artiklan mukaan kolmen vuoden ajan 1 päivästä heinäkuuta 2003 alkaen. Kyseisten sääntöjen väliaikainen luonne on tehtävä selväksi. Mainitun 4 artiklan sisällyttäminen tekstiin edellyttää sanonnan muuttamista niin, että tämä näkökohta tulee selvästi esille (ks. uudelleenlaaditun tekstin 56 artiklan 3 kohta, 57 artiklan 2 kohta, 59 artiklan 2 kohta sekä 350 ja 396 artikla).

Siirtymäjärjestelmän säännösten sisällyttäminen perusrakenteeseen sellaisenaan voi vaikuttaa sisältöön. Jotta näin ei kävisi, sanamuotoa saatetaan joutua muuttamaan.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 a artiklan 2 kohdassa annetaan kulkuneuvon määritelmä ja vahvistetaan edellytykset, joissa kulkuneuvoa on pidettävä uutena. Tämä merkitsee uuden kulkuneuvon määritelmää. Vaikka tämä määritelmä sisältyy nyttemmin yleisiin säännöksiin, sitä pitäisi soveltaa niiden säännösten osalta, jotka koskevat jäsenvaltioiden välisen kaupan verotusta koskevaa siirtymäkauden järjestelyä. Tähän päästään muuttamalla 28 a artiklan 2 kohdan säännökset uuden kulkuneuvon määritelmäksi (ks. uudelleenlaaditun tekstin 3 artiklan 2 kohta).

Kun voimassa olevia artikloja jaetaan lyhyemmiksi artikloiksi, niiden sanamuotoa on usein muokattava muuttamatta asiasisältöä.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 4 artiklassa määritellään verovelvolliset, joilla tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti harjoittaa missä tahansa jotakin taloudellista toimintaa. Jäsenvaltiot voivat pitää verovelvollisena myös jokaista, joka satunnaisesti suorittaa taloudelliseen toimintaan liittyviä liiketoimia. Näitä säännöksiä kahteen eri artiklaan jaettaessa niiden sanamuotoa on mukautettava niin, että kummastakin artiklasta tulee itsenäinen (ks. uudelleenlaaditun tekstin 10 ja 11 artikla).

Veronmaksuvelvolliset määritellään kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 g artiklassa annetussa 21 artiklan versiossa. Artikla kattaa monenlaiset tilanteet, jotka on nyt jaettu erillisiin artikloihin (ks. uudelleenlaaditun tekstin 186-190, 192, 193 ja 195-197 artikla). Valtaosaa näistä artikloista on täydennetty 21 artiklan 1 kohdan johdantokappaleesta otetuilla osilla.

Tiettyihin artikloihin sisältyy muista säännöksistä otettuja osia. Säännöksiä yhdistettäessä niistä joidenkin sanamuotoa on muutettava.

Käytettyjä tavaroita sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineitä koskevista erityisjärjestelmistä säädetään kuudennen arvonlisäverodirektiivin 26 a artiklassa. Silloin kun tavarat kuuluvat näiden arvonlisäverojärjestelmien soveltamisalaan, niiden yhteisöhankintaa ei 26 a artiklan D kohdan b alakohdan nojalla veroteta. Sen sijaan, että tämä säännös olisi pidetty osana itse erityisjärjestelmää, se on sisällytetty asianomaiseen säännökseen (ks. uudelleenlaaditun tekstin 4 artikla), ja sen sanamuotoa on muutettu sen siihen sovittamiseksi.

4.4. Lainsäädännön laatua koskevien yhteisön sääntöjen noudattaminen

Jotta yhteisön lainsäädännössä laatu voidaan varmistaa, toimielimet ovat yhteisellä toimielinten välisellä päätöksellä sopineet, että säädökset on laadittava selkeästi, yksinkertaisesti ja täsmällisesti. Tekstin on oltava helppo ymmärtää ja ytimekäs, eikä sen sanoma saa jäädä lukijalle epäselväksi. Näitä suuntaviivoja on noudatettu tekstin uudelleenlaadinnassa.

4.4.1. Selkeä laadinta

Voimassa oleva teksti ei aina ole riittävän selkeä. Jotta uudelleenlaadittu teksti olisi helppo ymmärtää ja yksiselitteinen, sen tiettyjä näkökohtia on selkeytettävä.

4.4.1.1. Rakenteen mukauttaminen

Säädöksen rakenteen kuin myös artiklojen ja säädöksen kokonaisuuden olisi edistettävä tekstin selkeyttä. Säädöksessä on lisäksi otettava huomioon yhteisön lainsäädännön monikulttuurinen ja monikielinen luonne. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin voimassa olevia säännöksiä on ollut tarpeen mukauttaa näihin vaatimuksiin [20].

[20] Ks. vuoden 1998 sopimus 5 ja 7 suuntaviiva sekä säädöskäytännön opas 5 ja 7 kohta.

Jokainen säännös, joka käsittää johdantokappaleen, jota seuraa luettelo, on laadittava siten, että varmistetaan, että luettelon kohdat sopivat yhteen johdantokappaleen kanssa ja ovat siihen suoraan yhteydessä sekä vältetään lauseiden jakaminen keinotekoisesti [21].

[21] Ks. säädöskäytännön opas 15.3 kohta.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 f artiklan 1 kohdassa esitetyssä versiossa 18 artiklan 1 kohdasta annetaan edellytykset, joilla verovelvollinen voi käyttää vähennysoikeuttaan. Johdantokappaletta on muutettu, jotta tulisi selvästi esille, että verovelvollisen on kussakin tapauksessa täytettävä tietyt erityisehdot voidakseen vähentää maksettavaksi kertyneen veron (ks. uudelleenlaaditun tekstin 172 artikla).

Jos osa johdantokappaleesta sijoitetaan säännöksen loppuun, saattaa syntyä epäselvyyttä siitä, sovelletaanko tätä loppuosaa kaikkiin lueteltuihin tilanteisiin. Tällaisen epämääräisyyden välttämiseksi ja mahdollisten vaikeuksien välttämiseksi tiettyjen kielitoisintojen osalta johdantokappaletta ei tulisi jakaa.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan tiettyjen palvelujen suorituspaikaksi katsotaan paikka, jossa ne tosiasiassa suoritetaan. Tämän merkityksen välittymisen varmistamiseksi päätössanat on sisällytetty johdantokappaleeseen (ks. uudelleenlaaditun tekstin 52 artikla).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 26 b artiklan D kohdan 1 alakohdan mukaan verovelvollinen voi vähentää ostamansa tai hankkimansa sijoituskullan tai tiettyjen kultaan liittyvien palvelujen osalta maksetun tai maksettavan arvonlisäveron. Hän on kuitenkin oikeutettu vähentämään sijoituskullan veron ainoastaan, jos hänen myöhemmässä vaiheessa suorittamansa saman kullan luovutus on kultaa koskevan järjestelmän mukaisesti vapautettu verosta. Kyseistä edellytystä sovelletaan kaikkiin kolmeen luettelossa mainittuun tapaukseen. Tämän seikan sisällyttäminen johdantokappaleeseen selkeyttää asiaa (ks. uudelleenlaaditun tekstin 347 artikla).

Jos säännökseen sisältyy luettelo, luettelossa ei saisi olla itsenäisiä virkkeitä tai alakohtia. Tämä on tarpeen, jotta vältetään vaikeudet viitattaessa kyseiseen säännökseen ja noudatetaan laadinnassa loogista järjestystä (luettelon kohdat muodostavat yleisen säännöksen yhteydessä johdantokappaleeseen, jota seuraa täsmennyksiä ja yksityiskohtia, jotka viittaavat tiettyihin näistä kohdista) [22].

[22] Ks. säädöskäytännön opas 15.3 kohta.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 11 artiklan A kohdan 2 alakohdan mukaan on luovutettavien tavaroiden tai suoritettavien palvelujen veron perusteeseen sisällyttävä verot, tullit ja maksut sekä sivukustannukset. Jäsenvaltiot voivat pitää sivukustannuksina erilliseen sopimukseen perustuvia kustannuksia. Kyseinen itsenäinen virke on siirretty tekstissä eteenpäin, ja se esiintyy nyt erillisenä kohtana (ks. uudelleenlaaditun tekstin 77 artiklan toinen alakohta).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan o alakohdan mukaan verosta vapautetaan erilaiset yleishyödylliset toiminnot, esimerkiksi sellaisten yhteisöjen, joiden liiketoimet on vapautettu verosta, varainhankintakampanjoiden yhteydessä suorittamat palvelujen suoritukset ja tavaroiden luovutukset. Jäsenvaltiot voivat asettaa rajoituksia esim. joko varainhankintakampanjoiden lukumäärälle tai vapautukseen oikeuttavien tuottojen määrälle. Tämä itsenäinen virke ei saisi sisältyä vapautusten luetteloon. Se on sen sijaan sijoitettu erilliseksi kohdaksi (ks. uudelleenlaaditun tekstin 129 artiklan 2 kohta).

Koska luetelmaviivat eivät ole välittömästi havaittavissa, ne aiheuttavat erityisiä ongelmia. Tästä syystä niiden käyttöä olisi vältettävä ja luettelon kohdat olisi yksilöitävä numeroin tai kirjaimin [23].

[23] Ks. vuoden 1998 sopimus 15 suuntaviiva.

Tavaran siirtoja toiseen jäsenvaltioon on kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 a artiklan 5 kohdan mukaan kohdeltava tavaran luovutuksina. Tätä ei sovelleta kaikkiin tavaran siirtoihin, vaan tietyt tilanteet on nimenomaisesti suljettu soveltamisalan ulkopuolelle. Aiemmin ne esitettiin luettelona luetelmaviivoin ja nyt kirjaimin eroteltuina (ks. uudelleenlaaditun tekstin 18 artiklan 2 kohta).

Arvonlisäverotusta varten laskuun on sisällyttävä tietyt tiedot. Tiedot luetellaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 h artiklassa esitetyssä versiossa 22 artiklan 3 kohdan b alakohdan ensimmäisestä alakohdasta. Aiemmin käytettyjen luetelmaviivojen sijasta tiedot luetellaan nyt käyttäen numeroita (ks. uudelleenlaaditun tekstin 217 artikla).

On suositeltavaa sijoittaa tekniset säännöt ja tiedot liitteeseen. Säännökset, jotka eivät ole yksinomaan teknisiä, olisi oltava artiklaosassa [24].

[24] Ks. vuoden 1998 sopimus 22 suuntaviiva ja säädöskäytännön opas 22 kohta.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 12 artiklan 3 kohdan a alakohdan kolmannen alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa yhtä tai kahta alennettua verokantaa. Liitteessä H vahvistetaan, että tavararyhmien, joihin kyseisiä verokantoja sovelletaan, täsmälliseen rajaamiseen voidaan käyttää yhdistettyä nimikkeistöä. Kyseisen säännöksen esittäminen liitteessä ei ole asianmukaista. Se on sen sijaan sisällytetty artiklaosaan (ks. uudelleenlaaditun tekstin 95 artiklan 3 kohta).

4.4.1.2. Viittausten käytön rajoittaminen

Viittauksia artiklojen välillä ja viittauksia muihin säädöksiin olisi vältettävä mahdollisuuksien mukaan [25]. Tästä syystä viittauksia on pyritty karsimaan. Jossain määrin tämä on onnistunut viittauksia poistamalla. Milloin viittauksia ei ole voitu poistaa, ne on korvattu joko toistamalla kyseinen säännös tai niihin on liitetty selventävä maininta.

[25] Ks. vuoden 1998 sopimus 16 suuntaviiva ja säädöskäytännön opas 16 kohta.

Vaikka viittaukset muihin säädöksiin ovat tarpeellisia (niiden täydellinen poistaminen tekisi säädöksistä vielä pidempiä ja monimutkaisempia ja johtaisi vaaraan, että toisten säädösten säännöksiä toistettaisiin) viittaukset muihin säädöksiin tulisi rajoittaa vähimpään mahdolliseen. Erityisesti kun on kysymys viittauksesta kumottuun säädökseen.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa vapautuksia, joihin liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus. Kyseiset vapautukset voidaan pitää voimassa vain, jos ne ovat yhteisön lainsäädännön ja toisen direktiivin 17 artiklan viimeisessä luetelmakohdassa annettujen edellytysten mukaisia. Sen sijaan, että viitattaisiin kauan sitten kumottuun säädökseen, asianomaiset edellytykset, joiden mukaan vapautusten on oltava käyttöön otettuja tarkasti määritellyistä yhteiskunnallisista syistä ja lopullisten käyttäjien eduksi, on sisällytetty säädöstekstiin (ks. uudelleenlaaditun tekstin 106 artikla).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 15 artiklan 2 kohdan mukaan verosta vapautetaan ostajan toimesta tai tämän lukuun yhteisön ulkopuolelle lähetetyt tai kuljetetut tavarat. Jos tavarat kuljetetaan matkustajien henkilökohtaisissa matkatavaroissa, tämä vapautus myönnetään tietyin edellytyksin. Niistä yhden mukaan toimituksen kokonaisarvon on oltava tiettyä vähimmäismäärää suurempi. Tämä määrä vahvistetaan direktiivin 69/169/ETY 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kyseisen viittauksen sijasta menettely kuvataan nyt säädöstekstissä (ks. uudelleenlaaditun tekstin 143 artikla).

Toisiin säädöksiin tehtyjen viittausten poistaminen ei aina ole toteutettavissa tai suotavaa. Jos viitataan erityistilanteeseen, joka liittyy toiseen säädökseen, viittaus on ehkä syytä säilyttää.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 24 artiklan 2 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa toisen arvonlisäverodirektiivin 14 artiklan mukaisen mahdollisuuden nojalla käyttöön ottamansa pieniin yrityksiin sovellettavat verovapautukset tai asteittaiset verohelpotukset. Tämän viittauksen avulla yksilöidään jäsenvaltiot, jotka kyseisenä ajankohtana käyttivät hyväkseen asianomaista säännöstä, eikä sitä sen vuoksi voida poistaa (ks. uudelleenlaaditun tekstin 277 artikla).

Määritelmiä on noudatettava kaikkialla säädöksessä. Määriteltyjä termejä on käytettävä yhtenäisesti, eikä niiden sisältö saa poiketa annetuista määritelmistä. Tästä syystä on tarpeetonta käyttää viittausta säännökseen, jossa määritelmä on, sen jälkeen, kun määritelmä on annettu. Uudelleenlaaditusta tekstistä tällaiset viittaukset on poistettu.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan palvelujen suorituksella tarkoitetaan liiketointa, joka ei ole 5 artiklassa tarkoitettua tavaran luovutusta. Koska tavaroiden luovutus on jo määritelty, viittaus on tarpeeton. Se on sen vuoksi poistettu kyseisestä säännöksestä (ks. uudelleenlaaditun tekstin 25 artiklan 1 kohta).

Vastaavasti on poistettu kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 a artiklan 7 kohdassa oleva viittaus 5 kohtaan ja 5 artiklaan. Sen vuoksi kyseinen säännös koskee vain tavaroiden luovutuksia eikä siihen sisälly muita viittauksia (ks. uudelleenlaaditun tekstin 24 artikla).

Tilanne on toinen, jos on kyse yleisistä määritelmistä, mutta määritelmiä sovelletaan yksinomaan johonkin erityisjärjestelmään. Tällaisessa tapauksessa on tarpeen käyttää viittausta aina, kun kyseistä termiä käytetään toisaalla tekstissä.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 12 artiklan 3 kohdan c alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettua verokantaa myös taide-, keräily- tai antiikkiesineiden tuontiin. Kyseinen säännös sisältyy verokantoja koskeviin säännöksiin (ks. uudelleenlaaditun tekstin 99 artikla). Käytettyihin tavaroihin sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineisiin sovellettavia erityisjärjestelyjä koskevat määritelmät eivät ole sellaisenaan sovellettavissa. Jotta niitä voitaisiin soveltaa, tekstiin on sisällytettävä viittaus kyseisten esineiden määritelmään (ks. uudelleenlaaditun tekstin 304 artikla).

Tilanteissa, joissa viittausten poistaminen ei ole ollut mahdollista, ne on pyritty korvaamaan tekstillä.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat käsitellä maan alueelle sijoittautuneita henkilöitä yhtenä verovelvollisena. Tämä edellyttää kuudennen arvonlisäverodirektiivin 29 artiklassa säädettyä tarkastelua; kyseisellä säännöksellä perustetaan arvonlisäverokomitea. Sen vuoksi kyseistä mahdollisuutta voidaan käyttää vasta, kun arvonlisäverokomitea on tarkastellut asiaa. Koska sanamuoto on riittävän selkeä, ei direktiivissä nyt oleva viittaus ole tarpeen (ks. uudelleenlaaditun tekstin 11 artikla). Sama muutos on tehty kauttaaltaan myös uudelleenlaaditun tekstin muissa säännöksissä.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 a artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaan on toiseen jäsenvaltioon siirrettyinä pidettävä tavaroita, jotka lähetetään tai kuljetetaan yhteisön alueella 3 artiklassa tarkoitetun alueen ulkopuolelle. Kyseisellä alueella tarkoitetaan jonkin jäsenvaltion aluetta. Koska se on jo määritelty, viittaus on poistettu (ks. uudelleenlaaditun tekstin 18 artikla). Sen sijaan täsmennetään, että tavarat siirretään sijaintijäsenvaltionsa ulkopuolelle, mutta kuitenkin yhteisön alueen sisällä.

Vaikka kaikkia viittauksia ei aina voida poistaa, ne on joka tapauksessa laadittava siten, että viitatun säännöksen keskeinen sisältö on ymmärrettävissä kyseistä säännöstä näkemättä. Tämän saavuttamiseksi on tarpeen selkeyttää muutamia direktiivin nykyisiä viittauksia.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 a artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaan verovelvollisten henkilöiden tai tässä ominaisuudessa toimivien oikeushenkilöiden, jotka eivät ole verovelvollisia, suorittamista tavaroiden yhteisöhankinnoista kannetaan arvonlisävero. Kyseiset henkilöt voivat kuitenkin täyttää edellytykset 28 a artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamiselle, jolloin arvonlisävero kannetaan 28 a artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti ainoastaan uusien kulkuneuvojen ja valmisteveron alaisten tuotteiden hankinnasta. Tekstissä tarkennetaan nyt, että kyseessä ovat tilanteet, joissa verovelvollisen ja oikeushenkilön, joka ei ole verovelvollinen, suorittamista muista hankinnoista ei kanneta arvonlisäveroa (ks. esimerkiksi uudelleenlaaditun tekstin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii ja iii alakohta).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 11 artiklan A kohdan 1 alakohdassa määritellään tiettyjen liiketapahtumien veron peruste. Muihin liiketapahtumiin sovelletaan 28 e artiklan 2 kohtaa. Kummassakaan tapauksessa ei tarkenneta liiketapahtumien luonnetta. Jotta erilaiset tilanteet voitaisiin erottaa toisistaan, tekstiin on lisätty keskeiset seikat. Tämä parantaa tekstin ymmärrettävyyttä (ks. uudelleenlaaditun tekstin 72-76 artikla).

Viitatun säännöksen osien sisällyttäminen tekstiin parantaa selkeyttä. Sanonnan selkeyttämiseksi riittävät asianomaisen säännöksen keskeiset osat. Yksityiskohtien jättäminen pois ei rajaa viittauksen sisältöä, jos säännöksen keskeinen asia ilmaistaan kunnolla.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 10 artiklan 2 kohdassa säädetään siitä, milloin verotettava tapahtuma toteutuu ja milloin verosaatava syntyy. Siihen sisältyy säännös peräkkäisiin tilityksiin tai maksuihin johtavaa tavaroiden luovutusta varten. Säännöstä ei sovelleta 5 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin luovutuksiin eli luovutuksiin, joihin liittyy tavaroiden vuokraus määräajaksi tai tavaroiden osamaksukauppa. Se ettei viitatun säännöksen (ks. uudelleenlaaditun tekstin 15 artiklan 2 kohdan b alakohta) kaikkia yksityiskohtia sisällytetä tekstiin, ei rajoita viittauksen kattavuutta.

4.4.1.3. Sanonnan selkeyden ja johdonmukaisuuden parantaminen

Selkeä sanonta ja terminologian yhdenmukaisuus ovat keskeisiä seikkoja säädösten ymmärrettävyyden ja tulkinnan kannalta. Yhdenmukaisuus saavutetaan käyttämällä samoista käsitteistä samoja termejä [26].

[26] Ks. vuoden 1998 sopimus 6 suuntaviiva ja säädöskäytännön opas 6 kohta.

Voimassa oleva teksti ei aina ole täysin yhdenmukainen. Yhdenmukaisuuden parantamiseksi on joskus tarpeen muuttaa sanamuotoa.

Viittaaminen tavaroiden luovutukseen ja palvelujen suoritukseen ei ole voimassa olevassa tekstissä täysin yhdenmukaista. Vaikka englanninkielinen toisinto on yhdenmukainen, ranskankielisessä toisinnossa asia ilmaistaan vaihtelevasti. Yhdenmukaisuuden varmistamiseksi on päätetty toimia englanninkielisen toisinnon mallin mukaisesti. Ranskankielisessä toisinnossa (ja muissa kielitoisinnoissa) käytetään nyt ilmaisuja "livraison de biens" ja "prestation de services" (ks. esimerkiksi uudelleenlaaditun tekstin 15 ja 25 artikla), mikä vastaa ilmaisujen "supply of goods" ja "supply of services" käyttöä englanninkielisessä toisinnossa.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 b artiklan C-F kohdassa annetaan välittäjien suorittamien erilaisten palvelujen suorituspaikkaa koskevat erityissäännöt. Vaikka säännöt ovat olennaisilta osiltaan edelleen samat, niiden sanamuotoa on muutettu. Epäyhdenmukaisuudet on poistettu (ks. uudelleenlaaditun tekstin 48, 50, 54 ja 55 artikla).

Epäyhdenmukaisuus saattaa olla tulos voimassa olevaan säädökseen tehdyistä muutoksista. Kyseiset muutokset vaikuttavat mahdollisesti vain johonkin kuudennen arvonlisäverodirektiivin osaan. Jos kokonaisuutta ei oteta huomioon, seurauksena on joskus se, että terminologia ei ole yhdenmukainen.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 26 b artiklan G kohdan 1 alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat osana sijoituskultaa koskevaa erityisjärjestelmää olla soveltamatta tiettyjen sijoituskultaa koskevien liiketoimien vapauttamista verosta. Tämä mahdollisuus ei koske yhteisön sisäisiä luovutuksia. Kyseistä termiä ei kuitenkaan määritellä, eikä se ole yleisesti käytetty. Jotta oltaisiin yhdenmukaisia toisaalla käytetyn sanonnan kanssa, on tarkoituksenmukaisempaa viitata 28 c artiklan A kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti suoritettuihin tavaroiden luovutuksiin (ks. uudelleenlaaditun tekstin 344 artikla).

4.4.1.4. Kielitoisintojen yhdenmukaistaminen

On tärkeää, etteivät yksitoista eri kielitoisintoa, jotka ovat todistusvoimaisia, eroa toisistaan, koska erot saattavat aiheuttaa epäselvyyttä.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaan tiettyjen sellaisten palvelujen, jotka suoritetaan toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle verovelvolliselle, suorituspaikka on asiakkaan sijoittautumisvaltio. Näihin palveluihin kuuluvat myös kyseisen säännöksen soveltamisalaan kuuluvia palveluja suorittavien välittäjien suorittamat palvelut. Englanninkielisessä toisinnossa käytetään tässä yhteydessä sanontaa "agents who act in the name and for the account of another, when they procure for their principal the services". Tämä ei vastaa toisaalla käytettyä esitystapaa. Muut kielitoisinnot ovat yhdenmukaisia. Jotta myös englanninkielinen toisinto olisi yhdenmukainen, siinä sanotaan nyt "intermediaries who act in the name and on behalf of other persons where they take part in the supply of services" (ks. uudelleenlaaditun tekstin 56 artiklan 1 kohdan l alakohta).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdan mukaan verosta on vapautettava julkisen postilaitoksen palvelujen suoritukset henkilökuljetus- ja telepalveluja lukuun ottamatta. Saksankielisessä toisinnossa käytetään tässä tapauksessa ilmaisua "Fernmeldewesen", kun toisaalla kyseisistä palveluista käytetään ilmaisua "Telekommunikationsdienstleistungen". Jotta saksankielinen toisinto olisi yhdenmukainen muiden kielitoisintojen kanssa, on syytä käyttää samaa termiä, ja tarkoituksenmukaisempi on viimeksi mainittu termi (ks. uudelleenlaaditun tekstin 129 artiklan 1 kohdan a alakohta).

Eri kielitoisintoja yhdenmukaistettaessa on otettava huomioon kunkin kielen erityispiirteet. Yhdessä kielitoisinnossa käytetty tapa ei välttämättä sovellu johonkin toiseen kielitoisintoon.

Ranskankielisessä toisinnossa erotetaan toisistaan "livraison de biens" ja "prestation de services". Lisäksi siinä käytetään tavaroiden luovuttajasta termiä "fournisseur" ja palvelujen suorittajasta termiä "prestataire". Vastaanottaja on "acheteur", kun kyse on tavaroista, ja "preneur", kun kyse on palveluista. Englanninkielisessä toisinnossa ei kyseisiä eroja tehdä, eivätkä ne ole tarpeen. On täysin asianmukaista käyttää ilmaisuja "supply of goods" ja "supply of services". Liiketoimen suorittajasta käytetään nimitystä "supplier" ja asiakkaasta nimitystä "customer", joka on parempi kuin aikaisemmin käytetty "purchaser and customer" (ks. esimerkiksi uudelleenlaaditun tekstin 72 artikla).

4.4.2. Ilmaisun yksinkertaistaminen

Tekstissä ei saisi olla tarpeettomia tai toistuvia osia. Sen vuoksi säännösten sanamuotoa on pyritty yksinkertaistamaan niissä kohdin, kun se on voitu tehdä aiheuttamatta sisällöllisiä muutoksia.

4.4.2.1. Rakenteen parantaminen

Voimassa olevien säännösten rakenne ei aina ole tarkoituksenmukainen. Tämä tulee vielä selvemmin esille, kun säännökset muutetaan lyhyemmiksi artikloiksi. Tästä syystä on ollut tarpeen muuttaa tiettyjen säännösten rakennetta.

Tietyt hyvin monitahoiset säännökset olisi jäsenneltävä niin, että niitä on helppo lukea ja ne ovat ymmärrettäviä.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 16 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vapauttaa verosta tietyt liiketoimet, jotka liittyvät tavaroiden maastavientiin. Koska säännöksessä on monia erilaisia osia, sen ymmärtäminen saattaa olla vaikeaa. Ymmärrettävyyttä parannetaan käyttämällä jäsennystä, jossa kyseiset liiketoimet esitetään luettelona (ks. uudelleenlaaditun tekstin 159 artikla).

Yksinkertaisissa säännöksissä ei toisteta jo sanottua. Tästä syystä joitakin säännöksiä on muutettu toiston välttämiseksi.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan mukaan verollisiin liiketoimiin on sovellettava sitä verokantaa, joka on voimassa verotettavan tapahtuman toteutuessa. Joissakin tilanteissa on kuitenkin käytettävä sitä verokantaa, joka on voimassa verosaatavan syntyhetkellä. Rakenteen yksinkertaistamiseksi yhteiset seikat esitetään nyt johdantokappaleessa, eikä niitä enää toisteta kussakin luetellussa tapauksessa (ks. uudelleenlaaditun tekstin 90 artiklan toinen kohta).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13-15 artiklassa säädettyjä vapautuksia sovelletaan rajoittamatta yhteisön muiden säännösten soveltamista ja edellytyksillä, joita jäsenvaltiot asettavat vapautusten oikeaksi ja selkeäksi soveltamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi. Sama koskee 28 c artiklan A-D kohdassa tarkoitettuja vapautuksia. Toiston välttämiseksi kyseinen johdantokappale esitetään nyt yleisenä säännöksenä (ks. uudelleenlaaditun tekstin 128 artikla).

4.4.2.2. Ytimekäs sisältö

Jotta säännökset olisivat ytimekkäitä, niistä olisi poistettava tarpeettomat osat.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 11 artiklan B kohdan 1 alakohdan mukaan tavaroiden maahantuonnissa veron peruste määräytyy niiden tullausarvon perusteella. Tuonnilla ei kuitenkaan tarkoiteta vain tavaroiden, jotka eivät ole vapaassa liikkeessä, tuloa yhteisöön. Se tarkoittaa myös tullialueeseen kuuluvilta kolmansien maiden alueilta tulevien vapaassa liikkeessä olevien tavaroiden tuloa yhteisöön. Tavaroiden tuonnin määritelmä kattaa molemmat tilanteet. Sen vuoksi ei ole tarpeen viitata erikseen vapaassa liikkeessä olevien tavaroiden tuontiin (ks. uudelleenlaaditun tekstin 82 artikla.)

Jos säännös poikkeaa toisesta säännöksestä, tämä ilmaistaan selvästi. Monissa tapauksissa ei ole tarpeen käyttää viittausta, mistä yksi esimerkki on kuudennen arvonlisäverodirektiivin 11 artiklan B kohdan 6 alakohta. Ne jäsenvaltiot, jotka eivät 1 päivänä tammikuuta 1993 soveltaneet alennettua verokantaa, voivat säätää, että taide-, keräily- ja antiikkiesineiden tuonnissa veron peruste vastaa osaa tavanomaisten sääntöjen mukaisesti vahvistetusta määrästä. Koska on selvää, että kyseinen säännös koskee erityistilannetta, ei ole tarpeen mainita, että kyseessä on poikkeuksellisesti sovellettava sääntö (ks. uudelleenlaaditun tekstin 86 artikla).

4.4.2.3. Kielen selkeyttäminen

Jotta teksti ei jäisi lukijalle epäselväksi, sen on oltava täsmällistä, minkä vuoksi tuloksena on usein monimutkainen teksti. Tavoitteena olisi kuitenkin oltava teksti, jota ei ole liian vaikea ymmärtää.

Voimassa olevan säädöksen tekstiä voidaan tietyissä tapauksissa yksinkertaistaa täsmällisyyden kärsimättä. Yksinkertaistukset voivat koskea joko kaikkia kielitoisintoja tai ainoastaan tiettyjä kielitoisintoja.

Voimassa olevassa tekstissä viitataan jäsenvaltioihin käyttäen niiden täydellistä nimeä. Yleisenä sääntönä jäsenvaltioiden nimistä olisi käytettävä niiden lyhyttä muotoa. Täydellistä virallista nimeä olisi käytettävä vain silloin, kun säädös koskee yksittäisiä jäsenvaltioita, kuten kuudennen arvonlisäverodirektiivin 27 artiklan mukaisia poikkeuksia myönnettäessä.

Voimassa olevassa tekstissä käytetään kauttaaltaan ilmaisua "arvonlisävero". Yksinkertaisempaa ja täysin viime vuosina omaksutun käytännön mukaista olisi käyttää lyhennettä "alv", vaikka joissakin kielitoisinnoissa, kuten saksankielisessä, on edelleen paikallaan käyttää pitkää muotoa.

Se että jäsenvaltioille tarjotaan valinnanmahdollisuus, ilmaistaan ranskankielisessä toisinnossa usein sanoilla "ont la faculté". Käyttämällä sen sijaan sanaa "peuvent" saadaan ilmaisua yksinkertaisemmaksi.

4.4.3. Ilmaisun täsmentäminen

Voimassa oleva teksti ei aina ole riittävän täsmällistä. Tällaisissa tapauksissa tekstiä on muutettu, jotta merkitys ei jäisi lukijalle epäselväksi.

4.4.3.1. Tarkat viittaukset

Uudelleenlaatiminen johtaa usein artiklojen uudelleennumerointiin. Näin käy, jos säädökseen on lisätty myöhemmin annetuilla muutossäädöksillä uusia artikloja. Tämä vaikuttaa viittauksiin, joita on muutettava vastaavasti.

Uudelleenlaaditussa tekstissä aiempien artiklojen kohdista ja alakohdista tulee erillisiä artikloja. Kaikki viittaukset on korvattava uusilla viittauksilla.

Voimassa olevan säädöksen viittaukset eivät aina ole tarkkoja tai ne voivat olla epätarkoituksenmukaisia. Jotta kaikki uudet viittaukset olisivat riittävän tarkkoja, joitakin mukautuksia joudutaan ehkä tekemään.

Mahdollisimman hyvän tarkkuuden saavuttamiseksi tietyt viittaukset on rajattu koskemaan vain kyseistä asiaa koskevia viitatun säännöksen osia.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 tai 28 artiklan mukaan silloin, kun julkisoikeudellisten laitosten toiminta on vapautettu verosta, jäsenvaltiot voivat pitää sitä toimintana, jota kyseiset laitokset harjoittavat viranomaisen ominaisuudessa. Tarkasti ottaen kyseessä on 13 artiklan A ja B kohdassa ja 28 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu verosta vapautettu toiminta. Sen vuoksi viittaus on rajattu koskemaan 129, 132, 133, 364 ja 367-383 artiklaa (ks. uudelleenlaaditun tekstin 14 artikla).

Ristikkäisiä viittauksia (viittaaminen artiklaan, jossa viitataan lähtösäännökseen) ja viittausketjuja (viittaaminen säännökseen, jossa viitataan johonkin toiseen säännökseen) olisi vältettävä [27].

[27] Ks. vuoden 1998 sopimus 16 suuntaviiva.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 11 artiklan A kohdan 4 alakohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka eivät 1 päivänä tammikuuta 1993 soveltaneet alennettuja verokantoja, voivat alentaa taide-esineiden luovutukseen sovellettavaa veron perustetta. Säännös poikkeaa 11 artiklan A kohdan 1-3 alakohdasta, koska siinä säädetään, että veron peruste on yhtä suuri kuin mainittujen säännösten mukaisesti vahvistetun määrän murto-osa. Koska on täysin selvää, että säännös poikkeaa 11 artiklan A kohdan 1, 2 ja 3 alakohdasta, ei ole enää tarpeen viitata tähän seikkaan (ks. uudelleenlaaditun tekstin 79 artikla).

Kolmikantaisia liiketoimia varten on otettu käyttöön yksinkertaistamistoimia, jotka vaikuttavat tavaroiden yhteisöhankinnan paikkaan. Tämä seuraa kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 b artiklan A kohdan 2 alakohdan kolmannesta alakohdasta. Kyseisiä yksinkertaistamistoimia sovelletaan kuitenkin vain silloin, kun henkilö, jolle tavarat myöhemmin luovutetaan, on nimetty veronmaksuvelvolliseksi 28 c artiklan E kohdan 3 alakohdan mukaisesti. Kyseinen säännös puolestaan viittaa 21 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, jossa annetaan vastaanottajan veronmaksua koskevat säännöt. Viittausketjun välttämiseksi viittaus tehdään nyt viimeksi mainittuun säännökseen (ks. uudelleenlaaditun tekstin 43 artikla).

4.4.3.2. Täsmällinen terminologia

Kaikki kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä käytetyt termit eivät ole riittävän täsmällisiä. Tällaiset termit on korvattu tarkemmilla.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 artiklan 2 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa 1 päivänä tammikuuta 1993 sovellettuja vapautuksia, joihin liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun veron palauttaminen. Ne ovat vapautuksia, joihin liittyy veron vähennysoikeus. Asian ilmaisemiseksi tarkasti uudelleenlaaditussa tekstissä viitataan nyt vapautuksiin, joihin liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus (ks. uudelleenlaaditun tekstin 106 artikla).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan maan alue vastaa Euroopan talousyhteisön soveltamisalaa sellaisena kuin se kunkin jäsenvaltion osalta määritellään 227 artiklassa. Maan alueeseen viitattaessa ei aina ole selvää, mitä tarkoitetaan. Yleensä tarkoitetaan tiettyä jäsenvaltiota. Termi ei kuitenkaan ole riittävän tarkka silloin, kun on kyse useammasta jäsenvaltiosta. Tämä tulee esille veronmaksuvelvollisista 28 g artiklassa esitetyssä versiossa 21 artiklasta annetuissa säännöissä. Tarkkuuden parantamiseksi termi on korvattu kuvaavimmilla termeillä, kuten jäsenvaltio, johon lähetys tai kuljetus on saapunut (ks. uudelleenlaaditun tekstin 18 artiklan 2 kohdan d alakohta); jäsenvaltio, jossa palvelujen suoritus on verotettavissa (ks. uudelleenlaaditun tekstin 76 artikla); niiden alue (ks. uudelleenlaaditun tekstin 85 artikla); sama jäsenvaltio (ks. uudelleenlaaditun tekstin 91 artikla); jäsenvaltio, jossa arvonlisävero on maksettava (ks. uudelleenlaaditun tekstin 187 artikla); jäsenvaltio, jossa ilmoitus on tehtävä (ks. uudelleenlaaditun tekstin 243 artiklan b alakohta); ja vastaanottajan sijoittautumisjäsenvaltio (ks. uudelleenlaaditun tekstin 296 artiklan 2 kohdan b alakohta).

4.4.4. Tekstin ajantasaistaminen

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin uudelleenlaatiminen merkitsee sitä, että se korvataan uudella säädöksellä. Joissakin tapauksissa tarvitaan lisäksi mukautuksia, jotta asiasisällön muuttuminen voitaisiin välttää.

4.4.4.1. Säännösten ajantasaistaminen

Säännökset voivat olla vanhentuneita, ja tekstin olisi puolestaan ilmennettävä nykyistä oikeudellista tilannetta. Sen vuoksi vanhentuneet säännökset olisi saatettava ajan tasalle.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan tavaran maahantuonnilla tarkoitetaan sellaisen tavaran saapumista yhteisön alueelle, joka ei täytä Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 9 ja 10 artiklassa säädettyjä edellytyksiä tai, jos tavara kuuluu Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen piiriin, eikä ole vapaassa liikkeessä. Viittaus Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimukseen on poistettu, koska sopimusta ei enää ole (ks. uudelleenlaaditun tekstin 31 artikla).

4.4.4.2. Tilanteen säilyttäminen ennallaan

Välttämättä ei ole edes mahdollista jättää tekstiä muuttamatta. Siihen on tehtävä joitakin muutoksia, jotta vallitseva tilanne voitaisiin säilyttää ja sisällölliset muutokset välttää.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklan 6 kohdan mukaan olisi sovittava vähennysoikeuden rajoituksia koskevista yhteisistä säännöistä. Toistaiseksi tällaisia sääntöjä ei ole annettu. Siihen asti, kun säännöt annetaan, jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa samoja sisäisen lainsäädäntönsä mukaisia vähennysoikeuden rajoittamista koskevia säännöksiä kuin mitä ne sovelsivat kuudennen arvonlisäverodirektiivin tullessa voimaan eli 1 päivänä tammikuuta 1978. Jotta tätä mahdollisuutta ei laajennettaisi, voimassa oleva viittaus on korvattava tarkalla voimaantulopäivällä. Koska useimmissa jäsenvaltioissa direktiivin voimaantuloa lykättiin vuodella, tarkoituksenmukaisin viiteajankohta on 1 päivä tammikuuta 1979. Koska säännöstä sovelletaan myös jäsenvaltioihin, jotka ovat liittyneet yhteisöön kyseisen päivän jälkeen, niiden osalta tarkennetaan, että kyseinen ajankohta on maiden liittymispäivä (ks. uudelleenlaaditun tekstin 170 artikla).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin käyttöön siirtymisen helpottamiseksi sen 28 artiklan 3 kohdassa tarjotaan siirtymätoimenpiteenä jäsenvaltioille mahdollisuus jatkaa tiettyjen poikkeusten soveltamista. Liitteissä E ja F luetellut poikkeukset eivät koske yhteisöön myöhemmin liittyneitä jäsenvaltioita. Niille on täytynyt myöntää liittymisen yhteydessä oikeus vastaaviin poikkeuksiin. Kaikki tällaiset poikkeukset on sisällytetty uudelleenlaadittuun tekstiin kuudennen arvonlisäverodirektiivin mukaisten poikkeusten yhteyteen. Samalla siinä on tehty tarpeellinen ero säännösten, jotka koskevat yhteisön jäseninä 1 päivänä tammikuuta 1978 olleita jäsenvaltioita (ks. uudelleenlaaditun tekstin 363-367 artikla), ja muiden säännösten välillä (ks. uudelleenlaaditun tekstin 368-383 artikla).

4.4.5. Eri kielitoisintojen tarkistaminen

Asiasisältöön kohdistuvien muutosten välttämiseksi on kuitenkin noudatettava varovaisuutta tarkastettaessa tekstiä.

Uusien jäsenvaltioiden liittymisen yhteydessä vahvistettujen kielitoisintojen laatu ei aina ole tyydyttävä. Tekstin uudelleenlaadinta tarjoaa mahdollisuuden tarkistaa termejä perusteellisesti ja tarvittaessa korjata tilanne.

Tämä koskee lähinnä ruotsin- ja suomenkielisiä toisintoja, joiden terminologia tarkistetaan. Myös portugalin- ja espanjankielisiin toisintoihin tehdään muutoksia. Muutosten avulla kyseiset kielitoisinnot saadaan laadultaan muiden kielitoisintojen veroisiksi tekstin merkitystä muuttamatta.

On selvää, että vuodelta 1977 peräisin olevan tekstin kieli on voinut muuttua monin tavoin. Muutokset on otettava huomioon uudelleenlaaditussa tekstissä.

Saksan kielen oikeinkirjoitus on muuttunut viime aikojen uudistusten myötä. Muutokset otetaan huomioon uudelleenlaaditun tekstin saksankielisessä toisinnossa.

Jotkin tanskankielisessä toisinnossa käytetyt termit ovat vanhentuneita. Jotta teksti vastaisi paremmin nykyaikaa, siinä käytetään ajanmukaisempia termejä. Tässä tarkoituksessa on esimerkiksi termi "goder" korvattu termillä "varer" ja termi "tjenesteydelser" termillä "ydelser". Kyseiset muutokset eivät vaikuta tekstin sisältöön millään tavoin.

5. Asiasisältöön vaikuttavat muutokset

Suurin osa tekstiin tehdyistä muutoksista ei ole merkittäviä. Muutamat uudelleenlaadinnan yhteydessä tehtävät muutokset vaikuttavat kuitenkin tekstin asiasisältöön hieman.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan 2 kohdassa määritellään valmisteveron alaiset tuotteet. Niitä ovat kivennäisöljyt, alkoholi ja alkoholijuomat ja valmistettu tupakka. Dynaamisen luonteen antamiseksi määritelmälle sen sanamuotoa on muutettu niin, että se kattaa tuotteet, joihin sovelletaan yhdenmukaistettuja valmisteverokantoja (ks. uudelleenlaaditun tekstin 2 artiklan 1 kohta). Kyseessä ovat valmisteveron alaiset tuotteet, joihin sovelletaan yhteisön lainsäädäntöä, mikä tarkoittaa, että kaikki tulevat muutokset valmisteverojen alalla otetaan huomioon myös arvonlisäverolainsäädännössä. Tämä on tärkeää, jotta arvonlisävero- ja valmisteverosääntöjen keskinäinen vastaavuus voitaisiin säilyttää.

Laskutussäännöt koskevat laskujen sähköisen siirtämisen ja tallennuksen eri näkökohtia. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 h artiklassa esitetyssä versiossa direktiivin 22 artiklan 3 kohdan e alakohdan ensimmäisestä alakohdasta määritellään 'sähköinen'. Tämän pohjana ovat määritelmät, jotka annetaan teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annettua direktiiviä 98/34/EY muuttavassa 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/48/EY. Määritelmän sijoittaminen uuden tekstin alkuun (ks. uudelleenlaaditun tekstin 2 artiklan 2 kohta) vastaa tapaa, jolla yhteisön lainsäädäntö olisi jäsenneltävä. Tämä tarkoittaa, että määritelmä ulotetaan koskemaan myös direktiivin muita säännöksiä, erityisesti palvelujen sähköistä suorittamista koskevia säännöksiä. Vaikka tämä voidaankin nähdä asiasisältöön kohdistuvana muutoksena, on vaikea kuvitella, että termille voitaisiin antaa muuta merkitystä kuin sille jo on yhteisön lainsäädännössä annettu.

Jos tavarat luovutetaan kulkuneuvossa, niiden luovutuspaikka on kuudennen arvonlisäverodirektiivin 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti kuljetuksen lähtöpaikka. Kulkuneuvossa kulutettavaksi luovutettujen tavaroiden verotuspaikasta ei anneta yhteisiä sääntöjä. Komission oli määrä antaa asiasta kertomus 30 päivään kesäkuuta 1993 mennessä, mutta se ei ole sellaista antanut. Toistaiseksi jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksen tai jatkaa vapautuksen soveltamista kyseisten luovutusten osalta, kuitenkin vain tiettyyn määräaikaan asti. Vaikka kyseinen säännös liittyykin oletettuun yhteisten sääntöjen antamiseen, sen voimassaolon jatkaminen yli annetun määräajan ei toistaiseksi ole mahdollista. Koska komissio ei ole tehnyt asiasta ehdotusta, jäsenvaltiot hyödyntävät kuitenkin kyseistä säännöstä edelleen. Tämän tilanteen hoitamiseksi ehdotetaan, että vaihtoehto olisi tarjolla uuden lainsäädännön antamisajankohtaan asti (ks. uudelleenlaaditun tekstin 38 artiklan 3 kohta).

Kun yhteisön ulkopuolelle sijoittautunut verovelvollinen henkilö suorittaa yhteisöön sijoittautuneille muille kuin verovelvollisille henkilöille telepalveluja, jäsenvaltioiden on kuudennen arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 4 kohdan mukaan sovellettava tosiasialliseen käyttöön tai hyödyntämiseen liittyvää perustetta. Kyseinen säännös on tilapäisesti korvattu säännöksellä, joka kattaa sekä telepalvelut että radio- ja televisiolähetyspalvelut. Uusi säännös on tarkentanut sijoittautumattoman hankkijan ja sijoittautuneen muun kuin verovelvollisen henkilön käsitettä. Palaaminen alkuperäisen säännöksen käyttöön johtaisi tämän tarkennuksen menetykseen, vaikka se ei olisikaan jäsenvaltioiden tarkoitus. Tilanteen korjaamiseksi säännös on mukautettu vastaavasti (ks. uudelleenlaaditun tekstin 59 artikla).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan e alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta maan alueella kelpaavien postimerkkien luovutus nimellisarvostaan. Jotta noudatettaisiin yhteisön lainsäädäntöä, verosta olisi vapautettava myös jossakin toisessa jäsenvaltiossa kelpaavat postimerkit. Tästä syystä ei enää tarkenneta, missä jäsenvaltiossa postimerkit kelpaavat (ks. uudelleenlaaditun tekstin 132 artiklan 1 kohdan h alakohta). Vaikka kyseessä onkin muutos, se olisi sisällöllinen vain silloin, jos postimerkkejä myydään rajojen yli.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 14 artiklan 1 kohdan d alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaan verosta vapautetaan sellaisten tavaroiden lopullinen maahantuonti, jotka ovat oikeutetut muuhun kuin yhteisessä tullitariffissa säädettyyn tullivapautukseen. Lisäksi säädetään, että jäsenvaltiot voivat jättää tämän vapautuksen myöntämättä, jos on todennäköistä, että siitä kohdistuisi vakavia vaikutuksia kilpailuolosuhteisiin. Sittemmin on kuitenkin annettu täytäntöönpanosäädöksiä, kuten direktiivi 83/181/ETY, joissa vahvistetaan vapautuksen soveltamisala, mikä merkitsee, etteivät jäsenvaltiot voi enää turvautua tähän vaihtoehtoon. Kyseinen maininta on tästä syystä poistettu säännöksestä (ks. uudelleenlaaditun tekstin 140 artiklan b alakohta).

Muuntaessaan siirtymäjärjestelmän yhteydessä määriä kansalliseksi valuutaksi jäsenvaltioiden on kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 m artiklan mukaan käytettävä 16 päivänä joulukuuta 1991 sovellettavaa muuntokurssia. Säännös koskee vain euroalueeseen kuulumattomia jäsenvaltioita. Jotta kaikki jäsenvaltiot olisivat samassa asemassa, sovellettavan muuntokurssin päivämääräksi muutetaan euron käyttöönottopäivä. Tämä ei koske uusia jäsenvaltioita, vaan niihin olisi käytännön syistä sovellettava edelleen liittymisasiakirjassa mainittua päivämäärää (ks. uudelleenlaaditun tekstin 392 artikla).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 34 artiklan mukaan komissio antaa jäsenvaltioita kuultuaan neuvostolle joka toinen vuosi kertomuksen yhteisen arvonlisäverojärjestelmän toiminnasta. Neuvosto toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille. On kuitenkin osoittautunut vaikeaksi antaa kertomusta niin usein kuin on vaadittu. Uudelleenlaaditun tekstin mukaan kertomus annetaan jäsenvaltioilta saatujen tietojen pohjalta joka neljäs vuosi. Tämä vastaa muissa yhteisön säädöksissä olevia säännöksiä (ks. uudelleenlaaditun tekstin 398 artikla).

2004/0079 (CNS)

Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI annettu [...], yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [28],

[28] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [29],

[29] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [30],

[30] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon [31],

[31] EYVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsoo seuraavaa:

>TAULUKON PAIKKA>

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>