8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/113

1.1

Komitealla on ollut käytettävissään myös Euroopan komission neuvostolle antama selvitys (25. kesäkuuta 2004 päivätty asiakirja nro 10865/04 ja 5. heinäkuuta 2004 päivätty, 24 artiklaa koskeva asiakirja nro 11153/04) sekä Euroopan parlamentin 25. maaliskuuta 2004 (oikeus- ja sisäasioiden valiokunta — esittelijä: Evelyne Gebhard) ja 26. maaliskuuta 2004 (työllisyys- ja sosiaalivaliokunta — esittelijä: Anne E.M. Van Lancker) laatimat työasiakirjat.

1.2

Lausunnon laatimisesta vastaava ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto järjesti ennakkoon toimitetun kyselylomakkeen perusteella 24. toukokuuta 2004 julkisen kuulemistilaisuuden, johon osallistui palvelualan edustajia. Erityisjaosto arvioi yli sata suullista ja kirjallista kannanottoa.

2.1

Palveluala on saanut Lissabonissa sovitun mukaisesti keskeisen roolin Euroopan sisämarkkinoiden luomisessa, ja sen merkitys EU:n talouskasvulle on elintärkeä. Komissio esittää ehdotuksensa direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla ja sitä koskevat perustelunsa osana unionin talousuudistusprosessia, jonka avulla EU:sta on määrä luoda vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamiseen perustuva talousalue, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja sekä lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Ehdotetulla direktiivillä pyritään antamaan tätä varten tärkeä rakennuselementti sekä tarjoamaan jäsenvaltioiden välistä palvelujen liikkuvuutta ja palvelutarjonnan sijoittautumista koskeva luotettava säädöskehys teollisuuden, kaupan, elinkeinoelämän ja vapaiden ammattien aloille sekä kokopäivä-, tilapäis- ja vuokratyölle. Uutena horisontaalisena tavoitteena on ensisijaisesti helpottaa menettelyjä, yhtenäistää laadunvarmistusta sekä lisätä noudatettavien säännösten avoimuutta kuluttajaan nähden. Rajatylittävä palvelujentarjonta on keskeinen osa sisämarkkinoita, joten esteiden poistaminen on siten erityisen tärkeää sekä alan taloudellisen kehityksen että kuluttajien kannalta. Direktiivin ansiosta palveluntarjoajien määrä voi kasvaa ja kilpailu lisääntyä. Kuluttajat hyötyvät näin hintojen laskusta ja valikoiman laajentumisesta. Tästä syystä komitea kannattaa vilpittömästi ehdotetun direktiivin yleisiä tavoitteita.

2.1.1

Toimivat sisämarkkinat edellyttävät esteiden poistamisen lisäksi myös asianmukaista sääntelyä. Jotta pystyttäisiin samanaikaisesti lisäämään EU:n kilpailukykyä, tarvitaan kansallisia ja EU-tason säännöksiä ja näin ollen yhdenmukaistettuja normeja.

2.2

Komitea on tietoinen siitä, että palvelualan sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen on yksittäisten jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien ja kulttuurien erojen vuoksi monimutkainen tehtävä. Komitea on jo todennut tämän 28. marraskuuta 2001 antamassaan lausunnossa (INT/105) (1), joka koski komission tiedonantoa aiheesta ”Palvelujen sisämarkkinastrategia”, sekä kannattanut painokkaasti Euroopan komission pyrkimyksiä nopeuttaa sisämarkkinoiden toteuttamista. Ehdotetun direktiivin tavoitteena on luoda sisämarkkinoita varten välittömästi monialainen kehys, joten direktiiviehdotuksessa tulisi tarjota epäbyrokraattisia ja joustavia ratkaisuja Euroopan unionissa hyviksi osoittautuneiden itsesääntelymekanismien avulla. Integraatioprosessia on täydennettävä edelleen — myös Euroopan komission uudella direktiiviehdotuksella ammattitutkintojen vastavuoroisesta tunnustamisesta. Samalla on otettava huomioon hyviksi osoittautuneet sosiaaliset sekä ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa koskevat (suojelu)standardit.

2.3

Ehdotettu direktiivi nivoutuu läheisesti ehdotukseen direktiiviksi ammattipätevyyden tunnustamisesta, tiedonantoon kilpailusta ammatillisissa palveluissa, parhaillaan käytävään keskusteluun yleishyödyllisistä palveluista, käynnissä olevaan kuulemiseen yleishyödyllisistä sosiaalipalveluista sekä Rooma I -yleissopimukseen ja ehdotettuun Rooma II -asetukseen. Kaikkien näiden ehdotusten tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa. Siksi olisi toivottavaa, että komissio koordinoisi niitä paremmin, jotta laadintatyö ja säännökset saataisiin nivottua keskenään tarkoituksenmukaisesti.

2.4

Ehdotetussa direktiivissä keskitytään rajatylittävien palvelujen ja sijoittautumisen kahdenlaiseen vapauteen: palveluntarjoajiin, jotka haluavat sijoittautua toiseen jäsenvaltioon tarjotakseen siellä palvelujaan, sekä palveluntarjoajiin, jotka ovat sijoittautuneet tiettyyn jäsenvaltioon, mutta haluavat tilapäisesti tarjota palvelujaan toisessa jäsenvaltiossa. Ehdotetussa direktiivissä esitetään neljä keskeistä toimenpidettä Euroopan komission asiassa tähän asti olettamien esteiden poistamiseksi:

3.1

ETSK on analysoinut huolellisesti ehdotetun direktiivin ajatellen vaatimuksia, jotka on otettava huomioon näin laaja-alaisen direktiivin yhteydessä. ETSK:n mielestä tarvitaan useita selvennyksiä ja muutoksia, jotta toistaiseksi ratkaisemattomat seikat voidaan ottaa riittävästi huomioon ja sisämarkkinoilla tarjottavia palveluja edistää huomattavasti. Tätä käsitystä vahvistaa direktiiviehdotuksen julkaisemista edeltänyt riittämätön arviointityö. Laaja-alaisten talous- ja yhteiskuntaelämän tahojen lukuisat epäilyt, joita esitettiin 24. toukokuuta 2004 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa, eivät ole täysin hälvenneet myöskään Euroopan komission 25. kesäkuuta 2004 neuvostolle esittämän asiakirjan (neuvoston asiakirja nro 10865/04) myötä. Komission laatima syvällinen vaikutustenarviointi olisi hyödyllinen kaikille asianosaisille.

3.2.1

Komitea panee merkille, ettei ehdotetun direktiivin perusteluissa mainita luotettavia tilastollisia perusteita rajatylittävän palvelujen tarjonnan ja palvelutarjonnan sijoittautumisen määrän arvioimiseksi. Kyseiset tiedot tulisi sisällyttää komission arviointitutkimukseen. Mikäli vastedes halutaan tuoda luotettavasti esille palvelualan merkitys sekä direktiiviehdotuksessa mainittu sääntelyn yksinkertaistamisen — myönteinen tai jopa kielteinen — vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan, ovat nykyistä tarkemmat empiiriset perusteet hyvin tärkeitä. Komitea pitää rajatylittävien palvelujen ja sijoittautumisten todellisten suhteiden mahdollisimman tarkkaa kartoittamista sisämarkkinoiden toteuttamisen keskeisenä osatekijänä.

3.2.2

Julkishallinnon, tutkimuslaitosten, vakuutuslaitosten sekä eri jäsenvaltioiden itsehallintorakenteiden käytettävissä oleva tilastollinen materiaali tulisi ottaa nykyistä enemmän huomioon.

3.2.3

Komitea katsoo, että olemassa olevien puutteiden korjaamiseksi on löydettävä uusia tapoja kokemusperäisen tiedon saamiseksi ja vältettävä tässä yhteydessä etenkin lisäbyrokratiaa. Samalla virallisia tilastoja voitaisiin mahdollisesti täydentää yksittäisillä tilastotiedoilla.

3.3.1

Komitea kehottaa määrittelemään nykyistä selkeämmin ehdotetun direktiivin soveltamisalan ja poikkeussäännökset sekä erottamaan ne tarkemmin toisistaan. Selkeiden määritelmien puuttuessa on direktiiviä käytännössä sovellettaessa epäselvää, mikä on sen soveltamisala sekä mihin palvelualan osiin se vaikuttaa ja millä tavalla.

3.3.2

Komitea kannattaa liikealan palvelujen ja ammatinharjoittajien palvelujen määritelmien erottamista toisistaan. Määritelmällinen rajaus on tarpeen myös siksi, että komitea ehdottaa tietyn siirtymäkauden ajan vahvistettavan yhdenmukaistamista tietyillä aloilla (vapaat ammatit, muut erityisen herkät alat). Tämän tarkoituksena on etenkin se, että ehdotetun direktiivin IV luvussa esitetyt laadunvarmistustoimet voitaisiin toteuttaa kuluttajaystävällisesti. Esimerkiksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 11. lokakuuta 2001 antamassaan tuomiossa (asia C-267/99) esittänyt keskeisiä vapaiden ammattien elementtejä, joita voitaisiin käyttää unionin tason määritelmän pohjana.

3.3.3

Komissio antoi vuonna 2003 vihreän kirjan ja 12. toukokuuta 2004 valkoisen kirjan yleishyödyllisistä palveluista, joten on toivottavaa, että ehdotetun direktiivin vaikutukset kyseiseen arkaluonteiseen alaan jäsenvaltioissa tutkitaan tarkasti ja eriytetysti. Koska komissio on sitoutunut julkaisemaan vuoden 2005 loppuun mennessä selvityksen puitelain tarpeesta ja toteutettavuudesta ja koska tällainen laki myös nimenomaan mainitaan perustuslakisopimuksen III-122 artiklassa, komitea katsoo, että (taloudellista etua koskevat ja muut) yleishyödylliset palvelut on asianmukaista sulkea pois palveludirektiivin soveltamisalasta, kunnes saadaan aikaan kyseisiä palveluja koskevat yhteisön puitteet, joissa määritellään sellaiset — erityisesti taloudelliset ja rahoitukselliset — periaatteet ja edellytykset, että yleishyödylliset palvelut voivat täyttää tehtävänsä.

3.3.4

Ehdotetun direktiivin 17 artiklan 8 kohdassa esitettyä alkuperämaaperiaatetta koskevaa poikkeussäännöstä ei voi rajoittaa — vielä valmisteilla olevan — ammattipätevyyden tunnustamista koskevan direktiivin yksittäisiin artikloihin tai osastoihin. Alkuperämaaperiaatteen soveltamista on koordinoitava ammattipätevyyden vastavuoroista tunnustamista koskevan direktiiviehdotuksen täytäntöönpanon kanssa. Jos 17 artiklan 8 kohdan poikkeussäännös rajoitettaisiin vain ammattipätevyyden tunnustamista koskevan direktiiviehdotuksen II osastoon, voidaan kysyä esimerkiksi, minkälainen on ns. ”jäsenvaltioiden yhteystahojen” (ammattipätevyyden vastavuoroista tunnustamista koskevan direktiiviehdotuksen 53 artikla) ja nyt ehdotettujen ”keskitettyjen asiointipisteiden” (ehdotetun direktiivin 6 artikla) välinen tehtäväjako. Jos kyseisten elinten on tarkoitus hoitaa yhtä ja samaa tehtävää, tulisi molemmissa direktiiviehdotuksissa käyttää niistä yhtenäistä nimitystä.

3.3.5

Olisi selvitettävä, tulisiko, ja jos niin miten, direktiivin soveltamisala erityisesti alkuperämaaperiaatteen osalta rajata tarkemmin suhteessa direktiivin kanssa päällekkäiseen jäsenvaltioiden verotus- ja rikosoikeudelliseen lainsäädäntöön lainvalintasääntöjen selkeyttämiseksi. Eräissä jäsenvaltioissa esimerkiksi tilintarkastajilla, veroneuvojilla ja asianajajilla on rikosoikeudellisesti sanktioitu vaitiolovelvollisuus ja -oikeus tutkintaviranomaisia kohtaan, kun taas toisissa jäsenvaltioissa näiden ammattien harjoittajilla on — tosin rajallinen — velvollisuus antaa tietoja tai jopa ilmoitusvelvollisuus. Voiko asianomainen palveluntarjoaja, jolla on yhdessä valtiossa velvollisuus antaa tietoja, mutta jolla alkuperämaaperiaatteen mukaan on oikeus ja velvollisuus olla antamatta niitä, olla piittaamatta kansallisesta rikosoikeudesta? Rikos- ja vero-oikeus eivät kuulu EU:n vaan jäsenvaltioiden toimivaltaan, joten tarvitaan oikeudellisesti yksiselitteinen rajaus, jotta vältetään ei-toivotut seuraukset käyttäjille.

3.3.6

Samoin olisi tutkittava tarkkaan, onko sosiaaliturvajärjestelmien nivominen yhteen budjettivelvoitteiden kanssa mahdollista alkuperämaaperiaatetta soveltaen. Jos alkuperämaaperiaatteen soveltaminen uhkaa purkaa jäsenvaltioiden sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjestelmät, on tarvittaessa luotava poikkeussäännös.

3.3.7

Komitea kehottaa tutkimaan terveydenhuoltoalalla kysymystä sairaala-alan sisällyttämisestä direktiivin soveltamisalaan. Toisessa maassa saadun hoidon kustannusten korvaamista koskevaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä voitaneen mukauttaa nykyistä paremmin lakisääteisiä sairausvakuutusjärjestelmiä koskevan erityisjärjestelyn avulla sisällyttämättä alaa kuitenkaan direktiiviehdotukseen.

3.3.7.1

Komitea suosittaa, että sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen alalla odotetaan vuonna 2005 julkaistavaksi ilmoitettua komission tiedonantoa ja varmistetaan asianmukainen koordinointi. Komitea muistuttaa, että monet tahot ovat ilmaisseet kannattavansa alan sulkemista säädöksen ulkopuolelle.

3.3.8

Yhtä lailla olisi ehdotetun direktiivin soveltamisala rajattava yhtenäisesti ja selkeästi suhteessa parhaillaan uudistettavan, lakisääteisten tilintarkastusten suorittamisesta vastuussa olevien henkilöiden hyväksymistä koskevan neuvoston kahdeksannen direktiivin soveltamisalaan (17 artiklan 15 kohta). Tämä ei käy toistaiseksi riittävän selvästi ilmi kaikista komission ehdotuksen käännösversioista.

3.3.9

Ehdotetun direktiivin perusteluihin jo sisältyvä selvennys, jonka mukaan palvelujen liikkuvuutta ja palvelutarjonnan sijoittautumisoikeutta koskevia säännöksiä ei sovelleta toimintaan, joka liittyy julkisen vallan käyttöön (perustamissopimuksen 45 ja 55 artikla), tulisi sisällyttää myös sitovaan direktiivitekstiin.

3.3.10

Myös vuokratyö on erityisen herkkä ala, joka nimenomaan tulisi sulkea direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Alalla välttämättömät kansalliset säännökset tulisi pyrkiä yhdenmukaistamaan unionin laajuisesti. Komitea viittaa tässä yhteydessä suunniteltuun vuokratyöntekijöiden työehtoja koskevaan direktiiviehdotukseen. Samoin on otettava huomioon yksityisiä työnvälitystoimistoja koskeva Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimus nro 181, jonka 3 artiklan 2 kohdassa sallitaan selvästi lupa- tai kelpuutusmenettelyjen soveltaminen työntekijöiden suojelemiseksi ja työnvälitystoimistojen laadukkaan toiminnan edistämiseksi.

3.3.11

Tietyissä jäsenvaltioissa on erittäin tiukkoja säännöksiä painovapauden kunnioittamisesta. Myös tässä yhteydessä on komitean mielestä tarpeen määritellä selkeästi ehdotetun direktiivin kulloinenkin soveltamisala.

3.3.12

Komission on lisäksi tehtävä täysin selväksi, koskeeko direktiiviehdotus myös televisiopalveluja, ja jos koskee, miten se aikoo sovittaa ehdotuksen yhteen ”televisio ilman rajoja” -direktiivin säännösten kanssa. On myös selvittävä, koskeeko direktiiviehdotus yleensä audiovisuaalisia palveluja ja erityisesti audiovisuaalisen palvelun toimitusta kysynnän mukaan (service on demand). Viimeksi mainitusta säädetään jo erillisessä direktiivissä 2000/31/EY, jossa tarkastellaan tietoyhteiskunnan palveluja sisämarkkinoilla koskevia tiettyjä oikeudellisia näkökohtia (”direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”).

3.3.13

ETSK:n mielestä kyseiset palvelut tulisi nykyvaiheessa nimenomaan sulkea ehdotetun direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle etenkin, mitä tulee alkuperämaaperiaatetta koskeviin säännöksiin sekä käsitteeseen ”sijoittautuminen”, joka on keskeinen liitoskohta ja pääkriteeri toimivaltaista jäsenvaltiota määritettäessä.

3.4.1

Komitea kannattaa esitystä menetelmien yksinkertaistamisesta siten, että luodaan yksi (ensimmäinen) yhteyspiste palveluntarjoajia varten. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että ehdotetussa direktiivissä muotoillaan sijoittautumisvapauden osalta 6 artiklassa, että tietyt menettelyt etenkin toimintaa aloitettaessa on pystyttävä hoitamaan yhdessä yhteyspisteessä. Komitean mielestä asia on sikäli ongelmallinen, että palveluntarjoaja tulisi jo lakisääteisen julkiseen rekisteriin (esim. kaupparekisteriin) kirjaamisen yhteydessä ohjata keskitetyssä asiointipisteessä edelleen toimivaltaiseen rekisteröintipisteeseen. Ns. keskitetyt asiointipisteet eivät itse kykene hoitamaan tätä tehtävää. On selvennettävä, miten tällaiset yhteyspisteet tekevät käytännössä yhteistyötä nykyisten toimivaltaisten rekisteröintiviranomaisten kanssa

3.4.2

Ammattipätevyyden vastavuoroista tunnustamista koskevan direktiiviehdotuksen 53 artiklassa mainitaan ”yhteystahot”, joiden on määrä toimia päätiedotuspisteinä. Tässä käsiteltävän direktiiviehdotuksen 6 artiklan mukaan on perustettava ns. ”keskitetyt asiointipisteet” pääyhteyspisteiksi. Tässä yhteydessä on muistettava koordinointi, jotta ei luotaisi uusia ja erillisiä yhteyspisteitä, mikä olisi ristiriidassa sen ensisijaisen tavoitteen kanssa, jonka mukaan kansalaisilla on oikeus saada Euroopan unionissa helposti tietoa unionin toiminnasta. Uuden Euroopan komission toimikaudella tulisi etenkin pyrkiä yksinkertaistamaan byrokratiaa. On myös vältettävä uusien byrokraattisten esteiden luomista yksittäisiin jäsenvaltioihin.

3.4.3

Lisäksi keskitetyn asiointipisteen vastuukysymykset tulee selvittää epätäydellisten tai jopa väärien tietojen yhteydessä. Ne saattavat mm. vaikuttaa kielteisesti palveluntarjoajaan, jos tietty lupa on unohdettu ja näin rikottu lakia. Kielteiset vaikutukset voivat kohdistua myös kuluttajaan, jollei esimerkiksi tutkita riittävän vastuuvakuutussuojan olemassaoloa.

3.5.1

Komitea katsoo, että alkuperämaaperiaatteen kattavaa soveltamista varten on luotava ensin tarvittavat edellytykset toteuttamalla eriytetty lähestymistapa, jossa etusija annetaan korkean työntekijä- ja kuluttajasuojan sekä asianmukaiset ympäristöstandardit varmistavalle yhdenmukaistamiselle yksittäisillä sektoreilla, jotta sisämarkkinat voidaan toteuttaa asianmukaisella laatutasolla.

3.5.2

Ehdotetun direktiivin 16 artiklan mukainen alkuperämaaperiaatteen lähtökohtainen noudattaminen sekä 17 artiklassa luetellut poikkeukset ovat direktiiviehdotuksen keskeisiä seikkoja. Näin voidaan kuitenkin tehdä vain, jos palvelut voidaan tavaroiden tapaan standardisoida tai sääntöjen yhdenmukaistaminen on edennyt niin pitkälle, että voidaan välttää kilpailuvääristymät, sosiaalialan sääntöjen laiminlyöminen ja kuluttajien epäluottamus. Jos standardeja ei ole tai niitä ei voida lainkaan laatia (ns. määrittelemättömät palvelut), tulisi kyseiset erityistapaukset ottaa huomioon.

3.5.3

Näin ollen komitean mielestä alkuperämaaperiaatteen soveltaminen rajatylittäviin palveluihin on liian aikaista. Alkuperämaaperiaate edellyttää, että lähtökohtana on sekä todellisuudessa että oikeudelliselta kannalta vertailukelpoinen tilanne. Komitean näkemyksen mukaan alkuperämaaperiaatteen soveltaminen voi olla menestyksellistä vain, kun sen soveltamisalasta on oikeudellinen selvyys ja oikeusvarmuus. Alkuperämaaperiaatteen noudattaminen ilman asianmukaista siirtymäkautta on näin ollen ongelmallista, varsinkin kun alakohtaiseen yhdenmukaistamiseen käytettävissä olevia välineitä ei komitean mielestä ole vielä hyödynnetty tyhjentävästi. Alkuperämaaperiaatteessa piilee vaara, että järjestelmät kilpailevat keskenään ja että kuluttajien ja työntekijöiden suoja sekä ympäristönsuojelustandardit heikkenevät, sillä EU:n jäsenvaltioissa on yhä erilaisia oikeus-, sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmiä. Soveltamalla yhdenmukaista alakohtaista lähestymistapaa voidaan etenkin erityisen herkät alat mukauttaa paremmin sisämarkkinoiden haasteisiin kuin liian aikaisin toteutetulla laaja-alaisella yhdenmukaistamisella. Kaikki sidosryhmät ja etenkin kuluttajansuoja-alalla toimivat tahot ja työmarkkinaosapuolet olisikin kutsuttava mukaan tutkimaan kattavan — myös sosiaalisia ja ympäristöpoliittisia näkökohtia koskevan — seuraustenarvioinnin yhteydessä, voidaanko kyseisillä aloilla soveltaa alkuperämaaperiaatetta. Koska yhdenmukaistamistoimet ovat vähintään yhtä arvokas väline sisämarkkinoiden toteuttamisessa, tulisi asianmukaisessa ajassa lähentää säännöksiä aloilla, joilla jäsenvaltioilla on erityisiä terveys-, sosiaali- tai ammattioikeudellisia velvoitteita. Komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston tulisi arvioida puolivaiheessa, onko edellä mainittuja aloja yhdenmukaistettu riittävästi. Sen mukaan, kuinka hyvin oikeussäännöksiä on saatu lähennettyä, tulisi antaa lisäaikaa yhdenmukaistamisen avulla tehtävälle lähentämiselle. Tällä menettelyllä on — sen lisäksi, että näille erityispalveluille (esim. vapaille ammateille) saadaan tarkat määritelmät — komitean mielestä se etu, että asianomaiset tahot voivat asteittain valmistautua parhaalla mahdollisella tavalla siirtymäkauden jälkeen sovellettavaan alkuperämaaperiaatteeseen, mikä on välttämätöntäkin sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Tämä koskee myös yhteis- ja itsesääntelymekanismeja.

3.5.4

Komitean mielestä tulisi tutkia, olisiko sellaisesta keskitetystä, säännellyissä ammateissa tehdyistä rikkomuksista ja virheistä kootusta riippumattomasta rekisteristä apua, jonka tietoja voidaan saada nopeasti käyttöön. Toimivaltaiset viranomaiset kirjaisivat rekisteriin hyvän ammattitavan vastaisen toiminnan. Rekisterillä on tarkoitus luoda mahdollisimman epäbyrokraattinen ja nopea yhteydenpito jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välille. Sen avulla on myös määrä varmistaa markkinatoimijoiden onnistunut valvonta ja säännönmukaisuus.

3.5.5

Ehdotetussa direktiivissä säädetään, että alkuperäjäsenvaltio vastaa palveluntarjoajan ja tämän tarjoamien palvelujen valvonnasta myös silloin, kun palvelut tarjotaan toisessa jäsenvaltiossa. Säännös luo hyvin raskaan vastuun — ja työtaakan — alkuperämaalle ja sen toimivaltaisille laitoksille. Ammattipätevyyden tunnustamista koskevan direktiiviehdotuksen 6 artiklan b alakohdassa korostetaan jo kuitenkin rajatylittävien palvelujen yhteydessä, että toiminnasta ja tietystä tutkinnosta on tehtävä asianmukainen ilmoitus kohdemaassa. Jos palveluntarjoaja siirtyy alkuperämaata tiukempia säännöksiä noudattavaan jäsenvaltioon, alkuperämaaperiaate aiheuttaa odottamattomia kilpailuvääristymiä. Komitea on vakuuttunut siitä, että kilpailuvääristymät voidaan välttää lähentämällä jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä asteittain vähimmäislaatustandardien mukaisiksi ja varmistamalla näin asianmukainen kuluttajien ja työntekijöiden suoja sekä ympäristönsuojelun taso. On määriteltävä selkeät säännöt ja ehdot niiden palveluntarjoajien valvontaa varten, jotka tarjoavat palvelujaan muissa jäsenvaltioissa, jotta kuluttajat voivat luottaa siihen, että heille tarjotut palvelut ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaisia.

3.5.6

Alkuperämaaperiaate ei ole toimintakelpoinen, jollei jäsenvaltioiden viranomaisten yhteistyötä ole järjestetty hyvin myös alue- ja paikallistasolla. Nykyiset sähköiset valvontarakenteet ja yhteistyöverkot eivät ole tarpeeksi verkottuneita. Suunniteltu alkuperämaan ammatillinen valvonta — joka ehdotetun direktiivin 36 ja 37 artiklassa kaavaillaan suoritettavaksi alkuperä- ja kohdejäsenvaltion yhteistyöllä — ei vaikuta tehokkaalta.

3.5.7

Muutoin komitea katsoo, että kieliesteistä ja pitkistä viestintäväylistä johtuvat ajalliset viivästykset voivat hidastaa huonoa palvelua saaneen tai haittaa kärsineen kuluttajan asian käsittelyä. Kuluttajille on taattava mahdollisuus turvautua tehokkaaseen ja suoraviivaiseen valitusmenettelyyn ja korvausvaatimusten esittämiseen, jos kulloinenkin palvelu ei täytä vaatimuksia. Ehdotetun direktiivin mukaan kohdejäsenvaltion toimivaltaiset laitokset eivät edes voi itse ryhtyä toimiin, sillä niille ei tiedoteta säännöllisesti siitä, millä nimikkeellä toimiva, minkälaisen vastuuvakuutuksen ottanut jne. toisen jäsenvaltion palveluntarjoaja on yhteydessä kohdejäsenvaltion kuluttajiin. Velvollisuus tiedottaa kohdejäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille sekä näiden kurinpidolliset valtuudet on näin ollen lisättävä direktiiviehdotukseen, ja ne voitaisiin toteuttaa ehdotetun keskitetyn rekisterin avulla. Euroopan parlamentti on ensimmäisessä käsittelyssään jo tehnyt asiaa koskevia muutosehdotuksia ammatillisen pätevyyden tunnustamisesta annettavan direktiivin lainsäädäntämenettelyssä.

3.5.8

Komitea pelkää, että direktiiviehdotuksen 17 artiklan ensimmäisen kohdan 20–23 alakohdan osittaisista poikkeussäännöksistä huolimatta sopimuksellisia ja sopimuksenulkoisia velvoitteita koskevan yhtenäisen oikeudellisen välineen luominen Rooma I -asetuksen ja Rooma II -asetusehdotuksen avulla olisi vaarassa. Asetukset noudattavat universaalia lähtökohtaa: niissä säädetään yhdenmukaisesti kansainvälisestä yksityisoikeudesta niin EU:n kuin unionin ulkopuolisten maiden asioiden osalta ja huolehditaan näin oikeudellisesta selvyydestä kaikkien sopimusosapuolten kannalta.

3.6.1

Joulukuun 16. päivänä 1996 annetun, lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin 96/71/EY tarkoituksena on huolehtia siitä, etteivät yritysten entistä paremmat mahdollisuudet tarjota palveluja muissa jäsenvaltioissa ole ristiriidassa työntekijöiden perusoikeuksia koskevien normien kanssa. Direktiivissä säädetään lähetettyjen työntekijöiden työehtojen ja -olojen käytännön koordinoinnista. Komissio ehdottaakin nyt käsillä olevan direktiiviehdotuksen 17 artiklan 5 kohdassa poikkeusta alkuperämaaperiaatteeseen lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aihealueilla ja osoittaa siten, että näiden direktiivien soveltamisalat halutaan rajata toisistaan selkeästi. Tarkasteltuaan lähemmin nyt käsillä olevan direktiiviehdotuksen 24 ja 25 artiklaa komitea epäilee kuitenkin, onko kaavaillut poikkeussäännökset muotoiltu riittävän selkeästi ja kattavasti.

3.6.1.1

Lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin ja palveludirektiivin suhde on herättänyt lukuisia kysymyksiä, jotka vaihtelevat maittain niiden erilaisten työmarkkinajärjestelmien mukaan. Sekä unionin tason että kansallisten työmarkkinaosapuolien näkemykset on otettava tarkkaan huomioon, jotta palveludirektiivi olisi hyväksyttävissä.

3.6.1.2

Palveludirektiivi ei saa vaikuttaa ammattiyhdistysoikeuksiin, järjestäytymisoikeuteen, kollektiiviseen neuvotteluoikeuteen, mukaan luettuna työmarkkinaosapuolien oikeus tehdä työehtosopimuksia, eikä työtaisteluoikeuteen. Asia olisi ilmaistava selvästi 3 artiklassa. Muiden jäsenvaltioiden työntekijöitä on kohdeltava samalla tavoin kuin sen maan työntekijöitä, jossa työ tehdään. Tämä on selvää, kun otetaan huomioon EU:n perussopimusten perustana oleva syrjimättömyysperiaate. Palkkoihin ja työehtoihin on niin ollen sovellettava kaikilta merkittäviltä osin sen maan sääntöjä, jossa työ tehdään. Kyseisten sääntöjen noudattamista kaikilta merkittäviltä osilta on valvottava työpaikalla, jotta valvonta olisi tehokasta. Palveludirektiivissä on sen vuoksi ilmaistava selvästi, että lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin tavoitteena on työntekijöiden suojeleminen ja että direktiivin mukaisesti on täysin sallittua, että tietyssä maassa työntekijöihin sovelletaan vähimmäisvaatimuksia tiukempia sääntöjä.

3.6.2

Komitea on vakuuttunut siitä, että ehdotetun direktiivin 24 ja 25 artiklan tarkastuskiellon vuoksi 17 artiklan 5 kohdan poikkeussäännös on järjetön. Näin jää nimittäin avoimeksi, millä tavoin alkuperämaa saa tietää mahdollisista rikkomuksista kohdejäsenvaltiossa, joka ei saa enää tehdä tarkastuksia eikä langettaa rangaistuksia. Vaikka oletettaisiinkin, että tämä olisi mahdollista, jää edelleen avoimeksi, miten alkuperämaa toimisi vieraassa valtiossa, jossa sillä ei ole toimivaltuuksia. Lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin perusteella jäsenvaltiot voivat sitä vastoin määritellä, mitä selvityksiä yrityksiltä voidaan (esimerkiksi julkisten hankintojen yhteydessä) vaatia kohdejäsenvaltiossa, kuka on valtiossa vastuussa sakkoja ja valituksia koskevista ilmoituksista sekä minkälaisia toimintailmoitusten tulisi olla. Näin asian tulisi olla vastakin.

3.6.3

Alkuperä- ja kohdemaan viranomaisten entistä parempi yhteistyö tulevaisuudessa on varmasti toivottavaa ja välttämätöntä, sillä käytännön kokemukset tuovat esiin toisenlaisen kuvan, jota ei ETSK:n mielestä oteta vielä riittävästi huomioon ehdotetussa direktiivissä. ETSK on sitä mieltä, että palveluja koskevan direktiivin on oltava alkuperä- ja kohdemaan yhteistyön osalta nykyistä täsmällisempi ja selkeämpi.

3.6.4

Kolmansien maiden kansalaisten tilapäisen siirron yhteydessä alkuperäjäsenvaltion on direktiiviehdotuksen mukaan varmistettava, että lähetettävä työntekijä — EU:n tai unionin ulkopuolisen maan kansalainen — täyttää alkuperäjäsenvaltiossa asuinpaikkaa ja työsuhdetta koskevat lakisääteiset vaatimukset. Kohdejäsenvaltio ei saa kohdistaa työntekijään tai palveluntarjoajaan ennalta estävää valvontaa. Ehdotuksen vaikutukset saattavat olla edellä esitetyn kaltaisia. Myös tältä osin direktiivissä tulisi täsmentää, ettei nykyinen oikeudellinen tilanne muutu.

3.7.1

Komitea on tietoinen siitä, että kun palvelut aiheuttavat vastaanottajalle terveys-, turvallisuus- tai talousriskin, palveluntarjoajan ammatillinen vastuuvakuutusvelvoite saattaa olla väline kuluttajien luottamuksen parantamiseksi. Yhtäläisten kilpailuedellytysten säilyttämiseksi palveluntarjoajien kesken saattaa olla tarpeen laatia EU:n laajuiset yhtenäiset vastuuvakuutusta koskevat säännökset. Kun otetaan huomioon asiaa puoltavat ja vastustavat näkökannat, on vastuuvakuutus oikeutettu vain, jos kolmansia osapuolia tai kuluttajia on erityisesti suojeltava. Tässä mielessä merkittävät ammattiryhmät ja alat on määriteltävä jo direktiivissä. Lisäksi tarvitaan säännöstä, jossa otetaan riittävän joustavasti huomioon mahdollisten vakuutuksenottajien henkilökohtaiset riskitilanteet ja vakuutustarve.

3.8.1

Komitea on varma siitä, että osaamiseen perustuva palvelu pakottaa kilpailijat säännölliseen täydennyskoulutukseen. Vain uusimpiin tieteellisiin ja teknisiin normeihin perustuvat palvelut selviytyvät kilpailussa. Laatumerkinnät ja sertifikaatit takaavat toivotun laadunvarmistuksen vain, jos kuluttaja ymmärtää, mihin normeihin ne perustuvat. Yleinen tunnustaminen edellyttää tiettyä tunnettuusastetta. Muutoin ei päästä kuluttajan kannalta välttämättömään avoimuuteen. Kuluttajilla pitää olla selkeät ja yksiselitteiset tiedot siitä, miten palvelujen laatu on ilmaistu. Koska markkinoilla esiintyy monenlaisia merkintöjä, joita kuluttajat eivät tunnista, on vaarana, että tämänlaatuiset merkinnät menettävät arvoaan eivätkä tarjoa kuluttajille näiden tarvitsemaa tietoa.

3.9.1

Kuten ehdotetun direktiivin 26 artiklan 3 kohdassa todetaan, avoimuuden tulisi näkyä myös palvelun hinnan ja hinnan laskentatavan ilmoittamisena. Komitean mielessä tässä yhteydessä on pohdittava, tulisiko hintojen avoimuus varmistaa siten, että nämä ilmoitetaan sekä kuluttajan niitä kysyessä (business to consumer) että oma-aloitteisesti toimeksiannon yhteydessä. Tällainen avoimuus voitaisiin toteuttaa esimerkiksi yhteisön lainsäädännön mukaisten maksu- ja kustannustaulukoiden avulla. Niitä ei kuitenkaan tarvitsisi välttämättä soveltaa yritysten väliseen toimintaan.

3.10.1

Komitea on tyytyväinen siihen, että kaikki menettelyt on lähtökohtaisesti tarkoitus suorittaa sähköisesti. Kyseessä on tulevaisuuteen suuntautunut ehdotus, joka on periaatteessa kannatettava. On kuitenkin muistettava — ja tämä ilmenee jo ehdotetun direktiivin 5 artiklan rajoituksista — että merkittävien asiakirjojen, kuten todistusten, rekisteriotteiden jne. alkuperäiskappaleet tai niiden oikeaksi todistetut käännökset voidaan esittää sähköisesti korkeintaan silloin, kun niiden aitous voidaan tarkistaa hyväksyttävän allekirjoituksen tms. avulla. Näin ei asian laita yksinkertaisessa sähköisessä viestinnässä vielä ole, joten kaikissa jäsenvaltioissa on luotava asianmukaiset tekniset edellytykset (ks. uudenaikaisia viestimiä ja viestintää koskeva komitean lausuntotyö).

3.11.1

Komitea arvostaa sitä, että kuluttajille tarjotaan palvelualojen yhteistyön avulla laaja-alaisia palveluja. Tietyille palveluntarjoajille kansallisessa lainsäädännössä säädetyn erityisaseman vuoksi on kuitenkin otettava huomioon, että lakisääteiset velvoitteet ovat merkittäviä yhteistyön kannalta. Tiettyjen palveluntarjoajien vaitiolo-oikeudet ja -velvoitteet mahdollistavat yhteistyön vain, jos ne ovat saman toimiston työntekijöille samat. Muutoin voidaan loukata Euroopan unionin perusoikeuskirjassa yksittäiselle kuluttajalle taattuja oikeuksia.

3.12.1

Yhteisön laajuisia käytännesääntöjä koskeva ehdotus on kannatettava. Ammatteja ja niiden harjoittamista koskevia erilaisia kansallisia säännöksiä ajatellen käytännesäännöt tarjoavat useita mahdollisuuksia varmistaa tarjottujen palvelujen laatu. Palveluntarjoajien laatimat laadunvarmistusjärjestelmät ovat vapaaehtoisia, eivät oikeudellisesti sitovia sopimuksia. Se ei tarkoita, ettei niillä ole mitään vaikutusta, mutta rajoittaa jossain määrin niiden toteuttamista. Monissa jäsenvaltioissa voimassa olevat oikeudelliset rajoitukset vaikeuttavat kyseisten sopimusten soveltamista.

3.13.1

Laajentuneessa Euroopan unionissa noudatetaan erilaisia sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka ovat muotoutuneet pitkän ajan kuluessa ja läheisessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Tärkein menetelmä sosiaaliturvajärjestelmiä kehitettäessä on ollut hyvien käytänteiden vaihto. Tämä vaikuttaa myös direktiiviehdotukseen palvelujen tarjonnasta sisämarkkinoilla. On varmistettava, ettei yhteisiä sosiaalipoliittisia saavutuksia vesitetä.

3.13.2

Työmarkkinaosapuolilla on itsestään selvästi vahva rooli palvelualaa kehitettäessä. Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että ammattiliitot eivät nimenomaisesti sisälly ehdotetussa direktiivissä mainittuihin ”sidosryhmiin”. ETSK korostaa painokkaasti, että työmarkkinaosapuolia ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa on kuultava sosiaaliturva-alaa kehitettäessä aina, kun se on järkevää. Myös asianosaisten omat aloitteet ovat aina tervetulleita.

3.13.3

Erityisen tärkeää tässä yhteydessä on se, ettei ehdotetussa direktiivissä oteta huomioon sitä, että eräissä EU:n jäsenvaltioissa sovelletaan työehtosopimuksia lainsäädännön tavoin. Tämä tarkoittaa käytännössä, että työehtosopimukset ovat oikeudellisesti yhtä sitovia kuin perinteinen lainsäädäntö. Työehtosopimuksia sovelletaan erityisen paljon Pohjoismaissa, joissa on tavallista, että riippumattomat työmarkkinaosapuolet sopivat kollektiivisesti palkoista ja työehdoista. Ehdotettua direktiiviä on muutettava siten, että siinä nimenomaan tunnustetaan työehtosopimukset välineiksi, joilla täytetään ehdotetun direktiivin velvoitteet.

3.14.1

Ehdotetut rajoitukset jäsenvaltioiden mahdollisuuksiin ottaa käyttöön tai säilyttää oma lupajärjestelmänsä ovat hyvin tiukkoja ja muuttavat useiden jäsenvaltioiden käytäntöä. Onkin kysyttävä, kaventavatko ehdotetut rajoitukset jäsenvaltioiden mahdollisuuksia vaatia kansallisten säännösten soveltamista esimerkiksi sosiaalipalvelu-, terveydenhuolto- ja ympäristöalalla. Valtion vapaus muotoilla kyseisiä aloja sekä kansallinen, alueellinen tai paikallinen päätäntävalta ovat keskeisiä välineitä, joilla voidaan vaikuttaa sosiaalipalvelu- ja terveydenhuoltoalojen laatu- ja turvallisuusstandardeihin. Valta muotoilla sosiaalipolitiikkaa riippuu nimenomaan myös mahdollisuudesta suunnata palveluntarjoajille kyseisillä tasoilla asetettavia yksittäisiä vaatimuksia.

3.15.1

Ehdotetun direktiivin 2 artiklassa säädetään verotusta koskevista poikkeuksista direktiivin soveltamisalaan. Komitea muistuttaa, että yksi sisämarkkinoiden toteuttamisen pääesteistä on edelleen se, etteivät jäsenvaltiot sovella verosäännöksiä yhdenmukaisesti. Unionitason yhtenäisillä säännöksillä voitaisiin kohdennetusti varmistaa mukautukset. Alkuperämaaperiaatetta ei kuitenkaan tälläkään alalla katsota voitavan soveltaa yleisesti. Niinpä Euroopan komissio ehdottaa kuudennen (arvonlisävero)direktiivin uudistuksen yhteydessä, että verovelvollisten välisistä palveluista kannetaan vero kohdejäsenvaltiossa eikä alkuperämaassa. Rajatylittävän palvelujen tarjonnan yksinkertaistaminen ei tässä kohden ole johdonmukaista, mutta johdonmukaisuus olisi vähintäänkin avuksi ellei välttämätöntä.

4.1

Komitea on tyytyväinen Euroopan komission tavoitteeseen luoda sisämarkkinat ja ottaa uusi askel kohti EU:n tekemistä maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi osaamiseen perustuvaksi talousalueeksi, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta (Lissabonin strategia). Tätä tavoitetta pyritään myös sisämarkkinoiden palveluita koskevalla direktiiviehdotuksella toteuttamaan. Palvelumarkkinoilla on merkittävä kerrannaisvaikutus työpaikkojen luomiseksi ja talouskasvun edistämiseksi koko EU:ssa. Palvelujen sisämarkkinoiden toteuttaminen voi hintojen alentumisen ja valinnanvaran lisääntymisen myötä tuoda myös merkittäviä etuja kuluttajille. Komitea katsoo kuitenkin, että direktiiviehdotukseen tulisi sisällyttää tässä lausunnossa ehdotetut muutokset ja täsmennykset, jotta sillä todella saavutetaan kyseinen tavoite.

4.2

Lausunnon keskeiset kohdat ovat seuraavat:

4.2.1

Yhdenmukaistaminen ja kaksivaiheinen siirtymäkausi tietyille palveluille: Komitean mielestä alkuperämaaperiaatteen soveltaminen rajatylittäviin palveluihin on liian aikaista. Komitea suosittaa yleisesti sen tarkistamista, voidaanko alkuperämaaperiaatetta soveltaa eri aloilla (esimerkiksi terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelualoilla). Jos sen soveltaminen vaikuttaa periaatteessa mahdolliselta, on otettava huomioon seuraavaa: Yhdenmukaistaminen ja alkuperämaaperiaate ovat vähintäänkin samanveroisia välineitä sisämarkkinoiden luomisessa. Erikseen määriteltävässä toiminnassa jäsenvaltioiden terveydenhoitojärjestelmissä, vapaissa ammateissa ja muilla herkillä aloilla tulisi ainakin siirtymäkauden ajan antaa etusija yhdenmukaistamiselle. Komitea on tällä hetkellä huolissaan siitä, että alkuperämaaperiaatteen välitön käyttöönotto heikentäisi nykytilannetta. Uusien säännösten tulee olla mahdollisimman helppokäyttöisiä ja rakenteeltaan selkeitä, jotta niiden toimeenpano olisi yksinkertaista ja sujuvaa. Tämä koskee myös yhteis- ja itsesääntelymekanismeja.

4.2.2

Sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvät ongelmat: Ehdotetulla direktiivillä ei saa heikentää nykyisiä sosiaali-, palkka- ja turvallisuusstandardeja työpaikalla etenkään lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin osalta. Jäsenvaltioiden työehtosopimusneuvottelu- ja työehtosopimusjärjestelmiin sekä niihin liittyviin lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin (direktiivi 96/71/EY) kansallisiin toimeenpanojärjestelyihin ei tule puuttua. Jäsenvaltioiden on kyettävä määrittelemään sitovasti käsitteet työntekijä, itsenäinen ammatinharjoittaja ja näennäisesti itsenäinen ammatinharjoittaja, jotta lähetettyjä työntekijöitä koskevalle direktiiville luodaan yksiselitteiset soveltamisperusteet alkuperämaaperiaatetta rajoittamalla. Lisäksi jäsenvaltioiden on sovellettava samoja yleisiä työehtoja niin oman maansa työntekijöihin kuin maahanmuuttajiin ja lähetettyihin työntekijöihin. Yksi työpaikan työntekijöistä voitaisiin nimetä vastuuhenkilöksi, jonka tehtävänä on pitää kohdemaassa työskentelyyn vaadittavat asiakirjat saatavilla.

4.2.3

Soveltamisala ja lainvalintasäännöt: Palvelujen rajatylittävän liikkuvuuden osalta on alkuperämaaperiaatteen soveltamisala, poikkeussäännökset ja lainvalintasäännöt laadittava vielä tarkemmin ja rajattava toisistaan entistä selvemmin. Tämä koskee suunnitellun ammattitutkintojen vastavuoroista tunnustamista koskevan direktiivin soveltamisalan rajaamista sekä sen selvittämistä, voidaanko esimerkiksi ristiriitaisuudet alkuperämaasäännön — joka direktiiviehdotuksen mukaan on etusijalla — ja vastaanottavan valtion sosiaali-, vero- ja rikosoikeudellisten sääntöjen välillä välttää, ja jos voidaan, miten. Yleisesti ottaen oikeudellista epäjohdonmukaisuutta muihin säädöksiin nähden tulisi välttää. Etenkin Rooma I- ja Rooma II-yleissopimukset tulee jättää ennalleen. Kansainvälinen yksityisoikeus tarjoaisi kuitenkin monissa tapauksissa selkeämmät säännöt riitojen ratkaisemiseksi. Kaikki yleishyödylliset palvelut on suljettava pois palveludirektiivin soveltamisalasta, kunnes saadaan aikaan yhteisön puitteet.

4.2.4

Rajatylittävän toiminnan keskitetty rekisteri: Direktiivissä säädettyä tiettyjen palveluntarjoajien, nimittäin vapaiden ammatinharjoittajien, valvontaa ajatellen tulisi komitean mielestä tutkia, voisiko unionin laajuisen keskusrekisterin perustaminen vaatimusten ja rikkomusten kirjaamiseksi tehostaa ja auttaa valvontatehtävää.

4.2.5

Empiirisen kartoittamisen kehittäminen: Sisämarkkinoilla tarjottavien palvelujen kartoittamisvälineet on tarkistettava ja niitä on parannettava, jotta toimien syyt ja seuraukset voidaan yksilöidä ja niitä voidaan arvioida entistä paremmin.

4.2.6

Laadunvarmistus ja hintojen avoimuus: Kuluttajansuojaa on parannettava laadunvarmistusjärjestelmillä sekä ottamalla tarvittaessa käyttöön vakuutusvelvoite. Rajatylittävän palveluntarjonnan yhteydessä kuluttajien tulisi kuluttajan ja yritysten välisissä toiminnassa (business to consumer) kysymättäkin saada käsitys palvelun suorittamisen ehdoista ja hinnoista. Yhteisön lainsäädännön mukaiset maksu- ja kustannustaulukot voisivat olla yksi ratkaisu.

4.2.7

Verosäännösten yhtenäistäminen: Monien todellisten ja oletettujen pienten esteiden ohella jäsenvaltiot ja kunnat estävät itse sisämarkkinoiden toteuttamisen, sillä verolainsäädäntö on kirjavaa ja sitä sovelletaan epäyhtenäisesti. Komitea kehottaa niitä kiinnittämään tilanteeseen erityistä huomiota myös tulevaisuudessa.

5

Sisämarkkinoiden myönteisiä näkökohtia etenkin pk-yritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta on esiteltävä nykyistä tiiviimmin komitean Prism-hankkeen avulla. Jos palveluntarjoajat ja kuluttajat eivät ole laajalti vakuuttuneita sisämarkkinoiden eduista, ei palvelualan kasvumahdollisuuksia voida komitean mielestä hyödyntää.