31.1.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/52

1.1

Toimivat sisämarkkinat, joilla noudatetaan sekä asianmukaisia sosiaalisia velvoitteita — ja varmistetaan etenkin työntekijöiden ja kuluttajien suoja — että ympäristölainsäädäntöä, ovat keskeinen osa Euroopan yhdentymistä. Ne antavat yhdentymiselle oikeutuksen tuomalla merkittäviä etuja kansalaisille ja liiketoimille.

1.2

EU perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen. Sillä vahvistetaan sisämarkkinoiden perustaa ja ehkäistään tuotteiden, henkilöiden tai yritysten alkuperään tai kansallisuuteen perustuva syrjintä. EU:n oikeuden tehokas soveltaminen lisää kansalaisten luottamusta EU:n politiikkoihin ja prosesseihin ja tekee EU:sta merkityksellisemmän kansalaisille ja yrityksille. Tämä edellyttää kuitenkin EU:n oikeuden oikein ajoitettua ja asianmukaista saattamista osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä.

1.3

Lisäksi EU-lainsäädäntöä, jonka tavoitteena on poistaa kaikenlaiset esteet yhdenvertaisten mahdollisuuksien luomisen tieltä, on sovellettava täsmällisesti ja johdonmukaisesti koko EU:ssa, ja kaikkien toimivaltaisten kansallisten ja alueellisten viranomaisten on valvottava tehokkaasti sen noudattamista.

1.4

Sisämarkkinat toimivat moitteettomasti ja niistä tulee kasvun ja vaurauden lähde vain jos kaikki esteet, suorat ja välilliset, ovat poissa kansalaisten tai yritysten tieltä — vaivalloiset ja pitkälliset hallinnolliset menettelyt mukaan luettuina. Lukuisat kansalaisten ja yritysten vuosittain esittämät valitukset johtuvat kansallisista toimista, jotka ovat usein liian rajoittavia, mutkikkaita tai suhteettomia. (1) Tämä johtuu osittain ylimääräisten menetelmien käyttöönotosta EU:n oikeuden saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tällaiset menetelmät lisäävät kansallista lainsäädäntöä, mikä hämärtää EU:n lainsäädännön tavoitteita.

1.5

Lainsäädännön parantaminen on olennainen osa Lissabonin strategiaa. Maaliskuun 22.–23. päivänä 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä todetaan nimenomaisesti sääntely-ympäristön parantamisen myönteiset vaikutukset kilpailukykyyn. Kesäkuun 6.–7. päivänä 2005 kokoontunut kilpailukykyneuvosto vahvisti toteamuksen. (2) Sen vuoksi on korostettava, että lainsäädännön parantaminen sekä täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta liittyvät läheisesti toisiinsa: hyvä laki on valvottavissa ja sitä myös valvotaan.

1.6

Jotta laki on valvottavissa, sen on oltava riittävän selkeä, ja jotta se on riittävän tehokas, sillä on voitava ratkaista tarkoituksenmukaisesti erityiset ongelmat. Jos laki on liian mutkikas ja epäselvä, koska esim. asianmukaista vaikutustenarviointia ei ole suoritettu, täytäntöönpanossa on väistämättä ongelmia. Tämän vuoksi on laadittava ylimääräisiä lakeja, joissa ongelmat otetaan huomioon. Huonot lait johtavat lakien lisääntymiseen ja liian moniin sääntöihin, joiden noudattaminen aiheuttaa tarpeetonta mukautumistaakkaa yrityksille ja jotka hämmentävät kansalaisia. (3)

1.7

Lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi viranomaisilla on oltava vaadittavat hallinnolliset valmiudet. Muutoin hallinnolliset heikkoudet johtavat ongelmiin täytäntöönpanossa ja noudattamisen valvonnassa.

1.8

Samalla EU:n oikeuden tehokas soveltaminen parantaa kilpailukykyä ja edistää rajatylittävää yhteistyötä, jotka ovat kaksi Lissabonin strategian perustavoitetta.

1.9

ETSK katsoo, että EU:lla on ongelmia täytäntöönpanossa ja noudattamisessa. EU:n oikeuden täytäntöönpanoa koskevien tilastojen mukaan direktiivejä ei saateta nopeasti osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä. Rikkomusmenettelyjä koskevat tilastot paljastavat, että saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on usein virheellistä ja puutteellista. Itse asiassa 78 prosenttia Euroopan komission vuosina 2002–2005 jäsenvaltioita vastaan tekemistä kanteluista koskee direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden soveltamista. Tämä osoittaa, että jäsenvaltioilla on vaikeuksia päättää omasta tavastaan saattaa direktiivit voimaan

1.10

Neuvosto on käsitellyt useissa päätöslauselmissa täytäntöönpanon ja voimaansaattamisen ongelmia (4). Vuonna 2003 tehdyssä säädöskäytännön parantamista koskevassa toimielinten välisessä sopimuksessa puhutaan myös voimaansaattamisen ja soveltamisen parantamisesta (5).

1.11

Muutamissa tapauksissa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on velvoittanut jäsenvaltiot varmistamaan lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan (6).

1.12

Komissio on laatinut useita asiakirjoja siitä, miten jäsenvaltiot voisivat parantaa osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen ja soveltamisen toimivuutta. Valkoisessa kirjassaan eurooppalaisesta hallintotavasta komissio toteaa: ”Euroopan unionin säännösten vaikutus jää viime kädessä riippumaan jäsenvaltioiden viranomaisten halusta ja kyvystä toteuttaa oikea-aikaisesti ja kokonaisuudessaan niiden kansallinen täytäntöönpano ja soveltaminen” (7). Komission 16. maaliskuuta 2005 antamassa tiedonannossa aiheesta ”Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi” pohditaan toimia unionin sääntelyjärjestelmän parantamiseksi ilman liian suuria hallintokustannuksia.

1.13

Vuodesta 1985 uusi lähestymistapa on ollut entistä hyödyllisempi väline normien ja määräysten tehokkaassa yhdenmukaistamisessa. Siinä luodaan vakaat, ytimekkäät ja avoimet oikeudelliset puitteet, joihin kuulu viranomaisten tarkistus- ja tasapainotusjärjestelmä. Siinä käytetään direktiiveissä määritettyä suurta välinevalikoimaa ja osoitetaan suuri vastuu tuottajille ja ulkopuolisille tahoille. Soveltamisen osalta komissio tekee erityisesti syvällisen tutkimuksen perusteella sen johtopäätöksen, että ”– — kokemusten mukaan kyseisten direktiivien täytäntöönpanoa voidaan edelleen monin tavoin parantaa” (8). Asiakirja paljastaa vakavia puutteita.

1.14

Toisessa täytäntöönpanokertomuksessaan sisämarkkinastrategiasta vuosiksi 2003–2006 (9) komissio tutkii täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan heikkouksia hyvin monilla aloilla. Komissio selvittää myös aikomukset ja tavoitteet täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan parantamiseksi. Näihin kuuluu jäsenvaltioiden entistä suorempi sitoutuminen ja siis poliittinen tahto. Komission suosituksessa sisämarkkinoihin vaikuttavien direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä (10) esitetään tiettyjä käytäntöjä, joita jäsenvaltioita kehotetaan omaksumaan. Tärkeimpiä näistä käytännöistä ovat valvonta- ja koordinointivastuun antaminen yhdelle ministerille ja ministeriölle, kansallisten tietokantojen perustaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä saatetuista direktiiveistä ja tiiviin yhteistyön tukeminen Brysselissä neuvottelevien kansallisten virkamiesten ja kansallisia toimenpiteitä toteuttavien virkamiesten välillä.

1.15

Täytäntöönpanoa koskevista tutkimuksista saatujen tulostaulujen mukaan puutteita on muodollisessa saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Vaikka toimivaltaiset yhteisön toimielimet ovat kiinnittäneet asiaan huomiota, niin tapaa, jolla sovitut määräykset pannaan täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä ja/tai sääntelyssä, ei ole tarkasteltu järjestelmällisesti eikä jatkokeskustelua ole käyty neuvostossa. Kun erilainen täytäntöönpano eri osissa jäsenvaltiota johtaisi nopeasti siihen, että kansalaiset vaatisivat toimenpiteitä, erilainen täytäntöönpano kahden naapurijäsenvaltion välillä ei ole edes poliittisella esityslistalla.

1.16

Tulostaulujen ansiosta on epäilemättä saatu avoimempaa tietoa jäsenvaltioiden toimista säännösten saattamiseksi osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä. Säännösten soveltamisesta ei ole vielä vastaavia tuloksia, joiden avulla voitaisiin lisätä avoimuutta sen suhteen, miten kansalliset viranomaiset soveltavat EU:n oikeutta ja politiikkaa.

1.17

Vaikka parannuksista keskustellaan, julkiset sidosryhmät eri puolilla Eurooppaa eivät ole riittävän tietoisia asiasta eivätkä sitoutuneita takaamaan, että EU:n oikeus Euroopan yhdentämisen perustana toimii moitteettomasti. Näin tapahtuu vain jos prosessissa edetään oikein: direktiivien hyväksyminen, saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta. Monesti saattaa puuttua myös halua koko prosessin johdonmukaiseen täytäntöönpanoon. Komission asiakirjat, lukuisat tuomioistuimen päätökset ja asiaa koskevat tutkimustulokset tarjoavat riittävästi tiedonlähteitä jäsenvaltioille, jotta ne voivat parantaa oikeudellisten velvoitteidensa noudattamista.

1.18

EU:n oikeuden tehokas soveltaminen edellyttää erityistä huomiota ja turvalausekkeita jäsenmäärältään kasvavassa EU:ssa. Euroopan unionin yhdentymiskehitys ei saa vaarantua EU:n säännösten tehokkuuden vesittämisen vuoksi.

2.1

EY:n perustamissopimus tarjoaa monenlaisia toimenpiteitä sisämarkkinoiden lähentämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi. (11) Kuitenkin 1970-luvun ja 1980-luvun alun kokemusten mukaan täysi yhdenmukaistaminen on hidasta, vaivalloista ja tietyissä tapauksissa tarpeetonta. Vastavuoroiseen tunnustamiseen ja kansalliseen valvontaan perustuvista toimenpiteistä on ollut helpompi neuvotella ja ne on ollut helpompi toteuttaa. Ne ovat olleet myös tehokkaampia kaupan ja sijoitusten vapauttamisessa asettamatta kohtuutonta säännösten noudattamisen taakkaa. On kuitenkin huomattava, että EU on tullut uuteen vaiheeseen, jota luonnehtii hallintokulttuurien erojen lisääntyminen. Tämän vuoksi saatetaan haluta säännöstön uudistamista yhdentymisen ja hyvien käytänteiden edistämiseksi.

2.2

Uusien poliittisten välineiden käyttöönotosta huolimatta yhteisön lainsäädännön määrän kasvu on ollut osittain luonnollinen tulos yhdentämisen syventämisestä ja laajentamisesta, mutta se on tulosta myös lainsäädännön puutteellisesta ja vajavaisesta täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa. Uusia säännöksiä on lisätty estämään jäsenvaltioita laiminlyömästä velvoitteensa tai tekemästä kansallisesta sääntelystä liian mutkikasta (12). Valaisevana esimerkkinä ovat vapauttamisdirektiivit, jotka komissio hyväksyi 86 artiklan 3 kohdan mukaisesti esimerkiksi televiestintäpalvelujen ja -laitteiden aloilla.

2.3

Koska monissa jäsenvaltioissa on vaikeuksia täytäntöönpanossa (13), EU:n oikeuden soveltamisen parantaminen edellyttää myös jäsenvaltioiden viranomaisten yhteisiä ponnisteluja. Yhteistyötä ei ole kuitenkaan tehty tähän saakka. Jäsenvaltioissa ollaan samanaikaisesti toivotusti siirtymässä vähemmän interventionistisiin ja kevyempiin välineisiin politiikan täytäntöönpanossa ja sääntelyssä.

2.4

Vuoden 2000 Lissabonin Eurooppa-neuvostossa, josta alkoi kehitys unionin kilpailukyvyn lisäämiseksi, otettiin käyttöön avoin koordinointimenetelmä täytäntöönpanon ja toteutuksen parantamiseksi käyttämällä laatuun ja määrään perustuvia indikaattoreita, vertailevaa arviointia ja parhaita käytäntöjä. Jäsenvaltiot eivät ole vielä käyttäneet hyväkseen järjestelmällisesti ja laajasti näitä parhaita käytäntöjä omien täytäntöönpanotapojensa parantamiseksi.

2.5

Aluksi avoin koordinointimenetelmä herätti suuria toiveita. Niin herättivät myös vertailevan arvioinnin ja parhaiden käytäntöjen tavoitteet. Kokemus ei kuitenkaan osoita positiivista tulosta. Ilman velvoittavaa sitoutumista asiaan jäsenvaltiot näyttävät olevan haluttomia mukauttamaan lainsäädäntöään — täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta puhumattakaan.

2.6

Vuoteen 2004 mennessä kymmenen ehdokasvaltiota olivat sisällyttäneet yhteisön säännöstön kansalliseen lainsäädäntöönsä. Määräaikaa on siis muodollisesti noudatettu. Lain muuttaminen ei sinällään kuitenkaan merkitse moitteetonta voimaan saattamista. Lisäksi täytäntöönpanoon ja noudattamisen valvontaan tarvitaan riittävästi hallintovirkamiehiä ja -menettelyjä, joiden luominen oli monissa tapauksissa aloitettava kokonaan alusta, koska EU:n säännösten tehokkaasta soveltamisesta ei ole tarpeeksi kokemusta. Jäsenvaltioiden viranomaisten välisen ja unionin toimielinten kanssa tehtävän yhteistyön lisäämisellä edistettäisiin EU:n sääntöjen yhtenäistä soveltamista koko unionissa. (14)

2.7

Vaikka EU:n sääntelyllä ja lainsäädännöllä pyritään yhteisten edellytysten luomiseen avoimilla eurooppalaisilla markkinoilla, välineet voivat vaihdella huomattavasti alueiden välillä. Periaate voi olla kaikilla alueilla sama, mutta tavoiteltu integraation taso voi vaihdella suuresti. Tämä johtaa enemmän tai vähemmän tiukkaan yhteisön sääntelyyn ja siten erilaiseen suhtautumiseen ja erilaisiin oikeudellisiin lähestymistapoihin.

2.8

Tällaiset erot johtuvat erilaisista yhdentymistavoitteista esimerkiksi yhtäältä sisämarkkinoiden ja ympäristöpolitiikan ja toisaalta sosiaalipolitiikan ja kansanterveyden välillä; viimeksi mainitut ovat ensi sijassa kansallisia. Perustamissopimuksessa ei aseteta kunnianhimoisia vaatimuksia kansanterveydelle tai opetukselle. Näillä politiikanaloilla EU:n tehtävänä on koordinoida ja kannustaa ennemminkin kuin yhdentää.

2.9

Nykyinen tilanne on siis hyvin värikäs ja monimuotoinen, ja EU:n tasolla on monia lainsäädäntötoimia rinnakkain, mikä puolestaan vaikuttaa kansallisiin lähestymistapoihin. Näihin kuuluvat mm. seuraavat:

2.10

Saattamista osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa edellyttävien yhteisön välineiden laaja kirjo aiheuttaa usein kansallisia ja siis erilaisia tulkintoja kansallisesta täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta sekä niiden toteuttamistavoista.

2.11

Nykyisessä toimintamallissa otetaan huomioon vaihtelevasti seuraavat jäsenvaltioita koskevat tekijät:

2.12

EU:n lähestymistavassa otetaan tietysti huomioon jäsenvaltioiden erilaisuus ja niiden monimuotoiset hallinnolliset perinteet, oikeuskulttuurit ja poliittiset järjestelmät. Tämä on jopa periaatekysymys. Erilaisista perinteistä ja kulttuureista huolimatta on kuitenkin pystyttävä takaamaan EU:n lainsäädännön tehokas soveltaminen vääristymien ja syrjinnän välttämiseksi. Unionin toimivaltuuksien laajentaminen ja meneillään oleva laajentuminen korostavat tehtävän monimutkaisuutta.

2.13

Lopulliseen tulokseen vaikuttavia, komissiota koskevia erityisiä velvoitteita ovat mm. seuraavat:

2.14

Yhteisön lainsäädännön kasvamisen lisäksi on syntynyt myös lisää ei-oikeudellisia välineitä ja -prosesseja, joiden tavoitteena on saada jäsenvaltiot panemaan täytäntöön EU:n oikeus nopeasti ja oikein. Tällaisia välineitä ovat esimerkiksi määräaikaiskertomukset ja tulostaulut säännösten saattamisesta osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä.

2.15

Komissio on myös ryhtynyt lukuisiin toimiin, joilla kansalaisille ja yrityksille annetaan tietoa niiden oikeuksista ja niitä kannustetaan käyttämään oikeuksiaan kansallisten viranomaisten kanssa asioidessaan ja tuomioistuinten edessä. Esimerkiksi kansalaisille ja yrityksille tarkoitetuilla neuvontapisteillä ja SOLVIT-keskuksilla pyritään tunnistamaan ja korjaamaan oman jäsenvaltion ulkopuolella liikkuvien tai toimivien henkilöiden ja yritysten vaikeudet.

2.16

SOLVIT-keskusten käsittelemiä tapauksia koskevan viimeisimmän selvityksen mukaan yli 50 prosenttia kaikista ongelmista koskee ammattipätevyyden tunnustamista, tuotteiden pääsyä markkinoille, moottoriajoneuvojen rekisteröintiä ja oleskelulupia. Vaikka 80 prosenttia kaikista tapauksista onnistutaan ratkaisemaan, nämä tilastot osoittavat myös, että ongelmat eivät ole uusia eivätkä ennen kokemattomia. Kansalaisilla ja yrityksillä on ongelmia, jotka johtuvat lähinnä byrokraattisista menettelyistä ja kansallisten hallintoviranomaisten haluttomuudesta selventää vaatimuksia. Huolimatta SOLVIT-keskusten menestyksestä 20 prosenttia ongelmista jää ratkaisematta.

2.17

Unionin laajentuminen on myös haaste. Jäsenmäärän kasvua ei voida hallita lujittamatta vastaavasti kuulemis- ja valvontamenettelyjä.

2.18

Tämä kuulemis- ja valvontamenettelyjen lujittaminen on ollut näkyvintä viimeisimmässä laajentumisessa ja joulukuussa 2004 Brysselissä pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa sovituissa tulevia laajentumisia koskevissa parametreissa. Mahdolliset tulevat jäsenvaltiot joutuvat tiukempaan komission tarkkailuun, ja niiden odotetaan panneen täytäntöön suurimman osan yhteisön säännöstöä ennen EU:hun liittymistä. Niin ikään niiden odotetaan toteuttavan nopeammin niille mahdollisesti myönnetyt siirtymäkauden järjestelyt.

3.1

Tehokas täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta on ratkaisevan tärkeää kansalaisille ja yrityksille. Ne ovat olennainen osa oikeusvaltiota. Usein toisistaan eroavat tulkinnat yhteisesti hyväksytystä lainsäädännöstä herättävät yrityksissä ja kansalaisissa mm. seuraavia kysymyksiä: Minne valitetaan? Kuka on vastuuhenkilö? Mitä tehdään lyhyellä aikavälillä? Olennaisempi on seuraava kysymys: missä määrin tehoton täytäntöönpano aiheuttaa viivästyksiä tai muutoksia sijoitustavoissa ja luottamuksen puutetta kansalaisissa? Tällaiset kysymykset liittyvät EU:n politiikkojen oikeutukseen, johdonmukaisuuteen ja ennustettavuuteen. Nykyinen riittämätön voimaansaattamis- ja täytäntöönpanotahti ei voi enää jatkua.

3.2

EU:ssa asianmukaisesti hyväksyttyjen direktiivien täytäntöönpanon suuren mutkikkuuden ja sekavan kehityksen vuoksi tarvitaan yleistä SWOT-analyysiä järjestelmästä ja sen nykyisestä toimintatavasta: Mikä on tilanne? Entä ongelmien aiheuttajat? Mitä haasteita jäsenvaltioilla on? Mihin jäsenvaltiot pyrkivät: Mikä on toivottava suhde ja vuorovaikutus toissijaisuuden ja EU:n valvonnan välillä? Toisin sanoen: kuka on vastuussa arvioinnista, mitä arvioidaan ja mitkä ovat kriteerit? Missä määrin oikeudelliset välineet ja nykyiset käytännöt vastaavat Euroopan yhdentymisen tavoitteita? Miten EU ja jäsenvaltiot aikovat vastata yritysten ja kansalaisten valituksiin puutteellisista ja joskus kielteisesti vaikuttavista tavoista, joilla EU:n säännökset saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja käytäntöjä, pannaan täytäntöön ja niiden noudattamista valvotaan?

3.3

Jäsenvaltioissa toteutettavia parannuksia koskevien keskustelujen lisäksi tällaisia kiinnostavia kysymyksiä on esitettävä, jotta saadaan aikaan päättäjien ja virkamiesten sekä yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan välinen laaja ja avoin keskustelu toivottavasta menettelyjen ja käytäntöjen soveltamisesta EU:ssa ja jäsenvaltioissa. Keskustelulla on lisättävä tietoa siitä, mitä vaikutusta on säännöstön oikealla saattamisella osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanolla ja sen noudattamisen valvonnalla kaikilla sovituilla EU:n politiikanaloilla.

3.4

On tarpeen pohtia tulevien laajentumisten vaikutusta yhteisön oikeuden johdonmukaisuuteen ja yhdenmukaiseen soveltamiseen EU:ssa. EU:n olisi myös pohdittava, miten vähintään 27 jäsenvaltion unionissa vältetään se, että erilaisuuden lisääntyminen johtaisi kaupan, investointien ja sijoittautumisen esteisiin.

3.5

On olemassa monia näkemyksiä siitä, miten EU:n oikeuden väärää soveltamista koskeva ongelma ratkaistaan, mikä poliittiselta kannalta liittyy toissijaisuuden ja yhteisön lähestymistavan välisiin jännitteisiin. Yhden näkemyksen mukaan komission olisi tarkkailtava huolellisesti EU:n oikeuden täytäntöönpanoa, vaikka jäsenvaltioiden täytäntöönpanovastuu hyväksytäänkin täysin. Toinen näkemys perustuu toissijaisuuteen: jäsenvaltioille annetaan vapaus toimia ja kaikkien annetaan ratkaista omat ongelmansa. Kolmas mahdollisuus on se, että jäsenvaltiot ottavat enemmän vastuuta tehden tiliä toisilleen komission valvoessa tiukasti lain noudattamista ja käyttäessä tarvittaessa vakuuttavasti oikeudellisia keinojaan.

3.6

Perussopimusten vartijana ja lainsäädäntöehdotusten tekijänä komissiolla on merkittävä osa sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamisessa. Sen vastuulla on esittää yksinkertainen ja noudattamiskelpoinen lainsäädäntö, jolla ratkaistaan sisämarkkinoiden ongelmat määräämättä kuitenkaan kohtuuttomia kustannuksia jäsenvaltioille ja yrityksille. Komissio on viime vuosina todella pyrkinyt yksinkertaistamaan lainsäädäntöään ja arvioimaan ehdotetun lainsäädännön vaikutuksia Komission on myös toimittava nopeasti ja päättäväisesti rikkomusten lopettamiseksi. Komission olisi pohdittava, miten sen vuonna 2004 antamat suositukset (ks. edellä) nopeasta ja asianmukaisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä laajennetaan kattamaan myös täytäntöönpano- ja noudattamisen valvontavaihe.

3.7

Unionin jäseninä jäsenvaltioiden velvollisuutena on toimia lojaalisti unionia kohtaan, täyttää velvollisuutensa, edistää yhteisön tehtävien saattamista loppuun ja varoa saattamasta vaaraan EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan tavoitteita. Tarkemmin sanoen jäsenvaltioiden hallintojen asenteesta täytyy ilmetä, että ne itse muodostavat EU:n ja että ne toimivat EU:n päätösten mukaisesti. (15)

3.8

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on päättänyt monissa tapauksissa, että jäsenvaltiot eivät voi vedota sisäisiin hallinnollisiin vaikeuksiin perustellakseen puutteellista tai epäasianmukaista yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa. Nämä päätökset saattavat myötävaikuttaa tulevien menettelyjen tehostumiseen.

3.9

On tarpeen pohtia myös niiden oikeudellisten ja ei-oikeudellisten välineiden ja menettelyjen luonnetta, jotka ovat sopivimpia takaamaan politiikan täytäntöönpanon tehokkuuden yli 30 jäsenvaltion unionissa.

3.10

Ei-oikeudellisten välineiden ja menettelyjen käyttämisen tulokset ovat olleet varsin sekavia. Lupaavasta alusta huolimatta avoin koordinointimenettely ei näytä onnistuneen. Sitä vastoin SOLVIT-keskukset ovat ratkaisseet 80 prosenttia ongelmista, joita ne ovat joutuneet käsittelemään.

3.11

Kilpailukykyneuvosto kehotti maaliskuussa 2005 tekemissään päätelmissä jäsenvaltioita tutkimaan EU:n säännösten yhteensopivuutta kansallisen lainsäädännön kanssa kaupan esteiden poistamiseksi ja markkinoiden avaamiseksi kilpailulle. Euroopan parlamentti on myös todennut edut, jotka liittyvät siihen, että kansalliset viranomaiset valvovat EU:n säännösten noudattamista jäsenvaltioissa. Tarkastukset ovat käytännöllinen tapa tunnistaa ja poistaa kaupan esteet ja nähdä, johtuvatko esteet EU:n oikeuden vääränlaisesta täytäntöönpanosta, noudattamisen asianmukaisen valvonnan laiminlyönnistä vai yksinkertaisesti hallinnollisesta käytännöstä, joka ei ole EU:n vaatimusten mukainen.

4.1.1

ETSK katsoo, että lainsäädännön täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta ovat lainsäädännön parantamisen olennainen osa ja niiden tulisi sen vuoksi olla poliittinen painopisteala (16). Näin ei kuitenkaan vielä ole huolimatta joidenkin jäsenvaltioiden ja komission muuttuvasta lähestymistavasta, joka luo perustaa tulevaisuuden politiikalle. Lainsäätäjä ei ole useinkaan ottanut riittävästi huomioon soveltamisen ja täytäntöönpanon vaatimuksia. Johdonmukaisessa lainsäädännön parantamistoimien vaikutusten arvioinnissa täytyy myös ottaa huomioon, miten lainsäädäntöä tulisi kehittää ja panna täytäntöön. Koko prosessi on yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumisen ja EU:n oikeutuksen edellytys.

4.1.2

Periaatteessa nimenomaan jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu EU:n oikeuden asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta. Komission tehtävä perussopimusten vartijana on varmistaa, että jäsenvaltiot todella täyttävät velvollisuutensa. Komissio voi puuttua kaikkiin virheisiin rikkomusmenettelyillä tai muilla tarkoituksenmukaisiksi katsomillaan keinoilla EU:n oikeuden väärää soveltamista koskevan ongelman ratkaisemiseksi.

4.1.3

Vuonna 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen perusteella neuvosto pohtii parhaillaan säädöskäytännön parantamista ja lainsäädännön yksinkertaistamista. ETSK katsoo, että tulisi kiinnittää riittävästi huomiota jäsenvaltioiden täytäntöönpanemien EU:n säädösten, muidenkin kuin direktiivien, soveltamisen tehostamiseen.

4.1.4

ETSK katsoo, että kilpailukykyneuvoston olisi sisämarkkinoihin — yhdentymiskehityksen tärkeimpään osaan — sitoutuneena oltava komission luonnollinen kumppani EU:n tasolla lainsäädännön täytäntöönpanosta ja voimaansaattamisesta keskusteltaessa.

4.1.5

Hyvin tärkeä ja usein ratkaiseva näkökohta on se, että jäsenvaltioiden kansallisen hallinnon järjestelyt ovat perussopimusten soveltamisalan ulkopuolella. EY:n perustamissopimuksen 10 artiklasta ja oikeuskäytännöstä johtuu kuitenkin, että kansallisten viranomaisten on varmistettava asianmukainen täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta. Tässä suhteessa ETSK korostaa jäsenvaltioiden yhteistä sitoutumista Euroopan unioniin — ja tietysti yhteistä vastuuta siitä.

4.1.6

Liian pitkään on korostettu uuden EU-lainsäädännön antamista. ETSK on samaa mieltä komission kanssa siitä, että 25 jäsenvaltion EU:ssa olisi keskityttävä nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoon ja noudattamisen valvontaan eikä uusien säännösten antamiseen. Uusi yhteisön lainsäädäntö ei ole houkutteleva vaihtoehto, koska se vaatii paljon aikaa ja varoja. Samoin ehdoton turvautuminen oikeudellisiin menettelyihin jäsenvaltioiden pakottamiseksi ratkaisemaan ongelmat vaatii myös paljon aikaa ja vie vähäisiä varoja. Tarvittaisiin ennemminkin toimintatavan muutosta, jolloin jäsenvaltioissa ja komissiossa keskityttäisiin uuden sääntelyn sijaan lainsäädännön täytäntöönpanoon ja noudattamisen valvontaan, jolloin varmistetaan, että sovitulla EU:n oikeudella ja politiikalla saavutetaan täysi teho. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan korostamista käytettäisiin tekosyynä lainsäädännön antamatta jättämiselle niillä aloilla, joilla uutta lainsäädäntöä yhä tarvitaan.

4.1.7

Voimassa olevan ja jo sovellettavan EU:n lainsäädännön tarkasteleminen — vrt. Tanskan kokemukset — on hyödyksi säädöskäytännön parantamisprosessissa. Tämä on kuvaava esimerkki yksinkertaistamisen sekä täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan vuorovaikutuksesta.

4.1.8

Tarkasteltaessa lainsäädännön vaihtoehtoja, eli itsesääntelyä ja yhteissääntelyä (17), on selvitettävä tapauskohtaisesti, olisivatko ne toimivia vai eivät. Vaikka itsesääntely- ja yhteissääntelyaloitteita on kannustettava, niiden toteuttamiskelpoisuus on testattava konkreettisessa soveltamisessa.

4.1.9

ETSK:n mielestä on myös ilmeistä, että jatkuvasti kasvavia vaikeuksia kansallisessa täytäntöönpanossa ja noudattamisen valvonnassa on käsiteltävä ja ne on ratkaistava entistä tiiviimmällä jäsenvaltioiden ja yhteisön viranomaisten välisellä yhteistyöllä.

4.1.10

ETSK katsoo, että tällainen tiivistetty yhteistyö hyödyttää tavoitetta, jonka mukaan on vältettävä liiallista yhteisön lainsäädäntöä, joka tuskin on oikea tie kohti kansallisia täytäntöönpanomenettelyjä. Lait ovat liian hitaita ja vaivalloisia, ja usein niillä pyritään soveltamaan kansallisen politiikan tavoitteita suhteettomilla keinoilla.

4.2.1

ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden olisi jatkossakin voitava päättää vapaasti omista täytäntöönpanomenetelmistään ja -menettelyistään. Myös jäsenvaltiot ja komissio voisivat käsitellä näitä menetelmiä ja menettelyitä vaikutusten arvioinneissaan.

4.2.2

ETSK:n mielestä ja riippumatta menetelmistä tai menettelyistä, joita jäsenvaltiot valitsevat sisämarkkinoiden toimintaan vaikuttavan EU:n oikeuden tai kansallisen oikeuden täytäntöön panemiseksi, tulosten on oltava samankaltaisia koko EU:ssa. Tuloksia on myös sovellettava EU:n primaari- ja sekundaarilainsäädäntöön.

4.2.3

Jäsenvaltioista puhuttaessa ETSK katsoo, että mukana olisi oltava myös sellaisia valtiotasoa alempia viranomaisia, joilla on autonomista lainsäädäntövaltaa ja/tai täytäntöönpanovastuuta (esim. osavaltiot, maakunnat ja alueet) .

4.2.4

ETSK katsoo, että seuraava askel EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden viranomaisten välisessä yhteistyössä EU:n oikeuden ja politiikkojen täytäntöönpanemiseksi on menettelytapojen soveltamiseen liittyvien jäsenvaltioiden hallinnollisten valmiuksien parantaminen ja selventäminen. Siitä keskustellaan parhaillaan eräissä jäsenvaltioissa.

4.2.5

Hallinnolliset valmiudet ovat yhteinen huoli, ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että soveltamis- ja täytäntöönpanoviranomaisilla on aiheesta korkean tason valmiudet. ETSK:lle tämä merkitsee muun muassa tiivistä yhteistyötä Brysselin neuvottelijoiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa.

4.2.6

Yksi ETSK:n merkille panema erityinen lähestymistapa on kansallisten sääntelyviranomaisten käytäntö esimerkiksi televiestinnän alalla. Kansalliset sääntelyviranomaiset noudattavat samaan aikaan yhteisiä Euroopan laajuisia säännöksiä ja kansallista valvontaa. Nämä käytännöt on myös tutkittava tarkkaan.

4.2.7

Jäsenvaltioita tulee kannustaa tutkimaan kansallisia säännöksiään ja menettelyjään (kuten jotkin jäsenvaltiot, esimerkiksi Tanska, tekevät parhaillaan). Täytäntöönpanossa ilmenee ongelmia usein siksi, että kansallisia säännöksiä ja menettelyjä ei ole sovitettu riittävästi laajojen eurooppalaisten markkinoiden mukaisiksi.

4.2.8

Erityinen tapa panna täytäntöön EU:n oikeus on asettaa soveltamiselle lisäedellytyksiä ja soveltaa säädöksiä valikoivasti. ETSK katsoo, että voitaisiin ottaa käyttöön yleinen säännös, jonka mukaan jäsenvaltiot osoittavat komissiolle täytäntöönpanotaulukoin kansallisista täytäntöönpanotoimista ilmoittaessaan, että toimet ovat täysin yhteisön lainsäädännön mukaisia.

4.2.9

Olisi ehkä toivottavaa, että jäsenvaltiot antaisivat enemmän ja parempaa tietoa sekä omaan hallintoonsa liittyvistä että kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Laiminlyönnit johtuvat usein riittävän tiedon puutteesta. ETSK katsoo, että velvollisuutensa laiminlyöneisiin kansalaisiin ja yrityksiin voitaisiin kohdistaa kansallisia pakotteita.

4.2.10

Tällä hetkellä neuvottelut EU-lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisesta rajoittuvat pääasiassa hallitusten ja komission kahdenväliseen yhteydenpitoon. Tarvitaan enemmän vuorovaikutusta ja joustavuutta. Kansalliseen lainsäädäntöön saattamisesta ja EU-lainsäädännön soveltamisesta käydään jo nyt monenvälisiä keskusteluita kansallisten asiantuntijoiden ryhmissä. Näiden keskustelujen vaikutuksia tulisi vahvistaa. Kaikilla politiikanaloilla tarvitaan kaikkien EU:n alueella vaikuttavien toimivaltaisten viranomaisten välistä järjestelmällistä ja harkitsevaa keskustelua saavutetuista tuloksista ja jäsenvaltioiden kokemuksesta. Jälkiarvioinnit ovat toivottavia.

4.2.11

Kahden jäsenvaltion välisissä yhteyksissä olisi kiinnitettävä huomiota virkamiesten keskusteluun uusia jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita suuresti tukevien onnistuneiden kumppanuushankkeiden linjoista.

4.2.12

Direktiivien ja johdetun EU-oikeuden jälkikäteiset arvioinnit on suoritettava järjestelmällisesti. Koska kuuleminen on ratkaisevan tärkeää säädöskäytännön parantamisen kannalta, samantapaisia menettelyjä tulee ottaa käyttöön jälkikäteisissä arvioinneissa. (18) Alun perin säädöksen antaneiden elinten ei tulisi olla vastuussa tällaisista arvioinneista, joihin saattaa sisältyä myös tulevia tarpeita ja tiettyjen säännösten merkitystä koskevia pohdintoja.

4.2.13

ETSK katsoo, että keskusteluissa päästään Euroopan laajuisesti viranomaisten hyväksymien parhaiden käytäntöjen järjestelmälliseen tunnistamiseen. Jos jäsenvaltioiden väliset oikeudelliset tai hallinnolliset erot estävät parhaiksi tunnistettujen käytäntöjen hyväksymisen, kansallisten viranomaisten olisi esitettävä, miten niiden oma menetelmä tai menettely johtaa samanlaisiin tuloksiin kuin on saatu toisessa jäsenvaltiossa, jossa sovelletaan parhaita käytäntöjä. Yksi tällainen eräissä jäsenvaltioissa noudatettava hyvä käytäntö perustuu etusijasääntöön. Perusperiaatteena on, että EU:n lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on etusijalla kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanoon nähden.

4.2.14

Kansalliset viranomaiset ovat yleensä tilivelvollisia hallitukselle tai ministereille ja lopulta parlamentille. Koska EU:n oikeuden väärä täytäntöönpano tai täytäntöönpanon laiminlyönti hankaloittaa kansalaisten ja jäsenvaltioiden etuja muissa jäsenvaltiossa, ETSK katsoo, että EU:n on ehkä kehitettävä uusi käsite keskinäisestä vastuusta toisissa jäsenvaltioissa vastaavaa tehtävää hoitaviin viranomaisiin nähden.

4.2.15

Jäsenvaltioiden viranomaisten on selitettävä virkaveljilleen hallinnolliset käytäntönsä, muodolliset päätöksensä ja muut EU:n oikeuden täytäntöönpanoon ja noudattamisen valvonta liittyvät toimensa, jos toisen jäsenvaltion vastaavaa tehtävää hoitavat viranomaiset käsittävät nämä käytännöt, päätökset ja toimet sisämarkkinoiden sujuvaa toimintaa estäviksi (19).

4.2.16

ETSK:lle on tärkeää, että jäsenvaltiot tarkastavat säännöllisesti täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta vastaavien viranomaisten valmiudet sekä sen, että kansalliset säännökset ja sääntely samoin kuin hallinnolliset käytännöt ovat EU:n oikeuden vaatimusten mukaisia.

4.2.17

Jatkossa ehdokasvaltioiden on ennen laajentumista saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä koko yhteisön säännöstö. ETSK toivoo, että niillä on riittävät hallinnolliset valmiudet käytettävissään, jotta ne voivat panna lainsäädännön täytäntöön asianmukaisesti ennen kuin ne liittyvät EU:hun.

4.2.18

ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden on oltava valmiita ohjaamaan riittävästi henkisiä ja taloudellisia voimavaroja täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan tehokkaaseen edistämiseen. Komitea panee merkille jyrkän ristiriidan avoimeen koordinointimenetelmään ohjattujen varojen (virkamiehet, kokoukset, asiakirjat) sekä rahoitukseen ja työvoimaan liittyvien vaikeuksien välillä monissa jäsenvaltioissa SOLVIT-keskuksen kaltaisten tärkeiden verkkojen tukemisessa. Myönteinen poikkeus tässä suhteessa on esimerkiksi Ruotsi.

4.2.19

On kiinnitettävä aivan erityistä huomiota tuomioistuinten toimivuuteen: niiden erityisenä tehtävänä on tulkita ja soveltaa välittömästi yhteisön lainsäädäntöä (eli asetuksia) sekä säännöstön (direktiivien) voimaansaattamisen tuloksena syntynyttä lainsäädäntöä. Lainsäädännön yhtenäinen tulkinta ja säädösten yhtenäinen soveltaminen viipymättä konkreettisiin tapauksiin näyttää olevan hyvin vaikeaa. Siksi tuomareille ja asianajajille on annettava koulutusta yhteisön oikeudesta, etenkin kilpailuoikeutta sekä terveyttä ja kuluttajansuojaa koskevasta lainsäädännöstä.

4.3.1

ETSK katsoo, että komission tehtävänä on, sen lisäksi että se on pyrkinyt parantamaan omien yksiköidensä säädöskäytäntöä, myös edistää EU-lainsäädännön noudattamisen valvonnasta vastaavien viranomaisten välistä luottamusta, tukea kansallisten viranomaisten verkkoja, arvioida niiden toimintaa järjestelmällisesti sekä tunnistaa ja levittää parhaita käytäntöjä. Se voi käyttää esimerkiksi tietojärjestelmien kaltaisia erityisvälineitä viranomaisten välisen päivittäisen hallinnollisen yhteistyön edistämiseen. Tässä suhteessa sisämarkkinoiden neuvoa-antava komitea on hyödyllinen foorumi komissiolle ja jäsenvaltioille. Sama pätee komission suunnittelemaan sisämarkkinoiden tiedotuspalveluun, jonka tehtävänä olisi edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

4.3.2

Niiden rikkomusten ehkäisemiseen tarkoitettujen välineiden lisäksi, joita komissio on esittänyt tiedonannossaan yhteisön lainsäädännön soveltamisen tehokkaammasta valvonnasta (20), ETSK:n mielestä on tärkeää myös kehittää edelleen kansallisten viranomaisten yhteistyötä. Komissio voi olla avuksi kansallisten käytäntöjen tarkastamisessa, vaikka ne eivät olisikaan antaneet aihetta muodollisiin rikkomusmenettelyihin, edistämällä ongelmanratkaisua ja parhaista käytänteistä tiedottamista.

4.3.3

ETSK suosittelee, että komissiota kehotetaan tarkistamaan jäsenvaltioiden voimaansaattamisrakenteet — mahdollisesti puolueettoman kumppanin avulla — ja tekemään säännöllisiä selvityksiä täytäntöönpanosta ja voimaansaattamisesta tulostaulukoiden muodossa.

4.3.4

Kansallisiin tutkimuksiin ja kokemuksiin perustuvia EU:n rahoittamia koulutusohjelmia, jotka saattavat yhteen ammatinharjoittajia kaikkialta Euroopasta, on tuettava. Komission tukeman, kilpailun alalla äskettäin järjestetyn tuomarien koulutuksen tulokset olivat myönteisiä. Tällaisia alempien ja ylempien oikeusasteiden tuomareiden sekä hallintovirkamiesten koulutusohjelmia on laajennettava kaikille asianomaisille aloille, koska tarvittava osaaminen puuttuu yhä usein. Huomiota voitaisiin kiinnittää myös oikeusasiamiehen rooliin.

4.3.5

Komission olisi etsittävä aktiivisesti vaihtoehtoja muodollisiin oikeustoimiin, jotka nykyisellään ovat kantelijan kannalta usein liian hitaita; 50 prosenttia rikkomusmenettelyistä kestää yli neljä vuotta. Vaihtoehtoihin kuuluvat ”pakettikokoukset” ja SOLVIT-keskuksen kaltaiset välineet. Komissio saattaa harkita pakettikokousten tulosten julkistamista.

4.3.6

Tulisi pyrkiä löytämään soveliain keino päästä toivottuun lopputulokseen. Tietyissä tapauksissa ja luotettavien tulosten aikaansaamiseksi jäsenvaltioissa komissio saattaa harkita direktiiviehdotusten sijaan asetusehdotuksia. Yleisemmin ottaen komission tulisi ottaa huomioon ne ongelmat, jotka saattavat johtua jäsenvaltioiden erilaisista soveltamismenettelyistä.

4.3.7

Komitean mielestä komissiolla on oltava tarvittavat valtuudet ja voimavarat perinteisen tehtävänsä suorittamiseen EU:n oikeuden täytäntöönpanon valvomisessa, sekä uusien tehtäviensä suorittamiseen, joihin kuuluvat parhaiden käytäntöjen tunnistaminen ja levittäminen. ETSK suhtautuu myönteisesti sisäiseen tarkastukseen, jonka komissio aikoo suorittaa vuonna 2006 tämän alan nykyisten menettelyjen ja työmenetelmien arvioimiseksi.

4.3.8

Komissiota olisi tuettava täytäntöönpanoon ja noudattamisen valvontaan liittyvien toimien selventämisessä. Siihen saatetaan tarvita enemmän resursseja myös komissiossa. Eri pääosastojen lähestymistapojen välillä tarvitaan tältä osin enemmän yhtenäisyyttä.

4.4.1.

Täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa koskeva ETSK:n raportointi, kuuleminen ja valvonta ei saa rajoittua hallintoon ja virkamiehiin. Euroopan parlamentin ja myös kansallisten parlamenttien olisi sitouduttava samaan kehitykseen. ETSK on tyytyväinen Euroopan parlamentin hiljattain tekemään päätökseen aloittaa lainsäädännön soveltamisen ja noudattamisen valvonnan käsittely. Tämä aloite edistää varmasti kipeästi tarvittavan poliittisen huomion saamista aiheelle.

4.4.2

Osana hallintotavan parantamisen aloitetta komissio ryhtyi laaja-alaisiin kuulemisiin (21). Samaa odotettiin jäsenvaltioilta. Tietty johdettu oikeus, kuten kilpailua koskevat asetukset tai televiestintää koskevat direktiivit, edellyttää, että kansalliset viranomaiset kuulevat asianosaisia ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Eräillä jäsenvaltioilla on tapana pitää julkisia kuulemisia toimintaperiaatteiden suunnittelun ja arvioinnin tukemiseksi. Useimmat jäsenvaltiot suorittavat jonkinlaisen taloudellisten ja ympäristövaikutusten arvioinnin. Vaikutustenarviointiin sisältyy kuulemisvaihe ja arviointi. ETSK:n mielestä kyseiset kuulemis- ja arviointimenettelyt, joissa olennaisilta osin yksilöidään kansalaisten ja yritysten tarpeet ja niihin kohdistuvat poliittiset vaikutukset, edistävät menettelytapojen ymmärtämistä, vahvistavat niiden oikeutusta ja valmistelevat maaperää menettelytapojen parantamiselle.

4.4.3

Prosessien mutkikkuuden vuoksi hyvään hallintotapaan kuuluu selvittää Euroopan laajuisesti, että toissijaisuudesta ja tietyistä hallintoperinteistä huolimatta hallitukset ovat sitoutuneet tekemään sen, mitä ovat EU:ssa sopineet tekevänsä. Tämä merkitsee sitä, että komission ja jäsenvaltioiden lisäksi myös yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on erittäin tervetullutta parannusten aikaansaamiseksi ja parhaiden käytäntöjen edistämiseksi.

4.4.4

ETSK:n mielestä oikein tasapainotettua julkisuutta tarvitaan jo siinä vaiheessa kun komissiolla ja jäsenvaltioilla on konkreettisia ideoita täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan esittämisestä olennaisena osana lainsäädännön parantamista.