3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/114

1.1

Eurooppa-neuvoston Tampereen kokouksesta, jossa EU päätti edistää yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, on kulunut kahdeksan vuotta. Edistys on kuitenkin ollut vähäistä yhdellä politiikan keskeisistä osa-alueista, nimittäin maahanpääsyä koskevan politiikan ja lainsäädännön alalla. Maahanpääsy kuuluu edelleen kansallisen sääntelyn piiriin ilman, että sitä on millään tavalla yhdenmukaistettu EU:n tasolla, ja jäsenvaltioiden lainsäädännöt ovat hyvin erilaisia ja ilmentävät toisilleen vastakkaisia politiikkoja.

1.2

Yli kuusi vuotta on kulunut siitä, kun komissio laati ehdotuksensa direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä palkkatyötä tai itsenäistä ammatinharjoittamista varten (1). ETSK ja parlamentti ottivat ehdotukseen myönteisen kannan (2). Ehdotus ei kuitenkaan edennyt neuvossa ensimmäistä käsittelyä pidemmälle. Eräät jäsenvaltiot ovat sittemmin laatineet taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa koskevaa uutta lainsäädäntöä soveltaen hyvin erilaisia lähestymistapoja.

1.3

Eurooppalaiset tarvitsevat tulevina vuosina taloudellisista syistä jäsenvaltioihin muuttavia uusia siirtolaisia talous- ja yhteiskuntakehityksen tueksi (3). Väestökehityksen tilanne osoittaa, että Lissabonin strategia saattaa epäonnistua, jos maahanmuuttopolitiikkaa ei muuteta. Tarvitaan aktiivisia politiikkoja sekä erittäin ammattitaitoisten että heikommin koulutettujen työntekijöiden vastaanottamiseksi.

1.4

On käsittämätöntä, että tiettyjen jäsenvaltioiden hallitukset ovat käyttäneet Euroopan unionin neuvostossa veto-oikeuttaan komission säädösehdotuksiin ja pitävät voimassa entisaikojen vanhat rajoittavat politiikkansa. Tällä välin harmaa talous ja sääntöjenvastainen työnteko lisääntyvät, ja niistä tulee merkittävä houkutin siirtolaisille, joilla ei ole asianmukaisia lupia. Yhteisen eurooppalaisen lainsäädännön puuttuessa jäsenvaltiot hyväksyvät uutta lainsäädäntöä varsin erilaisin poliittisin tavoittein ja asettavat näin uusia esteitä lainsäädännön lähentämiselle. Erilaiset poliittiset lähestymistavat ja lainsäädäntöjen väliset erot aiheuttavat kansalaisissa sekaannusta ja epävarmuutta.

1.5

ETSK on ehdottanut, että Euroopan unionin neuvoston on luovuttava maahanmuuttajien maahanpääsyä koskevan lainsäädännön alalla yksimielisyyden vaatimuksesta ja tehtävä päätöksensä määräenemmistöllä sekä turvauduttava parlamentin yhteispäätösmenettelyyn (4). Tämä on ainut tapa antaa laadukkaita säädöksiä, jotka edistävät yhdenmukaistamista EU:n tasolla.

1.6

ETSK kannattaa sitä, että maahanmuuttoa koskeva lainsäädäntö sisällytetään Lissabonin sopimuksessa tavanomaisen menettelyn piiriin (aloitteen tekee komissio ja se hyväksytään neuvostossa määräenemmistöllä noudattaen yhteispäätösmenettelyä parlamentin kanssa).

1.7

Tarkastelun kohteena olevaa ehdotusta direktiiviksi käsitellään kuitenkin neuvostossa tuloksettoman yksimielisyyssäännön mukaisesti. Kuten komitea ehdotti jo Haagin ohjelmasta antamassaan lausunnossa, ”muutos on toteutettava pikaisesti, ennen kuin uusia säädösehdotuksia ryhdytään tarkastelemaan” (5). ETSK ehdottaa neuvostolle, että se ottaa käyttöön ”siirtymäväylälausekkeeseen” perustuvan menettelyn, joka on jo voimassa turvapaikka-asioissa. Näin kyseiset direktiivit hyväksyttäisiin määräenemmistöllä ja noudattaen yhteispäätösmenettelyä parlamentin kanssa.

1.8

Komitea on jo aiemmin todennut seuraavaa: ”Sen sijaan on suositeltavampaa, että maahantuloa koskevalle uudelle lainsäädännölle asetetaan kokonaisvaltainen, laaja-alainen säädöskehys alakohtaisen sääntelyn sijaan. Komission aikoinaan laatima maahantuloa koskeva direktiiviehdotus, jolle ETSK antoi tukensa pienin muutoksin, on edelleen hyvä säädösehdotus. Alakohtaisista seikoista ja eritysedellytyksistä voidaan lisäksi antaa erityissääntöjä. Jos Euroopan unionin neuvosto valitsee alakohtaisen lähestymistavan ja sallii ainoastaan erittäin ammattitaitoisten siirtolaisten maahanpääsyn, suuri osa maahanmuutosta jää säännöstön soveltamisalan ulkopuolelle, ja se olisi lisäksi syrjivää. Tämä vaihtoehto saattaa olla helpompi neuvostolle, mutta se ei vastaa unionin tarpeita (6).”

1.9

Lissabonin sopimuksessa asetetaan yhteisen lainsäädännön rajat: se antaa jäsenvaltioille oikeuden päättää, kuinka paljon maahanmuuttajia ne päästävät alueelleen. Tämä rajoitus ei estä pitkälti yhdenmukaistetun lainsäädännön saavuttamista Euroopan unionissa. Se pikemminkin kannustaa jäsenvaltioita käyttämään taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnoinnissa yhteisiä avoimia menettelyjä. Työ- ja oleskelulupien myöntämisessä toimivalta kuuluu jäsenvaltioiden viranomaisille yhteisön lainsäädännön puitteissa. Näin kukin jäsenvaltio voi päättää maahanmuuton luonteesta yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Kansallisessa lainsäädännössä on otettava yhteisön lainsäädännön puitteissa huomioon kunkin maan erityisolosuhteet.

1.10

Nyt ehdotettu laaja-alainen direktiivi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista vastaa Euroopan unionin pyrkimystä luoda unionille kattava maahanmuuttopolitiikka.

1.11

Tavoite hyväksyttiin jo lokakuussa 1999 Tampereella pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, jonka päätelmissä todetaan, että EU:n on varmistettava unionin jäsenvaltioissa laillisesti oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille oikeudenmukainen kohtelu sekä taattava heille vastaavanlaiset oikeudet ja velvollisuudet kuin unionin omille kansalaisille.

1.12

Marraskuussa 2004 vahvistetun Haagin ohjelman mukaan ”laillinen maahanmuutto tulee tärkeäksi osaamiselle rakentuvan talouden kehittämisessä Euroopassa ja talouskehityksen eteenpäin viemisessä ja myötävaikuttaa siten Lissabonin strategian täytäntöönpanoon”.

1.13

Komissio laati vuonna 2004 vihreän kirjan (7), jonka tarkoituksena oli avata keskustelu ja kuulemisjakso taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnasta EU:ssa. ETSK antoi siitä lausunnon (8), jossa todetaan, että EU:n tulisi säännellä maahanpääsyä pitkälle yhdenmukaistetulla yhteisellä lainsäädännöllä ja että laaja-alainen säädöskehys on parempi vaihtoehto kuin alakohtainen sääntely.

1.14

Joulukuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi laillista maahanmuuttoa koskevan toimintasuunnitelman, jossa pyritään kahteen tavoitteeseen:

1.14.1

Määritellään tiettyihin siirtolaisryhmiin sovellettavat maahantulon edellytykset, jotka esitetään neljässä ehdotuksessa erityislainsäädännöksi. Ne koskevat erittäin ammattitaitoisia työntekijöitä, kausityöläisiä, palkattuja harjoittelijoita ja yritysten lähetettyjä työntekijöitä.

1.14.2

Laaditaan yleiset puitteet oikeudenmukaiselle lähestymistavalle, jonka lähtökohtana on siirtotyöläisten oikeuksien kunnioittaminen.

2.1

Ehdotetun direktiivin tavoitteena on taata maassa jo oleskeleville kolmansista maista tulleille työntekijöille oikeusasema sekä yksinkertaistaa menettelyjä uusien hakijoiden kannalta.

2.2

EU:n jäsenvaltiot kohtelevat siirtotyöläisiä tällä hetkellä hyvin eri tavoin.

2.3

Myös maahanmuuttajien kohtelussa yhteisön työntekijöihin verrattuna ilmenee huomattavaa eriarvoisuutta.

2.4

Ehdotetulla direktiivillä halutaan luoda yhden hakemuksen menettely, jota noudattamalla kolmansien maiden kansalaisille voidaan myöntää yhdistelmälupa jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten. Lisäksi sillä halutaan luoda jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevia kolmansista maista tulevia työntekijöitä varten yhtäläiset oikeudet, jotka koskevat työoloja ja työehtoja, palkkausta, irtisanomista, pääsyä ammatilliseen koulutukseen, keskeisten sosiaaliturvaetuuksien saantia jne.

2.5

Kyse on laaja-alaisesta direktiivistä, jonka piiriin kuuluvat taloudellisista syistä maahan muuttavat sekä henkilöt, jotka ovat alun perin saaneet luvan tulla maahan jotain muuta tarkoitusta kuin työntekoa varten ja joille on myöhemmin myönnetty työlupa yhteisön tai jäsenvaltion jonkin muun säännöksen nojalla (perheenjäsenet, pakolaiset, opiskelijat, tutkijat jne.).

2.6

Direktiivin soveltamisalan piiriin eivät kuulu lähetetyt työntekijät (9), ellei heidän katsota toimivan sen jäsenvaltion työmarkkinoilla, johon heidät on lähetetty, yrityksen sisällä siirron saaneet henkilöt, sopimusperusteiset palveluntarjoajat, korkeakoulututkinnon suorittaneet harjoittelijat, kausityöntekijät eivätkä EU:n alueella pitkään oleskelleen aseman saaneet henkilöt.

2.7

Ehdotetun direktiivin mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus tutkia alueellaan oleskelua ja työskentelyä koskevat hakemukset yhden hakemuksen menettelyä noudattaen ja, jos hakemus hyväksytään, myöntää yhdistelmälupa, joka oikeuttaa hakijan sekä oleskelemaan että työskentelemään asianomaisessa maassa.

2.8

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomainen, jolla on toimivalta ottaa hakemukset vastaan ja myöntää yhdistelmälupa. Tämä ei vaikuta muiden kansallisten viranomaisten vastuuseen ja toimivaltaan hakemuksen tutkimisen ja sitä koskevan päätöksen teon yhteydessä

2.9

Yhdistelmälupa on esitettävä noudattaen asetuksessa (EY) N:o 1030/2002 vahvistettua kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäistä kaavaa.

2.10

Yhdistelmäluvan haltijalla on oikeus tulla luvan hänelle myöntäneen jäsenvaltion alueelle ja liikkua vapaasti sen koko alueella, kauttakulkuoikeus toisten jäsenvaltioiden alueella sekä oikeus harjoittaa yhdistelmäluvan mukaan sallittua toimintaa.

2.11

Ehdotetussa direktiivissä säädetään yhdistelmälupaa koskevista tietyistä menettelyllisistä takeista, kuten velvollisuudesta perustella mahdollinen päätös hakemuksen hylkäämisestä. Edellytykset ja perusteet yhdistelmälupaa koskevan hakemuksen hylkäämiselle on joka tapauksessa vahvistettava kansallisessa lainsäädännössä jo senkin vuoksi, että päätös kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan.

2.12

Lisäksi säädetään, että jos hakemus hylätään, hakijalla on oltava oikeus muutoksenhakuun. Oikeudesta on ilmoitettava kirjallisesti yhdessä hylkäämispäätöksen kanssa. Hakijoille on lisäksi tiedotettava luvan hakemiseen tarvittavista asiakirjoista sekä hakijan maksettaviksi tulevista maksuista.

2.13

Ehdotetussa direktiivissä säädetään yhdistelmäluvan saaneiden yhdenvertaisen kohtelun vähimmäistasosta säännöksen kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta antaa direktiiviä edullisempia säännöksiä.

2.14

Direktiivissä säädetään, että kolmansista maista tulleita työntekijöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti maan kansalaisten kanssa ainakin seuraavissa yhteyksissä:

2.15

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa yhdenvertaista kohtelua seuraavien seikkojen osalta:

2.16

Ehdotus takaa tasavertaisen kohtelun tutkintojen vastavuoroisen tunnustamisen osalta kansallisten menettelyjen mukaisesti. Tällä kohdin ehdotuksessa viitataan direktiiviin 2005/36/EY, jossa säädetään, että jos kolmannen maan kansalainen on hankkinut ammattipätevyyden jossakin toisessa jäsenvaltiossa, se on tunnustettava samalla tavoin kuin EU:n kansalaisten ollessa kyseessä.

2.17

Tasavertainen kohtelu koskee tavaroiden ja palvelujen saatavuutta asuminen mukaan luettuna, mutta jäsenvaltiot voivat rajoittaa sosiaalisin perustein jaettavia asuntoja koskevan oikeuden sellaisiin kolmannen maan kansalaisiin, jotka ovat oleskelleet kyseisessä jäsenvaltiossa vähintään kolme vuotta.

2.18

Lopuksi direktiiviehdotus takaa yhteisön sopimusten ja kansainvälisten yleissopimusten suotuisimpien määräysten soveltamisen. Tällaisiin sopimuksiin kuuluvat myös siirtotyöläisiä koskevat Euroopan neuvoston hyväksymät ja sen jäsenvaltioiden kansalaisiin sovellettavat kansainväliset yleissopimukset. Ehdotus ei myöskään estä soveltamasta suotuisampia määräyksiä, jotka sisältyvät kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltäviin kansainvälisiin yleissopimuksiin.

3.1

ETSK on ehdottanut, että Euroopan unionin neuvoston on luovuttava maahanmuuttajien maahanpääsyä koskevan lainsäädännön hyväksynnässä yksimielisyyden vaatimuksesta ja tehtävä päätöksensä määräenemmistöllä sekä turvauduttava parlamentin yhteispäätösmenettelyyn (10). Tämä on ainut tapa antaa laadukkaita säädöksiä, jotka edistävät yhdenmukaistamista EU:n tasolla.

3.2

ETSK kannattaa sitä, että maahanmuuttoa koskeva lainsäädäntö sisällytetään Lissabonin sopimuksessa tavanomaisen menettelyn piiriin (aloitteen tekee komissio ja se hyväksytään neuvostossa määräenemmistöllä noudattaen yhteispäätösmenettelyä parlamentin kanssa).

3.3

Kun Lissabonin sopimus ratifioidaan ja se tulee voimaan, EU:n ja jäsenvaltioiden toimivalta selkiytyy. Neuvosto tekee päätökset määräenemmistöllä ja noudattaen yhteispäätösmenettelyä parlamentin kanssa. Tällöin päästään eroon nykyisestä yksimielisyyssäännöstä, joka estää todellisen yhteisen lainsäädännön antamisen. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ehdottaa neuvostolle, että se soveltaa maahanmuuttolainsäädäntöä antaessaan tavanomaista menettelyä (samaan tapaan kuin päätettiin tehdä turvapaikkalainsäädännön yhteydessä) ja aikaistaa näin Lissabonin sopimuksen määräysten täytäntöönpanoa.

3.4

Komitea ehdottaa, että neuvosto asettaa tämän direktiivin tärkeysjärjestyksessä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä koskevan direktiivin (KOM(2007) 637 lopullinen) ja muiden alakohtaisten direktiivien käsittelyn edelle. Lisäksi komitea ehdottaa komissiolle, että se nopeuttaa lähikuukausiksi suunnittelemiensa muiden maahantulodirektiivien valmistelua (kausityöläisiä, palkattuja harjoittelijoita ja yritysten lähettämiä työntekijöitä koskevat direktiivit).

3.5

Komitea esittää toivomuksen, että EU:lla olisi tarkoituksenmukainen yhteinen lainsäädäntö, joka olisi pitkälle yhtenäistetty, jotta maahanmuutto kanavoituu laillisia, joustavia ja avoimia menettelyjä pitkin, ja jossa kolmansien maiden kansalaisia kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja heille annettaisiin samat oikeudet ja asetettaisiin samat velvollisuudet kuin yhteisön kansalaisilla on.

3.6

Ehdotettuun direktiiviin sisältyvien, kolmansien maiden kansalaisille annettavien oikeuksien ja heille säädettävien velvollisuuksien lähtökohtana on yhdenvertainen kohtelu palkkauksessa, työehdoissa, yhdistymisvapaudessa sekä perus- ja ammattikoulutuksessa. Se on hyvä lähtökohta tulevalle maahanmuuttolainsäädännölle.

4.1

ETSK katsoo, että nyt ehdotettu laaja-alainen direktiivi, jossa säädetään jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevia kolmansista maista tulevia työntekijöitä koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä yhtäläisistä oikeuksista, on olennaisen edellytys sille, että voidaan luoda perusta taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa koskevalle EU:n yhteiselle politiikalle. Direktiivissä kunnioitetaan jäsenvaltioiden oikeutta päättää, kuinka paljon maahanmuuttajia päästetään maahan.

4.2

ETSK korostaa komission ehdotuksen merkitystä sen kannalta, että EU:lle saadaan jäsenvaltioiden alueella oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsymenettelyä ja heidän oikeuksiaan koskeva laaja-alainen lainsäädäntö.

4.3

Vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa (11) ETSK kannatti yhden hakemuksen menettelyn soveltamista työvoimaperusteisessa maahanmuutossa: ”Oleskelu- ja työluvan keskinäisten kytkösten osalta eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välillä on huomattavia eroja. ETSK katsoo, että unionille on laadittava yhdenmukainen lainsäädäntö. Kyseisten lupien myöntämisestä vastaisi kunkin jäsenvaltion viranomainen. Yhden jäsenvaltion myöntämä lupa on tunnustettava asianmukaisin seurauksin muualla EU:ssa. ETSK toivoo, että lainsäädännöllä vähennetään mahdollisuuksien mukaan byrokraattisia menettelyitä ja helpotetaan asianomaisten henkilöiden eli maahanmuuttajien, työnantajien ja viranomaisten asiaa. On toivottavaa, että tarvittaisiin ainoastaan yksi lupa, toisin sanoen oleskelulupa, johon sisältyisi työlupa.”

4.4

Edellä mainitussa vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa ETSK totesi oikeuksien osalta, että ”keskustelun lähtökohtana tulee olla syrjimättömyyden periaate. Siirtotyöläisillä tulee olla muihin työntekijöihin nähden samat taloudelliset, työelämää koskevat sekä sosiaaliset oikeudet riippumatta oleskelu- ja työluvan pituudesta.” Komitea korostaa eri tasoilla (yritykset, ammattialat, jäsenvaltiot ja EU) vaikuttavien työmarkkinaosapuolien roolia edistettäessä yhdenvertaista kohtelua työelämässä. ETSK järjesti yhteistyössä Dublinin säätiön ja Euroopan tason työmarkkinaosapuolien organisaatioiden kanssa kuulemistilaisuuden, jonka päätelmät on sisällytetty toiseen komitean lausuntoon (12).

4.5

Vihreästä kirjasta annetussa lausunnossa (13) ETSK esittää erityisesti, että laillisesti maassa työskenteleville ja oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille tulee myöntää tietyt oikeudet. Komitea muistuttaa, että siirtotyöläiset maksavat veronsa sekä työhön liittyvät sosiaaliturvamaksut vastaanottavan maan viranomaisille jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti.

4.6

Sen lisäksi, että ETSK kannattaa lausunnossaan oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun työssä (työolot ja -ehdot, palkkaus, irtisanominen, työterveys- ja turvallisuus, yhdistymisoikeus jne.), se ehdottaa seuraavien oikeuksien myöntämistä:

4.7

Lisäksi ETSK antoi vuonna 2004 oma-aloitteisen lausunnon (15), jossa se esittää, että Euroopan unioni ja jäsenvaltiot ratifioisivat siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi vuonna 1990 (16), jotta Euroopasta käsin edistettäisiin siirtotyöläisten perusihmisoikeuksien yleistymistä. ETSK esittää, että komissio tekisi uusia aloitteita yleissopimuksen ratifioimiseksi. Tavoitteena on maahanmuuttajien oikeuksia koskevan kansainvälisen järjestelmän vahvistaminen.

4.8

Komitea ehdottaa, että ehdotuksen perusteluihin sisällytetään uusi kohta sen takaamiseksi, että maahanmuuttoa koskevassa lainsäädännössä noudatetaan ILO:n normeja ja etenkin siirtotyöntekijöitä koskevia ILO:n yleissopimuksia (C 97 ja C 143).

4.9

ETSK ehdottaa niin ikään, että direktiivissä varmistetaan sukupuolten tasa-arvon kunnioittaminen, joka kuuluu osana yhteisön säännöstöön, sekä syrjinnän torjuntaa koskevan yhteisön lainsäädännön noudattaminen.

4.10

Kausityöntekijöitä ei pidä jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Vaikka komissio laatii parhaillaan aiheesta erityistä direktiiviä, ETSK katsoo, että yhdenvertaisen kohtelun periaate tulee taata myös kyseiseen ryhmään kuuluville työntekijöille erityisesti työelämässä.

4.11

Komitea on huolestunut siitä, että jäsenvaltioille jätetään direktiivissä mahdollisuus rajoittaa oikeutta työoloja ja työehtoja (palkka, irtisanominen, työterveys ja sosiaaliturva) sekä yhdistymisvapautta koskevaan yhdenvertaiseen kohteluun (17), ja ilmaisee siitä eriävän mielipiteensä. Rajoitus on ristiriidassa direktiivin 2 artiklan kanssa. Rajoitukset voivat myös loukata syrjimättömyyden periaatetta. Komitea ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja katsoo, että yhdenvertainen kohtelu on yksi yhteisön lainsäädäntöön kuuluvista periaatteista.

4.12

Rajoituksia tulee joka tapauksessa aina tulkita muiden sitovien, direktiiviä suotuisampien kansainvälisten oikeudellisten välineiden näkökulmasta. Tällaisia välineitä ovat erityisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä ihmisoikeuksista tehty eurooppalainen yleissopimus. Rajoituksissa on niin ikään otettava huomioon lukuisat Kansainvälisen työjärjestön yleissopimukset sekä direktiiviä suotuisampi yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädäntö.

4.13

Direktiivin mukaan yhdistelmäluvan mahdollisesta epäämisestä on ilmoitettava kirjallisesti, ja luvan hakijalla on tällöin oikeus hakea kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimilta muutosta päätökseen. Komitea ehdottaa, että tapauksissa, joissa hakemuksen hylkääminen koskee oleskeluluvan uusimista, keskeyttämistä tai kumoamista, hakijan käynnistämä muutoksenhaku (18) oikeusistuimissa keskeyttää hallinnollisen päätöksen toimeenpanon siihen asti, kunnes tuomioistuin on vahvistanut päätöksen.

4.14

Komitea korostaa lopuksi kotoutumisen merkitystä. Komitea on laatinut useita oma-aloitteisia lausuntoja kotouttamispolitiikan tukemiseksi sekä järjestänyt aiheesta konferensseja ja kuulemistilaisuuksia (19). EU:n ja kansallisten viranomaisten on tuettava yhdessä kotouttamispolitiikkoja, sillä kotouttaminen ja yhdenvertaisen kohtelun ja syrjinnän torjumisen edistäminen ovat haaste eurooppalaiselle yhteiskunnalle, etenkin paikallisviranomaisille, työmarkkinaosapuolille ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioille. Komitea tekee Euroopan komission kanssa yhteistyötä käynnistettäessä eurooppalaista integraatiofoorumia (20).