30.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 224/116

1.1

ETSK katsoo, että nyt kun euron käyttöönotosta on kulunut kymmenen vuotta, on hyödyllistä arvioida, mitä etuja ja hyötyjä se on tuonut kansalaisille ja yrityksille. Tarkastelun kohteena eivät ole niinkään taloudelliset ja rahapoliittiset seikat — joihin ovat perehtyneet ja perehtyvät edelleenkin taloustieteilijät, poliitikot ja joukkoviestinten edustajat — vaan se, miten käyttäjät näkevät asian. Toisin sanoen kymmenen vuoden kokemus on osoittanut, että euro puolustaa paikkaansa ja että sen käyttöönotto on tehnyt Euroopalle mahdolliseksi olla edustettuna kansainvälisellä näyttämöllä arvostetun ja vakaan valuutan myötä. Mutta miten käyttäjät suhtautuvat yhteiseen rahaan?

1.2

Käsillä olevan asiakirjan lähtökohtana on tiivis analyysi euron käyttöönoton eduista. Yleiskatsauksessa esitellään vahvuuksia ja maailmantalouden suhdanteiden aiheuttamia heikkouksia. Tarkastelun kohteena ovat Eurobarometri-tutkimukset, joissa selvitellään, miten Euroopan kansalaiset suhtautuvat saavutettuihin etuihin.

1.3

Tulokset ovat myönteisiä useissa maissa. Eräissä maissa kuitenkin suuri osa haastatelluista ilmoittaa, että heillä on edelleenkin vaikeuksia käyttää ”uutta” rahaa ja että he laskevat hinnat maan vanhassa valuutassa. He pitävät myös euroa syypäänä hintojen nousuun. Vain puolet heistä katsoo, että yhteisen rahan käyttöönotto on edistänyt talouskasvua. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että euro ei ole aina saavuttanut suuren yleisen keskuudessa tyydyttävää menestystä kaikissa maissa.

1.4

Ensimmäinen reaktio tuloksista saattaisi olla se, että kyseenalaistetaan vastausten objektiivisuus ja se, miten ne on ymmärretty. ETSK ei kannata tätä näkemystä. Sen sijaan, että tyydytään iloitsemaan menestyksestä, olisi pyrittävä ymmärtämään kielteisten asenteiden taustalla olevia syitä ja pohdittava, mitä voidaan tehdä tyytymättömyyden objektiivisten tai subjektiivisten syiden poistamiseksi.

1.5

Objektiivisesti katsoen oikeutetut näkemykset voidaan häivyttää tai niitä voidaan lieventää kohdennetuilla politiikoilla tai toimenpiteillä, esimerkiksi parantamalla maksujärjestelmiä (yhtenäinen euromaksualue SEPA), tai asianmukaisilla toimilla hintojen nousun hillitsemiseksi pitäen kuitenkin samalla huolta siitä, että nämä toimet sopivat yhteen markkina- ja kilpailuvapauden periaatteiden kanssa.

1.6

Subjektiiviset näkemykset ovat vaikeampi kysymys. Mielipiteitä on kunnioitettava ja on pohdittava sitä, mitä syvempiä syitä kielteisten asenteiden taustalla on. Tiedotusstrategia on ilman muuta tarpeen, mutta sen toteutuksessa tulisi ottaa huomioon kohderyhmän erilaiset kansalliset ja sosiaaliset lähtökohdat.

1.7

Eurobarometri-tutkimus on osoittanut, että eri jäsenmaiden välillä on suuria asenne-eroja. Näin ollen ei voida hyväksyä standardimalliin perustuvia ratkaisuja. Tarkemmin ottaen näkemyseroja esiintyy yhteiskuntaluokan ja koulutustason mukaan. Tiedotusstrategiat tulisi siis kohdentaa siten, että käytettävissä olevilla resursseilla saadaan aikaan mahdollisimman hyvät tulokset.

1.8

On kuitenkin korostettava, että euroa koskeva tiedotusstrategia ei riitä optimaalisten tulosten saavuttamiseen. Analyysi antaa aiheen uskoa melko varmasti siihen, että euro nähdään varsin usein Euroopan unionin symbolina. Kielteisesti ei siis suhtauduta niinkään itse euroon, vaan ennemminkin on niin, että osa ihmisistä suhtautuu kielteisesti Eurooppa-aatteeseen. Näin ollen euroa koskeva tiedostusstrategia tulee nähdä osana pitkän aikavälin laajaa poliittista suunnitelmaa, joka saadaan päätökseen sitten, kun kansalaiset sisäistävät Eurooppa-aatteen niin, että se voittaa euroskeptisyyden.

1.9

Käsitys Euroopasta taloudellisena, mutta myös poliittisena ja sosiaalisena kokonaisuutena riippuu lisäksi oikeudenmukaisuuteen, yhteistyöhön ja yhteiskuntarauhaan perustuvien elinolojen asteittaisesta saavuttamisesta. Tähän päästään vain esittämällä kansalaisille konkreettisia tosiasioita. Mikään tiedotuskampanja ei onnistu, ellei näitä olosuhteita saada luotua.

1.10

Tärkein lähtökohta euron hyväksyttävyyden lisäämiselle olisikin sellaisen talous- ja sosiaalipolitiikan harjoittaminen EU:ssa, jolla edistetään työllisyyttä, parannetaan tulotasoa sekä varmistetaan asianmukainen sosiaaliturvajärjestelmä. Näin kansalaiset voisivat arvostaa paremmin ja konkreettisemmin Eurooppa-hanketta ja hyväksyä siten myös euron.

1.11

ETSK on tietoinen vastuustaan ja tehtävistään. Se on työmarkkinaosapuolia edustavana elimenä lähellä kansalaisia, työntekijöitä ja taloudellisia toimijoita. Komitea katsoo, että sen tulee osallistua konkreettisesti käynnistettäviin aloitteisiin toteuttaen tarpeen tullen myös kenttätoimia. Erityisen hyödyllisiä ovat yhteydet vastaaviin kansallisen tason elimiin sekä ETSK:n yksittäisten jäsenten toimet omissa Euroopan tai kansallisen tason järjestöissään.

2.1

Nyt kun euron käyttöönotosta on nyt kulunut kuusi vuotta, ETSK:n mielestä on aika arvioida uuden valuutan vaikutuksia kansalaisiin maissa, jotka ottivat sen käyttöön. Ensi näkemältä tehtävä vaikuttaa helpolta, koska aihetta koskevaa kirjallisuutta on saatavilla valtavasti lukuisista lähteistä: komissiosta, Euroopan keskuspankista, Euroopan parlamentista, yliopistoista, tutkimuslaitoksista, yleis- ja erikoislehdistä, tutkijoilta ja työmarkkinaosapuolilta.

2.2

Useimmat aihetta koskevat julkaisut vaikuttavat kuitenkin perustuvan yksipuolisiin kokemuksiin ja näkökantoihin tai johtuvan erilaisten ja joskus ristiriitaistenkin mielipiteiden välillä tehdyistä sovitelluista päätelmistä. Tällaisessa menettelytavassa otetaan huomioon demokratian säännöt, mutta asioiden ydin jää toisinaan yksittäisten etujen ja aivan liian usein yksittäisissä jäsenvaltioissa vallitsevien asenteiden varjoon.

2.3

Komitea uskoo, että todellista edistystä voi tapahtua vain, jos tilannetta tarkastellaan ennakkoluulottomasti: koska euroa voidaan yleisesti ottaen pitää kiistattomana menestyksenä, on otettava selvää, miksi osa suuresta yleisöstä suhtautuu siihen edelleenkin kriittisesti, etsittävä syitä tähän ja ehdotettava mahdollisuuksien mukaan ratkaisuja. Komitea ei tietenkään kuvittele tekevänsä näin mitään yllättäviä paljastuksia eikä varsinkaan pyri käynnistämään uusia suurelle yleisölle tarkoitettuja kampanjoita. Tämän lausunnon tarkoitus on paljon vaatimattomampi: innostaa uuteen keskusteluun vanhoista, tunnetuista ongelmista.

3.1

Komitea on ottanut lähtökohdakseen euron hyödyt käyttäen perusteena jo saatuja tuloksia tai yleisimmin hyväksyttyjä ”virallisia” näkemyksiä. Komitea tarkastelee sitten näitä kentällä tehtyjen tutkimusten tuloksia sekä niissä esitettyjä näkemyksiä ja tekee lopuksi omat analyysinsä siitä, miksi uutta valuuttaa on arvosteltu ja arvioitu kaikkea muuta kuin myönteisesti. Kuten sanottu, kaikki mahdolliset ehdotukset on tarkoitettu tulevan keskustelun perustaksi.

3.2

Ensisijaisena lähteenä on ollut Flash Eurobarometer -julkaisu nro 193 ”The eurozone, 5 years after the introduction of euro coins and banknotes — Analytical report” marraskuulta 2006. Tutkimuksen on toteuttanut Gallup Organization komission talous- ja raha-asioiden pääosaston eurobarometrityöryhmän johdolla. Lisäksi on haastateltu asiantuntevia henkilöitä euroalueeseen viimeksi liittyneessä maassa eli Sloveniassa (2007) sekä vuonna 2008 liittyneissä maissa (Malta ja Kypros). Euroalueen ulkopuolisten maiden kansalaisia ei ole tarkoituksella otettu mukaan kyselyyn, koska todettiin, että tehtävän tutkimuksen tarkoituksen kannalta oleellisia olisivat vain niiden kansalaisten kokemukset, joita asia suoraan koskee.

3.3

Lisätietoja saatiin uusissa jäsenvaltioissa vuoden 2007 syyskuussa tehdystä Eurobarometri-tutkimuksesta (1): kokemusten ja odotusten vertailusta voi usein käydä ilmi hyödyllisiä näkökohtia.

4.1

Yhteisön kirjallisten lähteiden ja yhteisen rahan tukijoiden mukaan euro on tuonut mukanaan useita etuja ja hyötyjä, joita tässä luetteloidaan esimerkinomaisesti. Luettelossa ei mainita perusteluja, jotka ovat jo hyvin tiedossa, eikä siinä esitetä kriittisiä huomioita, joihin viitataan tarpeen tullen kansalaisten näkemyksiä koskevassa osioissa.

4.2

Ilman kriittisiä huomioita esitettyyn etujen ja hyötyjen luetteloon sisältyvät seuraavat seikat:

4.3

Edellä mainituista eduista ollaan jokseenkin samaa mieltä ehkä joitain pieniä poikkeamia lukuun ottamatta. Niiden rinnalla ovat ”vahvan” valuutan edut, jotka ovat toisinaan kiistanalaisia.

4.4

Tässä yhteydessä on aiheellista tehdä selväksi, että vahvasta valuutasta on aina joillekin hyötyä ja joillekin haittaa, mutta on tärkeää arvioida, mikä on sen nettohyöty taloudelle, eli euron tapauksessa hyöty on kiistaton. Tavoitteena on myös vakaa valuutta, mitä euro on, sillä suhdannehäiriöistä huolimatta se edustaa vakaata ja kasvavaa taloutta. Euron ulkoinen arvo riippuu tapahtumista, joiden vaikutuksia vastaan voidaan taistella — mutta joita ei tietenkään voida poistaa — asianmukaisella talous- ja rahapolitiikalla.

5.1

Euro käteismaksuissa: Nyt kun euron käyttöönotosta on kulunut seitsemän vuotta, on yllättävää, että 41 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoittaa kohdanneensa euron käytön yhteydessä ”joitakin ongelmia” tai ”vakavia ongelmia”. Tämä prosenttiluku pienenee asteittain, mutta on silti edelleen huomattava. Kyselyssä ei täsmennetä näiden ongelmien luonnetta, mutta on aiheellista olettaa, että tämä kielteinen asenne on pikemminkin tunneperäinen kuin järkiperäinen, kun suuri enemmistö (osuus vaihtelee eri maissa 93 prosentista 63 prosenttiin) ilmoittaa, ettei heillä ole vaikeuksia euron kolikkojen ja seteleiden tunnistamisessa. Todennäköisesti henkilöt, jotka väittävät kohdanneensa ongelmia, ovat huomattavassa määrin samoja — toisinaan sosiaalisesti vähäosaisia — henkilöitä, jotka suhtautuivat yhteisen rahan käyttöönottoon kielteisesti. Joka tapauksessa koettuja ongelmia koskevia vastauksia on tilastollisesti vaikea sovittaa yhteen käyttöä koskevien vastausten kanssa.

5.1.1

Nämä epäilyt vahvistuvat, kun vertailukohteena on uusissa jäsenmaissa syyskuussa 2007 tehty tutkimus: noin kolme neljäsosaa vastaajista oli nähnyt euron seteleitä ja kolikoita ja 44 prosenttia oli käyttänyt niitä. On vaikea käsittää, miten on mahdollista, että euroalueella 41 prosenttia niistä, joilla on kymmenen vuoden kokemus eurosta, väittää kokeneensa ongelmia, kun taas uusissa jäsenvaltioissa, joissa 44 prosenttia käyttää euroa (tai on käyttänyt sitä), vaikeuksia ei ole.

5.1.2

Tiedotuskampanjat eivät yksistään riitä tämäntyyppisten asenteiden muuttamiseen: jos vaikeudet ovat suhteellisen pieniä tai vähäisiä, kuten asian laita näyttää olevan, tarvittava toimintatapa ovat kohdennetut kansalliset toimenpiteet. Avainsana on siten tiedotuksen sijaan koulutus. Jos kuitenkin lopuksi todetaan, että väitetyt ”ongelmat” ovat pikemminkin ilmaus peitellystä vastenmielisyydestä kaikkea Euroopan unioniin liittyvää kohtaan, erityistoimenpiteillä ei ole mitään vaikutusta. Asenteiden muuttuminen euromyönteisemmiksi kulkee käsi kädessä Eurooppa-aatteen asteittaisen hyväksymisen kanssa.

5.2

Euro hintalaskelmien vertailukohteena ja kulutuspäätöksiin vaikuttavana tekijänä: Yksi heti ensihetkestä lähtien ennakoitu tekijä oli, että ihmiset ajattelisivat vielä pitkään (näiden ihmisten osuus vaihtelee maittain) rahasummia oman maansa entisessä valuutassa. Tutkimus on vahvistanut tämän ennusteen toteutumisen: noin 40 prosenttia kuluttajista käyttää hintoja laskiessaan edelleen vertailukohteena maansa entistä valuuttaa — aina tai ajoittain — sekä päivittäisiä että suurempia ostoksia tehdessään.

5.2.1

Kulutuspäätöksissä niiden vastaajien osuus, jotka ilmoittavat, että eurolla on ehkäisevä tai kannustava vaikutus heidän kulutukseensa, on edelleen suuri (59 prosenttia), mutta niiden osuus, jotka pitävät yhtenäistä rahaa ”neutraalina” tekijänä, kasvaa vähitellen (31 prosentista vuonna 2003 jo 41 prosenttiin vuonna 2007). Samanaikaisesti niiden vastaajien osuus, jotka ilmoittavat ostavansa vähemmän pelätessään kuluttavansa liikaa, on pienentynyt (39 prosentista 33 prosenttiin). Sen sijaan niiden vastaajien osuus, jotka kuluttavat enemmän, koska eivät ymmärrä rahan arvoa, on pysynyt suunnilleen samana (26 prosenttia vs. 25 prosenttia).

5.2.2

Kaksi tarkasteltua näkökohtaa — entiset kansalliset valuutat ja euro ”neutraalina” osatekijänä — eivät välttämättä liity toisiinsa. Ei ole myöskään mitään syytä uskoa, että kaksi lähes samansuuruista osuutta (noin 40 prosenttia) koskevat samaa ryhmää.

5.3

Hintojen kaksoismerkintöjen hyödyllisyys ja kuluttajien mieltymykset: Kussakin maassa esitettiin kahdelle otantaryhmälle kaksi eri kysymystä. Toiselta ryhmältä kysyttiin, onko hintojen kaksoismerkinnöistä hyötyä, ja toiselta kysyttiin, haluavatko he niiden käytön jatkuvan. Kysymyksiin saatiin yhtenevät vastaukset: huomattava enemmistö (noin 60 prosenttia) ei pitänyt niitä kohtuullisen siirtymäajan jälkeen hyödyllisinä tai tarpeellisina. On syytä huomata, että hintojen kaksoismerkintöjä vastustavien osuus on ajan mittaan kasvanut tasaisesti. Se on selvä merkki siitä, että yhteinen raha on juurtumassa (tai vieläkin myönteisemmin tulkittuna on juurtunut) ihmisten arkielämään.

5.3.1

Hintojen kaksoismerkintöjä koskevat vastaukset eivät ole yllättäviä, kun otetaan huomioon, miten pitkä aika euron käyttöönotosta on. Tämä näkökohta on kuitenkin ratkaisevan tärkeää maissa, jotka ovat hiljattain liittyneet euroalueeseen (Slovenia, Kypros ja Malta) tai ovat liittymässä seuraavaksi (Baltian maat ja Slovakia). Marraskuussa 2007 tehty Eurobarometri-tutkimus osoittaa, että euron käyttöönottoa seuraavat hinnannousut huolestuttavat suuresti. Kokemus on osoittanut, että hintojen kaksoismerkinnät voivat olla hyödyllinen ehkäisevä keino, jos niiden yhteydessä tehdään tarkistuksia ja toteutetaan varoittavia toimenpiteitä. Näin ei ole aina ollut euromaiden ensimmäisessä aallossa. Komissio on ottanut hiljattain asiaan kantaa: kaksoismerkinnät ovat pakollisia kuuden kuukauden ajan, eikä niitä tule käyttää yli vuotta.

5.4

Setelit ja kolikot: Kun tarkastellaan tyytyväisyyttä nykyisiin seteleiden ja kolikoiden nimellisarvoihin, tutkimuksesta käy ilmi, että seteleiden muuttamiselle ei näytä olevan tarvetta, mutta huomattava osa vastaajista (vaihdellen Suomen ja Saksan 80 prosentista Irlannin ja Italian 33–35 prosenttiin) kannattaa eurokolikoiden valikoiman pienentämistä ja varsinkin yhden ja kahden sentin kolikoiden poistamista käytöstä, koska se helpottaisi ja yksinkertaistaisi maksamista. Toisaalta enemmistö pelkää, että pienten eurokolikoiden poistaminen käytöstä voi aiheuttaa hintojen nousua. Tämä pelko vallitsee laajasti myös maissa, joissa enemmistö haluaisi, että pienimmät kolikot poistettaisiin käytöstä.

5.4.1

Kokemus on osoittanut, että suuri osa euroon siirryttäessä tai sen jälkeen tapahtuneesta vähittäishintojen noususta johtuu paljolti siitä, että muunnoksen tuloksena saadut viittä pienemmät desimaalit on pyöristetty ylöspäin. Tämä on ollut mahdollista, koska viranomaiset eivät ole olleet valppaina ja joidenkin kuluttajien mielestä ”pienten” kolikoiden arvo on mitätön. Ilmiö on korostunut erityisesti maissa, joissa entisen oman valuutan yksikköarvo oli alhainen (esimerkiksi Italiassa). ESTK katsoo, että yhden ja kahden sentin kolikkojen poistaminen käytöstä ei ole missään tapauksessa suositeltavaa, vaan on punnittava keskenään markkinoiden tietyillä osa-alueilla mainittua helppoutta ja kysymystä yleisestä edusta.

5.5

Erityistä huomiota on kiinnitettävä euron käyttöön matkustettaessa euroalueen ulkopuolelle. Keskimäärin yli 50 prosenttia euroalueen ulkopuolelle matkustaneista ilmoitti käyttäneensä euroa jonkin verran. Osuudet kuitenkin vaihtelivat huomattavasti eri maissa Kreikan 72 prosentista Suomen 38 prosenttiin. Voidaan iloita siitä, että euron arvovallan ja käyttäjien määrän ansiosta euroon suhtaudutaan monissa matkailuun suuntautuneissa maissa myönteisesti.

5.5.1

On kuitenkin varoitettava, että kannattaa punnita keskenään sitä, miten kätevää on, ettei ulkomaille matkustettaessa tarvitse hankkia ulkomaanvaluuttaa, ja sitä, mitä eurojen käyttö maksaa. Lähempi tarkastelu nimittäin osoittaa, että useimmissa tapauksissa euroalueen ulkopuolisten ”vahvan” valuutan maiden yritysten käyttämä euron vaihtokurssi on paljon korkeampi kuin virallinen kurssi. Tätä näkökohtaa ei korostettu tutkimuksessa, eivätkä vastaajatkaan tuoneet sitä esiin: se on selvä merkki siitä, että valuutanvaihdon kuluja pidetään toisarvoisina tai niitä ei oteta lainkaan huomioon.

5.6

Yhteisen rahan yleistä käyttöä koskevassa luvussa esitetään lopuksi avainkysymys: Mikä on kaiken kaikkiaan kansalaisten arvio eurosta? Onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa? Tähän kysymykseen saatujen vastausten analysointi on ratkaisevan tärkeää tulevien tiedotusstrategioiden kannalta ja vaatii lisäksi pohtimaan EU:n europolitiikkaa sekä eri maiden hallitusten suhteita kansalaisiinsa.

5.6.1

Tuoreimmassa tutkimuksessa euron käyttöönottoa hyödyllisenä pitävien kansalaisten osuus oli 48 prosenttia. Lasku on huomattava verrattuna syyskuussa 2002 tehtyyn kyselyyn (59 prosenttia). Vieläkin merkittävämpää — ja huolestuttavampaa — on silti suuntauksen jatkuva ja asteittainen kehitys. Kun pieni vakiintunut osa vastaajista (7–8 prosenttia) ei ole euron käyttöönoton jälkeen havainnut mitään muutosta, päinvastaista mieltä olevien osuus kasvaa tasaisesti (29 prosentista 38 prosenttiin).

5.6.2

Maakohtaisessa erittelyssä myönteisten näkemysten osuudet ovat suurimmat Irlannissa (75 prosenttia), Suomessa (65 prosenttia) ja Luxemburgissa (64 prosenttia) eli maissa, joissa talouskasvu on huomattavaa. Kielteisiä näkemyksiä esiintyy sen sijaan erityisesti Italiassa (48 prosenttia), Kreikassa (46 prosenttia) ja Saksassa (44 prosenttia) Ranskan ylittäessä juuri ja juuri keskiarvon (51 prosenttia). On kuitenkin varottava yhdistämästä myönteistä suhtautumista euroon suoraan talouskasvuun. On totta, että euroon myönteisemmin suhtautuvien maiden joukossa on maita, joissa kasvun on tyydyttävää, kun taas siihen kielteisesti suhtautuvissa maissa tilanne on päinvastainen (Italia ja Kreikka). Toisaalta kahdessa suurimassa euroalueen maassa, Saksassa ja Ranskassa, talouskasvu on suotuisaa, mutta näkemykset suhteellisen kielteisiä.

5.6.2.1

ESTK uskoo, että tämä kysymys on koko tutkimuksen ydin: kuten kohdassa 5.1.1 jo todettiin, on selvitettävä, korreloiko tyytyväisyys euroon EU:n hyväksymisen kanssa ja mahdollisesti missä laajuudessa. Asia voi olla myös yhteydessä taloudelliseen tilanteeseen, joka saatetaan yksinkertaistetusti samaistaa euroon. Toisin sanoen on mahdollista, että ihmisten näkemyksiin eurosta liittyy tunneperäinen tai ideologinen tekijä, millä ei ole mitään tekemistä itse rahan kanssa.

5.6.3

Vaatimattomaan talouskasvuun on monia syitä, jotka ovat usein päällekkäisiä ja toisiinsa liittyviä ja koskevat rahan ohella (inflaatio, valuuttakurssit ja korkotaso) myös muita tekijöitä, kuten tuottavuus, kilpailukyky, palkkataso, kulutus, maksutase, työmarkkinasuhteet ja julkisen talouden alijäämä. Tästä monitahoisesta kysymyksestä poliitikot, taloustieteilijät ja työmarkkinaosapuolet käyvät keskustelua. Keskivertokansalainen pyrkii kuitenkin yksinkertaistamaan asioita ja keskittyy päivittäisen elämänsä kannalta merkittävään, kouriintuntuvaan tekijään eli rahaan.

5.6.4

Asiantuntijoilla on tapana syyttää heikosta talouskasvusta rahapolitiikkaa, jota monet tutkijat ja poliittiset puolueet pitävät syypäänä siihen, että valuuttakurssien nousua ei ole onnistuttu hillitsemään eikä kasvua ja työllisyyttä tukemaan riittävästi asianmukaisella korkojen sääntelyllä. Tämä ei ole oikea foorumi keskustelun käynnistämiselle, mutta myös tässä tapauksessa yleinen mielipide pitää euroa ongelman aiheuttajana.

5.6.5

Euron arvostelu on yleistä erityisesti hitaan kasvun maissa, mutta sitä esiintyy tietyssä määrin myös nopean kasvun maissa. Niissä vastustusta kuitenkin korostaa se tosiseikka, että tietyt kansanryhmät olivat jo ennen euron käyttöönottoa haluttomia hylkäämään oman vahvan ja arvossapidetyn valuuttansa, joka oli heille arvovallan ja oman kansallisen identiteetin symboli. Toisaalta näihin syihin viitataan edelleen myös maissa, jotka eivät ole liittyneet euroalueeseen.

5.7

Euroa koskevien myönteisten näkemysten analysointi todistaa selvästi kohdissa 5.6.3 ja 5.6.4 (2) esitettyjen oletusten oikeellisuuden. Myönteisimmin suhtautuvia väestöryhmiä ovat ne, joiden katsotaan kaikissa sosiodemografisissa analyyseissä olevan parhaiten asiaan perehtyneitä: miehet paremmin kuin naiset, vapaat ammatinharjoittajat ja toimihenkilöt paremmin kuin ruumiillista työtä tekevät ja työttömät, nuoret paremmin kuin vanhat, kaupunkilaiset paremmin kuin maalla asuvat ja enemmän koulutetut paremmin kuin vähemmän koulutetut. Tiedon lisääminen lisää ihmisten arviointikykyä ja kypsyyttä.

5.7.1

Olisi liian helppoa ajatella, että viestintä voisi yksistään poistaa vastahakoista suhtautumista euroon. Kaikkia päätöksiä on kuitenkin arvioitava kunkin maan yksilöllisen tilanteen valossa. Joissakin maissa tiedotus on turhankin tehokasta, mutta usein kriittisesti sävyttynyttä: poliittisilla puolueilla ja joskus hallituksillakin on ratkaiseva vaikutus yleiseen mielipiteeseen. Kyseessä ei ole harhaanjohtaminen, vaan tiedotus, joka perustuu vakaumuksiin, joita on demokraattisista syistä kunnioitettava. Toisaalta näyttää kuitenkin siltä, että euroa kannattavan enemmistön pitäisi ryhtyä puolustamaan euroa päättäväisemmin, määrätietoisemmin ja selvemmin.

5.7.2

Ensisijaisesti poliittisiin, taloudellisiin tai rahataloudellisiin tekijöihin perustuva euron tukikampanja vaikuttaisi luultavasti hyvin vähän yleiseen mielipiteeseen. Suurempi yksimielisyys voidaan saavuttaa ottamalla huomioon ja korostamalla kansalaisten tarpeita lähempänä olevia käytännön näkökohtia. Tämäntyyppistä tiedotusta yleisön on varmasti helpointa ottaa vastaan. Se liittyy arkielämään, eikä siinä tarvitse viitata teoreettisiin periaatteisiin. Lähestymistavan on toisin sanoen oltava yksinkertainen, mutta se ei saa olla liian yksinkertaistettu. Julkiset elimet sopivat huonoiten tämäntyyppisen tiedotuskampanjan toteuttajiksi. On paljon parempi luovuttaa toteutus — asianmukaisen ohjeistuksen jälkeen — taloudellisille toimijoille ja työmarkkinaosapuolille, jotka ovat lähempänä kansalaisia ja varmasti vakuuttavampia.

5.7.3

Jos tarkastellaan esille tulleita käytännön hyötyjä, ensimmäisenä mainitaan matkailu: ulkomaille matkustaminen (varsinkin euroalueelle, mutta myös muihin kuin euromaihin) on helpompaa ja halvempaa. Lisäksi on mahdollista vertailla hintoja. (3) Juuri tähän myönteiseen puoleen ja erityisesti valuutanvaihtokulujen puuttumiseen sekä varmuuteen veloitetuista summista voisivat matkailu- ja kiinteistönvälitystoimistot, matkailualan yleiset toimijat ja maksukorttien myöntäjät kiinnittää huomiota. Rahoitusala on tässä avainasemassa: uusin kehitys varainsiirtojen alalla (yhtenäinen euromaksualue SEPA) tekee euroalueella suoritetuista maksuista yhtä turvallisia, nopeita ja maksuttomia kuin kotimaiset siirrot. Valvontaviranomaisten on kuitenkin oltava äärimmäisen valppaita, jotta voidaan varmistaa, että rahoitusalalla noudatetaan tarkasti sääntöjä.

5.7.4

Ensi näkemältä vähemmän selvää on euron kannattajien mainitsema (tärkeysjärjestyksessä) kolmas syy eli Euroopan arvovallan lujittaminen. Tämä yleinen ja teoreettinen argumentti on osa laajaa yleisluontoista toimintaa.

5.8

Euroa kohtaan esitetyn kritiikin tarkasteleminen on vieläkin mielenkiintoisempaa. Suuri enemmistö kansalaisista (81 prosenttia vuonna 2006, ja osuus kasvaa tasaisesti) katsoo, että hintojen nousu johtuu eurosta. Tämä asenne juontuu aikaan ennen euron liikkeeseen laskemista, jolloin jo pelättiin, että tavaroiden ja palvelujen tarjoajat — ja erityisesti kaupat — käyttäisivät kansallisen valuutan muuntamista hyväkseen pyöristämällä hintoja ja nostamalla niitä laittomasti. Komissio vakuutti, että näin ei kävisi. Hallitukset kantoivat kortensa kekoon edistämällä yritysten kanssa tehtäviä sopimuksia, ja kuluttajajärjestöt kehottivat valppauteen.

5.8.1

Käytännön tapahtumat ovat jo osa lähihistoriaa: joissakin maissa sopimuksia kunnioitettiin (ETSK katsoo, että Itävalta tulee mainita tässä yhteydessä esimerkkinä), toisissa vähemmässä määrin ja joissakin tuskin lainkaan. Tämä ei ole otollinen aika eikä paikka käynnistää keskustelua siitä, kenelle kuuluu vastuu. Riittänee todeta, että monissa maissa hintojen nousu osui täsmälleen euron käyttöönoton aikaan. Siten kansalaisille syntyi vaikutelma, että hintojen nousu oli euron aiheuttamaa. Tämä näkemys vallitsee edelleen ja on juurtumassa entistä syvempään, koska aiheesta ei ole tiedotettu siten, että asiat olisi esitetty oikeassa suhteessa. Euro on tarjonnut joillekin hyvän tilaisuuden ansaita lisää rahaa, mutta se on ja tulee edelleenkin olemaan olennaisesti ”neutraali” väline. Pyrkimystä tämäntyyppiseen tiedottamiseen ei ole ollut lainkaan, tai jos onkin ollut, se on ollut melko ponnetonta.

5.8.2

Myöhemmin tapahtuneilla hinnannousuilla ei ole mitään tekemistä euron kanssa. Nyt kun euro on otettu käyttöön ja se on vakiintunut, se heijastaa markkinoiden kehitystä sen sijaan, että se aiheuttaisi sitä. Kaikki puheet inflaatiosta, vaihtosuhteista tai keinottelusta ovat tässä epäolennaisia. Ne olisivat joka tapauksessa vaikuttaneet kaikkiin yksittäisiin kansallisiin valuuttoihin mahdollisesti jopa enemmän kuin euroon. Tämä kysymys — samoin kuin edellisessä kohdassa käsitelty kysymys — on selvitettävä lopullisesti. Kyseessä oleva argumentti on avain euroon liittyvien epäilyjen ja kielteisten asenteiden torjuntaan. Siitä on siis keskusteltava, ja sen on oltava työmarkkinaosapuolien, hallitusten ja komission tiedotuskampanjoiden kärjessä.

5.8.3

Toinen, osin edelliseen liittyvä argumentti on hintojen lähentyminen. Väitteen mukaan euro on aiheuttanut huomattavaa hintojen lähentymistä koko euroalueella, mikä on johtunut euromaiden välille syntyneestä kilpailusta sekä kuluttajien aiheuttamasta paineesta, kun he lopultakin pystyvät vertailemaan hintoja. Tämä aihe oli osa euron käyttöönottoa edeltävää kampanjaa ja yksi sen vahvimmista kohdista. Kampanja herätti kuitenkin todennäköisesti epärealistisia odotuksia, koska siinä ei mainittu lähentymisen rajoituksia. Siinä ei itse asiassa tarkennettu, että lähentyminen ei vaikuttaisi paikallisesti tuotettuihin ja kulutettuihin tavaroihin ja palveluihin, toisin sanoen juuri siihen suurimpaan menojen osaan, jonka kuluttajat huomaavat helpoimmin.

5.8.4

Tutkimus näyttää vahvistavan tämän: 68 prosenttia otantaryhmästä on sitä mieltä, että euro ei ole lähentänyt hintoja (45 prosenttia sekä ”en osaa sanoa” vastausten osuus 23 prosenttia). Päinvastaista mieltä on 32 prosenttia. Tutkimuksen tästä osasta puuttuu kuitenkin ratkaisevia tietoja: ei voida tietää, ovatko vastaukset tyypiltään intuitiivisia tai tunteenomaisia vai perustuvatko ne suoraan kokemukseen (ulkomaanmatkailuun, rajatylittäviin ostoihin). Tiedotustoiminnan avulla on asetettava hintojen lähentymiseen kohdistuvat odotukset oikeisiin mittasuhteisiin ja selitettävä, miksi sen mahdollisuudet ovat rajalliset. Lisäksi olisi hyödyllistä korostaa sitä, että muiden kuin ”paikallisten” tavaroiden ja palvelujen alalla tapahtunut olematon tai vähäinen hintojen lähentyminen johtuu tekijöistä, jotka eivät millään tavalla liity yhtenäiseen rahaan, kuten kysynnän ja tarjonnan laista, kuljetuskustannuksista tai verotuksesta. Lyhyesti sanottuna euro on lähentänyt hintoja aina kun se on mahdollista, mutta hintaeroja on edelleen samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa, jossa on aina ollut yksi raha.

6.1

Suuri enemmistö vastaajista (75 prosenttia) uskoo, että eurolla on tärkeä tehtävä kansainvälisenä valuuttana, mutta paljon pienempi osa on kiinnostunut valuuttakurssista, vaikka heillä yleensä on jokin käsitys euron vahvistumisesta dollariin verrattuna. Toisaalta lähes sama tai hieman suurempi osuus vastaajista (78 prosenttia) katsoo, että eurolla ei ole ollut mitään vaikutusta siihen, tuntevatko he olevansa eurooppalaisia. Vastausten maakohtainen erittely antaa ajattelunaihetta ja on hieman hämmentävää. Maat, joissa euroa pidetään eurooppalaisen identiteetin kannalta tärkeänä, ovat Irlanti (56 prosenttia) ja seuraavina, suhteellisen kaukana siitä Italia (28 prosenttia) ja Luxemburg (19 prosenttia). Pienimmät prosenttiosuudet ovat Alankomaissa, Kreikassa, Saksassa ja Itävallassa (10–14 prosenttia).

6.1.1

Mahdollisena selityksenä — joka tosin pätee vain joihinkin maihin — voisi olla se, että yksi maista, joissa eurolla katsotaan olevan myönteinen vaikutus eurooppalaiseen identiteettiin, on Italia, jonka entinen kansallinen valuutta koki aikoinaan huomattavia vaihteluja. Sen sijaan niiden maiden joukossa, joissa mielipide on vähemmän myötämielinen, on Saksa, jossa oltiin ylpeitä omasta vahvasta ja vakaasta valuutasta. Muissa maissa voi olla vaihtelevia syitä ja näkemyksiä: harhaanjohtava tiedotus, välinpitämättömyys ja heikompi kannatus ajatukselle Euroopasta tärkeän valuutan liikkeellelaskijana. Viimeksi mainittua seikkaa näyttää tukevan melko yllättävä asia: kaikissa maissa, myös niissä, missä euroon suhtaudutaan myötämielisesti, suuri enemmistö otantaryhmästä ilmoittaa, että euro ei ole vaikuttanut heidän näkemykseensä eurooppalaisesta identiteetistä millään tavalla.

6.1.2

Onkin aiheellista tunnustaa, että vaikka euron käyttöönotosta on jo vuosia ja se on osoittanut arvonsa kansainvälisesti, euro ei näytä onnistuneen saavuttamaan mainittavaa asemaa eurooppalaisen identiteetin osatekijänä ja symbolina. Koska kyseessä ovat tuntemukset, jotka perustuvat laajaan joukkoon yksittäisiä näkemyksiä, on vaikea kuvitella, että asiasta järjestettäisiin erityisiä, kansalaisten mielipiteen muuttamiseen tähtääviä kampanjoita. Suunnanmuutokseen voidaan päästä vain asteittain poistamalla näiden tuntemusten perustana olevat syyt. Toisin sanoen eurosta voi tulla eurooppalaisen identiteetin symboli vain, jos ihmiset ovat vakuuttuneita siitä, että he ovat ”eurooppalaisia”.

6.2

Optimismiin on kuitenkin syytä tarkasteltaessa kysymystä siitä, odottavatko ihmiset euroalueen laajenevan uusiin jäsenvaltioihin. Noin 80 prosenttia ja enemmistö kaikissa maissa pitää sitä varmana tai todennäköisenä. ETSK katsoo, että tämä vastaus on osoitus luottamuksesta euron vetovoimaan. Tällaista vetovoimaa ei olisi, jos euroa todella pidettäisiin poliittisesti heikkona ja vaikutuksiltaan kielteisenä.

7.1

Koska nämä kysymykset muodostavat keskustelun ytimen ja ovat luonteeltaan teoreettisempia, niitä tulisi käsitellä erikseen. ETSK on toisaalta antanut aiheesta useita lausuntoja ja saattaa palata asiaan lähitulevaisuudessa. Tässä yhteydessä tyydytään toteamaan, että noin puolet vastaajista ilmoittaa olevansa tietoisia siitä, että jäsenvaltioiden talouspolitiikkoja yhteensovitetaan yhteisön tasolla, mutta enemmistö heistä on sitä mieltä, että yhteensovittamiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Maakohtainen analyysi kuitenkin osoittaa, että maiden välillä on huomattavia vaihteluja sekä tietämyksen tasossa että esitetyissä mielipiteissä. Vastaajat ovat hämmästyttävän objektiivisia arvioidessaan oman maansa taloutta. Niiden maiden kansalaiset, joissa talous on kunnossa, ovat tietoisia siitä, ja vastaavasti ne, joiden mailla on talousvaikeuksia, eivät epäröi myöntää sitä.

7.2

Vakaussopimuksen tuntemus ja kansalliset erot näyttävät enemmän tai vähemmän heijastavan talouspolitiikan tuntemusta ja kansallisia eroja. Kolme neljäsosaa vastaajista on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että vakaussopimus on vahvan ja vakaan euron tae. On enteellistä, että eri mieltä olevien prosenttiosuudet ovat suurimmat maissa, joissa hintojen nousu on tuntuvampaa, ja se yhdistetään epäsuorasti euroon.

7.3

Tutkimuksen mukaan maan taloudellisen tilanteen ja hintakehityksen (joskus myönteistenkin vaikutusten) uskotaan laajalti olevan euron aiheuttamia. Tämän uskomuksen muodostumiseen vaikuttaa kunkin maan (kansallinen) näkökulma. Olisi aiheellista kiinnittää huomiota siihen, että koko euroalueen laajuinen talous suojaa euroa häiriöiltä, jotka voisivat vaikuttaa yksittäisiin maihin voimakkaammin. Jokaisen kansalaisen pitäisi miettiä, millainen hänen maansa tilanne olisi, jos yhteistä rahaa ei olisi lainkaan otettu käyttöön. Mikä kansantalous olisi yksinään kestänyt viime vuosien ulkoiset tapahtumat, jotka voivat hyvinkin horjuttaa maailmantaloutta uudelleen?

8.1

On mahdotonta koota yhteen asiakirjaan kaikki analyyttiset huomiot, jotka koskevat euromaita ja 11:tä uutta jäsenvaltiota, joiden joukkoon kuuluvat kolme aivan hiljattain liittynyttä valtiota sekä todennäköisesti jossain vaiheessa tulevaisuudessa liittyvät valtiot. Syyskuussa 2007 tehdyn tutkimuksen eräisiin tärkeimpiin kysymyksiin saatujen vastausten tarkastelu voi kuitenkin olla hyödyksi pohdittaessa yhtenäisen rahan hyväksymiseen tähtääviä tulevia menettelytapoja.

8.2

Euron käyttöönoton seurauksia kansallisella tasolla koskevasta mielipidekyselystä käy ilmi, että 53 prosenttia kansalaisista pitää niitä myönteisinä ja 33 prosenttia kielteisinä, ja 15 prosenttia ei osaa sanoa. (4) Euron käyttöönottoa yleisesti koskeva kysymys antoi keskimääräisesti saman tuloksen. Kummassakin tapauksessa myönteisten ja kielteisten vastausten prosenttiosuudet vaihtelevat suuresti maittain. Kielteisten vastausten osuus on Latviassa 55 prosenttia ja Romaniassa 18 prosenttia. Kielteinen asenne on yleisempää maissa, joiden väkiluku on pienempi.

8.2.1

Kun näitä tietoja verrataan euromaita koskeviin tietoihin (ks. kohta 5.6), voidaan todeta, että euromaissa myönteisten vastausten osuus on pienempi. ETSK pitää tätä jossain määrin hämmentävänä. Jos se pitää todella paikkaansa, sen tulisi todennäköisesti katsoa olevan EU:hun kohdistuvan yleisen tyytymättömyyden aiheuttamaa sen sijaan, että ajateltaisiin sen johtuvan vastahakoisesta suhtautumisesta nimenomaan yhteiseen rahaan (ks. kohta 5.6.2).

8.3

Merkittävin epävarmuustekijä kuluttajien silmissä on euron käyttöönoton vaikutus hintoihin: kolme neljäsosaa haastatelluista pelkää hintojen nousevan, kun taas 11 prosenttia uskoo euron vaikutuksen olevan neutraali ja kuusi prosenttia odottaa hintojen laskevan. Näitä tietoja pitää verrata euroalueen maiden lukuihin (ks. kohta 5.1). Niissä yli 80 prosenttia vastaajista syyttää hinnannousuista yhteistä rahaa. Tästä voitaisiin hyvinkin päätellä, että kokemus vahvistaa pelkoja niissä maissa, jotka eivät vielä ole siirtyneet euroon. Tällainen toteamus olisi kuitenkin yksinkertaistettu ja harhaanjohtava: hinnat ovat nousseet — ja nousevat edelleen — kaikissa Euroopan maissa ja muualla maailmassa. Olisi mielenkiintoista tehdä tutkimus muissa maissa, jotta nähtäisiin, mitä perusteluja hintojen nousulle esitetään siellä, missä ei ole euroa.

8.4

Vastaukset euron käyttöönoton myönteisiä vaikutuksia koskevaan kysymykseen osoittavat, että suuri enemmistö haastelluista odottaa yhteisen rahan olevan kätevä tapa maksaa ulkomailla matkustettaessa, helpottavan ostosten tekoa muissa maissa, helpottavan hintavertailuja ja poistavan valuutanvaihtokulut. Pienempi prosenttiosuus on sitä mieltä, että euro suojelee heidän maataan kansainvälisiltä kriiseiltä. Kaikki nämä odotukset vastaavat niitä etuja, jotka euron jo käyttöönottaneissa maissa on havaittu. Kiivaimmatkin arvostelijat saavat näin todisteen siitä, että odotukset ovat täyttyneet.

8.5

Kysymyksissä, jotka koskevat vaikutuksiltaan vähemmän välittömiä aiheita, myönteisten vastausten prosenttiosuus on pienempi ja ”en osaa sanoa” -vastausten osuus suuri. Tämä on selvä osoitus siitä, että kansalaiset suhtautuvat varovaisemmin aiheisiin, joiden vaikutuksia ei voi havaita välittömästi, tai eivät vastaa niitä koskeviin kysymyksiin lainkaan. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna tulokset ovat erittäin myönteisiä: 66 prosenttia on sitä mieltä, että euro vahvistaa Euroopan asemaa maailmassa, ja noin puolet sitä mieltä, että se vakauttaa hintoja, edistää kasvua ja työllisyyttä ja takaa terveen julkisen talouden. Vastaukset alhaisempia korkoja koskevaan kysymykseen ovat sitä vastoin vähemmän selväpiirteisiä: vastauksista vain kolmasosa on myönteisiä, ja loput kaksi kolmasosaa jakautuvat puoliksi kielteisiin ja epävarmoihin.

8.6

”Poliittisen” merkityksen avainkysymys koskee näkemystä eurosta tekijänä, joka saa ihmiset tuntemaan itsensä eurooppalaisiksi. Otantaryhmästä 53 prosenttia vastasi myöntävästi ja 35 prosenttia kieltävästi. Tämä on jo sinällään rohkaisevaa varsinkin ajatellen sitä, että vuonna 2004 vastauksista vain 47 prosenttia oli myönteisiä ja 45 prosenttia kielteisiä. Näiden lukujen vertaaminen euroalueen maissa tehdyn tutkimuksen (ks. kohta 6.1) tuloksiin herättää kysymyksiä. Yli kolme neljäsosaa viimeksi mainituista ilmoittaa, että euro ei ole vaikuttanut millään lailla siihen, miten eurooppalaiseksi he itsensä tuntevat.

9.1

Eurobarometritutkimukset ovat arvokkaita, koska niillä mitataan kansalaisten asenteita euroa kohtaan ja nähdään niiden kehittyminen ajan mittaan. Yksittäisiä näkökohtia koskevat arvioit voivat olla joka kerta erilaisia. Yksittäiset toimenpiteet tiettyjen suuntausten korjaamiseksi saattaisivat kuitenkin osoittautua riittämättömiksi tai jopa haitallisiksi, jos jätetään huomiotta erään arvovaltaisen poliitikon enteellisesti ”eurodiplomatiaksi” kutsuman toiminnan poliittinen kokonaisarvo.

9.2

Huomattava osa yleisestä mielipiteestä — sekä euromaissa että uusissa jäsenvaltioissa — suhtautuu eittämättä edelleenkin varauksellisesti yhteiseen rahaan. Yksittäisiin kysymyksiin saatujen vastauksien kokonaisuudesta saa kuitenkin sellaisen vaikutelman, että kielteisten vastausten taustalla piilee hyvin usein Eurooppa-hankkeen vastustusta. Toisin sanoen tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa euroa itsessään vaan se, mitä se edustaa kansalaisten silmissä: poliittista luomusta, jota ei välttämättä ole aktiivisesti vastustettu mutta ei hyväksyttykään ja jonka ilmenemismuotona on ”yläpuolelta” määrätty valuutta.

9.3

Eurooppa-aatteen — ja sitä käytännössä edustavan euron — vastaiset tunteet johtuvat useista eri syistä. Yhtenä syynä on esimerkiksi se, että riippumatta hallitusten virallisesta suhtautumisesta kussakin maassa on poliittisia liikkeitä ja tiedotusvälineitä, jotka vastustavat Eurooppa-hanketta. Ei ole harvinaista, että hallitukset itse puolustavat usein väistämättä epäsuosittuja toimenpiteitä syyttämällä niistä yhteistä rahaa tai sen perussääntöjä. On vaikea arvioida, kuinka paljon tällaiset asenteet johtuvat aidosti kielteisistä tuntemuksista tai puhtaasta opportunismista. Lopputulos kuitenkin on, että mitään ”eurooppalaista” politiikkaa ei voi toteuttaa, jos sitä eivät ole sisäistäneet edes vallankäyttäjät: hallitukset, puolueet ja tiedotusvälineet.

9.4

Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta on tässä strategiassa ratkaisevassa asemassa: se on monialainen toimija, jonka etuna on se, että se on suorassa yhteydessä kansalaisiin. Se voi harjoittaa sekä valtaapitäviin alhaalta ylöspäin suuntautuvaa painostusta että ylhäältä alaspäin suuntautuvaa painostusta kansalaisiin. Sen asema on ihanteellinen vaikkakin erittäin vastuullinen. Tuloksia voidaan saavuttaa vain, jos päästään poliittisten kantojen ja kansallisten velvollisuuksien yläpuolelle ja yksimielisyyteen yhteisistä tavoitteista. ETSK on ainoa Euroopan unionin toimielin, joka täyttää nämä vaatimukset ja on täysin sitoutunut tehtäväänsä komission ja jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolten kanssa yhteistyötä tekevänä elimenä.

9.5

Pyrittäessä tuomaan euroa sekä Eurooppa-aatetta lähemmäksi kansalaisia käyttökelpoisia argumentteja on riittämiin: euroalueen taloudellinen painoarvo, yhteiseen rahaan eri puolilta maailmaa tehdyt investoinnit, sen vähittäinen käyttöönotto varantovaluuttana, sen merkitys puskurina talouden myllerryksiä vastaan sekä hintojen vakaus ja sen vaikutus ostovoiman säilyttämiseen. Vastalauseisiin voidaan vastata kysymyksellä, joka jokaisen pitäisi esittää itselleen: mitä olisi tapahtunut maassani, jos kansallinen valuutta olisi joutunut yksin kohtaamaan menneet, nykyiset ja todennäköiset tulevat kriisit?

9.6

Tärkein lähtökohta euron hyväksyttävyyden lisäämiselle olisikin sellaisen talous- ja sosiaalipolitiikan harjoittaminen EU:ssa, jolla edistetään työllisyyttä, parannetaan tulotasoa sekä varmistetaan asianmukainen sosiaaliturvajärjestelmä. Näin kansalaiset voisivat arvostaa paremmin ja konkreettisemmin Eurooppa-hanketta ja hyväksyä siten myös euron.