15.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 9/31

A.

toteaa, että WTO:n ministerikokous Dohan kehityskierroksen (Dohan kierros) päättämiseksi keskeytyi heinäkuun 2008 lopulla,

B.

ottaa huomioon, että neuvottelut keskeytyivät Genevessä heinäkuussa 2008; toteaa, että tietyissä asioissa saavutettiin jonkin verran edistystä, mutta muita, yksityiskohtaisten sääntöjen tekemisen kannalta tärkeitä asioita ei käsitelty sopimusluonnoksessa,

C.

katsoo, että kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden edut sekä kaikkien WTO:n jäsenten sitoutuminen Dohan kierrokseen olisi pidettävä neuvottelujen keskipisteessä,

D.

katsoo, että Dohan kierroksen päättämisen epäonnistuminen lisäisi nykyistä maailmanlaajuista taloudellista epävarmuutta ja johtaisi kahdenvälisiin ja alueellisiin kauppasopimuksiin;

1.

ilmaisee vakavan pettymyksensä siihen, että heinäkuussa 2008 pidetty WTO:n ministerikokous päätyi pattitilanteeseen, ja on siitä huolissaan;

2.

toistaa olevansa täysin sitoutunut kauppapolitiikkaa koskevaan monenkeskiseen lähestymistapaan ja WTO:hon, joka pystyy varmistamaan kansainvälisen kaupan kannalta tasapainoisen lopputuloksen noudattaen täysimääräisesti Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteita;

3.

on vakuuttunut siitä, että nykyisessä talous- ja rahoituskriisin leimaamassa tilanteessa Dohan kierroksen onnistunut päätökseen saattaminen voisi olla vakauttava tekijä;

4.

katsoo, että mitä tahansa Dohan kehitysohjelman etenemisen suhteen tapahtuukin, WTO:n on muiden kansainvälisten järjestöjen mukana johdonmukaisesti ja kiireellisesti käsiteltävä uusia globaaleja haasteita, joissa on kauppaan liittyvä ulottuvuus, kuten elintarvikkeiden saatavuutta, energiaa, kaupan tukea sekä ilmastonmuutosta;

5.

on täysin tietoinen yhtenäishankkeen periaatteeseen liittyvistä vaikeuksista; tunnustaa neuvotteluissa tähän mennessä saavutetun edistyksen, joka voi tarjota tärkeän ja vakaan perustan Dohan kierroksen jatkamiselle seuraavassa kokouksessa ja onnistuneen lopputuloksen saavuttamiselle;

6.

kehottaa, että EU, Yhdysvallat ja uudet talousmahdit G20-ryhmässä ottavat vastuunsa nykyisistä neuvotteluista, että ne täysin kunnioittaisivat Dohan kierroksen henkeä ja pyrkisivät sopimuksen saavuttamiseen mahdollisimman nopeasti; korostaa jälleen kerran, että tärkeää tehdä ero kehitysmaiden ja kehittyvien maiden välille;

7.

kehottaa Intiaa ja Yhdysvaltoja löytämään poliittisen ratkaisun erityissuojalausekkeen soveltamisehtoihin, jotta varmistetaan kaupan ja elintarviketurvanäkökohtien oikeudenmukainen tasapaino ja mahdollistetaan Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvotteluiden jatkaminen Genevessä muista avoimista kysymyksistä;

8.

kehottaa kehittyneitä ja edistyneempiä kehitysmaita seuraamaan Euroopan unionin ”Kaikki paitsi aseet” -aloitetta, jolla taataan täysin tulli- ja kiintiövapaa markkinoillepääsy vähiten kehittyneille maille; korostaa myös ”tukea kauppaa vastaan” -aloitteen merkitystä;

9.

katsoo, että kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden tarpeet on asetettava etualalle Dohan kehitysohjelmaan liittyvissä neuvotteluissa niin, että kehitys on etusijalla kaikissa kysymyksissä;

10.

katsoo Dohan kehitysohjelman ongelmien tuovan korostetusti esiin tarpeen käsitellä Dohan kierroksen jälkeen pikaisesti kysymystä WTO:n uudistamisesta sen tehokkuuden ja avoimuuden parantamiseksi ja sen demokraattisen oikeutuksen, vastuunalaisuuden, avoimuuden ja osallisuuden integroimiseksi osaksi globaalin hallinnon laajempaa rakennetta; katsoo, että parlamenttien jäsenten olisi harjoitettava entistäkin tiukempaa ja tehokkaampaa kansainvälisen kaupan valvontaa;

11.

toistaa jälleen kohdennetun teknisen avun sekä valmiuksien kehittämisen tarpeen, jotta kehitysmaita voidaan auttaa sitoutumaan tehokkaasti Dohan kehitysohjelman tavoitteisiin;

12.

pyytää komissiota ja neuvostoa tekemään Lissabonin sopimuksen hengen mukaisen sopimuksen, jolla varmistetaan parlamentin täysimääräinen osallistuminen EU:n kansainvälisiin kauppaneuvotteluihin;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja WTO:n pääjohtajalle.