Luotonantoa koskevan kuluttajavalistuksen ja -tiedotuksen parantaminen

P6_TA(2008)0539

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. marraskuuta 2008 kuluttajansuojasta: luotonantoa koskevan kuluttajavalistuksen ja -tiedotuksen parantaminen (2007/2288(INI))

(2010/C 16 E/01)

Euroopan parlamentti, joka

1.   suhtautuu myönteisesti komission kuluttajien talousvalistuksen alalla tekemiin aloitteisiin ja etenkin hiljattain perustettuun talousvalistuksen asiantuntijaryhmään sekä komission aikomukseen julkaista verkkotietokanta talousvalistusohjelmista ja -tutkimuksesta EU:ssa; katsoo, että tällä asiantuntijaryhmällä olisi oltava selkeät vastuualueet ja valtuudet; ehdottaa, että asiantuntijaryhmää pyydetään pureutumaan erityisesti EU:n talousvalistuksen ja rajat ylittävien rahoituspalvelujen lisäarvoon ja parhaisiin käytäntöihin;

2.   korostaa, että kuluttajien luottoja ja rahoitusta koskevan tiedotuksen ja tietoisuuden parantamisen tavoitteena on lisätä kuluttajien tietämystä taloudellisista ja rahoituksellisista realiteeteista, jotta nämä ymmärtävät taloudellisia sitoumuksia ja välttävät tarpeettomia riskejä, ylivelkaantumista ja taloudellista syrjäytymistä; katsoo, että koulutus- ja tiedotustoimien avulla kuluttajien olisi voitava arvioida itsenäisesti oman harkintansa pohjalta rahoitustuotteita, joita heille tarjotaan tai joiden käyttämistä he suunnittelevat;

3.   toteaa, että subprime-lainojen (korkean riskin asuntoluotot) aiheuttama kriisi on osoitus lainanottajien puutteellisen tiedottamisen vaaroista, mutta myös tämän tiedon ja ymmärryksen puutteen johtamisesta siihen, että kuluttajat eivät ole riittävästi huolissaan maksukyvyttömyys- ja ylivelkaantumisriskeistään;

4.   tähdentää, että kuluttajat, joille on annettu enemmän vaikutusmahdollisuuksia ja opetusta, auttavat kilpailun, laadun ja innovaation edistämistä pankki- ja rahoituspalvelujen alalla, ja muistuttaa, että koulutetut ja varmat sijoittajat voivat tarjota lisälikviditeettiä pääomamarkkinoille sijoituksiin ja kasvuun;

5.   korostaa, että on tärkeää määritellä yhdessä talouslukutaidon taso jäsenvaltioissa sekä lisäarvo, jonka EU voi tarjota, sekä erityisten yhteiskunnallisten kohderyhmien koulutustarpeet eri perusteiden, kuten iän tai tulo- ja koulutustason mukaan;

6.   tunnustaa yksityisten hankkeiden, rahoituspalvelualan ja kuluttajajärjestöjen roolin sekä yhteisössä että jäsenvaltioissa kohderyhmien talousvalistukseen liittyvien erityistarpeiden määrittelyssä, nykyisten koulutusohjelmien heikkouksien ja puutteiden yksilöimisessä sekä taloudellisen tiedon antamisessa kuluttajille mukaan lukien Internet-pohjaisten taloussuunnittelun välineiden, tiedotusvälineiden ja valistuskampanjoiden jne. kautta;

7.   katsoo, että talousvalistusohjelmat ovat tehokkaimpia, jos ne räätälöidään vastaamaan eri kohderyhmien tarpeita ja jos ne ovat tarvittaessa yksilöllisiä; katsoo lisäksi, että kaikkien talousvalistusohjelmien olisi osaltaan parannettava kunkin yksilön taloudellisten mahdollisuuksien tietoista ja realistista hallintaa; olisi pohdittava sellaisten ohjelmien kehittämistä, jotka parantavat aikuisten taloudenhoitovalmiuksia;

8.   kehottaa komissiota kehittämään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa EU:n tasolla oman talouden hallinnan peruskoulutusohjelmia, jotka perustuvat yhteisiin sääntöihin ja periaatteisiin, jotka voidaan mukauttaa kaikkien jäsenvaltioiden tarpeisiin niissä sovellettaviksi ja joilla määritellään viitearvoja ja edistetään parhaiden käytäntöjen vaihtamista;

9.   korostaa, että talousvalistus voi täydentää mutta se ei voi korvata yhtenäisiä kuluttajansuojasäännöksiä rahoituspalvelulainsäädännössä eikä rahoituslaitosten sääntelyä ja tiukkaa valvontaa;

10.   tunnustaa yksityisen sektorin ja etenkin rahoituslaitosten tärkeän roolin rahoituspalveluja koskevan tiedon antamisessa kuluttajille; korostaa kuitenkin, että talousvalistusta on tarjottava kuluttajan etujen mukaisesti oikeudenmukaisella, puolueettomalla ja avoimella tavalla, ja se on erotettava selvästi kaupallisesta neuvonnasta tai mainonnasta; tämän tavoitteen saavuttamiseksi kannustaa rahoituslaitoksia kehittämään ohjesääntöjä henkilöstöään varten;

11.   tunnustaa, että on löydettävä tarkka tasapaino, jotta kuluttajille voitaisiin antaa tarvittavat tiedot asiantuntevien taloudellisten päätöksen tekemiseksi hukuttamatta heitä tietotulvaan; kannattaa laatua määrän sijasta, kuten esimerkiksi korkealaatuista, helposti saatavaa, konkreettista ja helposti ymmärrettävää tietoa, jolla pyritään lisäämään kuluttajien valmiuksia tehdä perusteltuja ja vastuullisia valintoja;

12.   katsoo, että erityisesti rahoitustuotteiden mainonnan sisältämän tiedotuksen on oltava tehokasta, selkeää ja ymmärrettävää ja että rahoituslaitosten on annettava riittävät tiedot ennen sopimusten tekemistä sekä etenkin noudatettava tiukasti rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/39/EY (3) sekä kulutusluottosopimuksista 23. huhtikuuta 2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/48/EY (4) säädettyjä sääntöjä; kehottaa komissiota esittämään johdonmukaisella tavalla erityisiä lainsäädäntöehdotuksia kuluttajien tiedotusta ja suojelua kiinnitysluottojen alalla koskevaksi yhdenmukaistetuksi järjestelmäksi (kuten yhdenmukaistettu, yksinkertainen ja vertailukelpoinen Euroopassa standardoitu tiedote, joka sisältää yhteiset ilmoitukset todellisesta vuosikorosta jne.);

13.   suosittaa keskittymään talousvalistusohjelmissa tärkeisiin elämänsuunnitteluun liittyviin näkökohtiin kuten säästöjä, velkaa, vakuutuksia ja eläkkeitä koskeviin perustietoihin;

14.   kehottaa komissiota jatkamaan ponnisteluja sidosryhmien välisen vuoropuhelun edistämiseksi;

15.   ehdottaa, että lisätään budjettikohdan 17 02 02 määrärahoja sellaisten toimien rahoittamiseksi EU:n tasolla, joilla pyritään parantamaan kuluttajien talousvalistusta ja talouslukutaitoa; kehottaa komissiota osallistumaan tietoisuuden lisäämiseen EU:n tasolla tukemalla kansallisten ja alueellisten konferenssien, seminaarien, media- ja tiedotuskampanjoiden sekä rajatylittävien valistusohjelmien, erityisesti vähittäisrahoituspalvelujen ja kotitalouksien luottojen/velkojen hallinnan aloilla, järjestämistä;

16.   kehottaa komissiota kehittämään edelleen ja parantamaan Dolceta-verkkotyökalua ja tarjoamaan tämän palvelun kaikilla virallisilla kielillä; ehdottaa, että komissio liittää Dolceta-sivustolle linkin verkkotietokantaan, jonka se aikoo perustaa olemassa olevista alueellisista ja kansallisista talousvalistusohjelmista; ehdottaa, että Dolceta-sivustoon sisällytetään kansallisen jaottelun mukaisesti linkit julkisiin ja yksityisiin sivustoihin, jotka liittyvät aktiivisesti talousvalistukseen;

17.   kehottaa komissiota sisällyttämään kuluttajamarkkinoiden tulostauluun talousvalistuksen saatavuutta ja laatua koskevia indikaattoreita;

18.   kehottaa komissiota järjestämään tiedotuskampanjoita kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi oikeuksistaan EU:n lainsäädännön puitteissa rahoituspalvelujen tarjonnan alalla;

19.   korostaa, että jäsenvaltioiden on komission tuella toteutettava säännöllisesti tutkimuksia kansalaisten talouslukutaidosta yhteistyössä jäsenvaltioiden eri sosiaalisten ryhmien ja väestöryhmien kanssa, jotta voidaan yksilöidä ensisijaiset toiminta-alueet ja siten varmistaa talousvalistusohjelmien asianmukainen, ripeä ja tehokas täytäntöönpano kansalaisten auttamiseksi;

20.   kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään yhdistetyn yhteiskunta- ja talousvalistuksen perus- ja keskiasteen koulujen yleiseen opetusohjelmaan, jolla pyritään arkielämässä tarpeellisten taitojen ja tarpeellisen ymmärryksen kehittämiseen, sekä järjestämään systemaattisesti tämän alan koulutusta opettajille;

21.   korostaa tarvetta molempien osapuolten eli talousalan neuvonantajien ja kuluttajien jatkuvaan kahdensuuntaiseen koulutusprosessiin, jotta varmistetaan rahoituspalvelualan viimeisimmän kehityksen mukaisten täsmällisten tietojen hankinta;

22.   katsoo, että eri koulutusorganisaatioiden välisiä synergiavaikutuksia ei hyödynnetä tarpeeksi; pyytää siksi jäsenvaltioita luomaan talousvalistuksen alan verkoston, johon osallistuvat sekä julkinen että yksityinen sektori, ja kannustamaan kaikkien toimijoiden välistä yhteistyötä ja vuoropuhelua;

23.   kannustaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota eläkeläisten ja työuransa loppuvaiheessa olevien henkilöiden, joita saattaa uhata taloudellinen syrjäytyminen, koulutustarpeisiin sekä ammatillisen uransa alussa oleviin nuoriin, joilla on edessään uusien tulojensa asianmukaista käyttöä koskeva haaste;

24.   kehottaa jäsenvaltioita laatimaan talouden ja rahoituspalvelujen alan koulutusohjelmia sosiaalityöntekijöitä varten, sillä he ovat yhteydessä henkilöihin, joita uhkaa köyhyys tai ylivelkaantuminen;

25.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0011.

(2)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 392.

(3)  EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.

(4)  EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66.