22.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 16/21

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan ja 141 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon komission 18. heinäkuuta 2007 päivätyn tiedonannon ”Naisten ja miesten välisen palkkaeron torjunta” (KOM(2007)0424),

—

ottaa huomioon raportin ”Legal Aspects of the Gender Pay Gap”, jonka komission riippumattomien oikeudellisten asiantuntijoiden verkosto työllisyyden, sosiaaliasioiden sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon alalla on laatinut helmikuussa 2007,

—

ottaa huomioon Brysselissä 23. ja 24. maaliskuuta 2006 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksytyn Euroopan tasa-arvosopimuksen,

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 141 artiklaan perustuvan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön,

—

ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) osa-aikatyötä koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen määräykset, joissa maita velvoitetaan sisällyttämään julkisiin tarjouskilpailuihin työtä koskeva lauseke, johon kuuluu myös vaatimus samapalkkaisuudesta,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 päätöslauselmalla 34/180 hyväksymän kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan,

—

ottaa huomioon EU:n työmarkkinaosapuolten 1. maaliskuuta 2005 laatimat sukupuolten tasa-arvoa koskevat toimintapuitteet ja niitä koskevat seurantaraportit,

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta (2006–2010) (1) ja 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta – 2008 (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0389/2008),

A.

ottaa huomioon, että naiset ansaitsivat Euroopan unionissa keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet ja yksityissektorilla jopa 25 prosenttia vähemmän; ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero on jäsenvaltioissa 4:n ja yli 25 prosentin välillä, eikä tämä ero osoita olennaisia kaventumisen merkkejä,

B.

ottaa huomioon, että naisen on työskenneltävä 22. helmikuuta asti (eli 418 kalenteripäivää) ansaitakseen saman määrän kuin mies vuodessa,

C.

katsoo, että sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä -periaatteen täytäntöönpano on keskeisen tärkeä tekijä sukupuolten tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi,

D.

ottaa huomioon, että miesten ja naisten palkkojen ero, jota koskevat tiedot kertovat melko hitaasta edistyksestä (17 prosenttia vuonna 1995 ja 15 prosenttia vuonna 2005), ei ole hävinnyt, vaikka lainsäädäntöä on ollut merkittävässä määrin voimassa yli 30 vuotta ja eron kaventamiseksi on toteutettu toimia ja kulutettu voimavaroja; katsoo, että on analysoitava eron syitä ja esitettävä toimintasuunnitelmia, joilla pyritään pääsemään eroon palkkaerosta ja siihen liittyvästä naisten työmarkkinoiden eriytymisestä,

E.

ottaa huomioon, että vaikka naisten koulumenestyksen taso on miehiin verrattuna korkeampi kaikissa jäsenvaltioissa ja naiset muodostavat enemmistön korkeakoulututkinnon suorittaneista, palkkaero ei pienene vastaavasti,

F.

katsoo, että palkkaero johtuu välittömästä ja välillisestä syrjinnästä sekä yhteiskunnallisista ja taloudellisista tekijöistä, työmarkkinoiden eriytymisestä ja yleisestä palkkarakenteesta sekä liittyy useisiin oikeudellisiin, yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin tekijöihin, jotka ovat laaja-alaisempia kuin pelkästään kysymys saman työn samanlaisesta palkkauksesta,

G.

katsoo, ettei palkkaero perustu pelkästään bruttotuntipalkkojen eroihin, vaan että pitäisi ottaa huomioon myös yksittäiset palkat, ammatillinen osaaminen, työn organisointi, ammatillinen kokemus ja tuottavuus, joita on arvioitava ei vain määrällisesti (fyysiset läsnäolotunnit työpaikalla) vaan myös laadullisesti, sekä lyhyemmästä työajasta, lomista ja hoitovelvollisuuksista johtuvien poissaoloaikojen vaikutukset palkkojen jakautumismekanismeihin,

H.

ottaa huomioon, että palkkaeron kaventaminen oli yksi Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian tavoitteista, mutta katsoo, että useimmat jäsenvaltiot eivät ole kiinnittäneet siihen riittävästi huomiota,

I.

katsoo, että EU:n lainsäädäntöä kehittämällä on voitava auttaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tunnistamaan paremmin pitkään jatkuneiden sukupuolten palkkaerojen perimmäiset syyt,

J.

katsoo, että naisvaltaisia ammatteja ja tehtäviä arvostetaan yleensä vähemmän kuin miesvaltaisia, vaikkei tälle välttämättä olisi mitään objektiivisia perusteita,

K.

katsoo, että sukupuoleen liittyvistä syistä on olemassa digitaalinen kuilu, jolla on kiistämättömiä vaikutuksia palkkoihin,

L.

katsoo, että palkkajärjestelmä, johon sisältyy palvelusvuosien huomioon ottaminen palkan määrässä, on epäedullinen naisille, joiden on keskeytettävä uransa (useita kertoja) ulkoisten tekijöiden vuoksi, kuten lasten saamisen aiheuttama työssäkäynnin keskeytyminen, ammatinvalinnan erot tai naisten lyhyemmät työajat, ja asettaa kyseiset naiset pitkäksi ajaksi ja rakenteellisesti heikompaan asemaan,

M.

ottaa huomioon tiedot, joiden mukaan koulutuksesta ja kokemuksesta maksetaan naisille vähemmän kuin miehille; katsoo, että ”samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan” periaatteen – joka ei saa olla sukupuolistereotypioihin perustuvan lähestymistavan vinouttama – noudattamisen lisäksi on päästävä eroon perinteisestä yhteiskunnallisesta roolijaosta, joka on tähän asti vaikuttanut merkittävästi koulutuksen ja ammatin valintaan; katsoo, että äitiys- ja vanhempainloma eivät saa johtaa naisten syrjintään työmarkkinoilla,

N.

katsoo, että palkkaerosta aiheutuu merkittäviä seurauksia naisten asemalle talouselämässä ja yhteiskunnallisessa elämässä työelämän aikana ja sen jälkeen, ja katsoo, että koska monet naiset ovat antaneet panoksensa yhteiskunnan hyväksi muulla tavalla kuin osallistumalla työelämään, kuten hoitamalla lapsia tai ikääntyneitä sukulaisia, heidän köyhyysriskinsä on suurempi ja he ovat taloudellisesti riippuvaisempia muista,

O.

katsoo, että palkkaerot ovat vielä suurempia, kun kyseessä ovat maahanmuuttajanaiset, vammaiset naiset, vähemmistöihin kuuluvat naiset ja ammattitaitoa vailla olevat naiset,

P.

katsoo, että on olennaisen tärkeää, että käytettävissä on sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja sekä ajantasaistettu oikeudellinen kehys, jossa käsitellään sukupuolinäkökulmaa ja joka mahdollistaa palkkasyrjinnän syihin vaikuttamisen,

Q.

katsoo, että koulutuksen avulla on mahdollista ja välttämätöntä myötävaikuttaa yhteiskunnan sukupuolistereotypioiden poistamiseen,

R.

ottaa huomioon, että se on toistuvasti kehottanut komissiota tekemään aloitteita, nykyisen lainsäädännön tarkistaminen mukaan lukien, jotta edistettäisiin palkkaerojen poistamista, poistettaisiin eläkeläisten köyhyysriski ja varmistettaisiin heille asianmukainen elintaso,

S.

ottaa huomioon, että miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto) (3) mukaan samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaate on keskeinen ja välttämätön osa yhteisön säännöstöä ja sukupuolta ja syrjintää koskevaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja että on välttämätöntä antaa kyseisen periaatteen täytäntöönpanoa koskevia uusia säännöksiä,

T.

katsoo, että jos jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja tasa-arvoelimet toteuttaisivat toimia, jotka on eritelty edellä mainitussa 1. maaliskuuta 2005 hyväksytyissä toimintapuitteissa sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi, se johtaisi todelliseen palkkaerojen eliminoimiseen sosiaalista vuoropuhelua tehostamalla,

U.

katsoo, että jos halutaan luoda strategia palkkaerosta, horisontaalisesta ja vertikaalisesta eriyttämisestä sekä tyypillisesti naisten työtehtäviä ja aloja koskevista stereotyypeistä eroon pääsemiseksi, on laadittava sellainen toimintakehys eri tasoilla – sekä lainsäädännöllisillä että muilla – jossa tehdään ero palkkasyrjinnän ja sellaisten palkkaerojen välillä, jotka perustuvat välittömän ja välillisen syrjinnän eri tekijöihin, koska ensin mainitut kuuluvat suoraan lainsäädännön alaan ja jälkimmäiset on hoidettava kohdennetuilla ja erityisillä toimilla,

V.

ottaa huomioon, että komissio on edellä mainitussa 18. heinäkuuta 2007 päivätyssä tiedonannossa antamansa ilmoituksen mukaisesti tekemässä vuoden 2008 aikana samapalkkaisuutta koskevasta EU:n lainsäädännöstä tutkimusta, johon kaikkien asianomaisten sidosryhmien on osallistuttava; katsoo, että tutkimustulosten pitäisi saada riittävästi julkisuutta,

W.

ottaa huomioon, että tavoitteeksi on asetettu naisten ja miesten eläkkeiden yhtäläisyys, myös eläkeiän osalta,

X.

katsoo, että Euroopan tasa-arvoinstituutilla voi olla asiassa olennaisen tärkeä rooli sukupuolten palkkaeron kehittymisen seurannassa ja tämän eron syiden analysoinnissa samoin kuin lainsäädännön vaikutuksen arvioinnissa,