22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/123

3.1.1

ETSK pitää valitettavana, ettei komissio ole ottanut vihreässä kirjassa esille samasta aiheesta jo esitettyjä pohdintoja, vaikka se on jo ehdottanut erilaisia määritelmiä koheesiota koskevissa kertomuksissaan.

3.1.2

ETSK yhtyy koheesiota koskevassa komission kolmannessa kertomuksessa esitettyyn arvioon, jossa todetaan seuraavaa: ”Politiikan sanoin: tavoitteena on tasapainoisemman kehityksen saavuttaminen vähentämällä olemassa olevia eroja, ehkäisemällä alueellista epätasapainoa ja yhtenäistämällä niitä sektorikohtaisia politiikkoja, joilla on alueellinen ulottuvuus. Huolena on myös alueellisen yhdentymisen ja alueiden välisen yhteistyön edistäminen. – – Huolimatta joidenkin alueiden vaikeuksista tasa-arvoiset mahdollisuudet käyttää peruspalveluita ja käytettävissä olevaa tietoa – mitä kutsutaan nimellä yleishyödylliset talouspalvelut – on henkilön asuinpaikasta riippumatta alueellisen yhteenkuuluvuuden avaintekijä.”

3.1.3

Aiemmin antamiinsa lausuntoihin nojaten ETSK katsoo samoin, että alueellisen koheesion avulla on saatava yhtenäinen kokonaisnäkemys Euroopasta (9). ETSK:n mukaan EU:n alueiden tasapainoisen ja kestävän kehityksen (10) on autettava sovittamaan yhteen kilpailukyky, taloudellinen ja sosiaalinen koheesio ja osaamiseen perustuva taloudellinen tehokkuus (11) sekä yhteisvastuullisuuden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tavoitteet (12).

3.1.4

ETSK:n mielestä kansalaiset hyväksyvät alueellisen koheesion vasta, kun sillä on heille konkreettista merkitystä ja he osallistuvat sen määrittelyyn ja täytäntöönpanoon. ETSK pitää ehdottomasti parhaana alueellisen koheesion määritelmää, jossa etusijalla ovat ”edut” kansalaisten ja paikallisten yhteiskunnallis-taloudellisten toimijoiden näkökulmasta: alueellisen koheesion on taattava kaikille eurooppalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet ja elinolot riippumatta siitä, missä he asuvat.

3.2.1

ETSK:n mielestä alueellinen koheesio osoittaa, että taloudellisen ja sosiaalisen koheesion synergia on välttämätöntä varmistaa. Nykytilanteessa, kun esimerkiksi rahoitusalaa, taloutta, elintarvikealaa, kiinteistömarkkinoita ja ilmastoa koettelevat kriisit seuraavat toisiaan, käy ilmi, että 50:n viime vuoden ajan noudatettu kehitysmalli on kestämätön.

3.2.2

ETSK on sitä mieltä, että kaikkia kolmea ulottuvuutta – sosiaalista, taloudellista ja alueellista – on tuettava samanaikaisesti edistämällä kestävämmän kehitysmallin omaksumista.

3.2.3

ETSK muistuttaa, että komissio hahmotteli koheesiota koskevassa kolmannessa kertomuksessaan kolme yhdenvertaista alueellisen koheesiopolitiikan pilaria, joista ensimmäisellä pyritään korjaamaan tilannetta ja tähdätään olemassa olevien erojen vähentämiseen, toisella pyritään ennaltaehkäisevään toimintaan yhtenäistämällä niitä sektorikohtaisia politiikkoja, joilla on alueellinen ulottuvuus, ja kolmannella kannustetaan toimintaan vahvistamalla alueellista integroitumista yhteistyötä edistämällä.

3.2.4

Nämä kolme pilaria vaikuttavat ETSK:n mielestä järkeviltä, mutta se haluaa kuitenkin korostaa, ettei alueellisessa koheesiossa voida missään tapauksessa tyytyä siihen, että nykyiseen taloudellista ja sosiaalista koheesiota edistävään politiikkaan lisätään vain uusi osa-alue. Itse asiassa kaikki politiikat on otettava huomioon aluestrategiassa, joka määritellään Euroopan unionissa, jäsenvaltioissa, alueilla ja jopa paikallistasolla (13).

3.2.5

Euroopan unionin rakennepolitiikoissa (sellaisina kuin ne on määritelty vihreässä kirjassa) ETSK kehottaa yhdentämään rahastoja menemällä pelkkää välttämätöntä rahastojen välistä koordinointia pidemmälle.

3.3.1

ETSK on hämmästynyt siitä, että komissio esittää monitasoisen hallinnon vain yhtenä vaihtoehtona tai mahdollisuutena, sillä ETSK:n mielestä se on välttämättömyys, joka on osoittautunut tehokkaaksi, ja siitä on tehtävä vähitellen Euroopan unionin hallintoperiaate.

3.3.2

ETSK tukee integroituun lähestymistapaan liittyvää ehdotusta, mutta katsoo – kuten edellä on todettu – että sen pohjalta on toteutettava konkreettisia toimia, esimerkiksi yhdennettävä unionin rakennepolitiikkoihin liittyvät rahastot. ETSK painottaa, että nykyinen käytäntö on valitettavasti erittäin takapajuinen aiempiin ohjelmakausiin verrattuna. Kirjanpito-, rahoitus- ja tilintarkastussääntöjen kiristäminen on itse asiassa lisännyt hallinnollisia tarkastuksia, jotka tekevät menettelyistä monimutkaisempia lopullisten edunsaajien kannalta.

3.4.1

ETSK:n mielestä alueellisen koheesion tehokkuuden kannalta on keskeistä määrittää ensin sopivat hallintojärjestelmät, jotta sen jälkeen voidaan siirtyä monimutkaisten tilanteiden yhdennettyyn hallinnointiin. Tässä yhteydessä on otettava huomioon seuraavat seikat:

3.4.2

Aktiivisesti osallistuviin kansalaisiin perustuvalla alhaalta ylöspäin suuntautuvalla lähestymistavalla edistetään yhteisön ja jäsenvaltioiden politiikkojen yhdentämistä erityisesti siksi, että järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla on yleensä kokonaisvaltainen näkemys politiikoista ja toimista toisin kuin jäsenvaltioiden ja EU:n virkamiehillä, jotka vastaavat sektoripolitiikoista. Tällainen lähestymistapa on täysin toissijaisuusperiaatteen mukaista kaikissa muodoissaan.

3.4.3

ETSK toistaa pyyntönsä, jonka mukaan on laadittava tarkka aikataulu, jossa on lueteltu tavoitteet ja toimet lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä (14) ja jossa asetetaan määräajat ja esitellään toimielinten ja sidosryhmien jo aloittamat tai suunnittelemat toimet erityisesti Euroopan unionissa ja jäsenvaltioissa.

3.5.1

ETSK:n mielestä yksi alueellisen koheesion ensisijaisista käytännön toimista on taata kaikille Euroopan kansalaisille mahdollisuus yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin (SGEI) ja yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin (SSGI)  (15) asuin- ja työskentelypaikasta riippumatta. Tarkemmin sanottuna tällä alalla vaaditaan politiikkojen johdonmukaisuutta ja tehokasta monitasoista hallintoa. Nykytilanne on kaikkea muuta kuin tyydyttävä etenkin heikoimmassa asemassa olevien alueiden ja niiden asukkaiden tai talouden ja yhteiskunnan toimijoiden kannalta.

3.5.2

ETSK toistaa vaatimuksensa, jonka mukaan yhteisössä on määriteltävä ”yhteiset säännöt, jotka pätevät kaikkiin (taloudellisiin ja muihin kuin taloudellisiin) yleishyödyllisiin palveluihin, myös yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin. Ne tulee koota puitedirektiiviin, joka hyväksytään yhteispäätösmenettelyllä ja jonka avulla voidaan luoda palvelujen erityispiirteisiin mukautettu yhteisön kehys” (16).

3.6.1

Alueiden välisen todellisen tasa-arvon luomiseksi ETSK suosittelee, että pysyvistä haitoista kärsiville alueille, syrjäisimmät alueet mukaan lukien, laaditaan oma politiikkansa, joka perustuu pysyvyyden (pitkällä aikavälillä suunniteltavissa olevat toimet), positiivisen erityiskohtelun (määrärahojen ja tiettyjen yhteisiä periaatteita koskevien oikeudellisten poikkeusten osalta) ja suhteellisuuden (toimen koko ja sen vaikutus on sopeutettava konkreettiseen tapaukseen) periaatteisiin ja jossa otetaan eri tilanteiden moninaisuus huomioon (17).

3.6.2

Näillä alueilla, joilla rahoitushankkeiden kehittämisen järjestely ja suunnittelu edellyttävät lisäponnisteluja, EU:n ei tule korvata alue- ja paikallistason viranomaisia ja yhteiskunnallis-taloudellisia kumppaneita, vaan rohkaista näitä voimakkaasti konsultointiin ja yhteistyöhön.

3.7.1

ETSK katsoo, että yhteistyö on yksi Euroopan sosiaalisen mallin perustoista ja välttämätön yhdentymisen väline.

3.7.2

ETSK:n mielestä alueellista yhteistyötä hankaloittaa eri tason viranomaisten vastahakoisuus yhteistyötä ja osaamisen vaihtoa kohtaan. EU:n tulee edistää yhteistyökulttuurin kehittämistä alueilla helpottamalla ja yksinkertaistamalla olemassa olevien välineiden, kuten kumppanuuksien käyttöä.

3.7.3

ETSK tunnustaa aikaansaannokset alueellisen yhteistyön tavoitteen kahdella ensimmäisellä osa-alueella, rajatylittävässä yhteistyössä ja valtioiden välisessä yhteistyössä. Se haluaa kuitenkin painottaa Euroopan komission vihreästä kirjasta unohtaman alueiden välisen yhteistyön merkitystä, joka on sellaisenaan tärkeä kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihdon väline toisistaan etäällä sijaitsevien, mutta samat tavoitteet jakavien alueiden välillä.

3.8.1

ETSK:n mielestä alueellisen koheesion on tarjottava heikommassa asemassa olevien alueiden toimijoille ja asukkaille mahdollisuus toteuttaa omaa kehitysstrategiaansa sen sijaan, että nämä olisivat vain riippuvuussuhteessa ja odottaisivat mahdollisia taloudellisia tukia. Omien vahvuuksien hyödyntämisen ja omien hankkeiden suunnittelemisen edistämiseksi heille on annettava mahdollisuus osallistua innovointia ja hyvien käytäntöjen vaihtoa tukeviin verkostoihin yhdessä muiden toimijoiden kanssa, jotka tulevat vastaavia maantieteellisiä, ilmastollisia tai väestöllisiä haasteita kohtaavilta alueilta.

3.8.2

ETSK pyytää näin ollen, että komissio painottaa INTERREG IV C -ohjelman alueiden välisen yhteistyön osa-alueella enemmän alueellista, sosiaalista ja poliittista innovointia, vahvistaa yhteistyötä maaseuturahaston neljännessä toimintalinjassa, joka on omistettu Leader-ohjelmalle, ja tekee muutoksia, joilla helpotetaan käytettävissä olevien määrärahojen hyödyntämistä.

3.9.1

ETSK kannattaa yhteisöaloiteohjelmien (uudelleen)käyttöönottoa rakennepolitiikkojen välitarkistuksen yhteydessä. Urban-ohjelman, Equal-ohjelman, Interprise-ohjelman ja muiden vastaavien tehokkaiksi osoittautuneiden ohjelmien poistaminen on koitunut teemakohtaisen alueellisen yhteistyön sekä sosiaalisen innovoinnin tappioksi, eikä asiaa ole saatu paikattua rahastojen ”valtavirtaistamisella” eikä muutoinkaan.

3.9.2

ETSK korostaa, että tavallisia alueellisen yhteistyön muotoja on sopeutettava tiettyjen sellaisten alueiden osalta, jotka sijaitsevat lähellä maailman muita suuria alueita ja joiden maantieteellinen asema on sen vuoksi erityinen. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Karibian merellä ja Intian valtamerellä sijaitsevat syrjäisimmät alueet sekä unionin itärajalla sijaitsevat alueet.

3.10.1

ETSK tukee vankasti eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymien (EAYY) perustamista. Se kehottaa mukauttamaan jäsenvaltioiden lainsäädäntöä niin, että yhtymät voidaan ottaa käyttöön kaikkialla EU:ssa. Koska niiden käyttöönotto on vasta aluillaan, ETSK:n mielestä on liian aikaista tehdä niistä päätelmiä ja suunnitella uusia välineitä. Näihin toimiin voitaisiin ryhtyä edellä mainitun toteuttamissuunnitelman yhteydessä.

3.11.1

ETSK:n mielestä alueellisen koheesion parantaminen edellyttää strategista lähestymistapaa alueiden kehitykseen tekemällä toimista johdonmukaisempia, sillä yhdelläkään politiikalla ei voida yksin korjata kaikkia sektoripolitiikoista ja nykyisen kehitysmallin hallitsemattomasta kehityskulusta aiheutuneita alueellisia eroja.

3.12.1

ETSK korostaa, että kaikissa Euroopan unionin politiikoissa on edistettävä sosiaalisen koheesion tavoitetta sekä tasapainoisempaa talouskehitystä alueilla (18).

3.12.2

Alueellinen koheesio edellyttää etukäteen tehtyä sovittelua, joka kattaa kaikki sektoripolitiikat ja eri hallintotasot paikallishallinnosta Euroopan unioniin.

3.13.1

Komitea on Euroopan parlamentin kanssa yhtä mieltä siitä, että yhteisön politiikkojen integroitu lähestymistapa on välttämätön siten, että alueellinen ulottuvuus otetaan huomioon etenkin liikenne-, ympäristö-, maatalous-, energia-, kilpailu- ja tutkimuspolitiikassa.

3.13.2

Komitea suosittelee, että yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuutta koskevissa pohdinnoissa otettaisiin huomioon alueellista yhteenkuuluvuutta koskevat haasteet, sillä yhteisellä maatalouspolitiikalla on EU:n alueella huomattavasti vaikutusta niin taloudellisiin, sosiaalisiin, ympäristöllisiin kuin maisemallisiinkin seikkoihin.

3.13.3

Euroopan unionin lainsäädäntöä, politiikkoja ja ohjelmia olisi tarkasteltava siltä kannalta, miten ne vaikuttavat alueelliseen koheesioon. Komissiolla on pääasiallinen vastuu vaikutusten arvioinnissa, johon kaikkien asianosaisten toimijoiden olisi voitava osallistua tiiviisti. Analyyseja ja arviointeja varten olisi laadittava tarvittavat laatukriteerit (19).

3.14.1

ETSK suosittaa johdonmukaisuuden lisäämistä ja ehdottaa ministerineuvostolle avoimen koordinointimenetelmän  (20) soveltamista alueellisessa koheesiossa siten, että selkeästi määritettyjen suuntaviivojen perusteella kehitetään vertailuanalyysejä, vertaisarviointeja, hyvien käytäntöjen vaihtoa, indikaattoreita sekä kaikkien asianosaisten toimijoiden osallistumista. ETSK suosittelee, että monitasoinen hallinto ja alojen välinen koordinointi tunnustettaisiin tämän menetelmän suuntaviivoissa, kun menetelmä pannaan täytäntöön.

3.14.2

Edellä ehdotettu toteuttamissuunnitelma voisi sisältää myös avoimen koordinaatiomenetelmän käyttöönoton.

3.15.1

ETSK korostaa jäsenvaltioiden aikaansaannoksia kaupunkikehityksestä ja alueellisesta koheesiosta vastaavien ministerien epävirallisissa kokouksissa, jotka on pidetty Leipzigissä, Azoreilla ja Marseillessa. ETSK suosittaa jäsenvaltioiden politiikkojen vapaaehtoista koordinointia ja sektoripolitiikkojen yhdentämistä alueellisen toimintasuunnitelman sitoumusten mukaisesti sekä kannustaa alue- ja paikallisyhteisöjä soveltamaan tällaisia käytäntöjä omalla tasollaan. Komitea muistuttaa, että kulttuuri- ja luonnonperintö on Euroopan alueella olennainen haaste, joka edellyttää yhtenäistä lähestymistapaa, vaikka siihen ei liitykään yksiselitteistä toimivaltaa.

3.16.1

ETSK:n mielestä sidosryhmien laajamittaisempi osallistuminen politiikkojen laadintaan ja täytäntöönpanoon on alueellisen koheesion välttämätön edellytys.

3.16.2

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tulee olla alueellisen hallinnon kantavia pilareita. ETSK ehdottaa työmarkkinaosapuolten osallistumisen vahvistamiseksi, että komissio korostaisi työmarkkinaosapuolten alueellisen vuoropuhelun merkitystä ja edistäisi sitä.

3.16.3

ETSK on tyytyväinen asianomaisten ministerien kantaan, kun nämä painottivat ensimmäisessä toimintaohjelmassa (21) olevansa vakuuttuneita siitä, että monitasoinen hallinto on perustavan tärkeää EU:n tasapainoisen aluesuunnittelun takaamiseksi, ja ilmoittivat aikovansa kutsua koolle asiaan liittyvistä toimijoista sekä paikallisista ja alueellisista yhteisöistä koottavan paneelin keskustelemaan alueellisessa toimintasuunnitelmassa esitettyjen painopistealueiden täytäntöönpanosta.

3.17.1

Aluekehityssopimukset ovat siinä mielessä mielenkiintoinen lähestymistapa, että tilanteiden ja käytännön haasteiden moninaisuus edellyttää erilaisten välineiden ja osaamisen käyttöönottoa ja etenkin kaikkien sidosryhmien – pääasiassa työmarkkinaosapuolten, osuus- ja yhteisötalouden toimijoiden sekä sosiaaliasioiden, ympäristön, paikalliskehityksen, tasa-arvon ja elinikäisen koulutuksen alalla toimivien kansalaisjärjestöjen – osallistumista.

3.17.2

Talous- ja rahoituskriisin aiheuttamien rakennemuutosten myötä on entistäkin tärkeämpää, jopa kiireellistä, ottaa asianomaisilla alueilla käyttöön tämäntyyppisiä sopimuksia.

3.17.3

ETSK kannattaa alueiden komitean esittämää ajatusta, jonka mukaan kumppanuudet paikallis- ja alueviranomaisten sekä osuus- ja yhteisötalouden organisaatioiden välillä voisivat olla tärkeitä kylien, kaupunkien ja alueiden tehokkaan yhteiskunnallis-taloudellisen kehityksen ja alueellisen koheesion edistämisen kannalta. Tämä kumppanuuteen perustuva lähestymistapa on laajennettava koskemaan kaikkia asiaankuuluvia kansalaisyhteiskunnan uusia toimijoita.

3.17.4

ETSK korostaa osuus- ja yhteisötalouden merkitystä, sillä siinä toimii mahdollisesti jopa 10 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä. Komitea korostaa myös sen asemaa koheesiossa ja kestävässä kehityksessä alueiden työllisyyden vakiinnuttajana, maaseutualueiden dynaamisuuden lisääjänä, sosiaalisen pääoman synnyttäjänä ja alakohtaisen ja alueellisen rakennemuutoksen edistäjänä (22).

3.18.1

ETSK arvioi, että huolellisesti järjestettyjen kuulemisten pohjalta voi syntyä tuloksekkaita kumppanuuksia valtioista riippumattomien toimijoiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa alueellisen koheesion toteuttamisen kaikissa vaiheissa (määrittely, seuranta ja arviointi) (23).

3.18.2

Hyvä monitasoinen hallinto edellyttää myös kumppanuuksia alue- ja paikallistasolla edustettuina olevien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa. Toiminnallaan järjestöt voivat edistää kansalaisyhteiskunnan osallistumista tukevan mallin kehittämistä alueellisen koheesion vahvistamiseen tarkoitettujen politiikkojen laadinnassa ja toteutuksessa (24).

3.18.3

Alue- ja paikallistasolla edustettuina olevien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden olisi siis saatava tilaisuus osallistua vastuuntuntoisesti ja avoimesti alueellisen koheesion politiikkojen ja toimenpiteiden määrittelyyn ja täytäntöönpanoon (25).

3.19.1

Jotta kansalaiset ymmärtäisivät alueellista koheesiota paremmin, ETSK korostaa, että on tärkeää käynnistää pysyvä keskustelu kaikilla tasoilla alueellisen koheesion tulevien haasteiden ja strategisten valintojen selvittämiseksi. Keskustelun tavoitteena tulisi olla myötävaikuttaa siihen, että päästäisiin sellaiseen uuteen yhteisymmärrykseen alueellisesta koheesiosta, joka perustuisi kaikkien asianosaisten osapuolien, etenkin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteiseen sitoutumiseen.

3.20.1

ETSK on sitä mieltä, että on kehitettävä uusia hyvinvointia kuvaavia indikaattoreita, jotka eivät perustuisi yksinomaan BKT:een tai BKTL:oon, mutta joiden avulla voitaisiin osoittaa elämänlaadussa saavutettu alueellinen edistys (26).

3.20.2

ETSK:n mielestä on kiireesti kehitettävä uusi joukko arviointiperusteita, joiden avulla voidaan laatia uusi EU:n alueellisen koheesion kartta yhteisön alueiden tukikelpoisuuden määrittämiseksi, sillä ainoana perusteena käytetty asukaskohtainen BKT aiheuttaa syrjintää rakennepolitiikkojen toteutuksessa. Osaamistasot, tuloerot, infrastruktuurin puutteet – myös yleishyödyllisten palvelujen saatavuus ja sosiaalisen suojelun laajuus – etäisyys Euroopan talouden keskiöstä, väestörakenne jne. ovat tärkeitä tekijöitä, jotka on otettava huomioon (27). Eurostatin, ESPON-ohjelman ja niiden kansallisten vastineiden avulla olisi vakiinnutettava kattavampi ja tarkempi tilastollinen välineistö. Nämä arviointiperusteet ja tilastovälineet ovat perustana edellä ehdotetun avoimen koordinointimenetelmän indikaattoreille.

3.20.3

Lisäksi on otettava huomioon alueiden kehittämät menetelmät ja levitettävä alueiden omia parhaita käytäntöjä (28).