26.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 230/7

1.

korostaa, että kehitysmaat eivät aiheuttaneet maailmanlaajuista rahoitus- ja talouskriisiä mutta joutuvat suhteettomalla tavalla kärsimään siitä, kun niitä koettelevat jyrkästi aleneva kasvu ja työllisyys, kielteiset vaikutukset kauppa- ja maksutaseeseen, yksityisen pääoman nettovirtojen ja ulkomaisten suorien sijoitusten voimakas lasku, luottojen ja kaupan rahoituksen saatavuuden heikentyminen, rahalähetysten väheneminen, suuret ja äkilliset valuuttakurssien muutokset, varantojen romahtaminen, alkutuotannon hyödykkeiden hintojen lisääntyvä volatiliteetti ja aleneminen sekä matkailusta saatavien tulojen väheneminen;

2.

tukee Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Ban Ki-Moonin arviota, jonka mukaan maailmanlaajuinen rahoituskriisi on aiheuttanut kehitysyhteistyön alalle hätätilan, koska se vaarantaa ja joissakin tapauksissa mitätöi kovalla työllä saavutetut köyhyyteen, nälkään ja äiti- ja lapsikuolleisuuteen sekä peruskoulutukseen, sukupuolten tasa-arvoon, puhtaaseen juomaveteen ja asianmukaiseen hygieniaan liittyvät edistysaskeleet, mikä vaarantaa etenkin terveyteen liittyvien vuosituhattavoitteiden saavuttamisen;

3.

panee syvästi huolestuneena merkille, että tämä heti elintarvikekriisin ja polttoaineiden hintakriisin jälkeen puhjennut kriisi on jo aiheuttanut merkittäviä inhimillisiä kustannuksia ja vaikuttaa tuhoisasti köyhimpien maiden haavoittuvaan väestöön, kun työttömien määrän odotetaan lisääntyvän 23 miljoonalla, kun äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrän odotetaan kasvavan jopa 90 miljoonalla pelkästään vuonna 2009, kun jopa 1,7 miljoonalle HIV-tartunnan saaneelle elintärkeä lääkehoito on uhattuna ja kun lapsikuolleisuuden odotetaan nousevan vuosittain 200 000–400 000 lapsella vuodesta 2009 vuoteen 2015, joka on kehitysmaiden vuosituhattavoitteiden tavoitevuosi;

4.

korostaa, että monet kehitysmaat joutuvat toteamaan, että kriisi on vaikuttanut kaikkiin niiden kehitysrahoituksen lähteisiin ja että ne eivät pysty turvaamaan suurella vaivalla saavutettuja taloudellisia edistysaskeleita ilman laajaa ulkoista tukea;

5.

kehottaa EU:ta ryhtymään toimiin verokeitaiden väärinkäytön, veronkierron sekä kehitysmaista tapahtuvan laittoman pääomapaon lopettamiseksi; kehottaa siksi laatimaan uuden, sitovan maailmanlaajuisen rahoitussopimuksen, joka pakottaa ylikansalliset yhtiöt ilmoittamaan automaattisesti saadut voitot ja maksetut verot maittain, jotta vallitsisi avoimuus siitä, mitä ne maksavat jokaisessa kehitysmaassa, jossa ne toimivat;

6.

panee merkille, että G20 tunnusti kollektiivisen vastuunsa kriisin sosiaalisen vaikutusten lieventämisestä, jotta voidaan minimoida pitkäkestoiset haitat maailmanlaajuiselle potentiaalille, ja että G20 vahvisti nykyiset avustussitoumuksensa ja lupasi uusia resursseja, muun muassa 50 000 000 000 dollaria sosiaalisen suojelun tukemiseen, kaupan vauhdittamiseen ja kehityksen turvaamiseen alhaisen tulotason maissa osana kehitysmaissa annettavan kriisituen merkittävää lisäystä, sekä lisää resursseja köyhimpien maiden sosiaaliseen suojeluun;

7.

pitää myönteisenä G8-maiden johtajien heinäkuussa 2009 Italian L'Aquilassa pidetyssä huippukokouksessa tekemää päätöstä lahjoittaa 20 000 000 000 dollaria maaseudun kehittämiseen ja elintarviketurvallisuuteen;

8.

pelkää, että luvatut varat eivät riitä, niitä ei suunnata köyhimmille maille ja väestöryhmille eikä niillä saada riittävän joustavasti ja nopeasti aikaan kehitysmaissa tarvittavia parannuksia;

9.

tukee G8-maiden johtajien pyyntöä toteuttaa vuonna 2010 vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavien toimien kansainvälinen tarkastelu;

10.

panee merkille IMF:n ja muiden kansainvälisten rahoituslaitosten käyttöön asetettujen resurssien kasvun; pitää myönteisinä IMF:n viimeaikaisia uudistuksia, kuten nousevan talouden maiden aseman vahvistamista;

11.

on syvästi huolissaan siitä, että heinäkuuhun 2009 mennessä 82 prosenttia IMF:n uusista lainoista oli mennyt Euroopan maille ja ainoastaan 1,6 prosenttia Afrikan maille, mikä viittaa siihen, että suurin osa käytettävissä olevista resursseista saatetaan osoittaa korkean tulotason kehittyville markkinoille ja keskituloisiin maihin, jotka todennäköisesti pystyvät maksamaan saamansa lainat takaisin; korostaa, että kehitysprosessin keskeytymisen vaikutukset vähiten kehittyneisiin maihin ovat keskipitkällä aikavälillä tuhoisammat ja pysyvämmät kuin kehittyneimmissä maissa, joissa vaikutukset tuntuvat vain kriisin ajan;

12.

kehottaa ottamaan nopeasti käyttöön IMF:n kultavarantojen myynnistä saatavat täydentävät 6 000 000 000 dollaria korkotukiluottoina ja joustavana rahoituksena köyhimmille maille; panee syvästi huolestuneena merkille IMF:n arviot, joiden mukaan se voi antaa käyttöön vain noin 2 prosenttia alhaisen tulotason maiden ulkoisen rahoituksen (brutto)tarpeista, minkä vuoksi on selvää, että muiden instituutioiden ja tukijoiden on annettava täydentäviä korkotukiluottoja ja avustuksia;

13.

pahoittelee, että maailmanpankki on joutunut toimimaan pääasiassa omien varojensa ja välineidensä kautta, vaikka tehokas kriisiin reagoiminen olisi edellyttänyt uusia resursseja ja laajamittaista resurssien käyttöä ja vaikka G20 sitoutui asettamaan käyttöön tarvittavat resurssit köyhimpien maiden sosiaalista suojelua varten, mukaan luettuina investoinnit pitkän aikavälin elintarviketurvaan ja vapaaehtoinen kahdenvälinen panostus maailmanpankin haavoittuvien kohteiden rahoituskehykseen, johon sisältyvät infrastruktuurin kriisiväline ja nopean sosiaalisen toiminnan rahasto;

14.

katsoo, että etusijalle olisi yksinkertaisesti asetettava sellaisten toimien tukeminen, joilla vähennetään köyhyyttä ja samalla saadaan eniten vastinetta veronmaksajien rahoille, pitäen ohjenuorana jokaisen kehitysmaissa asuvan ihmisen absoluuttisen ihmisarvon tunnustamista;

15.

pitää oikeudenmukaista ja molempia osapuolia hyödyttävää kauppaa kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden vakauden kulmakivenä; toteaa, että EU:n on tehtävä oma osuutensa vähentämällä kauppaa vääristäviä tukia ja kaupan esteitä, jotka aiheuttavat paljon haittaa kehitysmaiden talouksille;

16.

toteaa, että ”aivovuoto” aiheuttaa haittaa minkä tahansa kansantalouden pääomarakenteelle; toteaa lisäksi, että aivovuoto on monilla maailman alueella vakava ja jatkuva huolenaihe, kun kaikkein lahjakkaimmat ja parhaiten koulutetut ihmiset, joita kehitysmailla ei millään olisi varaa menettää, muuttavat ulkomaille; kehottaakin ryhtymään toimiin, joilla kannustetaan kiertomuuttoon;

17.

toteaa syvästi huolestuneena tämän johtaneen siihen, että Maailmanpankki ei pysty toimimaan useissa maissa, jotka kriisi on tehnyt erityisen haavoittuviksi mutta jotka eivät täytä Kansainvälisen jälleenrakennus- ja kehityspankin (IBRD) tai Kansainvälisen kehitysrahaston (IDA) kelpoisuusehtoja tai vastaa kohdentamismalleja, jotka edellyttävät lainansaajan luottokelpoisuutta ja ”hyvää maksuhistoriaa”; katsoo, että tämä rahoituksen yhteensopimattomuus tuo esiin keskeisen ongelman Maailmanpankin hallinnossa, joka minimoi Maailmanpankille ja sen muille kuin lainanottajajäsenille aiheutuvat riskit tavalla, joka aiheuttaa haittaa sen hädänalaisille kehitysmaajäsenille;

18.

korostaa, että Bretton Woods -instituutioiden kyvyttömyys reagoida alhaisen tulotason maiden tarpeisiin kriisin ratkaisemiseksi aiheutuu pääasiassa siitä, että kyseiset instituutiot eivät ole tehneet jo pahasti myöhässä olevia hallintotapaan liittyviä uudistuksia, joilla parannetaan instituutioiden relevanssia, legitiimiyttä ja tehokuutta sekä niiden kykyä kuulla kehitysmaita ja reagointivalmiutta niihin nähden; kehottaa toteuttamaan nämä uudistukset pikimmiten;

19.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kantamaan vastuunsa merkittävinä kansainvälisinä toimijoina, jotta voidaan pyrkiä kohti Bretton Woods -instituutioiden tarpeellisen uudistuksen nopeaa täytäntöönpanoa, ja siihen asti täyttämään vakavat puutteet G20:n, IMF:n ja Maailmanpankin tavassa reagoida kriisiin antamalla pikaisesti tukea kehitysmaille ja varmistamalla varojen nopean antamisen maille, joiden investoinnit vuosituhattavoitteiden täyttämiseen ovat nyt vaarassa ulkoisen shokin (eli täysin odottamattoman ja niistä riippumattoman rahoituskriisin) vuoksi; toteaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi näin tehdessään aina noudatettava korkeimpia mahdollisia vastuuvelvollisuutta ja avun tuloksellisuutta koskevia vaatimuksia, kun avunsaajat käyttävät julkisia varoja;

20.

on erittäin huolissaan siitä, että joidenkin EU:n jäsenvaltioiden antaman avun reaaliarvo laski vuonna 2008; kehottaa EU:n jäsenvaltioita täyttämään julkisen kehitysavun sitoumuksensa vuoteen 2010 mennessä ottaen huomioon, että suurin osa kehitysmaista on joutunut kärsimään vakavasti maailmanlaajuisen rahoituskriisin seurauksista;

21.

pitää myönteisinä EU:n suunnitelmia aikaistaa 8 800 000 000 euron kehitysapuvarojen, talousarviotuen ja maatalouden rahoituksen käyttöä välittömiin toimiin sekä ehdotettua 500 miljoonan euron käyttöä kehitysmaiden sosiaalisen kulutuksen tukemiseen haavoittuville Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maille (AKT-maat) tarkoitetun tilapäisen FLEX-järjestelyn kautta; suosittelee talousarviotuen keskittämistä terveyden, ihmisarvoisen työn, koulutuksen, sosiaalipalvelujen ja vihreän kasvun aloille alakohtaisen talousarviotuen muodossa; vaatii EU:ta ja jäsenvaltioita täyttämään vuosituhattavoitteita koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa esitetyt rahoitussitoumukset; pitää tärkeänä omavastuullisuuden periaatetta, jolla korostetaan kehitysmaiden roolia päätettäessä niiden omista politiikoista, strategioista ja kehitysohjelmista, sekä EU:n ja sen kumppanien keskinäistä vastuuvelvollisuutta kehitysyhteistyön tulosten varmistamisesta;

22.

kiinnittää huomiota parlamentin toistuviin kehotuksiin sisällyttää Euroopan kehitysrahasto (EKR) yhteisön talousarvioon, jotta rahaston käyttö voidaan alistaa demokraattiseen valvontaan;

23.

pitää kuitenkin valitettavana, että EU:n ja Afrikan infrastruktuurirahastoa varten tarkoitettuja 100:aa miljoonaa euroa lukuun ottamatta kaikki muut varat tulevat olemassa olevista sitoumuksista, ja vaatii kasvattamaan lisärahoituksen määrää; on huolissaan siitä, miten komissio aikoo tulevina vuosina rahoittaa aukon, joka syntyy nyt tapahtuvasta talousarviotuen aikaistamisesta;

24.

korostaa, että julkisen kehitysavun määrä ei ole riittävä vastaamaan kiireellisesti ja kriisin laajuuden edellyttämissä mittasuhteissa sen kehitysmaissa synnyttämiin, valtavasti kasvaneisiin tarpeisiin, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan kansainvälisiä sitoumuksiaan ja panostamaan jatkossakin vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa komissiota esittämään pikaisesti uusia ehdotuksia innovatiivisiksi rahoitusmekanismeiksi;

25.

korostaa tarvetta lisätä EU:n kauppa-, talousarvio-, ilmastonmuutos- ja kehitysyhteistyöpolitiikan keskinäistä johdonmukaisuutta;

26.

suosittelee siksi, että talouskumppanuussopimuksia käytettäisiin keinona täyttää kehitystarpeet siten, että AKT-maille annetaan kaupallisia etuja ja kannustetaan vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen mutta samalla AKT-maille annetaan mahdollisuus jättää arat tuotteet ja alat, kuten sijoitukset ja palvelut, neuvottelujen ulkopuolelle;

27.

huomauttaa tätä silmällä pitäen, että talouskumppanuussopimusten on edistettävä alueellista yhdentymistä ja annettava vauhtia AKT-maiden kansantalouksille ja että rahoituslupaukset on pidettävä;

28.

korostaa, että Euroopan investointipankin (EIP) on osallistuttava edelläkävijänä paljon aktiivisemmin ja avoimemmin uusien rahoitusmekanismien kehittämiseen;

29.

kehottaa komissiota painokkaasti ottamaan johdon käsiinsä ja parantamaan pikaisesti näitä mekanismeja, esimerkiksi mikro- ja mesoluottoja, etenkin jotta voidaan tarjota rahoitusta haavoittuville ryhmille, kuten naisille ja viljelijöille;

30.

kehottaa EU:ta varmistamaan, että käyttöön otetaan asianmukaiset maailmanlaajuiset sääntelyjärjestelyt, joilla estetään uusien rahoituskriisien syntyminen;

31.

kehottaa jäsenvaltioita pitämään mielessä ja täyttämään julkista kehitysapua koskevat sitoumuksensa;

32.

korostaa, että muun muassa talous-, kauppa- ja ympäristöpolitiikassa on tärkeää ottaa kehitysnäkökohdat johdonmukaisesti huomioon, jotta estetään maailmanlaajuista rahoitus- ja talouskriisiä aiheuttamasta vieläkin vakavampia vaikutuksia kehitysmaissa;

33.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, YK:n järjestöille, Kansainväliselle valuuttarahastolle ja Maailmanpankille, EU:n jäsenvaltioiden edustajille Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin hallintoneuvostossa sekä G20-maille.