8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/23

A.

ottaa huomioon, että maahanmuutto tulee olemaan eurooppalaista todellisuutta niin kauan kuin Euroopan ja maailman muiden alueiden vaurauden ja elämänlaadun välillä vallitsee huomattavia eroja,

B.

katsoo, että EU:n maahanmuuttoa koskeva yhteinen lähestymistapa on välttämätön etenkin sen vuoksi, että yhteisen alueen sisärajoilla ei ole tarkastuksia, joten yhden jäsenvaltion toiminnalla tai toimimattomuudella on suora vaikutus muihin jäsenvaltioihin ja Euroopan unioniin kokonaisuudessaan,

C.

ottaa huomioon, että huonosti hoidettu maahanmuutto saattaa heikentää kohdemaiden sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja olla haitaksi myös lähtömaille ja maahanmuuttajille itselleen,

D.

katsoo, että laillinen maahanmuutto tarjoaa mahdollisuuden, josta maahanmuuttajat ja lähtömaat, koska ne hyötyvät maastamuuttajiensa rahalähetyksistä, sekä jäsenvaltiot voivat hyötyä; katsoo kuitenkin, että laillisen maahanmuuton edistämisessä on edettävä samaa tahtia kuin laittoman maahanmuuton torjuntatoimissa ottaen huomioon ennen kaikkea sen, että tämä maahanmuutto vahvistaa ihmiskauppaa käyvien rikollisjärjestöjen olemassaoloa,

E.

katsoo, että todellisen yhteisen maahanmuuttopolitiikan on perustuttava laittoman maahanmuuton torjuntaan mutta myös yhteistyöhön kolmansien ja kauttakulkumaiden kanssa ja maahanmuuttajille soveliaan kotouttamispolitiikan olemassaoloon,

F.

katsoo, että Euroopan maahanmuuttopolitiikkojen on oltava yhdenmukaisia etenkin ihmisoikeuksia, ihmisarvoa ja turvapaikkaoikeutta koskevien kansainvälisen lainsäädännön sääntöjen kanssa,

G.

katsoo, että EU on ja sen on oltava edelleenkin viihtyisä ympäristö henkilöille, jotka saavat oikeuden jäädä, olivat he sitten työn perässä tulleita maahanmuuttajia, yhdistettyjä perheitä tai opiskelijoita tai kansainvälistä suojelua tarvitsevia henkilöitä,

H.

katsoo, että maahanmuuttajilla on ollut hyvin tärkeä rooli Euroopan unionin ja Euroopan rakentamisen kehityksessä viimeisten vuosikymmenten aikana ja että on olennaista tunnustaa tämä merkitys ja myöntää myös, että Euroopan unioni tarvitsee edelleenkin maahanmuuttajien työpanosta,

I.

ottaa huomioon, että Eurostatin mukaisesti Euroopan unionin väestö ikääntyy keskipitkällä aikavälillä, minkä vuoksi työvoiman uskotaan vähenevän lähes 50 miljoonalla vuoteen 2060 mennessä, jolloin maahanmuuttajat voivat antaa merkittävän sysäyksen, jolla varmistetaan EU:n hyvä taloudellinen suorituskyky,

J.

ottaa huomioon, että Lissabonin strategian kasvua ja työllisyyttä koskevia näkökohtia voi haitata työvoiman puute, mikä voi estää strategian tavoitteiden saavuttamisen, ja ottaa huomioon, että työttömyys lisääntyy tällä hetkellä; katsoo, että sitä voidaan lyhyellä aikavälillä lieventää asianmukaisen ja jäsennellyn taloudellisista syistä tapahtuvan muuttoliikkeen hallinnan avulla,

K.

ottaa huomioon, että maahanmuuttajien täytyy usein työskennellä epävarmoissa tai vähäistä ammattitaitoa vaativissa työpaikoissa tai työpaikoissa, joihin he ovat ylipäteviä,

L.

katsoo, että EU:n olisi myös lisättävä ponnisteluitaan käsitelläkseen työvoimapulaa ja ammattitaitoisen työvoiman puutetta koskevaa ongelmaa sisäisesti hyödyntämällä tällä hetkellä alityöllistettyjä ryhmiä kuten vammaisia, puutteellisesti koulutettuja tai maassa jo asuvia pitkäaikaistyöttömiä turvapaikanhakijoita,

M.

ottaa huomioon, että naisten osuus maahanmuuttajista kasvaa koko ajan Euroopan unionissa ja että heidän osuutensa on 54 prosenttia kaikista maahanmuuttajista,

N.

ottaa huomioon, että useimmat maahanmuuttajanaiset kohtaavat huomattavia integroitumisongelmia ja heillä on vaikeuksia päästä työmarkkinoille alhaisen koulutustasonsa ja heidän lähtömaastaan tuotujen kielteisten stereotypioiden ja käytäntöjen vuoksi sekä jäsenvaltioissa vallalla olevien kielteisten stereotypioiden ja syrjinnän vuoksi; ottaa lisäksi huomioon, että monet korkeasti koulutetut nuoret naiset saavat Euroopan unioniin saavuttuaan vain suhteellisen vähäistä koulutusta vaativaa työtä,

1.

tukee vahvasti korkean tason poliittiseen ja toiminnalliseen solidaarisuuteen, keskinäiseen luottamukseen, avoimuuteen, kumppanuuteen, jaettuun vastuuseen ja yhteisiin toimiin perustuvan eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan laatimista yhteisten periaatteiden ja konkreettisten toimien sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjattujen arvojen pohjalta;

2.

toistaa, että maahanmuuttovirtojen hallinnan on perustuttava koordinoituun lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden väestötieteellinen ja taloudellinen tilanne;

3.

katsoo, että yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen voisi hyötyä suuresti kansalaisyhteiskunnan edustajien, kuten siirtolaisyhteisöjen hyväksi tai niiden kanssa työskentelevien organisaatioiden, säännöllisestä kuulemisesta;

4.

pahoittelee, että yhteisen laillisen maahanmuuttopolitiikan täytäntöönpano on tähän mennessä ollut liian vähäistä, ja pitää myönteisenä, että yhteisessä eurooppalaisessa laillisessa maahanmuuttopolitiikassa on otettu käyttöön uusia oikeudellisia välineitä;

5.

korostaa, että yhtenäinen ja tasapainoinen Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka lisää EU:n uskottavuutta kolmansien maiden silmissä;

6.

toistaa, että maahanmuuton tehokas hallinta edellyttää alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista ja todellista kumppanuutta ja yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaina toimivien kolmansien maiden kanssa, koska niistä tuntuu usein, että ne pakotetaan hyväksymään päätökset yksipuolisesti; painottaa, että tällainen yhteistyö voi tapahtua vain, jos kolmas maa kunnioittaa kansainvälistä lainsäädäntöä ihmisoikeuksista ja niiden suojelemisesta ja jos se on allekirjoittanut vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen;

7.

katsoo, että muutto EU:n alueelle ei ole ratkaisu kehitysmaiden kohtaamiin haasteisiin ja että yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa on tuettava tehokkaan lähtömaihin sovellettavan kehitysyhteistyöpolitiikan avulla;

8.

on tyytyväinen edellä mainittuun Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseen sekä toimenpiteisiin, välineisiin ja ehdotuksiin, joita komissio esittää edellä mainitussa tiedonannossaan Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka: periaatteet, toimet ja välineet; kehottaa neuvostoa ja komissiota aloittamaan nopeasti sitoumustensa toteutusvaiheen;

9.

on tyytyväinen Lissabonin sopimuksen toimielimiä koskeviin vaikutuksiin, ja erityisesti yhteispäätösmenettelyn ja määräenemmistöpäätösten laajentamiseen kattamaan maahanmuuttopolitiikka, EU:n toimivaltuuksien selventämiseen viisumien ja rajavalvonnan osalta, EU:n toimivaltuuksien laajentamiseen turvapaikka-asioiden osalta sekä EU:n toimivaltuuksien laajentamiseen laillista ja säännönvastaista maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä;

10.

katsoo, että yhteinen maahanmuuttopolitiikka edellyttää välttämättä myös yhteisen turvapaikkapolitiikan laadintaa, ja suhtautuu myönteisesti selvitykseen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta sekä komission ehdotukseen asetukseksi Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta;

11.

katsoo, että laillinen maahanmuutto on edelleen tarpeen Euroopan väestöä, työmarkkinoita ja osaamista koskevia tarpeita varten, kun otetaan huomioon väestön vähenemisen ja ikääntymisen vaikutukset talouteen; katsoo, että se edistää myös kolmansien maiden kehittymistä, kun otetaan huomioon tietämyksen ja osaamisen vaihto sekä maastamuuttajien rahalähetykset; vaatii, että käyttöön otetaan turvallisia järjestelmiä, jotka helpottavat rahalähetysten tekemistä kolmansiin maihin;

12.

katsoo, että sääntöjen mukaisen maahanmuuton, joka tarjoaa laillisen, turvallisen ja organisoidun saapumisreitin Euroopan unioniin, pitää olla vaihtoehto laittomalle maahanmuutolle;

13.

palauttaa mieliin, että komission esittämässä arviossa vuoteen 2050 mennessä tarvitaan 60 miljoonaa siirtotyöläistä ja että tämä edellyttää laillisen maahanmuuton kanavien avaamista;

14.

korostaa, että EU:n osaamisen ja markkinoiden tarpeet on arvioitava kattavasti; katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden pitäisi voida määrittää itse työmarkkinoidensa työntekijöiden määrä ja ottaa huomioon yhteisön etuuskohteluperiaate niin pitkään kuin siirtymäkauden toimia sovelletaan;

15.

kannattaa kansallisten ”maahanmuuttoprofiilien” kehittämistä siten, että kunkin jäsenvaltion maahanmuutosta annetaan kyseisellä hetkellä kokonaisvaltainen kuva ja että työmarkkinoiden tarpeet muodostavat näiden profiilien keskeisen näkökannan;

16.

toistaa, että EU:n houkuttelevuutta korkeasti koulutettujen työntekijöiden silmissä on lisättävä jopa antamalla tietoja määränpäästä ja kohdevaltion työmarkkinoista, jolloin huomioon on otettava aivovuodon mahdolliset vaikutukset lähtömaissa; katsoo, että aivovuotoa voidaan lieventää väliaikaisen muuton tai kiertomuuton avulla ja järjestämällä koulutusta lähtömaissa, jotta avainalojen, etenkin koulutus- ja terveydenhoitoalan, ammattilaiset voivat pysyä maassaan, sekä tekemällä yhteistyösopimuksia lähtömaiden kanssa; pyytää jäsenvaltioita pidättäytymään rekrytoinnista kehitysmaissa aloilla, joilla on liian vähän henkilöresursseja, erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen kaltaisilla avainaloilla;

17.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita luomaan mekanismeja, suuntaviivoja ja muita välineitä, joilla helpotetaan kiertomuuttoa ja tilapäistä muuttoa, sekä toimenpiteitä lähtömaiden kanssa inhimillisten resurssien korvaamiseksi tarjoamalla konkreettista apua ammattilaisten kouluttamiseksi avainaloilla, joilla ammattilaiset ovat vähentyneet lahjakkaiden henkilöiden joukkopaon vuoksi;

18.

pitää tervetulleena sinistä korttia koskevan asiakirjan avaamaa tietä yhteisen laillisen maahanmuuttopolitiikan alalla, mutta kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään enemmän sellaisen maahanmuuttopolitiikan yhteisiin sääntöihin, jossa ei rajoituta pelkästään korkeasti koulutettuihin työntekijöihin;

19.

ilmaisee tyytyväisyytensä kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten luodun sinisen kortin hyväksymiseen ja vaatii komissiota esittämään mahdollisimman pian aloitteita muille työkategorioille pyrkien samalla torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja rekisteröimättömien maahanmuuttajien hyväksikäyttöä;

20.

vaatii uusia toimia, joilla helpotetaan entisestään opiskelijoiden ja tutkijoiden vastaanottoa ja heidän liikkumistaan EU:n alueella;

21.

kiinnittää huomiota siihen, että on tärkeää tunnustaa maahanmuuttajan osaaminen, ja kiinnittää erityistä huomiota lähtömaassa hankittuihin muodollisiin, epämuodollisiin ja epävirallisiin ammattipätevyyksiin; katsoo, että näin torjutaan osaamisen haaskausta, mikä on tätä nykyä yleinen ilmiö etenkin maahanmuuttajien keskuudessa, sillä etenkin naispuolisille maahanmuuttajille annetaan usein töitä, jotka eivät vastaa heidän pätevyyttään;

22.

pyytää, että komissio ottaa tulevissa asiaa koskevissa asiakirjoissaan huomioon osaamisen tunnustamista koskevan asiakohdan sekä elinikäiseen oppimiseen kannustamisen, jonka avulla varmistettaisiin myös, että jäsenvaltiot antavat maahanmuuttajille mahdollisuuden vastaanottavan maan kielen opiskeluun, jotta varmistettaisiin heidän sosiaalinen, ammatillinen ja kulttuurinen integroitumisensa Euroopan unioniin ja tehostettaisiin heidän valmiuksiaan tukea lastensa kehittymistä; kehottaa komissiota myös hyödyntämään pohdintojen tuloksia, jotka koskevat maahanmuuttajien lasten kielenopetusta sekä lähtömaan kielen ja kulttuurin opettamista asuinvaltiossa, ja kehottaa, että ehdotettavissa puitteissa noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta;

23.

toistaa, että Euroopan työnvälitysverkosto (Eures) on yksi asianmukaisista välineistä, joilla tarjonnan ja kysynnän tasapaino varmistetaan avoimesti, luotettavasti ja tehokkaasti työmarkkinoilla; ehdottaa näin ollen Eures-verkoston käsitteen laajentamista, jolloin edistettäisiin tietyn pätevyyden omaavia työntekijöitä etsivien Euroopan työnantajien ja kolmansista maista kotoisin olevien työnhakijoiden kohtaamista; ehdottaa, että (nykyisiä tai perustettavia) erityiskeskuksia tai EU:n kolmansien maiden edustustoja käytetään foorumina, jolla Eures-verkostoa laajennetaan ja jolla varmistetaan edistävänä jatkuva ja laajeneva ohjaustyö, joka koskee välineitä ja jolla tuetaan itsenäistä ammatinharjoittamista tai mikrolainojen hakemista; korostaa, että korkeasti koulutetun työvoiman tarve Euroopassa ei saisi johtaa kolmansissa maissa ”aivovuotoon”, josta aiheutuu vahinkoa niiden kehittyville talouksille ja yhteiskunnalliselle infrastruktuurille;

24.

katsoo, että niin sanotuista kolmansista maista tuleville maahanmuuttajille olisi myönnettävä oikeus liikkua EU:n sisällä, jotta he voivat – kuten jäsenvaltiossa laillisesti asuvat – tehdä rajatyöntekijöinä töitä toisessa jäsenvaltiossa ilman, että heidän on anottava työlupaa, ja että tällaisille maahanmuuttajille olisi annettava täysi liikkumavapaus työntekijöinä sen jälkeen, kun he ovat asuneet laillisesti viiden vuoden ajan jäsenvaltiossa;

25.

korostaa paikallisen ja alueellisten viranomaisten, joilla on erityinen vastuu koulutuksesta, sekä kansallisen ja yhteisön viranomaisten välisen koordinoinnin merkitystä huolehdittaessa työmarkkinoiden tarpeista yhteisön etuuskohteluperiaatteen mukaisesti; korostaa, että tämänkaltainen yhteistyö on välttämätöntä sellaisen maahanmuuttopolitiikan tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi, jonka avulla voidaan vastata tietyillä aloilla ja tietyissä jäsenvaltioissa vallitsevaan työvoiman puutteeseen ja integroida maahanmuuttajat tehokkaasti ja asianmukaisesti;

26.

kehottaa komissiota lisäämään lähtömaissa tiedotusta laillisesta maahanmuutosta ja maahanmuuttajien oikeuksista ja velvollisuuksista heidän saapuessaan EU:n alueelle;

27.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tyydyttävällä tavalla maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä yhteisön rahoitusmekanismeja entistä useampien ja parempien työpaikkojen luomiseksi maahanmuuttajille;

28.

korostaa, että kotouttaminen laajentaa EU:n kulttuurista monipuolisuutta ja että sen olisi perustuttava yhteiskunnalliseen osallisuuteen, syrjinnän torjumiseen ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin huolehtimalla terveydenhoitopalvelujen, koulutuksen, kielenopetuksen ja työllisyyden saavutettavuudesta; katsoo, että kotouttamispolitiikan olisi myös perustuttava asianmukaisiin innovoiviin ohjelmiin ja tunnustaa alue- ja paikallisviranomaisten, ammattiliittojen, maahanmuuttajajärjestöjen, ammattiyhdistysten avainaseman maahanmuuttajien kotouttamisessa;

29.

kannattaa jäsenvaltioiden, laillisten maahanmuuttajien ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttamistoimia, joissa kunnioitetaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden identiteettiä ja arvoja, ihmisoikeudet, oikeusvaltio, demokratia, suvaitsevaisuus ja tasa-arvo, mielipiteen ilmaisemisen vapaus ja lasten pakollinen koulunkäynti mukaan luettuina; muistuttaa, että kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi, joka edellyttää sopeutumista sekä maahanmuuttajilta että vastaanottavan maan kantaväestöltä, kuten neuvoston hyväksymissä yhteisissä perusperiaatteissa todetaan, ja että parhaiden käytäntöjen vaihtamisesta saattaa olla tässä hyötyä; myöntää, että kotouttaminen on vaikeampaa jäsenvaltioissa, joissa maahanmuuttopaineet ovat merkittäviä niiden erityisestä maantieteellisestä sijainnista johtuen, mutta sen on kuitenkin oltava tavoite, josta ei voida luopua; kehottaa muita jäsenvaltioita pyrkimään solidaarisuuden hengessä kyseisten paineiden lievittämiseen ja helpottamaan EU:n jäsenvaltioissa olevien kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttamista samalla kun edistetään laillista maahanmuuttoa;

30.

tähdentää, että toimiva kotouttamisprosessi on paras väline luottamuspulan ja epäluulojen karistamiseksi kansalaisten ja maahanmuuttajien välillä ja että se on oleellisen tärkeä muukalaisvihaa koskevien ajatusten tai toimien hävittämiseksi;

31.

kannustaa kehittämään keskinäisiä oppimismekanismeja ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista jäsenvaltioiden välillä, jotta isäntämaiden kykyä hallita kasvavaa monimuotoisuutta helpotettaisiin ja että samoin helpotettaisiin yhteisten indikaattorien järjestelmää ja jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikan tulosten arviointiin käyttämiä riittäviä tilastollisia valmiuksia;

32.

palauttaa mieliin, että maahanmuuttajajärjestöjen, joilla on ainutlaatuinen asema kotouttamisprosessissa, ottaminen mukaan on keskeisen tärkeää, koska ne antavat maahanmuuttajille mahdollisuuksia demokraattiseen osallistumiseen; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan kotouttamisprosessin yhteydessä kansalaisyhteiskuntaa tukevien järjestelmien luomista mahdollistamalla maahanmuuttajien osallistumisen isäntävaltion yhteiskuntaan ja politiikkaan, vaikuttamisen poliittisissa puolueissa ja ammattiyhdistysliikkeessä sekä äänestämisen paikallisvaaleissa;

33.

panee tyytyväisenä merkille komission ja talous- ja sosiaalikomitean aloitteen vahvistaa kotouttamispolitiikkojen johdonmukaisuutta perustamalla Euroopan kotouttamisfoorumin, johon osallistuvat ja jossa vaikuttavat sosiaaliset järjestöt ja maahanmuuttajien yhdistykset ja jonka tavoitteena on vaihtaa kokemuksia ja laatia suosituksia; pyytää jäsenvaltioita koordinoimaan kotouttamistoimiaan vaihtamalla kansallisiin kotouttamissuunnitelmiinsa sisältyviä parhaita käytäntöjä;

34.

kehottaa komissiota asianmukaisella tavalla varmistamaan taloudellisen tuen maahanmuuttajien rakenteelliselle ja kulttuuriselle kotouttamiselle myös sellaisten Euroopan unionin ohjelmien avulla kuten ”Elinikäinen oppiminen”, ”Kansalaisten Eurooppa”, ”Youth in Action” ja ”Kulttuuri 2007”; panee merkille, että useimmissa tapauksissa opettajat ovat huonosti valmistautuneita siihen, että heillä on suuri määrä maahanmuuttajalapsia luokassaan ja pyytää antamaan opettajille paremman koulutuksen ja riittävän taloudellisen tuen;

35.

painottaa sitä tosiasiaa, että koulujen opetusohjelmilla ja elinikäisellä oppimisella on keskeinen rooli kotouttamisprosessissa taitojen, erityisesti kielitaidon, kehittämisen kautta; katsoo myös, että esteettömän koulutusohjelmiin ja elinikäiseen oppimiseen osallistumisen olisi oltava tuoreiden maahanmuuttajien oikeus ja mahdollisuus;

36.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan syrjinnän kieltävien politiikkojen edistämistä, julkisten viranomaisten täytäntöönpanemat politiikat mukaan luettuina;

37.

vaatii jäsenvaltioita noudattamaan asiaa koskevia direktiivejä ja antamaan tukensa niille: direktiivit 2000/78/EY (17), 2000/43/EY (18) sekä 2004/113/EY (19), joiden tavoitteena on syrjinnän torjuminen;

38.

kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 18 päivänä joulukuuta 1990 (20);

39.

kehottaa komissiota keräämään sukupuoleen liittyviä tietoja Euroopan unioniin suuntautuvasta maahanmuutosta ja määräämään Euroopan tasa-arvoinstituutin analysoimaan näitä tietoja, jotta korostettaisiin enemmän maahanmuuttajanaisten erityisiä tarpeita ja ongelmia ja parhaita menetelmiä heidän kotouttamiseensa vastaanottajamaiden yhteiskuntiin;

40.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kotouttamispolitiikkoja laatiessaan asianmukaisesti huomioon sukupuolikysymyksen ja maahanmuuttajanaisten erityisen tilanteen ja tarpeet;

41.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ne kunnioittavat maahanmuuttajanaisten perusoikeuksia riippumatta siitä, onko näillä laillisen maahanmuuttajan asema vai ei;

42.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan maahanmuuttajanaisille suunnattuja tiedotuskampanjoita, joiden tarkoituksena on antaa heille tietoa heidän oikeuksistaan, mahdollisuuksistaan koulutukseen, kieliopetukseen ja ammatilliseen koulutukseen sekä pääsystä työmarkkinoille, ja estämään pakkoavioliittoja, naisten sukupuolielinten silpomista ja muita henkisen ja fyysisen pakottamisen muotoja;

43.

painottaa sellaisen kokonaisvaltaisen yleissuunnitelman tarvetta, jossa esitettäisiin EU:n rajavalvontastrategian yleiset tavoitteet sekä kokonaisrakenne ja havainnollistettaisiin, kuinka kaikki asiaan liittyvät ohjelmat ja järjestelmät voidaan optimoida; katsoo, että komission olisi EU:n rajavalvontastrategiaa harkittaessa analysoitava ensin jäsenvaltioiden nykyisten rajavalvontajärjestelmien tehokkuutta niiden välisen synergian optimaaliseksi tuottamiseksi ja annettava lisätietoja uusien ehdotettujen järjestelmien (maahantulon ja maastapoistumisen kirjaaminen, sähköinen matkustuslupajärjestelmä, automaattinen rajavalvonta ja matkustajien rekisteröintiohjelma) kustannustehokkuudesta EU:n integroidun rajavalvonnan yhteydessä;

44.

korostaa, että yhdennetyn rajaturvallisuuden yhteydessä pitäisi oikealla tavalla tasapainottaa lukumäärältään kasvavien, rajoja ylittävien ihmisten vapaa liikkuvuus sekä EU:n kansalaisten turvallisuuden parempi varmistaminen; ei kiistä, etteikö tietojen käyttämisestä olisi etuja; on samalla sitä mieltä, että yleisön luottamus hallinnon toimiin voidaan säilyttää vain, jos säädetään riittävistä tietosuojatoimista, valvonnasta ja oikeussuojakeinoista;

45.

kehottaa arvioimaan sellaisen integroidun nelivaiheisen lähestymistavan toteuttamiskelpoisuutta, jossa tarkastuksia suoritettaisiin jokaisessa vaiheessa, kun maahanmuuttaja on matkustamassa unionin alueelle;

46.

korostaa, että EU:n rajavalvontastrategiaa olisi täydennettävä konkreettisilla toimilla, joilla pyritään lujittamaan Afrikan ja EU:n kumppanuuden ja Euroopan naapuruuspolitiikan (Itäinen kumppanuus, Euromed) piiriin kuuluvien kolmansien maiden rajoja;

47.

vaatii, että nykyiset kansalliset Schengen-viisumit korvataan yhtenäisillä eurooppalaisilla Schengen-viisumeilla, mikä mahdollistaa kaikkien viisuminhakijoiden tasavertaisen kohtelun; haluaa saada tiedot sekä poliittisen tutkimuksen että sen teknisen tutkimuksen aikataulusta ja yksityiskohdista, jonka komissio toteuttaa ja joissa arvioidaan järjestelmän, jossa kolmansien maiden kansalaisten on hankittava sähköinen matkustuslupa ennen EU:n alueelle matkustamista (sähköinen matkustuslupajärjestelmä ESTA), toteuttamiskelpoisuutta sekä käytännön seurauksia ja vaikutuksia; kehottaa parantamaan jäsenvaltioiden konsulaattien välistä yhteistyötä ja perustamaan vaiheittain ja yhteisiä konsulaattipalveluja viisumien myöntämiseksi;

48.

pyytää neuvostoa hyväksymään järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden keskinäiseen solidaarisuuteen, jotta rajavalvonnasta aiheutuva taakka jaettaisiin ja jäsenvaltioiden kansallisia politiikkoja koordinoitaisiin;

49.

pitää laittoman maahanmuuton torjuntaa keskeisenä osana EU:n kattavaa maahanmuuttopolitiikkaa ja pahoittelee siksi, että tällä alalla tehokkaan päätöksenteon esteenä on jäsenvaltioiden kyvyttömyys työskennellä yhdessä keskinäisten etujensa mukaisesti;

50.

on järkyttynyt laittomiin merimuuttoreitteihin etenkin EU:n eteläisillä merirajoilla liittyvistä humanitaarisista tragedioista, kun ihmiset lähtevät Afrikan rannikoilta veneellä vaaralliselle matkalle kohti Eurooppaa; vaatii painokkaasti nopeaa toimintaa tämän humanitaarisen tragedian päättämiseksi lopullisesti ja vahvistamaan vuoropuhelua ja yhteistyötä lähtömaiden kanssa;

51.

muistuttaa, että laitonta maahanmuuttotoimintaa harjoittavat usein rikollisverkostot, joiden toiminta on toistaiseksi ollut tehokkaampaa kuin yhteinen eurooppalainen toiminta; on vakuuttunut, että tällaiset verkostot ovat vastuussa satojen ihmisten hukkumiskuolemista vuosittain; palauttaa mieliin, että jäsenvaltioilla on kansainvälisten velvoitteidensa kunnioittamiseksi yhteinen vastuu henkien pelastamisesta merellä; kehottaa näin ollen komissiota ja neuvostoa kaksinkertaistamaan ponnistuksensa järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan ja EU:n eri osissa ilmenevän ihmissalakuljetuksen torjunnassa sekä pyrkimään erityisesti verkostojen hajottamiseen ryhtymällä toimiin paitsi salakuljettajia, jotka ovat vain operaatioiden näkyvä osa, myös niitä henkilöitä vastaan, jotka rikollisjärjestöjen johdossa saavat suurimman hyödyn rikollisesta toiminnasta;

52.

kehottaa komissiota tehostamaan laittoman maahanmuuton vaaroja koskevia tiedotuskampanjoitaan kauttakulkumaissa ja lähtömaissa;

53.

pitää myönteisenä uutta direktiiviä laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajien rankaisemisesta ja pitää sitä tehokkaana välineenä siirtotyöläisten hyväksikäytön hillitsemisessä ja yhden laittoman maahanmuuton tärkeimmän houkuttimen vähentäjänä;

54.

vaatii jäsenvaltioita olemaan viivyttelemättä saattaessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä uutta direktiiviä, jossa säädetään sanktioista työnantajille, jotka ottavat työhön laittomasti maassa oleskelevia maahanmuuttajia;

55.

pitää ehdottoman tarpeellisena vahvistaa vuoropuhelukanavia ja tehdä yhteistyösopimuksen lähtömaiden kanssa, jotta lopetettaisiin epäinhimillinen ja dramaattinen laiton maahanmuutto;

56.

katsoo, että vaikka Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) talousarviovaroja on Euroopan parlamentin vaatimuksesta toistuvasti lisätty, virasto ei vielä kykene valvontatoiminnan tehokkaaseen koordinointiin EU:n ulkorajoilla rajoitetuista valtuuksistaan johtuen ja siksi, että kolmansia maita ei ole pyritty saamaan mukaan toimintaan etenkään merialueilla toteutettaviin toimiin;

57.

on tyytyväinen komission aloitteeseen ehdottaa Frontexin valtuuksien uudelleenarviointia ja katsoo, että Frontexin valtuuksia on vahvistettava nopeasti etenkin laajentamalla sen koordinointivalmiuksia ja kykyä koordinoida asianosaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä jatkuvasti tehtäviä alueilla, joihin kohdistuvat maahanmuuttopaineet ovat suuret, ja kykyä yhteistoimintaan kolmansien maiden kanssa; katsoo, että lisäksi olisi lisättävä Frontexin valmiuksia riskianalyysien tekemisen ja tiedustelutietojen keräämiseen;

58.

katsoo, että Frontexin tehtävien tarkoituksenmukainen hoitaminen edellyttää asianmukaisia, muun muassa taloudellisia resursseja ja kehottaa laittoman maahanmuuton torjunnassa käytettävän uuden tekniikan ottamista käyttöön ja että jäsenvaltiot lisäävät teknisten keinojen yhdistämistä ja että komissio antaa pakollisesta yhteisvastuullisuudesta lainsäädäntöehdotuksia samoin perustein kuin suunnitelluista nopeista rajainterventioryhmistä (Rabit);

59.

kehottaa Frontexia ja komissiota tekemään tutkimuksen, joka sisältää arvioita Frontexin mahdollisuudesta saada käyttöönsä oma kalusto sekä tarvittavista edellytyksistä, jotta Frontexin merialueiden toiminta voitaisiin korottaa EU:n rannikkovartiolaitokseksi vesittämättä jäsenvaltioiden harjoittamaa rajavalvontaa;

60.

katsoo, että Frontex voi toimia täydellä teholla vain, mikäli täydennystoimia, kuten takaisinottotoimia ja yhteistyötä kolmansien maiden kanssa tehostetaan; kehottaa komissiota tukemaan Frontexia tässä suhteessa;

61.

kannattaa sitä, että Frontexiin perustetaan erikoistuneita toimistoja, joissa otetaan huomioon ja arvioidaan paremmin erityistilanteet erittäin haavoittuvilla rajoilla, etenkin itäisillä maarajoilla ja eteläisillä merirajoilla;

62.

panee merkille, että juridisten termien erilaiset tulkinnat, kansainvälisten merilakien tulkinta ja eroavaisuudet kansallisissa lainsäädännöissä ja menettelyissä ovat kaikki haitanneet Frontexin toimintaa; kehottaa laatimaan perinpohjaisia tutkimuksia yhteisen lähestymistavan löytämiseksi ja keskenään ristiriitaisten kansallisten lainsäädäntöjen ja menettelyjen selvittämiseksi;

63.

kehottaa Frontexia ja kansallisia elimiä ja virastoja tiivistämään jatkuvaa yhteistyötään;

64.

kehottaa kehittämään edelleen Eurosurin konseptia ja myös parantamaan jäsenvaltioiden välistä koordinointia;

65.

toteaa, että kalastajat, yksityisalukset ja merellä työskentelevät henkilöt kohtaavat usein laittomat maahanmuuttajat ennen kyseisen valtion merivoimia; korostaa, että näille tahoille olisi tiedotettava selkeämmin heidän kansainvälisen oikeuden mukaisista velvollisuuksistaan auttaa hädässä olevia maahanmuuttajia, ja kehottaa luomaan mekanismin, jolla korvataan pelastustoimien vuoksi menetetty työaika;

66.

korostaa, että luotettavia tilastotietoja tarvitaan laittoman maahanmuuton torjunnassa käytettävien konkreettisten välineiden luomiseksi EU:n tasolla, ja kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin näiden tilastotietojen toimittamiseksi;

67.

katsoo, että maahanmuuttajia, joita ei suojella kansainvälisesti ja jotka oleskelevat laittomasti jäsenvaltioiden alueella, on vaadittava poistumaan Euroopan unionin alueelta; panee näin ollen merkille palauttamisdirektiivin hyväksymisen ja vaatii jäsenvaltioita saattaessaan sitä osaksi kansallista lainsäädäntöä säilyttämään omaan lainsäädäntönsä jo sisältyvät suosiollisemmat säännökset; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että palauttaminen tapahtuu lainsäädäntöä ja asianosaisten henkilöiden ihmisarvoa kunnioittaen ja että etusijalle asetetaan vapaaehtoinen paluu;

68.

kehottaa perustamaan palauttamista koskevan neuvontapalvelujärjestelmän suljettuihin ja avoimiin vastaanottokeskuksiin, jotta palautuspalveluista lisää tietoja haluaville olisi yhteyspiste;

69.

kehottaa komissiota toteuttamaan sosiaalisten ja ammatillisten uudelleenkotiuttamismekanismien seurantaa ja tukitoimintaa niissä lähtömaissa, joihin maahanmuuttajat ovat palanneet;

70.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan mieluummin etusijalle takaisinottopolitiikkansa perustamisen yhteiseen politiikkaan kuin kahdenvälisiin sopimuksiin;

71.

vaatii takaisinottosopimusten osalta, että Euroopan parlamentille ja sen toimivaltaisille valiokunnille tiedotetaan säännöllisesti kolmansien maiden kanssa käytävien neuvottelujen ajan neuvottelijoiden edistymisestä ja heidän mahdollisesti kohtaamistaan esteistä;

72.

kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioilla on kahdenväliset takaisinottosopimukset vain sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka turvaavat täysin palautettavan henkilön ihmisoikeudet ja jotka ovat allekirjoittaneet vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen;

73.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kolmansien maiden velvollisuus ottaa takaisin EU:n alueella laittomasti oleskelevat kansalaisensa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Cotonoun sopimuksen 13 artiklan mukaisesti pannaan tehokkaasti täytäntöön; vaatii näiden säädösten vahvistamista uutta AKT (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot) -sopimusta koskevissa neuvotteluissa;

74.

korostaa, että palauttamispolitiikkaan on lisättävä palauttamispäätösten vastavuoroista tunnustamista koskeva aito eurooppalainen ulottuvuus; pyytää jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä palauttamispäätösten täytäntöönpanossa ja vahvistamaan Frontexin roolia yhteisissä palauttamisoperaatioissa;

75.

kehottaa vahvistamaan yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa esimerkiksi konsuliyhteistyötä lisäämällä takaisinottomenettelyiden helpottamiseksi ja kehottaa komissiota arvioimaan nykyiset takaisinottosopimukset niiden täytäntöönpanon helpottamiseksi ja huomioimiseksi tulevissa sopimusneuvotteluissa;

76.

kehottaa neuvostoa harkitsemaan lainsäädäntömääräyksiä eurooppalaisen kulkuluvan käyttöön ottamiseksi, jolloin laittomasti oleskelevat kolmannen maan kansalaiset voisivat helpommin palata kolmansiin maihin; näkee välttämättömänä käynnistää toimia eurooppalaisen kulkuluvan sisällyttämiseksi unionin takaisinottosopimuksiin, jotta se olisi sitova kyseisissä kolmansissa maissa;

77.

on erittäin pahoillaan siitä, että jäsenvaltiot eivät ole osoittaneet riittävästi solidaarisuuttaan kasvavan maahanmuuttohaasteen edessä; kehottaa, että yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa puiteohjelmaa vuosille 2007–2013 (21) ja sen neljää rahoitusvälinettä tarkastellaan nopeasti uudelleen, jotta välineet vastaisivat lisääntyvien maahanmuuttopaineiden mukanaan tuomiin uusiin realiteetteihin ja jotta niiden avulla voitaisiin vastata kiireellisiin tarpeisiin esimerkiksi silloin, kun maahanmuuttajia on kerralla suuri määrä;

78.

panee merkille jäsenvaltioiden sitoutumisen edellä mainittuun Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseen solidaarisuuden nimessä; on erityisen tyytyväinen, että käyttöön on otettu vapaaehtoinen vastuun jakamisen mekanismi, jonka avulla jäsenvaltioissa, joiden kansallinen turvapaikkajärjestelmä on erityisen ja kohtuuttoman paineen alla etenkin maantieteellisen tilanteensa tai väestötilanteensa vuoksi, oleskelevat kansainvälistä suojelua saavat henkilöt voidaan sijoittaa EU:n sisällä uudelleen toisiin jäsenvaltioihin, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan nämä sitoumuksensa täytäntöön; on niin ikään tyytyväinen, että tähän tarkoitukseen on EU:n vuoden 2009 talousarvioissa varattu 5 miljoonaa euroa Euroopan pakolaisrahastoon liittyvinä varoina; vaatii kuitenkin oikeudellisesti sitovien välineiden ottamista käyttöön; kehottaa komissiota panemaan mekanismin täytäntöön viipymättä ja antamaan välittömästi lainsäädäntöaloitteen vastaavan pysyvän mekanismin perustamisesta Euroopan tasolla;

79.

pitää myönteisenä Dublin-asetuksen uudelleenlaadintaa sekä ehdotettuja säännöksiä, jotka koskevat Dublinin menettelyn mukaisesti tehtävien siirtojen lykkäämistä, jos ollaan huolestuneita siitä, että niiden seurauksena hakijat eivät nauttisi riittävien suojelunormien turvaa vastuussa olevissa jäsenvaltioissa erityisesti vastaanotto-olosuhteiden ja turvapaikkamenettelyyn pääsyn osalta, sekä tapauksissa, joissa Dublinin menettelyn mukaisesti tehtävät siirrot voisivat lisätä sellaisten jäsenvaltioiden taakkaa, joihin kohdistuu, erityisesti niiden maantieteellisen tilanteen tai väestötilanteen vuoksi, erityisiä ja suhteettoman suuria paineita; korostaa kuitenkin, että nämä säännökset olisivat lopulta vain poliittinen kannanotto, eivätkä tehokas väline, jolla merkittävästi tuettaisiin jäsenvaltiota, ellei käyttöön oteta kaikkien jäsenvaltioiden kohdalla sitovaa kaksiosaista välinettä;

80.

pitää myönteisenä komission ehdotusta sormenjälkien vertailujärjestelmän (Eurodac) perustamista koskevan asetuksen uudelleen laatimiseksi ja muistuttaa jäsenvaltioita niiden nykyisen Eurodac-asetuksen mukaisista velvoitteista ottaa sormenjäljet ja lähettää tiedot eteenpäin; katsoo, että sormenjälkien kaltaisia biometrisiä tietoja on käytettävä hyväksi rajavalvontatoiminnan tehokkuuden lisäämiseksi;

81.

on pahoillaan, että lukuun ottamatta Espanjan merkittävää yhteistyötä kolmansien maiden, kuten Senegalin ja muiden Saharan eteläpuolisen Afrikan ja Pohjois-Afrikan maiden, kanssa yhteistyö kolmansien maiden kanssa ei ole tuottanut riittävästi tuloksia; kehottaa, että kolmansia kauttakulku- ja lähtömaita tuetaan kohdennetusti, jotta ne voivat luoda tehokkaat rajavalvontajärjestelmät, joihin Frontex osallistuu toteuttamalla rajavalvonnan avustusoperaatioita kyseisissä maissa;

82.

muistuttaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita, että on välttämätöntä jatkaa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa aloitettua vuoropuhelua Tripolissa, Rabatissa ja Lissabonissa järjestettyjen muuttoliikettä ja kehitystä koskevien EU:n ja Afrikan ministerikonferenssien esimerkin mukaisesti;

83.

kehottaa panemaan täytäntöön toimintavälineet, jotka on kehitetty ”Siirtolaisuutta koskevan kokonaisvaltainen lähestymistapa” -hankkeessa (22) ja maahanmuuttoa ja kehitystä koskevassa vuoden 2006 ”Rabatin prosessissa” sekä Lissabonissa joulukuussa 2007 sovitussa EU:n ja Afrikan kumppanuudessa muuttoliikkeen, liikkuvuuden ja työllisyyden aloilla;

84.

korostaa kehitysyhteistyöpolitiikan merkitystä kolmansissa lähtö- ja kauttakulkumaissa keinona vastata maahanmuuttohaasteeseen jo sen syntysijoilla; kehottaa parantamaan EU:n maahanmuutto- ja kehitysyhteistyöpolitiikkojen koordinointia ja ottamaan siinä huomioon strategiset tavoitteet, kuten YK:n vuosituhatjulistukseen sisältyvät kehitystavoitteet (Millennium Development Goals);

85.

huomauttaa kuitenkin, että kehitysyhteistyöpolitiikka ei voi olla ainoa vaihtoehto maahanmuutolle, koska solidaarisuuteen perustuvaa kehitystä ei voi olla ilman pysyvää liikkuvuutta;

86.

kehottaa lujittamaan yhteistyötä kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa uusien aluetoimistojen perustamiseksi hankalille alueille, joissa tarvitaan käytännön apua esimerkiksi laillisen maahanmuuton tai maahanmuuttajien vapaaehtoisen paluun järjestelemiseksi;

87.

korostaa, että on tärkeää perustaa maahanmuuttajien tiedotus- ja hallintokeskuksia, kuten Malissa lokakuussa 2008 tehtiin; katsoo, että tällaiset keskukset voisivat osaltaan auttaa merkittävästi maahanmuutto-ongelmien torjumisessa ottamalla huomioon mahdollisten maahanmuuttajien, palaavien maahanmuuttajien ja EU:ssa oleskelevien maahanmuuttajien huolenaiheet; kehottaa komissiota antamaan tarvittavat tiedot EU:n ja Afrikan kumppanuuden piirissä toteutettavien keskusten perustamishankkeista ja pyytää komissiota tutkimaan olisiko tällaisten keskusten perustaminen mahdollista itäisiin naapurimaihin;

88.

korostaa, että kaikissa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävissä sopimuksissa on oltava maahanmuuttoyhteistyötä koskeva kohta, ja vaatii, että kolmansien maiden kanssa toteutetaan kunnianhimoista poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön politiikkaa ihmiskauppaa harjoittavien kansainvälisten rikollisjärjestöjen torjumiseksi ja syyllisten saattamiseksi oikeuden eteen Europolin ja Eurojustin avulla; kehottaa komissiota vahvistamaan kolmansille maille osoittamaansa tukea, myös taloudellista ja teknistä avustamista, koska täten luotaisiin taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, jotka torjuvat laitonta maahanmuuttoa, huumeita ja järjestäytynyttä rikollisuutta;

89.

pyytää komissiota edistämään neuvotteluja kattavista eurooppalaisista sopimuksista, kuten Kap Verden kanssa allekirjoitettu sopimus, etenemään globaaleissa neuvotteluissa, joita se käy Marokon, Senegalin ja Libyan kanssa, ja edistämään sopimusten tekemistä tärkeimpien maahanmuuton lähtömaiden kanssa;

90.

kehottaa tukemaan kolmansia maita niiden kehittäessä kansallisia lainsäädäntöpuitteitaan ja perustaessa täysin kansainvälisen oikeuden mukaisia maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmiä; kehottaa myös kolmansia kauttakulkumaita allekirjoittamaan vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen ja noudattamaan sitä;

91.

kehottaa jäsenvaltioita miettimään ”ympäristöpakolaisia” koskevaa kysymystä, eli maahanmuuttajia, joita ei tällä hetkellä voida pitää taloudellisina maahanmuuttajina ja joita ei ole myöskään tunnustettu pakolaisiksi Geneven yleissopimuksessa;

92.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.