15.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 169/122

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 121, 122, 126, 136 ja 148 artiklan,

—

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ja komissiolle annettavat suositukset rajatylittävästä kriisinhallinnasta pankkialalla (1) (Ferreiran mietintö),

—

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan rahoitusvakausvälineestä ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista sekä tulevista toimista (2),

—

ottaa huomioon komissiolle 24. kesäkuuta 2010 osoitetun kysymyksen Euroopan rahoitusvakausvälineestä ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista sekä tulevista toimista (3),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 479/2009 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tilastotietojen laadusta liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn yhteydessä (4),

—

ottaa huomioon 22. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan pankkiviranomaisen perustamisesta (5) (García-Margallon mietintö),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman unionin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevan kehyksen parantamisesta etenkin euroalueella (6) (Feion mietintö),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (välimietintö) (7) (Berèsin mietintö),

—

ottaa huomioon euroalueen valtion- ja hallitusten päämiesten 25. maaliskuuta 2010 antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon Ecofin-neuvoston 9.–10. toukokuuta 2010 pidetyn ylimääräisen kokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon 11. toukokuuta 2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 407/2010 Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta (8),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2010 annetun komission tiedonannon talouspolitiikan koordinoinnin tehostamisesta (KOM(2010)0250),

—

ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2010 julkaistun Euroopan keskuspankin (EKP) asiakirjan ”Reinforcing the economic governance in the Euro area”,

—

ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Talouspolitiikan koordinoinnin tehostaminen vakautta, kasvua ja työpaikkoja varten – välineet vahvempaan EU:n talouden ohjausjärjestelmään” (KOM(2010)0367),

—

ottaa huomioon 29. syyskuuta 2010 annetut kuusi komission säädösehdotusta EU:n talouden ohjausjärjestelmäksi (säädöspaketti talouden ohjausjärjestelmästä) – KOM(2010)0522, KOM(2010)0523, KOM(2010)0524, KOM(2010)0525, KOM(2010)0526 ja KOM(2010)0527),

—

ottaa huomioon 14. lokakuuta 2010 annetun Euroopan keskuspankin päätöksen 2010/624/EU niiden lainanotto- ja lainanantotoimien hallinnoinnista, joita unioni toteuttaa Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin nojalla (9),

—

ottaa huomioon talouden ohjaustyöryhmän 21. lokakuuta 2010 Eurooppa-neuvostolle antaman raportin EU:n talouden ohjauksen ja hallinnan vahvistamisesta (Strengthening Economic Governance in the EU),

—

ottaa huomioon 28. ja 29. lokakuuta 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon euroryhmän 28. marraskuuta 2010 antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon komissiolle osoitetun kysymyksen B7-0199/2010 pysyvän kriisinhallintamekanismin perustamisesta turvaamaan euroalueen rahoitusvakaus,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

katsoo, että euroalueen velkakriisin ratkaisemiseksi tarvitaan kattavia ja yhdennettyjä toimia, sillä pala palalta -ratkaisu ei ole osoittautunut toimivaksi,

B.

toteaa, että Ecofin-neuvoston 9.–10. toukokuuta 2010 pidetyssä ylimääräisessä kokouksessa neuvosto ja jäsenvaltiot sopivat väliaikaisesta rahoituksenvakautusmekanismista, jonka suuruus on 750 miljardia euroa ja johon kuuluu 60 miljardin euron suuruinen nopean toiminnan vakautusrahasto (Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi) ja 440 miljardin euron suuruinen rahoitusvakausväline, sekä näitä täydentävästä 250 miljardin euron suuruisesta IMF-rahoituksesta,

C.

toteaa, että Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi perustuu SEUT-sopimuksen 122 artiklan 2 kohtaan ja jäsenvaltioiden tekemään hallitustenväliseen sopimukseen; toteaa, että mekanismin käyttöön liittyy tiukkoja ehtoja EU:n ja IMF:n yhteisestä tuesta sekä IMF-tukeen liittyvien ehtojen kaltaisia ehtoja, jotka on sovitettu tuensaajamaiden taloudellisiin ja sosiaalisiin erityispiirteisiin ja niiden kehityssuunnitelmiin,

D.

toteaa, että Euroopan rahoitusvakautusväline on erityisrahoitusyhtiö, jota välineen toimintaan osallistuvat jäsenvaltiot takaavat määräsuhteessa ja koordinoidusti sen mukaan, mikä on niiden osuus EKP:n maksetusta pääomasta, sekä omien perustuslaillisten säännöstensä mukaisesti, ja jonka soveltaminen päättyy kolmen vuoden kuluttua,

E.

ottaa huomioon, että komissio totesi 12. toukokuuta 2010 antamassaan tiedonannossa kriisin osoittaneen, että tarvitaan vankat kriisinhallintapuitteet täydentämään tehostetun vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanoa ja makrotalouden valvontamekanismia, jolla on tarkoitus estää finanssipolitiikan virityksen ja kilpailukyvyn heikkeneminen,

F.

ottaa huomioon, että EKP esitti 10. kesäkuuta 2010 julkaisemassaan asiakirjassa ehdotuksia velkakriisin hallitsemiseksi ja niiden euroalueen jäsenvaltioiden tukemiseksi, joiden on vaikea saada yksityistä luototusta,

G.

ottaa huomioon, että 28. ja 29. lokakuuta 2010 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa valtion- ja hallitusten päämiehet katsoivat jäsenvaltioiden tarvitsevan mekanismia koko euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi (Euroopan vakautusmekanismi),

H.

toteaa, että Euroopan vakautusmekanismi on tarkoitettu täydentämään uutta vahvistettua talouden ohjausjärjestelmää, jolla pyritään toimivaan ja tiukkaan talouden seurantaan ja koordinointiin ja jolla kohdistetaan huomio ennaltaehkäisyyn ja vähennetään tuntuvasti kriisin syntymisen todennäköisyyttä tulevaisuudessa,

I.

on vakuuttunut pysyvän kriisinhallintamekanismin tarpeesta, jotta voidaan turvata euron rahoitusvakaus, ja on kehottanut Feion mietinnössä perustamaan Euroopan valuuttarahaston (EMF),

J.

on esittänyt Ferreiran ja García-Margallon mietinnöissä, että tarvitaan pankkialan kriisinratkaisumekanismi täydentämään uusille viranomaisille annettua valvontavaltaa, jotta voidaan varmistaa unionin finanssijärjestelmän valvonta,

K.

ottaa huomioon, että 6. joulukuuta 2010 pidetyssä euroryhmän kokouksessa euroryhmän puheenjohtaja ehdotti euro-obligaatiojärjestelmän perustamista rahoitusvaikeuksissa olevien maiden tueksi, mutta asiasta ei keskustelu, sillä eräät maat ilmaisivat vastustavansa ajatusta,

L.

ottaa huomioon, että sen jälkeen kun komissio antoi 29. syyskuuta 2010 parlamentille ja neuvostolle säädösehdotukset talouden ohjausjärjestelmäksi, markkinoilla on kehittynyt vakavia kriisejä, muun muassa Irlannin velkakriisi, jotka parlamentin ja neuvoston on otettava huomioon,

M.

pitää tärkeänä, että virtaviivaistetaan talouspolitiikan nykyisiä koordinointiprosesseja ja poistetaan päällekkäisyydet, jotta markkinatoimijat ja kansalaiset kykenevät ymmärtämään EU:n strategiaa, ja että sovelletaan entistä yhdennetympiä menettelytapoja ja saadaan muutoksia päätöksentekomenettelyihin,

N.

toteaa, että Euroopan järjestelmäriskikomitea vastaa rahoitusjärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta, jotta voidaan estää unionin rahoitusvakautta uhkaavat järjestelmäriskit, välttää finanssialan häiriöiden leviäminen laajemmalle, edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja varmistaa näin, että finanssiala edistää talouskasvua kestävällä tavalla,

1.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa selvittämään mahdollisimman pian, mitä perussopimusmuutoksia tarvitaan Euroopan pysyvän vakautusmekanismin luomiseksi;

2.

korostaa, että rationaalisista ja käytännön syistä sekä demokratian turvaamiseksi talouden ohjausjärjestelmää koskevaa säädöspakettia ei voida erottaa Eurooppa-neuvoston päätöksestä luoda pysyvä mekanismi;

3.

haluaa lainsäädäntövallan käyttäjänä korostaa, että tarvitaan pysyvä kriisimekanismi, joka on uskottava, järeä, kestävä ja teknisiin tosiasioihin perustuva ja joka olisi hyväksyttävä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ja yhteisömetodiin nojautuen, jotta voidaan yhtäältä tehostaa parlamentin osallistumista ja lisätä näin demokraattista vastuullisuutta sekä toisaalta hyödyntää komission asiantuntemusta, riippumattomuutta ja puolueettomuutta; kehottaa siksi Eurooppa-neuvostoa tarjoamaan SEUT-sopimuksen tarkistamisen yhteydessä asianmukaisen oikeusperustan tätä tarkoitusta varten;

4.

toteaa, että Euroopan vakausmekanismin/Euroopan valuuttarahaston olisi joka tapauksessa perustuttava yhteisvastuun periaatteeseen, että sille olisi luotava tiukat ehdolliset säännöt ja että sitä olisi rahoitettava muiden lähteiden ohella innovatiivisilla rahoitusvälineillä ja/tai sakkomaksuilla, joita määrätään jäsenvaltioille liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn tai ylivelkaantumiseen tai liialliseen epätasapainoon liittyvien toimenpiteiden tuloksena, jos vastaava säännös sisällytetään paraikaa käsiteltävänä olevaan talouden ohjausjärjestelmää koskevaan lainsäädäntöpakettiin, ja siinä muodossa, jota tällaisessa säännöksessä edellytetään;

5.

kehottaa komissiota esittämään tiedonannon, jossa vedetään yhteen talouspolitiikan laajat suuntaviivat (SEUT 121 artiklan 2 kohta) ja työllisyyspoliittiset suuntaviivat (SEUT 148 artiklan 2 kohta) ja jota käsiteltäisiin keskusteluissa EU-ohjausjaksosta, jotta voidaan vähentää loputonta turhaa keskustelua; kehottaa komissiota varmistamaan parlamentin laajemman osallistumisen keskustelun kaikkiin vaiheisiin, jotta voidaan lisätä demokraattista vastuullisuutta ja kohottaa parlamentin profiilia;

6.

katsoo, että reaktiot EU-ohjausjakson yhteydessä jäsenvaltioille osoitettuihin erityissuosituksiin olisi otettava tarkasti huomioon, kun pannaan täytäntöön niitä talouden ohjausjärjestelmää koskevia säädöksiä, jotka ovat paraikaa parlamentin ja neuvoston käsiteltävinä;

7.

katsoo, että Euroopan järjestelmäriskikomitean olisi toimittava tiiviissä yhteistyössä komission, neuvoston ja parlamentin kanssa, kun tunnistetaan järjestelmäriskejä ja varmistetaan Euroopan vakautusmekanismin moitteeton toiminta erityisesti kulloinkin kyseessä olevan maan maksukykyisyyden arvioinnissa;

8.

kehottaa komissiota esittämään Euroopan keskuspankkia kuultuaan tiedonannon, johon sisältyy Euroopan vakautusmekanismin kattava kuvaus, jossa selvennetään sijoittajien, säästäjien ja markkinatoimijoiden asemaa ja jossa esitetään nimenomaisesti, että Euroopan vakautusmekanismi on täysin linjassa yksityisen sektorin osallistumista koskevan IMF:n politiikan ja käytäntöjen kanssa, jotta voidaan hälventää markkinoiden huolia;

9.

katsoo, että pysyvä kriisinhallintamekanismi olisi pantava täytäntöön mahdollisimman pian, jotta voidaan varmistaa markkinoiden vakaus ja vahvistaa varmuutta niiden joukkovelkakirjojen suhteen, jotka on laskettu liikkeeseen ennen pysyvän kriisinhallintamekanismin perustamista;

10.

toteaa, että vaikka toimivan kriisinhallintamekanismin perustaminen on kaikkien jäsenvaltioiden etujen mukaista, kaikki jäsenvaltiot tai ehdokasvaltiot eivät kuulu euroalueeseen mekanismin perustamishetkellä, ja katsoo, että olisi selvennettävä kyseisten maiden erityistilannetta ja erityisesti niiden maiden tilannetta, jotka ovat siirtymässä euroon ja joilla on euromääräistä valtionvelkaa; muistuttaa, että euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot hyötyvät SEUT-sopimuksen 143 artiklassa tarkoitetusta maksutasejärjestelystä;

11.

katsoo siksi, että euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot olisi otettava mukaan tällaisen mekanismin perustamiseen ja että mekanismin toiminnasta kiinnostuneiden jäsenvaltioiden olisi voitava osallistua siihen;

12.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa antamaan tarvittavan poliittisen signaalin, jotta komissio ryhtyisi tutkimaan tulevaa euro-obligaatiojärjestelmää niin, että määritellään selvästi olosuhteet, joissa tällainen järjestelmä olisi edullinen kaikille osallistuville jäsenvaltioille ja koko euroalueelle;

13.

korostaa, että tiukan ehdollisuuden tarkoituksena on palauttaa kestävä kasvu, jota ei saa tehdä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kustannuksella niin, että vähimmäistulot alenevat ja köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät;

14.

kehottaa komissiota vauhdittamaan lainsäädäntöehdotusta, jossa määritellään yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja;

15.

vaatii, että sääntöjä on mukautettava niin, että yksityiset luotonantajat voivat osallistua tapauskohtaisesti ja täysin IMF:n politiikan mukaisesti;

16.

korostaa suuren avoimuuden merkitystä kansantalouden tilinpitotiedoissa, myös taseen ulkopuolisissa toimissa; huomauttaa, että tämän tueksi tarvitaan ulkoisia tarkastuksia, luotettavia tietoja ja tilastoja sekä vastuullisuutta; pitää myönteisenä Eurostatin toimivallan lisäämistä ja muistuttaa pyytäneensä jo aikaisemmin, että Eurostatin olisi voitava tehdä jäsenvaltioissa yllätystarkastuksia valtiontalouden valvonnan tehostamiseksi;

17.

kehottaa komissiota esittämään tiedonannon, johon sisältyy kattava kuvaus Euroopan rahoituksenvakautusmekanismiin liittyvistä lausekkeista ja ehdoista sekä muista kriisin ratkaisemiseksi myönnettävistä unionin taloudellisen avun välineistä ja tukipaketeista;

18.

pyytää komissiota ilmoittamaan parlamentille, millaisia arvioituja vaikutuksia EU:n luottoluokitukseen on toisaalta rahoituksenvakautusmekanismin luomisella ja toisaalta koko lainamäärän käyttämisellä;

19.

pyytää komissiota asettamaan unionin talousarvion menot tärkeysjärjestykseen kaikkina niinä vuosina, joina rahoituksenvakautusmekanismi on käytössä, jotta voidaan selvittää, missä järjestyksessä talousarvion menoja joudutaan leikkaamaan siinä tapauksessa, että joudutaan maksamaan takaisin jopa 60 miljardia euroa;

20.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston pysyvälle puheenjohtajalle, neuvostolle, euroryhmän puheenjohtajalle, komissiolle ja Euroopan keskuspankille sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.