31.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 153/97

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun YK:n vuosituhatjulistuksen,

—

ottaa huomioon 24.–25. syyskuuta 2009 Pittsburghissa, 2. huhtikuuta 2009 Lontoossa, 26.–27. kesäkuuta 2010 Torontossa ja 11.–12. marraskuuta 2010 Soulissa pidetyt G20-huippukokoukset,

—

ottaa huomioon 8.–10. heinäkuuta 2009 L'Aquilassa Italiassa, 26.–27. toukokuuta 2011 Deauvillessä Ranskassa ja 26. kesäkuuta 2010 Muskokassa Kanadassa pidetyt G8-huippukokoukset,

—

ottaa huomioon Monterreyn konsensuksen ja Dohan julistuksen, jotka hyväksyttiin Meksikon Monterreyssä 18.–22. maaliskuuta 2002 ja Qatarin Dohassa 29. marraskuuta-2. joulukuuta 2008 pidetyissä kansainvälisissä kehitysrahoituskokouksissa,

—

ottaa huomioon Pariisin julistuksen avun tehokkuudesta ja Accran toimintaohjelman,

—

ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen (1) ja EU:n menettelysäännöt täydentävyydestä ja työnjaosta kehitysyhteistyöpolitiikassa (2),

—

ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman kehityksestä kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista: syyskuussa 2010 pidettävää YK:n korkean tason kokousta varten valmisteilla oleva väliarviointi (3),

—

ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön (4),

—

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n johdonmukaisesta kehitysyhteistyöpolitiikasta ja julkista kehitysapua täydentävästä kehitysavusta (ns. ODA+) (5),

—

ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Monterreyn kehitysrahoituskokouksen (2002) seurannasta (6),

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman avun tuloksellisuutta koskevan vuoden 2005 Pariisin julistuksen seurannasta (7),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen parantamisesta (8),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että viime vuonna EU:n jäsenvaltiot antoivat julkiseen kehitysapuun vain 0,43 prosenttia bruttokansantulostaan, vaikka vuosituhannen kehitystavoitteiden mukainen sitoumus on 0,7 prosenttia vuoteen 2015 mennessä ja vuoden 2010 välitavoite on 0,56 prosenttia;

B.

ottaa huomioon, että 15 jäsenvaltiota leikkasi kehitysapumäärärahojaan vuonna 2009 tai vuonna 2010;

C.

ottaa huomioon, että vuonna 2005 jäsenvaltiot lupasivat kanavoida 50 prosenttia kaikesta uudesta avusta Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, ja että siitä huolimatta jäsenvaltiot ovat antaneet vain puolet tästä määrästä, ja että EU-valtiot eivät myöskään ole pitäneet kiinni lupauksestaan antaa 0,15 prosenttia bruttokansantulostaan vähiten kehittyneille maille vuoteen 2010 mennessä;

D.

ottaa huomioon, että koska nämä sitoumukset viittaavat bruttokansantulon prosenttiosuuksiin ja siten merkitsevät reaalivähentymistä taantuman aikana, talouskriisi on huono tekosyy apumäärärahojen leikkaamiselle suhteellisella määrällä;

E.

ottaa huomioon, että jos EU ei pidä apua koskevia lupauksiaan, se heikentää vakavasti kehitysmaiden osapuolten luottamusta EU:ta kohtaan, ja että jos EU sen sijaan kunnioittaa sitoumuksiaan, se sisältää voimakkaan ja selkeän viestin köyhille maille ja muille avunantajille;

F.

ottaa huomioon, että kehittyvien talouksien heikko verohallinto estää varallisuuden oikeudenmukaisen jakautumisen, vähentää valtioiden tuloja ja vaikeuttaa köyhyyden poistamista;

G.

ottaa huomioon, että kehitysmaista peräisin olevien laittomien pääomavirtojen arvioidaan olevan noin kymmenen kertaa maailman kehitysapua suuremmat;

H.

ottaa huomioon, että innovatiivisten rahoitusmekanismien osuus EU:n kehitysavusta on nykyisin vain kolme prosenttia;

I.

ottaa huomioon, että köyhiä hyödyttävillä järjestelmillä, joilla parannetaan mikrorahoitusjärjestelyjen kaltaisten rahoituspalvelujen saatavuutta, voidaan erinomaisella edistää sitä, että pienviljelijät, etenkin naiset, voivat varmistaa elintarvikeomavaraisuuden ja elintarviketurvan;

J.

ottaa huomioon, että maastamuuttajien rahalähetykset kehitysmaihin ylittävät maailman kehitysavun määrän ja että vaikka EU on sitoutunut laskemaan rahalähetysten kustannuksia, muutokset ovat olleet vain vähäisiä;

K.

ottaa huomioon, että EU:n kauppaa tukeva apu oli 10,5 miljardia euroa vuonna 2009, kun kaupan alan avun määrä oli 3 miljardia euroa eli reilusti tavoitetta suurempi;

L.

ottaa huomioon, että SEUT:n 2008 artiklassa säädetään seuraavasti: "unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin";

M.

ottaa huomioon, että kriisi on vahingoittanut erityisesti kehitysmaita ja varsinkin vähiten kehittyneitä maita ja johtanut velkatasojen huomattavaan uuteen nousuun;

N.

ottaa huomioon, että vuonna 2009 EU tuki 2,3 miljardin euron panoksella kehitysmaiden ilmastorahoituksen nopeaa käyttöönottoa;

O.

ottaa huomioon, että EU on luvannut varmistaa, että ilmastorahoitus on "uutta lisärahoitusta";

P.

ottaa huomioon, että tehottomaan apuun tuhlataan vuosittain jopa kuusi miljardia euroa julkisia varoja;

1.

pitää myönteisenä komission tiedonantoa kehitysrahoitusta koskevasta EU:n vastuuraportista 2011 ja pitää sitä erittäin hyödyllisenä avoimuuden ja vertaisseurannan kannalta;

2.

tunnustaa, että rahoitus- ja talouskriisi aiheuttaa yhä enemmän painetta kansallisia talousarvioita kohtaan; katsoo kuitenkin, että köyhyyden poistamisen tavoitteen saavuttaminen edellyttää ennen kaikkea muutosta köyhyyden rakenteellisiin syihin puuttumista koskevassa teollisuusmaiden ja kehitysmaiden lähestymistavassa;

3.

toistaa olevansa erittäin huolissaan viljelysmaiden hankinnasta, jota hallitusten tukemat ulkomaiset sijoittajat ovat viime aikoina harjoittaneet erityisesti Afrikassa, koska se saattaa vaarantaa paikallisen elintarviketurvan; kehottaa komissiota sisällyttämään maananastuskysymyksen kehitysmaiden kanssa käytävään poliittiseen vuoropuheluun, jotta toimien johdonmukaisuudesta tehdään kehitysyhteistyön kulmakivi sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla ja jotta voidaan estää pientilojen pakkolunastukset sekä maan ja veden kestämätön käyttö;

4.

antaa EU:lle ja sen jäsenvaltioille kiitosta siitä, että kriisistä huolimatta ne ovat edelleen maailman suurimpia julkisen kehitysavun antajia;

5.

pitää myönteisenä jäsenvaltioiden äskettäin uudistettua sitoumusta pitää kiinni julkista kehitysapua koskevista sitoumuksistaan, etenkin tavoitteesta käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kehitysapuun; yhtyy neuvoston kantaan siitä, että julkinen kehitysapu yksin ei riitä poistamaan köyhyyttä maailmasta; katsoo, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikalla olisi pyrittävä poistamaan köyhyyden poistamista estävät rakenteelliset esteet harjoittamalla johdonmukaisia toimia EU:n maataloutta, kauppaa, investointeja, verokeitaita, raaka-aineiden saantia ja ilmastonmuutosta koskevien kehittämistoimien yhdenmukaisuuden varmistamiseksi;

6.

on kuitenkin syvästi huolissaan siitä, että vuonna 2010 EU oli noin 15 miljardia euroa jäljessä omasta vuoden 2010 julkisen kehitysavun tavoitteestaan, että EU:n on käytännössä kaksinkertaistettava apunsa saavuttaakseen vuoden 2015 vuosituhattavoitteen, että EU ei ole pystynyt oleellisesti lisäämään kehitysapua Afrikalle ja vähiten kehittyneille maille, vaikka siihen on sitouduttu, että monet jäsenvaltiot vähensivät kehitysapumäärärahojaan vuosina 2009 ja 2010 ja että vuodelle 2011 ja sen jälkeen on suunniteltu uusia leikkauksia;

7.

korostaa hyvin hallinnoidun avun valtavan tärkeää merkitystä terveydenhuollon, koulutuksen, sukupuolten tasa-arvon ja biologisen monimuotoisuuden alojen ja monien muidenkin alojen yhteydessä;

8.

kehottaa näin ollen kaikkia jäsenvaltioita ryhtymään pikaisiin toimiin, jotta ne voivat toteuttaa sitoumuksensa, jonka mukaisesti ne käyttävät kehitysapuun 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan, sekä toteuttaa erityisesti Afrikan maille ja vähiten kehittyneille maille antamansa lupaukset, ja suosittelee täysin avoimia, velvoittavia ja monivuotisia toimia, lainsäädäntöä mukaan luettuna;

9.

yhtyy neuvoston ja komission kantaan, jonka mukaan kumppanimaiden omien voimavarojen käyttöönottaminen on kestävän kehityksen avaintekijä; kehottaa EU:n avunantajia asettamaan etusijalle kehitysmaiden valmiuksien kehittämisen erityisesti verojärjestelmien tehostamisen ja verohallintotapojen parantamisen osalta sekä tehostamaan maailmanlaajuisesti toimia, joilla edistetään verotuksen avoimuutta ja maakohtaista raportointia sekä veronkierron ja laittoman pääomapaon torjumista tarvittaessa lainsäädännön avulla;

10.

kehottaa komissiota asettamaan etusijalle verokeitaiden hyväksikäytön sekä veronkierron ja laittoman pääomapaon torjunnan;

11.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita lisäämään tukea kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevalle aloitteelle ja kehottaa komissiota antamaan pikaisesti ehdotuksia EU:n lainsäädännöksi, jonka on vähintään Yhdysvaltojen lainsäädännön tasolla ja varmistaa seuraavien tavoitteiden saavuttamisen: kehitysmaiden kaivannaisteollisuus maksaa asianmukaiset verot ja noudattaa sosiaalinormeja ja ympäristönormeja asianmukaista huolellisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti;

12.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vapauttamaan julkisen kehitysavun lisäksi muut kansainvälisen kehitysrahoituksen lähteet esimerkiksi:

13.

pitää myönteisenä EU:n merkittävää ja lisääntyvää tukea kauppaa tukevalle avulle ja kaupan alan avulle; odottaa, että vähiten kehittyneet maat hyötyvät jatkossa enemmän mainitusta tuesta;

14.

muistuttaa, että EU:n kauppapolitiikan ja muidenkin politiikanalojen, kuten maatalous-, kalastus-, maahanmuutto- ja turvallisuuspolitiikan on Lissabonin sopimuksen mukaisesti noudatettava EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteita, ja kehottaa johdonmukaisuuteen kehitykseen vaikuttavien toimien täytäntöönpanossa (Lissabonin sopimuksen 208 artikla), jotta voidaan puuttua köyhyyden poistamisen rakenteelliseen ongelmaan;

15.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla varmistetaan nykyisten velanhuojennusaloitteiden täytäntöönpano, erityisesti niiden, jotka on tarkoitettu voimakkaasti velkaantuneiden köyhien maiden auttamiseen ja monenväliseen velka-apuun;

16.

pitää myönteisenä EU:n äskettäin antamaa merkittävä tukea ilmastotoimille kehitysmaissa, mutta toistaa pyyntönsä, jonka mukaan mainitulla tuella olisi täydennettävä nykyistä kehitysapua;

17.

odottaa, että Busanissa Koreassa marraskuussa pidettävä avun tehokkuutta tarkasteleva neljäs korkean tason foorumi tuottaa kouriintuntuvia tuloksia tehokkaammasta, rahalle vastinetta antavasta avusta; panee merkille edistyksen, vaikka se onkin epätasaista, joka käy ilmi vuoden 2011 vastuuraportista, mutta kehottaa EU-valtioita tehostamaan avunantajien koordinoinnin parantamista koskevia toimia (myös Euroopan ulkosuhdehallinnon osalta), yhteistä ohjelmasuunnittelua ja työnjakoa kentällä;

18.

kehottaa EU:n avunantajia laajentamaan kehitysyhteistyötä koskevaa poliittista vuoropuhelua kehittyvien talouksien kanssa ja kannustaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan etelä-etelä- ja kolmikantakehitysyhteistyön aloitteita; katsoo, että raha-avustusten myöntäminen vaurastuneille valtioille ei enää ole perusteltua;

19.

pyytää saada osallistua OECD:n kehitysapukomitean seuraavaan EU:n kehitysyhteistyötä koskevaan vertaisarviointiin;

20.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, Euroopan investointipankille, YK:n järjestöille, AKT-maiden ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, G20-maille, Kansainväliselle valuuttarahastolle ja Maailmanpankille.