6.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 161/46

1.1

ETSK pitää keskeisen tärkeänä, että ruokahävikin ja elintarvikejätteen syntymisen estäminen ja vähentäminen nostetaan poliittisen asialistan kärkeen maailmassa, jossa kaikki eivät saa riittävästi ruokaa ja jossa luonnonvarat ovat rajalliset. ETSK onkin tyytyväinen Euroopan parlamentin kiinnostukseen ja komission viimeaikaisiin aloitteisiin tällä alalla.

1.2

ETSK painottaa, että toiminnan johdonmukaisuuden varmistamiseksi tarvitaan EU:n yhteinen määritelmä ja yhteiset menetelmät ruokahävikin ja elintarvikejätteen määrän arviointia varten. Nykyinen tilanne ja asetetut tavoitteet edellyttävät komitean mielestä kuitenkin konkreettisiin toimiin ryhtymistä odottamatta käynnissä olevien ohjelmien tuloksia.

1.3

ETSK kannustaa kehittämään ja ylläpitämään foorumeja, joilla vaihdetaan kokemuksia elintarvikejätteen syntymisen torjunnasta unionin eri alueilla ja jäsenvaltioissa, jotta voidaan optimoida tämän alan ohjelmiin suunnatut resurssit ja tukea tehokkaiksi osoittautuvia hankkeita.

1.4

Komitea pitää erityisen tärkeänä, että ruokapankit saavat kaupoilta ja ravintola-alalta mahdollisimman paljon vielä syömäkelpoisia tuotteita, sillä ruokapankkien resurssit ovat valitettavasti pienentyneet, vaikka niiden tarpeet kasvavat tällä hetkellä voimakkaasti talouskriisin takia. Eräät jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön ratkaisuja, jotka liittyvät verotukseen, lahjoittajien vastuuvapauteen ja tiettyjen hallinnollisten velvoitteiden mukauttamiseen lahjoitusten antamisen helpottamiseksi elintarviketurvallisuudesta tinkimättä, ja niitä olisikin levitettävä.

1.5

Koulutuksella on merkittävä rooli jätteen syntymisen vähentämisessä. Aiheen sisällyttäminen suurkeittiöiden ja ravintoloiden tulevien ammattilaisten opetusohjelmiin sekä heidän jatko-opinto-ohjelmiinsa olisi suotavaa. Sitä voitaisiin käsitellä myös pakkaussuunnittelijoiden koulutuksessa elintarvikkeiden säilymisen ja pakkaustilan maksimaalisen hyödyntämisen näkökulmasta.

1.6

ETSK katsoo, että kuluttajavalistus on luonnollisesti olennaisen tärkeää. Jotta tiedotus olisi tuloksellista, sen lähtökohtana on oltava perusteellinen analyysi elintarvikejätteen syntymisen syistä. Sen lisäksi, että jaetaan yleisesti tietoa ilmiön seurauksista, erityistä huomiota tulee kiinnittää oikeaan tapaan tulkita tuotteiden vanhenemisaikoja, suunnitella ostokset, varastoida elintarvikkeet ja hyödyntää elintarvikejäämät. Viestit on sovitettava eri kotitaloustyypeille.

1.7

Tutkimusalalla tulisi yleisesti kiinnittää erityishuomiota tähän aiheeseen, sillä se koskee kaikkia elintarvikeketjun lenkkejä. Esimerkiksi soveltava maataloustutkimus on perusteltua tuotantotekniikoiden parantamiseksi edelleen. Ketjun loppupäässä jätteen syntymistä tulisi ehkäistä ja vähentää pakkaustekniikan edistyksen avulla (säilyvyys, älykkäät merkinnät jne.).

1.8

Alkutuotannossa on huolehdittava siitä, että YMP:ssa käytetyt toimialakohtaiset välineet ovat tehokkaita ja kehittyvät yhä kestävämmiksi. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää lyhyiden elintarvikeketjujen kehittämishankkeisiin, joilla voi olla merkittävä rooli ruokahävikin ja elintarvikejätteen vähentämisessä.

2.1

Elintarviketurvallisuus on ollut vuosien 2008–2009 ruokakriisistä lähtien yksi useimpien päättäjien ja kansainvälisten organisaatioiden tärkeimmistä huolenaiheista. Viljan ja muiden viljelytuotteiden hinnan jyrkkä nousu vuonna 2012 nosti asian merkitystä entisestään.

2.2

Tehokas maataloustuotanto on edelleen ratkaiseva edellytys maapallon väestön ruokkimiseksi.

2.3

Sen rinnalla, että maataloustuotantoa on lisättävä 60 prosenttia maapallon väkiluvun noustessa lähes 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä tilanteessa, jossa luonnonvarat hupenevat ja ilmasto muuttuu, olisi kuitenkin myös torjuttava tehokkaasti ruokahävikkiä ja elintarvikejätteen syntymistä.

2.4

Ruokahävikkiä aiheutuu ja elintarvikejätettä syntyy kaikissa elintarvikeketjun vaiheissa, vaikkakin eriasteisesti, ja niiden määräksi arvioidaan yleisesti kolmasosa ihmisravinnoksi tarkoitetusta ruoasta (Global food losses and food waste, FAO).

2.5

Sosiaalinen syrjäytyminen uhkasi EU:ssa vuonna 2011 talous- ja finanssikriisin seurauksena 24,2:ta prosenttia väestöstä eli 119,6:ta miljoonaa ihmistä. Vähävaraisille suunnatun Euroopan elintarvikeohjelman avunsaajamäärä nousi 13 miljoonasta vuonna 2008 18 miljoonaan vuonna 2010. (1) Ruokapankkien tarpeet ovat siis yhä suuremmat.

2.6

Tätä lausuntoa tulisi tarkastella Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvän pohdinnan yhteydessä. Euroopan komissio onkin käsitellyt elintarvikeongelmaa ja elintarvikejätteen vähentämisen tarvetta yhden kappaleen verran tiedonannossaan resurssien tehokkaasta käytöstä (2).

3.1.1

Ruokahävikin ja elintarvikejätteen käsitettä on tarkasteltava kattavasti tuotantovaiheesta kulutusvaiheeseen ottaen huomioon välivaiheet eli jalostus ja jakelu ja unohtamatta kodin ulkopuolista ruokailua.

3.1.2

EU:ssa tuotantovaiheen ruokahävikki on suhteellisen pieni. Tuotteet, jotka eivät täytä lainsäädännössä asetettuja tai markkinoiden asettamia tuotantovaatimuksia ja joita ei voida käyttää suoraan ihmisravintona, jalostetaan ainakin osittain muihin tarkoituksiin. Käyttökelvottomat tuotteet olisi muunnettava rehuksi tai käytettävä bioenergiana taikka maadutettava maaperän orgaanisten ainesten pitoisuuden kasvattamiseksi.

3.1.3

Ruokahävikiksi ja elintarvikejätteeksi voidaan luokitella kaikki elintarvikkeet, jotka on alun perin tarkoitettu ihmisravinnoksi, lukuun ottamatta muuhun tarkoitukseen kuin elintarvikkeeksi tarkoitettuja tuotteita, jotka heitetään pois tai tuhotaan missä tahansa elintarvikeketjun vaiheessa maatilalta kuluttajalle. FAO:n määritelmän mukaan elintarvikeketjun alkupäässä (alkutuotanto, sadonkorjuun jälkeinen vaihe ja jalostus) ilmenee ruokahävikkiä, kun taas elintarvikejätettä syntyy ennen kaikkea ketjun loppupäässä (jakelu- ja loppukulutusvaiheissa).

3.1.4

Ravinnoksi kelpaamattomat satojätteet ja jalostuksen sivutuotteet eivät siten kuulu ruokahävikin tai elintarvikejätteen määritelmään. Ravinnoksi kelpaamattomia tuotteita, joita ei nykymenetelmin voida jalostaa sivutuotteiksi, saatetaan kuitenkin tulevaisuuden osaamisella ja teknisillä menetelmillä pystyä jalostamaan. Määritelmiä olisikin voitava muuttaa.

3.1.5

Tuotantovaiheeseen liittyvä asia on myös se, että viime vuosina tehtyjen perättäisten YMP:n uudistusten ansiosta välineitä on pystytty mukauttamaan markkinoiden ylijäämätilanteiden ehkäisemiseksi ja hallinnoimiseksi aiempaa paremmin. Ketjun toimivuutta tulisi kuitenkin vielä parantaa konkreettisesti esimerkiksi lisäämällä tuntuvasti maataloustuottajien neuvotteluvoimaa.

3.2.1

Ruokahävikkiä ja elintarvikejätettä syntyy kaikkialla maailmassa. FAO:n mukaan on kuitenkin havaittavissa, että kehitysmaissa yli 40 prosenttia hävikistä aiheutuu sadonkorjuun jälkeisessä ja jalostusvaiheessa ja teollisuusmaissa pääasiassa jakelu- ja kulutusvaiheessa.

3.2.2

Vuonna 2010 julkaistun Euroopan komission tutkimuksen mukaan elintarvikejätteen määrä on 179 kg/asukas/vuosi. Jätettä syntyy elintarvikeketjun eri osissa seuraavasti: 42 prosenttia kotitalouksissa, 39 prosenttia elintarviketeollisuudessa, 5 prosenttia jakeluvaiheessa ja 14 prosenttia kodin ulkopuolisen ruokailun alalla. Jos politiikkaa ei muuteta, määrä kasvanee tästä 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Mainittakoon, että tutkimuksessa ei otettu huomioon ruokahävikkiä ja elintarvikejätteen syntymistä maatalous- ja kalastustoiminnassa.

3.2.3

Brysselissä tehty tutkimus kotitalouksien roskasäkkien sisällöstä osoitti, että 11,7 prosenttia kotitalousjätteen kokonaismäärästä on elintarvikejätettä. Siitä osittain käytettyjä elintarvikkeita on 47,7 prosenttia, vanhentuneita elintarvikkeita 26,7 prosenttia ja ruokajäämiä 25,5 prosenttia.

3.3.1

Kehitysmaissa ja alhaisen tulotason maissa suurin osa hävikistä aiheutuu tuotannossa ja sadonkorjuun jälkeisessä vaiheessa, ja se johtuu yleisesti infrastruktuurin vajeiden paikkaamiseen käytettävien taloudellisten resurssien puutteesta.

3.3.2

Teollisuusmaissa on sen sijaan kyse ennemminkin käyttäytymisongelmasta. Maatalouden tuottavuuden kasvu unionissa viime vuosikymmeninä on taannut väestölle ruoan saannin kohtuuhintaan. Kun samalla käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet, ruokaan käytettävä osuus tuloista on pienentynyt huomattavasti. Suuntaus voi osittain selittää sen, miksi kuluttajat heittävät pois aiempaa enemmän elintarvikkeita.

3.3.3

Elintarvikejätteen syntymisilmiöön vaikuttavat myös sosiologiset syyt, kuten muutokset perherakenteessa tai elämänrytmissä.

3.3.4

Elintarvikkeiden poisheittämistä saattavat aiheuttaa myös jakeluketjujen asettamat tuoretuotteiden ulkonäköön liittyvät laatuvaatimukset, sillä näin hylätään syömäkelpoisia tuotteita tuotantovaiheessa täysin muista kuin hygieniasyistä.

3.3.5

Elintarvikejätteen syntymistä voitaisiin eräissä jalostusvaiheissa vähentää teknisin mukautuksin. Tietynlaisia pakkauksia on vaikea tyhjentää kokonaan, tiettyjen tuotteiden pakkaustavoissa ei oteta huomioon kotitalouksien sosiologista kehitystä, tietynlaisia pakkauksia on vaikea sulkea uudelleen avaamisen jälkeen jne.

3.3.6

Vaikka kaupallisten menettelyjen tarkoituksena on ennen kaikkea kannustaa ostamaan, osa niistä saattaa myös edistää eräänlaista tuhlausta (esimerkiksi vain hinnan ilmoittaminen, kolmeen tuotteen tarjoaminen kahden hinnalla jne.). Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu tässäkin asiassa merkittäviä käyttäytymiseroja perheprofiilien mukaan.

3.3.7

Viimeisen käyttöpäivän ja parasta ennen -päivämäärän välinen ero aiheuttaa suurta sekaannusta kuluttajien keskuudessa, ja tämä edistää osaltaan elintarvikejätteen syntymistä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyt pakkausmerkintöjä koskeneet tutkimukset osoittavat, että 45–49 prosenttia kuluttajista tulkitsee väärin tuotteiden säilyvyysajat, mistä aiheutuu 20 prosenttia kaikesta turhasta elintarvikejätteestä (Waste and Resources Action Programme, WRAP).

3.4.1

Ruokahävikillä ja elintarvikejätteen syntymisellä on kolmenlaisia seurauksia: taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia.

3.4.2

Ympäristövaikutus on selkein, sillä se näkyy suoraan kotitalousjätteen kompostoituvan osuuden kasvuna. Syntyvän jätteen lisäksi elintarvikkeiden poisheittäminen merkitsee tuotantoon, jalostukseen ja tuotteen jakeluun tarvittavien resurssien menetystä. Mitä pidemmällä elintarvikeketjussa poisheittäminen tapahtuu, sitä enemmän resursseja tuhlaantuu.

3.4.3

Kasvihuonekaasujen muodostuminen vaikuttaa kielteisesti ilmastonmuutokseen. Kotitalousvaihe on tässä suhteessa merkittävin: elintarvikejätteestä aiheutuvista päästöistä 45 prosenttia on kotitalouksien aikaansaamia, kun jalostusteollisuuden osuus vuotuisista päästöistä on 35 prosenttia. Kyseisen tutkimuksen mukaan arvioihin kasvihuonekaasupäästöjen määrästä on kuitenkin suhtauduttava varovasti, sillä arviot riippuvat elintarvikejätteen määrää kuvaavien lukujen luotettavuudesta (valmisteleva tutkimus elintarvikejätteestä EU:n 27 jäsenvaltiossa, tiivistelmä, lokakuu 2010).

3.4.4

Kuluttajan ja muiden ketjun lenkkien kannalta elintarvikkeiden poisheittäminen on taloudellinen menetys. Jätealan politiikan tiukentamisesta aiheutuu tulevaisuudessa kaikille ketjun toimijoille lisäkustannuksia (kaatopaikkamaksut, verot jne.). Suuntaus kannustaa keskittymään ennaltaehkäisyyn.

3.4.5

Sosiaalisesta ja eettisestä näkökulmasta on välttämätöntä ryhtyä poliittisella tasolla toimiin ruokahävikin ja elintarvikejätteen vähentämiseksi erityisesti nyt, kun yhä useammat ovat Euroopassa vaikeuksissa talouskriisin vuoksi. Ruokapankkien jatkuvasti kasvavat tarpeet kertovat tästä huolestuttavasta kehityksestä.

4.1

Maailmassa, Euroopassa sekä valtio- ja paikallistasolla on kehitelty erilaisia aloitteita. Niihin kuuluvat muun muassa käyttäytymistutkimukset ja määrälliset arvioinnit sekä konkreettiset kenttähankkeet.

4.2

Kansainvälisistä hankkeista mainittakoon FAO:n maailmanlaajuinen ruokahävikin ja -jätteen vähentämishanke (Save Food), jossa luodaan julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia ja kehitellään toimintalinjoja saadun näytön perusteella sekä tuetaan investointeja resurssien mobilisoinnin, johdonmukaisten ja koordinoitujen arviointien sekä ruokahävikkiä ja elintarvikejätettä koskevien tietojen analysoinnin perusteella. Lisäksi hankkeessa edistetään tiedotusta, verkottumista ja elintarvike- ja maatalousjärjestelmän toimijoiden valmiuksien vahvistamista.

4.3

Euroopan parlamentti hyväksyi 19. tammikuuta 2012 päätöslauselman strategiasta elintarvikeketjun tehostamiseksi. Parlamentti kehotti Euroopan komissiota toteuttamaan konkreettisia toimia ruoan haaskauksen puolittamiseksi vuoteen 2025 mennessä. Parlamentti toivoi, että otetaan käyttöön unionin ja jäsenvaltioiden toimenpiteitä yhdistelevä koordinoitu strategia ruoan haaskauksen vähentämiseksi elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa.

4.4

Resurssien tehokasta käyttöä koskevan komission tiedonannon (3) yhdessä luvussa käsitellään elintarvikkeita, ja siinä jäsenvaltioita kehotetaan puuttumaan ruoan hävikkiin kansallisissa jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevissa ohjelmissaan. Tiedonannossa täsmennetään, että syömäkelpoisen ruoan hävikin pitäisi puolittua vuoteen 2020 mennessä.

4.5

Komissio julkaisi elokuussa 2011 suuntaviivat ruoan hävikin ehkäisemisohjelmien valmistelusta. Niiden tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita kehittelemään kansallisia jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia ohjelmia ruokahävikin alalla. Lisäksi komissio on perustanut nimenomaan elintarvikejätteeseen liittyviä kysymyksiä käsittelevän verkkosivuston, jossa on tietoa elintarvikejätteen syntymisen estämisestä (mm. kymmenen vinkkiä ruokajätteen vähentämiseksi, selventävää tietoa "parasta ennen"- ja "viimeinen käyttöpäivä" -päiväysten erosta, kootut hyvät käytänteet).

4.6

Komissio laatii lisäksi parhaillaan tiedonantoa kestävyysperiaatteiden mukaisesta ravinnosta, ja siinä elintarvikejätettä käsitellään laajasti. Tiedonanto on tarkoitus julkaista vuoden 2013 lopussa. Elintarvikeketjua sekä eläinten ja kasvien terveyttä käsittelevään neuvoa-antavaan ryhmään on perustettu ruokahävikkiä ja elintarvikejätettä käsittelevä työryhmä, jossa komissio ja elintarvikeketjuun kuuluvat merkittävät sidosryhmät voivat vaihtaa näkemyksiä aiheesta.

4.7

Lisäksi voidaan mainita "Greencook"-hanke, jonka tarkoituksena on vähentää elintarvikejätteen syntymistä ja jonka yhtenä rahoittajana on maaseuturahasto (Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto). Erilaisista kenttätasolla toteutetuista hankkeista keskustellaan parhaillaan monialaisten kumppanuusjärjestelyjen puitteissa, ja niitä ollaan kehittämässä kokeiluista yleisesti sovellettaviksi strategioiksi. Väliraportit ovat rohkaisevia, ja lopullisten tulosten on määrä valmistua vuonna 2014.

4.8

Myös neuvosto käsittelee kestäväpohjaiseen elintarviketuotantoon liittyviä kysymyksiä. Itävallan hiljattain esittämä ja 16 jäsenvaltion kannattama ajatus Euroopan uudesta elintarvikemallista sisältää muun muassa elintarvikkeiden arvostuksen näkökohtia. Mallin avulla voitaisiin näin vähentää elintarvikejätteen syntymistä (ks. 16821/12).

4.9

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on jo useiden vuosien ajan toiminut WRAP, joka arvioi ruokahävikin ja elintarvikejätteen määrää ja toteuttaa kampanjaa niiden ehkäisemiseksi. Yhdistyneen kuningaskunnan tärkeimpien vähittäismyyjien ja monien suurimpien elintarvike- ja juomatuottajien välinen sopimus (Courtauld Commitment), jonka tarkoituksena on edistää ja toteuttaa kaikenlaisia toimia elintarvikejätteen syntymisen vähentämiseksi, on yhdistyksen ansiota. Sopimusta alettiin soveltaa vuosina 2006–2007, ja elintarvikeketjun tilanne on sen jälkeen parantunut.

4.10

Ravintola-alalla on myös ratkaiseva rooli elintarvikejätteen syntymisessä. Sustainable Restaurant Association -järjestön Yhdistyneessä kuningaskunnassa julkaisema selvitys (Restaurant Food Waste Survey Report, 2010) antaa tarkemman kuvan siitä, mitä tässä vaiheessa tapahtuu. Lähtökohtana oli pyrkiä määrittämään tarkemmin kymmenessä SRA-järjestön jäsenravintolassa syntyvän elintarvikejätteen määrä seuraavissa kolmessa ryhmässä: kuluttajien jättämät jäämät, elintarvikejätteen syntyminen valmistusvaiheessa ja eri syistä pilaantuneet tai käyttökelvottomat tuotteet. Analyysissa oli tarkoitus myös antaa käytännön suosituksia havaitun hävikin vähentämiseksi.

4.11

Talous- ja finanssikriisi on johtanut siihen, että ruokapankit valittavat resurssiensa pienenevän samalla kun niiden tarpeet kasvavat jäsenvaltioissa eri asteisesti. Hyväntekeväisyysjärjestöt ja jakelu- ja jalostusalan toimijat ovat tehneet sopimuksia myynnistä poistettujen elintarvikkeiden käytön mahdollistamiseksi. Kyseiset elintarvikkeet ovat tietenkin terveydelle täysin turvallisia.

5.1

Väestörakenteen muuttuminen, ilmastonmuutos ja tarve käyttää resursseja tehokkaasti ovat haasteita, joihin vastaamiseksi on torjuttava ruokahävikkiä ja elintarvikejätteen syntymistä elintarviketurvallisuuteen liittyvän ongelman osaratkaisuna.

5.2

Heti aluksi on erotettava toisistaan kehitysmaihin ja teollisuusmaihin sovellettavat lähestymistavat.

5.3

Kehitysmaissa hävikkiä tapahtuu ensisijaisesti ketjun alkuvaiheissa, ja ratkaisut ovat siellä erilaisia. ETSK on jo antanut näistä suosituksia useissa asiakirjoissaan. Teollisuusmaissa eli myös EU:ssa ruokahävikin ja elintarvikejätteen syntymisen torjunnan on kohdistuttava ensisijaisesti jalostus- ja jakeluvaiheeseen sekä kuluttajiin ja ravintola-alaan.

5.4

Teollisuusmaissa kyse on ennemminkin käyttäytymisongelmasta, sillä ruoan osuus kotitalouksien menoista on pienentynyt neljänkymmenen viime vuoden aikana, mikä on todennäköisesti johtanut siihen, että loppukuluttajat suhtautuvat ruokaan piittaamattomammin. Eräissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että suhtautuminen ruokaan niin ostos- kuin kulutusvaiheessa vaihtelee perheprofiilin mukaan (tulotaso, ruokakunnan koko ja ikä jne.). Tämä seikka on otettava huomioon koulutus-, valistus- ja tiedotustoimien optimoimiseksi.

5.5

Tarkasteltaessa lukuisia tutkimuksia ja aloitteita, joita on toteutettu ruokahävikin ja elintarvikejätteen syntymisen torjumiseksi, välttämättömäksi osoittautuu luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen saanti. Unionin tasolla tarvittaisiin lisäksi yhteinen määritelmä ja menetelmä ruokahävikin ja elintarvikejätteen määrän arvioimiseksi. Tätä toteutetaan EU:n seitsemänteen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmaan kuuluvassa "Fusions"-hankkeessa, joka aloitettiin elokuussa 2012. Hankkeessa on tarkoitus myös jakaa ja kehitellä hyviä käytäntöjä, järjestää erilaisille kumppaneille suunnattuja tapahtumia, kehittää tiedotusta ja nostaa esille poliittisia suosituksia. Koska asialla kuitenkin on kiire ja tavoitteet on asetettu, konkreettinen toiminta on aloitettava samanaikaisesti saatavilla olevien tietojen parantamiseen tähtäävän tutkimustyön kanssa.

5.6

EU-, valtio- ja paikallistasolla jo toteutettavien kokeilujen tulosten optimaaliseksi hyödyntämiseksi on tarpeen luoda toimintakehys, joka kannustaa jakamaan tietoa ja myönteisiä kokemuksia.

5.7

Yleisenä ohjenuorana voidaan pitää seuraavaa:

5.8

Suuret kauppaketjut eivät ole ketjussa se lenkki, jossa elintarvikejätettä syntyy eniten, mutta niidenkin rooli elintarvikejätteen vähentämisessä voi olla merkittävä, jos ne muuttavat tiettyjä kaupallisia menettelyjään ja ohjaavat kuluttajia selkeämmin tiedotuksen ja valistuksen keinoin.

5.9

Analysoitaessa kaupallisia myyntimenettelyjä käsitteleviä tutkimuksia ei kuitenkaan ole aina helppo määrittää, millaiset menettelyt vähentävät tai lisäävät selvästi elintarvikejätteen syntymistä. Se, vaikuttavatko menettelyt elintarvikejätteen syntymiseen, riippuu monista tekijöistä, kuten ruokakunnan koosta, tyypistä ja asianomaisten elintarvikkeiden tyypistä.

5.10

Belgialaisen CRIOC-tutkimuskeskuksen (Centre de Recherche et d’Information des Organisations de Consommateurs) Belgian alueella käytetyistä kaupallisista menettelyistä tekemän tutkimuksen tulosten perusteella jakelusektorin kanssa voitaisiin kehitellä ratkaisuja, jotka kannustaisivat kuluttajia vastuullisiin valintoihin. Näitä ovat esimerkiksi kuluttajan informoiminen pelkän hinnan lisäksi myös tuotteen alkuperästä, tuotantotavasta ja ravintoarvosta sekä pakkausmerkinnöissä olevien säilyvyysaikojen oikean tulkinnan edistäminen.

5.11

Aikana, jona ruokapankkien resurssit pienenevät samaan aikana kuin niiden kysyntä kasvaa, viranomaisten on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta elintarvikkeiden siirtäminen niille sujuisi helpommin. Viranomaisten tulee ensiarvoisen tärkeästä elintarviketurvallisuudesta tinkimättä muuttaa tiettyjä hallinnollisia vaatimuksia siten, että helpotetaan sellaisten jakelijoiden toimintaa, jotka haluavat mieluummin lahjoittaa vielä syömäkelpoiset elintarvikkeet ruokapankeille kuin heittää ne pois. Sama pätee myös ravintola-alan toimijoihin. Eräissä jäsenvaltioissa on toteutettu kokeiluja, joissa lahjoittajille on myönnetty vastuuvapaus tietyin edellytyksin tai on annettu verokannustimia, ja näitä olisikin edistettävä.

5.12

Paikallisten tuotteiden käyttämistä suurkeittiöissä pyritään edistämään, mutta on havaittu, että hankalat menettelyt saattavat lannistaa paikallisia tuottajia ja osuuskuntia. Osaratkaisu voisi olla näiden toimijoiden muita helpompi osallistuminen julkisiin hankintoihin. Tässä asiassa myös paikallisviranomaisilla on osuutensa: ne voivat asettaa erityisvaatimuksia vastuullaan oleville ruokaloille ja kouluttaa henkilöstöä valmistamaan ruokaa kestävyysperiaatteiden mukaisesti.

5.13

Ravintola-alalla toteutetut hankkeet osoittavat myös, että käyttäytymisen muuttamiseksi on tiedotettava asiasta niin henkilöstölle kuin kuluttajillekin.

5.14

Tulevien kokkien opetusohjelmia olisi muutettava. Niissä voitaisiin tutustua elintarvikejätteen syntymisen eri puoliin, kuten varastojen hallinnointiin, jätteiden lajitteluun, mahdollisiin taloudellisiin voittoihin ja kuluttajalähestymistapaan.

5.15

Ennaltaehkäisypolitiikan on aina perustuttava kaikkien asianomaisten toimijoiden yhteiseen, koordinoituun toimintaan. Toteutettavat toimenpiteet on eriytettävä toimijoiden, elintarvikkeen tyypin ja kulutustapojen mukaan, jotta päästään mahdollisimman nopeasti konkreettisiin tuloksiin.

5.16

Esimerkkinä voidaan mainita tarve keskustella jalostusteollisuuden kanssa mahdollisuudesta valmistaa tuotteita, jotka auttavat vähentämään elintarvikejätteen syntymistä kotitalouksissa (pakkausten suunnittelu, tiettyjen elintarvikkeiden tarkoituksenmukainen määrä ja muoto jne.). Tätä näkökohtaa olisi pohdittava myös pakkaussuunnittelijoiden koulutuksessa.

5.17

Alkutuotantovaiheessa voitaisiin edistää ja kehittää seuraavia ratkaisuja:

5.18

Ruokahävikki- ja elintarvikejäteilmiön laajuus ja syyt tunnetaan nykyisin pääsääntöisesti hyvin. Hävikin osa-alueita olisi kuitenkin vielä täsmennettävä tarkemmin syittäin. Ruokahävikin ja elintarvikejätteen määrää koskevat tutkimukset eri vaiheissa ovat kiistatta tärkeitä ilmiön ymmärtämiseksi paremmin ja ehkäisytoimien käynnistämiseksi luotettavien ja todennettavissa olevien perusteiden pohjalta. Toiminta on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että jätteeseen liittyvät kustannukset tuotetun jätteen määrän näkökulmasta vain kasvavat tulevaisuudessa.

5.19

Kuluttajat heittävät pois elintarvikkeita monista syistä, jotka vaihtelevat jäsenvaltioittain sekä kulttuurin, ilmaston, ruokavalion ja kotitalouden tyypin mukaan. Tämä havainto hankaloittaa entisestään soveltuvan, Euroopan laajuisen viestintätavan valintaa.