9.4.2013

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 102/12

---

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu muutoshakemuksen julkaiseminen

2013/C 102/09

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa muutoshakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 510/2006 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

MUUTOSHAKEMUS

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006  (2)

9 ARTIKLASSA TARKOITETTU MUUTOSHAKEMUS

”VOLAILLE DE BRESSE”/”POULET DE BRESSE”/”POULARDE DE BRESSE”/”CHAPON DE BRESSE”

EY-N:o: FR-PDO-0117-0145-17.11.2010

SMM ( ) SAN ( X )

1.   Eritelmän kohta (kohdat), jota (joita) muutos koskee:

—	☒	Tuotteen nimi
—	☒	Tuotteen kuvaus
—	☒	Maantieteellinen alue
—	☒	Alkuperätodisteet
—	☒	Tuotantomenetelmä
—	☒	Yhteys maantieteelliseen alkuperään
—	☒	Merkinnät
—	☒	Kansalliset vaatimukset
—	☒	Muuta (ryhmän, toimivaltaisten viranomaisten ja valvontaelimen yhteystietojen päivittäminen)

2.   Muutoksen (muutosten) tyyppi:

—		Yhtenäisen asiakirjan tai yhteenvedon muutos
—	☒	Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n eritelmän muutos, kun yhtenäistä asiakirjaa tai yhteenvetoa ei ole julkaistu
—		Eritelmän muutos, joka ei edellytä julkaistun yhtenäisen asiakirjan muutosta (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 3 kohta)
—		Eritelmän väliaikainen muutos, joka johtuu viranomaisten asettamista pakollisista terveys- tai kasvinsuojelutoimista (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 4 kohta)

3.   Muutos (muutokset):

3.1   Tuotteen nimi:

Kesäkuun 12. päivänä 1996 annetulla asetuksella (EY) N:o 1107/96 rekisteröity nimi kattaa ainoastaan osan nimistä, joiden rekisteröimistä oli alun perin haettu. Siksi kyseessä on rekisteröinnin yhteydessä tapahtuneen virheen korjaaminen. Rekisteröity nimi on ”Volaille de Bresse”/”Poulet de Bresse”/”Poularde de Bresse”/”Chapon de Bresse”.

3.2   Tuotteen kuvaus:

Kasvatuksen kestoaikaan on laskettu mukaan kaikki kasvatusvaiheet, ja se on ilmaistu järjestelmällisesti päivinä vähimmäisteurasiän selventämiseksi ja valvonnan helpottamiseksi.

Kasvatusajan kesto pitenee 106:sta 108:aan päivään. Se sisältää häkissä tapahtuvan loppukasvatuksen. Myös vähimmäispainoa suolistettuna on nostettu 1,2 kilogrammasta 1,3:een kilogrammaan. Nämä muutokset parantavat osaltaan tuotteen lopullista laatua (lihakkuutta).

Lisäksi on otettu käyttöön nuoren kanan (poularde) määritelmä: ”sukukypsyyden saavuttanut nuori naaraspuolinen yksilö, jonka munanjohdin on kehittynyt mutta joka ei ole vielä tullut munintavaiheeseen”.

Syöttökukon (chapon) kaupan pitämisaika on määritelty täsmentämällä, että sitä myydään perinteisesti yksinomaan joulunpyhien yhteydessä. Kohta, jossa käsitellään mahdollisuutta kääriä nuori kana tai kananpoika kankaaseen, on muotoiltu uudelleen kuvaamalla tarkemmin perinteiset käytännöt ja täsmentämällä, että siipikarjanruhot voidaan pitää kaupan joko käärittyinä tai käärimättöminä.

3.3   Maantieteellisen alueen rajaus:

Luetteloa alueella tapahtuvista toimenpiteistä on täsmennetty epäselvyyksien välttämiseksi seuraavasti: valinta, siitos, hautominen, kasvatus, teurastus, ruhojen kauppakunnostus ja tarvittaessa pakastaminen. Luettelossa otetaan huomioon nimeä koskevassa asetuksessa vahvistetut kansalliset säännökset.

3.4   Alkuperätodisteet:

Kohta ”Tekijät, jotka osoittavat, että tuote on peräisin maantieteelliseltä alueelta” on konsolidoitu kansallisen lainsäädännön ja sääntelyn kehityksen perusteella sisällyttämällä siihen erityisesti ilmoitus- ja rekisteröintivelvoitteet tuotteen jäljitettävyyden ja tuotanto-olojen seurannan varmistamiseksi.

Muutos liittyy alkuperänimitysten valvontajärjestelmän uudistukseen, joka otettiin käyttöön maa- ja metsätaloustuotteiden, elintarvikkeiden ja kalastustuotteiden lisäarvon parantamisesta 7. joulukuuta 2006 annetulla lailla 2006-1547. Muutokseen sisältyy erityisesti toimijoilta vaadittava ilmoitus, jossa he vakuuttavat pystyvänsä noudattamaan hakemaansa tunnukseen liittyvän eritelmän vaatimuksia. SAN-tuotteen ”Volaille de Bresse” eritelmän noudattamisen valvonta perustuu valvontaelimen laatimaan valvontasuunnitelmaan.

Kohtaan on myös tehty lisäyksiä ja täydennyksiä, jotka liittyvät rekistereitä ja ilmoituksia koskeviin säännöksiin siipikarjan jäljitettävyyden varmistamiseksi.

3.5   Tuotantomenetelmä:

3.5.1   Valinta, siitos ja hautominen

Otetaan käyttöön valintaa koskevia lisävaatimuksia rodun säilymisen varmistamiseksi. Lisätään munia ja untuvikkoja sekä erityisesti niiden vähimmäispainoa (50 grammaa munien ja 32 grammaa untuvikkojen osalta) koskevia täsmennyksiä.

3.5.2   Kasvatus

Muutoksella annetaan tuottajille lupa käyttää kasvatettavissa erissä muutamia helmikanoja, joiden käyttäytyminen karkottaa petoeläimet. Kyseessä on perinteinen käytäntö Bressen alueella. Ne kasvavat samanlaisissa oloissa, ja ne otetaan luonnollisesti huomioon myös eläintiheyttä laskettaessa, jotta voidaan varmistaa eläinten hyvinvointi ja laadukkaat kasvatusolosuhteet.

Eläintiheyttä ei ollut määritelty eritelmän alkuperäisessä versiossa vuodelta 1957. Eläintiheys kasvatuksen alkaessa sekä täsmennykset samassa yhteydessä tarvittaviin varusteisiin (ruokinta- ja juomakaukalot) auttavat parantamaan parvien terveystilannetta. Ne lisäävät eläinten hyvinvointia ja vaikuttavat siten osaltaan tuotteen lopulliseen laatuun.

Kasvuvaiheen eläintiheyttä ehdotetaan lisättäväksi (enintään 12 poikasta tai nuorta kanaa rakennettua neliömetriä kohden), jotta voidaan ottaa huomioon kaikki eläimet koko kasvatusvaiheen aikana. Tämä tiheys on vallitsevan käytännön mukainen. Syöttökukkojen osalta eläintiheys säilyy ennallaan; täsmennetään, että sitä sovelletaan 15 päivästä heinäkuuta, toisin sanoen kuohitsemisesta alkaen.

Laatusyistä johtuen kananpoikien häkeissä tapahtuvaa loppukasvatusaikaa pidennetään 8:sta päivästä 10:een päivään, ja nuorten kanojen osalta sitä lyhennetään vähintään 21:een päivään siten, että kokonaiskasvatusaika säilyy ennallaan (vähintään 140 päivää). Näin voidaan ottaa huomioon päivän ja yön pituuden vaihtelut vuodenajan mukaan ja siten estää se, että nuoret kanat aloittavat muninnan päivien pidentyessä.

Häkeissä tapahtuvan loppukasvatuksen olosuhteita täsmennetään tilojen suunnittelun, häkkien eläintiheyden ja rakenteen sekä samassa tilassa pidettävien eläinten kokonaismäärän osalta; samalla täsmennetään, etteivät häkit ole välttämättä yksinomaan puurakenteisia.

3.5.3   Kasvatusolot ja ulkotarhaus

Ulkotarhaus antaa merkittävän lisän Bressen siipikarjan ruokintaan ruohon ja erityisesti Bressen vettä läpäisemättömässä savipitoisessa maaperässä ja kosteassa, runsassateisessa ilmanalassa kehittyvien elävien organismien (nilviäiset, hyönteiset jne.) ansiosta. Viherlaidunten hoitoon liittyvillä uusilla määräyksillä pyritään varmistamaan näiden resurssien laatu ja edistämään samalla eläinten hyvinvointia.

Ehdotetut muutokset koskevat erityisesti seuraavia seikkoja:

—	parvien ja erien käsitteiden määritteleminen tuotteen jäljitettävyyden parantamiseksi;

—	vuosituotannon täsmällinen rajoittaminen 1 500:aan lintuun laidunhehtaaria kohden, jotta viherlaidun säilyy hyvässä kunnossa;

—	tyhjillään pitämistä koskeva täsmennys, jonka mukaan laitumen on oltava tyhjillään vähintään kaksi viikkoa ennen siipikarjan päästämistä laitumelle;

—	laidunten koostumusta (pysyvät tai tilapäiset yli vuoden ikäiset laitumet) ja kunnossapitoa koskevat täsmennykset;

—	uusi velvoite, jonka mukaan hehtaaria kohden on oltava vähintään 25 metrin pituudelta pensasaitaa;

—	eläinsuojien välisen sallitun etäisyyden vähentäminen;

—	lannantuotannon valvonta laitumilla.

Eräiden muiden muutosten tarkoituksena on suojatun alkuperänimityksen ”Volaille de Bresse” ja sen tuotantoalueen välisen yhteyden vahvistaminen sekä nimitykseen oikeutetun siipikarjan laadun ja jäljitettävyyden parantaminen:

—

samalla tilalla tapahtuvien vaiheiden täsmentäminen. Ryhmä on halunnut täsmentää, että perinteisen käytännön mukaan siipikarjan kasvatus- ja loppukasvatustoimet tapahtuvat yhtäjaksoisesti samalla tilalla. Näin voidaan välttää eläimille kasvatuspaikan vaihtumisesta (kuljetukset, eläinsuojien ja ympäristön vaihtuminen, muutokset parven/erän sosiaalisessa rakenteessa jne.) mahdollisesti aiheutuvat stressi- ja terveyshaitat, jotka saattaisivat vaikuttaa tuotteen lopulliseen laatuun;

—	untuvikkoparvien eläinsuojakohtaisen enimmäiskoon ja untuvikkojen enimmäistiheyden vahvistaminen;

—	erän enimmäiskoon nostaminen 700:aan lintuun;

—	ruokinta- ja juottolinjojen järjestämistä eri kasvatusvaiheissa koskevat määräykset;

—	eläintautien ennaltaehkäisyyn sekä eläinsuojien puhdistamiseen, desinfiointiin ja tyhjillään pitämiseen liittyviä toimenpiteitä koskevat täsmennykset.

3.5.4   Ruokinta

Volaille de Bresse -siipikarjan ruokintaa koskevia sääntöjä on täsmennetty erityisesti seuraavilta osin:

—

alkukasvatusvaihetta varten otetaan käyttöön sallittujen rehuaiheiden luettelo ja vahvistetaan rehun suurin sallittu kokonaisrasvapitoisuus (6 %) ruokinnan valvomiseksi tässä vaiheessa. Täsmennetään, että viljan, jonka osuus on vähintään 50 % annoksesta, on oltava peräisin maatieteelliseltä alueelta.

—

kasvatusvaiheeseen ehdotetuilla muutoksilla täsmennetään ruokintakäytänteitä. Rehu koostuu pääosin laitumen tarjoamista resursseista, joihin lisäksi annetaan maantieteelliseltä alueelta peräisin olevaa viljaa sekä maitotuotteita. Muutoksilla pyritään estämään lievät puutostilat valvomalla tarkemmin linnuille annettavaa täydennysravintoa. Siksi kasvatus- ja loppukasvatusvaiheeseen on lisätty vaatimus, jonka mukaan annoksessa on oltava vähintään 40 % maissia Bressen alueen perinteiden mukaisesti. Näissä vaiheissa annettujen vilja- ja maitotuotteiden laatu ja määrät esitetään yksityiskohtaisesti. Lisäksi täsmennetään, että täydennysravintona voidaan käyttää paikallisten resurssien lisäksi kasviproteiineja, kivennäisaineita ja vitamiineja. Täydennysravinnon määrää ja koostumusta on rajoitettu (proteiinipitoisuus enintään 15 %). Tarkoituksena on tasapainoinen annostelu siten, että samalla rajoitetaan rehun proteiinipitoisuutta, minkä vuoksi Bressen siipikarjan on etsittävä pääosa ravinnostaan (ruoho, hyönteiset, pienet nilviäiset jne.) laitumelta. Näin voidaan taata tuotteen yhteydestä maantieteelliseen alueeseen johtuvien tyypillisten ominaisuuksien säilyminen.

—	muuntogeenisten organismien käyttö rehussa on kiellettyä myös alkuruokinnassa, samoin geneettisesti muunneltujen kasvilajien istuttaminen tiloille.

3.5.5   Teurastus, kauppakunnostus ja pakkaaminen

Vähimmäispaino toimituksen tai tilalta poisviemisen ajankohtana on poistettu, koska kyseinen määräys johti kaksinkertaisiin tarkastuksiin toisaalta toimituksen tai tilalta poisviemisen ajankohtana arvioidun elopainon ja teurastamossa suolistetun linnun painon välillä. On katsottu asianmukaisemmaksi säilyttää ainoastaan kaupan pidettävän tuotteen eli suolistetun linnun painon tarkastaminen.

Muutoksella pyritään nostamaan kalttauslämpötilan ylärajaa määräyksen mukauttamiseksi koskemaan broilereita, nuoria kanoja ja syöttökukkoja, joiden painot ja lihakkuusluokat poikkeavat toisistaan.

Verenlasku, suolistus, sisälmysten poistaminen, kynimisen viimeisteleminen ja kaulahöyhenten nyppiminen tehdään edelleen käsin. Täsmennyksenä lisätään kuitenkin, että lintujen yhteissuolen pyöreä leikkaaminen voidaan tehdä semimanuaalisesti tätä varten suunnitellulla erikoisveitsellä.

Kauppakunnostuksen käsite määritellään: se tarkoittaa kynimisen viimeistelyä ja kaulahöyhenten nyppimistä. Kyseessä on käsin tehtävä vaihe, jonka avulla voidaan myös arvioida tuote välittömästi ennen sen jäljitettävyyden takaavien tunnisteiden kiinnittämistä.

Sitominen kuvaillaan yksityiskohtaisemmin ja täsmällisemmin.

Jäädyttäminen korvataan pakastamisella. Pakastamista koskevilla säännöillä (enimmäisaika, lämpötila ja viimeinen käyttöpäivä) voidaan taata tuotteen optimaalinen laatu.

3.6   Yhteys maantieteelliseen alueeseen:

Kohta on laadittu uudelleen maantieteellisen alueen ja tuotteen erityisyyden sekä tuotteen ja maantieteellisen alueen välisen yhteyden osoittamiseksi. Tämä kohta on lisätty maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20. maaliskuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 510/2006 säännösten mukaisesti.

3.7   Merkinnät:

Tunnistemerkkien antamista, nimityksen ”Bresse” käyttöä toimitusasiakirjoissa ja kauppalaskuissa sekä sinetissä ja etiketissä olevia merkintöjä koskevia sääntöjä on täsmennetty.

3.8   Kansalliset vaatimukset:

Ottaen huomioon kansallisen lainsäädännön ja sääntelyn kehitys tämä kohta on esitetty taulukkona, jossa mainitaan tärkeimmät valvontakohteet, niiden viitearvot ja arviointimenetelmät.

3.9   Toimivaltaisten viranomaisten, ryhmän ja valvontaelimen yhteystiedot:

SAN-tuotteen valvonnasta vastaavan varmennuselimen, toimivaltaisten viranomaisten ja ryhmän yhteystiedot on päivitetty.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”VOLAILLE DE BRESSE”/”POULET DE BRESSE”/”POULARDE DE BRESSE”/”CHAPON DE BRESSE”

EY-N:o: FR-PDO-0117-0145-17.11.2010

SMM ( ) SAN ( X )

1.   Nimi:

”Volaille de Bresse”/”Poulet de Bresse”/”Poularde de Bresse”/”Chapon de Bresse”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa:

Ranska

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus:

3.1   Tuotelaji:

Luokka 1.1 –

Tuore liha (ja muut eläimenosat)

3.2   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta:

Volaille de Bresse/Poulet de Bresse/Poularde de Bresse/Chapon de Bresse tarkoittaa Gallus-suvun gauloise- tai Bresse-rodun valkoiseen lajikkeeseen kuuluvaa siipikarjaa. Aikuisten eläinten ulkoiset ominaisuudet ovat lajille tyypilliset.

Poulet de Bresse on vähintään 108 päivän ikäinen uros- tai naaraspuolinen broileri, jonka paino suolistettuna on vähintään 1,3 kilogrammaa (patavalmiina 1 kg). Poularde de Bresse on vähintään 140 päivän ikäinen sukukypsyyden saavuttanut naaraspuolinen lintu, jonka munanjohdin on kehittynyt mutta joka ei ole vielä tullut munintavaiheeseen ja jonka paino suolistettuna on vähintään 1,8 kilogrammaa. Broilerit ja nuoret kanat voidaan kääriä kankaaseen tai sitoa vallitsevan käytännön mukaan.

Chapon de Bresse (syöttökukko) on vähintään 224 päivän ikäinen kuohittu urospuolinen lintu, jonka paino suolistettuna on vähintään 3,0 kilogrammaa. Sitä myydään yksinomaan joulunpyhien yhteydessä 1. marraskuuta ja 31. tammikuuta välisenä aikana. Perinteisen käytännön mukaan se on ehdottomasti käärittävä kasvikuidusta (pellava, hamppu, puuvilla) valmistettuun kankaaseen ja sidottava täysin kiinteäksi paketiksi lukuun ottamatta kaulaa, jonka ylin kolmannes jätetään kynimättä.

Teurastettujen lintujen on oltava runsaslihaisia, ja niiden rintafileiden on oltava hyvin kehittyneitä. Nahan on oltava puhdas, vailla höyhentuppeja, repeämiä, pintavaurioita tai poikkeavaa väriä. Rasvan on peitettävä selkäranka, eikä rintalastan luonnollista muotoa saa muuttaa. Raajoissa ei saa olla murtumia. Kaulan ylimpään kolmannekseen jätetyn höyhenkauluksen on oltava puhdas. Jaloissa ei saa olla epäpuhtauksia.

Linnut pidetään kaupan suolistettuina. Broilerin osalta sallitaan myös tarjontamuodot ”paistovalmis” ja ”pakastettu”, edellyttäen että raajoja – varpaita lukuun ottamatta – ei ole poistettu.

Kankaaseen käärityt sidotut ruhot voidaan myydään myös käärimättöminä. Tällöin niiden on oltava pitkänomaisia. Siipien ja jalkojen on oltava kiinnittyneinä tiiviisti vasten ruhoa, eivätkä ne saa riippua sen ulkopuolella. Lihan on oltava kiinteää, kovaa ja hyvälaatuista.

3.3   Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet):

—

3.4   Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet):

Siipikarjan kasvatus tapahtuu kolmena perättäisenä vaiheena, jotka ovat alkukasvatus, kasvatus ja loppukasvatus. Niiden aikana rehuksi hyväksytään ainoastaan

—	yksinomaan alkuperänimityksen maantieteelliseltä alueelta peräisin oleva, mahdollisuuksien mukaan tilalla tuotettu vilja,

—	kasvit sekä ei-muuntogeenisistä tuotteista saadut sivutuotteet ja rehut.

Enintään 35 päivää kestävän alkukasvatusvaiheen aikana rehuannos sisältää vähintään 50 tilavuusprosenttia viljaa, jota voidaan täydentää kasviperäisellä rehulla, maitotuotteilla, vitamiineilla ja kivennäisaineilla.

Alkukasvatusvaiheen jälkeen linnut kasvatetaan nurmilaitumella. Silloin rehu koostuu pääosin laitumen tarjoamista resursseista (ruoho, hyönteiset, pienet nilviäiset jne.), joiden lisäksi annetaan viljaa (maissi, tattari, vehnä, kaura, ruisvehnä, ohra), maitoa ja sen sivutuotteita. Vilja, josta maissin osuuden on oltava vähintään 40 % rehuannoksesta, voi olla keitettyä, itänyttä, murskattua tai jauhettua, mutta sitä ei saa jalostaa millään muulla tavalla. Vaiheessa, jonka aikana luusto kehittyy (36.–84. kasvatuspäivän välisenä aikana), täydentävänä ravintona voidaan käyttää paikallisten resurssien lisäksi proteiineja, kivennäisaineita ja vitamiineja.

Päivittäisen rehuannoksen proteiinipitoisuus saa olla enintään 15 %.

Kasvatusvaihetta seuraa loppukasvatusvaihe, joka broilereiden osalta kestää vähintään 10 päivää, nuorten kanojen osalta kolme viikkoa ja syöttökukkojen osalta neljä viikkoa. Se tapahtuu häkeissä hämärässä, rauhallisessa ja tuuletetussa tilassa. Tämän vaiheen aikana rehuannos on sama kuin kasvatusvaiheessa, mutta siihen voidaan lisätä myös riisiä.

Siipikarjan ruokintaan käytetyn rehun (laidunnurmi ja vilja) on oltava noin 90-prosenttisesti peräisin maantieteelliseltä alueelta.

3.5   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella:

Valinta, siitos ja haudonta sekä kasvatus ja teurastus tapahtuvat maantieteellisellä alueella.

3.6   Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt:

Ruhojen kauppakunnostus (kynimisen viimeistely ja kaulahöyhenten puhdistus), pakkaaminen ja tarvittaessa pakastaminen (yksinomaan broilerit) tapahtuvat maantieteellisellä alueella tarjontamuodosta riippuen seuraavasti:

—	suolistettuna;

—

kankaaseen käärittynä ja sidottuna. Kääriminen ja sitominen, jotka ovat pakollisia, kun on kyse syöttökukoista, ovat Bressen siipikarjan perinteinen tarjontamuoto; tiukkaan kiristetty kangas on valmistettu kasvikuidusta (pellava, puuvilla tai hamppu), ja se ommellaan käsin (vähintään 15–20 pistolla riippuen siitä, onko kyseessä broileri, nuori kana vai syöttökukko);

—	paistovalmiina tai pakastettuna (yksinomaan broilerit). Linnun raajat (varpaita lukuun ottamatta) jätetään paikalleen.

Näiden vaiheiden pakollinen suorittaminen maantieteellisellä alueella on perusteltua ottaen huomioon siihen tarvittava perinteinen erityisosaaminen. Paras esimerkki tästä on linnun sitominen ja kankaaseen kääriminen. Tätä menetelmää käytetään erityisesti jouluajan juhlapyhien yhteydessä, ja sen ansiosta rasva imeytyy paremmin lihaskudokseen ja parantaa siten osaltaan tuotteen aistinvaraisia ominaisuuksia. Bressen siipikarjanliha-alan toimijat ovat säilyttäneet tämän käytännön huolimatta sen vaatimasta ajasta ja vaivannäöstä. Myös tarjontamuodot paistovalmiina ja pakastettuna ovat tyypillisiä SAN-tuotteelle ”Volaille de Bresse” siinä suhteessa, että raajoja (varpaita lukuun ottamatta) ei saa katkaista.

Myös Bressen siipikarjan erittäin herkkä nahka vaatii erityistä huomiota, jotta se ei irtoa kynimisen, taivuttamisen ja pakkaamisen aikana. Siksi on tarpeen rajoittaa mahdollisimman vähiin sellaiset käsittelyt, jotka voisivat jättää jälkiä nahkaan tai vahingoittaa sitä (repeämät, pintavauriot ja poikkeava väri ovat syitä, joiden perusteella tuote voidaan hylätä tuotteen kuvauksen vastaisena).

Näiden vaiheiden toteuttaminen maantieteellisellä alueella on myös tarpeen siksi, että ne tapahtuvat samaan aikaan kun ruhot luokitellaan SAN-tuotteiksi. Vasta tästä viimeisestä luokitteluvaiheesta lähtien ruhot voidaan pitää kaupan SAN-tunnuksella varustettuina. Luokittelu tapahtuu kiinnittämällä tunnistemerkit, erityisesti sinetit (tai nuorten kanojen ja syöttökukkojen tunnistemerkit), joista tuotteet voidaan tunnistaa ja joilla varmistetaan myös tuotteiden jäljitettävyys.

3.7   Merkintöjä koskevat erityiset säännöt:

Volaille de Bresse/Poulet de Bresse/Poularde de Bresse/Chapon de Bresse varustetaan sekä kasvattajan sinettirenkaalla, teurastajan sinetillä, erityisellä etiketillä että nuorten kanojen ja syöttökukkojen osalta tunnistemerkillä.

Etiketti kiinnitetään suolistettujen lintujen selkään tai paistovalmiina myytävien lintujen rintalastaan siinä vaiheessa kun linnut luokitellaan alkuperänimityksen mukaisiksi ennen toimittamista eteenpäin. Etiketissä on Euroopan unionin SAN-tunnus.

Tunnistemerkkien mallit:

Luovuttamattomassa sinettirenkaassa, jota ei voida rikkoa, on kasvattajan yhteystiedot. Luovuttamattomassa sinkilänmuotoisessa sinetissä on maininta ”Bresse” ja teurastamoiden osalta yhteystiedot. Jos teurastus tapahtuu tilalla kasvattajan toimesta, sinetissä on maininta ”Abattage à la ferme” (teurastettu tilalla).

Syöttökukkojen ja nuorten kanojen tunnisteissa on maininta ”Poularde de Bresse roulée”/”Poularde de Bresse” tai ”Chapon de Bresse” sekä maininta ”appellation d’origine contrôlée” (valvottu alkuperänimitys) tai ”appellation d’origine protégée” (suojattu alkuperänimitys).

Tunnistemerkkien kiinnittämistä koskevat vaatimukset:

Kasvattaja kiinnittää sinettirenkaan linnun vasempaan jalkaan ennen lähettämistä pois tilalta. Sinetti kiinnitetään kaulan alaosaan luokiteltaessa linnut alkuperänimityksen mukaisiksi ennen niiden lähettämistä eteenpäin. Rengasta ja sinettiä voidaan käyttää ainoastaan kerran, ja ne on kiinnitettävä huolellisesti, jotta niitä ei voida rikkoa. Tunnistemerkki kiinnitetään kaulan alaosan sinettiin.

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus:

Volaille de Bresse -alkuperänimityksen maantieteellinen tuotantoalue käsittää seuraavien kuntien alueet kokonaan tai osittain:

Ainin departementti (01): Seuraavat kantonit: Bâgé-le-Châtel, Bourg-en-Bresse-Est, Bourg-en-Bresse-Nord-Centre, Bourg-en-Bresse-Sud, Montrevel-en-Bresse, Péronnas, Pont-de-Vaux, Pont-de-Veyle, Saint-Trivier-de-Courtes, Viriat.

Seuraavien kantonien kunnat kokonaan tai osittain:   Ceyzériat: Ceyzériat (Ouest D52), Jasseron (Ouest D52);   Châtillon-sur-Chalaronne: l’Abergement-Clémenciat (Nord Châtillon), Biziat, Chanoz-Châtenay, Châtillon-sur-Chalaronne (Nord Ouest), Chaveyriat, Condeissiat, Dompierre-sur-Chalaronne (Nord Chalaronne), Mézériat, Neuville-les-Dames, Saint-Julien-sur-Veyle, Sulignat, Vonnas;   Coligny: Beaupont, Bény, Coligny (Ouest N83/D52), Domsure, Marboz, Pirajoux, Salavre (Ouest N83), Verjon (Ouest N83), Villemotier;   Pont-d’Ain: Certines, Dompierre-sur-Veyle (osittain), Druillat (osittain), Saint-Martin-du-Mont (Ouest D52), Tossiat (Ouest D52), La Tranclière;   Thoissey: Garnerans, Illiat, Saint-Didier-sur-Chalaronne (Nord Chalaronne), Saint-Etienne-sur-Chalaronne (Nord Chalaronne), Thoissey;   Treffort-Cuisiat: Courmangoux (Ouest D52), Meillonnas (Ouest D52), Pressiat (Ouest D52), Saint-Etienne-du-Bois, Treffort-Cuisiat (Ouest D52).

Juran departementti (39): Seuraavien kantonien kunnat kokonaan tai osittain:   Beaufort: Augea (Ouest N83), Beaufort (Ouest N83), Bonnaud, Cezancey (Ouest N83), Cousance (Ouest N83), Cuisia (Ouest N83), Mallerey, Maynal (Ouest N83), Orbagnia (Ouest N83), Sainte-Agnès (Ouest N83), Vercia (Ouest N83), Vincelles (Ouest N83);   Bletterans: Bletterans, Chapelle-Voland, Cosges, Desnes (Ouest), Fontainebrux, Larnaud, Nance, Relans, Les Repôts, Ruffey-sur-Seille (partie), Villevieux;   Chaumergy: Bois-de-Gand (Ouest), La Chassagne (Sud D468), Chaumergy (osittain), La Chaux-en-Bresse (Ouest D95), Chêne-Sec, Commenailles, Foulenay (osittain), Francheville (Ouest D95 + Sud D468), Froideville (osittain), Rye (Ouest D468), Vincent (Ouest D95);   Chaussin: Asnans-Beauvoisin (Ouest D468), Chaînée-des-Coupis (Sud-Ouest), Chaussin (Sud D468), Les Essards-Taignevaux (Ouest D468), Les Hays, Neublans-Abergement;   Chemins: Annoire (Sud du Doubs), Longwy-sur-le-Doubs (osittain), Petit-Noir (Ouest du Doubs);   Lons-le-Saunier Nord: Chilly-le-Vignoble, Condamine, Courlans, Courlaoux, Montmorot (Sud N78+Ouest N83);   Lons-le-Saunier-Sud: Frébuans, Gevingey (Ouest N83), Messia-sur-Sorne (Nord N83), Trenal;   Saint-Amour: Balanod (Ouest N83), Chazelles, Digna (Ouest N83), Nanc-lès-Saint-Amour (Ouest N83), Saint-Amour (Ouest N83), Saint-Jean-d’Etreux (Ouest N83).

Saône-et-Loiren departementti (71): Seuraavat kantonit: Beaurepaire-en-Bresse, Cuisery, Louhans, Montpont-en-Bresse, Montret, Saint-Germain-du-Bois, Saint-Germain-du-Plain, Saint-Martin-en-Bresse.

Seuraavien kantonien kunnat kokonaan tai osittain:   Chalon-sur-Saône-Sud: Chalon-sur-Saône (rive gauche), Châtenoy-en-Bresse, Epervans, Lans, Oslon, Saint-Marcel;   Cuiseaux: Champagnat (Ouest N83), Condal, Cuiseaux (osittain), Dommartin-les-Cuiseaux, Flacey-en-Bresse, Frontenaud, Joudes (Ouest N83), Le Miroir, Varennes-Saint-Sauveur;   Pierre-de-Bresse: Authumes, Beauvernois, Bellevesvre, La Chapelle-Saint-Sauveur, Charrette-Varennes (osittain), La Chaux, Dampierre-en-Bresse, Fretterans (osittain), Frontenard, Lays-sur-le-Doubs (osittain), Montjay, Mouthier-en-Bresse, Pierre-de-Bresse, La Racineuse, Saint-Bonnet-en-Bresse, Torpes;   Tournus: Lacrost, Préty, Ratenelle, Romenay, Tournus (osittain), La Truchère;   Verdun-sur-le-Doubs: Ciel, Longepierre (sud), Navilly (Sud du Doubs), Pontoux, Sermesse, Toutenant, Verdun-sur-le-Doubs, Verjux.

5.   Yhteys maantieteelliseen alkuperään:

5.1   Maantieteellisen alueen erityisyys:

—   Luonnolliset tekijät

Bressen siipikarjan tuotantoalue sijaitsee loivasti kumpuilevalla pensasvaltaisella tasangolla, joka on muodostunut plioseeni-kvartäärikautisista periglasiaalisista, alkuperältään hyvin savipitoisista vettä läpäisemättömistä geologisista muodostumista. Valtameren vaikutus tuntuu voimakkaasti ilmastossa, joka on kostea ja usein sumuinen.

Maissia alettiin viljellä Bressen alueella 1600-luvun alussa (ts. noin runsas vuosisata sen jälkeen, kun laji saapui Andalusian rannikolle), ja sillä on ollut keskeinen merkitys alueen maataloudessa, koska sitä on käytetty sekä ihmisravinnoksi että siipikarjan rehuna. Samassa yhteydessä kehittyi vuosisatojen aikana perinteinen sekaviljely, joka perustui nurmikasveihin ja viljaan sekä siipikarjan ja nautakarjan (lypsylehmien ja myöhemmin emolehmien) kasvatukseen ja joka jatkuu edelleen.

—   Inhimilliset tekijät

Vuodesta 1591 lähtien Bourg-en-Bressen kaupunginarkistoissa mainitaan Bressen siipikarja ja erityisesti runsasrasvainen syöttökukko. Viittaukset syöttökukkojen ja nuorten kanojen käyttöön maksuvälineenä moninkertaistuivat 1600-luvulta alkaen, ja 1700-luvun lopussa ne mainittiin kaikissa maanvuokraussopimuksissa. Myöhemmin kulinaristi Brillat-Savarin korosti tuotteen maukkautta mainiten vuonna 1825 ilmestyneessä teoksessaan ”Physiologie du goût”, että Bressen kananpoika on parasta.

Pariisi-Lyon-Marseille-rataosuuden rakentamisen myötä syntyneet myyntimahdollisuudet edistivät tuotannon kehittymistä. Myös Lyonin kaltaisen suurkaupungin läheisyys on varmasti ollut kehittymisen kannalta varteenotettava tekijä.

Paikallinen rotu, joka hyväksytään ainoaksi alkuperänimityksen käyttöön oikeuttavaksi roduksi, on erittäin tyypillinen Bressen alueen ympäristöön ja kosteaan maaperään hyvin sopeutunut maatiaisrotu. Perinteisesti kukin kasvattaja valitsi itse parvestaan siitoseläimet. Sittemmin alan kehittyessä perustettiin vuonna 1955 jalostuskeskus, joka vastaa geneettisestä valinnasta rodun säilyttämiseksi.

Kasvatusmenetelmä perustuu perinteiseen käytäntöön, jonka mukaan linnut saavat pääosan ravinnostaan (kastemadot, ruoho, jne.) vapaasti nurmilaitumelta; ruokavaliota täydennetään viljalla ja maitotuotteilla (laimennettu maito, hera, maitojauhe, kirnupiimä jne.). Loppulihotus tapahtuu häkeissä (épinettes) rauhallisessa hämärässä tilassa, jotta eläimille ei aiheudu ylimääräistä stressiä. Teurastetut linnut tarjotaan tavallisesti myyntiin omintakeisessa muodossa, jossa niiden kaulan alaosaan jätetään tyypillinen höyhenkaulus.

Kasvattaja kiinnittää erityistä huomiota hienolaatuisimpiin lintuihin eli syöttökukkoihin, jotka ovat alkukeväästä syntyneitä ja ennen 15. heinäkuuta kuohittuja urospuolisia lintuja, sekä nuoriin kanoihin, jotka ovat vanhempia kuin broilerit mutta jotka eivät ole vielä ehtineet munintavaiheeseen. Näiden lintujen loppukasvatus häkeissä kestää kauemmin kuin broilereiden, ja ne saavat useammin liemirehuna tarjottavaa houkuttelevampaa ravintoa. Myös teurastus tapahtuu erittäin hellävaraisesti, ja linnut kynitään erittäin huolellisesti, jotta niiden nahka ei vahingoitu. Kun nämä linnut sidotaan paikalliseen tapaan, mikä on pakollista syöttökukkojen osalta, niiden koivet ja siivet kiinnitetään tiiviisti ruhoa vasten. Sen jälkeen linnut kääritään lujaan kasvikuidusta valmistettuun kankaaseen, joka ommellaan käsin ohuella narulla aloittaen ruhon keskiosasta ja edeten päätä ja peränipukkaa kohti siten, että koko linnusta muodostuu tiivis ”paketti” lukuun ottamatta kaulaa, jonka ylin kolmannes jätetään kynimättä. Kun kääre poistetaan, lintu on tyypillisesti lieriön muotoinen siten, että ainoastaan ääripäät ja kaula ulkonevat.

5.2   Tuotteen erityisyys:

Linnuille on ominaista hienorakenteinen luusto ja nahka. Se on merkki lihan ja rasvan suotuisasta kehittymisestä. Selän pituus puolestaan viittaa rintafileiden kokoon.

Volaille de Bresse on tyypillisesti rasvainen lintu, toisin sanoen pitkänomainen ja äärimmäisen hienorakenteinen, mikä on osoitus sen soveltumisesta lihotukseen. Se erottuu helposti niin sanotusta jyväbroilerista, joka on leveämpi, vantterampi ja ominaisuuksiltaan vähemmän neutraali.

Taitavasti kypsennettynä, jotta siipikarjanlihan kaikki aistinvaraiset ominaisuudet säilyvät, lintu on erityisen lihaisa, ja sen liha on erittäin pehmeää, maukasta ja mehevää.

Lihaisuuden osalta Volaille de Bresse erottuu valikoitujen palojen laadun, kuten rintafileiden pituuden ja leveyden tai koipien pyöreyden ansiosta. Luut ovat aina hyvin ohuet, samoin pää ja kaula, joten kulutukseen sopimattomat osat jäävät äärimmäisen vähäisiksi. Verenlaskun ja kynimisen jälkeen ruho on lihaisen ja rasvaisen pyöreä vailla näkyviä ulkonevia osia.

Liha on pehmeää, suorastaan suussa sulavaa, minkä vuoksi sitä kutsuttiin Pariisin ruokahalleissa lisänimellä ”moelleux” (pehmeän täyteläinen). Se irtoaa itsestään luista, ja eri lihakset on äärimmäisen helppo irrottaa toisistaan. Lihaskudos on niin hienosyistä, että syitä on lähes mahdoton havaita. Jänteitä ja kalvoja ei ole juuri lainkaan, ja ne sulautuvat lihan sekaan. Lihotusasteen mukaan vaihtelevan pintarasvan lisäksi rasva on imeytynyt lihaskudokseen. Kaikkien äärimmäisen pienten lihassolujen ympärillä on ikään kuin hyvin ohut rasvakerros, joka antaa kypsennetylle lihalle poikkeuksellisen pehmeän rakenteen.

Nuori kana on pyöreämpi ja painavampi kuin broileri, ja sen maun erityislaatu perustuu pidempään jatkuneeseen lihotusvaiheeseen. Kuohitsemisesta ja pidemmästä eliniästä johtuen syöttökukon lihaskudokseen imeytyy hitaammin ja säännöllisemmin rasvaa, minkä vuoksi sen gastronomiset laatuominaisuudet ovat erittäin hyvät; sitä pidetään kaupan yksinomaan joulunajan juhlien aikaan.

Asiantuntijoiden mukaan lihassa on aivan erityinen aromi, jota todelliset herkuttelijat arvostavat.

Tämä syvästi paikalliseen ruokakulttuuriin juurtunut tuote on saavuttanut suurta suosiota Ranskan ja muun maailman taitavimpien keittiömestareiden keskuudessa.

5.3   Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen seuraaviin: tuotteen laatu tai ominaisuudet (kun kyseessä SAN) tai tuotteen erityislaatu, maine tai muut ominaisuudet (kun kyseessä SMM):

Bressen alueen sekaviljely on välittömässä yhteydessä paikallisen luonnonympäristön ominaispiirteisiin, jotka ovat erityisen suotuisat kosteaa ilmastoa ja runsaita hydrologisia resursseja sisältävää maaperää edellyttävään nurmikasvien ja maissin viljelyyn, ja se on ratkaiseva tekijä Bressen siipikarjankasvatuksen kehittymiselle. Ravitsemuksellisen arvonsa vuoksi maissi – yhdessä muiden viljalajien kanssa – on edistänyt rasvaisen siipikarjanlihan tuotantoa, johon Bressen siipikarjan maine perustuu.

Tuottajat ovat pystyneet säilyttämään rodun puhtaana ja edistämään siten alan kehittymistä Bressen alueella. Kestävä maatiaisrotu on onnistunut tulemaan toimeen vaikeassa ympäristössä, jossa se saa osan ravinnostaan nurmilaitumen luonnonvaraisesta pieneläimistöstä. Kasvatus- ja lihotusvaiheessa kasvattajat täydentävät ravintoa maantieteelliseltä alueelta saadulla lisärehulla (maissi, maitotuotteet).

Kasvatus perustuu vahvaan perinteeseen, jossa yhdistyvät erityisen vähäproteiininen ruokavalio, erityiset lihotusmenetelmät ja myöhäinen teurasikä, jonka ansiosta eläimet saavuttavat täydellisen fysiologisen kypsyysasteen.

Kasvatustavan, hoitotoimenpiteiden ja lihotuksen ansiosta kypsennetyn siipikarjanlihan aistinvaraiset ominaisuudet kehittyvät erinomaisiksi. Perinteinen tapa kääriä hienorakenteiset linnut tiukkaan kankaaseen edistää erityisesti rasvan imeytymistä lihaskudokseen. Rasvaan imeytyvät eetterit, jotka vapautuvat kypsennettäessä, reagoivat toisiinsa ja leviävät kaikkialle lihaan antaen siipikarjanlihalle sen hienostuneen aromin.

Lintuja myydään paljon neljän niin sanotun Les glorieuses de Bresse -kilpailun jälkeen. Ensimmäinen tällainen tapahtuma järjestettiin Bourg-en-Bressessä 23. joulukuuta 1862. Kolme muuta tapahtumaa järjestetään joulua edeltävällä viikolla Pont-de-Vaux’ssa, Montrevel-en-Bressessä et Louhansissa, ja niissä on tarjolla yli 1 000 nauhasinetillä varustettua lintua, joista parhaat esitellään tuomariston arvosteltaviksi. Siipikarjankasvattajat kilpailevat ensimmäisistä palkinnoista syöttökukkojen ja nuorten kanojen korkeasti hinnoitelluissa luokissa, ja parhaat linnut pääsevät kunniapaikalle hienoimmissa näyteikkunoissa ja juhlapöydissä. Nämä kilpailut ovat osoitus kasvattajien tuntemasta ylpeydestä tuotteitaan kohtaan ja kertovat myös voimakkaasta sitoutumisesta siipikarjan kasvatukseen.

Eritelmän julkaisutiedot:

(Asetuksen (EY) N:o 510/2006 5, artiklan 7 kohta (3))

https://www.inao.gouv.fr/fichier/CDCVolailleDeBresse2011.pdf

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(2)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

(3)  Katso alaviite 2.

---