11.4.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 129/7

Esittelijä:

Petru Sorin DANDEA

1.1

Digitalisaatio synnyttää uudenlaisia työn tekemisen muotoja, joista aiheutuu sosiaaliturvajärjestelmiin suuria paineita. ETSK kehottaa jäsenvaltioita ja myös EU:n toimielimiä sääntelemään näitä työn uusia muotoja siten, että työnantaja ja työntekijä pystytään määrittelemään selkeästi. ETSK suosittaa, että tässä yhteydessä tukeudutaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Tuomioistuin on nimittäin vahvistanut työntekijän aseman sellaisille henkilöille, jotka työskentelivät kylläkin ilman tavanomaista työsopimusta mutta riippuvuussuhteessa ja korvausta vastaan.

1.2

Nykyisten sosiaaliturvajärjestelmien rahoitus perustuu useissa tapauksissa yksilökohtaisiin työsopimuksiin. Monet uuden teknologian nopean kehityksen myötä syntyneet uudenlaiset taloudellisen toiminnan ja työn tekemisen muodot näyttäisivät jäävän työsopimusten soveltamisalan ulkopuolelle. ETSK pitää tilannetta hyvin uhkaavana tällaisin ehdoin työskenteleville, sillä palkkoja, työoloja ja -ehtoja ja sosiaaliturvaa koskeva sääntely ei ulotu heihin eikä suo heille turvaa.

1.3

ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi harkittava eläkejärjestelmiä koskevan lainsäädäntönsä mukauttamista siten, että eläkemaksuja on maksettava kaikista henkilöistä, joille kertyy työtuloja. Tämä on ehdottoman välttämätöntä, koska voimassa olevat eläkejärjestelmiä koskevat säännökset eivät useinkaan kata asianmukaisesti digitalisaatiokehitykseen liittyvää uuden muotoista työtä tekeviä työntekijöitä.

1.4

ETSK:n näkemyksen mukaan jäsenvaltioiden olisi harkittava kansallisten eläke- ja sairausvakuutusjärjestelmien hallinnointiin liittyvien sähköisten järjestelmien niveltämistä yhteen verohallinnon sähköisten järjestelmien kanssa. Näin ne voisivat yksilöidä nopeasti ne henkilöt, jotka saavat työtuloja mutta eivät ole koskaan kuuluneet julkisten eläkejärjestelmien ja sairausvakuutuksen piiriin.

1.5

Jäsenvaltiot tarjoavat lisäksi sosiaalisen suojelun järjestelmiensä kautta muita lakisääteisiä etuusoikeuksia. Niihin kuuluvat vanhempainvapaa, perhe-etuudet, lapsilisät ja muut vastaavat etuudet. Vaikka nämä oikeudet eivät useinkaan perustu maksuihin, niihin liittyvien avustusten saaminen edellyttää oikeutta saada kyseisiä etuuksia ja tämä taas useissa tapauksissa sitä, että potentiaalinen etuudensaaja on palkansaajan asemassa. ETSK kehottaa jäsenvaltioita etsimään ratkaisuja, joiden avulla varmistetaan, että kyseiset etuudet kattavat riittävällä tavalla myös uuden muotoista työtä tekevät työntekijät.

1.6

ETSK arvioi, että digitaaliaikakaudelle tyypillistä uuden muotoista työtä tekevien työntekijöiden sosiaaliturvaoikeuksien tunnustamiseen liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista kokonaisvaltaisesti tekemällä yleisuudistus järjestelmän rahoitusmalliin. Se kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään ratkaisuihin, joissa sosiaaliturvajärjestelmiä voidaan rahoittaa välineillä, jotka takaavat järjestelmien toimintakyvyn, ja joissa otetaan samalla huomioon, että uuden muotoista työtä tekevien on päästävä järjestelmien piiriin. Sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyden varmistamiseksi myös tulevaisuudessa ja työn kustannusten keventämiseksi voitaisiin harkita, että osa ”digitalisointiosingosta” käytetään tähän tarkoitukseen.

1.7

ETSK katsoo, että keskusteluissa, jotka Euroopan komissio on käynnistänyt Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin luomisesta, olisi välttämättä käsiteltävä myös uuden muotoista työtä tekevien tilannetta ja etenkin kysymystä siitä, millä tavoin heidän asemansa tunnustetaan ja miten varmistetaan, että heillä on asianmukainen pääsy sosiaaliturvan ja sosiaalisen suojelun järjestelmiin.

2.1

Digitalisaatio muuttaa taloutta, työmarkkinoita ja koko yhteiskuntaa perinpohjaisesti maiden ja maanosien tasolla ja koko maailmassa. Digitalisaatiokehityksellä on ilmeiset etunsa, mutta on myös selvästi nähtävissä, että se tulee haastamaan monet yhteiskunnan ja talouden rakenteet ja että se voi vaikuttaa kielteisesti tiettyihin toiminta-aloihin, jos niitä ei mukauteta uuteen toimintaympäristöön. Digitalisaatiosta on odotettavissa haittavaikutuksia esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmille.

2.2

Euroopan sosiaaliturvajärjestelmät – sellaisina kuin ne tänään tunnetaan – luotiin yli sata vuotta sitten. Ne ovat pitkälti suoraan kytköksissä työmarkkinoihin, ja suurin osa niiden rahoituksesta saadaan työntekijöiden ja työnantajien maksamista sosiaaliturvamaksuista. Vaihtelevan suuruinen osuus rahoituksesta tulee verovaroista. Virallisesti rekisteröity yksilöllinen työsopimus on monissa jäsenvaltioissa olennainen ennakkoedellytys sille, että palkansaaja on vakuutettu eläkevakuutuksen, sairausvakuutuksen ja työttömyysvakuutuksen muodostamissa sosiaaliturvajärjestelmän kolmessa keskeisessä pilarissa.

2.3

Digitalisaatio on muuttanut ja muuttaa työmarkkinoita merkittävästi. Muutokset näkyvät moninaisina työn tekemisen muotoina, jotka poikkeavat työelämässä vuosikymmeniä vallinneesta, pysyvään yksilölliseen työsuhteeseen perustuvasta mallista. Uusia työnteon muotoja – esimerkiksi työn tekeminen ”riippumattomana toimeksisaajana” tai ”liikekumppanina” – on keksitty joissain tapauksissa juuri siksi, että ei tarvitsisi käyttää perinteisiä palkansaajan, yrittäjän ja itsenäisen ammatinharjoittajan käsitteitä (1). Tällaisessa tilanteessa on välttämätöntä mukauttaa sosiaaliturvajärjestelmiä, jotta ne pysyisivät kestäväpohjaisina ja tarkoitukseensa sopivina pitkällä aikavälillä.

2.4

Kun nk. suuriin ikäluokkiin kuuluvat palkansaajat poistuvat työmarkkinoilta ja tietty osa heistä korvautuu uuden muotoista työtä esimerkiksi nollatuntisopimuksella, tarvittaessa työhön kutsuttavana tai siviilioikeudellisella sopimuksella tekevillä työntekijöillä, sosiaaliturvajärjestelmät joutuvat koetukselle, joka kovenee kovenemistaan Euroopan väestön ikääntymisen kiihtyessä.

2.5

Tätä taustaa vasten on ilmiselvää, että sosiaaliturvan ja sosiaalisen suojelun järjestelmät on sopeutettava muutoksiin, joita digitalisaatio jo aiheuttaa työmarkkinoilla. Eräissä jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolet ovat aloittaneet vuoropuhelun, joka on tarpeen poliittisten valintojen tekemiseksi ja tehtyjen päätösten täytäntöönpanon edellyttämien toimenpiteiden määrittämiseksi. Tavoitteena on varmistaa, että sosiaalisen suojelun järjestelmät pysyvät toimintakykyisinä ja täyttävät edelleen tarkoituksensa uudessa digitalisoituvassa toimintaympäristössä. Lisäksi tarvitaan suuntaviivoja työntekijöiden asemaan verotuksen ja sosiaaliturvan osalta mahdollisesti liittyvien harmaiden alueiden selkiyttämiseksi.

2.6

Yhä suurempi osa työvoimasta ei ehkä suorita maksuja vakiintuneisiin sosiaaliturvajärjestelmiin eikä näin ollen pääse hyötymään niiden tarjoamista työttömyys-, sairaus- ja eläke-etuuksista tai -vakuutuksista. Jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolien ja valtiovallan on pohdittava tilannetta vakavasti. Keskusteluja olisi lisäksi laajennettava EU:n tasolle, ja niihin olisi kutsuttava mukaan paikallisviranomaiset, muita kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja järjestöjen ja palveluntarjoajien edustajia, tavoitteena määritellä toteuttamiskelpoisia ja kestäväpohjaisia poliittisia ja lainsäädännöllisiä toimenpiteitä ja tehdä muita järjestelyjä riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseksi kaikille työvoimaan kuuluville, myös itsensä työllistäville.

3.1

Digitalisaatio on muuttanut ja muuttaa työmarkkinoita merkittävästi. Tänä päivänä on monia palkkatyön tekemisen muotoja, jotka eivät sovi perinteiseen työnantajan ja työntekijän väliseen suhteeseen perustuvan työjärjestelyn kaavaan, kuten alustatyöntekijät, joita pidetään usein itsenäisinä ammatinharjoittajina. Ilmiö aiheuttaa suuria paineita sosiaaliturvajärjestelmiin. ETSK kehottaa jäsenvaltioita ottamaan nämä ilmiöt huomioon ja tarvittaessa sääntelemään niitä työmarkkinoita ja sosiaaliturvajärjestelmiä uudistaessaan.

3.2

Useimpien jäsenvaltioiden työmarkkinalainsäädännöissä asetetaan työsuhteen perusedellytykseksi yksilöllinen työsopimus. Monet uudenlaiset työn tekemisen muodot, joita uuden teknologian nopean kehityksen myötä on syntynyt, eivät enää perustu työsopimukseen. ETSK katsoo, että tällaisten työntekijöiden tilanne tulisi selventää, jotta heille voidaan taata asianmukainen turva kansallisten työmarkkina- ja sosiaaliturvajärjestelmien perusperiaatteiden mukaisesti. Työpaikan menetys suistaisi kyseisenlaiset työntekijät muitta mutkitta köyhyyteen, koska heillä ei ole sosiaaliturvajärjestelmän tarjoamaa suojaa.

3.3

Jäsenvaltioiden julkiset eläkejärjestelmät pohjautuvat sukupolvien välisen solidaarisuuden periaatteeseen. Työeläkkeen suuruus määräytyy kuitenkin yleensä sen mukaan, miten suuria eläkemaksuja palkansaaja ja työnantaja ovat maksaneet työuran aikana. Tämä tarkoittaa, että epätyypillistä työtä muuten kuin tavanomaisen työsopimuksen puitteissa tekevät saavat monissa tapauksissa vain vaivoin kerrytettyä riittävät eläkeoikeudet kyseisiltä jaksoilta. Jos työsopimukseen perustumatonta työtä on tehty pitkiä aikoja, eläke jää hyvin pieneksi, jolloin vaarana on ajautuminen köyhyysrajan alapuolelle. ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä eläkejärjestelmiä koskevaan lainsäädäntöön säännös, joka velvoittaa maksamaan eläkemaksuja kaikista henkilöistä, joille kertyy työtuloja.

3.4

Useimpien jäsenvaltioiden eläkelainsäädännöissä säädetään, että itsensä työllistävillä on velvollisuus maksaa eläkemaksuja. Itsenäisen ammatinharjoittamisen ja palkkatyön määritelmistä säädetään puolestaan vero- tai työlainsäädännössä. Viranomaisten on kuitenkin monissa tapauksissa, varsinkin uusien työnteon muotojen kyseessä ollessa, hankala määrittää työskentelyn luonnetta. ETSK kehottaa jäsenvaltioita tarvittaessa selkeyttämään lainsäädäntöään, jotta palkkatyön eri muodot olisi helpompi tunnistaa. Tämä helpottaisi verkossa toimivien tai uuden muotoista työtä tekevien työntekijöiden kartoittamista ja antaisi jäsenvaltioille paremmat mahdollisuudet turvata heidän eläkeoikeuksiensa karttuminen.

3.5

Jotta jäsenvaltiot voisivat vaivattomammin selvittää, ketkä työntekijöistä eivät ole julkisen eläkevakuutuksen piirissä, koska he ovat tiettynä aikana tehneet uuden muotoista työtä, niiden olisi ETSK:n mielestä harkittava kansallisten eläkejärjestelmien hallinnointiin liittyvien sähköisten järjestelmien niveltämistä yhteen verohallinnon sähköisten järjestelmien kanssa. Näin ne voisivat yksilöidä nopeasti ne henkilöt, jotka saavat työtuloja mutta eivät ole koskaan kuuluneet julkisen eläkejärjestelmän piiriin, ja saattaa heidät viipymättä vakuutettujen joukkoon.

3.6

Työttömyysvakuutuksen osalta ETSK suosittaa EU-tason vakuutuksen käyttöönotosta esitetyn ehdotuksen (2) tarkempaa tutkimista, mikäli tällainen vakuutusjärjestelmä rahoitettaisiin EU:n kaikkien yritysten maksamilla vakuutusmaksuilla. Lisäksi tulisi tarkastella mahdollisuuksia luoda EU:n laajuiset vähimmäisstandardit kansallisille työttömyysturvajärjestelmille, muun muassa jotta kaikki työnhakijat, myös uuden muotoista työtä tehneet, voivat saada taloudellista tukea.

3.7

EU:n jäsenvaltioiden sairausvakuutusjärjestelmät ovat kattavuudeltaan lähes aukottomia. Itsensä työllistävillä on usein lakisääteinen velvollisuus maksaa maksuja julkiseen sairausvakuutusjärjestelmään, ja vastineeksi he saavat vakuutetun tai etuudensaajan aseman. Uuden muotoista työtä tekevät työntekijät, jotka eivät tee työtuloistaan virallista ilmoitusta, eivät kuitenkaan aina välttämättä ole vakuutettuja julkisessa sairausvakuutusjärjestelmässä. ETSK kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tällaisessa tilanteessa olevien vakuutussuojan varmistamiseksi.

3.8

Eräät jäsenvaltiot tarjoavat sosiaalisen suojelun järjestelmiensä kautta palkansaajan ja hänen työnantajansa maksamiin maksuihin pohjautuvien sosiaaliturvaoikeuksien lisäksi myös muita lakisääteisiä etuusoikeuksia. Niihin kuuluvat vanhempainvapaa, perhe-etuudet, lapsilisät ja muut vastaavat etuudet. Vaikka nämä oikeudet eivät perustu maksuihin, niihin liittyvien avustusten saaminen edellyttää oikeutta saada kyseisiä etuuksia ja tämä taas eräissä jäsenvaltioissa ja eräissä tapauksissa sitä, että potentiaalinen etuudensaaja on palkansaajan asemassa. Uuden muotoista työtä tekevät jäävät näin ollen automaattisesti järjestelmän ulkopuolelle eivätkä pääse nauttimaan kyseisistä oikeuksista.

3.9

ETSK katsoo, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä löytämään ratkaisuja digitaaliteknologiaan liittyvissä uusissa ammateissa työskentelevien henkilöiden työntekijä-aseman tunnustamiseksi. ETSK suosittaa, että tässä yhteydessä tukeudutaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Tuomioistuin on nimittäin vahvistanut työntekijän aseman sellaisille henkilöille, jotka työskentelivät kylläkin ilman tavanomaista työsopimusta mutta riippuvuussuhteessa ja korvausta vastaan. Työntekijän aseman myöntäminen asianomaisille henkilöille voisi ratkaista ongelman, joka liittyy sen varmistamiseen, että he voivat saada sosiaaliturvan ja sosiaalisen suojelun järjestelmien tarjoamia etuuksia samalla tavoin kuin tavanomaiset palkansaajat.

3.10

ETSK on ilmaissut tyytyväisyytensä siitä, että Euroopan komissio on käynnistänyt keskustelun Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin luomisesta. Keskusteluissa olisi välttämättä käsiteltävä myös uuden muotoista työtä tekevien tilannetta ja etenkin kysymystä siitä, millä tavoin heidän asemansa tunnustetaan ja miten heidän pääsyään sosiaaliturvan ja sosiaalisen suojelun järjestelmien asiaankuuluvien etuuksien piiriin säännellään.

3.11

ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot perustavat työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajien foorumeja laatimaan ehdotuksia työmarkkinoiden mukauttamiseksi digitalisaatiokehitykseen. ETSK katsoo, että työmarkkinoiden on sopeuduttava uuteen todellisuuteen voidakseen vastata digitaaliaikakauden haasteisiin ja että tässä yhteydessä on taattava työvoiman vapaa liikkuminen sekä se, että työntekijät ovat sosiaaliturvajärjestelmien ja työoloja ja -ehtoja koskevan sääntelyn piirissä.

3.12

ETSK arvioi, että digitaaliaikakaudelle tyypillistä uuden muotoista työtä tekevien kompleksinen tilanne huomioon ottaen sosiaaliturvaoikeuksien tunnustamiseen liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista kokonaisvaltaisesti tekemällä yleisuudistus järjestelmän rahoitusmalliin. Se kehottaakin jäsenvaltioita pyrkimään ratkaisuihin, joissa sosiaaliturvajärjestelmiä voidaan rahoittaa välineillä, jotka takaavat järjestelmien toimintakyvyn, ja joissa otetaan samalla huomioon, että uuden muotoista työtä tekevien on päästävä järjestelmien piiriin. Sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyden varmistamiseksi myös tulevaisuudessa ja työn kustannusten keventämiseksi voitaisiin harkita, että osa ”digitalisointiosingosta” käytetään tähän tarkoitukseen.