Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Verotus digitaalitaloudessa”

(oma-aloitteinen lausunto)”

(2019/C 353/04)

Esittelijä: Krister ANDERSSON

Oikeusperusta	työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta oma-aloitteinen lausunto
Komitean täysistunnon päätös	15.2.2018
Vastaava jaosto	”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus”
Hyväksyminen jaostossa	2.7.2019
Hyväksyminen täysistunnossa	17.7.2019
Täysistunnon nro	545
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	167/7/7

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK katsoo, että talouden digitalisointi on merkittävä mahdollisuus ja että EU:n digitaalistrategia on keskeinen politiikanala Euroopan unionille. Koska digitalisaatio on jatkossakin merkittävä maailman talouskasvun vauhdittaja, ETSK katsoo, että digitaalitalouden verotukseen liittyvillä politiikoilla olisi pyrittävä edistämään – eikä estämään – talouskasvua, rajatylittävää kauppaa ja investointeja.

1.2

ETSK painottaa, että verotusjärjestelmissä on otettava asianmukaisesti huomioon uudet liiketoimintamallit. Oikeudenmukaisen verojärjestelmän periaatteet – johdonmukaisuus, ennustettavuus ja puolueettomuus – ovat yhä edelleen merkityksellisiä viranomaisten, yritysten ja kuluttajien kannalta.

1.3

Komitea kannattaakin komission pyrkimystä torjua yritysten harjoittamaa aggressiivista verosuunnittelua ja jäsenvaltioiden avoimuuden puutetta myös jatkossa, jotta voidaan varmistaa yritysten yhtäläinen kohtelu ja edistää EU:n kilpailukykyä.

1.4

ETSK on vahvasti sitä mieltä, että talouden digitalisoinnin yhteydessä mahdollisia muutoksia voittojen verotusoikeuksien jakamista koskeviin sääntöihin on koordinoitava maailmanlaajuisella tasolla asianmukaisen globaalin hallintotavan ja säännöstön avulla, jotta globalisaation hyvät puolet voidaan hyödyntää nykyistä paremmin. Komitea onkin tyytyväinen komission, jäsenvaltioiden ja OECD:n/G20:n tiiviiseen yhteistyöhön, jolla tuetaan kansainvälisen ratkaisun kehittämistä. Näin vähennetään kaksoisverotuksen riskiä kansainvälisellä tasolla. Jos kansainvälistä ratkaisua ei kuitenkaan kyetä saamaan aikaan, EU:n on harkittava itsenäistä etenemistä.

1.5

ETSK ehdottaa, että erillisiä kansallisia järjestelmiä käyttöön ottavien jäsenvaltioiden olisi etsittävä huolellisesti tehokkaimpia ratkaisuja, jotta vältetään sekä verohallinnoille että yrityksille aiheutuvat ylimääräiset hankaluudet ja kustannukset.

1.6

ETSK kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan huolellisesti kaikkia mahdollisuuksia poistaa mahdollinen digitaalisten palvelujen aliverotus riippumatta siitä, missä yritys sijaitsee, kun kyse on johonkin jäsenvaltioon päätyvästä myynnistä. Eurooppalaisten kuluttajien käyttämien alustojen kautta tarjottavat palvelut olisi sisällytettävä kokonaisuudessaan alv-järjestelmään, sillä kyse on olennaisesta osatekijästä verokysymystä käsiteltäessä. On syytä panna merkille, että digitaalisen tietoliikenteen asiakkaat, kuten Facebook, käyttävät näitä palveluja ilman ilmeisiä maksuja, mikä herättää kysymyksen siitä, miten alv:tä voitaisiin soveltaa tarkoituksenmukaisesti.

1.7

Yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa (CCCTB) varten ehdotettua jakoperustetta ja sen kolmea tekijää voitaisiin käyttää ja soveltaa lähtökohtana jäännösvoiton jakamiseen, jos tästä menetelmästä päästään yhteisymmärrykseen OECD:ssä. ETSK tukee tällaista lähestymistapaa.

1.8

ETSK katsoo kuitenkin, että tutkimukseen ja kehittämiseen käytetyt resurssit ovat merkittäviä aineettomien hyödykkeiden kehittämisen kannalta ja että maalle, jossa tällaista toimintaa harjoitetaan, olisi maksettava niistä korvaus. ETSK ehdottaakin käytettäväksi jäännösvoiton jakamiseen laskentakaavaa, joka koostuu neljästä tekijästä CCCTB-laskentakaavaan sisältyvien kolmen tekijän sijasta. ETSK, joka on täysin tietoinen kansainvälisten verotusoikeuksien laskemisen monimutkaisuudesta, pitää näiden oikeuksien hyväksyttävää ja oikeudenmukaista jakoa maiden välillä välttämättömänä.

1.9

Koska kansainvälisten verotusoikeuksien jakaminen uudelleen ei ole mahdollista nykyisen siirtohinnoittelukehyksen puitteissa, ETSK kannattaa sitä, että aineettomien hyödykkeiden jäännösvoitot jaetaan käyttämällä laskentakaavaa, joka käsittää neljä tekijää.

1.10

Kun otetaan huomioon Euroopan ulkopuolisten markkinoiden kasvu erityisesti Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisissa maissa, verotusoikeuksien jakaminen niin, että se koskisi koko yhteisöveropohjaa tai jopa koko jäännösvoittoa, johtaisi huomattaviin tulonmenetyksiin monissa jäsenvaltioissa ja voisi vaikeuttaa sosiaalisten tavoitteiden saavuttamista Euroopan maissa.

1.11

ETSK katsoo, että yritysten saamista voitoista kerättävien verojen uudelleenjaossa on löydettävä järkevä tasapaino nettoviejämaiden ja nettotuojamaiden välillä, jotta ei vaaranneta maiden mahdollisuuksia saavuttaa sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteensa.

1.12

Sovittujen muutosten, joita tehdään verotusoikeuksien jakamista maiden välillä koskeviin kansainvälisiin sääntöihin, tulisi olla kaikkien jäsenvaltioiden ja sisämarkkinoiden kannalta suotuisia.

2.   Taustaa

2.1

Nykyiset yhteisöverojärjestelmät maailmassa sekä veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskeva hanke (Base Erosion Profit Shifting, BEPS) perustuvat yrityksen voiton arvioimiseen siellä, missä taloudellinen toiminta tuottaa voittoja ja missä arvo muodostuu. Talouksien digitalisoituminen on kuitenkin nostanut esiin kysymyksen siitä, missä voitot luodaan ja miten ne jaetaan. Digitaalisia palveluja laajasti ymmärrettynä voidaan tarjota etäältä ilman fyysistä läsnäoloa siellä, missä niitä kulutetaan.

2.2

BEPS-hankkeen seurauksena kansainvälisessä verojärjestelmässä on jo nyt meneillään merkittävä murros, joka on johtanut moniin muutoksiin yritysten verotuksessa (1). BEPS-hanke käynnistettiin, jotta voitaisiin puuttua veropohjaa rapauttavaan ja voitonsiirtoihin liittyvään toimintaan eikä siksi, että voitaisiin muuttaa voimassa olevia kansainvälisiä sääntöjä rajatylittävien tulovirtojen verotusoikeuksien jakamisesta maiden välillä (2).

2.3

BEPS-hankkeen toimenpide 1 koski digitaalitalouden haasteita (3). Koska ei päästy yhteisymmärrykseen siitä, miten näitä uusia liiketoimintamalleja verotettaisiin, sitä seurasi vuonna 2018 väliraportti veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (BEPS) koskevasta OECD:n/G20:n osallistavasta kehyksestä (4). Kyseisessä raportissa vahvistetaan osallistavassa kehyksessä sovittu suunta työskentelylle digitalisaation ja kansainvälisten verosääntöjen alalla vuoteen 2020 saakka. Siinä kuvataan, miten digitalisaatio vaikuttaa myös muihin verojärjestelmän alueisiin, ja annetaan veroviranomaisille uusia välineitä, joiden avulla voidaan parantaa veronmaksajien palveluja, tehostaa veronkantoa ja havaita veronkierto.

2.4

OECD julkaisi 13. helmikuuta 2019 julkisen kuulemisasiakirjan Addressing the Tax Challenges of the Digitalisation of the Economy (5). Siinä esitellään tarkistettuja voitonjakosääntöjä ja verotuksellista sidettä koskevia sääntöjä sekä ehdotus veropohjan rapautumisen estämiseksi maailmanlaajuisella tasolla.

2.5

Loppuraportti OECD:n osallistavasta kehyksestä on odotettavissa vuonna 2020. Yhdysvaltojen ja Ranskan valtiovarainministerit ovat kuitenkin todenneet, että he haluavat vauhdittaa OECD:ssä käytäviä neuvotteluja ratkaisun löytämiseksi jo vuonna 2019 (6). Yhdysvallat on esittänyt ehdotuksen, jossa tähdätään siihen, että markkinoiden lainkäyttöalueella sallitaan asianomaisella lainkäyttöalueella käytettävien markkinoitavien aineettomien hyödykkeiden tuottojen verotus silloinkin, kun investoinnit kyseisten markkinoitavien aineettomien hyödykkeiden kehittämiseen tehdään toiseen maahan. Lisäksi Saksa ja Ranska ovat esittäneet ehdotuksen yhteisöverokannan vähimmäistasosta. Käsillä oleva ETSK:n lausunto voisi antaa panoksen meneillään olevaan keskusteluun.

2.6

Euroopan komissio antoi jo vuonna 2014 selvityksen digitaalitalouden verotuksesta (7). Digitaalitalouden verotusta käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä totesi päätelmissään, että digitaaliteknologia tarjoaa Euroopalle merkittäviä mahdollisuuksia. Eurooppa voi parantaa kasvu- ja työllisyysnäkymiään, jos se toteuttaa digitaaliset sisämarkkinat ja hyödyntää Euroopan sisämarkkinoiden tarjoamat digitaaliset mahdollisuudet. Asiantuntijaryhmä keskusteli laajasti periaatteista, joiden tulisi ohjata kansainvälistä verotusta.

2.7

Kyseiset periaatteet ovat tärkeitä myös käsillä olevan lausunnon kannalta. Asiantuntijaryhmä totesi päätelmissään, ettei digitaaliyrityksiin tulisi soveltaa erityistä verojärjestelmää. Yleisiä sääntöjä olisi ennemminkin sovellettava tai mukautettava niin, että ”digitaalisia” yrityksiä kohdellaan samalla tavalla kuin muitakin.

2.8

Komissio esitteli 21. maaliskuuta 2018 julkaisemassaan tiedonannossa ”On aika ryhtyä toimiin nykyaikaisen, oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotusstandardin vahvistamiseksi digitaalitalouden alalla” säädöspakettinsa digitaalista toimintaa koskevien EU:n yhteisöverosääntöjen yhdenmukaisesta uudistamisesta. Pakettiin sisältyy kaksi neuvoston direktiiviä ja ei-sitova suositus, jotka liittyvät merkittävän digitaalisen läsnäolon yhteisöverotukseen.

2.9

ETSK antoi heinäkuussa 2018 lausunnon komission ehdotuksesta ”Monikansallisten yritysten liikevoiton verotus digitaalitaloudessa” (8). Komitean lausunnossa painotetaan liikevaihtoverojen kielteisiä vaikutuksia sekä kansainvälisen yhteisymmärryksen tarvetta.

3.   Yleistä

3.1

ETSK katsoo, että talouden digitalisointi on merkittävä mahdollisuus ja että EU:n digitaalistrategia on keskeinen politiikanala Euroopan unionille. Koska digitalisaatio on jatkossakin merkittävä maailman talouskasvun vauhdittaja, ETSK katsoo, että digitaalitalouden verotukseen liittyvillä politiikoilla olisi pyrittävä edistämään – eikä estämään – talouskasvua, rajatylittävää kauppaa ja investointeja.

3.2

Internet mahdollistaa sen, että yritykset voivat laajentaa toimintaansa globaaleille markkinoille ilman merkittävää fyysistä läsnäoloa – erityispiirre, jonka ansiosta erityisesti pienet yritykset voivat harjoittaa vientiä ennennäkemättömässä määrin. Digitalisointiin liittyy usein myös aineettomien hyödykkeiden, kuten henkisen omaisuuden ja datan, kasvava merkitys.

3.3

ETSK painottaa, että verotusjärjestelmissä on otettava asianmukaisesti huomioon uudet liiketoimintamallit. Oikeudenmukaisen verojärjestelmän periaatteet – johdonmukaisuus, ennustettavuus ja puolueettomuus – ovat yhä edelleen merkityksellisiä viranomaisten, yritysten ja kuluttajien kannalta.

3.4

ETSK pitää tasapuolisia toimintaedellytyksiä yritysten voittojen verottamisen alalla erittäin tärkeinä. Viime vuosina on saatu osoituksia siitä, että yksittäiset yritykset ovat onnistuneet hyödyntämään eräiden jäsenvaltioiden erityisiä verosääntöjä siten, että niiden tosiasiallinen veroaste on laskenut lähes nollaan. Avoimuuden puute on osaltaan mahdollistanut tämän. Joissakin tapauksissa mukana on ollut monikansallisia digitaalipalveluyrityksiä.

3.5

Komitea kannattaakin komission pyrkimystä puuttua yritysten – niin digitaali- kuin kivijalkayritysten – aggressiiviseen verosuunnitteluun ja eräiden jäsenvaltioiden avoimuuden puutteeseen myös jatkossa, jotta voidaan varmistaa yritysten yhtäläinen kohtelu ja edistää EU:n kilpailukykyä.

3.6

ETSK on vahvasti sitä mieltä, että mahdolliset muutokset voittojen verotusoikeuksien jakamista koskeviin sääntöihin on tehtävä maailmanlaajuisella tasolla asianmukaisen globaalin hallintotavan ja säännöstön avulla, jotta globalisaation hyvät puolet pystytään hyödyntämään nykyistä paremmin. Komitea onkin tyytyväinen komission, jäsenvaltioiden ja OECD:n/G20:n tiiviiseen yhteistyöhön, jolla tuetaan kansainvälisen ratkaisun kehittämistä. Jos kansainvälistä ratkaisua ei kuitenkaan kyetä saamaan aikaan, EU:n on harkittava itsenäistä etenemistä.

3.7

ETSK ehdottaa, että erillisiä kansallisia järjestelmiä käyttöön ottavien jäsenvaltioiden olisi etsittävä huolellisesti tehokkaimpia ratkaisuja, jotta vältetään sekä verohallinnoille että yrityksille aiheutuvat ylimääräiset hankaluudet ja kustannukset.

3.8

ETSK toteaa, että digitaaliteknologiat voivat myös saada aikaan mullistuksen säännösten noudattamisen ja selvitystyön alalla. OECD tuo vuonna 2018 julkaisemassaan raportissa (9) esiin, kuinka digitalisaatiolla on jo ollut kolmijakoinen myönteinen vaikutus verohallintoon: se on lisännyt tehokkuutta verosäännösten noudattamisessa, parantanut veronmaksajille suunnattuja palveluja ja vähentänyt verosäännösten noudattamisesta aiheutuvaa taakkaa.

3.9

Jos veroviranomaisten saatavilla on entistä enemmän kolmansien osapuolten tietoja, on mahdollista lisätä veroilmoitusten automatisointia, mikä säästää molemmin puolin aikaa ja rahaa, ja näitä tietoja voidaan myös hyödyntää puutteellisten veroilmoitusten, veronkierron tai petosten torjumiseen. Useiden verohallintojen käyttöön ottama tietojen tallentamisohjelmisto, joka kirjaa ylös myyntitiedot liiketoimen toteutumishetkellä – ja mahdollistaa tietojen toimittamisen suoraan veroviranomaisille –, on jo lisännyt huomattavasti eräiden maiden arvonlisäverotuloja (alv).

3.10

ETSK korostaa, että digitaalialan tosiasiallista verotustasoa arvioitaessa on tarpeen ottaa huomioon veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (BEPS) koskevien sääntöjen meneillään olevasta täytäntöönpanosta johtuvat verolainsäädännön muutokset, sillä tämä saattaa itse asiassa johtaa siihen, että tuloja verotetaan enemmän EU:ssa.

4.   Mahdollinen etenemistapa?

4.1

Kaikissa maailman maissa ei ole käytössä arvonlisäveroa. EU:ssa se on kuitenkin käytössä kaikissa maissa. Kaikkien palvelujen ja tavaroiden kulutukseen olisi periaatteessa sovellettava arvonlisäveroa, jollei sitä ole nimenomaisesti suljettu veropohjan ulkopuolelle. Arvonlisäverotulot ovat EU:n talousarviossa omia varoja, ja ETSK pitää digitaalisten palvelujen sisällyttämistä veropohjaan tärkeänä.

4.2

ETSK kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan huolellisesti kaikkia mahdollisuuksia poistaa mahdollinen digitaalisten palvelujen aliverotus riippumatta siitä, missä yritys sijaitsee, kun kyse on jäsenvaltioon päätyvästä myynnistä. Eurooppalaisten asiakkaiden käyttämien alustojen kautta tarjottavat palvelut olisi sisällytettävä alv-järjestelmään kokonaisuudessaan. On syytä panna merkille, että digitaalisen tietoliikenteen asiakkaat, kuten Facebook, käyttävät näitä palveluja ilman ilmeisiä maksuja, mikä herättää kysymyksen siitä, miten alv:tä voitaisiin soveltaa tarkoituksenmukaisesti.

4.3

ETSK panee merkille, että maailmassa nykyisin sovellettavat yhteisöverojärjestelmät pohjautuvat kullekin asianomaiselle lainkäyttöalueelle kohdennettavien liikevoittojen arviointiin, ja verotuksen tulisi perustua siihen, missä arvo muodostuu. Koska on vaikea todeta, missä kohdin arvoketjua voitto syntyy, tarvitaan yleismaailmallisia periaatteita sen arvioimiseksi, missä arvo muodostuu. OECD:ssä on tehty mittavaa työtä ja kehitetty tällaisia sääntöjä laatimalla verotukseen liittyviä määritelmiä ja periaatteita siitä, miten tavarat ja palvelut tulee hinnoitella samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välillä (siirtohinnoittelusäännöt).

4.4

ETSK katsoo, että kansainvälisiä verosääntöjä on syytä tarkistaa aika ajoin, sillä liiketoimintamallit kehittyvät. Nykyisiä sääntöjä on hiljattain tarkistettu veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (BEPS) koskevan sopimuksen (10) yhteydessä, ja uusia sääntöjä ja määritelmiä ryhdytään parhaillaan soveltamaan. Niiden odotetaan vähentävän huomattavasti aggressiivisen verosuunnittelun mahdollisuuksia ja veropohjan rapautumista.

4.5

Jäännösvoitto (tai -tappio) voi syntyä erityisesti siinä tapauksessa, että markkinointiin tai tuotteisiin liittyvät aineettomat hyödykkeet synnyttävät satunnaisia voittoja. Esimerkiksi asiakasluettelojen tai kerätyn datan käyttö voi johtaa jäännösvoiton syntymiseen. Käsite ei ole millään muotoa uusi, ja sitä voitaisiin käyttää paitsi asianomaisten osapuolten väliseen voitonjakoon myös verotusoikeuksien jakamiseen maiden kesken. Se edellyttäisi kuitenkin tietynlaista innovatiivista ajattelua sekä sitä, että tutkitaan mahdollisuutta myöntää verotusoikeuksia arvonluomisen perusteella, vaikka asianomaisessa maassa ei olisikaan fyysistä kiinteää toimipaikkaa. Tämä on yksi kysymyksistä, joista OECD:n piirissä on keskusteltu.

4.6

ETSK panee merkille, että keskustelu niin kutsuttujen digitaaliyritysten verotuksesta ei liity ensisijaisesti yritysten toimintaan suhteessa veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin vaan verotusoikeuksien jakamiseen maiden välillä.

4.7

Jäännösvoitto (tai -tappio) voitaisiin määritellä voitoksi (tai tappioksi), joka kirjataan sen jälkeen, kun kukin osapuoli on saanut korvauksen tavanomaisesta panoksestaan markkinaehtoperiaatteen mukaisesti (11). Tämä edellyttäisi ensinnäkin sitä, että määritetään asianmukaisesti syntyneiden riskien, tuotannontekijöiden luoman arvon ja suoritettujen toimintojen markkinahintainen arvo.

4.8

Myynti ei tavallisesti olisi ratkaisevan tärkeä tekijä voittojen jakamisen kannalta yrityksille, jotka ovat osallisina liiketapahtumassa. Jos kuitenkin sovelletaan voimassa olevia kansainvälisiä sääntöjä – jaetaan voitto kullekin yritykselle OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden perusteella –, jäännösvoitto voitaisiin tällöin jakaa maihin, joissa toimintoja on toteutettu. Yksi tällainen toiminto voisi olla ”myynti”.

4.9

Yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa (CCCTB) varten ehdotettua jakoperustetta ja sen kolmea tekijää (12) voitaisiin käyttää ja soveltaa jäännösvoiton jakamiseen (13).

4.10

Voidaan kuitenkin todeta, että tutkimukseen ja kehittämiseen käytetyt resurssit ovat merkittäviä aineettomien hyödykkeiden kehittämisen kannalta ja että maalle, jossa tällaista toimintaa harjoitetaan, olisi maksettava siitä korvaus (14). Tämä edellyttäisi laskentakaavaa, joka koostuu neljästä tekijästä CCCTB-laskentakaavaan sisältyvien kolmen tekijän sijasta.

4.11

Koska kansainvälisten verotusoikeuksien jakaminen uudelleen ei ole mahdollista nykyisen siirtohinnoittelukehyksen puitteissa, ETSK kannattaa sitä, että aineettomien hyödykkeiden jäännösvoitot jaetaan käyttämällä laskentakaavaa, joka käsittää neljä tekijää.

4.12

Jos jäännösvoitto on 30 (konsernin kokonaisvoitosta, joka on 100) ja jos tuotanto jaetaan arvonmuodostuksen osalta tasan maihin A ja B, nämä maat voisivat kumpikin määrätä veron osuudesta, joka on 35 (15). Koska tuotetta myydään myös samansuuruinen määrä maassa C, jäännösvoitto jaettaisiin maiden A, B ja C kesken. Maille A ja B osoitettaisiin lisäveropohja, jonka suuruus on 13 3/4, ja vastaavasti C:llä olisi oikeus verottaa osuudesta, joka on 2 1/2 (16).

4.13

ETSK on täysin tietoinen siitä, että kansainvälisten verotusoikeuksien laskeminen maiden välillä on monimutkaista. Se edellyttäisi jäännösvoiton suuruuden laskemista ja siitä sopimista maiden välillä. Se edellyttäisi myös, että jakoperusteen kunkin neljän tekijän suuruus tiedetään. Muutetun CCCTB-laskentakaavan käyttö voitaisiin nähdä askeleena kohti yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan hyväksyntää.

4.14

CCCTB-laskentakaavassa jaettaisiin yhteisöverotusoikeudet maille, joissa ei ole innovointia tai tuotantoa ja joissa ei oteta riskejä eikä suoriteta toimintoja. Pelkästään se, että myynti tapahtuu tietyssä maassa, ilman että kyseisessä maassa harjoitetaan minkäänlaista muuta toimintaa, muodostaisi tällöin verotusperusteen. Kyse on huomattavasta muutoksesta voimassa oleviin sääntöihin nähden. Jos CCCTB-laskentakaavaa sovelletaan kuitenkin vain jäännösvoittoon eikä kokonaisvoittoon, tunnustettaisiin viejämaiden perusteltu oikeus pidättää itsellään osa verotusoikeudesta. Yrittäjyydellä ja innovoinnilla luotu arvo saattaa antaa aihetta verohuojennuksiin t&k-toiminnasta syntyvien kustannusten johdosta, mutta yrityksen muuttuessa kannattavaksi asianomainen maa saa verotuloja.

4.15

Jos OECD:ssä ei päästä sopimukseen, komitea suosittelee, että uuden Euroopan komission tulisi esittää uusi ehdotus näiden yritysten verottamiseksi EU:ssa niiden hallussa jo olevien tietojen pohjalta, esimerkiksi mainosten kokonaisaika asiakkaiden yhteysaikana.

4.16

Kun otetaan huomioon Euroopan ulkopuolisten markkinoiden kasvu erityisesti Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisissa maissa, verotusoikeuksien jakaminen niin, että se koskisi koko yhteisöveropohjaa tai jopa koko jäännösvoittoa (17), johtaisi huomattaviin tulonmenetyksiin monissa jäsenvaltioissa, ja se voisi vaikeuttaa sosiaalisten tavoitteiden saavuttamista Euroopan maissa.

4.17

Copenhagen Economics -konsulttiyrityksen tutkimuksen mukaan nettoviejämaat voisivat menettää huomattavia yhteisöverotuloja, jos osa voitosta verotetaan siellä, missä hyödykkeet ja palvelut myydään (18). Varovaisen arvion mukaan 18–21 prosenttia nykyisestä yhteisöveropohjasta Pohjoismaissa oli peräisin ulkomailla syntyneistä jäännösvoitoista vuonna 2017. Saksassa osuuden arvioidaan olevan 17 prosenttia. Jos ryhdytään soveltamaan aineettomiin hyödykkeisiin perustuvaa lähestymistapaa, valtaosa tästä yhteisöverotulosta ohjautuisi muille maille.

4.18

ETSK katsoo, että yritysten saamista voitoista kerättävien verojen uudelleenjaossa on löydettävä kohtuullinen tasapaino nettoviejämaiden ja nettotuojamaiden välillä.

4.19

Jos eurooppalaisia yrityksiä verotettaisiin ensisijaisesti siellä, missä ne myyvät tuotteitaan, ne voisivat myös järjestellä liiketoimintansa siten, että kustannukset syntyvät samassa maassa, jossa myynti tapahtuu. Tämä prosessi voisi johtaa investointien ja työpaikkojen siirtymiseen Kiinan ja Intian kaltaisiin suuriin kuluttajamaihin, mikä aiheuttaisi lisää tulonmenetyksiä jäsenvaltioissa. Tällainen kehitys on estettävä varmistamalla Euroopan kilpailukyky.

4.20

ETSK korostaa maailmanlaajuisen sopimisen ja täytäntöönpanon tarvetta, kun kyse on mahdollisista uusista järjestelyistä tai säännöistä, jotka koskevat verotusoikeuksien jakamista maiden kesken. Näiden edellytysten täyttymättä jääminen johtaisi kaksinkertaiseen verotukseen ja näin ollen investointien ja työpaikkojen vähenemiseen.

---

(1)  BEPS 2015 Final Reports, OECD.

(2)  EU:ssa yritysten voitonsiirtojen ja niiden aiheuttaman veropohjan rapautumisen arvo on 50–70 miljardia euroa, mikä vastaa alle 0,4:ää prosenttia EU:n bkt:stä. SWD(2018) 81 final.

(3)  BEPS – Addressing the Tax Challenges of the Digital Economy, Action 1: 2014 Deliverable, OECD.

(4)  Tax Challenges Arising from Digitalisation: Interim Report 2018 – Inclusive Framework on BEPS, OECD/G20 BEPS Project (julkaistu 16. maaliskuuta 2018), OECD.

(5)  Public Consultation Document – Addressing the Tax Challenges of the Digitalisation of the Economy, OECD.

(6)  ”US and France accelerate plans to make global tech groups pay tax Finance ministers agree on need for international minimum corporation tax level”, Financial Times, 28. helmikuuta 2019.

(7)  Digitaalitalouden verotusta käsittelevä komission asiantuntijaryhmä, 28. toukokuuta 2014. Ryhmään, jonka puheenjohtajana toimi Portugalin entinen valtiovarainministeri Vítor Gaspar, kuului eri puolilta Eurooppaa kuusi taustaltaan erilaista asiantuntijaa, joilla oli käsiteltävän aiheen kannalta merkittävää asiantuntemusta.

(8)  Ks. ETSK:n lausunto ”Monikansallisten yritysten liikevoiton verotus digitaalitaloudessa”, EUVL C 367, 10.10.2018, s. 73.

(9)  Tax Challenges Arising from Digitalisation – Interim Report 2018.

(10)  OECD, 2015.

(11)  Määritelmä esitetään artikkelissa Transfer pricing in the EU context.

(12)  Neuvoston direktiivi yhteisestä yhteisöveropohjasta (COM(2016) 685 final – C8-0472/2016–2016/0337 (CNS)). Kolmen tekijän valinta johtuu tarpeesta ottaa huomioon sekä tuotantotilanne (tarjontapuoli, omaisuusarvossa ja/tai palkkakustannuksissa mitattuna) että kysyntätilanne (myynti määräpaikkaan) taloudellisen toiminnan kuvaamiseksi asianmukaisesti. Myyntiä painotetaan kolmanneksella, palkkakustannuksia kuudesosalla, työntekijöiden määrää kuudesosalla ja omaisuusarvoa kolmanneksella. Näiden painotusten summa on yksi, niin että 100 prosenttia yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta jaetaan jäsenvaltioiden kesken. Jäsenvaltiot voivat tällöin soveltaa kansallisia yhteisöverokantoja niiden vastaaviin osuuksiin veropohjista. SWD(2016) 341 final.

(13)  Todettakoon, että yhteiskunnallisia päämääriä tavoittelevat yritykset, esimerkiksi tietyt paikallisyhteisöön yhteydessä olevat osuuskunnat, jakavat luotua arvoa suoraviivaisemmin ja ettei jakoperuste siksi ehkä ole niihin suoraan sovellettavissa.

(14)  Jos maat, jotka tarjoavat hyvän infrastruktuurin ja runsaita t&k-kannustimia, eivät saa oikeudenmukaista osuuttaan yhteisöverotuloista, kannustimet suotuisan investointiympäristön luomiselle heikkenevät tai jopa häviävät kokonaan.

(15)  ”Tavanomainen” voitto olisi 70.

(16)  Markkinaehtoisen hinnoittelun mukaisen korvauksen jälkeen jäljelle jäävä voitto on 30. Sen jälkeen, kun yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa (CCCTB) koskevaan ehdotukseen lisätään t&k-tekijä (R), jakoperusteessa käytetyt tekijät ovat pääoma (K), työvoima (L), myynti (S) ja R. Niillä on yhtä suuri painoarvo (1/4 kullakin). Kun maita on 3, huomioon on otettava 12 osatekijää. Maalla C on kuitenkin vain yksi osatekijä, myynti. Loput 11 osatekijää jaetaan tasan A:n ja B:n välillä, toisin sanoen 5 1/2 kullekin (5,5/12 * 30) = 13 3/4. Maan C veropohja on (1/12 * 30) = 2 1/2. Maiden A ja B osalta 13 3/4:n suuruinen lisäveropohja koostuu seuraavista osista: K 3 3/4, L 3 3/4 ja R 3 3/4 (yhteensä 7 1/2 K:lle, 7 1/2 L:lle ja 7 1/2 R:lle) sekä 2 1/2 kullekin S:stä. Myös S:n jako-osuudet ovat yhteensä 7 1/2.

(17)  Jos koko veropohja perustuisi yksinomaan myyntiin, edellä esitetyn esimerkin maalle C osoitettaisiin veroperusteeksi 25. Mikäli jaettaisiin vain jäännösvoitto myynnin perusteella, maan C vastaava veroperuste olisi 7,5.

(18)  Sigurd Næss-Schmidt, Palle Sørensen, Benjamin Barner Christiansen, Vincenzo Zurzolo, Charlotta Zienau, Jonas Juul Henriksen, Joshua Brown, Future Taxation of Company profits – What to do with Intangibles?, Copenhagen Economics, 19. helmikuuta 2019.