20.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/24

—

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava

—

EEA:n päätös, jolla se hylkäsi valittajan tarjouksen ja ratkaisi tarjouskilpailun toisen tarjoajan hyväksi, on kumottava

—

EEA on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut asiassa T-331/06 ja tässä valitusmenettelyssä, vaikka tämä valitus hylättäisiin.

1)

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi virheellisesti tai ei soveltanut varainhoitoasetuksen (1) 97 artiklaa ja täytäntöönpanomääräysten 138 artiklaa, koska osaperusteiden ilmoittaminen ennen tarjousten tekemistä on olennaista, jotta tarjoajat voivat tehdä parhaan tarjouksensa. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi virheellisesti valittajan väitteen valinta- ja ratkaisuperusteiden sekoittamisesta sillä perusteella, että sitä ei ollut tehty määräajassa. Vaikka unionin yleisen tuomioistuimen näkökanta olisi oikea, se tulkitsi väärin tarjouspyyntöasiakirjoja, kun se tutki, oliko henkilökohtaisten CV:iden käyttö ratkaisuvaiheessa tarjouspyyntöasiakirjojen vastaista.

2)

Lisäksi valittaja väittää, ettei sen voida katsoa olevan vastuussa siitä, että arviointikertomus on laadittu sillä tavoin, ettei siitä käy ilmi, kuinka arviointikomitea on päätynyt johtopäätöksiinsä. Sen, ettei EEA punninnut tarkemmin osaperusteita, olisi pitänyt johtaa suoraan riidanalaisen päätöksen kumoamiseen riittämättömien perustelujen vuoksi, koska se tosiseikka, että ”ei ole ilmeistä” millaisia arviointiperusteita käytettiin, koskee perusteluvelvollisuutta.

3)

Ympäristöpolitiikan osalta valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin erehtyi katsoessaan, että näin yleisesti muotoiltu ratkaisuperuste täytetään yksinkertaisesti esittämällä todistus, joka on vain yksi tapa esittää näyttöä. Unionin yleinen tuomioistuin jätti myös virheellisesti ottamatta huomioon sen tosiseikan, että ympäristöpolitiikkaa voidaan arvioida vain valintavaiheessa.

4)

Unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut, että EEA rikkoi varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohtaa ja täytäntöönpanomääräysten 149 artiklan 2 kohtaa, kun se ei antanut täydellistä arviointikertomusta tiedoksi tarjoajille, jotka esittivät sitä koskevan pyynnön voidakseen arvioida tarjoustensa hylkäämisen perusteita.

5)

Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen perustelut eivät ole sen lisäksi, että ne ovat virheelliset, vain yleisen ja voimassa olevan perusteluvelvollisuuden vastaisia, vaan myös Lissabonin sopimuksen, jossa annetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjalle samanlainen oikeusvaikutus kuin perustamissopimuksille, vastaisia, ja erityisesti sen 41 artiklan vastaisia.

6)

Lopuksi valittaja esittää, että valituksenalaisessa tuomiossa ei perustella riittävästi ilmeistä arviointivirhettä koskevien yksittäisten väitteiden hylkäämistä, eikä myöskään tutkita näitä väitteitä erikseen.