17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/43

—

on kumottava 11.11.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 8682 1 artiklan 1 ja 2 kohta siltä osin kuin ne koskevat kantajaa ja joka tapauksessa on kumottava 1 artiklan 1 kohta siltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen tinastabilisaattorien alalla 16.3.1994–31.3.1996

—

on kumottava kantajalle 2 artiklassa määrätyt sakot

—

jos unionin yleinen tuomioistuin ei kumoa sakkoja kokonaisuudessaan, sen on täyttä harkintavaltaansa käyttäen alennettava huomattavasti niiden määrää

—

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Ensinnäkin väitetään, että jos asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) 25 artiklaa sovelletaan asianmukaisesti, asiassa Akzo pidetty oikeudenkäyntimenettely (2) ei katkaissut vanhentumisajan kulumista ja että komission toimivalta määrätä sakkoja oli vanhentunut kummankin rikkomisen osalta kymmenen vuoden pituista”kahta vanhentumisaikaa” koskevan säännön nojalla. Kantajan mukaan komissio teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että ajanjakso, jonka asiassa Akzo pidetty oikeudenkäyntimenettely oli vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, katkaisi vanhentumisajan kulumisen, ja komissio katsoi virheellisesti, että edellä mainitun asetuksen 25 artiklan 5 kohdassa säädettyä kymmenen vuoden vanhentumisaikaa voidaan pidentää tässä asiassa.

Kantaja väittää toiseksi, että komissio ei ole osoittanut mitään oikeutettua intressiä todeta rikkomisia, joiden osalta sillä ei ollut toimivaltaa määrätä sakkoja. Kantajan mukaan nimittäin asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 artiklassa annetaan komissiolle mahdollisuus todeta rikkominen, jos se ei määrää sakkoa, mikäli osoitetaan, että komissiolla on oikeutettu intressi.

Kolmanneksi ja kahdesta ensimmäisestä kanneperusteesta riippumatta kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohtaan sisältyvän toteamuksen, jonka mukaan kantaja osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen tinastabilisaattorien alalla 16.3.1994–31.3.1996, ja kantaja väittää, että komissio ei ole osoittanut mitään oikeutettua intressiä tehdä tällaista toteamusta.

Kantaja katsoo neljänneksi, että mikäli unionin yleinen tuomioistuin ei kumoa sakkoja kokonaisuudessaan, komissio ei ole osoittanut rikkomisen jatkuneen 23.2.1999 jälkeen, joten toisesta kartelliajanjaksosta määrätyn sakon määrää on alennettava vastaamaan rikkomisten lyhyempää kestoa.