27.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/22

1)

Onko vakinaistamattomassa palvelussuhteessa olevien henkilöiden vakinaistamista koskeva kansallinen lainsäädäntö (lain nro 296/2006 1 §:n 519 momentti), jolla sallitaan jo määräaikaiseen palvelussuhteeseen otettujen työntekijöiden suora palvelukseenotto toistaiseksi voimassa olevaan palvelussuhteeseen poikkeuksena julkista kilpailua koskevasta säännöstä mutta jolla mitätöidään palvelusaika, joka on kulunut määräaikaisessa työssä, ristiriidassa direktiivin 1999/70/EY (1) liitteen 4 lausekkeen 4 kohdan määräyksen kanssa, kun sen mukaan ”erityisiin työehtoihin liittyvien palvelusaikaa koskevien vaatimusten on oltava määräaikaisille samat kuin vakituisille työntekijöille, ellei eripituisen palvelusajan vaatimiselle ole asiallisia syitä”, luettuna yhdessä Euroopan unionin tuomioistuimen jo tulkitseman 5 lausekkeen kanssa, kun sen antaman tuomion mukaan Italian lainsäädäntö, jolla kielletään julkishallinnossa määräaikaisen työsopimuksen muuntaminen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi, on lainmukainen, vai kuuluuko sen sijaan kansallisen lainsäätäjän säätämä palvelusajan menettäminen ”asiallisia syitä” koskevan poikkeuksen soveltamisalaan, joka on otettava huomioon, koska on tarpeen välttää se, että vakinaistamattomassa palvelussuhteessa olevia henkilöitä otetaan palvelukseen virkasuhteessa jo olevien työntekijöiden vahingoksi, mistä olisi kyse, jos vakinaistamattomassa palvelussuhteessa olevat säilyttäisivät aikaisemman palvelusaikansa?

2)

Onko kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään määräaikaisen sopimuksen päättymisestä ja uuden, aikaisemmasta erillisen toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen käyttöönotosta ilman aikaisemman palvelusajan säilymistä siitä huolimatta, että palvelusaikaa on määräaikaisen palvelussuhteen aikana kertynyt (lain nro 296/2006 1 §:n 519 momentti), ristiriidassa direktiivin 1999/70/EY liitteen 4 lausekkeen 4 kohdan määräyksen kanssa, kun sen mukaan ”erityisiin työehtoihin liittyvien palvelusaikaa koskevien vaatimusten on oltava määräaikaisille samat kuin vakituisille työntekijöille, ellei eripituisen palvelusajan vaatimiselle ole asiallisia syitä”, luettuna yhdessä Euroopan unionin tuomioistuimen jo tulkitseman 5 lausekkeen kanssa, kun sen antaman tuomion mukaan Italian lainsäädäntö, jolla kielletään julkishallinnossa määräaikaisen työsopimuksen muuntaminen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi, on lainmukainen?