1.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 290/5

1)

Sovelletaanko direktiiviä 2008/94/EY (1) kantajien tilanteeseen, kun otetaan huomioon direktiivin 1 artiklan 1 kohta ja se, että kantajien vaatimien eläke-etuuksien menetys (ei) ole Irlannin oikeuden perusteella heidän työnantajaansa kohtaan syntynyt saatava, joka hyväksyttäisiin kantajien työnantajan maksukyvyttömyysmenettelyssä tai selvitystilassa, ja että se ei muutoin muodosta käsiteltävässä asiassa oikeusperustaa heidän työnantajaansa kohdistuvalle saatavalle?

2)

Voiko kansallinen tuomioistuin arvioidessaan sitä, onko jäsenvaltio noudattanut 8 artiklan mukaisia velvoitteitaan, ottaa huomioon maksuilla rahoitettavan valtion eläkkeen, jota kantajat saisivat (ja jonka saamiseen ei vaikuta jäsenyys ammatillisessa eläkejärjestelmässä), ja verrata a) valtion eläkkeen kokonaismäärää ja sen eläkkeen arvoa, jonka kantajat tosiasiallisesti tai todennäköisesti tulevat saamaan kyseessä olevasta ammatillisesta eläkejärjestelmästä, b) maksuilla rahoitettavan valtion eläkkeen kokonaismäärään ja kullekin kantajalle eläkejärjestelmän selvitystilaan asettamisen ajankohtaan mennessä kertyneiden eläke-etuuksien arvoon, siltä osin kuin valtion eläke on otettu huomioon kantajien vaatiman eläke-etuuden tasoa suunniteltaessa?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, merkitseekö mikään niistä määristä, jotka kantajat todennäköisesti saisivat, sitä, että valtio on noudattanut 8 artiklan mukaisia velvoitteitaan?

4)

Onko direktiivin 8 artiklan soveltamiseksi tarpeen todeta kantajien eläke-etuuksien menetyksen ja heidän työnantajansa maksukyvyttömyyden välillä syy-yhteys sen lisäksi, että i) eläkejärjestelmä on ollut alirahoitettu työnantajan maksukyvyttömyyden toteamisajankohdasta asti ja että ii) työnantajan maksukyvyttömyys merkitsee, että työnantaja ei kykene maksamaan eläkejärjestelmään riittävästi rahaa, jotta järjestelmästä voitaisiin maksaa jäsenten eläke-etuudet täysimääräisinä (työnantajalla ei ole tähän velvoitetta järjestelmän selvitystilaan asettamisen jälkeen)?

5)

Täyttävätkö Irlannin toteuttamat toimenpiteet, joihin edellä on viitattu, direktiivissä asetetut velvoitteet, kun otetaan huomioon ne sosiaaliset, kaupalliset ja taloudelliset tekijät, jotka Irlanti on (Orlaigh Quinnin todistajankertomuksessa kuvatulla tavalla) ottanut huomioon tarkistaessaan eläketurvaa asiassa Robins annetun tuomion jälkeen, sekä erityisesti direktiivin johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa mainittu ”tasapainoisen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tarve yhteisössä”?

6)

Onko (Colm McCarthyn, Philip Lanen ja Kevin Kardiffin todistajankertomuksissa kuvattu) taloudellinen tilanne riittävän poikkeuksellinen oikeuttamaan kantajien etujen suojaamisen alemmalla tasolla kuin muuten olisi kenties edellytetty, ja mikä on siinä tapauksessa tuo alempi suojaamisen taso?

7)

Jos vastaus toiseen kysymykseen on kielteinen, onko se, että kantajat eivät saa yli 49 prosentin osuutta ammatillisessa eläkejärjestelmässä kertyneistä eläke-etuuksistaan huolimatta toimenpiteistä, jotka valtio on toteuttanut asiassa Robins annetun tuomion jälkeen, itsessään sellainen vakava valtion velvoitteiden rikkominen, joka oikeuttaa kantajat vahingonkorvauksiin (näyttämättä siis erikseen toteen, että asiassa Robins annetun tuomion jälkeen toteutetut valtion toimet merkitsivät direktiivin 8 artiklan mukaisten valtion velvoitteiden vakavaa ja ilmeistä rikkomista)?