—

Paul Vervloet, Marc De Wit, Edgard Timperman, Godelieve Van Braekel, Patrick Beckx, Marc De Schryver, Guy Deneire ja Steve Van Hoof, edustajinaan K. Geelen, E. Monard ja W. Moonen, advocaten,

—

Organisme voor de financiering van pensioenen Ogeo Fund, edustajinaan J. Bourtembourg ja F. Belleflamme, advocaten,

—

Arcofin CVBA, Arcopar CVBA ja Arcoplus CVBA, edustajinaan A. Verlinden, R. Martens ja C. Maczkovics, advocaten,

—

Belgian hallitus, asiamiehinään J.-C. Halleux ja C. Pochet, avustajinaan S. Ryelandt ja P. De Bock, advocaten,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään P.-J. Loewenthal, L. Flynn ja A. Nijenhuis,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhtäältä talletusten vakuusjärjestelmästä 30.5.1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/19/EY (EYVL 1994, L 135, s. 5), sellaisena kuin se on muutettuna 9.3.2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/1/EY (EUVL 2005, L 79, s. 9) (jäljempänä direktiivi 94/19), 2 ja 3 artiklan tulkintaa ja toisaalta valtiontuesta SA.33927 (12/C) (ex 11/NN), jonka Belgia on myöntänyt – Talletussuojajärjestelmä taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenten osuuksien suojaamiseksi, 3.7.2014 annetun komission päätöksen 2014/686/EU (EUVL 2014, L 284, s. 53; jäljempänä 3.7.2014 annettu päätös) sekä SEUT 108 artiklan 3 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Paul Vervloet, Marc De Wit, Edgard Timperman, Godelieve Van Braekel, Patrick Beckx, Marc De Schryver, Guy Deneire ja Steve Van Hoof, Organisme voor de financiering van pensioenen Ogeo Fund (eläkerahoituslaitos; jäljempänä Ogeo Fund), Gemeente Schaarbeek (Schaerbeekin kunta, Belgia) ja Frédéric Ensch Famenne sekä toisaalta Ministerraad (ministerineuvosto, Belgia) ja jossa on kyse siitä, onko Belgian keskuspankin ohjesäännön vahvistamisesta 22.2.1998 annetun lain (wet van 22 februari 1998 tot vaststelling van het organiek statuut van de Nationale Bank van België; Belgisch Staatsblad, 28.3.1998, s. 9377), sellaisena kuin se on muutettuna rahoitusalan valvontarakenteiden kehittämisestä 3.3.2011 annetulla kuninkaan päätöksellä (koninklijk besluit betreffende de evolutie van de toezichtsarchitectuur voor de financiële sector; Belgisch Staatsblad, 9.3.2011, s. 15623) (jäljempänä 22.2.1998 annettu laki), 36/24 §:n 1 momentin 1 kohdan 3 alakohdalla käyttöön otettu järjestelmä, joka liittyy rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen taloudellisten osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksien suojajärjestelmään, yhteensoveltuva Belgian perustuslailla vahvistetun yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa.

3

Direktiivi 94/19 on kumottu talletusten vakuusjärjestelmistä 16.4.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/49/EU (EUVL 2014, L 173, s. 149). Kumoaminen tuli voimaan 4.7.2015 alkaen, joten pääasiaan sovelletaan direktiiviä 94/19.

4

Direktiivin 94/19 johdanto-osan 1, 16 ja 17 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

”sekä katsovat, että [EY:n] perustamissopimuksen tavoitteiden mukaisesti olisi edistettävä luottolaitosten toiminnan yhdenmukaista kehitystä koko yhteisössä poistamalla kaikki sijoittautumisvapauden ja rahoituspalvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset vahvistamalla samalla pankkijärjestelmän vakautta ja tallettajien turvaa,

– –

yhdenmukaistamisen on rajoituttava talletusten vakuusjärjestelmien keskeisiin tekijöihin ja sen on varmistettava vakuuksien maksaminen mahdollisimman nopeasti yhdenmukaistetun vähimmäistason perusteella,

– –

tässä direktiivissä säädetyn vähimmäisvakuustason ei toisaalta pitäisi jättää liian merkittävää osuutta talletuksista turvatta sekä tallettajien turvaamisen että rahoitusjärjestelmän vakauden edun kannalta: toisaalta ei ole suotavaa edellyttää koko yhteisössä sellaista turvatasoa, joka voisi tietyissä tapauksissa aiheuttaa luottolaitosten epäterveen hallinnoinnin; on suotavaa ottaa huomioon näiden järjestelmien rahoituskulut; vaikuttaa kohtuulliselta vahvistaa 20000 [euron] yhdenmukaistettu vähimmäisvakuustaso; rajoitetut siirtymäsäännökset voivat olla tarpeen, jotta järjestelmät voivat noudattaa tätä määrää,

eräät jäsenvaltiot tarjoavat tallettajille korkeamman talletusturvan kuin tässä direktiivissä säädetty vähimmäisvakuustaso; ei vaikuta tarpeelliselta vaatia, että näitä järjestelmiä, jotka on perustettu [talletusvakuusjärjestelmien käyttöön ottamisesta yhteisössä 22.12.1986 annetun] suosituksen 87/63/ETY [(EYVL 1987, L 33, s. 16)] mukaisesti vasta äskettäin, muutetaan tältä osin.”

5

Kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 ja 4 alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

6

Direktiivin 94/19 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Seuraavista ei saa palautusta vakuusjärjestelmiltä:

– –

– –”

7

Direktiivin 94/19 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”Kunkin jäsenvaltion on varmistettava alueellaan yhden tai useamman talletusten vakuusjärjestelmän perustaminen ja hyväksyminen. Toisessa alakohdassa ja 4 kohdassa ennakoituja tapauksia lukuun ottamatta, kyseisessä jäsenvaltiossa direktiivin 77/780/ETY [luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 12 päivänä joulukuuta 1977 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi (EYVL 1977, L 322, s. 30)] 3 artiklan mukaisesti toimiluvan saanut luottolaitos ei saa vastaanottaa talletuksia, jos se ei kuulu johonkin tällaiseen järjestelmään.”

8

Direktiivit 77/780 ja 89/299 on kumottu ja korvattu luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20.3.2000 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/12/EY (EYVL 2000, L 126, s. 1), joka on kumottu ja korvattu luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleen laadittu teksti) 14.6.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/48/EY (EUVL 2006, L 177, s. 1), joka puolestaan on kumottu ja korvattu 1.1.2014 alkavin vaikutuksin oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26.6.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/36/EU (EUVL 2013, L 176, s. 338).

9

Direktiivin 77/780 1 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Tässä direktiivissä:

– –”

10

Direktiivin 89/299 1 artiklan 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tässä direktiivissä ’luottolaitoksella’ tarkoitetaan laitoksia, joihin sovelletaan direktiiviä 77/780/ETY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna [direktiiviin 77/780/ETY sisältyvän, tiettyjä luottolaitoksia koskevien pysyvien poikkeusten luettelon muuttamisesta 27.10.1986 annetulla neuvoston direktiivillä 86/524/ETY (EYVL 1986, L 309, s. 15)].

11

Direktiivin 89/299 2 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Jollei 6 artiklassa vahvistetuista rajoituksista muuta johdu, luottolaitosten konsolidoimattomiin omiin varoihin kuuluvat seuraavat erät:

– –”

12

Direktiivin 2006/48, sellaisena kuin se on muutettuna 7.12.2009 alkavin vaikutuksin 16.9.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/111/EY (EUVL 2009, L 302, s. 97), 4 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

– –”

13

Direktiivin 2006/48 57 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jollei 66 artiklassa vahvistetuista rajoituksista muuta johdu, luottolaitosten konsolidoimattomiin omiin varoihin kuuluvat seuraavat erät:

– –”

14

Direktiivin 86/635 22 artiklassa, jonka otsikko on ”Vastattavaa: 9 kohta – Merkitty pääoma”, säädetään seuraavaa:

”Tähän kohtaan kuuluvat kaikki erät riippumatta siitä, minkä nimisiä ne itse asiassa ovat, joita kansallisen lainsäädännön mukaan pidetään kyseisen laitoksen oikeudellisen rakenteen mukaisesti osakkeenomistajien tai muiden omistajien merkitsemänä peruspääomana ja vastaavana.”

15

22.2.1998 annetun lain 36/24 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jos rahoitusmarkkinoilla syntyy äkillinen kriisi tai järjestelmäkriisin vakava uhka, kuningas voi pankin lausunnon saatuaan kriisin tai uhan mittasuhteita tai seurauksia rajoittaakseen:

– –

16

14.11.2008 annetun kuninkaan asetuksen, jolla pannaan täytäntöön 15.10.2008 annettu laki rahoitusalojen vakauttamisen edistämistä koskevista toimenpiteistä ja erityisesti myönnettyjä luottoja koskevasta valtiontakuusta sekä rahoitusalojen vakauttamiseksi toteutettavien muiden toimenpiteiden käyttöön ottamisesta talletusten, henkivakuutusten ja hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden pääomaosuuksien suojaamisen osalta sekä rahoitusalan ja rahoituspalvelujen valvonnasta 2.8.2002 annetun lain muuttamisesta (koninklijk besluit tot uitvoering van de wet van 15 oktober 2008 houdende maatregelen ter bevordering van de financiële stabiliteit en inzonderheid tot instelling van een staatsgarantie voor verstrekte kredieten en andere verrichtingen in het kader van de financiële stabiliteit, voor wat betreft de bescherming van de deposito’s, de levensverzekeringen en het kapitaal van erkende coöperatieve vennootschappen, en tot wijziging van de wet van 2 augustus 2002 betreffende het toezicht op de financiële sector en de financiële diensten) (Belgisch Staatsblad,17.11.2008, s. 61285), sellaisena kuin se on muutettuna 10.10.2011 annetulla kuninkaan asetuksella (koninklijk besluit) (Belgisch Staatsblad, 12.10.2011, s. 62641) (jäljempänä 14.11.2008 annettu kuninkaan asetus), 3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Deposito- en Consignatiekasiin (talletus- ja konsignaatiokassa) perustetaan ’talletusten, henkivakuutusten ja hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden pääomaosuuksien erityissuojarahasto’ ‑niminen rahasto.

Kuningas antaa 1 kohdassa tarkoitetun rahaston organisaatiota ja toimintaa koskevat säännökset.”

17

Kyseisen 14.11.2008 annetun kuninkaan päätöksen 4 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”[Erityissuojarahastoon] voivat hakemuksestaan osallistua ne osuuskuntamuotoiset yhtiöt, jotka on hyväksytty 8.1.1962 annetun kuninkaan päätöksen, jolla vahvistetaan osuustoiminnallisten yhtiöiden kansallisten ryhmittymien ja osuustoiminnallisten yhtiöiden hyväksymisedellytykset, mukaisesti ja jotka ovat 22.2.1998 annetun lain 36/24 §:n 2 momentissa tarkoitettuja valvottavia laitoksia tai joiden pääomasta vähintään puolet on suoraan tai välillisesti sijoitettu tällaisiin laitoksiin.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu hakemus on osoitettava kirjatulla kirjeellä valtiovarainministerille.

– –”

18

Hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden pääoman suojaamiseksi annettavasta takuusta 7.11.2011 annetun kuninkaan päätöksen (koninklijk besluit tot toekenning van een garantie tot bescherming van het kapitaal van erkende coöperatieve vennootschapen) (Belgisch Staatsblad, 18.11.2011, s. 68640) (jäljempänä 7.11.2011 annettu kuninkaan päätös) 1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Hyväksytään 14.11.2008 annetun kuninkaan päätöksen 4 §:n 3 momentin nojalla seuraavien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden pääoman suojelua koskeva pyyntö:

– –”

19

Viimeksi mainittu tuli 7.11.2011 annetun kuninkaan asetuksen 3 §:n nojalla voimaan 14.10.2011.

20

Euroopan komissio esittää 3.7.2014 annetun päätöksen ensimmäisessä perustelukappaleessa, että ”Belgian valtio ilmoitti 7 päivänä marraskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä komissiolle, että se oli ottanut käyttöön talletussuojajärjestelmän – –, joka kattaa henkilöjäsenten osuudet hyväksytyissä osuuskunnissa, joiden vakavaraisuutta Belgian keskuspankki (Banque Nationale de Belgique), jäljempänä BNB, valvoo tai jotka ovat sijoittaneet vähintään puolet varoistaan BNB:n valvomaan laitokseen, jäljempänä ’taloudelliset osuuskunnat’”.

21

Mainitun päätöksen kahdeksas perustelukappale kuuluu sen kuvauksen johdantoon, jonka komissio esittää ”Ilmoitetun toimenpiteen alkuperästä”. Siinä todetaan seuraavaa:

”Dexia ilmoitti 30 päivänä syyskuuta 2008 pääomapohjan vahvistamisesta 6,4 miljardilla eurolla. Pääomankorotuksen merkitsivät Dexian osakkeenomistajat (muun muassa Arco) sekä Belgian, Ranskan ja Luxemburgin viranomaiset. Belgian valtiovarainministeri ilmoitti Dexian jakamisen olosuhteita tutkineelle Belgian parlamentin erityiskomitealle, – – että Dexialle annetun valtiontuen myöntämisajankohtana vuonna 2008 sen jälkeen, kun asiaan puuttumista Arcon hyväksi oli pyydetty, oli jo syys-/lokakuun vaihteessa 2008 tehty poliittinen päätös osuuskuntien talletussuojajärjestelmän käyttöön ottamisesta. Hän selvitti, että hallituksen oli päästäkseen sopimukseen Dexian kanssa tehtävä samanaikaisesti [muiden muassa] Arcoa koskeva päätös – –. Belgian nykyisen valtiovarainministerin lausunnoista käy myös selvästi esille, että vuonna 2008 tehtiin sitoumus, jolla varmistettiin, että Arco suostui osallistumaan Dexian pelastamiseen – –”

22

Komissio esittää mainitun päätöksen yhdeksännessä perustelukappaleessa, että Belgian hallitus oli 10.10.2008 ilmoittanut valtiovarainministeriön lehdistötiedotteessa, että se oli päättänyt ottaa vastaavan talletussuojajärjestelmän käyttöön muille rahoitustuotteille, erityisesti taloudellisten osuuskuntien osuuksille.

23

Mainitun päätöksen kymmenes perustelukappale kuuluu seuraavasti:

”Pääministeri ja valtiovarainministeri vahvistivat 21 päivänä tammikuuta 2009 julkaistussa yhteisessä lehdistötiedotteessa edellisen hallituksen – – antaman sitoumuksen, joka koski osuuskuntien talletussuojajärjestelmän käyttöönottoa – –. Arco julkaisi kyseisen Belgian hallituksen lehdistötiedotteen vielä samana päivänä omalla verkkosivustollaan. Muut taloudelliset osuuskunnat sen sijaan eivät hyväksyneet talletusten ja taloudellisten osuuskuntien osuuksien välistä vastaavuutta, jolle osuuskuntien talletussuojajärjestelmä perustuu – –”

24

Komissio kuvaa 3.7.2014 antamansa päätöksen 11–15 perustelukappaleessa ilmoitetun toimenpiteen toteuttamiseen johtanutta lainsäädäntömenettelyä seuraavasti:

– –

– –”

25

Komissio arvioi ilmoitettua toimenpidettä kyseisen päätöksen 80 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa perustelukappaleissa.

26

Komissio huomauttaa kyseisestä toimenpiteestä aiheutuvasta hyödystä mainitun päätöksen 81 perustelukappaleessa, että Arco-konsernin, johon kuuluvat hyväksytyt osuuskuntamuotoiset yhtiöt Arcopar, Arcoplus ja Arcofin (jäljempänä yhdessä Arco-konserniin kuuluvat yhtiöt), ja niiden muiden taloudellisten osuuskuntien välillä, jotka voitiin hyväksyä osallistumaan osuuskuntien talletussuojajärjestelmään, on merkittävä ero.

27

Kyseisen 3.7.2014 annetun päätöksen 82–84 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

28

Kyseisen päätöksen 90 perustelukappaleessa komissio päättelee, että osuuskuntien osakkuuksien suojajärjestelmän ilmoittamista ja täytäntöönpanoa on käsiteltävä yhtenä ainoana toimenpiteenä syistä, jotka esitetään kyseisen päätöksen 85–89 kappaleessa seuraavasti:

29

Kyseisen päätöksen 91–110 perustelukappaleessa tutkitaan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen olemassaoloa. Valtion varoja koskevan sitoumuksen edellytyksestä todetaan sen 99 perustelukappaleessa seuraavaa:

30

Mainitun päätöksen 101–107 perustelukappaleessa, jotka liittyvät valikoivan edun olemassaoloon, todetaan seuraavaa:

31

Kyseisen 3.7.2014 annetun päätöksen 108 ja 109 perustelukappaleessa tutkitaan kilpailun vääristymistä ja vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Näissä perustelukappaleissa todetaan seuraavaa:

32

Kyseisen päätöksen 91–109 perustelukappaleessa esitetyn analyysin perusteella komissio päättelee kyseisen päätöksen 110 perustelukappaleessa, että pääasiassa kyseessä olevalla rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntien osuuksien suojajärjestelmä ”sisältää valtion varoja, on valikoiva etu Arcon kannalta, vääristää kilpailua ja vaikuttaa unionin sisäiseen kauppaan” ja että se näin ”täyttää kaikki valtiontukea koskevat kriteerit”. Komissio katsoo myös, että ”kaikki edellä mainitut tekijät olivat olemassa viimeistään 10 päivänä lokakuuta 2011 eli [kuninkaan] asetuksen antamispäivänä. Toimenpiteellä luotu etu oli kuitenkin olemassa siitä lähtien, kun Belgian viranomaiset ilmoittivat 10 päivänä lokakuuta 2008 kyseisen toimenpiteen käyttöönotosta”.

33

Komissio arvioi kyseisen päätöksen 111–128 perustelukappaleessa kyseisen tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille. Se katsoo sen 129 perustelukappaleessa, ettei mainittua tukea ”voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana, koska se ei ole asianmukainen, tarpeellinen eikä oikeasuhteinen [SEUT] 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamiseksi eikä se kuulu minkään muun sellaisen määräyksen soveltamisalaan, joka koskee valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille”.

34

Lopuksi komissio päättelee kyseisen päätöksen 143 perustelukappaleessa, että ”osuuskuntien talletussuojajärjestelmä on Arcoparin, Arcofinin ja Arcoplusin hyväksi myönnettyä valtiontukea, jonka Belgia on myöntänyt sääntöjenvastaisesti ja rikkonut siten [SEUT] 108 artiklan 3 kohtaa”. Samassa perustelukappaleessa se katsoo, että ”Belgian on kumottava osuuskuntien talletussuojajärjestelmän perustana oleva lainsäädäntö (erityisesti 14 päivänä huhtikuuta 2009 annettu laki ja 10 päivänä lokakuuta 2011 annettu [kuninkaan] asetus) sekä perittävä etu takaisin Arcoparilta, Arcofinilta ja Arcoplusilta”.

35

Kyseisen 3.7.2014 annetun päätöksen 1 artiklassa katsotaan, että ”talletussuojajärjestelmä, jonka Belgia on myöntänyt [SEUT] 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti [Arco-konserniin kuuluvien] taloudellisten osuuskuntien – – hyväksi, ei sovellu sisämarkkinoille”.

36

Belgian kuningaskunta velvoitetaan kyseisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdassa perimään sisämarkkinoille soveltumaton tuki takaisin tuensaajilta komission tekemien laskelmien mukaisesti. Sen 2 artiklan 4 kohdassa määrätään, että ”Belgian on edelleen pidättäydyttävä 1 artiklassa tarkoitetun järjestelmän mukaisten maksujen suorittamisesta tämän päätöksen tiedoksiantopäivästä alkaen”.

37

Finanssikriisin vuoksi ja muun muassa ranskalais-belgialaisen Dexia-pankin pääoman vahvistamistoimenpiteiden yhteydessä Belgian viranomaiset ottivat käyttöön 22.2.1998 annetun lain 36/24 §:ään perustuvan suojajärjestelmän, jonka mukaan erityissuojarahasto korvaisi enintään 100000 eurolla luonnollisten henkilöiden kyseiseen suojajärjestelmään liittyneiden taloudellisten osuuskuntien osuuksiin sijoittamat varat kyseisten yhtiöiden maksukyvyttömyystilanteessa. Arco-konserniin, joka on yksi Dexian pääasiallisista osakkeenomistajista, kuuluvat yhtiöt hyväksyttiin 14.11.2008 annetun kuninkaan asetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 10.10.2011 annetulla kuninkaan asetuksella, nojalla kyseiseen järjestelmään 7.11.2011 annetulla kuninkaan asetuksella.

38

Vervloet, De Wit, Timperman, Van Braekel, Beckx, De Schyver, Deneire ja Van Hoof, Organisme voor de financiering van pensioenen Ogeo Fund, Schaarbeekin kunta ja Ensch Famenne nostivat vuoden 2011 joulukuussa ja vuoden 2012 tammikuussa Raad van Statessa (ylin hallintotuomioistuin, Belgia) kanteita, joissa ne vaativat tätä kumoamaan 10.10.2011 ja 7.11.2011 annetut kuninkaan asetukset. Tässä tarkoituksessa ne väittivät pääasiallisesti, että kyseisillä kuninkaan asetuksilla loukataan Belgian perustuslaissa vahvistettua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska niistä aiheutuu, että osuuskuntien henkilöjäseniä, jotka voivat hyötyä muun muassa kyseisillä kuninkaan asetuksilla käyttöön otetusta suojajärjestelmästä, kohdellaan eri tavoin kuin sellaisia luonnollisia henkiöitä, jotka ovat osakkeenomistajina muissa rahoitusalaa lähellä olevissa yhtiöissä, sulkemalla viimeksi mainitut kyseisen järjestelmän ulkopuolelle.

39

Koska Raad van State katsoi, että mainitut kuninkaan asetukset perustuvat 22.2.1998 annetun lain 36/24 §:ään, että ne kuuluvat Belgian lainsäätäjän itsensä säätämien rajoitusten piiriin ja että väitetty erilainen kohtelu perustuu lainsäädäntötoimeen, se esitti Grondwettelijk Hofille (perustuslakituomioistuin, Belgia) useita ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskivat kyseisen artiklan yhteensoveltuvuutta Belgian perustuslain kanssa.

40

Grondwettelijk Hof esittää ensinnäkin ministerineuvoston väittäneen kyseistä erilaista kohtelua perustellakseen, että rahoitusalalla toimivan hyväksytyn osuuskuntamuotoisen yhtiön osuudet ovat samankaltaisia niiden pankkitalletusten kanssa, joiden osalta jäsenvaltiot velvoitetaan direktiivissä 94/19 säätämään vakuusjärjestelmästä. Arco-konserniin kuuluvat yhtiöt, jotka ovat väliintulijoina Raad van Statessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä, ovat väittäneet, että kyseinen direktiivi on pantu täytäntöön 22.2.1998 annetun lain 36/24 §:n 1 momentin 1 kohdan 3 alakohdalla, koska osuuskuntien osuuksilla on talletustuotteen ominaispiirteitä.

41

Grondwettelijk Hof katsoo näin ollen, että jotta voitaisiin päättää, voiko Belgian lainsäätäjä Belgian perustuslaissa määrättyä yhdenvertaisuusperiaatetta loukkaamatta valtuuttaa kuninkaan ottamaan käyttöön järjestelmän, jolla pankkitalletusten lisäksi taataan rahoitusalalla toimivan hyväksytyn osuuskuntamuotoisen yhtiön henkilöjäsenen osakkaana omistamien osuuksien arvo, on tiedettävä, oliko mainittu lainsäätäjä toimivaltainen tai jopa velvoitettu toimimaan näin direktiivin 94/19 2 artiklan, kun sitä tarvittaessa luetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 20 ja 21 artiklan ja yhdenvertaista kohtelua koskevan yleisen periaatteen valossa, nojalla.

42

Toiseksi Grondwettelijk Hof huomauttaa 3.7.2014 annetusta komission päätöksestä, että tutkimuksella, jossa SEUT 107 artiklan soveltamiseksi selvitetään, onko toimenpide mahdollisesti valikoiva, on tiettyjä yhtymäkohtia Belgian perustuslaissa taattuja yhdenvertaisuusperiaatetta ja syrjintäkieltoa koskevan tutkimuksen kanssa. Kyseinen tuomioistuin täsmentää, että Belgian valtio ja Arco-konserniin kuuluvat yhtiöt, jotka ovat siinä kiistäneet kyseisen päätöksen pätevyyden, ovat nostaneet tätä koskevan kumoamiskanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että nämä yhtiöt ovat esittäneet siinä perusteluja, jotka ne uudistavat ja joita ne kehittelevät unionin yleisessä tuomioistuimessa. Kyseiset yhtiöt viittaavat näihin perusteluihin.

43

Nämä samat yhtiöt moittivat Grondwettelijk Hofin mukaan komissiota siitä, että tämä oli soveltanut virheellisesti muun muassa SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, SEUT 108 artiklan 2 kohtaa ja SEUT 296 artiklan toista kohtaa sekä todistustaakkaa ja todistelua säänteleviä menettelysääntöjä, ja ne vetoavat kahteen perusteeseen, jotka liittyvät 3.7.2014 annetun päätöksen sen osan pätevyyteen, jossa kyseinen toimenpide katsotaan uudeksi valtiontueksi. Ne väittävät yhtäältä, ettei niille ole aiheutunut valikoivaa etua ja ettei kyseinen toimenpide toisaalta vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua eikä vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

44

Ensimmäisessä perusteessaan nämä yhtiöt riitauttavat ensinnäkin komission päätelmän, jonka mukaan ne ovat saaneet 3.7.2014 annetussa päätöksessä todetun valtiontuen. Kyseisen toimenpiteen välittömät edunsaajat ovat rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden henkilöjäsenet ja Dexia, johon Arco-konserniin kuuluvat yhtiöt ovat sijoittaneet. Komissio oli kuitenkin hyväksynyt Dexialle myönnetyn tuen.

45

Toiseksi Arco-konserniin kuuluvat yhtiöt riitauttavat komission toteamuksen, jonka mukaan 10.10.2008 ja 21.1.2009 annetut ilmoitukset sekä 7.11.2011 annettu kuninkaan asetus muodostivat yhden jatketun valtion toimenpiteen. Ne korostavat tässä suhteessa sitä, ettei niiden nimiä mainita 10.10.2008 päivätyssä lehdistötiedotteessa.

46

Kolmanneksi nämä yhtiöt kiistävät komission toteamuksen, jonka mukaan kyseisille yhtiöille koituva etu johtuu siitä, että niiden henkilöjäsenet olivat 10.10.2008 lähtien vakuuttuneita siitä, että Belgian valtio suojelisi niiden osuuksia. Komissio ei ollut esittänyt todisteita, joilla tämä toteamus olisi näytetty toteen. Kyseisellä toimenpiteellä Arco-konserniin kuuluville yhtiöille ei ollut myönnetty parempaa pääsyä pääomamarkkinoille. Belgian hallituksen vuosina 2008 ja 2009 antamilla ilmoituksilla ei ollut ollut minkäänlaista vaikutusta näiden yhtiöiden kilpailuasemaan. Komissio ei myöskään voi käyttää perustana edun olemassaoloa koskevaa olettamaa, koska Belgian valtion antama takuu ei ollut rajaton eikä ilmainen.

47

Neljänneksi Arco-konserniin kuuluvat yhtiöt väittävät, ettei kyseinen toimenpide ole valikoiva. Komissio ei ole perustellut yhtäältä taloudellisten ja toisaalta ei-taloudellisten osuuskuntien sekä muiden rahoitusalan yhtiöiden välistä vertailua. Se ei ole osoittanut, että toisiinsa rinnastettavassa oikeudellisessa ja tosiasiallisessa tilanteessa olevia yrityksiä kohdeltiin eri tavoin, eikä se ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan. Taloudellisten osuuskuntien tilanne on erityislaatuinen muun muassa niiden omistuspohjan osalta, sillä 99 prosenttia omistajista oli piensijoittajia, sen osalta, että olemassa oli keinotteluasenteen poistava valtion hyväksyntä, sen osalta, että saatavilla olevia osinkoja rajoitettiin ja osinkojen verotuskohtelun osalta, joka voitiin rinnastaa talletuksista saatujen tulojen verotuskohteluun. Mahdollinen erilainen kohtelu on joka tapauksessa kyseisen järjestelmän luonteen tai systematiikan nojalla perusteltua. Arco-konserniin kuuluvat yhtiöt viittaavat tältä osin 8.9.2011 annettuun tuomioon Paint Graphos ym. (C‑78/08–C‑80/08, EU:C:2011:550).

48

Viidenneksi mainitut yhtiöt väittävät, että 3.7.2014 annettua päätöstä ei ole perusteltu asianmukaisesti. Komissio ei ole riittävästi perustellut edun olemassaoloa.

49

Toisen kanneperusteensa tueksi Arco-konserniin kuuluvat yhtiöt riitauttavat yhtäältä komission päätelmän, jonka mukaan kyseisellä toimenpiteellä saatetaan vääristää kilpailua. Komissio ei niiden mukaan voinut pätevästi katsoa, että rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden pääoma oli sijoitustuotteiden toimittajien tai hyväksyttyjen ei-taloudellisten osuuskuntamuotoisten yhtiöiden saatavilla. Toisaalta mainitut yhtiöt väittävät, ettei komissio ole perustellut päätelmää, jonka mukaan jäsenvaltioiden välinen kauppa uhkaa vaarantua.

50

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näiden perustelujen vuoksi, onko 3.7.2014 annettu päätös pätevä SEUT 107 ja SEUT 296 artiklaan nähden.

51

Mainittu tuomioistuin toteaa kolmanneksi, että oletettaessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että kyseinen päätös on pätemätön siitä syystä, ettei komissio ollut asianmukaisesti perustellut sitä, että 22.2.1998 annetun lain 36/24 §:n 1 momentin 1 kohdan 3 alakohdassa säädetty järjestelmä oli luokiteltu uudeksi valtiontueksi, olisi syytä varmistua siitä, ettei kyseistä järjestelmää voitaisi minkään muidenkaan perustelujen nojalla luokitella uudeksi valtiontueksi, joka SEUT 108 artiklan 3 kohdan nojalla olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle.

52

Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että oletettaessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että 3.7.2014 annettu päätös on pätevä, olisi määrättävä ajankohta, josta lukien kyseinen valtiontuki on pantu täytäntöön. Mainitussa päätöksessä ei nimenomaisesti yksilöidä tätä päivää. Kyseinen tuomioistuin huomauttaa tästä yhtäältä, että mainitusta päätöksestä ilmenee, että kyseinen suojajärjestelmä ilmoitettiin komissiolle 7.11.2011 päivätyllä kirjeellä, ja toisaalta, että 3.3.2011 annettu kuninkaan asetus, jonka perusteella 22.2.1998 annetun lain 36/24 §:n 1 momentin 1 kohdan 3 alakohta sai lainsäädäntötoimen aseman, tuli voimaan 1.4.2011. Jos kyseistä valtiontukea ei siis voitu pitää täytäntöönpantuna 3.3.2011 annetun kuninkaan asetuksen antamis- tai voimaantuloajankohtana, on epäselvää, onko Belgian valtio jättänyt täyttämättä SEUT 108 artiklan 3 kohdassa määrätyn velvollisuuden. Kyseisessä 36/24 §:n 1 momentin 1 kohdan 3 alakohdassa nimittäin pelkästään valtuutetaan kuningas ottamaan käyttöön kyseinen suojajärjestelmä, ja tällainen vakuus oli tosiasiallisesti myönnetty vasta 7.11.2011 annetulla kuninkaan asetuksella, joka perustuu 10.10.2011 annettuun kuninkaan asetukseen. Epäselvyyttä on myös siitä, voiko komissio 3.7.2014 annetun päätöksen 110 perustelukappaleessa katsoa, että kaikki valtiontuen perustavat tekijät olivat olemassa viimeistään 10.10.2011 annetun kuninkaan asetuksen antamispäivänä mutta että kyseisellä toimenpiteellä luotu etu oli kuitenkin olemassa jo 10.10.2008 annetusta ilmoituksesta lähtien.

53

Grondwettelijk Hofin mukaan 3.7.2014 annetusta päätöksestä ei selvästi ilmene, katsoiko komissio, että kyseinen valtiontuki pantiin täytäntöön 3.3.2011 annetun kuninkaan asetuksen antamis- vai sen voimaantuloajankohtana vai näitä edeltävänä ajankohtana, vai katsoiko kyseinen toimielin, että kyseinen tuki oli pantu täytäntöön mainittujen ajankohtien jälkeen. Ensin mainitun oletuksen mukaan olisi syytä vahvistaa, että SEUT 108 artiklan 3 kohta oli esteenä kyseisen kuninkaan asetuksen antamiselle. Toisen mukaan olisi syytä erityisesti kyseisen kuninkaan asetuksen voimaantulon ja sen täytäntöönpanosta annettujen kuninkaan asetusten välillä kulunut aika huomioon ottaen tarkistaa, oliko SEUT 108 artiklan 3 kohta esteenä 3.3.2011 annetun kuninkaan asetuksen antamiselle, koska kyseisessä määräyksessä vaaditaan, että komissiolle annetaan tieto ”ajoissa”.

54

Tässä tilanteessa Grondwettelijk Hof on päättänyt lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

55

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetut, unionin tuomioistuimelle huomautuksia esittäneet tietyt osapuolet ovat epäilleet, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiä kysymyksiä voida ottaa tutkittaviksi siitä syystä, ettei niillä ole yhteyttä pääasian kohteeseen. Ne katsovat, että koska tämä asia kuuluu yksinomaan Belgian perustuslain soveltamisalaan, siihen ei voida soveltaa direktiiviä 94/19 eikä SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaa.

56

Tämän osalta on syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (tuomio 15.1.2013, Križan ym., C‑416/10, EU:C:2013:8, 53 kohta ja tuomio 5.3.2015, Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português, C‑667/13, EU:C:2015:151, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 15.1.2013, Križan ym., C‑416/10, EU:C:2013:8, 54 kohta ja tuomio 30.5.2013, Halaf, C‑528/11, EU:C:2013:342, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

Tässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Grondwettelijk Hofin käsiteltävänä on kysymys siitä, loukataanko 22.2.1998 annetun lain 36/24 §:n 1 momentin 1 kohdan 3 alakohdalla Belgian perustuslain 10 ja 11 §:llä taattuja yhdenvertaisuusperiaatetta ja syrjintäkiellon periaatetta, koska sillä otetaan käyttöön rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden henkilöjäsenten ja muiden kyseisellä alalla toimivien yhtiöiden osakkaina olevien luonnollisten henkilöiden välinen erilainen kohtelu.

59

Kuten julkisasiamies pääasiallisesti toteaa ratkaisuehdotuksensa 30 ja 31 kohdassa, niin ennakkoratkaisupyynnöstä kuin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen unionin tuomioistuimen työjärjestyksensä 101 artiklan nojalla sille osoittamaan selvennyspyyntöön antamasta vastauksestakin ilmenee mainitun kansallisen tuomioistuimen katsovan, että ennen kuin se ratkaisee kysymyksen siitä, soveltuuko rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden henkilöjäsenten osuuksia koskeva, 22.2.1998 annetun lain 36/24 §:n 1 momentin 1 kohdan 3 alakohdalla hyväksytty suojajärjestelmä yhteen Belgian perustuslain kanssa, sen on tarkistettava, onko kyseinen säännös unionin oikeuden mukainen. Jos näin kävisi ilmi, että pääasiassa kyseessä olevan suojajärjestelmän on direktiivin 94/19 mukaan oltava olemassa, yhtäältä rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden henkilöjäsenten ja toisaalta muiden kyseisellä alalla toimivien yhtiöiden osakkaina olevien luonnollisten henkilöiden välinen erilainen kohtelu saattaisi olla perusteltua. Jos sitä vastoin kävisi ilmi, että unionin oikeus on esteenä tällaiselle suojajärjestelmälle siitä syystä, ettei tämä sovellu yhteen direktiivin 94/19 tai SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan kanssa, kyseisten henkilöiden erilainen kohtelu ei olisi perusteltavissa.

60

Asiassa ei siis ole selvää, ettei pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen.

61

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset on tästä syystä otettava tutkittaviksi.

62

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 94/19 2 ja 3 artiklaa, luettuna tarvittaessa yhdessä perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklan ja yhdenvertaista kohtelua koskevan yleisen periaatteen kanssa, tulkittava siten, että niillä velvoitetaan jäsenvaltiot ottamaan käyttöön pääasiassa kyseessä olevan kaltainen, rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskeva suojajärjestelmä, ja jos tähän vastataan kieltävästi, ovatko ne esteenä sille, että jäsenvaltio ottaa tällaisen järjestelmän käyttöön.

63

Kunkin jäsenvaltion on direktiivin 94/19 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella varmistettava alueellaan yhden tai useamman talletusten vakuusjärjestelmän perustaminen ja hyväksyminen.

64

Kun jäsenvaltioille mainitussa säännöksessä asetetun velvollisuuden laajuutta arvioidaan sen määrittämiseksi, sisältyykö kyseiseen velvollisuuteen velvollisuus ottaa käyttöön pääasiassa kyseessä olevan kaltainen, rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskeva suojajärjestelmä, on syytä tutkia, kuuluvatko tällaiset osuudet direktiivin 94/19 aineelliseen ja henkilölliseen soveltamisalaan.

65

Ensinnäkin direktiivin 94/19 aineellisesta soveltamisalasta on todettava, että itse kyseisen direktiivin otsikosta ilmenee, että se koskee ”talletusten” vakuusjärjestelmiä. Mainitun direktiivin 1 artiklan 1 alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaan kyseisessä direktiivissä ”talletuksella” tarkoitetaan yhtäältä sellaista saatavaa, joka syntyy tilille jätetyistä varoista tai tavanomaisessa pankkitoiminnassa syntyvissä väliaikaisissa maksujen siirroissa, joka luottolaitoksen on maksettava sovellettavan lain ja sopimusten ehtojen mukaisesti takaisin, sekä toisaalta kyseisen laitoksen antaman velkakirjan osoittamaa velkaa.

66

Unionin tuomioistuimen saamasta asiakirja-aineistosta ilmenee, ettei kyseinen määritelmä kata pääasiassa kyseessä olevien, rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksien kaltaisia osuuksia. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 40 kohdassa todennut, on näet selvää, että tällaiset osuudet ovat perustavanlaatuisesti osuuksia kyseisen yhtiön omasta pääomasta, kun taas direktiivissä 94/19 tarkoitetut talletukset eroavat niistä siten, että ne kuuluvat luottolaitoksen vieraaseen pääomaan.

67

Talletukset on niille direktiivin 94/19 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa annetun määritelmän mukaan maksettava sovellettavan lain ja sopimusten ehtojen mukaisesti takaisin niiden haltijalle, kun taas rahasumma, jonka pääasiassa kyseessä olevien, rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksien haltija saa vetäytyessään osuuskunnasta, heijastaa kyseisten yhtiöiden tuottavuuden kehitystä. Tällaisten osuuksien hankinta on näin rinnastettavissa pikemminkin yhtiöiden osakkeiden, joiden osalta direktiivissä 94/19 ei säädetä minkäänlaisesta turvajärjestelmästä, hankintaan kuin pankkitilille tehtäviin talletuksiin.

68

Lisäksi – ja päinvastoin kuin Belgian hallitus näyttää katsovan – pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia ei voida rinnastaa Ison-Britannian ja Irlannin asunto-osuuskuntien (building societies) osuuksiin, joita direktiivin 94/19 1 artiklan 1 alakohdan toisessa alakohdassa pidetään talletuksina.

69

Kyseinen ”talletuksen” käsitteen erityinen laajennus koskee sanamuotonsakin perusteella ainoastaan Ison-Britannian ja Irlannin asunto-osuuskuntia (building societies) mutta ei Belgian lainsäädännön mukaisia rahoitusalalla toimivia hyväksyttyjä osuuskuntamuotoisia yhtiöitä. Direktiivin 94/19 1 artiklan 1 alakohdan toisen alakohdan sanamuodosta tai syntyhistoriasta ei ilmene, että kyseisellä säännöksellä on tarkoitus kattaa muita kuin siinä nimenomaisesti mainittuja välineitä. Toisaalta mainitulla säännöksellä suljetaan nimenomaisesti kyseisen laajennuksen ulkopuolelle mainittujen asunto-osuuskuntien ne osuudet, jotka ovat osa pääomaa. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuudet ovat kuitenkin – kuten tämän tuomion 66 kohdasta ilmenee – osuuksia yhtiön omasta pääomasta.

70

Direktiivin 94/19 henkilöllisestä soveltamisalasta on toiseksi todettava, että sen 1 artiklan 1 alakohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittujen kahdentyyppisten talletusten välinen yhdistävä seikka on se, että ne on tehty luottolaitokseen. Jotta rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia voitaisiin näin ollen pitää direktiivissä 94/19 tarkoitettuina ”talletuksina”, on joka tapauksessa tarpeen, että näitä yhtiöitä voitaisiin pitää kyseisessä direktiivissä tarkoitettuina ”luottolaitoksina”.

71

Direktiivin 1 artiklan 4 alakohdan määritelmän mukaan ”luottolaitoksella” tarkoitetaan yritystä, joka vastaanottaa liiketoimintanaan yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa. Ennakkoratkaisupyynnöstä tai unionin tuomioistuimessa esitetyistä huomautuksista ei kuitenkaan ilmene, että mainittujen yhtiöiden toimintaan sisältyisi luottojen myöntäminen niiden omaan lukuun. Ei näytä siltä, että kyseiset yhtiöt vastaanottaisivat talletuksia yleisöltä tai myöntäisivät pankkien tavoin säännöllisesti luottoja omaan lukuunsa.

72

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuudet eivät kuulu direktiivin 94/19 aineelliseen eivätkä henkilölliseen soveltamisalaan. Näin ollen ei voida katsoa, että direktiivin 94/19 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa asetettaisiin jäsenvaltioille velvollisuus ottaa käyttöön pääasiassa kyseessä olevan kaltainen, rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskeva suojajärjestelmä.

73

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa vetoamalla yhdenvertaista kohtelua koskevaan yleiseen periaatteeseen, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ensimmäisessä kysymyksessään viittaa.

74

Unionin tuomioistuin on tältä osin todennut, että yhdenvertaisen kohtelun periaate on unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklassa ja joka edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (ks. mm. tuomio 14.9.2010, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio ym., C‑550/07 P, EU:C:2010:512, 54 ja 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75

Kuten tämän tuomion 65–72 kohdasta ilmenee ja kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 49 kohdassa todennut, pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuudet eroavat talletussuojajärjestelmää koskevan unionin oikeuden kohteen kannalta tarkasteltuina luottolaitoksiin tehtävistä talletuksista, ja näin on, vaikka ne saattavat monessa suhteessa muistuttaa perinteisiä säästötuotteita esimerkiksi verotuksen, Belgian valtion niihin kohdistaman sääntelyn ja sen osalta, miten suosittuja ne ovat yleisön keskuudessa.

76

Näin ollen on syytä tutkia, onko direktiivi 94/19 esteenä sille, että jäsenvaltio ottaa käyttöön pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskevan suojajärjestelmän.

77

Tässä suhteessa on tärkeää todeta, että direktiivin 94/19 2 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan perusteella mistään sellaisista välineistä, jotka kuuluvat direktiivin 89/299 2 artiklassa olevaan ”omien varojen” määritelmään, ei saada palautusta vakuusjärjestelmiltä.

78

Direktiivin 89/299 2 artikla koskee yksinomaan sellaisten ”luottolaitosten” konsolidoimattomia omia varoja, jotka määritellään saman direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa viittaamalla direktiivin 77/780, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 86/524, 1 artiklaan ja joilla tarkoitetaan näin yrityksiä, jotka liiketoimintanaan vastaanottavat yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntävät luottoja omaan lukuunsa. Kyseinen määritelmä on lisäksi sama kuin direktiivin 94/19 1 artiklan 4 alakohdassa esitetty määritelmä.

79

Kuten tämän tuomion 71 kohdasta ilmenee, pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset, rahoitusalalla toimivat hyväksytyt osuuskuntamuotoiset yhtiöt eivät kuitenkaan kuulu kyseisen luottolaitoksia koskevan määritelmän alaan.

80

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että direktiivin 2006/48, jolla direktiivi 89/299 on korvattu, 57 artikla koskee sekin ”luottolaitosten” konsolidoimattomia omia varoja ja että nämä luottolaitokset määritellään myös ensin mainitun direktiivin 4 artiklan 1 alakohdassa samalla tavoin kuin direktiivissä 94/19 tarkoitetut luottolaitokset.

81

Belgian oikeudessa säädetyn kaltaisen talletussuojajärjestelmän laajentaminen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksiin ei näin ollen sellaisenaan näytä olevan yhteensoveltumaton direktiivin 94/19 2 artiklan toisen luetelmakohdan kanssa.

82

Tätä tulkintaa tukee se seikka, että direktiivissä 94/19, kuten sen 8, 16 ja 17 perustelukappaleesta ilmenee, säädetään pelkästään talletussuojan yhdenmukaistamisen vähimmäistasosta.

83

Vaikka direktiivin 94/19 säännöksillä ei näin ollen estetäkään jäsenvaltioita laajentamasta niiden kansallisessa oikeudessa kyseisten säännösten mukaisesti käyttöön otettua talletussuojajärjestelmää pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin, rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksiin, tällaisella laajentamisella ei kuitenkaan saada käytännössä vaarantaa kyseisellä direktiivillä jäsenvaltioiden toteutettavaksi määrätyn talletussuojajärjestelmän tehokkuutta (ks. vastaavasti tuomio 23.11.2006, Lidl Italia, C‑315/05, EU:C:2006:736, 48 kohta) eikä sivuuttaa EUT-sopimuksen määräyksiä, kuten SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaa.

84

Kuten julkisasiamies pääasiallisesti toteaa ratkaisuehdotuksensa 58 kohdassa, ei ole mahdotonta, että unionin oikeudessa määrätyn talletussuojan tehokas vaikutus voisi heikentyä, jos jäsenvaltio lisäisi kansalliseen talletusten vakuusjärjestelmään sellaisia riskejä, joilla ei ole mitään suoranaista tekemistä järjestelmän tarkoituksen kanssa. Mitä suurempia ovat suojattavat riskit, sitä enemmän talletussuoja vesittyy ja sitä vähemmän talletusten vakuusjärjestelmä voi – jos sen varat pysyvät olennaisesti samoina – vaikuttaa direktiivillä 94/19 olevan kahden tavoitteen, joina ovat direktiivin ensimmäisen perustelukappaleen mukaan tallettajien turvan takaaminen, mikäli luottolaitoksiin tehtyjä talletuksia ei kyetä maksamaan, ja pankkijärjestelmän vakauden vahvistaminen, saavuttamiseen (ks. vastaavasti tuomio 2.9.2015, Surmačs, C‑127/14, EU:C:2015:522, 21 kohta).

85

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin kuuluu näin ollen tarkistaa, saatetaanko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskevalla suojajärjestelmällä käytännössä vaarantaa Belgian oikeudessa direktiivin 94/19 mukaisesti käyttöön otetun talletusten vakuusjärjestelmän tehokkuus.

86

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tässä yhteydessä otettava huomioon erityisesti se, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskevan suojajärjestelmän käyttöönotto hyödyttää tässä tapauksessa suurta joukkoa Belgian talletusten vakuusjärjestelmän pieniä sijoittajia, ja se, että Arco-konsernin yhtiöt, jotka liittyivät kyseiseen järjestelmään vähän ennen kuin sen mukaiseen suojaan vedottiin, eivät aikaisemmin olleet osallistuneet sen rahoittamiseen.

87

Kaiken edellä lausutun perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava niin, että direktiivin 94/19 2 ja 3 artiklaa on tulkittava siten, ettei niillä velvoiteta jäsenvaltiota ottamaan käyttöön rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskevaa, pääasiassa kyseessä olevan kaltaista suojajärjestelmää ja etteivät ne ole esteenä sille, että jäsenvaltio ottaa käyttöön tällaisen järjestelmän, kunhan sillä ei käytännössä vaaranneta kyseisellä direktiivillä jäsenvaltioiden toteutettavaksi määrätyn talletussuojajärjestelmän tehokkuutta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, ja kunhan se on EUT-sopimuksen ja erityisesti SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan mukainen.

88

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy toisella kysymyksellään pääasiallisesti, onko 3.7.2014 annettu päätös ristiriidassa yhtäältä SEUT 107 artiklan ja toisaalta SEUT 296 artiklan kanssa sen vuoksi, että siinä luokitellaan rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskeva, pääasiassa kyseessä oleva suojajärjestelmä uudeksi valtiontueksi.

89

Ensinnäkin SEUT 107 artiklasta on syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan siltä, että toimenpide voidaan katsoa valtiontueksi, vaaditaan kaikkien seuraavien edellytysten täyttymistä. Ensinnäkin kyseessä on oltava valtion toimenpide tai valtion varoilla toteutettu toimenpide. Toiseksi kyseisen toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava etua sille, joka on toimenpiteen kohteena. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua (ks. mm. tuomio 10.6.2010, Fallimento Traghetti del Mediterraneo, C‑140/09, EU:C:2010:335, 31 kohta ja tuomio 29.3.2012, 3M Italia, C‑417/10, EU:C:2012:184, 37 kohta).

90

Vaikka asiassa ei ole kiistetty sinänsä sitä, että rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskeva, pääasiassa kyseessä oleva suojajärjestelmä on valtion käyttöönottama ja että siihen käytetään valtion varoja, Arco-konserniin kuuluvat yhtiöt ja Belgian hallitus katsovat sitä vastoin, että ne kolme muuta edellytystä, joiden nojalla kyseinen talletussuojajärjestelmä voitaisiin luokitella valtiontueksi, eivät täyty. Ne nimittäin kiistävät sen, että kyseisellä järjestelmällä suotaisiin valikoiva etu Arco-konserniin kuuluville yhtiöille, että sillä vaikutettaisiin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja että sillä vääristettäisiin kilpailua. Näin on syytä tutkia, täyttyvätkö nämä kolme edellytystä, sen selvittämiseksi, voiko komissio 3.7.2014 tehdyssä päätöksessä pätevästi luokitella kyseisen järjestelmän valtiontueksi.

91

Ensinnäkin edellytyksestä, joka liittyy rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskevalla, pääasiassa kyseessä olevalla suojajärjestelmällä Arco-konserniin kuuluville yhtiöille annettavaan etuun, on syytä todeta, että komissio on 3.7.2014 annetun päätöksen 82–84 perustelukappaleessa katsonut, että Arco oli ainoa taloudellinen osuuskunta, joka oli saanut varsinaista etua kyseisestä järjestelmästä.

92

Arco-konserniin kuuluvien yhtiöiden mukaan nämä yhtiöt eivät kuitenkaan saa etua kyseisestä järjestelmästä vaan tällä pyritään hyödyttämään rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden henkilöjäseniä ja Dexia-pankkia, jonka pääosakkeenomistajiin kyseinen konserni kuului ja jonka pelastamiseen pääasiassa kyseessä olevalla, rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskevalla suojajärjestelmällä pyrittiin myötävaikuttamaan.

93

Tältä osin on tärkeää muistuttaa, että tukina pidetään sellaisia valtion toimenpiteitä, jotka muodossa tai toisessa ovat omiaan suosimaan yrityksiä suoraan tai välillisesti tai joita on pidettävä sellaisena taloudellisena etuna, jota edunsaajayritys ei olisi saanut tavanomaisin markkinaehdoin (ks. mm. tuomio 8.5.2013, Libert ym., C‑197/11 ja C‑203/11, EU:C:2013:288, 83 kohta ja tuomio 3.4.2014, Ranska v. komissio, C‑559/12 P, EU:C:2014:217, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 74–76 kohdassa todennut, on täysin selvää, että Arco-konserni sai etua pääasiassa kyseessä olevasta, rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskevasta suojajärjestelmästä, johon Arco-konserniin kuuluvat yhtiöt – päinvastoin kuin muut rahoitusalalla toimivat hyväksytyt osuuskuntamuotoiset yhtiöt – lisäksi itse hakivat pääsyä ja johon ne sittemmin hyväksyttiin. Kyseinen suojajärjestelmä nimittäin pelasti Arco-konsernin välittömästi uhanneelta yksityissijoittajien paolta kyseiseen konserniin kuuluvista yhtiöistä, ja sen ansiosta se pystyi samaan aikaan pääosakkeenomistajana osallistumaan suunniteltuun Dexia-pankin pääomapohjan vahvistamiseen.

95

Se seikka, että myös toiset asianomaiset, toisin sanoen Arco-konserniin kuuluvien yhtiöiden osuuksia omistavat luonnolliset henkilöt ja Dexia-pankki, saivat tiettyjä etuja mainitusta suojajärjestelmästä, ei ole omiaan sulkemaan pois sitä, että kyseisen konsernin on katsottava olleen sen edunsaaja.

96

Toiseksi on syytä muistuttaa, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa kielletään tuet, jotka ”suosivat jotakin yritystä tai tuotannonalaa”, eli valikoivat tuet (tuomio 28.7.2011, Mediaset v. komissio, C‑403/10 P, ei julkaistu, EU:C:2011:533, 36 kohta ja tuomio 14.1.2015, Eventech, C‑518/13, EU:C:2015:9, 54 kohta).

97

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että komissio on 3.7.2014 annetun päätöksen 101 perustelukappaleessa katsonut, että pääasiassa kyseessä oleva, rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskeva suojajärjestelmä on ”selvästi valikoiva”, mutta Arco-konserniin kuuluviat yhtiöt kiistävät kyseisen järjestelmän valikoivuuden.

98

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että SEUT 107 artiklan 1 kohta edellyttää ratkaistavaksi, onko tiettyyn oikeudelliseen järjestelmään kuuluva kansallinen toimenpide omiaan suosimaan ”jotakin yritystä tai tuotannonalaa” verrattuna muihin, jotka ovat kyseisellä järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta siihen rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa (tuomio 28.7.2011, Mediaset v. komissio, C‑403/10 P, ei julkaistu, EU:C:2011:533, 36 kohta; tuomio 14.1.2015, Eventech, C‑518/13, EU:C:2015:9, 55 kohta; tuomio 21.12.2016, komissio v. Hansestadt Lübeck, C‑524/14 P, 41 kohta ja tuomio 21.12.2016, komissio v. World Duty Free Group ym., C‑20/15 P ja C‑21/15 P, 54 kohta).

99

Kuten tämän tuomion 65–83 kohdasta ilmenee, Belgian kuningaskunta on laajentanut Belgian oikeudessa säädetyn talletussuojajärjestelmän koskemaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia. Mainituille yhtiöille annetaan kyseisen suojajärjestelmän edunsaajina taloudellinen etu suhteessa sellaisiin muihin taloudellisiin toimijoihin, jotka myyvät osuuksiaan osakkeiden muodossa voimatta hyötyä tällaisesta suojajärjestelmästä.

100

Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 81 kohdassa, Arco-konserniin kuuluvien yhtiöiden kaltaiset rahoitusalalla toimivat hyväksytyt osuuskuntamuotoiset yhtiöt ovat, kun huomioon otetaan talletussuojajärjestelmällä tavoiteltu päämäärä, jona on – kuten direktiivin 94/19 ensimmäisestä perustelukappaleesta ilmenee – tallettajien turvan takaaminen, jos luottolaitoksiin tehtyjä talletuksia ei kyetä maksamaan, ja pankkijärjestelmän vakauden vahvistaminen, sellaisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa, joka kyseisten yhtiöiden oikeudellisesta muodosta johtuvista tietyistä erityispiirteistä huolimatta on rinnastettavissa sellaisten muiden taloudellisten toimijoiden, olivatpa nämä osuuskuntamuotoisia yhtiöitä tai eivät, tilanteeseen, jotka myyvät osuuksiaan osakkeina ja tarjoavat näin yleisölle eräänlaista pääomasijoitusta, joka ei kuulu talletussuojajärjestelmän soveltamisalaan.

101

Näin ollen siitä, että Belgian oikeudessa säädetty suojajärjestelmä on ulotettu rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksiin, seuraa, että kyseisille yhtiöille suodaan taloudellinen etu suhteessa sellaisiin muihin taloudellisiin toimijoihin, jotka ovat kyseisellä järjestelmällä tavoiteltuun päämäärään nähden mainittujen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden tosiasialliseen ja oikeudelliseen tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa, ja että se näin ollen on valikoiva.

102

Niistä edellytyksistä, jotka on asetettu sille, että pääasiassa kyseessä oleva, rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksia koskeva suojajärjestelmä vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja sille, että kyseisestä järjestelmästä mahdollisesti aiheutuu kilpailun vääristymistä, on tärkeää muistuttaa, että kansallisen toimenpiteen toteaminen valtiontueksi ei edellytä sen osoittamista, että kyseessä oleva tuki vaikuttaa todellisuudessa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja että kilpailu tosiasiassa vääristyy, vaan ainoastaan sen tutkimista, saattaako tuki vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua (tuomio 29.4.2004, Italia v. komissio, C‑372/97, EU:C:2004:234, 44 kohta; tuomio 15.12.2005, Unicredito Italiano, C‑148/04, EU:C:2005:774, 54 kohta ja tuomio 19.3.2015, OTP Bank, C‑672/13, EU:C:2015:185, 54 kohta).

103

Nyt käsiteltävässä tapauksessa näyttää siltä, että komissio voi 3.7.2014 annetun päätöksen 108 perustelukappaleessa katsoa, että Arco-konserni oli pääasiassa kyseessä olevan suojajärjestelmän ansiosta pystynyt säilyttämään markkinaosuutensa pitkällä aikavälillä eikä se ollut kärsinyt pääoman karkaamisesta tai sitä esiintyi vasta myöhemmin ja vähemmän kuin siinä tapauksessa, ettei suojajärjestelmää olisi toteutettu, ja että muut toimijat, joiden oli kilpailtava omin voimin ja jotka eivät voineet käyttää kyseistä suojajärjestelmää, eivät näin ollen saaneet käyttöönsä pääomaa, joka olisi muuten ollut käytettävissä investointeihin.

104

Toisaalta silloin, kun jäsenvaltion myöntämä tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (ks. mm. tuomio 10.1.2006, Cassa di Risparmio di Firenze ym., C‑222/04, EU:C:2006:8, 141 kohta ja tuomio 8.5.2013, Libert ym., C‑197/11 ja C‑203/11, EU:C:2013:288, 77 kohta). Tällöin ei ole tarpeen, että tuensaajayritys itse osallistuu jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kun jäsenvaltio myöntää tuen yritykselle, jäsenvaltion sisäinen liiketoiminta voi tämän johdosta pysyä ennallaan tai lisääntyä sillä seurauksella, että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten mahdollisuudet päästä tuon jäsenvaltion markkinoille vähentyvät (tuomio 8.5.2013, Libert ym., C‑197/11 ja C‑203/11, EU:C:2013:288, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

105

Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että se seikka, että jokin talouden ala on rahoituspalvelualan tavoin ollut unionin tasolla sellaisen merkittävän vapauttamisprosessin kohteena, joka on antanut pontta sille kilpailulle, joka on voinut seurata jo EUT-sopimuksessa määrätystä pääomien vapaasta liikkuvuudesta, on peruste sen toteamiseen, että tuet vaikuttavat tosiasiallisesti tai potentiaalisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (ks. vastaavasti tuomio 10.1.2006, Cassa di Risparmio di Firenze ym., C‑222/04, EU:C:2006:8, 142 ja 145 kohta ja tuomio 5.3.2015, Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português, C‑667/13, EU:C:2015:151, 51 kohta).

106

Se Belgian hallituksen ja Arco-konserniin kuuluvien yhtiöiden esille tuoma seikka, että rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden henkilöjäsenten hallussa olevien osuuksien arvo on yleensä alhainen, ei ole omiaan sulkemaan pois sitä, että pääasiassa kyseessä oleva suojajärjestelmä vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

107

Arvioitaessa, onko pääasiassa kyseessä olevalla suojajärjestelmällä vaikutuksia kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaa, huomioon on nimittäin otettava kaikki kyseisen suojajärjestelmän kattamat rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuudet mutta ei yksittäisen henkilöjäsenen turvattua pääomaa. Joka tapauksessa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tuen suhteellinen vähäisyys tai tukea saavan yrityksen suhteellisen vaatimaton koko ei sulje ensi arviolta pois sitä mahdollisuutta, että se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (tuomio 24.7.2003, Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg, C‑280/00, EU:C:2003:415, 81 kohta ja tuomio 14.1.2015, Eventech, C‑518/13, EU:C:2015:9, 68 kohta).

108

Tästä seuraa, että komissio voi perustellusti katsoa, että edellytykset, jotka liittyvät kilpailun vääristymiseen ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuviin vaikutuksiin, täyttyivät käsiteltävässä asiassa.

109

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy pääasiallisesti, onko päätös, jolla pääasiassa kyseessä oleva talletussuojajärjestelmä luokiteltiin SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi, perusteltu riittävästi 3.7.2014 annetussa päätöksessä, kun SEUT 296 artikla otetaan huomioon.

110

Kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, SEUT 296 artiklassa määrättyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen toteuttaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt, ja siten, että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (tuomio 15.4.2008, Nuova Agricast, C‑390/06, EU:C:2008:224, 79 kohta ja tuomio 5.3.2015, Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português, C‑667/13, EU:C:2015:151, 44 kohta).

111

Koska toimenpiteen luokitteleminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi ”valtiontueksi” edellyttää, että kaikki kyseisessä määräyksessä tarkoitetut edellytykset täyttyvät, tällaisen luokittelun sisältävässä komission päätöksessä on esitettävä perustelut, joiden vuoksi komissio katsoo, että kyseessä oleva valtion toimenpide täyttää kaikki nämä edellytykset (tuomio 5.3.2015, Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português, C‑667/13, EU:C:2015:151, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

112

Tässä tapauksessa 3.7.2014 annettu päätös on näiden vaatimusten mukainen.

113

On nimittäin todettava, että kyseinen päätös on perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla, koska ne syyt, joiden vuoksi komissio katsoi, että jokainen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa asetetuista edellytyksistä täyttyi, esitetään selkeästi ja yksiselitteisesti kyseisen päätöksen 91–110 perustelukappaleessa.

114

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, ettei perusteluissa tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklassa asetetut vaatimukset, on otettava huomioon tämän sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. vastaavasti tuomio 24.11.2005, Italia v. komissio, C‑138/03, C‑324/03 et C‑431/03, EU:C:2005:714, 55 kohta ja tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C‑286/13 P, EU:C:2015:184, 94 kohta).

115

Loppujen lopuksi – kuten komissio on todennut – Arco-konserniin kuuluvien yhtiöiden perustelujen puuttumisen tueksi esittämillä tietyillä lausumilla, sellaisina kuin nämä esitetään ennakkoratkaisupyynnössä, pyritään riitauttamaan pikemminkin 3.7.2014 annetun päätöksen asiasisältö kuin sen perustelut. Tämä koskee myös perustelua, johon nämä yhtiöt ovat vedonneet sitä oikeuskäytäntöä vastaan, jota komissio siteerasi perustellakseen edun olemassaoloa, sekä perusteluja, jotka mainitut yhtiöt esittivät kilpailun vääristymiseen liittyvistä edellytyksistä ja jäsenvaltioiden väliselle kaupalle aiheutuvista vaikutuksista.

116

Unionin tuomioistuin on katsonut, että SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa määrätty velvollisuus perustella unionin toimet on olennainen menettelymääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, koska viimeksi mainittu koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta (ks. tuomio 17.9.2015, Total v. komissio, C‑597/13 P, EU:C:2015:613, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

117

Tästä seuraa, ettei toista kysymystä tutkittaessa ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat 3.7.2014 annetun päätöksen pätevyyteen.

118

Kun otetaan huomioon toiseen kysymykseen esitetty vastaus, kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

119

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy neljännellä, viidennellä ja kuudennella kysymyksellään pääasiallisesti yhtäältä, onko SEUT 108 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan suojajärjestelmän täytäntöönpanolle, ja toisaalta, onko 3.7.2014 annettu päätös ristiriidassa mainitun määräyksen kanssa siltä osin kuin kyse on ajankohdasta, jona komissio katsoo toteamansa valtiontuen tulleen täytäntöönpannuksi.

120

Tältä osin on syytä muistuttaa, että SEUT 108 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määrätään jäsenvaltioille kuuluvasta velvollisuudesta ilmoittaa tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta. SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen mukaan jäsenvaltio, joka aikoo myöntää tukea, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä ennen kuin mainitussa menettelyssä on tehty komission lopullinen päätös. Kyseiseen määräykseen sisältyvän kiellon tarkoituksena on sen takaaminen, etteivät tuen vaikutukset toteudu ennen kuin komissiolla on ollut kohtuullisesti aikaa tarkastella suunnitelmaa yksityiskohtaisesti ja aloittaa tarvittaessa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrätty menettely (tuomio 5.3.2015, Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português, C‑667/13, EU:C:2015:151, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

121

SEUT 108 artiklan 3 kohdassa otetaan siten käyttöön uusien tukisuunnitelmien ennakkovalvonta (ks. tuomio 11.12.1973, Lorenz, 120/73, EU:C:1973:152, 2 kohta; tuomio 21.11.2013, Deutsche Lufthansa, C‑284/12, EU:C:2013:755, 25 kohta ja tuomio 5.3.2015, Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português, C‑667/13, EU:C:2015:151, 58 kohta).

122

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tukitoimenpide, joka on toteutettu SEUT 108 artiklan 3 kohtaan perustuvien velvollisuuksien vastaisesti, on sääntöjenvastainen (tuomio 5.3.2015, Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português, C‑667/13, EU:C:2015:151, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

123

Tässä tapauksessa 3.7.2014 annetun päätöksen ensimmäisestä perustelukappaleesta ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva suojajärjestelmä ilmoitettiin komissiolle vasta 7.11.2011 eli ajankohtana, jona Arco-konserniin kuuluvien yhtiöiden pääomansuojaa koskeva hakemus oli hyväksytty samana päivänä annetulla kuninkaan asetuksella.

124

Ei voida katsoa, että näin myöhäisessä vaiheessa annettu ilmoitus olisi tehty SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin ”ajoissa”.

125

Tosin 3.7.2014 annetun päätöksen 110 perustelukappale, jossa todetaan, että valtiontuen muodostavat tekijät olivat olemassa viimeistään 10.10.2011 eli kuninkaan asetuksen antamispäivänä mutta että pääasiassa kyseessä olevalla suojajärjestelmällä luotu etu oli kuitenkin olemassa 10.10.2008 lähtien, jolloin Belgian hallitus ilmoitti kyseisen toimenpiteen käyttöönotosta, ei mahdollista sen ajankohdan yksiselitteistä vahvistamista, jona komissio katsoi, että pääasiassa kyseessä oleva suojajärjestelmä oli pantu täytäntöön.

126

Tässä tilanteessa ei kuitenkaan ole tarpeen määrittää, oliko 3.7.2014 annetulla päätöksellä todettu valtiontuki pantu täytäntöön heti siitä lähtien, kun Belgian hallitus 10.10.2008 ilmoitti siitä ensimmäisen kerran lehdistötiedotteessa, vai vasta 7.11.2011 annetulla kuninkaan asetuksella vai vielä jonakin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näiden ajankohtien välillä mainitsemista ajankohdista, vaan on todettava, että koska pääasiassa kyseessä olevan talletussuojajärjestelmän edunsaajat olivat saaneet oikeuden liittyä kyseiseen järjestelmään viimeistään 7.11.2011 annetun kuninkaan asetuksen perusteella, kyseisen järjestelmän ilmoittaminen viimeksi mainittuna ajankohtana tapahtui joka tapauksessa hetkellä, jona tämä ei enää ollut SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ”suunnitelman” vaiheessa. Näin ollen, kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 118 kohdassa, komission suorittaman ennakkovalvonnan periaatetta ei ollut noudatettu.

127

Tästä seuraa, että joka tapauksessa komissio voi perustellusti 3.7.2014 annetun päätöksen 143 perustelukappaleessa päätellä, että Belgian kuningaskunta oli sääntöjenvastaisesti pannut täytäntöön pääasiassa kyseessä olevan suojajärjestelmän ja rikkonut siten SEUT 108 artiklan 3 kohtaa.

128

Kaiken edellä lausutun perusteella neljänteen, viidenteen ja kuudenteen kysymykseen on vastattava niin, että SEUT 108 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle suojajärjestelmälle, koska järjestelmä on pantu täytäntöön noudattamatta kyseisessä määräyksessä asetettuja velvollisuuksia.

129

Esitettyä kysymystä tarkasteltaessa esille ei ole tullut yhtään sellaista seikkaa, joka vaikuttaisi 3.7.2014 annetun päätöksen pätevyyteen.

130

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: