28.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 320/22

1)

Sovelletaanko asetuksen 2201/2003 (1) 15 artiklaa jäsenvaltion paikallisviranomaisen esittämään huostaanottoa koskevaa julkisoikeudellista menettelyä koskevaan hakemukseen, jos siitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuin hyväksyy toimivallan, seuraa, että eri viranomaisen on aloitettava erillisiä menettelyjä erilaisen lainsäädännön nojalla ja mahdollisesti, ellei jopa todennäköisesti, erilaisten tosiseikkojen pohjalta?

2)

Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myöntävä, missä määrin tuomioistuimen olisi otettava huomioon – vai olisiko sen otettava lainkaan huomioon –, miten 15 artiklan nojalla tehdyn pyynnön hyväksyminen saattaisi vaikuttaa asianosaisten oikeuteen vapaaseen liikkuvuuteen?

3)

Jos asetuksen 2201/2003 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla lapsen edulla viitataan yksinomaan oikeuspaikkaa koskevaan ratkaisuun, mitä muita tekijöitä tuomioistuin voi tässä yhteydessä ottaa huomioon kuin ne, joita se tarkastelee ratkaistessaan, onko toisella tuomioistuimella paremmat edellytykset asian käsittelyyn?

4)

Voiko tuomioistuin ottaa asetuksen 2201/2003 15 artiklan soveltamisessa huomioon kyseisen jäsenvaltion aineellisen oikeuden, menettelysäännöt tai tuomioistuinkäytännön?

5)

Missä määrin kansallisen tuomioistuimen olisi otettava asetuksen 2201/2003 15 artiklan puitteissa huomioon asian erityiset olosuhteet, mukaan lukien se, että äiti on halunnut muuttaa kotivaltionsa sosiaalitoimen ulottumattomiin ja sen jälkeen synnyttää lapsen toisen sellaisen valtion tuomiopiirissä, jonka sosiaalitoimea hän pitää itselleen suotuisampana?

6)

Mitä seikkoja kansallisen tuomioistuimen on tarkalleen otettava huomioon, kun se ratkaisee, millä tuomioistuimella on parhaat edellytykset asian käsittelyyn?